1. Huomenna 1.4. toteutuu kauan odotettu hovi- ja hallinto-oikeusverkoston uudistus. Hovioikeuksien määrä vähenee yhdellä kun Kouvolan hovioikeus ja Kuopiossa sijaitseva Itä-Suomen hovioikeus yhdistyvät uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, jonka sijaintipaikka on Kuopio. Hallinto-oikeuksien määrä vähenee kahdella, sillä Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet yhdistyvät uudeksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi sijaintipaikkanaan Kuopio. Rovaniemen hallinto-oikeus yhdistyy puolestaan Oulun hallinto-oikeuteen, jonka nimeksi tulee Pohjois-Suomen hallinto-oikeus.
2. Uudistusten virallisena tavoitteena on vahvistaa tuomioistuinverkostoa niin, että oikeusturva voidaan taata muuttuvissa yhteiskunnallisissa oloissa. Nykyinen hovioikeusverkosto on peräisin 1970-luvun lopulta, jolloin hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä oli lähes kaksi kertaa nykyistä suurempi. Nykyinen hallinto-oikeusverkosto taas on muodostunut vasta runsaat kymmenen vuotta sitten.
3. Kaikki kuitenkin tietävät, että ko. uudistusten todellisena ja ensi sijaisena tarkoituksena on leikata tuomioistuinten ylläpidosta valtiolle aiheutuvia menoja. Uudistusta on myös vastustettu eikä vähiten Kymenlaaksossa ja Kouvolan hovioikeudessa.
4. Itse olen ollut alusta pitäen - jo ennen Kouvolan (1978) ja Rovaniemen (1979) hovioikeuksien perustamista - sillä kannalla, ettei Suomen olisi suinkaan tarvitta kuutta hovioikeutta, vaan meille olisi riittänyt edelleen neljä hovioikeutta, jotka sijaitsevat Turussa, Vaasassa, Kuopiossa ja Helsingissä. Katso tarkemmin artikkeliani "Oikeudenkäynnin uudistamisesta", Lakimies 1976. Suomessa olisi joka tapauksessa tultu toimeen ainakin viidellä hovioikeudella, eli Rovaniemen hovioikeuden perustaminen olisi siis riittänyt.
5. Kun valtiontalouden tila oli 1970-luvun loppupuolella, toisin kuin nykyisin, hyvä, hallitus päätti perustaa kertarysäyksellä Suomeen kaksi uutta hovioikeutta. Suomessa on siis lähes 40 vuoden ajan toiminut yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, joka on Suomea isompi maa ja jonka asukasluku on kaksikertainen Suomeen verrattuna.
6. Nyt siis vuonna 1978 perustettu Kouvolan hovioikeus lakkaa toimimasta. Tämä on järkevä toimenpide, koska hovioikeuksiin tehtävien valitusten määrä on todella laskenut merkittävästi. Muutoksenhakuoikeutta on rajoitettu kolmisen vuotta sitten käyttöön otetun jatkokäsittelylupajärjestelmän myötä. Sen käyttöalaa ollaan jo nyt innolla laajentamassa eli valitusten laajamittainen ja varsinainen tutkinen hovioikeuksissa tulee edelleen supistumaan. Tämä ei tietenkään lisäisi oikeusturvaa, vaan päin vastoin kaventaisi sitä.Tätä selvää asiaa ei kuitenkaan oikeusministeriössä ja tuomioistuinlaitoksen huipulla haluta ymmärtää tai myöntää, vaan siellä ajetaan sitkeästi valitusoikeuden ja asioiden tutkimisen rajoittamista. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on vaatinut myös hovioikeuksien lukumäärän supistamista kolmeen tai enintään neljään.
