1. Yle Uutisten toimitus on innokas kyselemään erilaisia asioita. Viime keväänä se tiedusteli tuomioistuimissa oikeusjuttuja hoitavien asianajajien ja ns. lupalakimiesten näkemyksiä tuomareiden ammattitaidosta ja tuomioiden laadusta. Kysely lähetettiin Suomen Asianajajaliiton (SAL) ja Lakimiesliiton kautta 2 945 asianajajalle ja lupalakimiehelle. Vastausprosentti jäi alhaiseksi, sillä kyselyyn vastasi 463 henkilöä, joista 380 oli asianajajia, 60 luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia ja kaksi julkista oikeusavustajaa.
2. Vastauksissa tuomareita arvosteltiin melko rankalla tavalla, sillä vastanneiden selvän enemmistön (88 %) mukaan tuomareiden ammattitaito ei ole aina riittänyt juttujen oikeaan ratkaisemiseen. Eniten puutteita käräjä-ja hovioikeustuomareiden ammattitaidoissa esiintyy vastaajien mukaan talousrikosasioissa, asuntokauppa- ja urakka-asioissa sekä muissa riita-asioissa. Rikosjuttujen osalta puolet vastaajista eli 45 prosenttia oli sitä mieltä, että tuomarit ovat tuominneet syyttömiä puutteellisen ammattitaitonsa vuoksi.
3. Osa kyselyyn vastanneista asianajajista ja muista lakimiehistä (22 %) arvosteli myös tuomioiden laatua ja kertoi, että käräjäoikeuksista ei tule koskaan tai tulee vain harvoin hyvin kirjoitettu ja perusteltu tuomio. Viidennes vastaajista oli sitä mieltä, että hovioikeuksista tulee vain harvoin hyvin kirjoitettu tuomio. Korkeimman oikeuden tuomioihin valtaosa (73 %) vastaajista oli tyytyväisiä, mutta osa vastaajista moitti korkeinta oikeutta siitä, ettei se perustele valituslupahakemusten hylkääviä päätöksiään.
Yle Uutisten mainittu selvitys löytyy tästä.
4. Mutta vuoroin vieraissa, kuten sanonta kuuluu. Eilen oli nimittäin asianajajien ja "muiden lakimiesten", siis edellä mainittujen lupalakimiesten, vuoro saada ammataitonsa takia sapiskaa tuomareilta. Kysely on suoritettu elo-syyskuuun vaihteessa ja se lähetettiin oikeusministeriön virkapostina kaikille Suomen 981 tuomareille. Kyselyn tulokset julkaistiin keskellä viikkoa, jolloin "kunnon uutisia" ei ole aina saatavissa.
5. Kyselyyn vastasi 342 tuomaria eli vastausprosentti oli selvästi suurempi kuin asianajajille ja muille lakimiehille keväällä järjestetyssä kyselyssä. Vastanneista käräjätuomareita oli 184, hovioikeuden tuomareita 37, hallinto-oikeuden tuomareita 91, vakuutusoikeuden tuomareita 12, markkinaoikeuden tuomareita 8 ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) jäseniä 10. Kyselyyn ei vastannut kukaan korkeimman oikeuden (KKO) tuomareista. Jostakin syystä kyselyä ei toimittu työtuomioistuimen vakinaisille tuomareille. KHO:n tuomareiden vastausprosentti voidaan pitää yllättävän korkeana.
6. Vastauksissaan tuomarit arvostelevat sekä oikeudessa juttuja ajavia lakimiehiä että syyttäjiä vielä voimakkaammin kuin asianajajat muut lakimiehet keväällä tuomareita. Asianajajat ja lupalakimiehet saavat tuomareilta voimakkaampaa kritiikkiä kuin syyttäjät. Lähes jokainen eli 98 prosenttia kyselyyn vastannut tuomari on sitä mieltä, että juttuja ajavien lakimiesten ammattitaito ei ole "aina" riittänyt jutun ajamiseen. Lähes puolet tuomareista (41 %). katsoo, että näin on tapahtunut "usein". Uutisjutusta ei ilmene, koskevatko nämä vastaukset kaikkia tuomioistuimia, siis myös hallinto-oikeuksia, vai ainoastaan yleisiä tuomioistuimia.
Yle Uutisten kyselyn tulokset löytyvät tästä linkistä.
7. Kun kyselyssä on tiedustelu lakimiesten ammattitaitoa, on aluksi syytä syytä todeta, ettei kysely ole ollut riittävän ammattitaitoisesti toteutettu. Tämä ilmenee kysymyksistä, jotka ovat kovin yleisluontoisia, mutta toisaalta melko johdattelevia ja epämääräisiä. Tuomareilta on esimerkiksi kysytty, oletteko ollut sitä mieltä, että tuomioistuimissa juttuja hoitavien lakimiesten ammattitaito ei ole ollut riittävä jutun hoitamiseen? Kysymystä voidaan tulkita eri tavoin.
