Näkymä kirjamessuiltaFil. tri Jussi Halla-ahon (ps.) blogikirjoittelusta Helsingin käräjäoikeudessa saama tuomio ei muuttunut lopputuloksen osalta Helsingin hovioikeudessa. Käräjäoikeuden uskonrauhan rikkomisesta tuomitsema sakkorangaistus pysyi voimassa, mutta syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kaatui myös hovioikeudessa.
Syyttäjä vaati Halla-aholle rangaistusta uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Käräjäoikeus tuomitsi Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta 30 päiväsakkoon á 11 euroa, mutta hylkäsi syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Uskonrauhan rikkomista koskevan syytteen osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion perusteluja. Tuomiossa katsotaan, että Halla-aho on julkaissut internetissä olevalla sivustollaan lausunnon, joka herjaa ja häpäisee islamilaisten uskontokuntien pyhiä instituutioita. Halla-aho on kirjoituksessaan yhdistänyt islamilaisuuden ja pedofilian.
Käräjäoikeuden mukaan jo Halla-ahon valitsema sanamuoto on ollut omiaan halventamaan hänen kirjoituksensa kohteen arvoa toisen ihmisen silmissä.
- On selvää, että luettuaan Halla-ahon väitteet ja niiden perustelut myös sellaiset henkilöt, joille Muhammad tai islam eivät ole pyhiä ymmärtävät paitsi, että kysymys on herjaamisesta ja häpäisemisestä, myös pitävät väitteitä loukkaavina, tuomiossa lausutaan.
- Syytteessä kerrottujen väitteiden ja niiden perustelujen tarkoituksena ei ole ollut käydä asiallista keskustelua islamin uskon epäkohdista vaan näennäisesti sananvapauden kustannuksella häpäistä kysymyksessä olevan uskonnon pyhiä arvoja. Halla-ahon lausuma on ollut omiaan ruokkimaan uskonnollista suvaitsemattomuutta.
Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan perustui siihen, että Halla-aho oli nettikirjoituksessaan panetellut ja solvannut Suomen somaliväestöä.
- Halla-ahon väitteen sisältö on tekstin kokonaisuudesta irrotettuna tyypillinen niin sanottu vihapuhe. Pelkästään kysymyksessä olevan lauseen lukemalla voisi päätellä, että Halla-ahon tarkoituksena olisi ollut yleistämällä halventaa ja solvata lukijoille somalialaista alkuperää olevia maahanmuuttajia. Asiaa ainoastaan tällä tavalla tarkasteltaessa voidaan tulla siihen tulokseen, että Halla-ahon menettely täyttäisi kiihottamisen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön, todetaan käräjäoikeuden tuomion perusteluissa.
Kyse oli käräjäoikeuden mukaan kuitenkin satiirin keinoin esitetystä yhteiskunnallisesta debatista.
- Halla-ahon tosiasiallisena tarkoituksena on tämän väitteensä osalta ollut arvostella viranomaisten menettelyä siltä osin kuin nämä eivät olleet puuttuneet sanomalehti Kalevan pääkirjoitukseen, jossa oli arveltu päissään tappamisen olevan suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Hovioikeus täydensi perusteluissaan käräjäoikeuden näkemystä viittaamalla tiettyihin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin.
- Poliittisessa keskustelussa on voitava esittää käsityksiä yhteiskunnallisista ongelmista siitä huolimatta, että ne loukkaavat, järkyttävät tai huolestuttavat jotakin väestönosaa.
- Yleisesti kiinnostavaan keskusteluun osallistuja saa turvautua tiettyyn liioitteluun tai jopa provokaatioon eli jossakin määrin maltittomiin lausumiin.
Käräjäoikeuden tavoin myös hovioikeus korostaa, ettei syytteessä mainittua Halla-ahon yksittäistä väitettä saa irroittaa asiakokonaisuudestaan.
