1. Viime viikon torstaina 24.10. tiedotusvälineissä kerrottiin näyttävästi, miten oikeuskansleri Jaakko Jonkka kritisoi tai moitti ja vieläpä "tiukin sanoin" valtiovarainministeriön menettelyä Kreikka-vakuusasiakirjojen julkistamisessa. Joissakin lehdissä taidettiin mainita Jonkan jopa jyrähtäneen VM:n menettelyä arvostellessaan.
2. Jonkka antoi torstaina ratkaisunsa kanteluihin, joissa arvosteltiin valtiovarainministeriön menettelyä Kreikan vakuusasiakirjojen julkisuutta koskevassa asiassa. Oikeuskanslerille toimitetuissa kanteluissa kritisoitiin ministeriötä siitä, ettei se julkistanut kaikkia Kreikka-vakuuksiin liittyviä asiakirjoja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksen mukaisesti. Oikeuskanslerin päätös löytyy tästä ja tiedote puolestaan tästä.
3. Oikeuskanslerin mukaan ministeriön olisi pitänyt toukokuussa luovuttaa kantelijoille heti ne asiakirjat, joiden antamista KHO:n päätöksessä oli edellytetty. VM kuitenkin antoi aluksi vain yhden kreikkalaisen pankin kanssa tehdyn sopimuksen asiakirjat, koska muiden pankkien kanssa tehdyt sopimukset olivat samanlaisia. Vasta julkisen kritiikin jälkeen ministeriö suostui julkistamaan loputkin asiakirjat. Jonkan mukaan tässä tapahtui virhe, sillä pelkkä viranomaisen sana asiakirjojen sisällöstä ei riitä, jos ministeriöltä on pyydetty itse asiakirjaa.
4. Toiseksi oikeuskansleri arvosteli VM:n tapaa käyttää asianajotoimistoa (Hannes Snellmanin toimisto) palveluja päättäessään, edellyttääkö julkisuuslaki vakuusasiakirjojen julkistamista. Oikeuskanslerinviraston julkaisemassa tiedotteessa tämä asia näyttää nousevan koko päätöksen ydinkohdaksi. Jonkan mukaan asianajotoimisto oli osallistunut konkreettisesti ministeriön päätöksen ja perustelujen muokkaamiseen. Päätöksen mukaan VM ei tosin menetellyt tässä kohdin minkään lakipykälän vastaisesti. Jonkka huomauttaa kuitenkin, että julkisuuslain soveltamisessa ei ministeriötasolla pääsääntöisesti pitäisi olla perusteltua tarvetta asianajopalveluiden käyttämiseen. Julkisuuslain tunteminen ja soveltaminen kuuluu viranomaisten virkavelvollisuuksiin.
5. Aiemmin tunnetut valtiosääntöoppineemme olivat jo ehtineet tuomita VM:n menettelyn kääntyä julkisuuslain tulkinnassa yksityisen asianajotoimiston puoleen ministeriölle kuuluvan "päätösvallan ulkoistamisena" ja/tai perustuslain "uhmaamisena", katso blogikirjoitusta 738/4.6.-13, kohta 5. Oikeuskanslerin päätöksessä tällaista "kamaluutta" ei kuitenkaan todeta tapahtuneen, vaan siinä päin vastoin lausutaan, ettei ministeriö luovuttanut päätös- tai harkintavaltaansa ulkopuoliselle. Lisäksi Jonkka toteaa, että lainsäädännön perusteella ei ole suoranaista estettä sille, että ministeriö hankkii oikeudellisia asiantuntijaneuvoja tai -palveluita asianajotoimistolta sellaisissa kysymyksissä, joissa ministeriöillä ei ole tarvittavaa asiantuntemusta.
6. Satuin näkemään oikeuskanslerin tv-uutisille antaman haastattelun. Jonkka esiintyi vakavan oloisena, mutta en kyllä sanoisi hänen lausuntoaan epätavallisen kriittiseksi. Jos kyseisen lausunnon olisi aikanaan antanut ex-oikeuskansleri Kai Korte, olisimme kuulleet todellista jyrähtelyä. Kai Korte ei ollut juristina niin taitava kuin Jaakko Jonkka, mutta entisenä lausuntataiteen harrastajana hän osasi hyödyntää julkisuutta ja ottaa yleisönsä ja median paremmin kuin Jaakko Jonkka.