8. Tuomarit olivat odotetusti sitä mieltä, että lakimiesten ammatitaito on usein riittämätön talousrikosjutuissa sekä asuntokauppa- ja urakkariidoissa. Epäselväksi jää, miksi tuomareiden mielipidettä lakimiesten ammattitaidosta on tiedusteltu juuri edellä mainituissa asioissa eikä esimerkiksi huumerikosjuttujen ja perintö- tai työoikeudellisten riita-asioiden osalta. Varmaankin siksi, että Yle Uutisten toimittajien käsityksen mukaan juuri talousrikosjuttuja ja asuntokauppajuttuja pidetään keskimääräistä vaikeampina juttuina.
9. Merkille pantavaa on, että kyselyyn vastanneista hallintotuomareista peräti 70 % sanoo, että hallinto-oikeuksissa asioita ajavien lakimiesten ammattitaito on usein riittämätön kansalaisten toimeentuloturva-asioissa sekä maankäyttö- ja rakennusasioissa. Hallinto-oikeuksissa esintyvien lakimiesten ammattitaito on siis vastaajien mukaan vielä heikompi kuin yleisissä tuomioistuimissa asioita ajavien lakimiesten ammattitaito.
10. Kun kyselyssä tiedusteltiin, jälleen hieman johdattelevaan sävyyn, "onko mielestänne tuomioistuimissa juttuja hoitavien lakimiesten puutteellinen ammattitaito johtanut jonkun asianosaisen kannalta väärään tuomioon riita-asiassa", saatiin varsin yllättävä tulos, sillä tuomareista 52 prosenttia vastasi kysymykseen myönteisesti ja vain 48 prosenttia kielteisesti. Tämä johtuu osaltaan kysymykseen epätarkkuudesta, sillä sen on voitu tulkita tarkoittavan, että onko joskus tapahtunut, että riita-asiassa on käynyt kysymyksessä mainitulla tavalla "köpelösti". Asianajajaliiton puheenjohtaja Risto Sipilä on ihmetellyt vastausten mainittua jakaantumista.
11. Kyselyyn vastanneiden tuomareiden mukaan väärät tuomiot riita-asioissa johtuvat usein väittämistaakasta eli normista (OK 24:3.2), jonka mukaan tuomioistuin ei saa perustaa tuomioita sellaiseen juridisesti välittömästi relevanttiin tosiseikkaan (oikeustosiseikkaan), johon juttua ajavat lakimiehet eivät ole selkeästi vedonneet. Tarkasti ottaen säännös tarkoittaa subjektiivista väittämistaakkaa eli siitä, että tosiseikkaan tulee vedota sen osapuolen (kantaja tai vastaaja), jolla on materiaalisen oikeuden mukaan seikkaa koskeva vetoamisvelvollisuus. Jos asianosainen eli käytännössä hänen asiamiehensä tai avustajansa ei huomaa tai osaa vedota edukseen kaikkiin tarvittaviin oikeustosiseikkoihin, hän häviää jutun.
12. Asianajajaliiton puheenjohtaja Risto Sipilä sanoi Yle Uutisille olevansa huolissaan tuomarikunnan käsityksestä, jonka mukaan asianajajien puutteellinen ammattitaito johtaisi riita-asioissa usein vääriin tuomioihin. Aika suuri osa kyselyyn vastanneista tuomareista on kuitenkn saattanut liioitellla asianajajien ammattitaidon riittämättömyyttä tai vastannut kyselyyn joko hieman huumorimielellä tai "nyt maksetaan potut pottuina" -periaatteella eli kostaakseen aiemmin asianajajilta omasta ammattitaidostaan saamansa huonon "kevättodistuksen".
13. Kuten Risto Sipilä totesi, asiaan vaikuttaa myös tuomareiden usein passiivinen prosessinjohto eli se, että tuomarit eivät joko ymmärrä, viitsi tai osaa puuttua sopivalla tavalla asiassa ilmeneviin epäselvyyksiin tai ristiriitaisuuksiin ja selvittää, mihin kaikkiin tosiseikkoihin asiamieheillä tai avustajilla on tarkoitus päämiestensä vaatimusten tueksi vedota nimenomaan oikeustosiseikkoina ja mihin seikkoihin sen sijaan vain joko todisteina (todistustosiseikkoina) tai jonkinlaisina jutun taustatekijöinä. Lisäksi on syytä huomata, että tuomarit eivät itse aina hallitse väittämistaakkanormia ja sen soveltamista, vaan saattavat perustaa tuomion myös sellaisiin seikkoihin, joihin asiamiehet tai avustajat eivät ole vedonneet nimenomaan oikeustosiseikkoina. Toisaalta tuomari saattaa katsoa, että asianosainen ei ole vedonnut tiettyyn tosiseikkaan mainitussa tarkoituksessa, vaikka asiamiehellä tai avustajalla on asiasta erilainen käsitys.
