371. KKO 2011:1; nännijuttu, osa II

40. Jatkan tässä nännijutun KKO 2011:1 kommentointia.

Aloitan syytetyn omalla kertomuksella sellaisena kuin se on merkitty käräjäoikeuden tuomion perusteluihin. Lukija saa näin tilaisuuden verrata syytetyn kertomusta KKO:n tuomion perusteluista ilmenevään asianomistajan kertomukseen. Syytetty kertoi KKO:n suullisessa käsittelyssä asioista olennaisilta osin samalla tavalla kuin hänen kertomakseen on merkitty käräjäoikeuden tuomiossa.

41. Käräjäoikeuden tuomion mukaan syytetty, joka on siis vuonna 1952 syntynyt sairaalan apulaisylilääkärinä toiminut radiologi, kertoi käräjäoikeuden istunnossa seuraavaa (olen jaotellut kertomuksen tutkimuksen etenemisen mukaisella tavalla):

- (a) Vastaaja on kertonut, että kysymys oli ollut tavanomaisesta tutkimustilanteesta, jossa lähetteen saanutta potilasta oli ollut tarkoitus tutkia. Lähetteessä oli pyydetty rintatutkimuksen koko "arsenaalia", mikä oli ollut aiheellista, ottaen huomioon ilmoitetut oireet. Kysymys on voinut olla vakavasta asiasta. Tällaisessa tilanteessa potilaan molemmat rinnat tulee yleensä lähetteestä huolimatta tutkia uudelleen. Asiaa ei voida jättää yksin lähetteen lähettäneen lääkärin havaintojen ja tutkimusten varaan. Tarvittavan tutkimuksen laajuus voi riippua muun muassa lähetteen tehneen lääkärin kokeneisuudesta. vastaaja on tehnyt vastaavia tutkimuksia yli 10 vuoden ajan niiden määrän ollessa noin 300 vuodessa.

(b) Tutkimustilanteesta vastaaja on kertonut, että hän oli normaalisti tervehtinyt tutkittavaa. Hänen katseensa oli ollut luonnollisesti lähinnä tutkittavan rinnoissa. Hänen tapansa on ollut vuosien tuoman rutiinin myötä katsoa ja tutkia rinnat tuolilla istuen tutkittavan seistessä. Tutkittavan istuessa olisi rintojen tutkiminen hankalaa. Muun muassa plastiikkakirurgit tutkivat rinnat asiakkaan seistessä. Hän oli tutkinut rinnat vuosien aikana kertyneen rutiinin mukaan. Hän ei ollut tutkinut rintoja pyörivillä liikkeellä, vaan hän oli painellut niitä eri puolilta.

(c) Lähetteessä oli ollut maininta eritteestä, mikä oli ollut oleellinen tieto ja asia oli pitänyt ehdottomasti tutkia. Erite voi olla useamman laatuista. Sen tarkemmasta laadusta olisi voitu päätellä, voisiko kysymyksessä olla esimerkiksi syöpään viittaava oire tai onko kysymys vaarattomasta oireesta. Hän oli painetta saadakseen painellut rintoja nännejä kohden mahdollisen eritteen esille saamiseksi. Eritteen esille saaminen oli ollut tutkimuksen kannalta tärkeätä. Koska eritettä ei ole tullut, hän oli joutunut painelemaan rintoja useamman kerran. Erite ei tule esille välttämättä heti, vaan vasta jonkin ajan kuluttua. Tässä tapauksessa myös tutkittava oli kertonut esitteen vuotamisesta. Eritteen esilletulo olisi paljastanut nännistä sen rauhasen, jonka kautta varjoainekuvauksessa tarvittava aine tulisi kanyylilaitteen avulla ruiskuttaa rintaan. Muuta kautta kanylointia ei voida tehdä. Oireita ei voida selvittää ilman sanottua rinnan kuvaamista.

(d) Vastaaja on edelleen kertonut geelin levittämisen osalta, että hän oli aikaisemmin levittänyt ultraäänikuvauksia varten tarvittavan geelin lastalla rinnoille. Tapa oli osoittautunut epäkäytännölliseksi. Käsin levittämällä kerroksen saa tasaiseksi. Hän ei ole käyttänyt kuvausanturia aineen levittämiseen. Tässä tapauksessa hän oli levittänyt geelin oikealla kädellä. Ennen kuvausanturin käyttämistä hän on pyyhkinyt kätensä geelistä. Hän on menetellyt kaikkien tutkittaviensa kanssa samalla tavalla. Menetelmällä ei ole haittaa tutkimukselle.

