Oikeus veneilemässä rikospaikalle Jomalvikin kanavassa1. Ex-formulakuski Jyrki Järvilehtoa vastaan nostettu kolmipäiväiseksi suunniteltu oikeudenkäynti, jossa Järvilehtoa syytetään vesiliikennejuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, alkoi tänään Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Tammisaaressa. Syyttäjä vaatii JJ:lle ehdotonta vankeusrangaistusta.
2. Järvilehto kiistää syytteen, koska hän ei muistamansa mukaan ajanut venettä. JJ:n väitteen mukaan venettä ajoi hänen sanotussa onnettomuudessa surmansa saanut ystävänsä.
3. Lehtitietojen mukaan käräjäoikeus suorittaa tänään iltapäivällä syyttäjän pyynnöstä katselmuksen onnettomuuspaikalla. Tarkoituksena on tutustua onnettomuus- eli väitettyyn rikospaikkaan ja tehdä havaintoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, mitä Jomalvikin kanavalla tapahtui, kun Järvilehdon omistama luksusvene törmäsi aamuyöllä 18.6.2010 kovalla nopeudella sillan ramppiin kymmenisen minuuttia sen jälkeen, kun miehet olivat poistuneet pitkäksi venähtäneen ravintolaillan jälkeen tammisaarelaisesta ravintolasta. Järvilehdon puhalluskoe osoitti onnettomuuden jälkeen promillelukemaa 1,7.
4. HS:n mukaan mukaan Järvilehto ja hänen avustajansa Juhani Ripatti eivät halua osallistua katselmukseen. Oikeuden puheenjohtajana toimivan kihlakunnantuomari Klaus Ekelundin lakonisen toteamuksen mukaan "syytettyä ei voi määrätä mukaan, vain pyytää." Näin kertoi Ilta-sanomat hetki sitten.
5. Mitenköhän tämän asian kanssa kuitenkin on? Katselmusta koskevissa OK 17 luvun mukaan katselmuksen toimittamisesta annetaan tieto asianosaisille. Jos kysymyksessä on rikosjuttu ja syytetty on vangittuna ja hänen läsnäolonsa katsotaan tarpeelliseksi, oikeus määrää, että hänet on tuotava katselmukseen (OK 17:58.1). Muuta asianosaisten paikallaolosta ei laissa sanota.
6. Tammisaaressa on kysymys pääkäsittelyn yhteydessä pidettävästä katselmuksesta. Silloin on johdonmukaista lähteä siitä, että asianosaiset ovat velvollisia olemaan saapuvilla myös katselmuksessa samalla uhalla, jolla heidät on pääkäsittelyyn kutsuttu.
7. Ilmeistä on, että Järvilehto on velvoitettu saapumaan oikeuteen henkilökohtaisesti sakon uhalla. Tällöin hän on velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti myös katselmukseen samalla uhalla.
8. Kuten sanottu, katselmuksessa oikeuden jäsenet tekevät havaintoja rikospaikasta ja siellä vallitsevista olosuhteista. Samalla oikeussalissa alkanut asianosaisten välinen keskustelu jatkuu. Tämä merkitsee sitä, että syyttäjä ja oikeuden jäsenet voivat esittää kysymyksiä paitsi mahdollisille todistajille ja asiantuntijoille, myös syytetylle.
9. Jyrki Järvilehdon paikallaolo katselmuksessa olisi varsin tärkeätä, koska syyttäjällä ja oikeuden jäsenillä luulisi olevan tarvetta esittää Järvilehdolle useita eri seikkoja koskevia kysymyksiä. Oikeuden jäsenet voisivat tehdä katselmuksen aikana myös havaintoja Järvilehdon käyttämisestä ja tavasta vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.
10. Tämän vuoksi oikeuden puheenjohtajan kanta, jonka mukaan katselmustilaisuuteen saapuminen olisi täysin syytetyn omassa harkinnassa, tuntuu sangen yllättävältä.
11. Hetki sitten eli kello 14 aikoihin IS kertoi, että Järvilehto ei todellakaan halunnut lähteä katselmukseen, siis tavallaan "palata rikospaikalle." Järvilehdon asianajaja Ripatti perusteli asiaa toteamalla lakonisesti, että ulkona on "niin kylmä".
12. Mitä teki jutun syyttäjä? Ei muuta kuin vain ilmoitti olevansa pettynyt Järvilehdon ratkaisuun! Outoa!
13. Onpa taas kerran oikeudenkäynnissä merkillistä lepsuilua! Syyttäjän olisi tullut tietenkin pyytää käräjäoikeutta antamaan määräyksen, jonka mukaan JJ on velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti katselmukseen. Oikeuden olisi tullut jo omasta aloitteestaan velvoittaa JJ olemaan paikalla katselmustilaisuudessa samalla uhalla, jolla hänet oli määrätty saapumaan pääkäsittelyyn.
14. Nyt on olemassa vaara, että katselmuksesta ei saada irti kaikkea sitä, mitä siitä olisi voitu saada irti, jos syytetty olisi ollut tilaisuudessa saapuvilla.
15. IS:n mukaan jutussa olisi muhimassa toinenkin "yllätyskäänne." Järvilehto on nimittäin nimeämässä juttuun todistajan, josta ei edes hänen asianajajallaan ole ollut aiemmin minkäänlaista tietoa. Kysymyksessä olisi silminnäkijätodistaja, joka olisi nähnyt, kun kaksikko lähti ravintolasatamasta ennen turmaa. JJ:n mukaan tämä todistaja olisi nähnyt, että venettä ajoi hänen turmassa kuollut ystävänsä.
15. Perin outoa! Vaikka asiaa on puitu ja valmisteltu esitutkinnassa jo toista vuotta ja asianosaisilla, siis myös puolustuksella, on ollut vuoden verran aikaa ilmoittaa kaikki ne todisteet, joihin oikeudenkäynnissä on tarkoitus vedota, ei näin ole tapahtunut eikä toimittu, vaan tämä "yllätyskortti" on jostakin syystä haluttu pitää hihassa. Nyt se on sitten tarkoitus lätkäistä pöytään.