7. Oikeuskanslerin kirjallinen päätös ja siitä laadittu tiedote eivät vaikuta erityisen tiukkasanaisilta. Ne ovat tavanomaista sanomaa, johon olemme vuosien kuluessa tottuneet. Päätöksessä ilmaistaan melko varovaisin sanakääntein oikeuskanslerin käsitys asiasta. Jo tiedotteen otsikossa todetaan miedosti, että VM:n menettely on "kritiikille altis". Päätöksessä ei anneta VM:n yhdellekään virkamiehelle, ministeri Jutta Urpilaisesta ja hänen poliittisista avustajistaan puhumattakaan, edes huomautusta virheellisestä menettelystä. OKa-viraston omaksuman linjan mukaisesti tämäkin päätös tilastoidaan kuitenkin varmuudella oikeuskanslerin toimenpiteisiin johtavaksi "langettavaksi" päätökseksi.
8. Minua hämmästytti oikeuskanslerin päätöksessä erityisesti se, ettei siinä mainita nimeltä ainoatakaan VM:n virkamiestä, jotka ovat olleet ko. asian kanssa tekemisissä. Ministeriötä käsitellään päätöksessä kokonaisuutena ja jonkinlaisena hahmottomana möhkäleenä. On vaikea nähdä, että tämäntyyppinen laillisuusvalvonta voisi olla tehokasta niin, että sillä pystyttäisiin ehkäisemään vastaavanlaisten virheiden toistuminen jatkossa. Ministeriö viranomaisena ei toimi laittomasti, vaan laittomuuksia ja virheitä tekevät, jos tekevät, ministeriön asianomaiset virkamiehet tai/ja poliittisen vastuun kantava ministeri avustajineen. Rikosoikeudessa keskeisenä periaattena on tekijänvastuu. Oikeuskansleri ei suorita rikostutkintaa, mutta kun kanteluissa oli kysymys siitä, syyllistyivätkö ministeriön asianomaiset virkamiehet kenties virkavelvollisuuden rikkomiseen, olisi oikeuskanslerin voinut edellyttää pyrkivän selvittämään tai edes kertomaan päätöksesään, ketkä virkamiehet olivat kanteluissa virheellisiksi väitettyjen toimenpiteiden takana. Siis kuka teki aloitteen siitä, ettei kaikkia asiakirjoja anneta niiden pyytäjille tai kuka keksi kääntyä asianajotoimiston puoleen julkisuuslain soveltamisasiassa.
9. Pahoin pelkään, että tässäkin tapauksessa oikeuskanslerin varovaisina käsityksinä lausutut "moitteet" valuvat kuin vesi hanhen selästä. Kun laillisuusvalvonta on pehmeää eikä sitä kohdenneta viraston tai ministeriön asianomaisiin vastuullisiin virkamiehiin, ei kukaan ministeriössä tai viranomaisessa halua ottaa vastuuta tehdyistä virheistä, vaan vastuukysymystä pyöritellään sinne tänne. Saamme siten todennäköisesti myös jatkossa varautua vastaavanlaisissa tilanteissa tapahtuvaan salailuun ja hyvän hallinnon rikkomiseen. Syyskuun alussa oikeuskansleri katsoi niin kutsutussa Himas-asiassa, ettei hyvä hallinto ollut toteutunut valtioneuvoston kansliassa. Ketään viranhaltijaa ei tuolloinkaan mainittu oikeuskanslerin päätöksessä olevan vastuussa virheelliseksi todetusta menettelystä.
10. OIkeuskanslerin päätöksen julkistamisen jälkeen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen tuli tv-kameroiden eteen ja totesi runsaan puoli minuuttia kestäneessä lausunnossaan, että jos kerran oikeuskansleri on tuota mieltä, niin kyllä kait silloin ministeriössä on virheitä tehty. Tämän enempää Urpilainen ei halunnut päätökseen ja siinä mainittuihin kysymyksiin puuttua, vaan hymähti koko asialle ja tuntui haluavan siirtää vastuun virkamiestensä kontolle. Urpilainen sanoi luottaneensa virkamiestensä ohjeisiin ja neuvoihin. Ministeri halusi siis viestittää, että enhän minä ole tässä mitään virhettä tehnyt, eihän minun nimeäni edes mainita Jonkan päätöksessä kertaakaan.