7. Kouvolaan jää kahden vuoden ajaksi Itä-Suomen hovioikeuden pysyvä istuntopaikka. Asioiden käsittely hovioikeuksissa on toki, toisin kuin lähes kakkien muiden maiden toisen asteen tuomioistuimissa, selvän ja vieläpä lakiin otetun säännöksen mukaan kirjallista asiakirjaprosessia. Suullisia käsittelyjä eli pääkäsittelyjä hovioikeus toimittaa ainoastaan poikkeustapauksissa ja useimmiten ns. "pitkin hampain". Hallinto-oikeuksilla puolestaan on pysyvät istuntopaikat myös Kouvolassa ja Rovaniemellä suullisten käsittelyjen järjestämiseksi. Hallinto-oikeudet toimittavat pääkäsittelyjä vielä paljon harvemmin kuin hovioikeudet.
8. Pysyvillä istuntopaikoilla ei ole tuomioistuinten kansliaa eikä henkilökuntaa, vaan tuomioistuimet järjestävät niissä tarvittaessa pääkäsittelyjä ja suullisia käsittelyjä. Tästä poiketen Itä-Suomen hovioikeudella on siirtymäkautena - enintään vuoden 2016 loppuun - Kouvolassa noin 30 henkilöä "varalla" siellä järjestettävien pääkäsittelyjen hoitamiseksi.
9. Hovioikeuksien asiamääriä tasataan myös tuomiopiirimuutoksilla. Huhtikuun alusta Kainuun käräjäoikeus siirtyy Itä-Suomen hovioikeuden tuomiopiiristä Rovaniemen hovioikeuden tuomiopiiriin. Hyvinkään käräjäoikeus puolestaan siirtyy Kouvolan (entisestä) hovioikeuspiiristä Helsingin hovioikeuden tuomiopiiriin.
10. Kouvolan hovioikeus on minusta ollut hieman näkymätön ja ikään kuin hissukseen toimiva tuomioistuin. Sen ensimmäinen presidenttinä oli oikeusneuvoksen virasta tehtävään nimitetty Heimo Lampi. Hän oli kunnostautunut jatkosodassa hävittäjälentäjänä saavuttaen 14 ilmavoittoa. Mainittakoon, että ennätys ei-saksalaisena taistelulentäjänä on lentomestari Ilmari Juutilaisella, joka pudotti jatkosodan aikana 94 vihollisen konetta. Hyvänä kakkosena seurasi Hasse Wind, jolle kertyi sodassa 75 varmistettua ilmavoittoa. Ilmari Juutilainen, joka on "Marokon kauhuna" tunnetun ja myös sodissa kunnostautuneen Aarne Juutilaisen nuorempi veli, ja Hans Wind ovat kumpikin kaksinkertaisia Mannerheim-ristin ritareita. Näitä ristejä myönnettiin jatkosodan aikana neljä kappaletta.
11. Heimo Lampi vaikutti KKO:ssa esittelijästä vakavalta ja totiselta tuomarilta. Hän oli kotoisin Kuopiosta, jossa oli toiminut Itä-Suomen hovioikeuden esittelijänä ja neuvoksena. Samasta hovioikeudesta olivat lähtöisin myös oikeusneuvoksina sittemmin olleet Paavo Salervo ja Veikko M. Hämäläinen, joista viimeksi mainittu nimitettiin Heimo Lammen jälkeen Kouvolan hovioikeuden toiseksi presidentiksi. Hämäläisen jälkeen hovioikeuden presidentiksi tuli oikeusvos Jussi Kivinen ja sen jälkeen vuonna 2005 Pertti Nieminen, joka jatkaa nyt uuden Itä-Suomen hovioikeuden presidenttinä. Jussi Kivinen toimi aiemmin toistakymmentä vuotta maaoikeustuomarina. Erään Ikaalisissa käydyn maaoikeusprosessin yhteydessä olin 90-luvun alkupuolella valittajan avustajana mukana kahlailemassa pitkävartisissa kumisaappaissa pitkin Kyrösjärven rantoja Jussi Kivisen johtamassa katselmustilaisuudessa. Kohta tämän prosessin jälkeen Kivisestä sitten leivottiinkin KKO:n jäsen.
