perjantai 4. marraskuuta 2011

504. KKO 2011:90: Tuomarin laiminlyönti prosessinjohdossa aiheutti jutun palauttamiseen

1. Korkeimman oikeuden 1.11. antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2011:90 on kysymys ensinnäkin liikennevakuutuslain (LiikVakL) 11 §:n tulkinnasta. Mainitussa lainkohdassa sanotaan, että liikennevakuutuslakiin perustuva korvauskanne on pantava vireille asianomaista vakuutusyhtiötä vastaan kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin vahingonkärsinyt sai tiedon vahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö on vahingosta vastuussa. Pykälän 2 momentin mukaan se, joka ei ole pannut kannettaan vireille 1 momentissa säädetyssä ajassa, menettää oikeutensa sanotun lain mukaiseen korvaukseen.

2. Ratkaisussa KKO 2011:90 selostetussa tapauksessa liikennevahinko sattui 14.2.1997. A:n kuljettama auto oli suistunut tieltä, minkä seurauksena A:n niska-hartiasetu kipeytyi ja hänen päänsä oli tuntunut oudolta. Vähän myöhemmin A oli pyörtynyt ja hän oli kärsinyt erityyppisistä säryistä. Tarkempiin tutkimuksiin A oli mennyt vasta vuonna 2007. Seuraavana vuonna erikoislääkärin oli todennut A:n saaneen niskan retkahdusvamman ja traumaattisen aivovamman mainitussa vuonna 1997 tapahtuneessa onnettomuudessa.

3. A oli tehnyt vasta 3.3.2008 vakuutusyhtiölle mainittua liikenneonnettomuutta koskevan vahinkoilmoituksen. Vakuutusyhtiö vetosi LiikVakL 11 §:ään ja katsoi, että A:n oikeus korvaukseen oli vanhentunut ja hän oli menettänyt oikeutensa korvaukseen. Tämän jälkeen A nosti vakuutusyhtiötä vastaan kanteen käräjäoikeudessa ja vaati vahvistettavaksi, että hänellä oli oikeus saada mainituista vammoistaan LiikVakL:n mukaiset korvaukset.

4. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, koska A oli LiikVakL 11 §:n mukaan menettänyt oikeutensa korvaukseen. Helsingin hovioikeus sen sijaan katsoi, että kanne oli nostettu ajoissa ja vahvisti A:lla olevan oikeus korvaukseen aivovamman osalta.

5. Korkein oikeus puolestaan totesi että LiikVakL 11 §:ssä tarkoitettu kolmen vuoden määräaika ilmoituksen tekemiseen liikennevahingosta vakuutusyhtiölle luetaan siitä, kun vahingonkärsinyt sai riittävän tiedon sellaisesta vahinkoon liittyvistä merkityksellisistä seikoista, jotka ovat olennaisia vahingonkärsineen korvausvelvollisuuden arvioinnin kannalta. mukainen kolmen vuodensamasta vahinkotapahtumasta johtuvien vammojen ja korvausaiheiden osalta. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että vanhentumista tulee arvioida kunkin vahinkoseuraamuksen osalta erikseen. Näin ollen LiikVakL 11 §:n mukainen vanhentumisaika voi alkaa samasta vahinkotapahtumasta johtuvien vammojen ja korvausaiheiden osalta eri ajankohdista.

6. Korkeimman oikeuden tulkinta vaikuttaa järkevältä ja henkilövahingon kärsineen kannalta kohtuulliselta, vaikka näyttövaikeuksia voi käytännössä syntyä. Voitaisiinko LiikVakl 11 §:ssä säädettyä kolmen vuoden määräaikaa pidentää vaikkapa kahdella vuodella?

7. Ennen oikeudenkäyntiä jutussa mainitussa asiassa pyydettiin liikennevahinkolautakunnan lausuntoa. Tämä seikka ei ilmene KKO:n ratkaisuselosteesta, mutta asia on varmaankin ollut juttua käsitelleiden tuomioistuinten tiedossa. Vuonna 2008 antamassaan lausunnossa (LV 08/1115) liikennevahinkolautakunta yksimielisesti katsoi, että A oli jo helmikuussa 1997 saanut LiikVakL 11 §:n edellyttämällä tavalla tiedon liikevahingosta saamastaan henkilövahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö oli vahingosta vastuussa. Näin ollen A:n oikeus korvaukseen oli lautakunnan mukaan vanhentunut. Lautakunnan lausunnon perustelut ovat minimaaliset.

8. Liikennevahinkolautakunta on Valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama elin, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja ja suosituksia liikenteessä aiheutuneiden henkilö- ja esinevahinkojen vakuutuskorvauksia koskevissa asioissa sekä liikenneonnettomuuksia koskevissa syyllisyys- ja vastuunjakokysymyksissä. Liikennevahinkolautakunnan puheenjohtajana toimii nykyisin varatuomari Kyösti Vihermaa, joka on entinen Vakuutusyhtiö Pohjolan osastopäällikkö. Katso kohta PS. Varapuheenjohtajina ovat käräjätuomari Sinikka Kurkinen, lainsäädäntöjohtaja Antti T. Leinonen ja hallitusneuvos Anna-Liisa Tarvainen.