14. Tuomarit ovat kyselyssä lausuneet ainoastaan omia käsityksiään asiamiehinä ja avustajina toimivien lakimiesten ammattitaidosta samoin kuin tuomioiden oikeellisuudesta tai vääryydestä. Tuomarit eivät omaa jumalallista kykyä päästä jutussa kuin jutussa absoluuttiseen totuuteen ("todelliseen totuuteen"), vaan oikeudenkäynnissä joudutaan pakosta tyytymään prosessuaaliseen eli jutussa esitettyä todistusaineistoa vastaavaan totuuteen. Tuomitsemistehtävän hoitaminen on inhimillistä toimintaa ja tuomarit ovat erehtyviä ja vajavaisia ihmisiä, jotka joutuvat istumaan ja ratkaisemaan oikeusjuttuja kenties työuupumuksen rasittamina ja erilaisissa ristipaineissa. Tuomarit ovat kyselyssä "laukoneet" vain omia subjektiivisia käsityksiään siitä, milloin tai kuinka usein oikeusjutuissa joudutaan antamaan väärä tuomio ja miten usein tämä johtuisi asiamiesten tai avustajien ammattitaidon riittämättömyydestä. Tuomareiden ratkaisuja muutetaan yllättävän usein ylemmissä oikeusasteissa, jonne ratkaisuista valitetaan. Tuomion virheellisyys saattaa johtua tuomarin oman ammattitaidon puutteesta, joka ilmenee esimerkiksi todistusharkinnan tai lainsoveltamisen epäonnistumisena.
15. Kyselyyn vastanneiden tuomareiden mukaan syyttäjien ammatitaidossa on harvemmin puutteita kuin riitajuttuja ajavien lakimiesten ammattitaidossa. Puutteita toki esiintyy, sillä vastaajista 72 prosenttia ilmoitti, että syyttäjien ammattitaito ei ole aina ollut riittävä juttujen ajamiseen. Toisaalta vain viisi prosenttia vastaajista sanoi, että näin tapahtuu usein. Epäselväksi jää, mitä kyselyssä ja vastauksissa tarkoitetaan maininnalla "syyttäjien ammattitaito ei ole ollut aina riittävä". Riittääkö, että tuomarin istumasta sadasta rikosjutusta kahdessa tai kolmessa tapauksessa syyttäjien taidoissa on esiintynyt "pieniä puutteita"? Talousrikosjuttujen osalta tuomareista lähes neljännes on sitä mieltä, että syyttäjien ammattitaidoissa on ollut usein puutteita.
16. Yllättävin tulos rikosjuttuissa oli kuitenkin se, että yli puolet (55 %) kyselyyn vastanneista tuomareista kertoi, että syyttäjien puutteellisen ammattitaidon vuoksi "syyllisiä on jäänyt tuomitsematta". Tämä tulos muistuttaa yllättävän tarkasti edellä riita-asioissa saatua tulosta, jonka mukaan 52 % tuomareista on sitä mieltä, että lakimiesten puutteellinen ammattitaito on johtanut vääriin tuomioihin. Tuomarit eivät näytä tiedostavan, että meillä on voimassa syyttömyysolettama, joten sen jälkeen, kun syyte on tuomiolla hylätty, ei voida puhua tekoon syyllisestä. Tuomareiden ei ole sopivaa valitella tai arvostella syyttäjiä siitä, että osa "syyllisistä" jää tuomitsematta.
17. Asianajajaliiton puheenjohtaja ja valtakunnansyyttäjä esiintyivät eilen tv-uutisissa vakavina ja kertoivat pitävänsä Yle Uutisten tekemää kyselyä tärkeänä. TV1:n pääuutislähetyksessä kuultiin myös oikeusministeriä, joka hieman takelteli yrittäessään painottaa lakimiesten jatkokoulutusta, mutta sai sentään sanotuksi, että kansalaisten oikeusturva ei ole vaarassa. Tänään aamutelevisioissa studioon oli haalittu lisää vakavanoloisia miehiä oikeusministeriöstä, lakimiesliitosta ja hovioikeudesta. Miesten jutustelu kääntyi tuomioistuimissa jo toteutettuihin ja vielä monta vuotta edessä oleviin säästöihin, resurssipulaan jne., vaikka Yle Uutisten kysely koskenut tuomareiden, vaan asianajajien ja muiden oikeusjuttuja ajavien lakimiesten ammattitaitoa. Lisää vettä myllyyn saatiin tänään tv-uutisissa esillä olevasta toisesta "selvityksestä", josa valiteltiin kovasti tuomareiden työuupumusta.