(e) Vielä vastaaja on kertonut, että tässä tapauksessa tutkittava nänni oli ollut sisäänpäin kääntynyt, mikä myös voi olla oire sairaudesta. Kun eritettä ei saatu esille puristamalla, oli hän päättänyt käyttää eräältä kätilöltä saamaansa vanhaa keinoa eli nännin imemistä. Tällä tavoin oli saatu aikaan alipaine, joka olisi voinut tuoda eritteen esille. Imeminen voi aiheuttaa rinnassa refleksin, jolla erite tulee esiin. Hän oli kysynyt tutkittavalta lupaa toimenpiteeseen. Sen saatuaan hän oli imaissut vain lyhyen ajan nänniä.

(f) Rintojen muodon arvostelemisesta vastaaja on kertonut, että tutkittavat ovat monesti tutkimustilanteessa olleet huolissaan rintojensa muodoista ja epäilleet erilaisia vikoja. Hänen käytäntönsä on ollut, että rintojen muotoa voi lääketieteellisin perustein vähän kehuakin tutkittavan rauhoittamiseksi. Tätä ei ole kuitenkaan pakko tehdä.

(g) Vastaaja ei ollut havainnut, että tutkittava olisi ollut tutkimusten aikana jollain tavalla vaivaantunut, eikä tämä ollut vaikuttanut erilaiselta potilaalta. Millään hänen toimillaan ei ollut seksuaalista tarkoitusta, vaan niiden perusteena oli ollut vain lääketieteellinen peruste eli potilaan tutkiminen mahdollisen sairauden tai sen oireiden havaitsemiseksi. Tutkimusten perusteella hän oli päätynyt siihen, ettei mammografiaan ole ollut aihetta. Mammografiassakin on aina omat vaaransa. Hän oli vain pyrkinyt pitämään mahdollisimman hyvin huolta tutkittavasta ja on mielestään onnistunut siinä hyvin.

(h) Potilaan rinnan imeminen on toki harvinaista ja se edellyttää hyvää lääkäri-potilassuhdetta, mikä toisaalta voi syntyä nopeastikin. Kukin lääkäri tekee tutkimuksensa tavallaan, ja on ymmärrettävää, että tässä tapauksessa tilanne voi näyttää aivan muulta kuin mistä on todellisuudessa ollut kysymys. Hän ei ole aikaisemmin saanut palautetta tutkimustavoistaan.

------

Näin siis vastaaja kertoi käräjäoikeudessa

Tässä vielä KKO:n julkaisema ratkaisuseloste uudelleen.

42. Vastaajan kertomus ei näyttäisi eroavan kovin paljon KKO:n tuomion kappaleessa 2 kerrotusta hieman kliinisentuntuisesta selostuksesta, mutta tiettyjä eroja kuitenkin löytyy. KKO on tarkentanut selostustaan kappaleessa 7 ja osin myös kappaleessa 8, jossa on kyse näytön arvioinnista. Näissä kahdessa kappaleessa esitetty selostus tutkimuksesta perustuu nähdäkseni yksinomaan asianomistajan kertomukseen, jolloin syytetyn versio tutkimuksen suoritustavasta on sivuutettu. Syy siihen, miksi näin tehty eli minkä vuoksi vuoksi korkein oikeus on uskonut asianomistajan kertomusta, muttei syytetyn, ei selviä tuomion perusteluista. Osin erilaisten kertomusten uskottavuusarviointi puuttuu perusteluista.

43. Tämä on minusta selkeä puute, sillä nykyisin tuomioistuimet, myös korkein oikeus itse , pyrkivät yleensä perustelemaan erisuuntaisten kertomusten uskottavuutta ja luotettavuutta. Ks. tästä lähemmin Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) sivut 328-340 jossa on esitetty lukuisia esimerkkejä siitä, miten tämä käytännössä tapahtuu. Tätä taitoa yritetään nykyisin opettaa jo prosessioikeuden yliopistokoulutuksessa. Miksi siis korkein oikeus on tässä tapauksessa luopunut a) näytön tarkemmasta selostuksesta ja b) näytön arvioinnista, vaikka ratkaisun lopputulos riippuu osaltaan näytön arvioinnista? Perustelujen kappaleissa 7 ja 8 mainitaan faktoja sellaisenaan ikään kuin ne olisivat ilman epäilystä täyttä totta, vaikka ne perustuvat yksinomaan asianomistajan kertomaan ja vaikka syytetty on eräissä kohdin kertonut eri tavalla. Syytä tähän en tiedä, mutta sitä voi kyllä arvailla. Mieleen hiipii luonnollisesti epäily, että syytetyn kertomus on sivuutettu siksi, että jos siitä selostettaisiin ja sitä punnittaisiin vastakkain asianomistajan kertomuksen kanssa, näyttötilanne ei olisikaan enää yhtä selvä kuin mitä korkeimman oikeuden perusteluissa annetaan ymmärtää.