12. Nähtäväksi jää, miten hovi- ja hallinto-oikeusverkosten uudistaminen tulee jatkossa etenemään. Olen itse ehdottanut, myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintöön jättämässäni lausumassa vuonna 2003 (KM 2003:3), hallinto-oikeuksien yhdistämistä yleisiin tuomioistuimiiin. En kuitenkaan niin, että hallinto-oikeudet yhdistettäisiin suoraan hovioikeuksiin - kuten esim. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on nyt pari vuotta ehdottanut - vaan niiden hallinnollista yhdistämistä muutamaan suureen käräjäoikeuteen. Hallintoprosessi säilyisi omana prosessilajinaan, mutta sitä tulisi kehittää voimakkaasti siviiliprosessin suuntaan. OM:ssä ja KHO:ssa laaditut tähänastiset suunnitelmat hallintoprosessin uudistamiseksi ovat minusta lähinnä näpertelyä. Näissä suunnitelmissa ei hallintoprosessiin edelleenkään esitetä esimerkiksi väittämistaakkaa, suullisten käsittelyjen lisäämistä, tuomarin materiaalisen prosessinjohdon aktivointia tai prosessin muodostamista kaksiasianosaissuhteen pohjalle. Käräjäoikeuden hallintoasiassa antamasta päätöksestä valitettaisiin ensin hovioikeuteen, hovioikeuksista kaksi voisi toimia ko. asioissa ensimmäisenä muutoksenhakuasteena. Hovioikeuden hallintoasiassa antamasta päätöksestä voitaisiin valitettaa valituslupajärjestelmän kautta KHO:een.
13. Oikeusministeriö on luultavasti ministeri Anna-Maja Henriksson ideasta pannut pystyyn suppean työryhmän, jonka tehtävänä on mietiskellä KKO:n ja KHO:n mahdolliseen yhdistymiseen liittyviä kysymyksiä. Tämä on minusta turhaa työtä, sillä jokainen ajattelemaan kykenevä lakimies ymmärtää, ettei tuomioistuimien integrointia voida aloittaa "huipulta", vaan työ on aloitettava alhaalta eli ensimmäisestä asteesta. Aluksi hallinto-oikeudet on integroitava käräjäoikeuksiin ja järjestettävä samalla väliasteen muutoksenhaku hovioikeuteen. Vasta tämän jälkeen voidaan ryhtyä varovaisesti arvioimaan, olisiko myös ylimmät tuomioistuimet eli KKO ja KHO yhdistettävä keskenään. Vm. uudistus voinee toteutua joskus 20-30 vuoden kuluttua.
30 kommenttia:
Hovioikeuden presidenteiksi nimitettiin aiemmin lähes säännönmukaisesti KKO:n jäseniä.
Nyt tilanne on toinen, sillä HO:n presidentin virka on ilmeisesti niin kinkkinen tai muuten ikävän sorttinen, ettei homma enää kiinnosta oikeusneuvoksia. Kuudesta hovioikeudesta vain kahdessa (Turussa ja Helsingissä) on aiemmin KKO:n jäsenenä toiminut tuomari pressana.
Sama tahti jatkuu, sillä Vasan HO.ssa avoinna olleeseen prrsidentin virkaan ei ollut hakjoita KKO:sta, vaikka kolme nykyistä oikeusneuvosta on aiemmin työskennellyt juuri ko. hovioikeudessa.
Kesko aikoo sulkea kahdeksan (8) Antillaa. MItä nyt yhden hovioikeuden lopettaminen tuon rinnalla on!
Sen verran korjaisin blogikirjoitusta ja toteaisin, ettei hallinto-oikeudet järjestä pääkäsittelyjä koskaan. Sen sijaan kyse on suullisesta käsittelystä, joka puolestaan on yksi asian selvittämiskeino. Suullisen käsittelyn tarkoitus on käytännössä henkilötodistelun vastaanottaminen.
Vaikka hallinto-oikeudet minunkin mielestäni järjestävät suullisia käsittelyjä liian harvoin, tulee toisaalta huomata, ettei hallintopäätöksen muutoksenhaussa ole useinkaan saatavissa asiakirjaselvitystä parempaa selvitystä asiasta istumalla asiaa salissa. Kyseessä ei ole keskitetty prosessi, joka tukeutuisi ainoastaan suullisen käsittelyn aikana esitettyyn materiaaliin eikä menettelyä myöskään rasita vetoamis- taikka väittämistaakka.
