sunnuntai 26. helmikuuta 2012

548. Esitutkinnan johtaminen puhuttaa jälleen. Paikallissyyttäjät valmiita tutkinnanjohtajiksi

1. Kenen pitäisi johtaa poliisin suorittamaa rikosasian esitutkintaa, poliisin vai syyttäjän? Tämä alkaa olla jo iäisyyskysymys, jonka suhteen eletään jonkinlaista asemasotavaihetta ilman näkyvää liikehdintää.

2. Esitutkinnan joutuisuus, tutkinnan liittyminen kiinteästi syyteharkintaan ja oikeudenkäyntiin sekä monet oikeusturvanäkökohdat etenkin pakkokeinojen käyttämisessä edellyttäisivät, että esitutkinnan johto siirtyisi syyttäjälle siinä vaiheessa, kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta. Toisin kuin lähes kaikissa muissa Euroopan maissa, Suomessa esitutkintaa kuitenkin johtaa, kuten on aina johtanut, poliisi. Näennäisen poikkeuksen tästä pääsäännöstä muodostavat ns. poliisirikosasiat eli asiat, joissa poliisia epäillään virassa tehdystä rikoksesta.

3. Suomessa poliisin ja syyttäjistön ylin johto (viimeksi Matti Kuusimäki/Matti Nissinen ja Mikko Paatero) on vastustanut syyttäjävetoista esitutkintaa sitkeästi jo 30-40 vuotta. Kyse on ollut ennen muuta reviiriajattelusta ja -taistelusta, viroista ja niiden säilymisestä ja uusien saamisesta. Syyttäjät ja poliisit ovat virkamiehiä eivätkä virkamiehet tunnetusti halua ottaa kernaasti hoidettavakseen uusia työtehtäviä. Aiemmin idea syyttäjävetoinen esitutkinnasta kaatui siihen, ettei meillä vielä ollut itsenäistä syyttäjälaitosta, mutta tämä peruste on poistunut jo reilut 20 vuotta sitten.

4. Olen käsitellyt reilun kolmen vuoden aikana tällä palstalla esitutkintaa kaikkiaan kolmessakymmenessä eri jutussa, ja tuolloin on lähes aina on noussut esiin myös kysymys esitutkinnan johtamisesta. Olen kannattanut syyttäjävetoista esitutkintaa 15 vuoden ajan, ensiksi kirjassa Lainkäyttö vuodelta 1995. Tässä ei ole tarpeen ryhtyä toistamaan kaikkia niitä perusteluja, joita olen esittänyt syyttäjäjohtoisen esitutkinnan puolesta ja nykykäytäntöä vastaan. Nuo kirjoitukset löytyvät palstalta hakusanoilla "esitutkinta" ja "esitutkintayhteistyö."

5. Vuonna 2003 mietintönsä jättänyt Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea (KM 2003:2) päätyi ehdottomaan, että syyttäjät saisivat hoitaakseen ainakin osan nykyisistä tutkinnanjohtajan tehtävistä; ehdotus koski erityisesti pakkokeinoista päättämistä ja pakkokeinoasioiden ajamista tuomioistuimessa (s. 124-125).

6. Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietinnössä (KM 2009:2) asiaa pohdittiin jonkin verran, mutta toimikunnan enemmistö ei nähnyt syytä nykykäytännön muuttamiseen, vaan korosti poliisin ja syyttäjän välisen esitutkintayhteistyön kehittämistä. Toimikunnan kahden asianajajajäsenen eriävässä lausunnossa oltiin kysymyksen suhteen kuitenkin tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean ehdottamalla kannalla. Uuden, vuoden 2014 alusta voimaan tulevan esitutkintalain mukaan esitutkinnan tutkinnanjohtajana toimii edelleen poliisi, eli mikään ei muutu.

7. Viime aikoina edellä mainituissa rintamalinjoissa on ollut havaittavissa pienoista liikehdintää.

8. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo totesi Advokaatti-lehden haastattelussa (1/2012 s.16), että vaativissa asioissa myös rikosten rikosten esitutkinnan johdon siirtäminen olisi tarpeen. Koskelo perusteli ehdotustaan näin:

- Syyttäjä kuitenkin vastaa siitä, millaisena juttu menee tuomioistuimeen. Syyttäjän vahvempi osuus jo tutkintavaiheessa olisi paikallaan. Asia oli esillä viimeksi, kun lainsäädäntöön tehtiin esitutkinta- ja pakkokeinouudistus. Pitäydyttiin kuitenkin siinä, että tutkinnan aikaista yhteistyötä syyttäjän ja poliisin välillä pitäisi kehittää. Korkein oikeus esitti lakivaliokunnalle epäilyksensä siitä, ettei tämä jo kauan puheena ollut keino riitä.

