1. Oikeusministeriö kaavailee, että yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö ei voisi jatkossa itsenäisesti määrätä valvontamaksuja.
2. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi eilen MTV3:n uutisille ministeriön suunnitelmasta, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta voisi jatkossa olla ainoastaan "viranomaistoimintaa avustavaa". Samalla "viranomaiset" saisivat myös osan yksityisten parkkiyhtiöiden kirjoittamista sakkomaksuista.
3. Ministeri Henriksson: Olemme päätyneet siihen, että tämä on se ainoa vaihtoehto. Mutta se voi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Yksityinen yritys voisi edelleen hoitaa valvontaa, mutta viime kädessä päätöksen tekisi viranomainen. - Minkä päätöksen? Ilmeisesti päätöksen valvontamaksun vahvistamisesta.
4. Ehdotus, joka on vasta alustava, vaikuttaa suoraan sanoen käsittämättömältä, etten sanoisi pähkähullulta.
5. Tätä käsitystä lisää vielä se, että oikeusministeri puhuu, ainakin MTV3:n Uutisten mukaan, "parkkisakoista" tai yksityisistä sakoista", vaikka valvontamaksuissa ei ole tietenkään kysymys lainkaan sakoista tai sakotuksesta. Vaikka ruotsinkielinen oikeusministeri puhuu tunnetusti hieman "hoono soomi", pitäisi hänen hallita ammattiterminologiaa sen verran, ettei päästelisi suustaan aivan minkälaisia sammakoita tahansa.
6. MTV3:n mukaan oikeusministeri ja -ministeriö lähtisivät siitä, että parkkifirmojen tilanne olisi tällä hetkellä "hyvin epäselvä". Perustuslakivaliokunta "linjasi" keväällä, ettei parkkisakkoa voi kirjoittaa muu kuin viranomainen. Tarkkaan ottaen valiokunta ei kuitenkaan näin "linjannut", vaan se totesi vain, ettei hallituksen silloinen lakiesitys täyttänyt kaikilta osin valvonnalta edellytettäviä vaatimuksia.
7. Kun pysäköinninvalvonta ja valvontamaksujen määrääminen perustuu sopimusoikeuteen ja yksityisiin sopimuksiin, ei tilanne ole oikeudellisesti mitenkään epäselvä. Valvontamaksujen määrääminen on riippumattoman tuomioistuimen eli korkeimman oikeuden oikeusvoimaisen ennakkopäätöksen mukaan täysin laillista toimintaa. Korkeimman oikeuden sanotun sanottua ratkaisua vaadittiin purettavaksi, mutta korkeimman mukaan edellytyksiä purkuun ei ollut.
8. Kuten perustuslakivaliokunnan edellinen puheenjohtaja Kimmo Sasi keväällä, myös oikeusministeri Henriksson joutui toteamaan, että "toistaiseksi" yksityiset toimijat kuitenkin "jakavat parkkimaksuja" korkeimman oikeuden heille myönteisen ennakkopäätöksen mukaisesti.
9. Ministerin sanoi edelleen, kuten keväällä Kimmo Sasi, että yksityisten parkkifirmojen kirjoittamat valvontamaksut "on syytä joka tapauksessa maksaa".
- Jokainen meistä päättää itse, minne pysäköimme. Jos ajaa sellaiselle paikalle, missä on selvästi viitattu, että tämä on yksityinen ja maksullinen pysäköintialue, silloin myös sitoutuu sopimukseen, totesi Henriksson.
10. Henrikssonin mukaan nyt on kysymys oikeusministeriön työryhmän alustavasta luonnoksesta. Luojan kiitos, voisi sanoa, sillä luonnos on todella niin erikoinen, ettei sillä luulisi olevan, jos järkeviä ollaan, minkäänlaisia etenemisen mahdollisuuksia.
11. Ministerin mukaan "lupa" haettaisiin poliisilta, joka yhdessä kuntien kanssa sinetöisi lopullisen päätöksen parkkisakosta; hämärä sanoma. "Näin rahapulassa kärvistelevä poliisi ja kunnat myös saisivat osan tuotoista", todetaan MTV3:n uutisessa. Mitähän mainitulla "luvalla" tarkoitetaan? Ilmeisesti sitä, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta tehtäisiin luvanvaraista toimintaa. Lupaa olisi tarkoitus hakea poliisihallitukselta.
12. Ministeri Henriksson: "Samalla osa näistä pysäköinninvalvontamaksuista pitäisi tulla tälle yksityiselle yrittäjälle. Muuten tässä ei olisi mitään logiikkaa". Viranomaisten osuutta yksityisten parkkifirmojen saamista valvontamaksuista ei ole vielä määritelty.
13. Oikeusministeriö edellyttää, että yksityiset pysäköintiyhtiöt saisivat koulutusta ja heidän tulisi täyttää myös tietyt kriteerit. Ministeri toivoi, että keskustelu ministeriön alustavasta luonnoksesta aloitettaisiin nyt, ja lakiesitys saataisiin eduskuntaan kevään aikana.
14. On ilman muuta selvää, että yksityinen pysäköinninvalvonta tulee saattaa luvanvaraiseksi ja että pysäköintifirmojen tulee täyttää tietyt kriteerit. Mädät omenat tulee poistaa toiminnan piiristä. Parkkifirmojen toimintaa on valvottava ja pysäköinninvalvojille tulee järjestää koulutusta.
15. Mutta muilta osin ministeriön luonnosehdotus menee pahasti metsään. Ministerin ja ministeriön tulisi toki myöntää, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ole kyse sakotuksesta tai yleensä viranomaistoiminnasta. Kun se ei ole sellaista muissakaan pohjoismaissa, niin miksi siitä pitäisi Suomessa väkisin tehdä julkista vallankäyttöä? Outoa.
16. Aivan ihmeellinen on luonnosehdotus, jonka mukaan "sakot", siis valvontamaksut, jaettaisiin kolmeen osaan: yksi osa valtiolle eli poliisipulasta "kärvistelevälle" poliisille, yksi osa kunnalle ja vain yksi osa koko toimintaa taloudellisella riskillään pyörittävälle pysäköintifirmalle.
17. Miksi valtion eli käytännössä poliisin pitäisi saada yksityisistä pysäköintimaksusta kolmannes tai jokin muu osuus? Siksi, ehdottaa ministeri aivan pokkana, että kaikki valvontamaksut menisivät automaattisesti poliisin tarkastettaviksi ja allekirjoitettaviksi. Täysin hullu ehdotus, joka lisäisi byrokratiaa ja vaikeaksi kerrotusta resurssipulasta jo ennestään kärsivän poliisin työmäärää.