- Halla-ahon blogissaan julkaisema somaleja koskeva väite liittyy jo sanavalinnoista ilmenevin tavoin välittömästi sanomalehti Kalevan 20.5.2008 julkaistuun pääkirjoitukseen ja siinä suomalaisista esitettyyn väitteeseen. Halla-ahon väitettä ei ole perusteltua tarkastella irrallaan asiayhteydestään eli ottamatta huomioon sitä, että hän on julkaissut väitteensä osana sanomalehti Kalevan pääkirjoitukseen sekä sitä seuranneisiin Julkisen sanan neuvoston ja syyttäjäviranomaisen ratkaisuihin kohdistunutta arvostelua.
Hovioikeus päätyi siihen, että Halla-aho "olisi voinut valita kirjoitustyylinsä ja ilmaisunsa toisin ja asiallisemmin", mutta hänen katsottiin kuitenkin "kokonaisuus" huomioon ottaen" pysyneen "sallitun liioittelun ja provokaation rajoissa".
------
Hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat hovioikeudenneuvokset Juha Paimela ja Leena Järvilahti sekä määräaikainen hovioikeudenneuvos, oikeustieteen tohtori ja prosessioikeuden dosentti Tatu Leppänen; esittelijänä viskaali Ville Laine. Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen 2-1, sillä jaoston puheenjohtajana toiminut Juha Paimela oli eri mieltä uskonrauhan rikkomista koskevista perusteluista; lopputuloksen osalta ratkaisu oli yksimielinen.
Hovioikeuden tuomio löytyy linkistä
http://hommaforum.org/index.php/topic,28811.540.html
Suomalaiset tuomioistuimet, korkeinta oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta lukuun ottamatta, eivät jostakin käsittämättömästä syystä halua hyödyntää internettiä ratkaisujensa julkistamisessa. Siten hovioikeuden Halla-aho -tuomiotakaan on turha etsiä Helsingin hovioikeuden kotisivuilta. Merkillistä salamyhkäisyyttä, vaikka juhlapuheissa hovioikeuksien presidentit korostavat aina julkisuusperiaatteen merkitystä. Käytännössä hovioikeuksien, samoin kuin käräjäoikeuksienkin, viestintä on kuitenkin melko lailla lapsenkengissä.
Helsingin hovioikeus piti Halla-ahon jutussa suullisen pääkäsittelyn jo 8.6. tänä vuonna. Lain mukaan hovioikeuden tuomio pitää antaa 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päätymisestä. Erityisistä syistä tuomion antamista voidaan kuitenkin siirtää, mutta siinäkin tapauksessa tuomio on kuitenkin annettava niin pian kuin mahdollista.
Hovioikeudet ovat ottaneet oikein tavaksi vitkutella tuomioiden antamista niin, että käytännössä tuomion antamisesta sanotun 30 päivän määräajan jälkeen on tullut selkeä pääsääntö, vaikka lain mukaan sen voi olla mahdollista vain erityisistä syistä. On runsaasti tapauksia, joissa hovioikeus antaa tuomionsa vasta joskus puolen vuoden tai vuoden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä taikka vielä tätäkin myöhemmin. Asianosaisille ei välitetä aina edes ilmoittaa, että tuomion antamista on siirretty.
Lakiin pitäisi ottaa säännös, jossa asetetaan tietty takaraja (esimerkiksi 60 päivää pääkäsittelyn päättymisestä), johon mennessä hovioikeuden on viimeistään annettava tuomionsa.
---
Hovioikeuden tuomion lopputulos Halla-ahon jutussa oli odotetun kaltainen. Olen kommentoinut tapausta blogissani jo silloin, kun käräjäoikeus antoi ratkaisunsa 8.9.2009 (blogi nro 148/8.9.-09) eikä minulla ole siihen juurikaan uutta lisättävää. Tietenkin sananvapauden rajoista voidaan keskustella tämänkaltaisissa tapauksissa loputtomiin, samoin kuin siitä, pitääkö laissa ylipäätään olla rangaistussäännös uskonrauhan rikkomisesta.