9. Tosiaan, korkein oikeus esitti lainsäätäjälle vain "kainon epäilynsä" asiasta, ei muuta. Korkein oikeus tiesi tasan tarkkaan, ettei tuollaisilla epäilyillä ole käytännössä minkäänlaista merkitystä. Jos korkein oikeus olisi halunnut todella vaikuttaa asiaan, sen olisi pitänyt puuttua asiaan paljon ponnekkaammin ja sanoa, että ko. uudistus menee metsään, ellei asiantilaa nyt tässä yhteydessä korjata ja syyttäjästä tehdä esitutkinnan johtajaa.

10. Sitten KKO:n presidentti oli puhunut, rohkeni valtioneuvoston oikeuskanslerikin vihdoin avata suunsa - nokkimisjärjestyksestä pitää näet pitää toki kiinni - MTV3:lle 22.2. antamassaan lausunnossaan oikeuskansleri Jaakko Jonkka loihe lausumaan, että vaativissa oikeusjutuissa tulisi siirtyä kansainväliseen malliin, jossa syyttäjä johtaa esitutkintaa. Jonkan mielestä tällä keinolla oikeusprosessit nopeutuisivat ja viranomaisten yhteistyö tehostuisi. Jonkan mukaan syyttäjä voisi ottaa "johtopaikan" esimerkiksi talous- ja ympäristörikoksissa. Jonkan mukaan viime vuosina yhteistyö on tiivistynyt, mutta käytännössä hommat hoitaa poliisi, syyttäjä osallistuu palaveriin tai pariin. Jonkka viittaa muun muassa Viroon, jossa syyttäjä on esitutkinnan johtaja heti siitä saakka, kun henkilöä aletaan epäillä rikoksesta. Esitutkinnan johtajana syyttäjä neuvoo poliiseja todisteiden hankinnassa ja kävelee tutkinnan jälkeen asia kainalossa oikeuteen.

11. Parin päivän kuluttua Jonkan "ulostulosta" TV1 puolestaan otsikoi valtakunnansyyttäjän ehdottoman kannan: Esitutkinta säilytettävä poliisilla. Jutusta ilmenee, että valtakunnansyyttäjä (VKS) Matti Nissinen haluaa torjua kaikki ehdotukset esitutkinnan vetovastuun siirtämisestä poliisilta syyttäjälle. Nissinen on käsitellyt teemaa VKSV:n sivuilla julkaistussa verkkokolumnissaan. Siinä Nissinen sanoo suhtautuvansa nihkeästi syyttäjän esitutkinnanjohtajuuteen, jota hän ei halua lähteä "tavoittelemaan."

12. Nissinen palaa kolumnissaan poliisin ja syyttäjän väliseen esitutkintayhteistyöhän. Tämä yhteistyö on ilmiselvästi Nissisen lempilapsia, jonka kimpussa hän on puuhaillut ja askarrellut valtionsyyttäjäkaudeltaan lähtien eli jo reilut toistakymmentä vuotta. Sangen lukuisat ovat ne eri työryhmät ja toimikunnat samoin kuin poliisin ja syyttäjien väliset elimet, jotka ovat pakertaneet asian tiimoilta vuosikausia saaden toki aikaan merkittävän paksun nipun mietintöjä, lausuntoja, esityksiä, ehdotuksia, katsauksia, raportteja ynnä muita sen kaltaisia asiakirjoja.

13. Näissä lukuisissa papereissa kansainvälinen vertailu on asia, joka on aina sivuutettu hyvin kepeästi, jos siitä on ylipäätään jotakin edes lausuttu. Syy tähän on selvä: vertailu osoittaisi, että että Suomen järjestelmä on eurooppalaisessa vertailussa erittäin poikkeuksellinen Euroopassa.

14. Nissinen väittää yhä, kuten hän on tehnyt aina ennenkin, että "yhteistyön avulla syyttäjät voivat vaikuttaa esitutkinnan sisältöön" ja ettei poliisi tarvitse syyttäjää johtamaan esitutkintaa.