18. Parkkisakkojen, todellisuudessa siis valvontamaksujen, kolmijaossa otettaisiin todella pitkä harppaus taaksepäin. Noin 700-1000 vuotta sitten nimittäin Ruotsi-Suomessa oli vallalla käytäntö, jossa sakot jaettiin myös kolmen eri tahon kesken: 1) kuninkaalle tai kruunulle, 2) rikoksen uhrille ja 3) tuomarille. Nyt siis palattaisiin keskiaikaiseen oikeuskäytäntöön., todella huimaa! Näin "nerokkaan" jipon voi ilmeisesti keksiä vain "ruotsalainen" eli ruotsinkielinen ministeri ja hänen johdollaan toimiva ministeriö!
19. Luuleeko ministeri aivan tosiaan, että yksityiset yrittäjät rupeaisivat pyyteettömästi keräämään autoilijoilta "sakkorahoja" jaettaviksi kruunulle eli valtiolle poliisien palkkausta tai kunnalle jotain mutta tarkoitusta varten? Jos luulee, niin hän kyllä erehtyy pahemman kerran; ehdotus on täysin epärealistinen.
20. Ministerin ehdotus johtaisi toteutuessaan siihen, että yksityinen pysäköinninvalvonta päättyisi kokonaan ja yksityisillä alueilla palattaisiin entiseen käytäntöön eli täysin villiin pysäköintiin, jota ei valvoisi kukaan. Kunnallinen pysäköinninvalvontahan ei tunnetusti toimi kunnolla edes kuntien ja valtion alueilla.
21. Nykyisin yksityinen parkkivalvonta pelaa saamieni tietojen mukaan erittäin hyvin. Aiemmin villistä ja valvomattomasta pysäköinnistä kärsineet asuinkerrostalojen asukkaat ja liikekeskuksissa asioivat autoilijat ovat järjestelyyn erittäin tyytyväisiä.
22. Tämän hyvin toimivan järjestelmän ministeriön hurja joukko oikeusministerin ja hänen avustajakaartinsa johdolla haluaa nyt kerta kaikkiaan romuttaa. Parkkiaktivistit ja -huligaanit hurraavat ministerille, eivät juuri muut.
23. Vaikuttaa hieman oudolta, että juuri oikeistolaisen puolueen ministeri on romuttamassa tai kahlitsemassa merkittävästä ongelmasta huolehtivaa yksityistä yritystoimintaa ja perustaa tilalle byrokratiaa lisäävän kummallisen järjestelmän. Hallituspuolue kokoomus ei kuitenkaan näytä haluavan jäädä tässä suhteessa yhtään pekkaa ministeriä pahemmaksi, vaan sen kansanedustaja (Sampsa Kataja) ajaa yksityisten pikavippifirmojen toiminnan lakkauttamista. On siinä meillä oikeistolainen juristiparivaljakko: oikeusministeri haluaa lakkauttaa yksityiset parkkifirmat ja kokoomuksen kansanedustaja puolestaan yksityiset pikavippifirmat!
24. Toki pikavippifirmojen toiminnassa on paljon epäkohtia. Mutta tämä johtuu suurelta osin siitä, että toimintaa ei ole pystytty eikä oikeastaan edes haluttu kontrolloida riittävästi. Firmojen markkinointia ei tunnuta saatavan kuriin millään eikä mikään viranomainen tunnu haluavan ottaa firmojen valvontaa kontolleen.
25. Julkisuudessa kansanedustajat ja muut "vaikuttajat" ovat vaahdonneet vain pikivippien korkeista laskennallista koroista, vaikka korot ei muodostu käytännössä euromääräisesti mitenkään suuriksi, jos vipit maksetaan ajallaan takaisin.
26. Todellisen ongelman, joka unohdettiin esimerkiksi eilen illalla A-Talkin keskustelussa, muodostavat maksamattomien pikavippien perintä-, oikeudenkäynti- ja ulosottokulut. Perintäkulut, mutta erityisesti käsittämättömän korkeiksi vahvistetut käräjäoikeuskulut, ovat pikavipeissä ylivoimaisesti suurin ongelma. Mutta tätä Sampsa Kataja ja muu kansanedustajat eivät tunnu ymmärtävän.
27. Tästä ei voida kuitenkaan syyttää pikavippifirmoja tai perintätoimistoja, sillä lainsäätäjä on itse vahvistanut perintämaksujen määrät ja delegoinut käräjäoikeuskulujen vahvistamisen oikeusministeriön tehtäväksi. Ministeriö on aikanaan mennyt maksujen vahvistamisessa suurten kansainvälisten perintäfirmojen retkuun ja vahvistanut oikeudenkäyntikulumaksut järkyttävän suuriksi eli määriin, jotka ylittävät viisi- tai kuusikertaisesti Ruotsissa samanlaisissa asioissa vahvistetut kulumaksut.
28. Suomessa ylivoimaisesti suurimmat kulut aiheutuvat selvien ja riidattomien saatavien perinnässä aiheutuvat asioiden tarpeettomasta kierrättämisessä käräjäoikeuden kautta. Ruotsissa tästä täysin turhasta ja tarpeettomia lisäkuluja aiheuttavasta käsittelyvaiheesta on luovuttu jo ajat sitten. Mutta Suomessa siitä pidetään itsepäisesti kiinni ja siunauksensa tämä typeryys on saanut aina korkeinta oikeutta myöten. Rikospuolella poliisi ja syyttäjä ovat tuomareina sakkojutuissa, joissa tuomittavat sakot voivat nousta hyvinkin suuriksi, mutta Suomessa 20-50 euron pikivippiasiasta pitää ensin saada, näin on korkein oikeus lausunnossaan presidentti Pauliine Koskelon johdolla "linjannut", ennen ulosottoa käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio. Kenenköhän joukoissa Pauliine Koskelo tässä asiassa seisoo?
29. Järkyttävää typeryyttä!
40 kommenttia:
OM:n mietinnössä on hyvätkin puolensa. Mietintö on lukematta, mutta uutisten perusteella voisin ajatella, että:
1. Velkojaosapuoli voisi periä käsittääkseni OM:n mietinnössä esittämän kaltaista yksityistä pysäköintivirhemaksua ulosottoteitse ilman tuomioistuinprosessia, mikä paitsi helpottaa velkojan tilannetta ja nopeuttaa perintää, toisaalta säästää velalliselta oikeudenkäyntikulut - ja velkomustuomiosta syntyvän maksuhäiriömerkinnän. Näin on asian laita jo nyt useidenkin luonteeltaan yksityisoikeudellisten ja julkisoikeudellisten maksujen välimailla olevien suoritteiden kanssa, vaikka ne perustuvatkin sinänsä yksiselitteisen yksityisoikeudelliseen sopimukseen. Näin mm. pakolliset vakuutusmaksut, kuten liikennevakuutusmaksu.