Luultavasti hovioikeuden tuomio on Halla-aholle edullinen sikäli, että hän ja varsinkin hänen opetuslapsensa ja kannattajansa saavat siitä lisää "virtaa" tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Jos juttu olisi mennyt toisinpäin eli Halla-aho olisi tuomittu kiihottamisrikoksesta eli rasismista, olisi lopputulos ollut Halla-ahon kannalta ilmeisesti pahempi, sillä siinä tapauksessa hänen mahdollisuutensa päästä Timo Soinin kanssa vaalien jälkeiseen hallitukseen olisivat luultavasti kaatuneet. Nyt Halla-aho voi vielä elätellä jonkinlaisia toiveita ministeripostista.
Timo Soini on jo ehtinyt uhota, että nyt puhui hovioikeus, mutta seuraavaksi puhuu kansa.
P.S.
Tämä vuoden 2010 lokakuu on aika erikoinen, sillä siinä on 5 perjantaita, 5 lauantaita ja 5 sunnuntaita. Tämä tapahtuisi kuulemma vain kerran 823 vuoden aikana. Tälläistä kuukautta sanotaan Feng Shuin opetusten mukaan rahaa tuovaksi.
Uskokoon ken haluaa - uskonrauhaa kaikille!
26 kommenttia:
Kaupunkilegendaa, edellinen vastaava kuukausi oli tammikuu 2010. Uskonrauhaa!
Kts
http://eioototta.blogspot.com/2010/10/vain-kerran-823-vuodessa.html
"Halla-ahon 3.6.2008 internetissä osoitteessa www.halla-aho/scripta julkaisemasta kirjoituksesta määrätään poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi sen yhdeksäs ja seitsemästoista, sanoilla "Profeetta Muhammad oli" alkavat kappaleet.
Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 22 § 3"
Miten passiivi voidaan määrätä poistamaan kirjoitus?
Lisäksi viitattu verkko-osoite on virheellinen.
Mitä sitten ton jengin sisäinen hajaannus käytännössä tietää - niil´ hommalaisilla on nyt oma rautaa rajalle -puolue Muutos 2011.
Heinäkuu 2011 sisältää myös viisi pe-la-su -jaksoa.
No niin, tästä nyt nähdään: ei pidä uskoa kaikkea! (Kyseinen väite koski ilmeisesti vain lokakuiden ko. päiviä)
Tuomioistuinten patasurkeat nettisivut eivät ole niiden omisssa käsissä. Yksi merkittävä lisäperuste OM:stä erillisen tuomioistuinhallinnon perustamiseen. Nyt vain oikeusvaltio Suomessa hanke ei päättäjiä innosta, kun - voi kauhistus - siihen pitäisi ilmeisesti sijoittaa lisäresursseja nykyiseen verrattuna. Samalla maataloustukea maksetaan yli 2 miljardia, taataan Kreikan lainoja, maksetaan valtiokirkolle valtavat määrät yhteisöveroja ym ym.
Maallikkokysymys... Kuinka merkittävää on, että syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan näyttää kaatuneen nimenomaan EIT:n sananvapauskäytännön nojalla? Oikeushan toteaa, että kirjoitus sinänsä täyttää kiihotusrikoksen tunnusmerkistön mutta asiaa pitää tarkastella myös sananvapauden näkökulmasta, ja oikeus antoi jälkimmäiselle suuremman painoarvon.
Toisaalta, miksi syytettä uskonrauhan rikkomisesta ei tarkasteltu vastaavasti ihmisoikeusnäkökulmasta?
Kenties siksi, ettei kaikista kysymyksistä ole saatavissa EIT:n ratkaisuja ikään kuin valmiiksi "malliksi." Ehkä voisi kuitenkin yrittää ajatella omilla aivoillakin.
EIT on oikeuskäytännössään ottanut kantaa sananvapauden väitettyyn loukkaukseen Turkkia koskeneessa äänestysratkaisussa (I. A. v. Turkey, 13.9.2005), jossa kirjan kustantaja oli tuomittu sakoiksi muunnettuun vankeusrangaistukseen sen johdosta, että kirjassa oli islaminuskontoa syvästi loukkaavia lauseita.
Vaikka po. tapauksessa ei otettu kantaa kirjan kirjoittajan vastuuseen, EIT käsitteli ratkaisussa yleisemmin sananvapauden rajoittamista uskonnonvapauden perusteella. Nähdäkseni perusteluissa kuvattu argumentaatiotapa soveltuu myös Halla-ahon tapaukseen.