44. Voi tietenkin olla, että asianomistajan versio on lähempänä totuutta; tämän tietävät kuitenkin vain asianomistaja ja vastaaja. Pointti onkin siinä, että korkeimman oikeuden olisi tullut perustella eli ilmoittaa perusteluissaan, miksi se on pitänyt asianomistajan kertomusta uskottavana, mutta syytetyn kertomusta, erityisesti hänen mainitsemiaan toimintansa motiiveja ja perusteluja epäuskottavina. Korkein oikeus tyytyy vain lakonisesti toteamaan, että vastaaja ja asianomistaja ovat "kuvanneet" tutkimustilanteen tapahtumia ja tutkimuksen suorittamistapaa., mutta kokonaan ilmoittamatta on jäänyt, millaisia nämä kuvaukset olivat. Tällä perustella ei ole mahdollista arvioida eikä kontrolloida, onko korkein oikeus osunut arvioinnissaan oikeaan.

45. Perusteluissa ei mainita edes sitä, että osapuolten kertomukset poikkesivat eräissä kohdin toisistaan. Ilman minkäänlaisia perusteluja korkein oikeus vain laukaisee, että "asiassa selvitetyn perusteella" vastaajan toimenpiteet ovat poikenneet vakiintuneesta ja suositellusta käytännöstä. Fraasi "asiassa selvitetyn perusteella" on, luvalla sanoen, hyvin alkeellinen "perustelu", jollaista tuomioistuin ei nykyisin enää saisi käyttää näytön perusteluissaan. Eihän sanonta "asiassa esitetty selvitys" kerro lukijalle yhtään mitään; minkä ihmeen "selvityksen"?

46. Tässä kohdin (kappaleet 7 ja 8) eli samassa "rytäkässä" korkein oikeus itse asiassa jo kiirehtii myös arvioimaan vastaajan toimenpiteiden laatua ja "tuomitsemaan" ne epäasiallisiksi. Mutta todettakoon vielä kerran, että mistään kohtaa perusteluista ei ilmene, millä perusteilla KKO on katsonut vastaajan menetelleen niin kuin perusteluihin on vastoin hänen kertomustaan kirjattu. KKO:n tuomio on myös hieman sekava, sillä kappaleessa 8 (ja vielä kappaleessa 13) KKO ikään kuin palaa takaisin faktoihin, siis asianomistajan kertomiin faktoihin. - Kun kokoonpanossa on viisi jäsentä ja vielä esittelijäkin on osallistunut perustelujen kirjoittamiseen, niin ehkäpä heistä jokainen on saanut oman "puumerkkinsä" perusteluihin!

47. Vastaajan kertomus eroaa asianomistajan muun muassa siinä, että vastaaja on kiistänyt rintojen tutkimisen (palpoinnin tai palpaation) tapahtuneen siten kuin KKO:n perustelujen kappaleessa 7 hänen on todettu tehneen: "kouraotteella puristelemalla ja pyörittelemällä vuoroin edestä ja takaa." Vastaaja kertoi suorittaneen palpoinnin "painelemalla rintoja eri puolilta", mutta kiisti tutkineensa niitä pyörivällä liikkeellä. KKO:n "vahvistus" (asiassa selvitetyn perusteella) perustuu siis yksinomaan syyttäjän ja asianomistajan väitteeseen, joka eroaa vastaajan kertomuksesta. - Kuvittelisin kokeneen lääkärin, joka on tehnyt vuosittain 300 vastaavanlaista tutkimusta, osaavan kuvata nuorta tutkittavaansa paremmin ja luotettavimmin, millaisesta otteesta palpaatiossa on tosiasiallisesti ollut kyse. Mutta tähän korkein oikeus ei ole kiinnittänyt mitään huomiota, vaan on uskonut yksin asianomistajan selitystä.