15. Nissinen missioon on sanottava nyt niin kuin aina ennenkin, että paljon puhuttu esitutkintayhteistyö toimii kyllä paperilla, mutta vain siinä; yhteistyö ei toimi käytännössä riittävän hyvin tai edes tyydyttävästi, vaikka Nissinen yrittäisi kuinka muuta väittää. Esitutkintayhteistyön avulla ei ole mahdollista poistaa tai korjata niitä epäkohtia, joita esitutkinnan johtamisessa samoin kuin tutkinnan päättymisen jälkeen myös syyteharkinnassa ja myös oikeudenkäynnissä ilmenee.

16. Nissinen väittää kolumnissaan, että vuonna 2014 voimaan tuleva esitutkintalaki korjaisi esitutkintayhteistyön nykyiset puutteet sillä, että uusi laki säätää mainitusta yhteistyöstä "velvoittavasti." En tiedä, mistä Nissinen on sanotun väitteensä oikein tempaissut, mutta valitettavasti ylimmän syyttäjäviranomaisen toteamus tai väite ei taida oikeasti pitää paikkaansa.

17. Olen jo aiemmin usein todennut, että esitutkintayhteistyön toimimattomuus käytännössä johtuu lähtökohtaisesti jo siitä, että yhteistyötä koskevat säännökset ovat niukat, luonteeltaan toteavat ja sisällöltään hyvin väljiä. Säännökset tekevät sanotun yhteistyön toki mahdolliseksi, mutta ne eivät käytännössä velvoita sen enempää syyttäjää kuin poliisiakaan itse asiassa juuri mihinkään. Tässä suhteessa uusi laki ei poikkea mitenkään merkittävästi vielä nyt voimassa olevasta laista.

18. Asia on valjennut vihdoin ja viimein myös eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, joka antoi uutta esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöä koskevasta hallituksen esityksestä lausunnon viime vuonna (PeVL 66/2010 vp - HE 222/2010 vp). Valiokunta totesi, että jo nykyiset ETL:n säännökset antavat syyttäjälle laajat toimivaltuudet esitutkinnassa. Poliisin ja syyttäjän välisestä esitutkintayhteistyöstä valiokunta lausui, että tätä koskevien säännösten tulisi olla ehdotettua velvoittavampia ja täsmällisempiä.

19. Perustuslakivaliokunnan toivomus ei kuitenkaan toteutunut, kuten uuden ETL:n (805/2011) 5 luvun säännöksistä voidaan havaita. Mainittu luku käsittä ainoastaan kolme pykälää ja se on asiallisesti koko lain suppeimpia. Varsinaisesti uutta mainitussa luvussa ovat 3 §:ssä olevat säännökset yhteistyövelvollisuudesta. Pykälän 1 momentissa tosi sanotaan, että esitutkintaviranomaisen, käytännössä siis useimmiten poliisin, tulee ilmoittaa ilmoittaa syyttäjälle esitutkinnan toimittamiseen ja esitutkintatoimenpiteisiin liittyvistä seikoista sekä tutkinnan edistymisestä muuten.

20. Mutta tämäkin ilmoitusvelvollisuus, joka jo sinällään on luonteeltaan toteava ja hyvin yleisluontoinen, on vesitetty lisäedellytyksellä "asian laadun tai laajuuden edellyttämällä tavalla". Käytännössä jää siis yhä edelleen täysin tutkinnanjohtajana toimivan poliisin harkintaan, ilmoittaako se syyttäjälle ylipäätään tutkinnasta jotakin ja jos ilmoittaa, niin mitä tuo ilmoitus sisältää.

21. Pykälän 1 momentin toinen virke on yhtä mitäänsanomaton, sillä siinä todetaan vain, että jos poliisi on ilmoittanut tutkittavasta rikoksesta syyttäjälle, niin tutkinnanjohtajan on ennen esitutkinnan päättämistä kuultava syyttäjää siitä, onko asia selvitetty riittävästi lain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämänkin säännöksen tosiasiallinen merkitys ei muodostune mitenkään suureksi, sillä niin väljäksi säännös on muotoiltu. Kuulemiselle ei ole säädetty edes mitään määrämuotoa, joten käytännössä tämä "kuuleminen" voi hoitua vaikkapa puhelinkeskustelun lomassa.