Po. ratkaisussa todetaan aluksi sananvapauden koskevan myös "loukkaavia, järkyttäviä ja huolestuttavia tietoja ja ajatuksia".
EIT myös selosti seikkaperäisesti punninnassa huomioon otettavia seikkoja, ja päätyi siihen, että seuraamusten määrääminen oli vastannut "pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta", kun loukkaava hyökkäys oli kohdistunut muslimien pyhinä pitämiin seikkoihin.
(Kirjoittaja oli mm. väittänyt, että Mohammed ei ollut kieltänyt seksuaalisuhdetta eläimen ja kuolleen kanssa.)
EIT:n enemmistö katsoi, että "viranomaiset eivät olleet ylittäneet harkintamarginaaliaan ja toimenpidettä oli perusteltu riittävin ja relevantein syin". Toimenpidettä pidettiin myös oikeasuhtaisena, koska kirjaa ei ollut takavarikoitu, ja vähäinen sakko oli oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiin.
Enemmistön mukaan EIS 10 artiklaa (sananvapaus) ei ollut rikottu.
Vähemmistö sitä vastoin katsoi, että demokraattinen yhteiskunta ei ollut teokraattinen, ja että ratkaisevaa ei ollut vankeuden muuntaminen kohtuullisiksi sakoiksi.
Kysymys oli periaatteellinen: kaikki rikosseuraamukset olivat omiaan ehkäisemään kustantajia julkaisemasta kirjoja, jotka eivät olleet "tiukan sovinnaisia tai poliittisesti tai uskonnollisesti oikeita". "Se oli hyvin vaarallista sananvapauden kannalta."
Ymmärrän kyllä hovioikeuden perustelut, ja ainakin pikaluvun perusteella ne näyttäisivät olevan juridisesti asianmukaiset. En kuitenkaan hyväksy sitä, että vielä 2000-luvulla rikoslakiin sisältyy todella uskonrauhan rikkomista koskeva kriminalisointi.
Vaikea on hyväksyä sitäkään, että säännöstä sovelletaan tosiasiassa epäyhdenvertaisesti eri uskontojen välillä. Sekä hovioikeuden enemmistö että äänestänyt HON tosin toteavat Halla-ahon tapauksen kannalta olevan irrelevanttia, että valtionsyyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksiä muissa vastaavanlaisissa asioissa.
Tämä on tietysti totta, koska kysymys on muodollisesti eri asioista. Laajemmassa perspektiivissä kysymys on kuitenkin yhdenvertaisuudesta sekä luottamuksesta syyttäjien ja tuomioistuinten toiminnan puolueettomuuteen. Ainakin minusta olisi ollut kohtuullista, että Halla-aho olisi esimerkiksi jätetty rangaistukseen tuomitsematta.
On vaikea pitää pientäkään sakkoa oikeudenmukaisena, kun samaan aikaan tuomioistuimeen eivät edes päädy kristinuskoa koskevat, täysin vastaavantasoiset ja häpäisevämmätkin loukkaukset.
Enkä ole lainkaan varma siitä, etteikö evolutiivisesta tulkinnasta tunnettu EIT vuosien päästä voisi tulla Halla-ahon osalta toiseen lopputulokseen kuin Turkkia koskeneessa tapauksessa. Sitä ennen jutussa olisi kuitenkin haettava valituslupaa KKO:lta. Saas nähdä, miten prosessi jatkuu.
Toki KKO:n pitäisi Halla-ahon jutussa ilman muuta myöntää valituslupa, jos kerran nänninimemisjutussakin sellainen tuli pikavauhdilla.
Näyttäisi KKO kerrankin niin sanotusti närhen munat koko porukalle!
Blogin isännän kuumeinen vihamielisyys allekirjoittanutta kohtaan ihmetyttää kovasti. Mutta ei siitä sen enempää.
Nyt Halla-aho voi vielä elätellä jonkinlaisia toiveita ministeripostista.