18. Molemmissa kyselyissä esille tulleita asioita ja epäkohtia on valitettu tässä maassa niin kauan kuin muistan. Itse en pidä eilen tai keväällä julkaistujen kyselyjen tuloksia erityisen vakavana asiana ja ainoana totuutena. Selvityksessä tuomareille esitetyt kysymykset ovat melko yleisluonteisia, epämääräisiä ja johdattelevia. Vastauksissaan tuomarit kertoivat anonyymeinä omista tuntemuksistaan ja käsityksistään, he eivät paljastaneet mitään absoluuttista totuutta advokaattien ammattitaidosta. Keväällä julkaistussa kyselyssä advokaatit ja lupalakimiehet sättivät tuomareiden ammattitaitoa ja nyt syksyllä tuomareille oli puolestaan varattu tilaisuus mollata asiamieheiä ja avustajia sekä syyttäjiä oikein olan takaa. Tämä on sitä suomalaisille tyypillinen tapaa "keskustella" asioista. Kunnon keskinäistä keskustelua ei haluta käydä, vaan tyydytään vain heittelemään Yle Uutisten välityksellä moitteita puolin ja toisin.
40 kommenttia:
Tämähän on kummallista meininkiä!
DDR:ssä kansalaiset vahtivat toinen toistaan, siellä homman hoiti Stasi eikä paljon huudellut tiedoistaan. Täällä uutiset hehkuttavat yksityiskohdilla: ammattitaidottomia, huonoja ja laiskoja ovat!
Tutkitaan seuraavaksi lääkärit! Sitten piisaa homeopaateille ja muille huuhaa-hoitajille potilaita kun ihmiset eivät luota enää lääkäreihin, jotka on pantu ilmiantamaan kollegoitaan!
Kyllä en jaksa ymmärtää tällaista.
Tuomareiden ja asianajajien (ja lupalakimiesten) välinen "nokittelu" vaihteelee ilmeisesti aika paljon paikkakunnasta riippuen. Minulle on ainakin kerrottu, ettei monissa hovoikeuskaupungeissa sellaista juuri esiinny. Mutta pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingin käräjäoikeudessa tilanne lienee toisenlainen. Asianajajat ovat intoutuneet joskus lähettelemään Helsingin käräjäoikeuden tuomareille jopa haukkumaviestejä, kuten Yle Uutiset kertoi 19.3.2014.
Yle Uutisten tänään julkaiseman toisen selvityksen mukaan joka toinen tuomari ei ehdi perehtyä riittävästi oikeusjuttuihin. Lähes puolet tuomareista tuntee itsensä uupuneiksi
http://yle.fi/uutiset/joka_toinen_ylen_kyselyyn_vastannut_tuomari_ei_ehdi_perehtya_riittavasti_oikeusjuttuihin/7484399
Tuo perehtymisjan valitteleminen on hieman outoa, sillä tuomarithan joutuvat perehtymään käsiteltäviin asioihin jo silloin, kun juttuja istutaan ja käsitellään oikeudenkäynnissä. Silloin tuomareiden tulisi pitää silmänsä, korvansa ja muut hoksottimensa auki eikä vain uinua tuoleillaan ja haaveilla lomasta, nais- tai miesystävistään tms. "ihanista" asioista.
Valitettavan yleinen käytäntö, jossa tuomarit vain lykkäilevät juttuja viikko- tai jopa kuukausikaupalla kansliatuomion antamista varten, kertoo paljon tuomareiden keskittymiskyvyn puutteesta ja manjana-taipumuksista.
Blogin kohta 11 jää usein tiedostamatta maallikoilta ja joskus - asianajajiltakin.
Aino Virkkunen, Hon emerita
"tuomarit vain lykkäilevät juttuja viikko- tai jopa kuukausikaupalla kansliatuomion antamista varten, kertoo paljon tuomareiden keskittymiskyvyn puutteesta ja manjana-taipumuksista."
Kyllä se voi kertoa siitäkin, että työnsä vakavasti ottava tuomari, jolla "pyörii" jatkuvasti muitakin juttuja, haluaa rauhassa harkiten punnita tuon näytön - tyytymättä ylimalkaiseen kokonaisvaikutelmaan - ja kirjoittaa harkintansa lopputulokseen hyvät perustelut, jotka eivät synny hetkessä istunnon yhteydessä.