22. Mutta, ja mikä tärkeintä, myös tämä kuulemisvelvollisuus on vesitetty pahoin kahdella lisäedellytyksellä. Säännöksen mukaan kuulemiseen on nimittäin velvollisuus vain jos 1) asian laatu tai laajuus edellyttää kuulemista, tai 2) jos esitutkinta on tarkoitus päättää saattamatta asia syyttäjän käsiteltäväksi. Kuten käytännöstä hyvin tiedetään, mainittu fraasi "asian laatu tai laajuus" on merkityssisällöltään niin venyvä ja väljä, että sitä voidaan tulkita ihan miten vain. Veikkaisin, että noin 90 prosentissa tapauksissa säännöstä tulkitaan niin, ettei kuulemiseen tarvitse ryhtyä.

23. Uuden ETL 5 luvun 3 §:n 2 momentissa on yhteisvelvollisuutta koskeva varsinainen kukkanen. Siinä todetaan, että "syyttäjän on tarvittavassa määrin osallistuttava esitutkintaan sen varmistamiseksi, että asia selvitetään 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla." Sanonta "tarvittavissa määrin" on niin mitäänsanomaton ja tulkinnanvarainen, että se herättää lainkäyttäjässä ja -tuntijassa lähinnä vain hymyilyä. Siihen sisältyy lainsäätäjän ja -valmistelijan piiloviesti siitä, että tätä säännöstä ei sitten tarvitse ottaa käytännössä lainkaan vakavasti!

24. Nämä säännökset ovat siis VKS:n Matti Nissisen mukaan velvoittavuudessaan käänteentekeviä. Olen eri mieltä, sillä minusta nuo säännökset ovat, kuten edellä olevista kommenteistani voidaan havaita, varsin yleisluontoisia eivätkä tosiasiallisesti velvoita poliisia ja syyttäjiä yhteistyöhön sen tiukemmin kuin nykyisin laissa olevat säännökset.

25. Nissisen mainostamassa yhteistyössä on kysymys suurelta osin ainoastaan näennäisuudistuksesta, jonka tosiasiallinen merkitys tullee olemaan vaatimatonta luokkaa. Asenteet tulevat olemaan edelleen samanlaiset kuin nytkin: poliisi ei halua syyttäjää omalle reviirilleen eivätkä syyttäjät suin surminkaan halua itselleen lisätöitä, mitä todella tehokas yhteistyö välttämättä edellyttäisi.

26. Nissinen joutuu kolumnissaan toteamaan, että suhtautuminen syyttäjän tutkinnanjohtajuuteen jakaa nyt myös syyttäjäkuntaa. Uunituoreesta syyttäjäyhdistyksen suorittamasta kyselystä nimittäin ilmenee, että enää noin puolet kyselyyn vastanneista syyttäjistä on nykysysteemin kannalla. Toisin sanoen puolet syyttäjistä kannattaa syyttäjävetoista esitutkintaan siirtymistä. On ilahduttavaa huomata, että kenttäsyyttäjät eli nämä todelliset syyttäjät alkavat olla esitutkinnan johtamisesta pikkuhiljaa VKSV:n hallintovirkamiesten kanssa eri mieltä.

27. Syyttäjäkyselyn tuloksesta huolimatta Matti Nissinen räväyttää, että "syyttäjälaitos ei tarvitse tutkinnanjohtajuutta." Mutta eikö ylimmän syyttäjäviranomaisen, jolle alun perin kaavailtiin merkittävää kriminaalipoliittisen vaikuttajan roolia - näissä odotuksissa on kyllä jouduttu pettymään - tulisi tarkastella koko rikosprosessin ketjua, syyttäjän toiminnan ja syyteharkinnan lisäksi siis myös nimenomaan esitutkintaa samoin kuin oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa? Jos näin tehdään, niin silloin voidaan minusta kyllä täysin perustellusti sanoa, että "rikosprosessi tarvitsee syyttäjäjohtoista esitutkintaa."

28. Matti Nissinen toteaa, että "esitutkinta on palvelu, jonka tilaamme poliisilta ja esitutkintaviranomaisilta." Tämä on minusta merkillinen lausahdus, melkein yhtä omituinen kuin jos tässä kohtaa todettaisiin, että "sitä saa mitä tilaa" tai että "poliisi tilaa rikoksen tekijältä." Rikoksia, rikosjuttuja ja niiden tutkintaa tuskin kukaan tilaa, pikemminkin ne tupsahtavat poliisin ja syyttäjän pöydälle "yllättäen ja pyytämättä".