Ajatus siitä, että ensimmäisen kauden kansanedustajana (jos siis sellaiseksi tulen valituksi) pääsisin ministeriksi hallitukseen, on mielestäni aika mielisairas.
Mistä Virolainen on saanut päähänsä, että elättelisin toiveita ministeripostista?
Halla-aho puhuu "kuumeisesta vihamielisyydestä". Mistä ihmeestä hän on tuollaista saanut päähänsä? En kyllä tunnista luonnehdintaa ollenkaan osuvaksi.
Ehkä tuo ilmaisuni toiveista "elättelemisestä" oli liian vahva ja siis huono. Tarkoitin, että Halla-ahon kannattajilla voi olla sanottuja toiveita.
Ei olisi Suomen historiassa toki ensimmäinen kerta, kun ensimmäisen kauden kansanedustajasta tulisi hallituksen ministeri.
Onhan hallitukseen sitä paitsi joskus tultu eduskunnan ulkopuoleltakin, siis myös poliittiseen hallitukseen eikä vain virkamieshallitukseen. Mainittakoon tässä mieleen tulevat nimet Mauno Koivisto ja Heikki Haavisto.
Tarkoitin, että Halla-ahon kannattajilla voi olla sanottuja toiveita.
Tuo on krooninen ongelma blogin isännällä: hän näkee minut ja "opetuslapseni" yhtenä organismina.
"Suomalaiset tuomioistuimet, korkeinta oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta lukuun ottamatta, eivät jostakin käsittämättömästä syystä halua hyödyntää internettiä ratkaisujensa julkistamisessa. Siten hovioikeuden Halla-aho -tuomiotakaan on turha etsiä Helsingin hovioikeuden kotisivuilta. Merkillistä salamyhkäisyyttä, vaikka juhlapuheissa hovioikeuksien presidentit korostavat aina julkisuusperiaatteen merkitystä."
Itse väittäisin ettei Suomessa ole edes julkista oikeudenkäyntiä vielä. Halla-ahon tuomio löytyy, kun tiedetään nimi, mutta jos tuota ei tietäisi, niin käytännössä papereiden saanti on aika lailla mahdotonta. Tuo johtuu ilmeisesti onnettomista tietosysteemeistä. Tai ainakin näin mulle kerrottiin.
Virolainen, voitko oikeustieteilijänä selittää minulle tämän asian, mitä en ymmärrä. Yleisesti hyväksytty, Koraanissa kirjoitettu 'tosiasia' on, että Muhammed nai erään vaimoistaan tämän ollessa 6-vuotias ja makasi hänet tämän ollessa 9-vuotias. Muhammed olisi siten ollut määritelmällisesti pedofiili. Halla-aho kirjoitti tämän auki, ja sai tuomion.
Valehdellaan nyt argumentaation vuoksi, että Raamatussa mainittaisiin Jeesuksen tappaneen jonkun miehen harkitusti. Jos näin olisi, ja tämän kirjoittaisi blogiin, sekä sanoisi sen tarkoittavan sitä että Jeesus oli murhaaja, olisiko sekin yhtä lailla uskonrauhan rikkomista?
Minä en ymmärrä siis tätä, että miten historiallisten tosiasioiden (siinä määrin kuin uskonnollinen kirjoitus on totta) mainitseminen blogissa, ja loogisten johtopäätösten (yhtyi 9-vuotiaaseen = on pedofiili) tekeminen niistä tosiasioista on rikollista. Sinä kuitenkin sanoit, että tuomio oli odotettu, minä ymmärrän siitä että tuomio(t) on mielestäsi oikein. Olen lukenut kaikki asiasta kirjoittamasi blogiartikkelit. Voi olla, että vastaus kysymykseeni kätkeytyy niihin, mutta selkeyden vuoksi, voitko vielä vääntää rautalangasta miten Halla-aho syyllistyi rikokseen?
En nyt ehdi, lähden kirjamessuille. Viitaan käräjäoikeuden tuomion perusteluihin, jotka hovioikeus hyväksyi.
Tuo Halla-ahon tuomio on kyllä vaikea asia: sekä syytteen syyksilukemista että sen hylkäämistä voidaan perustella.