11. Poikkeuksellisesti VM julkaisi oikeuskanslerin päätöksen johdosta 24.10. valtioneuvoston sivuilla tiedotteen, jossa luvataan vastaisuudessa noudattaa oikeuskanslerin päätöksessään esittämiä suosituksia, kas näin:
Valtiovarainministeriö kiinnittää erityistä huomiota toimintansa avoimuuteen ja tiedonsaannin edistämiseen. Ministeriö tulee noudattamaan toiminnassaan oikeuskanslerin päätöksessään esittämiä suosituksia ja kiinnittämään korostetusti huomiota oikeuskanslerin esiin nostamiin näkökohtiin julkisuuslain soveltamisessa ja ulkopuolisten asiantuntijapalveluiden käytössä. Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Salla Kalsi 02955 30422 ja finanssineuvos Pekka Morén 02955 30290
Olisivatko kyseiset lisätietoja antavat virkamiehet juuri niitä, joiden neuvoihin ministeri Jutta Urpilainen kertoo luottaneensa Kreikan vakuuspapereiden julkistamisasiassa?
12. Summa summarum: Me emme oikeuskanslerin päätöksen jälkeenkään tiedä, kenen idea, ministerin vai virkamiesten, oli jättää julkistamatta kaikkia KHO:n päätöksessä tarkoitettuja asiakirjoja. Me emme myöskään tiedä, kenen aloitteesta VM kääntyi yksityisen asianajotoimiston puoleen julkisuuslain soveltamisasiassa.
13. Koska kysymys asianajopalveluiden ostamisesta suomalaiselta asianajotoimistolta liittyy valtion varojen käytön perusteltavuuteen, oikeuskansleri kertoo lähettäneensä päätöksensä valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV) tiedoksi ja harkittavaksi, antaako asianajotoimiston oikeudellisiin palveluihin turvautuminen tämänkaltaisissa tilanteissa tarkastusvirastolle aiheen harkita joihinkin toimenpiteisiin ryhtymistä. Asianajotoimisto laskutti VM:ä konsultaatiosta noin 25 000 euroa. Tätä summaa ei mainita oikeuskanslerin päätöksessä, mutta sen Jonkka otti itse esiin tv-haastattelussaan. On toki hyvä, että oikeuskansleri jaksaa kantaa huolta näin vähäiseltä tuntuvan "tuhlailun" kuriin saattamiseksi. Suhteellisuuden nimissä olisi toivottavaa, että oikeuskansleri ja VTV kiinnostuisivat myös hieman isommista tuhlailuista ja valtion varoista yksityisille firmoille maksetuista palveluista ja avustuksista.
14. VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti on jo ehtinyt julkisesti tuomita VM:n törsäilyn heti tuoreeltaan, kun asianajotoimiston konsultaatio tuli ilmi. Tästä Pöystin HS:lle antamasta lausunnosta olen kertonut blogijutussa 730/18.5.-13, kohta 5. Vapise siis VM, lisää sapiskaa on kohta tulossa myös VTV:lta.
19 kommenttia:
Asianajotoimisto Hannes Snellman voisi lisätä erityisosaamiseensa "valtion, erityisesti valtiovarainministeriön toimialaan kuuluvat asiat".
Oikeuskansleri Jonkka kiinnittää ratkaisussaan huomiota täysin samaan asiaan kuin professorit Ojanen, Tuori ja Mäenpää Helsingin Sanomissa viime keväänä: asianajotoimisto osallistui päätöksen kirjoittamiseen.
Suora lainaus oikeuskanslerin päätöksestä:
"Päätöksentekoon johtanut menettely kuitenkin on kritiikille altis, koska selvitysaineiston perusteella syntyy sellainen kuva, että asianajotoimisto ei ole pelkästään antanut ministeriölle juridista konsultaatioapua vaan osallistunut konkreettisesti päätöksen muokkaamiseen ja päätöksen perustelujen kirjoittamiseen."
Kanteluissa on esitetty epäilyjä siitä, että valtiovarainministeriö olisi ulkoistanut vakuusasia- kirjojen julkisuutta koskevan päätöksenteon, toisin sanoen ministeriölle kuuluvan julkisen tehtävän, asianajotoimiston hoidettavaksi.
Anonyymin mainitsemat oppineet olivat epäilleet, että VM olisi "ulkoistanut päätösvaltansa" yksityiselle tai suorastaan "uhmannut perustuslakia".
Nämä väiteet, joita myös kanteluissa oli em. tavalla esitetty, oikeuskansleri kuitenkin tyrmää:
"Käytettävissäni olevan selvitysaineiston perusteella ei voida osoittaa, että ministeriö ei olisi itse tehnyt vakuusasiakirjojen julkisuuden arvioimista koskevaa ratkaisua".
Huvittavaa sinänsä, että julkisuuslaki ns. hallinnon yleislakina on sellainen, jota mm. peruskouluopettajien, lääkärien ja lasten päiväkotien henkilöstön on osattava - ihan itse ilman asianajotoimistoa - soveltaa.