16. Eikö JJ:n asianajaja ollut, kuten on tapana, pyytänyt päämiestään ilmoittamaan avustajalleen kaikki juttuun mahdollisesti saatavissa olevat todisteet? On kovin kummallista, jollei asianajaja ole todella ollut aiemmin tietoinen kyseistä yllätystodistajasta. Lienee selvää, että kyseistä todistajaa ei voida kuulla oikeudessa ennen kuin häntä on kuulusteltu todistajana poliisin suorittamassa esitutkinnassa.
65 kommenttia:
JJ Lehto ei ilmeisesti halunnut mennä katselmukseen, koska muisti vanhan sanonnan (kokemussäännön) "Rikollinen palaa aina rikospaikalle."
Uutisoinnista ei ole vielä näkynyt oikein mitään rikosteknisiin tutkimuksiin perustuvaa. Luulisi, että veneestä olisi voinut löytyä erilaisia DNA- tai sormenjälkiä, joista voidaan tehdä päätelmiä, tai että onnettomuuden osallisten löytöpaikasta olisi voitu päätellä jotain. Taisi olla myös niin, että vene meni erityisen huonoon kuntoon apukuskin puolelta, jolla silläkin on ehkä merkityksensä.
Yllätystodistaja on varmaankin myös yllätys itse JJ:lle.
Aikoinaan tuttava fysiikan lakien mukaan osoitti raastuvassa, että hänen autonsa perään ajanut oli ajanut ylinopeutta. No hoviin sitten ilmestyikin yllätystodistaja, joka pihaltaa puiden läpi oli nähnyt kuinka peräänajo oli oikeasti tapahtunut.
Rahalla saa ja hevosella pääsee.
"Lienee selvää, että kyseistä todistajaa ei voida kuulla oikeudessa ennen kuin häntä on kuulusteltu todistajana poliisin suorittamassa esitutkinnassa."
- miten niin tämä lienee selvää. Missä laissa näin sanotaan, ei missään?
Syytetyn puolustuksella on pitkään jatkuneen esitutkinnan kestäessä ja valmistautuessaan vastaamaan syyttäjän haastehakemukseen ollut kosolti aikaa varautua esittämään kaikki tarvittava todistelu omasta puolestaan.
Haasteessa syytettyä on kehotettu ilmoittamaan kirjallisesti hyvissä ajoin ennen pääkäsittelyn aloittamista kaikki todisteet, jotka hän aikoo jutussa esittää ja ne teemat, jotka hän aikoo kullakin todisteella näyttää toteen.
On kovin outoa, että vasta pääkäsittelyn ensimmäisenä päivänä puolustus ilmoittaa todistajaksi "silminnäkijätodistajan". Yhtä outoa on se, että avustaja kertoo, että hän itse sai kuulla "uudesta toistajasta" vasta nyt aamulla "oikeuden eteishuoneessa."
Mutta jos kerran näin ilmoitetaan olevan, niin silloin esitutkinta on ollut puutteellinen. Puute korjataan siten, että oikeus kehottaa syyttäjää huolehtimaan määräajassa esitutkinnan täydentämisestä eli tässä tapauksessa siis ko. silminnäkijätodistajan kuulustelemisesta esitutkinnassa.
Esitutkinnan täydentäminen voi tapahtua tässä jutussa ilman, että pääkäsittelyä joudutaan lykkäämään.
Kiitoksia blogistille yleisön sivistämisestä oikeudenkäynnin prosessinjohdosta. Luen näitä juttuja mielelläni juridiikasta kiinnostuneena maallikkona.
Tämä on ollut Iltalehden päivän luetuimpia uutisia:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011112214802776_uu.shtml
"Järvilehdon vaimon väitetty reaktio yöllä: nyt se paska valehteli"
Halusin kysyä tästä, koska olen hämmentynyt, onko kaikki todistelu suomalaisessa oikeudenkäynnissä sallittu, myös kuulopuhe? Onko Suomessa mitään "hearsay"-sääntöä, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, jolla tällaiset lausunnot rajattaisiin pois pöytäkirjasta?
Tässä lausunnossahan kuolleen miehen avovaimo - asianomistaja - antoi lausunnon siitä, mitä syytetty olisi sanonut omalle vaimolleen puhelimessa, ja siitä mikä vaimon reaktio kyseiseen syytetyn sanomiseen olisi ollut. Eikö tämä ole juuri oppikirjaesimerkki siitä, miksi kuulopuhe on epäluotettavaa ja miksi sitä ei sallita oikeudenkäynneissä. Sallimalla tämän lausunto vieläpä kierretään todistajan kieltäytymisoikeutta, vaimon oikeutta kieltäytyä todistamasta aviomiestään vastaan, koska hänen suuhunsa sijoitettu lause onkin nyt syyttäjän todiste.
Kun en ole rikosprosessin asiantuntija, kysyisin uteliaana, onko meillä jokin normi, jossa sanotaan, ettei voida kuulla todistajaa ilman ensin tapahtuvaa esitutkinnassa kuulemista.
Toisena asiana voi todeta, että KKO on antanut äärimmäisen sekavan ja nolon näköisen päätöksen ylimääräisestä muutoksenhausta asiassa, jossa EIT on pitänyt alkuperäistä tuomiota sananvapautta loukkaavana.
Anonyymi kummeksuu oikeaa asiaa. Todistajaa ei tosiaan tarvitse kuulla ensin esitutkinnassa, vaan kuuleminen voi tapahtua suoraan oikeudenkäynnissä.
Suomen laki rakentuu vapaan todistusteorian periaatteelle eikä kuulopuhetodistelua ole kielletty. Kulopuhetodisteen luotettavuus ja näyttöarvo arvioidaan vapaasti ja se saattaa olla vähäinen.
Syytetyn lähiomaisen ns. kokonaiskieltäytymisoikeus (OK 17:20) ei periaatteessa estä kuulopuhetodistelun hyödyntämistä, erityistapauksissa asia voi olla toinen. Esim. tapauksessa KKO 1995:66 katsottiin, että sanottua lähiomaissuojaa ei voitu kiertää kuulopuhetodistelun avulla kuulemalla esitutkintaa suorittanutta poliisia oikeudessa siitä, mitä lähiomaisena ollut todistaja oli kertonut alustavassa puhuttelussa.
Onko syytetyn vaimo edes kieltäytynyt ko. jutussa todistamasta?