Uskonrauhan rikkomista koskevassa lainvalmisteluaineistossa (HE 6/1997) todetaan, että uskonnollisen yhteisön asiallinen arvostelu ei toteuta uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Sitä ei toteuta myöskään ivallisessa sävyssä tapahtuva arvostelu, johon sisältyy asiallisia perusteita.
Edelleen lainvalmisteluaineistossa todetaan seuraavaa:
Ehdotetun 1 kohdan soveltaminen edellyttää, että on ilmaistu pyhänä pidettävään seikkaan kohdistuva käsitys, joka on omiaan halventamaan kohteen arvoa toisen ihmisen silmissä. (Halla-aho tuomittiin tämän kohdan perusteella.)
Teon rangaistavuus edellyttää erikoisluonteista tahallisuutta. Rangaistavuuden edellytykseksi on nimittäin asetettu, että teko tapahtuu loukkaamistarkoituksessa.
Loukkaus voidaan katsoa näin tehdyksi, kun herjaamisen tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle.
Lainvalmisteluaineistossa on todettu, että rajan vetäminen uskonnollisiin käsityksiin kohdistuvan ironisen arvostelun ja suoranaisen jumalanpilkan välillä on hyvin tulkinnan- ja arvostuksenvaraista.
Oman käsitykseni mukaan Halla-ahon teko katsottiin rangaistavaksi, kun käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat uskonnon olevan sellainen elämänalue, jolla "loogisilla perusteluilla" ei ole merkitystä, vaan joissa tietyt loogisetkin väitteet voivat loukata uskonnonharjoittajien pyhiä tunteita.
Kun uskonrauhan rikkomisella suojataan ihmisten oikeutta harjoittaa uskontoaan, ja tuohon oikeuteen kuuluu se, että uskontokunnan pyhinä pitämiin asioihin ei kohdisteta kohtuuttoman loukkaavaa arvostelua, lopputulos on mahdollinen.
Kuten lainvalmisteluaineistossa todetaan, "asiallisia perusteita" sisältävä kritiikki on sallittua. Tämä taas puoltaisi kovasti sitä, että syytteet olisi tullut hylätä.
Halla-ahon tekstillä on "asialliset perusteet", koska väitteet perustuvat Muhammedin elämästä tiedossa oleviin faktoihin (tai sellaisina pidettäviin uskomuksiin) sekä siihen, että Muhammed lienee uskonnon peruslähtökohtien mukaan hartaiden muslimien erehtymätön esikuva, jota muslimien on töissään ja toimissaan seurattava.
Vaikea juttu. Kuten edellisessä viestissä totesin, EIT on kyllä oikeuskäytännössään suojannut Profeetta-vainaan kunniaa katsoen, että sananvapauden rajoittaminen voi tulla kysymykseen. Kuitenkin toisenlainenkin johtopäätös olisi oikeudellisesti mahdollinen ja perusteltu.
Toivoisin, että KKO ottaisi jutun käsittelyynsä ja linjaisi sananvapauden rajoja tältä osin. Jos Halla-aho tuomitaan, pitää jatkossa tuomita myös muihin uskontoihin kohdistuvista loukkauksista.
Asseri puhuu asiaa.
Ei nykyaikana rikoslaissa pitäisi olla uskonnonrauhan rikkomista tai mitään muutakaan vastaavaa keskiaikaista kriminalisointia. Se, että törpöimmät sanavapautensa käyttäjät - en nyt tarkoita Halla-ahoa - munaavat itsensä älyvapailla törkykirjoituksilla, on kyllä aivan riittävä ja oikea "rangaistus". Ei siihen maallista valtiota tarvita.