48. Kuten käräjäoikeus, minusta aivan oikein, on todennut, käytännössä rintojen puristelun ja painelun erottaminen toisistaan on vaikeaa. Duodecimin ohjeiden mukaan, joihin korkein oikeus viittaa vain kyseisen hoitosuosituksen nimen mainitsemalla, mutta joihin käräjäoikeus sen sijaan on nojautuen yksityiskohtaisesti, rinnat palpoidaan segmentti kerrallaan systemaattisesti sormien koko pituudelta.

49. Asiassa on ollut erimielisyyttä myös siitä, onko rintojen palpaatio kahteen kertaan ollut asiallista ja ohjeiden mukaista. Korkein oikeus on katsonut tämänkin toimenpiteen epäasiasialliseksi. Tuntuisi kuitenkin siltä, kuten vastaaja on kertonut ja alemmat tuomioistuimet ovat katsoneet, että kyseisen tutkimuksen määrä riippuu kustakin tilanteesta erikseen. Vastaaja on tältäkin osin perustellut tarkemmin sitä, miksi hän suoritti palpaation kahteen kertaan, mutta korkein oikeus ei ole antanut tällekään selitykselle mitään arvoa eikä ole perusteluissaan edes maininnut lääkärin selitystä.

50. Sain itse korkeimman oikeuden istunnossa vaikutelman, jonka mukaan jutussa ilmenneet erilaiset käsitykset palpaation suoritustavasta johtuvat osin hieman epämääräisestä terminologiasta, eli siitä, että eri asiantuntijat ja käytännön lääkärit käyttävät samaa asiaa tarkoittaen hieman erilaisia määritelmiä ja termejä. Tätä taustaa vasten tuntuu jokseenkin rohkealta mennä leimamaan syytetyn suorittama palpaatio korkeimman oikeuden perustelujen kappaleessa 7 todella tavalla suoraan ja ilman enempiä perusteluja lääketieteellisesti epäasianmukaiseksi ja virheelliseksi. Kysymystä olisi pitänyt selvittää ja erityisesti perustella tarkemmin eikä vain viitata yleisluontoisesti kappaleessa 6 todetuin tavoin oikeudessa kuullun TEO:n asiantuntijalääkärin lausuntoon sekä röntgenlääkärin kirjalliseen lausuntoon ja Lääkäriseura Duodecimin julkaisemiin hoitosuosituksiin. Onhan jutussa ollut kyse lääkärin kannalta äärimmäisen vakavasta asiasta ja hänen koko uraansa merkittävällä tavalla vaikuttavasta oikeusprosessista.

51. Korkein oikeus ei ole kuitenkaan vaivautunut tarkemmin selostamaan, mitä noissa ohjeissa ja lääketieteellisessä kirjallisuudessa sekä oikeudelle annetuissa asiantuntijalausunnoissa on palpaatiosta kerrottu eikä erittelemään, missä kohdin syytetyn toiminta itse asiassa poikkesi ohjeista ja suosituksista ja jos poikkesivat, oliko kyse olennaisista eroista. Mitään erittelyjä perusteluista ei löydy, vaan asia kuitataan kaikkien tutkimustoimenpiteiden osalta lyhyellä tokaisulla: lääketieteellisesti epäasianmukaisia!

52. Kuten syytetyn avustaja on korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan vastinekirjelmässä todennut, on KKO:ssa kuultu TEO:n asiantuntijalääkäri hovioikeudessa kuultaessa itsekin muistanut osin väärin Duodecimin ohjeiden sisällön esimerkiksi siltä osin, että vastoin todistajan kertomusta, noiden ohjeiden mukaan potilaan rintoja voidaan tunnustella myös potillaan ollessa istuma-asennossa. Kyseinen todistaja oli hovioikeudessa itsekin puhunut rintojen "puristelusta", ja sanottua termiä käytetään myös Duodecimin kyseisissä ohjeissa, joihin puolustus on viitannut KKO:ssa todisteena. Mainittakoon myös, että D:n ohjeissa mainitaan rintojen palpaation osalta sallittuna tutkimustapana rintojen tunnustelu "pyörivillä kädenliikkeillä"; syytetty itse on tosin kiistänyt palpoineen rintoja edes pyörivillä käden liikkeillä.