Laissa ei taida olla nimenomaista normia siitä, että rikosjutussa todistajaa olisi kuulusteltava aina ensin esitutkinnassa. Katso kuitenkin ROL 5:7, jonka nojalla oikeus voi määrätä esitutkintaa täydennettäväksi. Minusta se sopii myös po. tilanteeseen.
KKO:n tämänpäiväinen ratkaisu ns. Mariaporin tapauksessa oli tosi tiukka, minusta liian tiukka. Samanlainen ratkaisu purkuasiassa oli jo KKO 2009:80.
JJ Lehto tänään oikeudessa:
- Minulla on kuitenkin yksi silminnäkijä, joka näki, että me menimme paikan ohi. Hän näki, että [ystävä] ajoi sitä venettä.
Väitetty silminnäkijä ei ole paikkakuntalainen, mutta hänen mökkinsä on Järvilehdon mukaan korkealla paikalla Tammisaaren satamasta Jomalvikin kanavalle johtavan reitin varrella.
---
Hm, olisi mielenkiintoista kuulla, millä perustella "korkealla paikalla asuva" todistaja on voinut luotettavasti havaita, että kahdesta veneessä olleesta miehestä juuri" se toinen" eli sittemmin vainaja ajoi kovaa vauhtia alhaalla kanavassa kulkenutta venettä.
MIksi tämä todistaja on tuotu vasta nyt esiin, vaikka asia on valmistelu reilut toista vuotta? MIksi todistajaa on tähän asti piiloteltu, niin ettei poliisi ole päässyt häntä kuulustelemaan? Tätä oikeuden puheenjohtajan ja syyttäjän olisi tullut puolustukselta kysyä. Lehtitietojen mukaan puheenjohtaja kysyi kuitenkin vain, että aikooko puolustus nimetä ko. henkilön todistajaksi.
Minusta ko. todistaja olisi kyllä näissä olosuhteissa syytä kuulustella ensin asianmukaisessa järjestyksessä esitutkinnassa.
Nyt ei sentään olla seuraamassa mitään amerikkalaista rikosfilmiä, jossa tällaiset "yllätyskäänteet" ovat jokailtasiat tavaraa.
Muistellaanpa nyt vaikka Kaurismäen elokuvaa, mies vailla menneisyyttä.
Muisti pätkii...
Olisiko tähtitodistajamme niitä yleensä rantamaisemissa viihtyviä miehiä, joilla ei ole menneisyyttä sen enempää kuin tulevaisuuttakaan
Jos oikeus kuulee todistajana "korkealla paikalla asuvaa" henkilöä, niin silloin oikeus kyllä joutuu suorittamaan uuden katselmuksen, joka pidetään paikalla, missä todistaja kertoo nähneensä kiitävän veneen ja sen miehistön.
Onkohan asianajajalla silloinkin liian kylmä mennä katselmukseen?
Olisko noi kaikki, siis niin puolustaja kun oikeuden jäsenistökin vähän samassa juonessa? Meinaan keskenään?
Asiaan tarkemmin perehtymättä on pakko todeta, että mielestäni tämän uuden todistajan esiintulon olettaminen ns. "ässäksi hihassa" on mielestäni hieman kummallista. Aivan yleisten kokemussääntöjen perusteella voisin kuvitella, että varsinkin yleisesti julkisuudessakin käsiteltävässä oikeudenkäynnissä saattaa mahdollisia yllätystodistajia herätä erittäin myöhäisessäkin vaiheessa siihen, että minunkin todistuksella saattaa olla erittäin suuri merkitys tämän oikeudenkäynnin, eli tässä tapauksessa syytetyn elämän kannalta. Esititte asian mielestäni sen verran tuomitsevaan äänensävyyn, että oli pakko kommentoida tapausta.
Kiitoksia loistavasta blogista!
Ei tässä ole tarkoitus epäillä ketään tai kenenkään motiiveja, sen enempää mitä on aihetta!
Uuden todistajan nimeäminen vasta oikeudenkäynnin alkamispäivänä on kutenkin aina niin epätavallista, että se saa epäilyt heräämään. Oikeus toki ratkaisee syyllisyyskysymyksen.
Tutustuin lyhyesti googlaamalla vapaaseen todistusteoriaan ja -harkintaan, ja lukemani perusteella syytetyn asema on selvästi parempi anglosaksisissa maissa. En pidä oikeana käytäntöä, miten Suomessa voidaan hyväksyä todisteiksi epäluotettavaa tai peräti laittomin keinoin hankittua aineistoa, ja sitten luottaa kritiikittömästi siihen, että tuomioistuin kyllä harkitsee asiaa syytetyn kannalta oikeudenmukaisesti. Tämä vain lyhyenä kommenttina, menee toki jonkin verran blogin aiheen ohi.
Tästä voidaan olla monessa suhteessa samaa mieltä.
Suomessa ei mm. tunneta lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskieltoa, mitä voidaan kritisoida.
Tuomioistuin saattaa vain todeta, että jahas, tämä todiste on nyt kyllä hankittu vastoin todistamiskieltoa, mutta mutta, kun laissa ei ole nimenomaista kieltoa sen käyttämisestä todisteena, niin mepä otamme sen vastaan todisteena. Kyllä me sitten harkitsemme "vapaasti" mikä arvo tuolla todisteella on!
Ja sitten harkitaan eikä tuomiossa perustella mitenkään, mikä arvo todisteella oli ja mitä sen kiellon vastainen hankkiminen painoi vaakakupissa.
"Nyt se paska kyllä valehtelee"
"Yllätystodistaja" voidaan kutsua todistajaksi oikeudenkäynnissä mutta koska häntä ei ole kuultu esitutkinassa eikä hänen sanomisia siten voida verrata esitutkinta-aineistoon ei hänen "luotettavuus/painoarvo" todistajana ole yhtä suuri kuin toidistajan jota on kuultu esitutkinassa vaikka molempien pitää pysyä totuudessa.
Aikamoinen vilukissa, tämä Juhani!
Kunnon advokaatilla tulisi kyllä olla aina taskumatti käräjillä mukana!