Hallintomenettelyn ongelma oikeusturvan kannalta on mielestäni ennen kaikkea yksilön asemaa väheksyvä laintulkintailmapiiri, jota myös julkisoikeudellinen lainsäädäntö todellisuudessa tukee. Ei niinkään suullisten käsittelyjen (tai pääkäsittelyjen) puute.
>>Hallintomenettelyn ongelma oikeusturvan kannalta on mielestäni ennen kaikkea yksilön asemaa väheksyvä laintulkintailmapiiri, jota myös julkisoikeudellinen lainsäädäntö todellisuudessa tukee.>>
Anonyymi on tässä oikeassa. Mielestäni se johtuu juuri menettelyn inkvisitorisuudesta eli siitä, että hallintotuomari on sekä asiaa tutkiva taho, että ratkaiseva taho. Tuomari lähestyy asiaa väärästä kulmasta, toisen viranomaisen näkökulmasta ja pohtii hänen housuissaan, onko lakia noudatettu. Usein on noudatettu, päättelee hallintotuomari.
Siviiliprosessissa yleisissä tuomioistuimissa tuomari on lähtökohdissaan tasapuolisempi riidan osapuoliin nähden ja tätä tukee myös prosessilainsäädäntö, jossa osapuolet itse muokkaavat riidan kohteena olevan asian. Tuomari sitten tavallaan yläpuolelta katsoen ratkaisee sen.
Se, nimitetäänkö suullista käsitelyä pääkäsittelysi vai ei, on toki vain terminolginen seikka, jolla ei ole merkitystä.
Myös suullinen käsittely on julkinen ja asianosaiset voivat olla siinä itse ja henkilökohtaisesti saapuvilla. Kirjallinen käsittely on ei-julkinen myös asianosaisille eivätkä he esitä asiaansa henkilökohtaisesti oikeudelle.
Väittämistaakan puuttuminen hallintoprosessissa on suuri puute, samoin tuomareiden materiaalisen prosessinjohdon passiivisuus ja heikkous. Nämä voivat johtaa virheelliseen päätökseen. Prosessissa noudatettava ns. virallisperiaate on suuri syy siihen, että hallintoprosessin voidaan sanoa olevan hallinnon jatketta.
Kuten sanottu, hallintoprosessissa on monia puutteita. Sitä olisi kehitettävä siviiliprosessin kaltaiseksi prosessiksi, jossa on kaksi vastakkaista osapuolta (kaksiasianosaissuhde).
On tavallinen virhe ajatella ja kuvitella, ettei suullisessa käsittelyssä muka saataisi kirjallista menettelyä parempaa selvitystä asiaan.
Se, ettei suullisia käsittelyjä järjestetä hallintoprosessissa, johtuu tuomioistuimien laiskuudesta, välinpitämättömyydestä ja perinteistä.
En varmaan osaa käyttää oikeita oikeudellisia termejä siinä mitä sanon.
Olen liki 30 vuotta seurannut hallinto-oikeuksien käsittelyjä lasten huostaanotoissa, ja sekaantunut myös lainvalmisteluun antamillani yksilöidyillä lausunnoilla.
Kansalaiset eivät lainkaan käsitä sitä periaatetta, että heidän ainoa mahdollisuutensa olisi osoittaa sosiaaliviranomaisen ratkaisut vääriksi.
Olen ollut vireillepanijana mm. tapauksissa K & T, L., H.K. ja T and others, joissa EIT tuomitsi Suomen valtion. Näitähän on paljon lisää.
Vaikka lainsäädäntöä on kankeasti rustattu ihmisoikeussopimuksen malliin, niin mikään ei todellisuudessa ole muuttunut.
Miksi näin keskeisiä perhe-oikeudellisia kysymyksiä ei meillä käsitellä linjalla Käo-HO, joissa muutkin perhe-oikeuden asiat käsitellään?
Tältä osin tuomioistuinten yhdistäminen olisi enemmän kuin tarpeen. Muiden asioiden käsittelyyn en voi ottaa kantaa.