9. Tämän jälkeen päästään itse pääasiaan eli tapauksessa ilmeneviin prosessuaalisiin kysymyksiin. Kuten ratkaisuselosteesta ilmenee, korkein oikeus ei ottanut asiaa lopullisesti ratkaistavakseen, vaan palautti sen takaisin käräjäoikeuteen. Näin tehtiin ja oli minusta aivan oikein tehdäkin, koska alemmat oikeudet olivat niin sanotusti "töpänneet" asian käsittelyssä. Kysymyksessä on siis jutun palauttaminen oikeudenkäyntivirheen perusteella.

10. Otetaanpa ensin ruodittavaksi se, mikä meni pieleen hovioikeuden käsittelyssä. Tämä ilmenee KKO:n päätöksen kappaleesta 10. Hovioikeus on vahvistanut, että kantaja A:lla oli oikeus korvaukseen liikennevahingossa saamansa aivovamman johdosta. Näin tehdessään hovioikeus on mennyt kanteen ulkopuolelle, sillä kanteessa vaadittiin vain sen vahvistamista, ettei kantaja A:n oikeus LiikVakL:n mukaisiin korvauksin ollut vanhentunut. A ei ollut vaatinut liikennevahingossa saamikseen väittämien vammojen tai niiden ja liikennevahingon välisen syy-yhteyden vahvistamista. Hovioikeuden menettely on vaatimistaakkaa tarkoittavan OK 24 luvun 3 §:n 1 momentin vastaista, sillä se on tuominnut kantajalle "muuta" kuin mitä kanteessa oli vaadittu. Vaatimistaakka oli esillä myös kolmisen viikkoa aiemmin annetussa ennakkopäätöksessä KKO 2011:77, jota olen kommentoinut blogissa 490/10.10.2011. Minusta korkein oikeus olisi voinut puuttua perusteluissaan hieman terävämmin hovioikeuden virheeseen.

11. Käräjäoikeus puolestaan on laiminlyönyt asian valmistelussa asianmukaisen prosessinjohdon. Lain mukaan valmistelua johtavan tuomarin tulee valvoa, että kanne on asianmukaisesti yksilöity ja että jo kantajan haastehakemuksen sisältö täyttää OK 5 luvun 2:n 1 momentin vaatimukset. Prosessinjohdosta riita-asian valmistelussa säädetään mun muassa OK 5 luvun 19 §:ssä ja 21 §:n, joihin korkeimman oikeuden perustelujen kappaleessa 12 on viitattu. Kun A oli saanut liikenneonnettomuudessa erilaisia vammoja, olisi hänen tullut yksilöidä vammat, joita hänen vahvistusvaatimuksensa tarkoitti. Valmistelua johtavan tuomarin olisi tullut valvoa, että kantaja täytti mainitun velvollisuutensa. Kanteessa viitattiin vain "liikennevakuutuslain mukaisin korvauksiin", mikä ei riitä. Olen edellä mainitussa blogissa 490/10.10.2011 käsitellyt myös tuomarin prosessinjohtoa. Tässä nyt esillä olevassa tapauksessa jo hovioikeuden olisi tullut puuttua siihen, että kanne oli jäänyt alioikeudessa asianmukaisesti yksilöimättä.

12. Korkein oikeus on ollut minusta liian kiltti, kun se perustelujen kappaleessa 12 ikään kuin vain kautta rantain hienotunteisesti viittaa "OK 5 luvun 19 §:ssä ja 21§:ssä käräjäoikeuden prosessinjohtovelvollisuudesta lausuttuun." Kun tuomioistuinten prosessinjohdossa näyttää ilmenevän puutteita vähän jutussa kuin jutussa, olisi korkeimman oikeuden ollut syytä nostaa kissa pöydälle ja lausua selkokielellä, mistä asiassa on kysymys ja minkä asian käräjäoikeus oli laiminlyönyt. Tällöin sanoma olisi mennyt perille eikä se olisi hukkunut epämääräiseen lausahdukseen ennakkopäätöksen otsikossa "Kysymys myös hovioikeuden ja käräjäoikeuden menettelystä." Tuollainen "vieno" lausahdus ei kyllä kerro lukijalle yhtään mitään.

13. Korkein oikeus olisi voinut perustella päätöstään prosessinjohdon osalta tähän tapaan:

Käräjäoikeudessa esitetty kanne ei täytä haastehakemuksen ja kanteen yksilöinnille OK 5 luvun 2 §:ssä ja 19 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että kantajalla on oikeus saada kanteessa mainituista vammoistaan liikennevakuutuslain mukaiset korvaukset. Mainittuja vammoja tai niiden vaikeusasteita ja ilmenemisajankohtia ei ole kuitenkaan tarkemmin yksilöity. Kanteessa ei ole ilmoitettu myöskään sitä, mitä korvausaiheita (esimerkiksi pysyvä haitta, kipu ja särky ja ansionmenetys) liikennevakuutuslain mukaisilla korvauksilla tarkoitetaan. Valmistelua johtaneen tuomarin olisi tullut OK 5 luvun 5 §:n, 19 §:n ja 21 §:n 1 momentin nojalla kehottaa kantajaa määräajassa korjaamaan puute ja täydentämään kannettaan. Tämä prosessinjohto on kuitenkin laiminlyöty, mikä on oikeudenkäyntivirhe. Tämän vuoksi ja koska vaadittu oikeus korvauksiin voi edellä kerrotuin tavoin vanhentua eri vammojen ja korvausaiheiden osalta eri ajankohdista lukien, eikä asia ole ratkaistavissa käsillä olevan aineiston perusteella ilman vahvistusvaatimuksen asianmukaista yksilöimistä, käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan ja juttu palautetaan käräjäoikeuteen uutta ja lainmukaista käsittelyä varten.