Kyse ei ole ehkä niinkään yllätystodistajan luotettavuudesta vaan siitä, että esitutkinta ja asian valmistelu oikeudessa ennen pääkäsittelyä samoin kuin oikeudenkäynnin keskitys menettäisivät merkitystään, jos asianosaisten sallittaisiin täysin vapaasti - oikeus ei ilmeisesti tänään Tammisaaressa edes kysynyt, että miksi vasta nyt (?) - tehdä "pikku ylläreitä" ja tuoda uusia todistajia tuoreeltaan pääkäsittelyyn.
Asianosaisen pitää saada tietää hyvissä ajoin kaikki vastapuolensa todisteet, jotta hän voisi puolestaan harkita oman vastanäyttönsä nimeämistä. Tähän kuuluu esim. ylläritodistajien taustojen ja hänen ja hänet todistajaksi nimenneen asianosaisen välisten yhteyksien yms. kysymysten selvittäminen.
Joel A. sanoi ...
"En pidä oikeana käytäntöä, miten Suomessa voidaan hyväksyä todisteiksi epäluotettavaa tai peräti laittomin keinoin hankittua aineistoa, ja sitten luottaa kritiikittömästi siihen, että tuomioistuin kyllä harkitsee asiaa syytetyn kannalta oikeudenmukaisesti"
Kyllä sen todisteen luotettavuuden Amerikassakin harkitsee tosiasiallisesti oikeus (valamiehistö). Tuomari voi toki kertoa valamiehille, että todistajan sanomaa ei pidä ottaa huomioon, mutta käytäntö (ihmismieli) on toista. Siksipä amerikkalainen oikeudenkäynti onkin peliä, missä syyttäjäkin tavoittelee vain "voittoa", ei oikeudenmukaista tuomiota.
Sama koskee ns. laittomasti saatua todistetta. Kotietsinnässä löytyy surmaväline, jossa on syylliseksi epäillyn dna-tunniste, mutta todistetta ei saa ottaa huomioon, kun kotietsintään ei ole ollut asianmukaista lupaa (Suomessa: kun luvan oli antanut siihen oikeutetun komisarion asemesta ylikonstaapeli). - Tai toisin päin: Syylliseksi epäillyn avustaja löytää surmavälineen paikasta, joka liittää sivullisen surmaan, mutta todistetta ei voida hyödyntää puolustuksessa, kun avustaja oli luvatta tunkeutunut po. henkilön kotiin.
Minusta germaaninen oikeudenkäyntimenettely, missä aineelliseen totuuteen pyrkimistä ei ole hankaloitettu pilkuntarkoilla muotovaatimuksilla, on anglo-amerikkaista systeemiä oleellisesti parempi.
On täysin mahdollista että tämä yllätystodistaja on ilmaantunut vasta viime metreillä, joten esitutkintaa ei välttämättä ole suoritettu huonosti, kuten blogisti vihjaili.
Se on kyllä todella outoa että JJ:n asianajaja sai kuulla asiasta vasta oikeussalin aulassa? Luulisi että JJ olisi välittömästi kertonut asiasta kun sai sen itse kuulla. Tuskin hän siellä oikeussalissa sai sen tiedon. Miksi pimittää tietoa? Jotain outoa tässä on nyt joka ei välttämättä kestä päivänvaloa..
Mahtoi tuntea itsensä narriksi tämä JJ:n asianajaja kun tällaista tietoa pantataan oikeussaliin asti..
Jos on nähnyt kesäyönä klo 2-3 am. veneen puheltavan ohi 80 km/h ja pystyy varmuudella tunnistamaan, ettei kuljettaja ollut Mr.X, niin on ollut paikalla yllättäen ja pyytämättä. MOT.
Joko Z.Sundström on Rusi-jutun tapaan vilahtanut paikalle kalkkiviivoila, tai vihje on tullut suoraan hevosen suusta siltä rkp:n kansanedustajalta joka sekosi kalaverkkoon Tammisaaren vesillä parin puoluetoverin kanssa veneillessään ja minkä pollari ilmoitti tutkivansa hukkumisena.
"Minusta germaaninen oikeudenkäyntimenettely, missä aineelliseen totuuteen pyrkimistä ei ole hankaloitettu pilkuntarkoilla muotovaatimuksilla, on anglo-amerikkaista systeemiä oleellisesti parempi."
Ajatus aineellisesta totuudesta on omiaan johtamaan virheellisiin langettaviin tuomioihin, koska se johtaa tuomarin spekuloimaan mitä todellisuudessa on tapahtunut: kokemusperäisesti hän tietää, että syytetyt useimmiten ovat syyllistyneet siihen tekoon, josta heille vaaditaan rangaistusta. Täytyy vain löytää riitävä näyttö ja sehän kyllä useimmiten löytyy kun sitä tarkastelee tuollaisten "aineellisen totuuden" silmälasien läpi. Jos sen sijaan tuomari on omaksunut muodollisen oikeuden ts prosessuaalisen totuuden mallin, hän on halukas hyväksymään, että syytetty - olkoon millainen vanha taparikollinen tahansa - on oikeutettu vapauttavaan tuomioon, jos näyttö ei riitä. Tuollainen tuomari on halukaampi tarkastelemaan näyttöä pro ja contra ilman "aineellisen totuuden" ts omien ennakkoluulojen ja aikaisempien kokemusten painolastia. Jättäkäämme siis "aineellinen totuus" eri maiden salaisille poliiseille, jotka kyllä osaavat puristaa sen esiin.
Tuo olikin hyvin sanottu! Vähän niin kuin muuan LL aikoinaan, joka puhui "Bolivian salaisesta poliisista" aineellisen totuuden esiin "puristajana."
Tuomarin olisi syytä silloin tällöin pohdiskella omaa rooliaan oikeudenkäynnissä, eli esim. sitä, onko hän "totuuden etsijä" tai peräti selvittäjä vai ainoastaan puolueeton riidan ratkaisija.
Prosessuaalinen totuus ja prosessuaalinen oikeudenmukaisuus, siinä on tuomarille tavoitetta yllin kyllin.
Mutta asianosaisten lepsuilua ja lusmuilua asian käsittelyssä tuomarin ei toki ole syytä sallia ja edistää. Eikä tuomarin pidä taipua lepsuiluun myöskään omassa prosessinjohdossaan.
"Jättäkäämme siis "aineellinen totuus" eri maiden salaisille poliiseille, jotka kyllä osaavat puristaa sen esiin."