Anu Suomela
Eiköhän maailma ole täynnä erilaisia inkvisitorisia prosesseja - jos nyt suomalainen hallintoprosessikaan sellainen oikeasti on.
Ei, maailma ei ole täytnnä inkvisitoria juttuja tai oikeudenkäyntejä! Inkvisitorinen prosessi oli vallalla joskus 500 vuotta sitten.
"Hallintomenettelyn ongelma oikeusturvan kannalta on mielestäni ennen kaikkea yksilön asemaa väheksyvä laintulkintailmapiiri, jota myös julkisoikeudellinen lainsäädäntö todellisuudessa tukee...
Anonyymi on tässä oikeassa. Mielestäni se johtuu juuri menettelyn inkvisitorisuudesta eli siitä, että hallintotuomari on sekä asiaa tutkiva taho, että ratkaiseva taho."
Anonyymit ovat oikeassa, mutta lääke ei välttämättä ole inkvisitoorisuuden vähentäminen tai blogistin ehdottomana siviiliprosessiin siirtyminen. Jos tuolla tavoin lisätään asianosaisen toimimisvelvollisuutta (esim. vetoamistaakka, todistelun esittämisvelvollisuus) sillä vain entisestään lisättäisiin osapuolten eriarvoisuutta ja nostettaisiin oikeudenkäyntikuluja, kun maallikon olisi pakko hankkia avustaja.
Hallintolainkäytön perusongelma on aineellisen lainsäädännön perusperiaate, että hallintopäätös on oikea jollei sitä näytetä vääräksi. Tätä korostaa suomalaisen tuomarin asema, jossa tuomarin mielletään olevan virkamies, mistä helposti seuraa ainakin alitajuinen samaistuminen työnantajaan julkisyhteisöön. Lääke olisi se, että korostettaisiin enemmän tuomarin olevan riippumaton kansalaisyhteiskunnan palvelija.
"Kouvolan hovioikeus on minusta ollut hieman näkymätön ja ikään kuin hissukseen toimiva tuomioistuin."
Tämä on kyllä tietämättömyyttä: jo pidemmän aikaa julkisten tilastojenkin mukaan Kouvolan hovioikeudella on ollut lähes parhaat käsittelyaika ja tuottavuusluvut. Tästä se sai valtiolle tyypillisen palkinnon: lakkauttamisen.
"nimitetäänkö suullista käsitelyä pääkäsittelysi vai ei, on toki vain terminolginen seikka, jolla ei ole merkitystä."
Noh mutta ent. professori. On tuolla keskeinen ero: suullinen käsittely on vain (yksi) tilanne, jossa näyttöä otetaan vastaan ja argumentoidaan. Pääkäsittely taas perustuu järjestelmään, jossa KAIKKI relevantti aineisto on esitettävä pääkäsittelyssä (ks OK 24:2,1). Ero onkuin yöllä ja päivällä.
Anonyymi ei nyt kyllä tiedä tai ymmärrä asioita! Suullinen käsittely voi kyllä kestää useita päiviä ja pääkäsittely taas voidaan viedä läpi parissa kolmessa tunnissa! Hovioikeuden pääkäsittelyssä ei tietenkään tarvitse toistaa käräjäoikeuden pääkäsittelyä kokonaisuudessaan. Tässä on Suomessa pahoja puutteita ja väärinkäsityksiä Ruotsiin verrattuna. Anonyymillä on ei ole prosessioikeudesta tyydyttöviä tietoja, vaan väärät tiedot!
Onhan se hovioikeuksiin tulevien valitusten määrä laskenut. Siihen on riita-asioiden kohdalla kaksi syytä.
Ensinnäkin siiviiliasiain alioikeusmenettelyn uudistuksen seurauksena juttumäärä on romahtanut. Siviiliriitoja, joiden tuomiosta valittaa, ei aikaisempaan verrattuna enää juuri ole. Niitä on niin vähän, että käräjätuomareiden ammattitaidon säilyminen on vaarassa.