2. Julkisoikeudellisen luonteisina virhemaksun saanut voisi kenties riitauttaa sen hallinto-oikeusteitse, mikä on halvempaa kuin riitely yleisissä tuomioistuimissa.
3. Toinen vaihtoehto olisi, että riitautetut virhemaksusaatavat käsiteltäisiin yleisissä tuomioistuimissa velkomusasiana ja riidattomat olisivat suoraan ulosottokelpoisia pakollisten vakuutusmaksujen tapaan. Kelvollinen vaihtoehto tämäkin.
4. Yksityisten virhemaksujen vahvistusmenettely tuskin olisi käytännössä todellinen ongelma. Menkööt vaikka kunnallisen pysäköinninvalvojan vahvistettaviksi. Se, mikä osa maksusta menee millekin taholle, on sitten oma kysymyksensä.
5. Toki yksityisen pysäköinninvalvonnan kannattavuus on syytä turvata tuottojen jaossa. Kuitenkin esimerkiksi kauppakeskukset, isot taloyhtiöt jne. pystyvät maksamaan ja heillä on intressi maksaa pysäköinninvalvontapalvelusta; tietyn aktiivisuustason valvonnasta tietty kuukausimaksu. Näin homma toimii huoltoyhtiöiden, vartiointiliikkeiden ym. palvelujen kanssa. Ei esim. suuren kauppakeskuksen pysäköinninvalvonnan kannattavuuden tarvitse olla pelkästään "sporttelituottojen" varassa.
Karmea tarina ja osoitus siitä, miten ministerit ja ministeriö on pihalla asiasta. Poliisien pikkujoulukassaankohan se joka kolmas "sakko" menisi ??
I salute you, Sir - oikein hyvä blogi.
Vaikuttaa siltä, että Virolainen ajaa samaa kantaa sekä pikavippien, että yksityisen pysäköinnin kohdalla. Tulot yksityiselle trityksille ja menot yhteiskunnalle.
Jos yhteiskunnalla ei ole oikeutta saada yrittäjiltä korvausta lisääntyvästä valvontavastuustaan, on yhteiskunnan pakko kasvattaa tältä osin budjettiaan tai pienentää muiden toimiensa vaatimia toimia.
Kohtuullinen osuus yrityksen tuloista olisi oikenmukainen ja aina ajan tasalla pysyvä maksun määräytymisperusta. Se miksi tämä maksu nimetään, ei ole oleellista.
"Kuitenkin esimerkiksi kauppakeskukset, isot taloyhtiöt jne. pystyvät maksamaan ja heillä on intressi maksaa pysäköinninvalvontapalvelusta; tietyn aktiivisuustason valvonnasta tietty kuukausimaksu."
Mikä on se "pysäköinninvalvontapalvelu" tai "lisääntyvä valvontavastuu," jota viranomaiset nyt hoitavat yksityisessä pysäköinninvalvonnassa?
Pysäköinninvalvontaa harjoittavat yksityiset firmat ja huolehtivat myös valvontamaksujen perinnästä. Nyt niiden tulisi ryhtyä keräämään ja maksamaan jonkinlaista "valvontaveroa" kunnalle ja valtion viranomaisille. Eivätkö firmat siis maksakaan normaalia veroa kunnalle ja valtiolle?
Blogisti on puuttunut kirjoituksessaan myös Sampsa Katajan masinoimaan pikavippien kieltohankkeeseen. Tältä osin tuli vain mieleeni, miten sellainen kieltolaki mahtaisi suhtautua EU:n ammatin- tai liiketoiminnan harjoittamisen vapautta koskeviin direktiiveihin. Ettei vain kävisi niin, että Suomi saisi tällaisen lain säätäessään pyyhkeitä EU-tuomioisuimelta?
Voisiko joku, joka minua paremmin tuntee direktiivejä, valaista asiaa?
Eilen oli tosiaankin televisiossa oikein "Oikeusasioiden Musta Torstai".
Ensin oikeusministeri "sönköttää" täysin sekavaa järjestelmää parkkivalvontaan nykyisin hyvin toimivan yksityisen parkkivalvonnan tilalle. Ja sitten hieman myöhemmin kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja, asianajaja Sampsa Kataja tulee täysin valmistautumattomana televisioon "selvittämään" lakialoitettaan pikavippien kieltämisestä kahdelle vastaista näkemystä edustavalle änkyrälle, jotka hyökkäsivät avutonta Katajaa vastaan täysin laidoin.
Minusta molemmat asiat ovat nyt hakeneet jooikean muotonsa ja tapansa toimia.
Eli yksityinen parkkivalvonta toimii nykyisessä muodossaan erinomaisen hyvin. Siihen ei pidä sotkea mitään uusia "osapuolia". Määrittelyä kaivataan vain siitä, ketkä saavat harjoittaa yksityistä parkkivalvontaa ja parkkimaksun suuruudesta.
Pikavipit pitäisi kieltää kokonaan, kuten" topakka" kuluttajasuojalautakunnan edustaja televisiossa perusteli. Eiväthän esim. roistot voi "pestä rahaa" lainaamalla pikkusummia yöllä juopuneena soittaville nuorille. Tämä vain ääriesimerkkinä.
Ai ja niin! Eihän" Mustan Torstain" anti päättynyt vielä televisiossa tähän, sillä muistaakseni kolmosella oli vielä myös onnettomasti toimitettu juttu siitä, että käräjäoikeudet tukehtuvat - toisin kuin Ruotsissa - pikkuvelkomusia koskeviin päätöksiin. Mutta siitäkin blogistimme on kirjoittanut jo ansiokkaita kirjoituksia,joten ei siitä sen enempää!
Todella "Musta Torstai" !
Olen Ruotsiin muuttanut rikosoikeusjuristi ja olen itsekin osallistunut aikanaan Suomessa lainvalmisteluun rikosoikeuden alalla. Olisiko hankittava selvitys siitä, miksi Ruotsissa ja Tanskassa on päädytty siihen järjestelmään mikä täällä on käytössä? Ja mistä johtuu se, että kukaan valtiosääntö- tai rikosoikeusoppinut ei tässä näe täällä ongelmia?