- tuossa on hienosti uudelleenkierrätetty Lauri Lehtimajan aikanaan Bolivian salaisesta poliisista kirjoittama!
Itseäni harmittaa se, että näitä "julkisuus"juttuja käsitellään eri lailla kuin tavallisia. Jos tekijäksi epäilty EI olisi JJ, ei käräjäoikeus olisi missään tapauksessa pitänyt mitään katselmusta.
Hyvin harvoin tämän tyyppisissä tapauksissa pidetään mitään katselmusta. Ratkaistavana on vain kysymys siitä kuka ajoi, eikä sen selvittämiseksi ole saatavissa näyttöä katselmuksella. Kaikki muu seikasto on selvitettävissä teknisestä aineistosta.(nopeus, väylän leveys, humalatila, vammat, kuolinsyy ym)
MEdian paine se vain vaikuttaa tuomioistuimiinkin.
ja edelliseen vielä: Jos "uusi" todistaja ilmaantuu kertomaan näköhavainnoistaan jostain korkealta tai muuten matkan päästä, niin silloin voisi katselmus teoriassa olla perusteltu, mutta ei tässä vaiheessa vielä.
Minusta taas kaikki vastaavanlaiset tapaukset olisi toki syytä pyrkiä selvittämään samalla lailla, siis tavallisten matti meikäläisten jutut yhtä perusteellisesti kuin julkkisten jututkin.
Katselmus voi tällaisissa tapauksissa olla hyvinkin tarpeellinen eikä se liene ollut mitenkään hankala suorittaa eikä aikaa kovin paljon tuhraantunut.
Hieman outoa se, että vaikka useimmat tuomarit paasaavat usein sen aineellisen/materiaalisen totuuden tärkeydestä ja autuudesta, he eivät toisaalta viitsisi ottaa vastaan kaikkea helposti saatavissa olevaa relevanttia näyttöä.
Onko niin, että tuomareille tuo aineellinen ja ehdoton totuus selviää käden käänteessä asiakirjojen lukaisemisen (ja ennakkoluulojen) perusteella. He kyllä "tietävät", mikä on totuus - ei sitä sentään nyt selvittämään tarvitse ryhtyä! Kun on tuomari, totuus valkenee kuin itsestään!
Jyrtsäkän näköinen eukko tuolla JJ:lla!
Kyllähän noista poliisin julkaisemista kuvista näkee ihan selvästi että se joka on istunut pelkääjän paikalla ei ole mitenkään voinut jäädä henkiin, saatika kävellä omilla jaloillaan apua hakemaan..
Anonyymi sanoi ...
"Ajatus aineellisesta totuudesta on omiaan johtamaan virheellisiin langettaviin tuomioihin, koska se johtaa tuomarin spekuloimaan mitä todellisuudessa on tapahtunut."
Höpsis!
Jos spekuloimisella tarkoitetaan tuomarin harkintaa esitetyn näytön merkityksestä ja siihen nojaavaa päätöksentekoa, niin se juuri on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin järkevä perusta. Jos sen sijaan tuomarin harkintavalta on lain säännöksellä rajoitettu vain osaan esitetystä näytöstä, lopputuloksena on prosessuaalinen, muodollinen totuus, joka pahimmillaan saattaa johtaa aidon oikeuden irvikuvaan.
Kun prosessuaalisen totuuden puolestapuhujat vetoavat syyteyn oikeusturvaan, niin kuinkahan sitten meneteltäisiin, jos kielletyllä tavalla saatu todiste puhuisikin syylliseksi epäillyn syyttömyyden puolesta? Olisiko se tällöinkin jätettävä huomiotta ja vastaaja todettava "laillisesti" saadun näytön perusteella syylliseksi, vaikka tuomari näin tehdessään arvelisi tuomitsevansa syyttömän? Ehkäpä tuomari Pilatuksen tavoin tyytyisi kohauttamaan kulmiaan; mitäpä minä asialle voin, prosessuaalinen kun totuus oli mitä oli.
"Jättäkäämme siis ´aineellinen totuus´ eri maiden salaisille poliiseille, jotka kyllä osaavat puristaa sen esiin."
Ei aineellisella totuudella ole mitään tekemistä salaisten poliisien menetelmien kanssa. Jos "näyttö" on saatu kiduttamalla tai muulla vastaavalla tavalla, se ei kelpaa näytöksi, haettiinpa aineellista tai prosessuaalista totuutta. Jos sen sijaan on kysymys muotovirheestä kotietsinnässä tai vastaavanlaisesta laittomuudesta, todisteen esittäminen ja sen huomioon ottaminen tuomarin harkinnassa ei voi olla sen laatuinen uhka syytetyn oikeusturvan toteutumiselle, että todiste tulisi lain säännöksellä määrätä sivuutettavaksi. Järkevä tuomari osaa harkita todisteen merkityksen. Ja jos alioikeuden tuomari ei ole kyllin järkevä, niin ehkä ylemmistä asteista järkeäkin löytyy.
1. Mitä iloa on syytetyn osallistumisesta katselmukseen, jos hän kertoo, ettei muista tapauksesta mitään? Odotetaanko tässä jotakin muistin ihmeparantumista? Tapahtumapaikka tuskin on riitainen kysymys.
2. Löytyy niitä yllätystodistajia syyttäjiltäkin, vaikka aikaa olisi ollut vielä kosommalti. Kuulustelija hilataan saliin kertomaan, että "kyllä se Gustafsson tunnusti" vaikka tästä ei oltu kumma kyllä kirjattu kuulustelupöytäkirjaan mitään.
3. Kummallisuudet jatkuvat niin kauan kun palkkauksella huolehditaan siitä, ettei tuomioistuinjuristeiksi hakeudu pätevin juristiaines.
Aina ei suinkaan ole kyse vain vähäisestä muotovirheestä kotietsinnässä tai jonkin muun todisteen hankinnassa.
JJ:n tapauksessa kummastutti lähinnä tuomarin lepsunoloinen asenne mitä tuli syytetyn läsnäoloon katselmuksessa. Asenne oli se, että syytetyn osallistuminen saa jäädä täysin syytetyn omaan harkintaan, vaikka hänet oli määrätty saapumaan istuntoon todennäköisesti sakon uhalla.