Mikä nimittäin olisi helpompaa kuin julistaa heti istunnon jälkeen puolivillaiset "juosten kustut" perustelut "näytöstä saamiensa välittömien vaikutelmien perusteella".
Sen verran kommentoisin, että kun kysytään, onko jonkun asianosaisen kohdalla juttuja hoitavien lakimiesten puutteellinen ammattitaito johtanut väärään tuomioon riita-asiassa, on myönteisten vastausten prosentti ehkä kuitenkin yllättävän alhainen. Minä lukisin tuota niin, että yksikin tuollainen tapahtuma johtaisi myönteiseen vastaukseen ja kyllähän pitkällä työuralla väkisinkin yksi tuollainen tapaus tulee kohdalle. Kysymyksenasettelu on sellainen, että johtaa korkeaan kyllä-vastausten prosenttiin vaikkei ongelma olisi välttämättä suurikaan.
Muuten olen sitä mieltä, että mikäli tuomioistuinkäsittelyn osapuolet ovat sitä mieltä toisistaan kuin näistä tutkimuksista saa lukea, on ehdottomasti ollut tarpeen tällainen asia tutkia ja julkistaa. En saata ymmärtää mikä olisi syy siihen, että tuollaisesta pitäisi avoimessa yhteiskunnassa vaieta.
Kukaan ei ole ollut ko. "selvitysten" tai kyselyjen julkistamista, toki! Vaikka useimmat tuomareista ja advokaateista toki ymmärtävät, että nämä kyselyt on hiukan puolivillaisia, provoisintitarkoituksessa tehty eivätkä kerro koko tutuutta asiassa.
Tuomareiden, syyttäjien ja asisinanajien olisi kuitenkin syytä istua alas porukalla keskenään - vaikka esim. hovioikeuspaikkakunnittain - ja todella keskusteltava ongelmista keskenään ja mietittävä, miten oikeudenkäyntiä voitaisiin puolin ja toisin kehittää. Muuten ei mitään kehitystä tule tapahtumaan.
Tällaisiin turhanpäiväisiin Ylen kyselyihin vastaaminen ja huutaminen ei ole mistään kotoisin, jos tuota kehitystä nimittäin ajetaan takaa, meinaan.
Anonyymi, tuomari siis varmaan, haluaa saada aikaa tuomion rauhallaista ja perusteellista laatimista varten. Hän siis kannattaa kansliatuomioita jutussa kuin jutussa.
Anonyymin tulisi kuitenkin muistaa, että lain mukaan todistusharkinta ja koko todistelu perustuu välittömyyteen, ei suinkaan ajan kulumiseen. Oikeuden jäsenten on joka tapauksessa pidettävä päätösneuvottelu välittömästi pääkäsittelyn jälkeen ja siinä tuomareiden tulee lyödä ratkaisunsa lukkoon.
Muuten, olen kyllä nähnyt aika paljon niitä "juosten kustuja" käräjäoikeuden ratkaisuja myös kansliatuomioissa, joiden "harrasta" laatimista varten tuomion antamista on pääkäsittelyn päättymisen jälkeen lykätty viikko- tai kuukausikaupalla.
Pauliine Koskelo Itä-Suomen HO:n 175-vuotisjuhlassa 3.10.-14 pitämässään puheessa: "Lainkäyttö ei ole mitään helppoheikkien hommaa".
"lain mukaan todistusharkinta ja koko todistelu perustuu välittömyyteen, ei suinkaan ajan kulumiseen."
Käsitteen välittömyys täyttää kun aineisto esitetään ratkaisevalle tuomarille. Tämän täytyy tehdä asianmukaiset muistiinpanot, koska useita todistajia käsittävän päivän kestävää pääkäsittelyä ei muista edes samana iltana, useampi päiväisistä puhumattakaan. Muistiinpanojen perusteella on sitten mahdollista harkita ja kirjoittaa
- mitä relevanttia kukin todistaja on todella sanonut
- onko tuon kertomus uskottava
- mitä koko näyttö osoittaa.
Tuo päättely on minulla vaiheittaista ja vaatii oman aikansa. Lisäksi pitää perusteella oikeuskysymys, minusta oikeuslähteet tarvittaessa mainiten.
"Muuten, olen kyllä nähnyt aika paljon niitä "juosten kustuja" käräjäoikeuden ratkaisuja myös kansliatuomioissa, joiden "harrasta" laatimista varten tuomion antamista on pääkäsittelyn päättymisen jälkeen lykätty viikko- tai kuukausikaupalla."