Lähtökohta on täällä selvä. Maanomistaja tai maanvuokraaja saa kieltää pysäköinnin tai tarjota alueen yleisölle pysäköintiä varten määräämillään pysäköintiaikaa ja –maksua koskevilla ehdoilla. Maanomistajalla tai –vuokraajalla on oikeus valvontamaksuun (kontrollavgift) jos kieltoa tai määräyksiä rikotaan.
Tästä ei pitäisi olla Suomessakaan erimielisyyttä. Väärin pysäköinti ei ole rikos eikä kohtuullinen valvontamaksu rangaistus sen enempää kuin "kirjastosakot" tai "sakot" myöhässä palautetusta vuokravideosta.
Ensinnäkin, valvontamaksu kuuluu siis yksiselitteisesti maanomistajalle tai -vuokraajalle, ei valtiolle tai kunnalle. Tästä syystähän kunnallisessa pysäköinninvalvonnassa pysäköintivirhemaksu menee valtion sijasta kunnalle, joka hallinnoi ja pitää kunnossa katualueet. Valtiolle menevät puolestaan rikesakot ja sakot niissä tapauksissa, joissa pysäköinti on rikos esim. vaarallisuutensa vuoksi.
Toiseksi, väärin pysäköinnissä on kyse omistusoikeuden häiritsemättömän käytön estämisestä. Kiinteistönomistajan omistusoikeuteen kuuluu se, että hän saa käyttää kiinteistöä haluamallaan laillisella tavalla. Rajauksia voidaan toki tehdä esim. prosessiekonomian perusteella; Ruotsissa esimerkiksi polkupyörän väärin pysäköinnistä ei saa antaa valvontamaksua.
Kolmanneksi, valvontamaksun suuruudelle voidaan asettaa laissa rajoja, jotta se ei tosiasiassa rinnastu rangaistukseen. Esim. Ruotsissa valvontamaksu ei saa ylittää kyseisessä kunnassa voimassa olevaa pysäköintivirhemaksun maksimia. On myös säädetty, että uuden valvontamaksun saa antaa vasta seuraavana päivänä ensimmäisestä, jos ajoneuvoa ei ole sillä välin siirretty.
Jätän prosessuaaliset kysymykset tässä sivuun. Laissa voidaan säätää, että ajoneuvon omistaja ja kuljettaja ovat yhteisvastuussa valvontamaksusta, ellei omistaja saata todennäköiseksi, että häneltä on viety ajoneuvo rikoksella. Tässä tullaan todistustaakkakysymyksiin, joissa olen suurelta osin samaa mieltä, mutta osin myös eri mieltä kuin blogisti. Samaa mieltä olen blogistin kanssa sen sijaan siitä, että suomalainen käräjäoikeusprosessi yksinkertaisissa velkomisasioissa on kansainvälisesti ottaen todella kallis.
Sen sijaan eri mieltä blogistin kanssa olen siitä, pitääkö pysäköintifirmojen toiminta luvanvaraistaa. Pysäköintifirmat eivät rinnastu vartioimisliikkeisiin tai järjestyksenvalvojiin, koska yksityisillä pysäköinninvalvojilla ei ole voimankäyttöoikeuksia eikä muutakaan julkista valtaa. Ruotsissa myös taloyhtiö tai muu kiinteistönomistaja saa itse antaa valvontamaksuja, jos haluaa pitää kontrollin kokonaan omissa käsissään. Myös talonmiestehtäviä hoitavat huoltoyhtiöt hoitavat siinä sivussa pysäköinninvalvontaa Ruotsissa.
Sitten asia on toinen, jos Suomeen kaavaillussa järjestelmässä valvontamaksut olisivat suoraan ulosottokelpoisia. Silloin pysäköintifirmalle annettaisiin julkista valtaa (eli tuomiovaltaa) ja laki olisi perustuslain vastainen. Mutta jos prosessi on tavanomainen yksinkertainen siviiliprosessi, joka Suomessa muutettaisiin yksinkertaiseksi, halvaksi ja varmaksi "inkassoprosessiksi", ei valvontamaksun antamistakaan tarvitsisi erikseen minkään viranomaisen auktorisoida.
"Mikä on se "pysäköinninvalvontapalvelu" tai "lisääntyvä valvontavastuu," jota viranomaiset nyt hoitavat yksityisessä pysäköinninvalvonnassa?"
Sitä en ole kiistänyt, etteikö yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ala olla oikeaa tarvetta kun kunnallinen valvonta ei voi nykyisen autotiheyden aikana enää hoitaa sekä julkisten että yksityisten alueiden pysäköinninvalvontaa tyydyttävällä tarkkuudella.
Pointti oli se ja vain se, että pysäköintivalvontaliiketoiminnan ainoa tulonlähde tuskin on tai ei ainakaan välttämättä tarvitse olla pelkät virhemaksutulot. Kyllä pysäköinninvalvontaa tekevillä yrityksillä lienee jo nyt valmius tarjota erilaisia lisämaksullisia palvelukokonaisuuksia sellaisille toimeksiantajille, jotka haluavat parempaa palvelua. Eiköhän rahalla saa pysäköinninvalvojan vaikka ympärivuorokautisesti valvomaan pysäköintialuetta.
Pyöriihän se "valtiollinen vartiointipalvelukin" mm. kauppakeskuksissa, mutta kun ei pyöri kovin paljoa, monen kauppakeskuksen kiinteistöyhtiö on erikseen tilannut vartiointiliikkeeltä ne maksulliset täydentävät palvelut.
Virhemaksujen hyväksyttävää suuruutta ei mielestäni ole perusteltua mitoittaa sen mukaan, mikä on hyvä bisnes valvontafirmalle (analogiana vaikka nykyinen yksityisen perinnän ylimitoitettu kulujen määrä hyvänä bisneksenä perimistoimistoille) vaan joku perusteltu, järkevä taso, jonka tulisi olla samansuuruinen niin yksityisillä kuin julkisilla alueilla pysäköitäessä. Vaikka tästä nyt ei liene epäselvyyttäkään.
Se, aletaanko perittyjä maksuja jotenkin osittaa eri sektoreille on sitten oma kysymyksensä.
Eduskunta, tarkemmin perustuslakivaliokunta ei jättänyt ministeriölle kovin paljon tilaa harkinnalle todetessaan yksityisestä pysäköinninvalvonnasta: "Olennaista on myös toimivaltuuksien sellainen rajaus, että viranomaiskoneiston ulkopuolisen osuus jää viranomaisten toiminnan suhteen avustavaksi ja täydentäväksi (esim. PeVL 20/2002 vp , s. 2-3).", ks. PeVL 57/2010
Se, maksavatko firmat veroja valtiolle ja kunnille on monikansallisten konsernien, konserniavustusten ja siirtohinnoittelun aikakaudella usein valitettavan satunnaista.