Pitäisi kuitenkin huomioida, että tapaukset ovat usein hyvin erilaisia. Kun ko. Kreikan vakuusasiassa kreikkalaiset pankit ovat tiettävästi edellyttäneet mahdollisimman laajaan asiakirjojen salaamista, on ymmärrettävää, että VM on halunnut selvittää julkisuuskysymyksen mahdollisimman tarkasti ja eri kanteilta. Kyse on ollut liikesuhteista, joten on ymmärrettävää, että VM on halunnut käyttää asiantuntijana alan erityisosaamista. Tämä tapaus ei siis ole rinnasteinen esim. jonkin peruskoulunopettajan tilanteeseen!
Asianajotoimistolta tilatussa konsultaatiossa ja sen "tuomitsemisessa" julkisen vallan käytön tiukkaan tulkintaan hirttäytyneiden oikeusoppineiden ja nyt jopa oikeuskanslsrin toimesta on kyse tapauksesta, josta voidaan perustellusti käyttää tuttua vertausta "myrsky vesilasissa".
Ajatella, että oikeuskansleri, joka on muuten yleensä hissukseen kuin "vesi sukassa", vaikka valtionhallinnossa tapahtuisi minkälaisia todellisia mokia tahansa,on nähnyt päätöksesäsän noin paljon vaivaa tämän sangen vähäisen tapauksen "tutkimisessa"! Suhteellisuuden taju taitaa olla hiukka kateissa siellä OKa-virastossa.
""Pitäisi kuitenkin huomioida, että tapaukset ovat usein hyvin erilaisia. Kun ko. Kreikan vakuusasiassa kreikkalaiset pankit ovat tiettävästi edellyttäneet mahdollisimman laajaan asiakirjojen salaamista, on ymmärrettävää, että VM on halunnut selvittää julkisuuskysymyksen mahdollisimman tarkasti ja eri kanteilta. Kyse on ollut liikesuhteista, joten on ymmärrettävää, että VM on halunnut käyttää asiantuntijana alan erityisosaamista. Tämä tapaus ei siis ole rinnasteinen esim. jonkin peruskoulunopettajan tilanteeseen!""
Äkkiseltään minä taas muistan asian niin, että kreikkalaiset pankit edellyttivät vain pankkien nimien ja tunnistetietojen salaamista ja tuo anonyymin mainitsema "mahdollisimman laaja asiakirjojen salaaminen" oli VM:n/vvm:n oma seli-seli-selitys aiheen akuutissa vaiheessa.
Juridiikka, politiikka ja erotiikka on menneet ennenkin sekaisin...
Okv:lta ministerit on huomanneet selvityttää aina remonttien tekemiset etu ja jälkikäteen, näiltä kiireitä virasto ei varmaankaan ole ehtinyt tarkastamaan hallituksen tai VM:n laillista menettelyä silloin kuin peruna oli kuumimmillaan.
Olisikohan Jonkka esteellinen antamaan tässä asiassa mitään lausuntoa.
Jos Heidi Hautala olisi ollut Suomessa silloin, kun kohu Arctic Shippingi -jupakan osalta alkoi, hän olisi ilman muuta kipaissut Oka-virastoon Jonkan tai Mikko Puumalaisen pakeille ja saanut näiltä hetkessä lausunnon, jonka mukaan ministerillä on oikeus puuttua valtionyhtiön tekemään rikosilmoitukseen, eli tuo puuttuminen on laillista. Tällöin Hautala olisi luultavsti säästynyt ministerin paikalta eroamiselta.
Operaatio Hautala vastaan oli kuitenkin ajoitettu taitavasti ajakohtaan, jolloin Hautala oli kaukana kotimaasta eli Washingtonissa, jolloin hän ei voinut mennä selittämään asiaa Oka-virastoon ja pyytämään "vapauttavaa" lausuntoa á la Mauri Pekkarinen.
Toki Huatalalla oli lain mukaan muodollisesti oikeus puuttua Artic Shippingin Greenpeace-aktivisteja vastaan tekemään rikosilmoitukseen, kuten apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on Jyrki Kataiselle antamassaan lausunnossa viime viikolla todennut.
Kokonaan eri asia, oliko Hautalalla operaatioonsa moraalista oikeutta, kun hänellä ja vihreillä on niin kovin läheiset suhteet Greenpeacen Suomen osaston johtoon. Lisäksi Hautala puuttui asiaan tökeröllä tavalla, eli käski Pekka Timosen uhata yhtiön johtoa potkuilla.
Hautala selittää nyt, että hänen virheensä oli se, että sekoili lausunnoissaan eli ei kertonut heti asioiden oikeaa laitaa.