Olisivatkohan ne muuttuneet sitten parempaan suuntaan, jos ne olisi heti julistettu.
Kyllä tuomion on voinut jo pitkään julistaa kaikkiin asiakohtiin kantaa ottaen ja kirjoittaa tuomion sitten kansliassa puhtaaksi 10 päivän määräajassa ilman, että kansliatuomioihin - lainvastaisesti - päntiönään tarvitsisi sortua. Laissa lukee, milloin kansliatuomio on paikallaan. Tunnin puolentoista kuluessa valtaosa tuomioista on julistamiskelpoisia, jos valmistelu on onnistunut. Siitä vastaa tuomari.
Blogisti: "Tuomareiden, syyttäjien ja asisinanajien olisi kuitenkin syytä istua alas porukalla keskenään - vaikka esim. hovioikeuspaikkakunnittain - ja todella keskusteltava ongelmista keskenään ja mietittävä, miten oikeudenkäyntiä voitaisiin puolin ja toisin kehittää. Muuten ei mitään kehitystä tule tapahtumaan."
Näinhän on jo tehty. OM:n Heikki Liljeroos aamu-tv:ssä viittasikin Rovaniemen hovioikeuspiirin hankkeisiin. Vastaavasti Helsingissä on hovioikeuspiirin ja AA-yhdistyksen toimesta toteutettu vuosina 2012 ja 2013 varsin perusteelliset laatuhankkeet, joissa syyttäjät ja asianajajat ovat voineet antaa palautetta tuomareille ja vastaavasti tuomarit asianajajille. Linkit ohessa: http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/material/attachments/oikeus_hovioikeudet_helsinginhovioikeus/karajaoikeuspainotteistenlaatuhankkeidenraportit/2012/asRx20TUN/Prosessinjohdon_ja_tuomioistuinkaytantojen_yhtenaisyys_Helsingin_hovioikeuspiirissa.pdf ja http://www.asianajajaliitto.fi/files/1977/Helsingin_Asianajajayhdistyksen_laatuhanke_2013.pdf
Ylen kyselyn turhanpäiväisyydestä ja siihen vastaamisen hyödyttömyydestä (ainakin asiamiespalauteosion osalta) olen toki täysin samaa mieltä blogistin kanssa. Ylen uutisoinnissa häiritsee moni seikka, kuten mm. se, että he antavat ymmärtää tehneensä valtavan skuupin aiheesta, jota ei olisi aikaisemmin tutkittu. Em. laatuhankekyselyistä olisi tietysti hankalaa repiä yhtä näyttäviä otsikoita, kun niissä kysymykset oli muotoiltu neutraalisti eikä tyyliin "Onko tuomarin/asiamiehen puutteellinen ammattitaito mielestäsi johtanut väärään tuomioon." Tulee mieleen klassinen kysymys vaimon hakkaamisen lopettamisesta.
Ylen viime keväinen tuomareita koskenut palautekysely lähetettiin tuhansille asiamiehille ja heistä olikohan 15 tai 16 prosenttia vastasi. Itse kukin voi tykönään miettiä, millainen vaikutus alhaisella vastausprosentilla - kysymysten edellä mainitun johdattelevan muotoilun ohella - oli kyselyn tuloksiin. Kummat vastasivat todennäköisemmin, tyytymättömät vai tyytyväiset?
Nyt sitten tuomarit saivat maksaa blogistin viittaamalla tavalla potut pottuina. Siinä tämän kyselyn suurin arvo ainakin asiamiehiä koskeneiden näkemysten osalta. En hirveästi jaksa innostua tällaisesta sensaatiouutisoinnista, joka pahimmillaan vain kiristää ammattiryhmien välejä ja siten vaikeuttaa yhteistyösuhteita. Em. laatuhankekyselyjen kaltaiset selvitykset, joissa pyritään objektiivisesti saamaan tietoa eikä vain luomaan näyttäviä otsikoita, ovat luonnollisesti asia erikseen.
Tuomareiden työssä jaksamista koskevilta osin Ylen kysely oli sinänsä OK, mutta siitä aiheesta ei nyt jaksa (sic!) edes aloittaa.
Seuraavaksi Yle voisi tosiaan sotkea vaikka lääkäreiden ja sairaanhoitajien välit. "Onko lääkäreiden/sairaanhoitajien epäpätevyys mielestäsi johtanut hoitovirheisiin?"
Kansliatuomiot taitavat nykyään olla yleisempiä ainakin paljon julkisuutta saaneissa jutuissa kuin paikan päällä julkituodut ratkaisut.