"15. Mutta muilta osin ministeriön luonnosehdotus menee pahasti metsään. Ministerin ja ministeriön tulisi toki myöntää, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ole kyse sakotuksesta tai yleensä viranomaistoiminnasta. Kun se ei ole sellaista muissakaan pohjoismaissa, niin miksi siitä pitäisi Suomessa väkisin tehdä julkista vallankäyttöä? Outoa"
- outoa on myös se, että blogisti ei kerta kaikkiaan näytä uskovan sitä, että Suomessa on muihin pohjoismaihin verrattuna erilainen valtiosääntöinen rakenne, ts. perustuslain 124 §:n säännös. Sen osalta perustuslakivaliokunta on sanansa sanonut, eikä sitä voi noin vain sivuuttaa. OM:n hankkeen pointti tuntuisi nimenomaan olevan siinä, että pyritään luomaan malli, joka täyttäisi PL 124 §:n vaatimukset (jotta laki voisi mennä valiokuntaseulan lävitse).
Pidän mauttomana, että valitat oikeusministerin huonosta kielitaidosta. Hänen ns. toinen kotimainen on täysin riittävä ministerin tehtävien hoitoon. Näkisin ehkä parempana, että ruotsinkieliset tässä ilmapiirissä, jota kommentillasi ajat, käyttäisivät pääsääntöisesti ruotsia.
Anonyymi kirjoitteli:
"outoa on myös se, että blogisti ei kerta kaikkiaan näytä uskovan sitä, että Suomessa on muihin pohjoismaihin verrattuna erilainen valtiosääntöinen rakenne, ts. perustuslain 124 §:n säännös. Sen osalta perustuslakivaliokunta on sanansa sanonut, eikä sitä voi noin vain sivuuttaa. OM:n hankkeen pointti tuntuisi nimenomaan olevan siinä, että pyritään luomaan malli, joka täyttäisi PL 124 §:n vaatimukset (jotta laki voisi mennä valiokuntaseulan lävitse)".
Enpä usko, että Suomen PL 124 § poikkeaa kovin paljon muiden pohjoismaiden perustuslaeista po. suhteessa.
Kyse ei olekaan PL:n 124 §:n sanamuodosta, vaan siitä perin oudosta tulkinnasta, jota meidän puna-vihreät valtiosääntöoppineemme jatkuvasti tarjoilevat perustuslakivaliokunnalle samoin kuin julkisuuteen Ari Mölsän ja kumppanien välittämänä.
Heidän pontimenaan on yksinkertaisesti se, ettei mitään kunnille tai valtiolle nykyisin kuuluvia tehtäviä saa yksityistää. Kyse on heidän ideologiastaan, ei juridiikasta.
Suorastaan koomista on, että he näkevät yksityisen pysäköinninvalvonnan "merkittävänä julkisen vallan käyttönä."
Muuten, Ruotsissa asuvan ja sikäläiseen järjestelyyn perehtyneen Ari-Matin kommentti oli todella hyvä ja osoitti, miten järkevästi sama asia on hoidettu Ruotsissa. Eivät siellä tosiaan ketkään valtiosääntöoppineet metelöi asian kimpussa niin kuin tekevät härskillä tavalla heidän suomalaiset kollegansa.
Outo ehdotus kyllä, mutta näin maallikon näkökulmasta en näe mitään suurta muutosta. Kai noista maksuista nytkin vero maksetaan? Sama keskiaikainen kolmijako kuin nytkin, eli "Uhrille" eli taloyhtiöille varmaankin tilitetään jotain, "tuomarille" eli parkkiyhtiölle oma osuus ja "kruunulle" vero. Ja uudessa mallissa valtio keksii uuden veron niin kuin kovin monessa muussakin asiassa..
Tulisiko täsä sitten muutoksen jälkeen ihan oikea sakko? Nyt tämä sakko, ei kun siis valvontamaksu joka vain näyttää, haisee ja maistuu sakolta, on maallikolle varsin outo otus ymmärtää. Tästä varmasti suurin poru tästä tällä hetkellä aiheutuu.
Kommentti blogin kohtaan 28: Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean enemmistö ehdotti mietinnössään joulukuulta 2003 yksiselitteisesti, että riidatonta saatavaa koskevat asiat tulisi siirtää pois käräjäoikeuksista ulosottolaitoksen tehtäväksi.
Lainaus perusteluista: "Riidatonta saatavaa koskevien asioiden siirtäminen ulosottolaitokselle parantaisi sekä velallisen että velkojan asemaa, sillä perinnästä aiheutuvat kustannukset vähenisivät, perintäjärjestelmä yksinkertaistuisi ja perintäprosessi nopeutuisi."
Kannattaa muistaa, että vain kolme komitean 16 jäsenestä ja asiantuntijasta vastusti ehdotusta ja että kaikki eri mieltä olleet olivat oikeusministeriön virkamiehiä.
"Muuten, Ruotsissa asuvan ja sikäläiseen järjestelyyn perehtyneen Ari-Matin kommentti oli todella hyvä ja osoitti, miten järkevästi sama asia on hoidettu Ruotsissa. Eivät siellä tosiaan ketkään valtiosääntöoppineet metelöi asian kimpussa niin kuin tekevät härskillä tavalla heidän suomalaiset kollegansa"
- samaa mieltä siinä, että Ruotsissa tämä asia on fiksummin hoidettu. Mutta Ruotsin Regeringsformista ei todella etsimälläkään löydy vastinetta meikäläiselle PL 124 §:lle. Siinä tämä "pieni ero", joka selittää myös sen, miksi Ruotsissa tämä asia ei kuulu valtiosääntöoppineiden tontille, toisin kuin Suomessa.
- mitä tulee blogistin pointiin siitä, että Suomessa kyse on perustuslain säännöksen tulkinnasta (en ota kantaa blogistin arvovärittyneisiin luonnehdintoihin valtiosääntöoppineista), niin näin tietysti on. Mutta palaan perusargumenttiini: Suomessa nyt kerta kaikkiaan on sellainen valtiosääntöinen järjestelmä, että perustuslakivaliokunta (asiantuntijoineen) on näissä asioissa se perinteisesti ylin auktoriteetti. Jokaisella maalla on pakko olla jokin tällainen yli taho valtiosääntöissä kysymyksissä. Vaihtoehto olisi joko perustuslakituomioistuin tai sitten ns. uuden perustuslakikontrollin mukainen malli, jossa perustuslakivaliokunta ja tuomioistuimet kävisivät aidosti laadukasta vuoropuhelua. Sellaisesta ei ole Suomessa kovasti vielä havaintoja.