29. VKS Matti Nissisen verkkokolumni, jota voi kommentoida sähköpostitse, löytyy tästä.


21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hesarin mukaan hiihtodoping käsittely HI:ssa alkaa elokuussa. Samassa yhteydessä komisario ilmoitti, että perätöntä lausumaa koskeva tutkinta tehdään vasta HO:n tumion jälkeen. Onko tuo oikea järjestys?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Perätöntä lausumaa koskeva tutkinta on kyllä kaiketi käynnissä, mutta syyttäjälle asia lähtisi vasta hovioikeuden tuomion jälkeen.

Vaikuttaa hieman oudolta, jos perättömillä lausumilla edes väitetään olevan jonkinlainen yhteys ja merkitys pääjuttuun. Kenties poliisi on jo faktisesti "päättänyt", että näyttöä perättömästä lausumasta ei ole.

Ihmettelin hieman myös Räsäsen avustajaa, joka sanoo, ettei hovissa tarvita mitään suullista käsittelyä eikä todistajien uudelleen kuulemista. MItenköhän avustaja siten aikovat saada syytteen hylätyksi, vai onko valituksissa kysymys vain rangaistusten märistä? Hovioikeus päättää suullisesta käsittelystä enkä usko, että asiassa selvittäisiin pelkällä kirjallisella menettelyllä.

Anu Suomela kirjoitti...

Näillä sivustoilla käydään tosi kiinnostavaa keskustalua. Olisin mieluusti siinä mukana, mutta liki kaikki kommentit ovat lähteestä Anonyymi. Mahdotonta erottaa näitä satoja anonyynejä toisistaan, tai bloggarin kommentteja heille.

Lisäksi sivustoille kirjautuminen on niin ankarien kryptisten salasanjen takana, että kyllä lannistaa keskustelijan osallistumasta. Mutta ehkä se onkin tarkoitus.

Suosittelen, että blogisti yrittäisi itse ulkopuolisena kirjautua keskusteluun. Liki mahdotonta!

Anu Suomela

Anu Suomela

Anu Suomela

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ehkäpä kirjoittautumisvaikeudet johtuvat osin siitä, että palstalle on aika paljon tuota tunkua! Esimerkiksi edellisen jutun kohdalla olen joutunut hylkäämään aika monta samaa kantaa ja jankuttavaa kommenttia.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista, että myös oikeusministeri on ottanut kantaa syyttäjävetoisen esitutkinnan puolesta:
Oikeusministeri Henrikssonin haastattelu

Pertti Virolainen kirjoitti...

VKS Matti Nissiseltä puutuu näemmä visio syyttäjän toiminnasta esitutkinnan johtajana. Tämän voi todeta selvästi hänen ko.aihetta käsittelevästä ympäripyöreästä ja mitäänsanomattomasta verkkokolumnistaan.

Nissinen on entinen poliisi ja vaikka hän on ollut jo parikymmentä vuotta erilaisissa syytäjätehtävissä, hän toistaa kolumnnissaan vain niitä mielikuvia, jotka hänelle ovat jääneet 1970-luvulta.

Kun nykyisin voimassa olevaa esitutkinta- ja pakkokeinolakia valmisteltiin 1980-luvun lopulla, jo silloin nykyisen esitutkintalain pykälän
syyttäjän osallistumisesta esitutkinnan suorittamiseen kirjoitettiin siihen muotoon, että syyttäjä ainakin muutaman vuoden kuluttua ottaisi vastuun esitutkinnan johtamiseta.

Tiedän tämän asian varsin hyvin, koska olin itse sisäasiainministeriön eli poliisin edustajana valmisteluvastuussa esitutkinta- ja pakkokeinolaista.

Miksi syytäjä ei sitten saanut esitutkinnan johtamisvastuuta jo 1989 alussa voimaan tulleessa esitukintalaissa? Syy oli yksinkertaisesti se, että syyttäjälaitos oli silloin eriytynyt syyttäjiin, jotka toimivat yhteistyössä poliisilaitosten ja nimismiespiirien kanssa. Kun nyt nimiespiirien syyttäjä-, ulosotto- ja poliisitehtävät on nyttemmin eriytetty, on syyttäjäorganisatio koko valtakunnatasolla yhtenäinen.