53. Minusta jutussa ei ole osoitettu, että syytetty olisi toiminut palpaatiossa vastoin yleistä käytäntöä tai annettuja ohjeita, jotka tuntuvat olevan jo sinänsä osin epäselviä tai ristiriitaisia. Näyttönä väitetystä "kourintaotteesta" on yksinomaan asianomistajan oma kertomus, jonka puolustus on kiistänyt. Syytetyn mukaan asianomistaja ei ollut tutkimuksen aikana millään tavalla huomauttanut häntä "kovakouraisesta" tutkimusotteesta. Saattaa olla, kuten puolustus toi korkeimman oikeuden istunnossa esiin, että asianomistajan puhe "kourimisesta" palvelee hänen tapahtumista jälkikäteen luomaansa mielikuvaa, jolloin sille ei voitaisi antaa arvoa todisteena. Joka tapauksessa on selvää, että vaikkei syytetyn suorittama palpaatio olisikaan joka suhteessa pysytellyt rintojen painelussa, vaan sitä voitaisiin jossakin kohdin luonnehtia "puristeluksi", ei tämä osoita minkäänlaista seksuaalisen hyväksikäytön tarkoitusta.

54. Entäpä sitten tapa, jolla syytetty on levitttänyt geeliä tutkittavan rinnoille? Korkeimman oikeuden mukaan tutkimusgeelin levittäminen paljain käsin ja yhtäaikaisesti molemmilla käsillä on "poikkeuksellista". Tässä on jälleen pieni ero faktoissa, sillä syytetyn kertoman mukaan (edellä kohta 41d) hän levitti geeliä tutkittavan rinnoille "oikealla kädellä." Mutta korkein oikeus on tässäkin kohdin uskonut - ilman minkäänlaisia perusteluja - asianomistajan kertomusta, jonka mukaan levittäminen tapahtui molemmin käsin yhtäaikaisesti. Huomattakoon, että korkein oikeuskaan ei pitänyt geelin levittämistapaa ohjeiden vastaisena, vaan ainoastaan poikkeuksellisena. Lääkäri on kuitenkin minusta - tässäkin kohdin - antanut luotettavan tuntuisen ja pätevän selityksen sille, miksi hän toimi niin kuin toimi (kohta 41d). Mikään tuskin viittaa tässäkään kohdassa siihen, että lääkärin käyttämä tapa olisi johtunut seksuaalisen mielihalun tyydyttämisen tarpeesta.

55. Lääkärin viaksi on luettu epäasiallisena tutkimustoimenpiteenä (ja seksuaalisen teon osana) myös "potilaan rintojen ulkonäön kehuminen." Voi, voi, johan on julmaa, tekisi mieli huudahtaa! Lääkäreitä nimittäin moititaan nykyisin aika usein siitä, etteivät he kommunikoi tai keskustele potilaittensa kanssa. Mutta annahan olla, sitten kun joku maalaislekuri menee kehumaan tutkittavansa rintojen hyvännäköisyyttä, hän saakin peräänsä poliisit ja juttua puidaan aina korkeinta oikeutta myöten! Perin hämmästyttävää, sanoisin! Kuten edellä kappaleesta 41 (f) ilmenee, lääkäri on antanut aivan järkeenkäyvän ja ainakin minusta myös hyväksyttävän selityksen rintojen kehumiselle. Mutta kuten muissakin kohdin, korkein oikeus ei ole antanut tällekään selitykselle minkäänlaista arvoa eikä välittänyt edes mainita koko selityksestä mitään. - Näyttää vahvasti siltä, että epäasiallisten toimenpiteiden joukkoon on haluttu kasattu mahdollisimman paljon "tavaraa", jotta tutkimus saataisiin näyttämään seksuaaliselta teolta.

56. Hyvät lukijat, pieni varoituksen sana lienee tässä kohtaa paikallaan ainakin heikkohermoisille, sillä nyt lähestymme kertomuksessamme "hekuman huippua" (kliimaksia) eli paljon puhuttua nänniä ja sen imemistä! - Myös tässä kohtaa vastaajan kertomus eroaa asianomistajan kertomuksesta. Vastaaja kertoo nimittäin vain "imaisseensa" lyhyen ajan, kestoltaan pari kolme sekuntia, nänniä, kun taas asianomistaja ja syyttäjä puhuvat imemisestä. Asianomistaja kertoi hovioikeudessa imemisen kestoksi 5-10 sekuntia, mihin hän taisi KKO:ssa vielä lisätä viitisen sekuntia päälle. Korkein oikeus on, tämä ei todellakaan ole enää mikään yllätys, "katsonut" ilman perusteluja näytetyksi, että kyseessä oli imeminen. Edes imemisen kestoa ei ole perusteluissa mitenkään määritelty, vaikka imeminen voi, kuten yleisesti tiedetään, jatkua hyvinkin pitkään.