Eiköhän Ruotsin perustuslakivaliokunnan asema ole sama kuin Suomessakin, sielläkään ei ole perustuslakituomioistuinta.
Markku Arposen muistutus oli hyvä. Mikähän niitä OM:n virkamiehiä (ja naisia) selvien ja riidattomien perintäasioiden kierrättämisessä käräjäoikeuksien kautta oikein viehättää?
Täytyy muista, että OM vahvistaa ko. perintäasioissa perintätoimistojen suureksi iloksi kulutaksat - siis ne järjettömän korkeat - joita käräjäoikeudet sitten noudattavat.
"Todellisen ongelman, joka unohdettiin esimerkiksi eilen illalla A-Talkin keskustelussa, muodostavat maksamattomien pikavippien perintä-, oikeudenkäynti- ja ulosottokulut."
Kyllä tämä tuotiin ohjelmassa esile samoinkuin vaikutukset tuomioistuimille.
"Ilmeisesti päätöksen valvontamaksun vahvistamisesta.
... Ehdotus, joka on vasta alustava, vaikuttaa suoraan sanoen käsittämättömältä, etten sanoisi pähkähullulta."
Kyllähän tuo vaikeasti käsiteltävältä tuntuu sekä keskiaikainen ajatus valvontamaksun jakamisesta. Kumma, ettei OM:ssa ole osattu lukua perustuslakivaliokunnan mietintöä, ei siellä tämmöistä ole vaadittu vaan ainoastaan pientä hienosäätöä silloiseen ehdotukseen.
"Todellisen ongelman, joka unohdettiin esimerkiksi eilen illalla A-Talkin keskustelussa, muodostavat maksamattomien pikavippien perintä-, oikeudenkäynti- ja ulosottokulut.
Kyllä tämä tuotiin ohjelmassa esile samoinkuin vaikutukset tuomioistuimille".
Asiasta mainittiin vain ikään kuin ohimennen, mitään konkreettista ei tuotu esiin. Todettiin esimeriksi vain, että alun perin 50 euron pikivippi kasvaa ulosottoon ehdittäessä 300-400 euroon."
Luultavasti tavallinen katsoja jäi ihmettelemän, jos nyt huomasi mainitussa "huutelukeskustelussa" ylipäätään jotain ihmetellä - keskustelun yleistaso oli jo täysin ihmeellinen - että mistä moiset oikeuskulut oikeastaan muodostuvat.
"Oikeusministeriön esitys lopettaisi yksityisen pysäköinninvalvonnan kannattamattomana", kertoo Tom Ek Suomen pysäköintialan liitosta (MTV3:n Uutiset)
Tätä samaa ennakoin myös itse blogissani.
Mutta tähänhän juuri parkkiaktivistit ja -huligaanit tähtäävät ja nyt oikeusministeri on lähtenyt heidän asiansa ajajaksi.
Blogisti toteaa, että "Kyse ei olekaan PL:n 124 §:n sanamuodosta, vaan siitä perin oudosta tulkinnasta, jota meidän... valtiosääntöoppineemme... tarjoilevat perustuslakivaliokunnalle..."
Näinhän se varmaan on. Mutta eikö voisi odottaa, että perustuslakivaliokuntakin voisi oppia asiasta ja uuden eduskunnan myötä antaa asiasta oikean arvion. Emme kai voi olla loputtomasti sidottuja perustuslakivaliokunnan ilmeisen virheelliseen näkemykseen.
Hm. kukapa sitä perustuslakivaliokuntaa nyt johtaakaan?
Aivan! Hänet muistetaan siitä, että hän on (ilmeisesti) ainoa kansanedustaja, joka on virassa ollessaan tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion mukaan rikkonut keskeistä ihmisoikeutta.
Voisiko perustuksella siis jotakin uutta odottaa?
OM:n ehdotus on järjetön. Parkkivalvontayhtiöt maksavat veroja, joten mitään erillistä tulojen kanavointijärjestelmää ei tarvita.
Toivotaan, että tämä ehdotus kaatuu omaan älyttömyyteensä. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on jo kirjoitettu hyvä laki eikä sen hyväksymiselle ole mitään, perustuslaista tai muusta laista, johtuvaa estettä.
Kiitän arvon blogistia tavattoman kiinnostavasta pohdinnasta sekä tämän että suurempien oikeudellisten kysymysten ääreessä.
Voisitteko selventää minulle vielä, onko mitään merkitystä sillä, että useimmat pysäköintialueistahan sijaitsevat julkisilla paikoilla (kauppakeskuksen paikoitusalue, yliopiston sisäpiha, oikeustalon pysäköintialue). Eihän maanomistaja juuri voi vaikuttaa niillä tapahtuvaan toimintaan muutenkaan (esimerkiksi alueella oleskeluun), joten miksi alueiden valvominen ei olisi julkisen vallan käyttöä?
Terveisin Maallikko
Suosittelen kaikille luettavaksi uutukaista ja asian tällä palstalla herättämään tunteellisuuteen nähden kiihkotonta prof. Eija Mäkisen artikkelia aiheesta (Pysäköinnonvalvonta - yksityistä vai julkista, Edilex). Hän näyttää pitävän parhaana vaihtoehtona kunnallisen pysäköintivalvonnan vahvistamista. Argumentteina tälle muun muassa pysköinninvalvojien rikosoikeudellinen suoja, jo olemassa olevat oikeusturvamenettelyt (mm hallinto-oikeus), valvojan mahdollisuus määrätä myös lievempi seuraamus kuin virhemaksu(huomautus), valvojien koulutus sekä ylipäätään virkavastuulla tapahtuva toiminta, jossa otetaan huomioon lähtökohtaisesti perusoikeudet, ei voiton tavoittelu kuten yksityisessä valvonnassa. Niin, ja tosiaan kunnallinen pysäköinninvalvonta rahoittaisi itse itsensä, koska valvonta on hyvin järjestettynä kannattavaa. Olen itse tuossa kirjoituksessa esitettyjen argumenttien kannalla. En näe mitään syytä pitää liiketoimintaan perustuvaa valvontaa parempana kuin hyvin resurssoitua kunnallista valvontaa, josso jo valmiiksi on otettu mm oikeusturva-asiat huomioon.
Sivuhuomautus: pysäköintivalvontalain (727/2011) pysäköinninvalvojan kelpoisuusvaatimus: Kunnallisen pysäköinninvalvojan kelpoisuusvaatimuksena kunnassa on muu oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto ja perehtyneisyys liikennekysymyksiin.