1980 - luvun lopulla esitutkinta- ja pakkokeinolakia valmisteltaessa ei ollut mahdollista säätää syyttäjälle esitutkinnan johtajavastuuta myöskään siitä syystä, että itse syyttäjälaitos oli edellä kuvatulla tavalla paitsi epäyhtenäinen paikallistasolla, myös vailla yhtenäistä keskusjohtoa. Nyttemmin tämäkin este sattaa esitutkinnan johtamisvastuu syyttäjälle on poistunut, koska valtakunnansyyttäjänvirasto on toiminut jo riittävän kauan syyttäjien itsenäisenä ja pystyy yhtenäisellä tavalla tarvittaessa käskyttämään, miten paikallissyyttäjien toiminta esitutkinnan johtajana tulisi järjestää.

Lisäksi syyttäjien koulutustaso on aivan ollenaisesti noussut 1980- luvun lopun tasosta ja nyt meillä on lakia ja poliisin toiminnan tun teva sekä paikalliseen yhteistyöhön poliisin kanssa kouliintunut hyvä ja yhtenäinen syyttäjälaitos, jolle tulisi antaa ilman muuta nyt vastuu esitutkinnan johtamisesta.

On tietysti paljon muitakin syitä, joita tässä kirjoituksessa ei ole mahdollista luetelle, jotka puoltavat selvästi syyttäjän asemaa esitutkinnan johtamisessa.

Yksi ja selvä peruste on tietysti se, että syyttäjä vastaisi myös pakkokeinojen käytöstä esitutkinnan alkuvaiheessa. Kun poliisi on saanut viime vuosina käyttöönsä monia uusia pakkokeinoja, kuten esim. puhelinkuuntelumahdollisuuden, oikeuden soluttautumiseen jne. ja varsinkin kun merkittävät rikokset ovat lisäsi tulleet tekotavoiltaan entistäkin kansainvälisemmiksi ja kun tämän vuoksi yhteydenpito esitutkintaviranomaisten välillä käy yhä enemmän tasolla syyttäjä-syyttäjä, en tosiaankaan ymmärrä, että VKS Nissinen vielä epäröi, miksi syyttäjää ei tulisi määrätä esitutkinnanjohtajaksi varsinkin merkittävimmissä rikoksissa.

Raja, milloin syyttäjä tulisi johtamaan esitutkintaa, voisi kulkea siinä, että syyttäjä johtaisi esitutkintaa niissä rikoksissa, joissa joudutaan käyttämään pakkokeinoja.

Uskon, että oikeuskansleri Jaakko Jonkan "ulostuloon" vaatimuksellaan saada syyttäjä esitutkinnan johtajaksi, johtuu nimenomaan siitä, että Jonkka ja eduskunnan oikeuasiamies Petri Jääkeläinen ovat havainneet tarkastuksissaan, että poliisijohtoisessa esitutkinnassa poliisin oikeus käyttää pakkokeinoja on selvästi karannut käsistä ja uhkaa jo kansalaisten oikeusturvaa.

Mutta ehkä Nissinenkin on havainnut tämän ilmiön, eikä halua sen takia syyttäjävetoista esitutkintaa. Muuten on näen hyvin vaikea ymmärtää Nissisen kielteistä kantaa.

Jos avointa keskustelua ei nyt käydä ennen 2014 voimaantulevaa esitutkinta- ja pakkokeinolain muutosta, ollaan vielä 20 vuoden kuluttuakin vielä samassa lukkiutuneessa tilanteessa kuin nyt näytetään olevan.

Siru Pola kirjoitti...

joskus ollut niin epäselvä tuo tekstiasu tuossa salasanassa, ettei edes syyttäjävetoinen esitutkinta saisi siitä selvä...siis näkynyt niin ihmeellisesti

Anonyymi kirjoitti...

Rikosprosessimenettelyn uudistamisen yhteydessä 1990-luvun alkupuolella ehdotettiin esitutkinnan johtamisen siirtämistä poliisilta syyttäjälle. Katso OM:n työryhmän mietintö OLJ 1993:1. Mm. oikeuskansleri Jorma S. Aallon vastustuksen johdosta hallitus ei kuitenkaan tätä uudistusta eduskunnalle esittänyt.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ad Siru Pola - Krapulapäissään kommentointia ei siis kannatta yrittää! Joidenkin pikkutunneilla saapuneiden kommenttien sisällöstä tosin voisi päätellä, että miestä väkevämpää on tainnut tulla nautittua.