Toiseksi siviiliasioiden valitusmahdollisuus hovioikeuksiin on lopullisesti tulpattu säätämällä jatkokäsittelyluvan saamisen edellytykseksi se, että vaatimuksen ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen välisen erotuksen pitää olla vähintään 10.000 euroa, siis 60.000 vanhaa markkaa.
Näin on oikeusministeriön ikiaikainen toive toteutunut: kansalaiset eivät enää rasita tuomioistuimia joutavanaikaisilla ja pelkästään valtiolle kustannuksia aiheuttavilla riidoillaan. Seuraavaksi varmaan lakkautetaan puolet nykyisistä jäljellä olevista käräjäoikeuksista ja pari hovioikeutta perään. Vanha strategia toimii: ensin "säästetään" systeemi toimimattomaksi, ja sitten toimimattomuuteen vedoten lakkautetaan se.
Kukahan perustaisi välimiesmenettelyä soveltavan Oy Raastuvanoikeus Ab:n, jossa kansalaiset saisivat siviiliriitansa ratkaistuksi ammattitaitoisten tuomarien voimin nopeasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuukustannuksin? Ei tarvittaisi näitä valtion pajazzoja enää ollenkaan.
Heh, kuten kaikki asiaa tuntevat tietävät, Suomi on ainoita maita Euroopassa, jossa velkojan on vietävä kaikki riidattomat ja selvät riita-asiat ulosmittaksen saadakseen ensin käräjäoikeuksiin tuomion saamista varten.
Vaikka siis mitään riitaa asiasta ei olekaan, velkojan on otettava muutaman kympin suuruisesta saatavastaan kanne velallista vastaan käräjäoikeudessa. Vasta sen jälkeen kun velkoja on saanut yksipuolisen tuomion käräjäoikeudesta, velkoja voi hakea ulosotonhaltojalta tuomion täytäntönpanoa.
Siis aivan kauhistuttava kahden luukun periaate kaikkien selvimmissä ja vähäisemmissä asioissa, mikä rasittaa tuntuvasti myös käräjäoikeuksia. Tällaisia selviä perintäasioita käräjäoikeuksien on pakko käsitellä, niitä on n. 350 000 kappletta koko maassa per vuosi.
Tähän nähden anonyymin jatkuva kitinä ja valitus riita-asioiden määrän muka jyrkästä alenemisesta on täysin turha ja perusteeton. Todelliset ongelmat ovat muualla.
"Tähän nähden anonyymin jatkuva kitinä ja valitus riita-asioiden määrän muka jyrkästä alenemisesta on täysin turha ja perusteeton. Todelliset ongelmat ovat muualla."
Blogisti on sinällään oikeassa summaarisista asioista. Se ei kuitenkaan poista sitä, että pääkäsittelyyn meneviä (ts "oikean", täysimittaisen oikeudenkäynnin käsittäviä asioita on jo pidemmän aikaa ollut alle 3000 kpl/v. Tämä herättää väistämättä kysymyksen siitä, onko riita-asioiden oikeudenkäynti se menettelyllä, jolla ihmiset saavat oikeudelliset riitansa ratkaistuksi (vrt access to court -periaate). Tämän luulisi kiinnostavan - ja huolestuttavan - riitaprosessualistia.
Sinällään olen kiinnostunut kuulemaan myös blogistin mielipiteen todellisista ongelmista. Ehkä se on oman blogin paikka.
Anonyymi on jankutuksessaan aivan turhaan huolissaan!
Siviiliprosessin tarkoituksena ei suinkaan ole, että kaikki mahdolliset (ja mahdottomat vielä päälle) riita-asiat menisivät tai niiden olisi aivan pakko viedä oikeuteen ja käsitellä pääkäsittelyssä!
Ei suinkaan. Käräjäoikeuskäsittely on ainoastaan viimeinen mahdollisuus saada riidat ratkaistuksi, jollei sovintoon ole päästy ilman oikeudenkäyntiä. Jos asianosaiset pääsevät keskenään sovintoon joko omin avoin tai asiamiestensä avustamina ilman oikeduenkäyntiä, säästetään luonnollisesti paljon sekä asianosaisten kuluja sampoin kuin valtion menoja!