14.Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksinä julkaistuista ratkaisuista saa tätä nykyä varsin lohduttoman kuvan käräjä- ja hovioikeustuomareiden prosessioikeudellisesta osaamisesta. Melkein joka toisessa tapauksessa ilmenee puutteita ja virheitä, joita ammattituomareiden ei luulisi mitenkään tekevän. Milloin on kysymys vaatimis- tai väittämistaakan sivuuttamisesta, milloin prosessinjohdon laiminlyönneistä tai tuomion puutteellisesta ja epäselvästä perustelemisesta ja milloin taas joistakin muista oikeudenkäyntivirheitä. Kun korkein oikeus julkaisee vuosittain ainoastaan noin sata ratkaisua ennakkopäätöksinä, on selvää, että näissä ratkaisuissa on kyse vain jäävuoren huipusta, mitä oikeudenkäyntivirheiden määrään tulee.

15. Onhan se perin kummallista, jos (ja kun) oikeusjuttua on ensin käsitelty kahdessa oikeusasteessa, mutta sen jälkeen vasta korkeimmassa oikeudessa havaitaan, että alioikeudessa esitetty kanne onkin ollut niin puutteellinen, ettei ole tietoa edes siitä, mitä kantaja on itse asiassa kanteellaan tarkoittanut! Kun juttu prosessinjohdon laiminlyönnin takia palautetaan takaisin alioikeuteen, alkaa uusi käsittelykierros, mistä aiheutuu tuplakustannukset sekä asianosaisille että oikeuslaitosta ylläpitävälle valtiolle.

16. Miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu ja kuka on siitä vastuussa? Tuomareiden täydennyskoulutuksen määrää on tiettävästi jatkuvasti lisätty ja hovioikeudet kertovat rehvakkaasti toimintakertomuksissaan, miten hyvää ja onnistunutta niiden omalle henkilökunnalleen ja käräjäoikeuksille järjestämä "laatukoulutus" on. Miten laadukas koulutus johtaa oikeudessa lopputuotteeseen, jonka laatu on aliarvoista?

PS./8.11.-11

a) Liikennevahinkolautakunnan puheenjohtaja, varatuomari Kyösti Vihermaa on lähestynyt minua ja pyytänyt oikaisemaan kirjoituksessani olevia virheitä.

b) Kirjoitin blogin kommenttiosiossa, että liikennevahinkolautakunta on aiemmin toimineen liikenneasiain korvauslautakunnan seuraaja. Kyösti Vihermaa haluaa huomauttaa, että liikennevahinkolautakunta ei ole mainitun korvauslautakunnan seuraaja. Liikennevahinkolautakunta perustettiin 1.1.1960. Sen toiminta ja organisaatio uudistettiin lailla 441/2002 ja asetuksella 551/2002. Vihermaa sanoo, että vaikka hän arvostaakin korvauslautakunnan ja sen puheenjohtajien työtä, hänen on todettava, että lautakuntamme ei ole sen seuraaja. Tätä seikkaa ei Vihermaan mukaan muuta muuksi edes se, korvauslautakunnan toiminnan loputtua sen käsittelemättä jääneet asiat siirtyivät liikennevahinkolautakunnalle.

c) No, juridisesti aivan millimetrin tarkasti ottaen kyse ei ole "seuraajasta". Kun kuitenkin korvauslautakunta on lakkautettu samassa "rytäkässä" jolloin liikennevahinkolautakunta perustettiin, ja kun korvauslautakunnassa vireillä olleet asiat siirtyivät, kuten Vihermaa itse kertoo, uudelle lautakunnalle, ei minusta ole kovin suuri virhe puhua "seuraajasta."

d) Kirjoitin blogin kappaleessa 8, että Kyösti Vihermaa on "Vakuutusyhtiö Pohjolan johtaja." Vihermaa on ilmoittanut, että hän ei ole Pohjolan eikä minkään muunkaan vakuutusyhtiön palveluksessa.

e) Tässä kohtaa minulle on kyllä tapahtunut virhe. Muistelin, että Vihermaa on ollut ja olisi edelleen Pohjolan palveluksessa. Tarkistin nyt asian vastikään ilmestyneestä uudesta Lakimiesmatrikkelista, ja siellähän se seisoo: Kyösti Vihermaa on ollut Vahinkovakuutusyhtiö Pohjolan palveluksessa vuosina 1981-2002, tästä ajasta vuodet 1986-2002 osastopäällikkönä. Hän ei siis ole enää Pohjolan palveluksessa eikä ole ollut sitä koko sinä aikana, jolloin hän on ollut vuodesta 2003 alusta lähtien liikennevahinkolautakunnan puheenjohtajana.

f) Pahoittelen virhettä! Olen oikaissut asian myös edellä kappaleessa 8. Olen ollut sinä käsityksessä, että liikennevahinkolautakunnan puheenjohtajuus olisi sivutoimi, mutta nyt vasta minulle selvisi, että puheenjohtajan tehtävä onkin päätoimi.

g) Ei voida myöskään perustellusti väittää, että Vihermaa olisi tässä tai jossakin muussa vastaavassa lautakunnassa "vahtimassa vakuutusyhtiöiden etua", kuten olen sanonut kommenttiosiossa. Toisaalta on syytä muistaa Vihermaa pitkäaikainen kokemus suuren vakuutusyhtiön palveluksessa. Häntä tuskin on valittu vaativiin tehtäviinsä vain siksi, että hän on koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari.