Jos tulee kylmä, niin ei tarvihe mennä ulos katselmukseen!
Ja jos nimeää yllätystodistajan niin ei puhettakaan siitä, miksi todistaja nimetään vasta nyt!
Pitihän tämä arvata!
"Keskustelussa" päädytään lopulta, kuten aina ennenkin, "tuomioistuinjuristien" huonoon palkkaukseen!
Eikö tuomioistuinjuristin ammattinimike ole muuten tuomari?
Minusta on hieman loukkaavaa ajatella, että ammatillisesti kaikkein huonoin aines hakeutuisi tuomarin virkoihin. Senverran on tietoa asiasta, että suurin osa tuomareista on ammattitaitonsa puolesta korketasoisia. Ei kaikkia kiinnosta yksityinen puoli ja korkeat ansiot, vaan monia kiinnostaa nimenomaan tuomarin ammatti, koska se puhdasta juridiikka, vaativaa ja monipuolista. Varmasti Gaussin käyrän mukaisesti osa on suhteellisen heikkoakin, mutta ei heidänkään tuomioita voi suoralta kädeltä kelvottomiksi moittia. Tuomareiden palkat ovat sitäpaitsi aivan kohtuulliset. Kaikissa ammattiryhmissä on hyviä ja huonoja, eikä varsinkaan tuomarin ammatissa pystyisi toimimaan ns."valetutkinnon" suorittanut. Asiassa on paljolti myös kyse siitä, ettei meillä ole vieläkään saatu aikaiseksi tuomareiden koulutusjärjestelmää.
Sitten tähän Järvilehdon tapaukseen eli hän voi välttää tuomion väittämällä ettei kuljettanut venettä, vaikkei hänellä varmaankaan ole minkäänlaista muistikuvaa ottaen huomioon erittäin korkean promillenkin, joka läheni kolmea promillea, jota Uotilan oikeuslääketiedekirjan mukaan on pidettävä kuolinsyynäkin, jollei muuta ilmene.
Ruotsissa herätti aikoinaan suurta kiinnostusta ns.paistinpannumurha, jossa syytteet hylättiin kun ei pystytty näyttämään kumpi syytetyistä löi pannulla. Amerikassa on voimassa jonkinlainen yhteisvastuuajattelu tällaisissa tapauksissa eli siellä olisi molempien kohtalo ehkä ollut myrkkyruiske!
Tällä ns. yllätystodistajalla ei mielstäni ole minkäänlaista näyttöarvoa asiassa. Aikoinaan tuli Jyväskylässä paikalle tuli toisinaan ns.ammatti-tähtitodistaja viime hetkellä erään asianajajan nimeämänä!
Jos on totta, että veneellä ajettiin 80 km/h kapeassa väylässä, niin maallikko kysyisi minkä alan mies sellaiseen pystyy umpikännissä?
Riittäisikö, että tietää veneen lattialla sammuneena makaavan kilpa-autonkuljettajaksi, vaikka ei sillä hetkellä ole mitään näytöntarvetta?
Näissä julkkisjutuissa on tosiaan se harmittava piirre, että kaikki osalliset "ampuvat yli" omissa rooleissaan.
Tässä on kyse ruorijuoppotapauksesta, ei mistään sen kummemmasta. Miten tällaiseen voi mennä oikeudessa kolme päivää, kun yleensä tällaiset paukutetaan pinoon muutamassa tunnissa?
Eihän tässä nyt tarvitse muuta punnita kuin onko JJ syyllinen ja jos on, niin lätkäistään tuomio.
"Jos spekuloimisella tarkoitetaan tuomarin harkintaa esitetyn näytön merkityksestä ja siihen nojaavaa päätöksentekoa."
Anonyymi tarkoittaa spekuloinnilla ts luulottelulla nimenomaan maailmankuvaa, jossa ajatellaan, että on jonkin ulkopuolinen todellisuus, joka täytyy löytää (esim. suljettu huone, jonne ei pääse. Spekuloidaan minkä väriset seinät siellä on.) Käytännössä tällainen maailmakuva johtaa siihen, että tämä spekulaation kohde (suljettu huone/rikosasian tapahtumankulku) täytetään spekuloijan sisäisellä maailmalla ts. ennakkoluuloilla, aikaisemmilla kokemuksilla tms. Käytännössä se tuomareilla johtaa alempaan tuomitsemiskynnykseen, koska aikaisemmat kokemukset - ja usein tiedostamattomat ennakkoluulot - osoittavat, että syytetty, usein taparikollinen, on kuitenkin tehnyt teon.
Summa summarum: "aineellinen totuus" johtaa spekulointiin ts luulotteluun sen sijaan, että tyydyttäisiin vain harkitsemaan ja punnitsemaan puolesta ja vastaan esitettyä näyttöä ts prosesuaalista totuutta.
Olavi Heinonen ja Lauri Lehtimaja todellakin kävivät 1980-luvun Lakimiehessä asiaan koskevan keskustelun, johon nykypäivän keskustelijoilla ei ole juurikaan lisättävää.
Lehtitietojen mukaan syyttäjä Antti Sundberg on vaatinut Järvilehdon moottoriurheilutaustaa otettavaksi huomioon asiassa: hänen pitäisi olla korostetun tietoinen siitä, miten vaarallista tällainen menettely on.
Missä lainkohdassa on sanottu, että moottoriurheilutaustan omaava henkilö tulee tuomita liikennejutussa keskivertokansalaista ankarammin?
Tällaistahan syyttäjät tuppaavat usein vaatimaan. Ammattiautoilija pitäisi tuomita ankarammin kuin tavallinen. Millä perusteella? Eikö tuomiota pidäkään perustaa syihin ja lakiin? Eivätkö kansalaiset olekaan samanarvoisia lain edessä? Joskus tuomioistuimet jopa perustelevat päätöksiään tällaisilla lakiin perustumattomilla perusteilla.
Eikö se, että tuomarien palkkaus nousee esiin, ja siihen otetaan myös kantaa, jo sinänsä osoita, että asia ei välttämättä ole kohdallaan? Se että asiat jossakin muussa maassa ovat vielä huonommin, ei osoita, että ne olisivat erinomaisella kannalla Suomessa. Varmaa on, että alakantissa oleva palkkataso ei ainakaan edistä pätevimmän aineksen hakeutumista tuomareiksi.