Tämä on täysin selvä asia, mutta sitä nämä yksinkertaisen tuntuiset ja alituisesti omia oppejaan jankuttavat anonyymit eivät tunnu lainkaan tajuavan.
Ns. huippujuristien anti lainkäytölle taitaa olla pelkkää huiputusta.
Kohta 11, jossa sanotaan Heimo Lammen olleen kotoisin Kuopiosta: No joo, Hollolassa 1920 syntynyt Lampi kyllä vietti tärkeät lapsuus- ja nuoruusvuotensa Sortavalassa, joten sieltä hän oli mielestäni kotoisin, vaikka kaksvitosena sotilaslentäjäuran jälkeen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopiosssa 1945 ja työskenteli pitkään siellä. Sortavalasta hän kirjoitti pari kirjaakin.
Blogisti on ollut ja on vielä tämän viikon muuttopuuhissa, nettikin toimii vain kännykällä. Yritän palata asiaan loppuviikosta, kun valtakunnassakin tapahtuu niin kovin merkittäviä asioita.
Onnitelut muutosta, vaikka se on ihan kamalaa puuhaa. Ihmisen pitäisi perata paperinsa vähintään 10 vuoden välein, jos on lukeva ja kirjoittava tyyppi.
Silti paperia kertyy käsittämätön määrä. Tai pitää suostua siihen, että valtaosa menee silppuriin, ja ehkä joistain on säntillisesti tehnyt varmuuskopioita.
Anu Suomela
Täsmentäisin blogistille ja lukijoille kirjoituksen kohtaa 12, jossa lienee jokin väärinkäsitys. On nimittäin niin, että KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ei ole esittänyt hovi- ja hallinto-oikeuksien yhdistämistä, vaan hän on nimenomaan todennut, ettei siirtymisestä yhteen tuomioistuinlinjaan ole mielekästä keskustella ko. pohjalta.
Lisäinfoa presidentti Koskelon näkemyksistä saa esimerkiksi alustuksesta, jonka hän piti prosessioikeuden tutkijoiden seminaarissa (HY, oik.tdk) tammikuun lopulla. Ks. http://www.helsinki.fi/oikeustiede/tutkimus_ja_julkaisut/tapahtumat/koskelo_2014-01-23.pdf
(Pauliine Koskelo: Yksi vai kaksi tuomioistuinlinjaa? pdf, 12 s.)
Kiitän oikaisusta!
Olisiko niin, että pres.Koskelo olisi muuttanut aiempaa käsitystään ja tullut - myös tässä kysymyksessä - blogistin linjalle? Muistelen nimittäin, että aiemmin KKO olisi puhunut nimenomaan hallinto-oikeuksien yhdistämisestä hovioikeuksiin.
Paljon on erilaisia suunnitelmia ja "selvityksiä" vireillä, myös oikeuslaitoksen kohdalla. Kaikkiin tai ainakin osaan niistä pitäisi puuttua. Mutta kun pitää hiukankin taukoa blogien kirjoittamiselta, niin uudelleen aloittaminen tuntuu joka kerta aika vaikealta.
Onneksi monista asioitsa blogisti on "aukonut päätään" ja monta kertaa entuudestaan. Blogeistanikin nuo kannanottoni löytyvät.
Nyt on esim. pantu pystyyn peräti kahden selvitysmiehen poppoo, jossa pohditaan yhtä ikuisuuskysymystä. Nimittäin ns. summaaristen riita-asioiden eli käytännössä perintäasioiden käsittelyn "keskittämistä" joko a) yhteen käräjäoikeuteen tai b) suoraan ulosottoviranomaiselle.
Tämäkin tuntuu melko turhalta selvitykseltä, sillä kysymystä on selvitylty jo aiemmin monta kertaa viimeisten 20 vuoden aikana.
Blogistin kanta on selvä ja olen sen esittänyt blogeissanikin useita kertoja: Nuo asiat olisi ilman muuta siirrettävä nykyisestä "kahden luukun" järjestelmästä suoraan ulosotonhaltijalle. Malli tähän löytyy Ruotsista, jonne Wahlroosin Nallekin nyt on "kirjansa" siirtänyt!