Harkinta-aikakin voi venyä joissakin jutuissa lievästi ilmaistuna pitkähkön oloiseksi - siitä hyvänä esimerkkinä vuoden 2013 joulukuussa Kuopion KO:ssa aloitettu muutaman kuukauden mittainen istunto, jonka ratkaisua ei ole vieläkään saatu puserrettua julkisuuteen.
Suomen oikeuslaitoksessa on käytössä uudenlainen rangaistusmalli, joka ei ota huomioon syyttömyysolettamaa, oikeusturvaa, EIS:n säännöstöä eikä ihmisoikeuksia; mahdollisimman pitkäaikainen löysässä hirressä pitäminen.
Tuo kielinee parhaiten tuomareiden ammattitaidosta tai pikemminkin sen puutteesta.
Hyvin kommentoi blogisti tämän tyyppisiin kyselyihin liittyviä ongelmia. Ei tarvitse kuin kysyä mielipiteitä yhdestä ratkaistusta jutusta: kuka ajoi asian huonosti, tekikö tuomioistuin väärän päätöksen jne. ja saadaan tuloksia laidasta laitaan. Sellaisia ovat riita-asiat.
Sanalla sanoen nollatutkimus.
Tällaisissa kyselyissä unohtuu usein se, että esim. asianjajan vetoaminen joihinkin seikkoihin, joilla ei ole merkitystä jutussa, tai jättäminen vetoamatta johonkin relevanttiin seikkaan voi johtua myös siitä, että päämies haluaa ajaa juttua riskeistä huolimatta sillä tavalla.
Asianjaja ei "aja" omaa asiaansa vaan edustaa päämiestään ja on velvollinen noudattamaan häneltä saamiaan toimiohjeita, vaikka asianajaja olisikin niistä erimieltä ja kertoisi sanotusta menettelystä johtuvan riski hävitä juttu.
Ulkopäin ei voida asianajoa arvioimalla tietää, mikä osa menettelystä johtuu asiamiehen ammattitaidosta, mikä osa on päämiehen oman etunsa kannalta huonosti valitsemaa oikeudenkäyntistrategiaa.
Asianajajaan kohdistuva ulkopuolinen kritiikki voi mennä siten ohi kohteestaan.
No, tuo on kyllä huonos asianajoa ja "päämiehen edun valvomista", jos päämies määrää, mihin seikkoihin vedotaan ja mihin ei! Päämies häviää jutun heikon advoseerauksen takia.
Sitten kun käräjäokeudessa tulee "takkiin", niin hovioikeudessa tällaiset advokaatit toki intoutuvat vetoamaan käräjäoikeudessa vetoamatta jääneisiin seikkoihin. Muta se tapahtuu liian myöhään, koska prekluusiosäännökset estävät hovioikeudessa uusiin seikkoihin vetoamisen.
Muistaakseni joskus vuosituhannenvaihteen tienoilla juristit sanoivat, että käräjäoikeudentuomarit voisi korvata kolikolla. Ammattitaito oli kuulemma niin alhainen. Enkä ihmette. Kyllähän ne tuomiot muuttuu niin isolla prosentilla hovissa, että jotain häikkää niiden osaamisessa on.
Nyt tulee pidempi kommentti, jonka olen tarjonnut HS:iin omalla nimelläni. Tässä tulee lyhennetty versio. Olkoon täällä edelleen Från Öresund, vaikka suurin osa teistä jo tietää, kuka olen.
- - -
OIKEUSVALTIOSSA NO MONEY, NO HONEY
Itse toimin juristina ennen kaikkea Ruotsissa, mutta myös mm. Tanskassa, Saksassa, Itävallassa ja Suomessa. Merkittävin ero Suomen ja muiden maiden välillä, joiden oikeudenhoidosta minulla on ruohonjuuritason kokemusta, on resursointi.
Silmämääräisesti arvioituna suurin ero Suomen ja Ruotsin välillä on poliisitoimen ja vankeinhoidon hinnassa, jotka ovat Ruotsissa noin kolminkertaiset Suomen lukuihin verrattuna. Rikollisuuden määrä ja vankiluku eivät ole paljoa Suomen lukuja korkeammat, mutta paremmin resursoitu poliisi merkitsee huomattavasti lyhempiä käsittelyaikoja erityisesti talousrikoksissa kuin Suomessa. Kun on henkilöstöä, on myös mahdollisuus jatkaa esitutkintaa lomista ja vapaista huolimatta.
Oikeusapuun Ruotsin valtio sijoittaa peräti neljä kertaa niin paljon varoja kuin Suomi. Puolustajan ja avustajan palkkio on puolitoistakertainen Suomeen verrattuna. Valmisteluun käytetyt tunnit hyväksytään paremmin ja avustajan saa hankkia myös muulta kuin tuomioistuinpaikkakunnalta, jos se on perusteltua. Avustajaa saa käyttää esitutkinnassa paljon paremmin kuin Suomessa.