Miksi kv- ja vertaileva oikeustiede eivät pätevöitä pysäköinninvalvojaksi? Jyrki tietänee...
Kaikki kunnia prof. Eija Mäkisen, joka on hallintotieteilijä, esitykselle. Hän yhtyy siihen valtiosääntöoppineiden kuoroon, joka jaksaa jankuttaa tuista julkinen-yksityinen -kysymyksestä.
Itse olen siitä sanani tällä palstalla jo monen monituista kertaa sanonut.
Tyydyn sen vuoksi nyt tässä yhteydessä vain viittaamaan edellä olevaan nim. Ari-Matin kommenttiin, jossa on valaisevasti kerrottu ne perusteet ja syyt, miksi sama asia eli yksityinen valvontamaksu ja pysäköinnin valvonta ei ole herättänyt Ruotsissa läheskään samanlaisia poliittisia ym. intohimoja, kuten Suomessa. Senpä vuoksi asia onkin siellä saatu hoidetuksi tyylikkäästi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
Eikö se ole oikein selvä linjaus, että jos on kyse pysäköinnistä valtion tai kunnan maalla, valvonnan hoitaa ja maksu siität perii kunta, ja jos taas on kyse yksityisen omistamasta alueesta, valvonnasta huolehtii ja maksut saa alueen omistaja, joka voi antaa valvontatehtävän toimeksi parkkifirmalle?
Miksi ihmeessä tehdä tästä selvästä asiasta hemmetin monimutkainen ja täysin kärjistetty ryhtymällä teoretisoimaan valvontamaksun "luonteesta" ja väittämällä yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvaa maksua "sakoksi"?
Valvontamaksut eivät ole pysäköintivirhemaksuja suurempia ja autoilijoiden oikeusturva on erinomainen ja parempi kuin kunnallisessa valvonnassa, koska on maanomistajan/parkkifirman asia periä valvontamaksu oikeudessa.
Olen kuullut monelta eri taholta, että yksityinen pysäköinninvalvonta toimii esim. pääkaupunkiseudulla erinomaisesti ja saanut taloyhtiöiltä varauksetonta kiitosta.
Kun vielä on selvää, ettei kunnallinen pysäköinninvalvonta ehdi kerta kaikkiaan hoitaa muut kuin yleiset alueet eikä se ole edes kiinnostunut yksityisten alueiden valvonnasta, niin kaiken pitäisi olla kunnossa. Eivät kaupunkilaiset halua kunnallisen valvonnan laajentamista ja uusien lappuliisojen palkkaamista verovaroilla.
Oikeusministerin eilinen (hölmö) ehdotus kertoo vain päättäjien neuvottomuudesta ja munattomuudesta, sillä he yrittävät tosi poliitikkojen tavoin (ääniä saalistaakseen) miellyttää kaikkia mahdollisia piirejä ja voivat sortua tekemään tässä tarkoituksessa miten älyttämiä kompromissiehdotuksia tahansa.
"Valvontamaksut eivät ole pysäköintivirhemaksuja suurempia ja autoilijoiden oikeusturva on erinomainen ja parempi kuin kunnallisessa valvonnassa, koska on maanomistajan/parkkifirman asia periä valvontamaksu oikeudessa."
En näe virhemaksuasiassa mitään poliittista enkä elämää suurempaa kysymystä. Itse olisin lähinnä huolissani tavallisten ihmisten oikeusturvasta. Kun virhamaksun määrää virnaomainen, on yksityisellä vastassaan taho, jonka toiminta on sidottu perustuslaista johdettaviin periaatteisiin, jotka "tasaavat" puntteja yksilön ja virhemaksun määränneen välillä. Ja onhan hallinto-oikeudellinen valitus huomattavasti miellyttävämpi tie yksilölle kuin asian käsittely perintäasiana. Toki yksityisiin firmoihin perustusva malli voi olla toimiva enkä ollenkaan kiistä sen hyötyjä. Tärkeintä on mielestäni se, että luvattomaan pysäköintiin puututaan, mutta keinot täyttyy miettiä kaikkien oikeudet huomioon ottavalla tavalla.
Samaan teemaan liittyen muuten ottaisin esille tässä erään Paateron esityksen siitä, että näpistelystäkin voitaisiin määrätä "näpistelyvirhemaksu".
Noh, Paaterolta nyt ollut tullut monta muutakin täysin "yllättävää" ehdotusta! Tämäkin ehdotus voidaan tällä kuitata.
Autoilijan oikeusturva ei ole yksityisessä pysäköinninvalvonnassa mitenkään huono, koska hän voi reklamoida virheestä parkkiyhtiölle eikä hänen tarvitse panna oikeusprosessia vireille, vaan se tehtävä kuuluu vastapuolelle.
Asian käsittely käräjäoikeudessa kestää, jos suullista pääkäsittelyä yleensä edes tarvitsee pitää, istunnossa noin tunnin verran. Asianajaja tuollaisen asian takia ei kannata yleensä ottaa.
toisaalta kiitoksia jv näistäkin kommenteista. Jos ikinä apua tarvitsen, niin sinä, Siru Pola tai Asser Salo ei ikuna tule mulle kysymykseen...
Tiedoksi muuten vain tarkennuksena, että julkisoikeuden prof. Eija Mäkinen on hallintotieteiden tohtori (julkisoikeus), oikeustieteen lisensiaatti ja varatuomari. Eli ei anneta yksipuolistavaa tai virheellistä kuvaa pelkistämällä vain "hallintotieteilijäksi", kuten olin vähän aistivinani blogistin (kenties itse asiaan liittyvän kannan vaikutuksesta) tässä tekevän.
Noin yleisesti omakohtaisena sivuhuomiona toteaisin, että prof. Mäkisen argumentointi eri oikeudellisten kysymysten kohdalla on tapauksesta riippumatta sävyltään neutraalin asiantuntevaa ja kiihkotonta, toisin kuin ehkä eräiden oikeusoppineiden kohdalla on aika ajoin hieman havaittavissa (en tarkoita blogistia). Mutta noin muutoin hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus tämäkin, kiitos siitä.
Kyllä, HTT, OTL Eija Mäkisen artikkeli on "kiihkoton" myös sinä mielessä, ettei siinä lainkaan "tyrmätä" yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeutusta.
Mäkinen sanoo (artikkelinsa loppupuolella), että
"tulkintani yksityisen valvonnan laillisuudesta ei vastaa aivan Korkeimman oikeuden (KKO 2010:23) ottamaa kantaa".
No, yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuus on kuitenkin todettu ko. ratkaisussa yksimielisesti (koskien Mäkisen artikkelin "polttopistettä" eli kysymystä merkittävän julkisen vallan käyttöä) samoin kuin tänä vuonna annetussa ratkaisussa, jolla KKO hylkäsi ratkaisua 2010:23 koskevan purkuhakemuksen.
Minusta ne argumentit, joilla Mäkinen yrittää kyseenalaistaa yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuuden, eivät ole kovin vakuuttavia. Eivät myöskään ne perusteet, joilla hän yrittää perustella jonkinlaisia rajoitusta sanottuun valvontaan.
Minusta prof Mäkisen näkemys KKO:n kannsta on ehkä nähtävä oikeuspoliittisena kannanottona. Tarkoitan sitä, että on mahdollista punnita erilaisia vaihtoehtoja, miten pysäköinninvalvonta olisi parasta järjestää. Valittavana on useita ja sinänsä laillisia vaihtoehtoja, joista yksi on yksityinen pysäköinninvalvonta. Mutta kyse onkin siitä, minkä vaihtoehdon lainsäätäjä näkee parhaimmaksi. Yksi varteenotettava vaihtoehto on kunnallisen valvonnan vahvistaminen.
Suhtaudun skeptisesti om:n ehdotukseen. Olisi hyvä kuulla hieman tarkemmin, miten käytännössä järjestettäisiin riittävä taloudellinen kannustin yksityisille toimijoille.
"Yksi varteenotettava vaihtoehto on kunnallisen valvonnan vahvistaminen."
Mutta kun kannat eivät kerta kaikkiaan näytä olevan halukkaita kunnallisen valvonnan vahvistamiseen. Sehän edellyttäisi satojen uusien lappuliisojen palkkaamista, mikä johtaisi helposti kunnallisverotuksen kiristymiseen.
Miksei pohdita sitä vaihtoehtoa, että pysäköinninvalvonta yksityistettäisiin koko laajuudessa, koska se toimii jo nyt tehokkaammin kuin kunnallinen pysäköinninvalvonta.
Höpö, höpö. Kunnallisen pysäköinninvalvonnan tehostaminen ei tietenkään aiheuttaisi minkäänlaisia lisämenoja kunnille. Päin vastoin nämä sadat uudet virkasuhteeseen palkattavat lappuliisat tuottaisivat valvontamaksutuloina kunnalle omat palkkakustannuksensa ja rahaa jäisi vielä ylikin kunnan käyttöön muihin yhteiseksi hyväksi koituviin tarkoituksiin.
Eihän yksityinen pysäköinninvalvontakaan hyväntekeväisyysperiaatteella toimi, vaan valvonnan kustannukset katetaan autoilijoilta veloitettavina valvontamaksuina ja toiminta on liiketaloudellisesti kannattavaa. Aivan yhtä kannattavaa se olisi kunnallisesti tuotettunakin - jopa kannattavampaa, kun markkinointikulut ja arvonlisäverotus jäisivät pois ja kunnallisen valvonnan toiminta-alue on yhtenäinen ja tehokas valvonta on helpommin järjestettävissä kuin yksityisillä yrityksillä, joista kukin valvoo hyvin hajallaan olevaa joukkoa heidän kanssaan sopimuksen tehneitä kiinteistöjä.
Jos pysäköinninvalvonta yksityistettäisiin kokonaan, se toimisi vain siellä, missä se voidaan liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla tehdä. Koko muu Suomi jäisi sitten kokonaan vaille valvontaa. Sen sijaan kunnallisen valvonnan kunnalle tuottamista tuloista osa voitaisiin käyttää siihen, että valvontaa järjestettäisiin myös siellä, missä sitä ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa tehdä.
Noin teoriassa, mutta käytännössä asia on toisin. Jos kunnallinen valvonta ja hallinto olisi tehokasta, ei tarvetta yksityiselle pysäköinninvalvonnalle olisi syntynyt
Komppaan Ari-Matin ja JV:n kantaa tässä ja heitän vielä yhden argumentin kehiin.
Jos tässä asiassa pidetään tiukasti kiinni siitä, että parkkimaksujen tai "sakkojen", ihan miten vaan, antamisessa on kyse julkisen vallan käytöstä, niin onko ihme että julkishallinto paisuu?
Kummeksun tätä kovasti. Valtiolla ja kunnilla on jo monen monta ohjelmaa jossa julkista hallintoa karsitaan (henkilöstöä) kovalla kädellä ja tehokkuutta vaaditaan.
Kuinka korkeat virkamiehemme (Koskelot, Paaterot ym.), jotka ovat noita säästötalkoita vetävät, voivat olla tässä hallinnon paisuttamisessa mukana ja samalla kiljua resurssipulaa? Eikö lainsäätäjän tulisi säätää lait järkevästi myös järkevästi siten, ettei hallinto paisu?
Juuri tämänkin vuoksi tulisi menetellä kuten Ari-Matti esittää. Hankkia selvitys ja toimia järkevästi. Kerrankin naapurin mallista olisi kaikinpuoleinen etu kopsattavissa.
JV kirjoittaa: "14. On ilman muuta selvää, että yksityinen pysäköinninvalvonta tulee saattaa luvanvaraiseksi ja että pysäköintifirmojen tulee täyttää tietyt kriteerit. Mädät omenat tulee poistaa toiminnan piiristä. Parkkifirmojen toimintaa on valvottava ja pysäköinninvalvojille tulee järjestää koulutusta."
Kuten blogisti itsekin toi esiin, kysymys on puhtaasti varallisuusoikeudellisesta kysymyksestä, ja "valvontamaksussa" kysymys sopimussakkoon rinnastuvasta sopimusoikeudellisesta instrumentista.
Sopimusvapauden periaatteeseen ei kuulu valtiollinen interventio kuin poikkeuksellisissa tilanteissa. Tässä ei ole mitään poikkeuksellista. Näin ollen ei ole mitään tarvetta "pysäköinninvalvojien" (palveluntarjoajan työntekijä) kouluttamiselle sen enempää kuin työnantajat muutenkaan kouluttavat työntekijöitään.
Mätien omenien karsimiseen on lainsäädäntöön sisällytetty muita mekanismeja, kuten rikoslaki, kuluttajansuojalaki ja SopMenL.
Maksua aletaan perimään, kun sopimuksen toinen osapuoli jättää maksun tai osan siitä maksamatta.
Millä perusteella velkojalla olisi yksinoikeus valita, mikä perintätoimisto ryhtyy velkaa perimään? Miksei velallinen voisi kilpailuttaa perintätoimistoja siitä, kuka vähimmillä kuluilla hoitaa perinnän?
Lähetä kommentti