h) Vihermaa toteaa edelleen, että kukaan lautakunnan jäsenistä ei edusta mitään määrättyä "tahoa", vaan tehtävää hoidetaan virkavastuulla. Näin toki on. Jos ja kun olen puhunut eri "tahoista", olen vain tarkoittanut tuoda esiin sen, mikä on kunkin jäsenen päätoimen mukainen tausta. Esimerkiksi lautakunnan varapuheenjohtajista joku "edustaa" tässä katsannossa tuomioistuinlaitosta, joku toinen taas OM:n lainsäädäntöosastoa jne. Tuskinpa näitä varapuheenjohtajia olisi valittu tehtäväänsä vain siksi, että he ovat koulutukseltaan varatuomareita. Lautakunnan jäsenen tehtävässä henkilön taustasta ja sen myötä hankitusta kokemuksesta on varmaankin katsottu olevan hyötyä lautakunnan työssä, vaikka toki jokainen jäsen toimii virkavastuulla ja siinä mielessä taustayhteisöstään riippumattomasti.

i) Kyösti Vihermaa haluaa tuoda esiin vielä sen, että blogissa mainitusta yksittäisestä tapauksesta voidaan olla useaakin mieltä. Vihermaan mukaan sillä selvityksellä, mikä aikoinaan oli lautakunnan käytettävissä, olisi ollut vaikea päätyä lautakunnan omaksumasta lausunnosta poikkeavaan kantaan.

j) Erilaisia mielipiteitä ja kantoja toki voidaan esittää, kuten myös alempien tuomioistuinten tuomioista ilmenee. Tässäkin katsannossa on erinomainen asia, että ko. asiassa saatiin vastaista oikeuskäytäntöä, ehkä myös vakuutuskäytäntöä, ohjaava hyvin perusteltu korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

k) Wikipedian mukaan liikennevahinkolautakunnan päätökset ovat suosituksia, mutta käytännössä sekä vakuutusyhtiöt että tuomioistuimet noudattavat lautakunnan suosituksia "lähes poikkeuksetta." Olipa hyvä, että tässä nyt esillä olevassa tapauksessa vahingon kärsijä ei kuitenkaan tyytynyt lautakunnan suositukseen.

PS 2/10.11.

Tiedustelin tänään, missä kokoonpanossa liikennevahinkolautakunta on antanut suositusta koskevan lausuntonsa ko. asiassa. Lautakunnasta kerrottiin, että asia oli käsitelty lautakunnan täysistunnossa ja lausunto on annettu elokuussa 2008. Lausunto on julkaistu liikevahinkolautakunnan kotivisuilla ja löytyy kohdasta "vanhemmat lausunnot". Kyösti Vihermaa on toiminut ko. lausuntoasiassa täysistunnon puheenjohtajana.

Lautakunta on pitänyt ko. asiaa merkittävänä, muuten sitä ei olisi käsitelty täysistunnossa. Näyttää siltä, että lautakunnan käsittelyssä on ollut esillä sama aineisto, mikä oli sitten esitetty myös käräjäoikeudessa.

Liikennevahinkolautakunnalle voisi esittää toivomuksen, että lausuntotiedotteissa olisi pakallaan mainita myös lausunnon antamisen päivämäärä ja lautakunnan kokoonpano kussakin asiassa.





25 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja kukahan julki tulleesta viisikosta on palsturin ennakkosuosikki "kalifiksi kalifin paikalle" eli Härski-Hallbergin saappaita täyttämään?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Julki tullut viisikko"?

Tarkoittaakohan anonyymi nyt Liikennevahinkolautakunnan jäseniä vai KKO:n jäseniä ko. jutussa?

Pekka Hallberg on KHO:n pressa, ei KKO:n, joten tuskinpa hänen seuraajaansa KKO:sta haetaan.

Anonyymi kirjoitti...

KHO:n hakutilanne on yllättävä, koska ennalta spekuloiduista kolmesta kärkinimestä vain yksi on kisassa mukana.

Lopputulos on kaikkiaan se, että yksi hakijoista on totaalisen ylivoimainen. Toisella on ehkä jonkinlaista kansainvälistä kokemusta, ja viimeiset kolme ovat kykyihinsä nähden liian korkeassa virassa jo hallintoneuvoksina.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ahaa, nyt vasta ymmärsin ja katsoi HS:n sivustoa. Ilmoittautumisaika KHO:n presidentin virkaan päättyi tänään ja virkaan on (vain) viisi hakijaa, kaikki niin sanotusti talon eli KHO:n sisältä.

Tehtävään ovat HS:n mukaan halukkaita Tuula Pynnä, Eija Siitari-Vanne, Irma Telivuo, Pekka Vihervuori ja Heikki Kanninen. Kanninen on tällä hetkellä tuomarivirassa Luxemburgissa. Oikeustieteen tohtoreita ovat Siitari-Vanne ja Vihervuori.

Voisi olla naisen vuoro KHO:n presidentiksi, mutta nuo kolme nimeä eivät jotenkin oikein minua ainakaan vakuuta.

Oma veikkaukseni on, että virasta kisaavat Pekka Vihervuori ja Heikki Kanninen. Heistä vahvin on minusta Vihervuori.

Anonyymi kirjoitti...