Anonyymi kirjoitti...

Pertti Virolainen käytti hyvän ja asiantuntevan puheenvuoron edellä!

Esitutkinnan johtamisen vetovastuu poliisilta - syyttäjälle mielestäni puoltaa sekin seikka, että valvonta itse tutkinnasta tehostuu. Näin ainakin luulisi?

Ei voida perustella säästösyillä eikä muutoinkaan sitä, että laajentuvassa määrin on tätänykyä poliisitoimessa menty siihen, että vakaviakin rikoksia on ryhdytty suorittamaan puhelimitse (todistajien kuuleminen) ja sähköpostitse (asianosaisten kuuleminen/tiedottaminen)!

Törkeimpiä esimerkkejä en edes nyt tässä viitsi luetella, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että syyttäjät jo tutkinnan alkuvaiheessa kontrolloimaan, ohjaamaan ja valvomaan, mitä "itse tilauksessa tapahtuu", eli rikostutkinnan alussa jo pitäisi olla ammattimies aisoissa ei poliisi!

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Panepa nyt kovapäisyyttäs Kunigundellekin vastaan. -Toki nyt vuorossa olleet sanat olivat jo selviä kuin ternimaito. Taisit tätä edellisiä sanoja määrittäessäsi olla itse maistissa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kunigundelle ei toki parane panna vastaan!

Anonyymi kirjoitti...

Taitaa olla kaikki oleellinen tällä kertaa sanottu, jos katsoo edellisiä kommentteja. Näkee, että Pertti Virolainen on ollut alansa ammattimies ja on asiantuntija yhä edelleen.

Siirrytään seuraavaan aiheeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan meillä viranomainen jolla on oikeus tai jopa velvollisuus estää poliisia ja syyttäjää tutkimasta mahdollista rikosta tai rikollista toimintaa. Tämä erikoisosasto on ent. työsuojeluvirkamies. Hämärä " työnteko loppuisi jos tälle virkamies joukolle asetettaisiin työteko velvoite

Anonyymi kirjoitti...

Avustan suhteellisen epätavallista rikosta koskevassa esitutkinnassa. Poliisi on näköjään lähtenyt tutkimaan asenteella: "tämä pitää saada mahdollisimman pian Ö-mappiin".
Voin yli 30-vuotisella tuomari- ja asianajokokemuksellani sanoa, että tässä esitutkinnassa on lähes kaikki mennyt pieleen mitä voi mennä. Kun tutkijat ovat ns. "lyöneet kannet kiinni", ei minkäänlaisilla loppulausunnoilla näköjään saada esitukintaa korjattua ja täydennettyä. Olen satavarma, että syyttäjän on aikoinaan pyydettävä esitutkinnan täydentämistä. Jos tässä esitutkinnassa olisi syyttäjä heti ollut mukana, niin valtava resurssien ja jana säästö olisi saavutettu. Mikäli tulee vuodenkin viivästys, niin jokainen ymmärtää mitä se näytön kannalta merkitsee ottaen huomioon inhimmilen unohtamisenkin. Kunnollisella esitutkinnalla avitetaan jo tulevaa pääkäsittelyä oikeudessa. Harva ymmärtää tätä esitutkinnan ja pääkäsittelyn yhteyttä, vaikka oikeudenkäyntimenettelyn uudistamisesta rikosasioissa on jo yli 10 vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Uudestaan ei tarvitse pyörääkään keksiä.

Tämän sanamagian sijasta tulisi esitutkinmenettelyä muuttaa niin, että poliisitutkinnanjohtaja ei saa muussa kuin selvissä ja vähäisissä rutiini- ja tunnustusjutuissa siirtää asiaa syyttäjälle e n n e n k u i n syyttäjä on hyväksynyt tutkinnan.

Näin meneteltiin paikoittain aiemmassa nimismies/apulainimismiesjärjestelmässä.

Nyt kun poliisi siirtää pöytäkirjan syyttäjälle, poliisin tilastoissa juttu näkyy "selvitettynä rikoksena". Joskus tosiasiallisesti kaikkea muuta.