On suorastaan "hullun hommaa", että selväitä ja täysin riidattomista velkomusasioista- niitä on vuosittain n. 350 000 kappaletta eli n. 95 prosenttia kaikista ritia-asioitsa- on hankittava ensin yksipuolinen tuomio käräjäoikeudesta, joka sitten kiikutetaan eri hakemuksella ulosottoon!
Täysin järjen häivää vailla oleva systeemi, mutta niin vain KKO:n kolmen jäsenen kokoonpano (Koskelo, Poutiainen, Rajalahti) puolsi n. 8 vuotta sitten arvovaltaisella lausunnollaan sen säilyttämistä edelleen!
Tuo nykyjärjestelmä käy kalliiki velkojille, velallisille ja valtiolle, mutta niin vain KKO puolsi sen säilyttämistä "oikeusturvaan" vedoten. Järjstelmästä hyötyvät tietenkin vain perintätoimistot, erityisesti 5-6 suurinta niistä.
Kyllä tämän maan oikeus-ja tuomioistuinlaitoksessa olisi paljon "kirveellä töitä"!
Mikä siis se Koskelon linja ihan rautalangasta väännettynä on?
Lue tästä Koskelon linjasta
http://www.helsinki.fi/oikeustiede/tutkimus_ja_julkaisut/tapahtumat/koskelo_2014-01-23.pdf
Mitä mieltä blogisti on korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO:2014:22?
Korkein oikeus on ratkaisussaan katsonut, että avunantoon törkeään pahoinpitelyyn voi syyllistyä laiminlyönnillä vain, jos laiminlyöntiin syyllistyneellä on ollut rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp) mukaan avunanto voi toteutua laiminlyönnilläkin ja edellä tarkoitetun erityisen oikeudellisen velvollisuuden laiminlyöminen perustaa tekijävastuun, mikä tarkoittaa laiminlyöntiin syyllistyneen tuomitsemista tekijänä eikä vain avunantajana. Korkein oikeus ei ole perustellut lain esitöissä esitetyn kannan sivuuttamista. Oikeusneuvos Rudanko on eriävässä mielipiteessään lain esitöistä ilmenevällä kannalla (johon hän ei tosin viittaa) ja katsoo, että edellä mainittu säännös koskee vain tekijävastuuta. Todettakoon, että säännöksen sanamuodosta tuollainen rajaus ei ilmene.
Korjaus edelliseen kommenttiini: Se, että rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin on tarkoitettu koskevan vain tekijävastuuta, ilmenee lainkohdassa käytetystä ilmaisusta "tekijä".
Hieman kimurantti tapaus tuo KKO 2014:22, ehkä kommentoin sitä seuraavassa jutussani.
Ratkaisusta ilmenee rikosikeudellisen legaliteettiperiaatteen tiukka soveltaminen ja tietenkin myös syyttömyysolettama ja syyttäjän todistustaakka. A on teosta moraalisessa vastuussa, mutta moraali ei ole sama asia kuin oikeus.
Rudangolta, tältä entiseltä Kauhajoen notaarilta (silloin kun minä olin siellä ukkotuomarina), oli perusteltu syy äänestää ko. jutussa.
Niin, ja syyttäjän vetoamisvelvollisuus. Kyllähän esim. asunnon haltijan henkinen myötävaikuttaminen voi käydä avunannoksi pahoinpitelyyn, mutta teonkuvauksessa on oltava tarkkana.
Niinpä. Jos A olisi po. tapauksessa ollut vuosilomalla oleva ylikonstaapeli, niin olisiko hän syyllitynyt ko. tilanteessa avunantoon? Poliisimiehellähän on mainittu erityiselvollisuus auttamiseen, mutta onko "poliisi aina poliisi", siis myös lomalla ollessaan?
Niin, ja se ei taas välttämättä edellytä, että "täräyttää" pääkoppansa katukiviin!
Lähetä kommentti