Sitten on tuo perustuslain turvaama yhdenvertaisuuskysmys. Minusta siihen pitäisi suhtautua vähän vakavammin kuin toteamalla, että kysymys on muodollisesti eri asioista. On sinänsä hienoa, että syyttäjälaitos on osoittanut pelisilmää jättämällä syyttämättä erinäisiä kristinuskon pyhiin instituutioihin kohdistuneita loukkauksia. Nämä asiat saavat jäädä sen kuuluisan viimeisen tuomion varaan. Valtiollisena instituution sen tulisi kuitenkin osoittaa samaa pelisilmää kaikkiin muihinkiin uskonnollisiin oppirakenelmiin kohdistuviin kirjoituksiin - niiden älyllisyydestä tai epä-älyllisyydestä riippumatta. Kun näin ei ole, niin en keksi asiantilalle muuta pätevää selitystä kuin tarkoitushakuisuus. Tämä taas on melko ongelmallista yhdenveratsisuusvaatimuksen näkökulmasta, varsinkin rikosoikeudellisissa - siis yksilöön kohdistuvissa raskaimman tason - kysmyksistä. Odotan, että korkein oikeus antaa asiassa valitusluvan ja lausuu yhdenvertaaisuuskysymyksestä jotain hieman syvällisempää.
T. Eläkeläisrouva
Hyviä kommentteja! Olen nyt itse kirjamessuilla eka kertaa muuten, 10 pokkaria kassissa, siihen riitti puoli tuntia, ja nyt jo 1 ,5 t viini-ja ruokamessujen puolella! Eihän noita kuivia kirjoja ja kirjallisuusijmisiä selvin päin kestä!
Olisi mielenkiintoista tietää mistä muualta kuin Raamatusta nousevat rikoslainsäädännössämme ilmaistut arvot.
Vihapuheet kristinuskoa kohtaan kääntyvät sikäli itseään vastaan että elämme läpeensä kristillisten arvojen mukaisessa kulttuuriperimässä, jota toki tuhotaan jatkuvasti.
Kaikki suuret keksijät, taiteilijat, ajattelijat ovat läpeensä kristittyjä ellei nyt aivan viime aikojen stalineja ja lordeja lasketa. Jostainhan se Raamatun ennustama antikristillinen kehitys piti alkaa.
Näin on näppylät eikä siinä auta yhtään avoimen vihainen suvaitsemattomuus ikiaikaisia periaatteita kohtaan.
Voiko Asserin kirjoitusten perusteella tulla sellaiseen käsitykseen, että Islamin uskon perinteen mukaan on täysin oikein käyttää pikkutyttöjä vaimoinaan ja harjoittaa sukupuoliyhteyttä heidän kanssaan, mutta jos tätä meininkiä sanoo pedofiliaksi, niin se loukkaa muslimeja?
Näinkö siis käräjäoikeus ja hovioikeus ovat asian nähneet?
Toisekseen ihmettelen sitä, ettei Jussi Halla-aho käyttänyt asiamiestä vaan esiintyi yksin oikeudessa. Miksi Jussi antoi valtit vastapuolen käsiin jo heti kättelyssä?
Raimo Vistbacka (smp) oli muuten ministerinä ensimmäisenä kansanedustajakautenaan, joten ei tuo Halla-ahon ministeriys olisi tässäkään valossa täysi mahdottomuus.
Kun katselee perussuomalaisten nykyisiä kansanedustajia, niin olen satavarma siitä, ettei heistä kenestäkään - Timo Soini kun on nyt EU-parlamentissa- voisi tulla ministeriä, jos persut pääsevät vaalien jälkeen hallitukseen; Raimo Vistbacka ei enää ole ehdolla vaaleissa ja tuskin lähtee enää toista kertaa ministeriksi.
Persut joutuisivat siis turvautuman (Soinin lisäksi) ensimmäisen kauden kansanedustajiin ministerinpaikkoja täytettäessä.
Eipä ole kovin suuri vaara, että Halla-Aholle nyt tai koskaan myöhemminkään oltaisi tarjoamassa ministerin postia. Tämän päivän Ilta-Sanomista saa hyvän kuvan minkätasoisia persujen ministeriahdokkaat ovat. Halla-Ahoa ei edes mainita tässä ryhmässä.
Ad Toipila
Niin, minähän äänestäisin Halla-ahoa, jos olisin samassa vaalipiirissä. Enkä olisi uskonut joutuvani selittelemään sanomisiani ainakaan Halla-ahon kannattajille.