Virolainen toteaa, että "koska vaadittu oikeus korvauksiin voi edellä kerrotuin tavoin vanhentua eri vammojen ja korvausaiheiden osalta eri ajankohdista lukien" olisi tämä eräs peruste kanteen tutkimatta jättämiselle.

Seikkahan on kuitenkin selvästi kanteen aineellisoikeudelliseen hyväksyttävyyteen liittyvä tekijä, jota ei voida tutkia ennakolta.

Korkein oikeus on oikeassa asetellessaan sanat varovasti ja todetessaan, että tässä tilanteessa sillä ei ole edellytyksiä ratkaista pääsiakysymystä. Viittaus prosessinjohtoon ratkaisun hakusanoissa viittaa hovioikeuden menettelyyn asiassa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Höpsistä, anonyymi! Tuollaista eli että kyseessä olisi eräs peruste kanteen tutkimatta jättämiselle, en ole todennut. Sitä paitsi anonyymin siteeraamat sanat ovat suoraan KKO:n perusteluista!

Viittaus prosessinjohtoon ratkaisun hakusanoissa koskee nimenomaan käräjäoikeuden menettelyä, kuten perustelujen kappaleesta 12 selvästi ilmenee.

Anonyymi kirjoitti...

Härski-Hallberg kyllä runnoo Tavjan kanssa KHO:n uudeksi pressaksi kenet ikinä tahtoo. Naishakijat voivat siten olla hyvinkin vahvoilla!

Hakijoista Tuula Pynnä on sitä paitsi tehnyt aikanaan myös "oikeita" tuomarintöitä eli toiminut kymmenisen vuotta käräjätuomarina.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti ihmettelee blogin viimeisessä osassa käräjätuomareiden osaamisen tasoa. Ehkä kysymys ei ole osaamisen tasosta vaan halusta, välinpitämättömyydestä, hoidetaan vaan asia eteenpäin. Vielä palaan tuohon Koiviston konklaavin merkitykseen yleisemminkin ja sen vaikutukseen.

Paskaakos tässä kovin satsataan näihin tapauksiin, jos ne jonkin konklaavin määräyksillä kuitenkin pitää tiettyihin lopputuloksiin päätyä. Muutkin asiat kuin pankkioikeudenkäynneissä esillä olleet kanteet. Onkohan osalla tuomareista motivaation kadonnut? Kyllä tällaiset seikat vaikuttavat tuomareidenkin motivaatioon, ainakin osan. Olisi tutkittava esim. tämän konklaavin tekemisten vaikutus. Ehkä kysymys ei ole osaamisesta vaan motivaatiosta.

Itsellä on sellainen näkemys, että tuo konklaavi oli jonkinlainen murrosvaihe. Tämän jälkeen eri oikeusasteiden perustelut, päätökset ovat tulleet tasoltaan entistä huonommiksi. Jotenkin on sellainen "juosten k...u" vaikutelma tullut erilaisista päätöksistä, joita tuon vaiheen jälkeen on tehty. Olisiko niin, että kun tuomiovalta alistettiin narussa talutettavaksi koiraksi, tuolloin osa tuomareista menetti motivaatiotaan.?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Motivaation puute on varmaan yksi selitys. Sen sijaan en lainkaan usko, että 1992 pidetty Koiviston konklaavi olisi ainoa tai edes kovin vaikuttava selitys motivaation puutteelle.

Yleisesti ottaen tuomioistuinten ratkaisujen perustelut ovat toki parantuneet viimeisten 20 vuoden aikana ja siis myös Koiviston konklaavin jälkeen.

Kyse on tuomarin moraalista ja ammattietiikasta. Ei vain yksinkertaisesti viitsitä panostaa riittävästi siihen paljon puhuttuun "laatuun". Lähdetään siitä, että kun tuomari on "itsenäinen ja riippumaton, niin kukaan ei voi toimintaan puuttua, ei edes ko. tuomioistuimen päällikkötuomari.

- Ne päälliköt, ne vain hoputtaa juttujen joutuisaan ratkaisuun, ei ne koskaan puutu esim. prosessinjohtoon tai tuomion perusteluihin. Ne on faktisesti vaan hallintopomoja, ei niillä itellään ole minkäänlaista kanttia tai auktoriteettia puuttuakaan mihinkää, samanlaisia ne on omissa jutuissaan kuin me muutkin. Kyllähän ne pressat ja laamat (=laamannit) paasaa koko ajan - korkkiin ja mediaan päin - siitä laatukoulutuksesta ja ties mistä. Mutta ne on kyllä melko lailla p*****stä, Ne vain haluaa tehä ittensä tärkeeksi. Joskus joku gansteri (=oikeuskansleri) taika oikeusasiamies, vai mikä hitto se nyt onki, huomauttelee meitä joistakin mokista. Mutta ei niistä tartte välittää, ne on pelkkii "käsityksiä" ja sun muita. Niitten päätöksille vaan naureskellaan kentällä. Ei ne uskalla eikä voi tehä meille "riippumattomille" käytännössä mitään. Kyl tarttis saada liksaa tuplasti enemmän et viittis alkaa ottaa näitä hommia tosissaan. Advokaatit ja kaiken maailman lakitoimistojen jäbät hankkii tosi paljon enemmän liksa meikäläisiin verrattuna ja ne hoitelee hommia usein päin..Me joudutaan niitten tekemiä avuttomia kanteita ja kirjelmiä korjailee ja ne jäbät saa siitä sitten vaan lisää liksaa...