Syyttäjän näkemys rangaistuksen mittaamisessa on minusta aivan ymmärrettävä. Syyttäjä sanoi, että JJ:n teon moitittavuus on verrattavissa tahalliseen henkirikokseen.
Rikoslain mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Syytäjän kanta, joka mukaan teko osoittaa tavallista suurempaa moitittavuutta ja piittaamattomuutta siksi, että JJ on moottoriurheilun ammattilainen, on järkevä ja hyväksyttävä. Syytetty on kokenut itse monen monituista kertoja, mihin "vauhdin hurma" voi helposti johtaa vaikka ajettaisiin selvin päin ja erittäin turvallisiksi rakennetuilla kilpa-autoilla.
Muistamanimukaan JJ oli itsekin yhden erittäin vakavassa onnettomuudessa kilparadalla kun ajoi hurjassa vahdissa päin ratareunusta.
Jos tällaisen taustan omaava ammattimotoristi paahtaa kaatokännissä yöllä kapakasta lähdön jälkeen kapeaa kanavaa 300 heppaisella moottorilla varustetulla veneellä matkustajanaan toinen henkilö, niin eikö tämä jos mikä osoita täydellistä piittaamattomuutta paitsi omasta myös toisen henkilön turvallisuudesta? Täh?
Rikoksen seuraus oli erittäin vahingollinen, teko erittäin vaarallinen ja syytetyn väitetty piittaamattomuus törkeintä mahdollista luokkaa. Nämä seikat osoittavat syyllisyyttä, jonka perusteella rangaistus mitataan.
Vertaus tahalliseen henkirikokseen tässä tapauksessa on järjettömyydessään vailla vertaa. Tahallisessa henkirikoksessa tekijän tarkoitus on saada uhrilta henki pois.
Kuka voi vilpittömästi sanoa, että Järvilehdolla, jos hän oli kuljettaja, oli tarkoitus tappaa ystävänsä?
Lainaan Jope Ruonansuun kehotusta: aatteleppa ite! Joku tolkku pitäisi olla yliampumisessakin.
Höpsistä! Taposta tuomitseminen ei edellytä varmuustahallisuutta eli sitä, että uhrin kuolema olisi ollut tekijän nimenomainen tarkoitus.
Jope Ruonansuun sijasta anonyymin kantsisi lueskella hiukka lakia.
Ko. tapauksessa maksimirangaistus kaikista kolmesta rikoksesta näyttäisi olevan 8 vuotta vankeutta. Tähän nähden syyttäjän vaatimus 5 vuodesta ei ole ylimitoitettu; rangaistukseksi tullee, kun otetaan huomioon suomalaisten tuomioistuinten alhainen rang. käytäntö, kuitenkin "vain" 2-3 vuotta vankeutta, jos syytetty todetaan syylliseksi.
Syytteen mukaan JJ.n ohjaaman veneen nopeus oli törmäyshetkellä peräti 86 km/t kapeassa kanavassa, jossa saa ajaa ainoastaan enintään 5 km:n tuntinopeutta. JJ:n veren alkoholipitoisuuden on laskettu olleen välittömästi ennen turmaa vähintään 2,53 promillea.
Järvilehdon avustaja loppulausunnossaan
- Tämä on hirveän valitettava tapaus. Päämieheltäni on mennyt monikymmenvuotinen ystävä. Tässä olisi voinut Järvilehto kuolla aivan yhtä hyvin tai molemmat. Tämä on todella traaginen tapahtuma, Ripatti totesi.
Niinpä. Tuota JJ:n olisi kannattanut miettiä jo ennen kännissä veneilyä.
Jääkö JJ:n syyllisyydestä syyttäjän esittämän näytön perustella järkevä epäily? Tätä oikeus joutuu pohtimaan. Mitkä seikat puhuisivat järkevän epäilyn puolesta?
Asiaan tarkemmin perehtymättä on pakko todeta, että mielestäni tämän uuden todistajan esiintulon olettaminen ns. "ässäksi hihassa" on mielestäni hieman kummallista. Aivan yleisten kokemussääntöjen perusteella voisin kuvitella, että varsinkin yleisesti julkisuudessakin käsiteltävässä oikeudenkäynnissä saattaa mahdollisia yllätystodistajia herätä erittäin myöhäisessäkin vaiheessa siihen, että minunkin todistuksella saattaa olla erittäin suuri merkitys tämän oikeudenkäynnin, eli tässä tapauksessa syytetyn elämän kannalta. Esititte asian mielestäni sen verran tuomitsevaan äänensävyyn, että oli pakko kommentoida tapausta."
Itse taas näin maallikkona ajattelisin, että on tilanne, jossa minulla on naapuri A, joka tykkää veneilemisestä ja jonka jälleen tunnistan taas joku ilta ajelevan jonkun kaverinsa kanssa.
Seuraavana päivänä/päivinä saan tietää uutisista että on sattunut onnettomuus, jossa tyyppi on yhtenä osapuolena ja toki häntä epäillään myös mahdollisesta kuolemantuottamuksesta. Tieto on varmaan tavoittanut tällaisessa tapauksessa kaikki aika nopeasti, ko. epäillyn taustan takia. Jos ei muuten, niin joku tuttu ottaisi puheeksi, että etkös sinä tunne tuon.
Jos satuin näkemään aiemmin että onnettomuudesta epäilty tyyppi ei ollut sen ohiajaneen veneen ohjaimissa, niin aivan ensimmäinen asiani olisi soittaa hänelle/poliisille (riippuen miten hyvin kaverin tunnen) että olisin mahdollinen todistaja ihan sillä että syytön ei joutuisi kärsimään yhtään enempää.
Jos taas olisikin käynyt niin, että etenkin jos kyseessä olisi hyvin tuttu kaveri, jonka olisin nähnyt huseeraamassa ratin takana, niin voisi olla että tilanteesta riippuen pitäisin suuni kiinni/miettisin asiaa hyvin vakavasti. Että paljonko solidaarisuus painaa tilanteessa.