Mutta kuitenkin: minä en sanan varsinaisessa merkityksessä "tiedä", mitä käräjä- ja hovioikeuden tuomarit ovat ajatelleet ratkaisunsa tehdessään. Olen lukenut molemmat ratkaisut ja tehnyt päätelmiä niiden - ja eri oikeuslähteiden - perusteella.
Viittasin EIT:n ratkaisuun, jossa EIT:n enemmistö on katsonut sananvapauden rajoittamisen olevan EIS:n mukaisesti mahdollista, kun Profeetasta esitetään loukkaavia ilmauksia. Edelleen selostin lainvalmisteluaineistoa, jossa muun muassa rajanvedon vaikeutta rangaistavan ja ei-rangaistavan ilmaisun välillä korostetaan.
Totesin näihin oikeuslähteisiin viitaten olevan mahdollista pitää totuudenmukaisiakin ilmauksia niin loukkaavina, että niiden lausumisesta on perusteltua rangaista uskonrauhan rikkomisena. Näin käsitykseni mukaan ovat ajatelleet käräjä- ja hovioikeudet.
Itse asiasta voidaan kuitenkin tulla toisenlaisiinkin lopputuloksiin. Sananvapausrikoksiin yleensä, ja tähän asiaan erityisesti, liittyy vaikeita harkintakysymyksiä. Ei ole mahdotonta ajatella, että sananvapautta ja uskonnonvapautta punnittaessa etusija annettaisiin sananvapaudelle, eikä tekoa katsottaisi rangaistavaksi.
Edelleen rangaistuksen tuomitsematta jättäminen olisi ollut mahdollista ja perusteltuakin, ainakin minusta.
Luin tänään kuitenkin iltapäivälehtiä, joissa Halla-aho ilmoitti arvoituksellisesti "pystyvänsä elämään tuonkin ratkaisun kanssa" tms.
Niin, eihän se sakko rahamääräisesti suuri ole, mutta periaatteellisesti asia on sitäkin merkittävämpi. Omasta puolestani toivon, että et, Jussi, heitä asiaa sikseen, vaan haet valituslupaa KKO:lta.
Valitusluvan hakeminen on ylipäänsä edellytys myös sille, että asia otetaan EIT:ssa tutkittavaksi. EIT siis edellyttää, että "kansalliset oikeussuojakeinot" on käytetty loppuun, ts. Suomen osalta edellytetään sitä, että KKO antaa asiassa lopullisen ratkaisun tai valituslupahakemuksen hylkäävän päätöksen.
Eikös kuitenkin ole niin, että jos on pieninkin epäilys syytetyn syyttömyydestä, tulisi tuomita syytetyn eduksi?
Kaikenmaailman pro & contra -mietiskelyt joihin hovioikeus on ryhtynýt, ovat vain merkkinä siitä, että tähän poliittiseen oikeudenkäyntiin pitää saada Kalsken kannalta positiivinen ratkaisu.
Miten muuten hovioikeus voi käyttää perusteluinaan EIT:n oikeustapauksia, jotka on ratkaistu vuosina 2009 ja 2010, ja miten Halla-aho rikoksen (vuonna 2008) tehdessään voinut tietää noista ratkaisuista?
Pikaisen selailun perusteella EIT näyttää hyväksyvän sananvapauden rajoittamisen uskonnollisten arvojen loukkaamisen perusteella varsin usein. Esim. Murphy v Ireland, 10/07/2003, hyväksyttävää oli kieltää radiomainos, jossa kirkko aikoi mainostaa pääsiäisaiheista videoesitystä. Kielto perustui uskonnollisen radiomainonnan kieltävään lakiin.
Toisaalta Giniewski v France, 31/01/2006, sananvapautta rikkoi puuttuminen lehtikirjoitukseen, jossa arvosteltiin paavin tuoretta kirjoitusta ja mm. syytettiin katolisen kirkon asenteita antisemitismin noususta.
Keskeistä näyttää olevan tilanteen seikkaperäinen kokonaisarvio. EIT näkee paljon vaivaa kysymyksen "oliko rajoitus välttämätön" arvioinnissa (välttämätön tulkitaan "pressing social need").
Lähetä kommentti