Lisäksi nykyjään poliisilla on ns. esikäsittely-yksiköitä, jotka jutun alkuvaiheissa konsultoivat syyttäjää, mikä täydentäisi edelllä kerrottua "esittelymenettelyä".

Kutsutaan syyttäjää tutkinnanjohtajaksi vai ei, se ei olennaista, vaan se mitä syyttäjä tekee tai ainakin esitutkinnan laatu.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymiltä on jäänyt blogikirjoiitus näköjään lukematta. Sen kohdassa 21 olen nimittäin käsitellyt tuota tulevaan ETL:iin otettua säännöstä syyttäjän ennakkohyväksymisestä ja todennut sen merkityksettömäksi.

Ko. uudistuksella ei saavuteta mitään, sillä ainahan hieman laiskanpulskea syyttäjä voi panna puumerkkinsä poliisin pyytämään paperiin; sitä paitsi hyväksyminen voidaan ilmeisesti antaa myös vapaamuotoisesti.

Jos syyttäjällä ei ole vastuuta esitutkinnan johtamisesta, ei hän ota käytännössä vastuuta asiasta. Tämä on nähty jo monta kertaa.

Konsultoinnin sun muut ovat pelkkää sanahelinää. Vastuu esitutkinnan johtamisen siritymisestä syyttäjälle, mikä kirjataan lakiin, on se pakote, joka syyttäjän ja poliisin toimimaan tehokkaasti ja laillisesti sekä yhteistyössä.

MIkään muu ei auta.

Anonyymi kirjoitti...

Tunnettu on Rusin tapaus,jossa syyttäjä vuosia syyttämättäjättämisen jälkeen kertoi(HS 24.1.2010),että supon olisi pitänyt lopettaa Alpo Rusin esitutkinta tammikuussa 2003 ja julistaa hänet täysin syyttömäksi. Näin ei tehty koska tutkinnanjohtajana oli Hannu Moilanen(Supo), Virheiden peittelyksi tarvittiin syyteharkinta ja paljon muuta.

Anonyymi kirjoitti...

"Ko. uudistuksella ei saavuteta mitään, sillä - - laiskanpulskea syyttäjä voi panna puumerkkinsä poliisin pyytämään paperiin; - - Jos syyttäjällä ei ole vastuuta esitutkinnan johtamisesta, ei hän ota käytännössä vastuuta asiasta. Tämä on nähty jo monta kertaa."

Voisi sanoa, että et tiedä mitään syyttäjän ja poliisin käytännön toiminnasta nykyään - erityisesti niiden rajanvedosta.

Ja siksi blogistilta tulee näitä kirjaviisaita kommentteja solkenaan.

Laiskanpullea syyttäjä vs. rikkiviisas yliopistomies:)

Nissinen puhuu syyttäjän olevan syyteprosessijohtaja. Näin asia on nyt ja varsinkin esitetyn lainsäädännön perusteella so. syyttäjä vastaa esitutkinnan asianmukaisuudesta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tiedän tuosta paljon mainostetusta esitutkintayhteistyöstä mm. sen, että vuosittain oikeuskansleri, oikeusasiamies ja apulaisvaltakunnansyyttäjä antavat kukin noin 20-30 tapauksessa poliisille ja/tai syyttäjille huomautuksen esitutkinnan ja/tai syyteharkinnan kohtuuttoman pitkästä viipymisestä. Joissakin tapauksissa viivästys aiheuttaa sen, että ao. rikoksen syyteoikeus on päässyt vanhenemaan.

Mainittu määrä eli n. 100 tapausta vuodessa on tietenkin vain jäävuoren huippu, sillä läheskään kaikista tapauksista, joissa esitutkinta ja syyteharkinta on päästetty viivästymään kohtuuttomasti, ei kannella OKa:lle, EOA:lle tai VKSV:lle.

VKS Matti Nissinen on kyllä näppärä kaveri keksimään kaikenlaisia uusia nimityksiä ja termejä, niin kuin esim. juuri anonyymin mainitsema nimike "syyteprosessijohtaja"; huh, onpahan taas outo nimi kerrassaan.

Muistissa on vielä, miten Nissinen heti virkaan tullessaan esitti käsitteen "oikeusturvatakuu" ottamista hallitusohjelmaan.

Mutta ei näillä uusilla ja erikoisilla nimikeillä saada mitään korjauksia aikaan.