Näin, luulisin, ajatellaan aika usein "kentällä."

Anonyymi kirjoitti...

Yleistäminen on aina hankalaa. Monet päällikkötuomarit tekevät muutakin kuin hoputtavat. Heilläkin taidot vaihtelevat. Liekö erikseen heidän töistään tilastoja?

Anonyymi kirjoitti...

KKO:n päätös on kai paradoksi?

KKO vaatii KäO:lta kanteen yksilöintiä eli tarkkuuden parantamista. Samalla KKO itse antaa epämääräisen viittauksen lainkohtaan eikä yksilöi sen tarkemmin, mikä KäO:ssa meni pieleen.

Elämme hyvin suurpiirteistä aikaa!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Paradoksista ei ole kyse. Kyllä käräjäoikeus, jonne juttu palautettiin, nyt tietää, mikä sen käsittelyssä meni pieleen. Samoin jutun kantaja. Palautuksen jälkeisessä prosessissa kantaja tietenkin yksilöi kanteensa KKO:n edellyttämällä tavalla. Käräjäoikeus valvoo, että näin tapahtuu.

Mutta jotta tapaus ja KKO:n päätös olisi huomattu kunnolla laajemminkin eli kaikissa käräjäoikeuksissa - ja hovioikeuksissa myös - olisi KKO:n toki tullut perustella prosessinjohtokysymystä paljon tarkemmin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Laamannit, osastojohtajat ja muut päällikkötuomarit (presidentit) tekevät varmaan muutakin kuin hoputtavat.

Yleensäkin käräjäoikeuksien, kuten myös hovioikeuksien, eri ratkaisukokoonpanojen ja tuomareiden osaamisen taso on sangen kirjava. On paljon taitavia tuomareita, joilla myös motivaatio on kunnossa. Sitten on tuomareita, joilla kyllä piisaa motivaatiota, mutta taidot eivät oikein tahdo aina riittää. Ja sitten on vielä tuomareita, joilla kumpikaan osa-alue ei ole oikein kondiksessa.

Päällikkötuomareilta vaadittaisiin hallinnollisten kykyjen lisäksi ja ennen muuta osaamista lainkäytössä. Heidän tulisi kannustaa ja opastaa tavallisia rivituomareita omalla esimerkillään ja muutenkin parempiin suorituksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Valtioneuvosto asetti v. 2008 liikennevahinkolautakunnan toimikaudeksi 1.1.2009-31.12.2011.

Liikennevahinkolautakunnan puheenjohtaja on varatuomari Kyösti Vihermaa. Varapuheenjohtajat ovat käräjätuomari Sinikka Kurkinen, lainsäädäntöjohtaja Antti T. Leinonen ja hallitusneuvos Anna-Liisa Tarvainen.

Muut varsinaiset jäsenet ovat LKT, ortopedian ja traumatologian dosentti Ole Böstman, LKT, yleislääketieteen erikoislääkäri Seppo Olkkonen, toimitusjohtaja Matti Aarnio, diplomi-insinööri, johtaja Pauli Lappalainen, varatuomari, jaostopäällikkö Riitta Haapasaari, LKT, ylilääkäri Aarne Ylinen ja oikeustieteen kandidaatti, toimitusjohtaja Pasi Nieminen. Varajäsenet ovat LKT, ortopedian ja traumatologian dosentti Aarne Kivioja, LKT, neurokirurgian erikoislääkäri Leena Kivipelto, diplomi-insinööri Juhani Puurunen, diplomi-insinööri Juhani Intosalmi, varatuomari, jaostopäällikkö Leena Snellman,oikeusihteeri Timo Ojala ja toimitusjohtaja Lauri Säynäjoki.

Lautakunnan tehtävänä on ylevä: edistää liikennevakuutuskäytännön yhtenäisyyttä.

Mutta eipä lautakunta osunut blogissa käsitellystä tapauksessa oikeaan! Lautakunta puolsi epäselvässä asiassa vakuutusyhtiölle suopeaa tulkintaa. Tämä ei liene mikään ihme, sillä vakuutusyhtiöillä on lautakunnassa vankka edustus.

Ihmetyttää hieman, miksi tässäkin lautakunnassa pitää olla mukana tuomareita ja OM:n virkamies. Lautakunnan varapuheenjohtajana on käräjätuomari ja jäsenenä lainsäädäntöneuvos.KKO:n esittelijä on mukana varajäsenenä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Liikennevahinkolautakunta oli aiemmin nimeltään Liikennevahinkoasiain korvauslautakunta.

Kun anonyymi edellä ihmetteli sitä, miksi liikennevahinkolautakunnan varapuheenjohtajana on käräjätuomari ja yhtenä varajäsenenä KKO:n esittelijä, niin voin todeta, että lautakunnan edeltäjän, siis edellä mainitun Liikennevahinkoasiain korvauslautakunnan puheenjohtajana toimi 10 vuoden ajan (1993-2003) KKO:n jäsen eli oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale.

OIkeusneuvos Taipale tunnetaan ahkerana välimiehenä, joten hän ei liene ollut millään tavalla "pikkurahan" puutteessa.

Minusta kehitys on menossa pikkuhiljaa suotuisampaan suuntaan näissä sivutoimissa ainakin sikäli, ettei niihin enää juuri valita maan ylimmän tuomioistuimen eli KKO:n jäseniä.