57. Myös nännin imaisun/imemisen osalta on olennaista, että korkein oikeus on sivuuttanut perusteluissaan syytetyn selityksen ja motiivin nännin imaisulle, ks. edellä kohta 41 (e). Korkeimman oikeuden istunnossa lääkäri aivan luontevasti selosti, että hänen tarkoituksenaan oli ollut manipuloida eli saada esiin erite, jotta varjoainekuvaus olisi ollut ollut mahdollista suorittaa. Imaisulla oli pyritty samaan aikaan refleksinomaisesti alipaine ja sen avulla erite tai neste liikkeelle. Näin tapahtuu esimerkiksi myös silloin, kun pojankoltiaiset imevät letkulla bensaa mopon tankista toiseen. Eritteen näkyville saantiin tähtää myös rintojen aiemmin mainittu hienoinen puristelu. Tästä mainitaan myös korkeimmalle oikeudelle jätetyssä röntgenlääkärin lausunnossa: vuotoa voidaan saada esiin rinnan puristelulla; toisella kannalla on ollut TEO:n asiantuntijalääkäri. Kyseinen asiantuntijalääkäri on puhunut myös eritteen maistamisesta, mutta siitä ei imaisussa ole ollut kysymys.

58. Kuten sanottu, korkeimman oikeuden perusteluissa on sivuutettu kaikki ne edellä mainitut asiaan vaikuttavat seikat, jotka puolustus on tuonut esiin ja joista syytetty itse kertoi korkeimman oikeuden istunnossa. Kun näin on tehty, on asia saatu näyttämään syytetyn kannalta paljon pahemmalta, mistä itse asiassa on ollut kysymys. Menettely vaikuttaa todella "yksipuoliselta tuomiolta", mutta tarkoituksena on ilmeisesti ollut saada tutkimus näyttämään, vastoin käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioita, "kokonaisarvioinnissa" seksuaaliselta teolta.

59. Kun arvioidaan sitä, kumman osapuolen kertomus on uskottavampi, on syytä ottaa huomioon, että vastaaja on kertonut alusta lähtien tutkimuksen suorittamisesta samalla tavalla. Koska tutkimuksella ei ole ollut silminnäkijöitä, olisi vastaaja voinut kiistää esimerkiksi nännin imemisen tai imaisun samoin kuin muutkin asianomistajan väitteet epäasiallisesta tutkimuksesta. Tätä vastaaja ei ole kuitenkaan tehnyt. Vastaajalla ei siis ole ollut mitään salattavaa, mikä puhuu sen puolesta, että tutkimus on suoritettu juuri siten, kuin vastaaja itse on kertonut ja että hän on ollut vilpittömässä mielessä ja toiminut ilman minkäänlaista seksuaalisen hyväksikäytön tarkoitusta yksinomaan tutkittavansa edun mukaisesti. Asianomistaja puolestaan on kääntynyt asiassa potilasasiamiehen puoleen vasta jälkeenpäin keskusteltuaan ensin läheistensä kanssa. Mitään selvitystä siitä, mitä asianomistaja on asian läheisilleen esittänyt ja millä tavalla hän on tuolloin käyttäytynyt, ei ole oikeudenkäynnissä esitetty. Myös nämä havainnot ovat sellaisia seikkoja, jotka olisi pitänyt ottaa todistusharkinnassa ja erilaisten kertomusten uskottavuutta arvioitaessa huomioon, mutta tätä ei ole KKO:n perusteluissa tehty.

60. KKO:n ratkaisun kommentointi vaatii minulta vielä kolmannenkin osan, valitan! Mutta toisaalta, menihän korkeimmalta oikeudelta neljä kuukautta saada jutussa tuomio valmiiksi. Kirjoitussarjan viimeisessä osassa tarkastelen rikostunnusmerkistöä ja sitä, oliko vastaajan toiminnassa todella kyse RL 20 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 10 §:n 2 momentissa tarkoitetusta seksuaalisesta teosta ja onko asiassa ollut perusteita, kun huomioon otetaan myös ne argumentit, jotka puolustus on esittänyt, mutta jotka KKO on tuomionsa perusteluissa sivuuttanut, lukea teko vastaajan syyksi seksuaalisena hyväksikäyttönä ja virkavelvollisuuden rikkomisena.