Minusta tätä suurempi virhe oli kuitenkin se, että Hautala lähestulkoon juridisesti esteellisenä meni puuttumaan rikosilmoitukseen hänelle aatteellisesti läheisten ihmisten asiassa ja uhkaili yhtiö toimitusjohtajaa vieläpä erotttamisella, jollei muu tepsisi.
No, Hautala tulee - tietenkin - saamaaan jälkikäteen OKa-virastolta kantelujen johdosta "puhtaat paperit", sillä en usko Puumalaisen tai Jonkan edes tutkivan Hautalan mahdollista ja varsin todennäköiseltä näyttävää esteellisyyttä. Vaikka Hautalan ei todettaisi toimineen lain vastaisesti, hän toimi silti moraalisesti väärin ja taitamattomasti niin, että menetti uskottavuutensa minsterinä.
En oikein usko, että tapauksessa ilivat politiikka ja juridiikka sekoittuneet.
Se voi olla mahdollista, että Oikeuskansleri on kommentoinnissaan ottanut huomioon mahdolliset seuraukset "kovasta arvostelusta". Mitähän seuraisi siitä, jos Valtiovaraininisteri joutuisi nykytilanteessa eroamaan...?
KKO toimittaa ensi viikolla suullisen pääkäsittelyn VM:n kiusaamisjupakassa. Tässäkin keississä VM on ulkoistanut juridiikan palvelut, tällä kertaa asianajotoimisto Bützowille. KKO tulee ottamaan kantaa siihen, onko työturvallisuuslain 28§:ä rikottu. Todistajanaitiossa istuu mm. VTV:n pääjohtaja Pöysti.
http://yle.fi/uutiset/vmn_jattikorvaukset_tyopaikkakiusaamisesta_hylattiin_hovioikeudessa/6146149
Mielenkiintoinen ennakkotapaus, jossa KKO tulee linjaamaan, saako työntekijää veronmaksajien varoin kyykyttää.
Oikeuskanslerin päätös VM:n Kreikan vakuuspapereiden julkisuusasiassa ei estä sitä, että VM tai yleensä valtio palkkaa yksityisen asianajajan edistaaan valtiota yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä riita- tai rikosasiassa.
Tuskinpa edes nämä meidän hieman "tiukkapipoiset" valtiosääntöoppineemme alkavat vaatia, että VM:ää pitää edustaa ja valtion asiaa ajaa käräjillä oma virkamies!
Tuolla edellä joku oletti, että opettajien, lääkäreiden ja muiden sellaisten toiminnassa julkisuuslain soveltaminen olisi jotenkin helppoa. Ei se vaan ole.
Rohkenen väittää, että Tina Keskimäki ei välttämättä ymmärrä, mistä kirjoittaa.
Riita- ja rikosasioiden ajaminen tuomioistuimessa ei kuulu virkamiesten hallintotehtäviin. Sen sijaan julkisuus- ja hallintolain soveltaminen kuuluvat virkamiesten tehtäviin, ja se on myös perustuslain toisessa pykälässä säädettyä julkisen vallan käyttöä.
OTL sanoi: "Riita- ja rikosasioiden ajaminen tuomioistuimessa ei kuulu virkamiesten hallintotehtäviin. Sen sijaan julkisuus- ja hallintolain soveltaminen kuuluvat virkamiesten tehtäviin, ja se on myös perustuslain toisessa pykälässä säädettyä julkisen vallan käyttöä."
Aivan totta, mutta virkamiesten hallintotehtäviin kuuluu noudattaa hyvää hallintotapaa ja pitää huoli siitä, että yksilön ei tarvitse lähteä käräjöimään turvatakseen perus- ja ihmisoikeutensa.
Myöhemmin marraskuussa käräjöidään toisessa työpaikkakiusaamisasiassa. Siinä taisivat rikosnimikkeinä olla työsuojelurikos, pahoinpitely ja/tai vammantuottamus.
Julkisuuslaissakin säädetään salaiseksi liikesalaisuudet, mutta niitä ei siinä määritellä. En ymmärrä miten velvollisuus osata julkisuuslaki sisältäisi osaamisen liikesalaisuuksien tulkintaan.
Jos tuo liikesalaisuus on noin vaikea juttu, olisi tuollaisia asianajotoimeksiantoja valtiolla ja kunnilla tuhansittain joka vuosi.
Ehkä pitäisikin olla. Vakavasti, on selvä että meillä onneksi hyvin harvoin on tuollaista kv.rahoitushimmeliä, joissa valtio olisi osapuoli.
Lähetä kommentti