KKO:n asema riippumattoman tuomioistuinlaitoksen "perälautana" edellyttäisi toki, ettei sen jäsenillä olisi minkäänlaisia palkkion maksamista edellyttäviä sivutoimia eikä heidän siis sallittaisi toimia lainkaan välimiehinä, ei siis myöskään välimiesoikeuksien puheenjohtajana.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipaleen edeltäjä Liikennevahinkoasiain korvauslautakunnan puheenjohtajana oli oikeusneuvos Lasse Nikkarinen vuosina 1981-1992.

Ko. lautakunta on siis ollut vuosikymmenet tukevasti KKO:n jäsenistön "miehittämä."

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana on toiminut ja toimii edelleen hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä, entinen oikeusneuvos.

Hänet valittiin jatkamaan vuosi sitten ko. tehtävässä uusi viisivuotiskausi eli 1.1.2011-31.12.2015.

Sanotussa neuvottelukunnassa vakuutusyhtiöiden etua vahtii Pohjolan Kyösti Vihermaa, liikennevahinkolautakunnan puheenjohtaja siis.

Hm, merkillistä. Ko. lautakunnat asettaa valtioneuvosto oikeusministeriön esityksestä. Könkkölä on pitkäaikainen OM:n virkamies eli lainsäädäntöneuvos.

Anonyymi kirjoitti...

Moni muukin asia on tässä Suomi-nimisessä "oikeusvaltiossa" perin merkillisellä tolalla. Jos tämä nyt sitten ketään lohduttaa!

Anonyymi kirjoitti...

Eräs tuomari kertoi, että heidän tuomioistuimessaan on kolmenlaisia tuomareita: ne jotka selviävät kepeästi ja taitavasti töistään ja jää aikaa sivutoimille ja harrastuksille. Sitten on keskivertotuomarit, jotka selviävät töistään kun siihen riittävästi panostavat. Sitten on kolmas joukko, joka ei selviä kohtuudella töistään, vaikka kuinka yrittäisivät. Ja jos oikein muistan, arvio oli, että kaikkia on yhtä paljon. Tarina kertoo sen, miksi osa jutuista viipyy ja miksi hovilla ja KKO:lla riittää korjattavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on juridinen blogi, joten blogisti voi hyllyttää allaolevan lääketiedelöpinän.

Meillä on Suomeen pesiytynyt muutaman lääkärin ja juristin joukko, jonka elinkeinona on näiden lievien niska- ja päänvammojen kanssa ratsastaminen. Mitään vammaa ei missään voida osoittaa. Tässäkin palataan kymmennen vuoden taakse, eikä kukaan tiedä mitä välissä on tapahtunut. Mikä potilaan vaiva johtuu mistä? Vammoja ei ole varmuudella tapahtunut 1997-2007 välisenä aikana? Jotain liirum-laarum oireita: "minulla on paha olo ja niskakin on kipeä" ja sitten maksetaan eläkkeitä vuosia, kun muutama erikoislääkäri, neuropsykologi ja juristi saa elantonsa näiden TOT-syndroomaiseten siivellä. Uskomatonta vedättämistä.

Anonyymi kirjoitti...

Hm, olisikohan siellä vielä neljäskin porukka, sellainen, joka ei edes yritä selviytyä töistään?

"Kepeästi ja taitavasti, että jää aikaa vielä sivutöillekin" Hm, samanlaisia tuomareitahan näyttäisi "osuneen" myös KKO:een.

Anonyymi kirjoitti...

Osataan sitä muissakin lautakunnissa kuin Liikennevahinkolautakunnassa. Kuluttajariitalautakuntaa vastaa eläinlääkintäpalveluissa Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta (paitsi kulujen osalta, ko. lautakunnan ratkaisusta kun peritään lunastusta 150 euroa). Lautakunnassa asian käsittelyyn osallistuvat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat molemmat arvoltaan lainkäyttöneuvoksia, ja lakimies on myös asian esittelijä; muina jäseninä on eläinlääketieteen asiantuntijoita.

Tein lautakunnalle lausuntopyynnön Ikaros-snautserini saamasta hoidosta, joka päättyi potilaan kuolemaan. Hoitoon oli osallistunut kaksi eläinlääkäriä. Toisen lääkärin (A) osalta lautakunta käsittelyratkaisussaan oli todennut, ettei se anna lausuntoa, koska asia hänen osaltaan oli katsottu vanhentuneeksi. Lautakunta perusti ratkaisunsa velan vanhentumisesta annettuun lakiin. A ei kuitenkaan ollut vedonnut vanhentumiseen, joten lautakunta otti vanhentumisen huomioon - vastoin po. lain 18 §:n nimenomaista kieltoa - viran puolesta.

Tässä tuolta osin lautakunnalle antamani palaute (johon en tietenkään mitään vastausta saanut):

"Kun edellä mainitusta lausunnosta ei ole valitusmahdollisuutta, esitän tyytymättömyyteni siihen palautteena arviolautakunnalle.

1. Virheellinen käsittelyratkaisu

Arviolautakunta on katsonut, että arvioitaessa sitä, onko lausuntopyyntö esitetty riittävän ajoissa, tulee sovellettavaksi velan vanhentumisesta annettu laki. Kun kyseisen lain 4 §:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua lain 5-7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta lukien, jollei vanhentumista sitä ennen ole katkaistu, ja kun vanhentumisaika arviolautakunnan mukaan tässä tapauksessa on alkanut kulua hoitotoimenpiteiden päättymisestä eli 1.3.2005, eikä vanhentumista kolmen vuoden kuluessa siitä ollut A:n osalta katkaistu, arviolautakunta on todennut, että se tämän vuoksi ei anna pyydettyä lausuntoa A:n toiminnan osalta.