Tämä on vain spekulaatiota, ja ihmiset käyttäytyvät eri tavalla, mutta vaikea kuvitella että joku todistaja viittaisi kintaalla ja eläisi "no kyllähän se siitä selviää ilman minunkin apuani", ellei todistajalla ole ollut jotain muuta syytä olla vaiti tai vetämättä huomiota puoleensa.
Mikä lie JJ:n suhde tyyppiin. Hyviäkin tuttuja, vai vihainen naapuri joka ei välittäisi kuunnella veneen pörinään ja ajettelee että kärviskelköön nyt ainakin hetken liemessään.
Monenlaista spekuleerausta voidaan toki esittää. Tuon "yllätystodistajan" kertomuksella ei kuitenkaan olisi lopulta ollut todisteena merkitystä, koska ilmeni, että hän näki veneilijät ainoastaan näiden ollessa menossa kapakkaan.
Koska JJ oli noinkin kännissä niin hänet pitäisi yleisen oikeustajun mukaan jättää syyntakeettomana tuomitsematta.
Sen sijaan tulisi miettiä että miksi ravintola on anniskellut miehille niin paljon, että nämä ovat lähtiessään vähintään 2,53 promillen humalassa. Käsittääkseni laki kieltää ravintolassa päihtyneelle anniskelun.
52 §
Alkoholijuomaa ei saa anniskella:
- henkilölle, joka on päihtynyt taikka on sellaisen seurassa.
Ihmeen vähän tästäkin, ihan oikeasta ongelmasta puhutaan. Olisi voinut tämäkin onnettomuus jäädä toteutumatta.
Toisaalta, miksi pitää tuollaisia pykäliä kirjoittaa lakiin kun niitä ei voida kuitenkaan valvoa tehokkaasti. Kuinkahan moni anniskelupaikka menisi konkkaan jos pykälää kirjaimellisesti noudatettaisiin?
Vielä löytyy joku pölvästi anonyymi, joka kuvittelee, että hulluna juovuksissa tehty surmatyö vapauttaisi syyllisyydestä.
Aika Uuno Turhapuro tämä JJ. Muisti pelaa vain pätkittäin ja muistaa vain ne seikat, jotka ovat itsensä kannalta edullisia.
Olisi mies nyt reilusti tunnustanut ja katunut tekoa sekä ollut nöyrää poikaa oikeudessa, niin olisi mennyt JJ:n kannalta paljon paremmin. Kun lisäksi puolustus, mikä televisiokuvissa näytti luvalla sanoen olleen saamattoman näköinen, olisi tuonut esille JJ:tä puoltavia seikkoja, niin ties vaikka JJ olisi päässyt ehdollisella rangaistuksella, mutta nyt kakkua tulee ja runsaasti, vaikka ei tietysti niin paljon kuin syyttäjä vaatii. 3,5 vuotta kyllä valitettavasti tulee, että paukahtaa.
On käsittämätöntä, että JJ pääsi jo viime kesänä jollekin TV- kanavalle kommentaattoriksi. Nyt mies joutuu kommentoimaan vain kuinka vauhdikasta elämä telkien takana on!
Eikö moottoriurheilun ammattilainen voi perustellusti väittää ajavansa turvallisesti vielä sellaisella nopeudella, joka tavalliselle pulliaiselle olisi jo liikaa?
Minulla on vankka muistikuva, että joku ulkomainen rallikuski (Carlos Sainz?), sai lievennystä ylinopeustuomioonsa suomalaisessa alioikeudessa joskus 80-luvulla tällä perusteella. Taisi olla Jyväskylän ajojen siirtymätaival, jossa ajoi tutkaan.
Sainzin tapauksesta näkee, miten typeriä suomalaiset tuomioistuimet voivat olla.
Siis Sainzkin ajoi kaatokännissä?
Hahahaa... media taas vipuun. Media kertonut etta Lainaus/ Jarvilehto ei muista tapauksesta mitaan /Lainaus loppu. Piti olla ...keskusteltuaan asianajajansa kanssa Jarvilehto ilmoitti, ettei muista mitaan. Asialla on merkittava ero. Nim. L.H. Hoppu reisusa.
Ei JJ taida olla mikään hölmöläinen. Jos tuore todistaja ei pysty kertomaan kuka ajoi venettä, ei tällöin voida myöskään sanoa, että kuski oli riittävällä varmuudella JJ. Jää järkevä epäily. En tosin tunne muuta aineistoa jutussa.
"Tuore todistaja"?
Sellaista ei taida olla, eikä vanhaakaan.
Tuomio jutussa annetaan 14.12.
Jälleen kansliatuomio, eli tuomioita jaellaan oikeuden kansliasta asianosaisille ja yleisölle.
Tuomarit eivät halua - tai kenties uskalla - nähdä "tuomittaviaan" tuomiota annettaessa?
Tässä ketjussa mainittu kuulopuhetodisteluun suhtaudutaan oudon kevyesti Suomessa, vaikka siitä on ennakopäätös (KKO:2008:68). Poliisilain valmistelussa sanotaan, että sillä on vain huhuun perustuva arvo. Sharia-lakikaan ei hyväksy sitä.
Britanniassa on selkeät Hearsay-säännöt lähtien tutkintakynnyksestä. USA:ssa kuulopuhetodistelu on laissa kielletty. Suomessa kuulopuheiden perusteella jopa käynnistetään prosesseja.
Kuulopuhetodistaja ei voi puheistaan joutua mihinkään vastuuseen - on vaikka keksinyt kaiken omasta päästään. Hänen sanomisiaan ei voi todistaa vääriksi eikä oikeiksi.
Ihmettelen Jyrki Virolaisen kevyttä suhtautumista tähän vakavaan asiaan.
Ilmankos Suomi on jatkuvasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, kun lainopillisen opetuksen ja ammattitaidon taso on sanonko mistä.
En ole suhtautunut "kevyesti" kuulopuhetodistelun, vaan olen vain esitellyt lyhyesti Suomen voimassa olevan oikeuden kannan asiaan.
Jos anonyymillä, nim. "Marisija", on noin kova huoli asiasta, niin hänen olisi syytä kääntyä lainsäätäjän puoleen.
Olen jäänyt eläkkeelle vuoden alkupuolella. Varmasti minun poistumiseni "rivistä" aiheuttaa sen, että lainopillisen opetuksen taso maassamme humahtaa hetkessä nousuun!
Lähetä kommentti