Harkinnassaan arviolautakunta on tukeutunut velan vanhentumisesta annetun lain 4 ja 10 §:iin. Mutta saman lain 18 §:n 1 momentin säännöksen arviolautakunta on jättänyt huomiotta. Kyseisen säännöksen mukaan velan vanhentuminen voidaan ottaa tutkittavaksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaismenettelyssä vain asianosaisen väitteen perusteella. A ei arviolautakunnalle toimittamassaan 24.3.2009 päivätyssä vastineessa ollut vedonnut vanhentumiseen. Arviolautakunnan siitä annettuun lakiin perustuva menettely on em. säännöksessä tarkoitettua viranomaismenettelyä. Arviolautakunnan käsittelyratkaisu, jolla se on päättänyt olla antamatta pyydettyä lausuntoa A:n toiminnan osalta, on siten lain vastaisena virheellinen."

Huomautin lisäksi, että lausunto hoitovirheen osalta olisi tullut antaa, vaikka lausunnosta korvausvaatimuksen osalta vanhentumisen takia olisikin pidättäydytty, hoitovirheen toteaminen kun oli katsottava päävaatimukseksi ja korvaus liitännäisvaatimukseksi. http://www.arviolautakunta.fi/lautakunnasta.html

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Käsittelin tekstissä liikennevahinkolautakunnan tehtäviä ja kokoonpanoa sekä sen ko. yksittäisessä tapauksessa antamaa suositusta.

Lautakunnan puheenjohtaja Kyösti Vihermaa on pyytänyt minua oikaisemaan eräitä blogijutussa esitettyjä tietoja.

Olen selostanut Vihermaan oikaisupyyntöä ja omia kannanottojani siihen blogijutun PS-osiossa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tiedustelin tänään, missä kokoonpanossa liikennevahinkolautakunta on antanut suositusta koskevan lausuntonsa ko. asiassa. Lautakunnasta kerrottiin, että asia oli käsitelty lautakunnan täysistunnossa ja lausunto on annettu elokuussa 2008. Lausunto on julkaistu liikevahinkolautakunnan kotivisuilla ja löytyy kohdasta "vanhemmat lausunnot". Kyösti Vihermaa on toiminut ko. lausuntoasiassa täysistunnon puheenjohtajana.

Lautakunta on pitänyt ko. asiaa merkittävänä, muuten sitä ei olisi käsitelty täysistunnossa. Näyttää siltä, että lautakunnan käsittelyssä on ollut esillä sama aineisto, mikä oli sitten esitetty myös käräjäoikeudessa.

Liikennevahinkolautakunnalle voisi esittää toivomuksen, että lausuntotiedotteissa olisi pakallaan mainita myös lausunnon antamisen päivämäärä ja lautakunnan kokoonpano kussakin asiassa.

Anonyymi kirjoitti...

Valtioneuvosto asetti 25.9.2011 liikennevahinkolautakunnan uudeksi kolmivuotiskaudeksi: 1.1.2012-31.12.2014.

Kokoonpano: puheenjohtaja: varatuomari Kyösti Vihermaa Liikennevahinkolautakunta; varapuheenjohtajat: käräjätuomari Sinikka Kurkinen Helsingin käräjäoikeus, lainsäädäntöjohtaja Antti Leinonen oikeusministeriö ja oikeustieteen kandidaatti, toiminnanjohtaja Anna-Liisa Tarvainen Liikenneturva; jäsenet: lääketieteen ja kirurgian tohtori, ortopedian ja traumatologian dosentti, erikoislääkäri Ole Böstman Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, lääketieteen ja kirurgian tohtori, neurologian erikoislääkäri, ylilääkäri Janne Leinonen Valtiokonttori, diplomi-insinööri, johtaja Pauli Lappalainen Ammatinedistämislaitossäätiö, insinööri Matti Aarnio eläkkeellä, oikeussihteeri Timo Ojala korkein oikeus, jaostopäällikkö Riitta Haapasaari Vakuutus- ja rahoitusneuvonta ja toimitusjohtaja Pasi Nieminen Autoliitto ry; varajäsenet: lääketieteen ja kirurgian tohtori, ortopedian ja traumatologian dosentti, osastonylilääkäri Aarne Kivioja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, lääketieteen ja kirurgian tohtori, neurokirurgian erikoislääkäri, osastonylilääkäri Leena Kivipelto Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, diplomi-insinööri, tekninen johtaja Juhani Intosalmi Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, diplomi-insinööri, yli-insinööri Juhani Puurunen liikenne- ja viestintäministeriö, käräjätuomari Mika Falck Hyvinkään käräjäoikeus, jaostopäällikkö Leena Snellman Vakuutus- ja rahoitusneuvonta ja toimitusjohtaja Lauri Säynäjoki Suomen Taksiliitto.

Eipä suurempia muutoksia kokoonpanoon. Oikeussihteeri Timo Ojala (KKO) on pompannut varajäsenestä varsinaiseksi jäseneksi. Luultavasti tyyppiä "nostetaan" pikkuhiljaa erilaisilla sivutoimilla kohti oikeusneuvoksen virkaa. Ojala on myös Urheilun oikeusturvalautakunnan sihteeri.