Tuomioistuimet maksavat Ruotsin valtiolle hieman enemmän kuin Suomen valtion budjetti osoittaa tuomioistuinlaitokselle. Pääsyy tähän on se, että yksinkertaiset velkomusasiat kuuluvat ulosottolaitokselle eikä niillä rasiteta tuomioistuimia, jotka saavat keskittyä oikeisiin riitoihin ja rikoksiin.
Erityisesti talousrikosten tutkinnassa suuri ero on siinä, että Suomessa poliisi edelleenkin yhtenä harvoista Euroopan maista on tutkinnanjohtaja. Tämä johtaa liian usein useiden tuhansien sivujen esitutkintapöytäkirjoihin, joista oikeudenkäynnissä hyödynnetään vain aivan pieni osa. Muualla, kun syyttäjä on aktiivisesti mukana jo esitutkinnan alussa, esitutkinta voidaan keskittää olennaiseen. Se on huomattavasti lyhempi. Sekä syyttäjä että mukana alun alkaen oleva avustaja tuntevat jutun taustat paremmin.
Tuomioistuinkäsittelystä ei tule sekava ja poukkoileva kuten Suomessa usein on asian laita. Asianajajat kulkevat paperia täynnä olevien matkalaukkujen kanssa käräjillä tai selaavat tietokoneillaan massiivisia materiaaleja.
Lisäksi syyttäjä ja vastaaja voivat neuvotella syyteharkinnasta jo esitutkinnan aikana. Valtakunnansyyttäjän edistämä esitutkintayhteistyö ei näy toimivan aina niin kuin on ajateltu.
Poliittiset valtioelimet pitää saada myös Suomessa tekemään oma osuutensa siinä, että ainakin oikeusturvan vähimmäisvaatimukset toteutuvat ja oikeusvaltion periaatteet pidetään voimassa ja kunniassa myös käytännön tasolla. Rikosprosessi olisi hyvä saada etupainotteiseksi, jolloin oikeudenkäynnissä voidaan keskittyä olennaiseen, kaikki relevantti materiaali on mukana, irrelevanttia tietoa ei ole turhaan kerätty, kaikki tuntevat jutun jo esitutkinnasta saakka, asiaa hoitavat asiantuntevat tuomarit, syyttäjät ja asianajajat, ja kaikkien työtaakka on helpompi. Prosessit lyhenevät ja kokonaisuudessaan käyvät halvemmiksi.
Tämä on kaikkien intressi, ei vain syyttäjiin ja asianajajiin pettyneiden tuomareiden, vaan myös asianosaisten eli rikosten uhrien ja tekijöiden. Heidän asioistaan ja oikeusturvastaanhan on kysymys.
Todellakin, monet asiat ovat suomalaisessa esitutkinnassa ja rikosoikeudenkäynnissä, Ruotsiin verrattuna ja muutenkin, rempallaan kuten öresundilainen edellä toteaa.
Yksi epäkohta on esitutkinnan johtaminen, jota Suomen ylin syyttäjäviranomainen, ylimmistä poliisiviranomaisista puhumattakaan, ei ole koskaan eikä millään halunnut siirtää poliisilta syyttäjille.
Suomessa puhutaan, mutta vain puhutaan ja kirjoitetaan, paljon poliisin ja syyttäjän yhteistyöstä esitutkinnasta, mutta käytännössä tuo yhteistyö ei taida vieläkään toimia toivotulla tavalla.
VKSV on julkaissut yhteistyöstä toki pitkät ohjeet (7/2013), mutta mikä tärkeintä ja huolestuttavinta, ETL:ssa on ainoastaan yksi vaivainen pykälä asiasta (ETL 5 luvun 3 §). Pykälä on otsikoitu komeasti sanalla "yhteistyövelvollisuus", mutta kun katsoo säännöstä, niin huomaa oitis, että pykälä on varsin yleisluontoinen eikä velvoita syyttäjää tai poliisia varsinaiseen yhteistyöhön. Pykälässä puhutaan lähinnä vain poliisin ilmoitusvelvollisuudesta syyttäjälle, ei muunlaisesta konkreettisesta yhteistyöstä.
Ko. säännökset ovat luonteeltaan sallivia eli ns. "voivottelu"-normeja (voi ja saa), mutta ne eivät velvoita syyttäjää oikeastaan mihinkään konkreettisiin toimenpiteisiin esitutkinnan toimittamisen suhteen.
Pykäkän 2 momentissa todetaan ainoastaan hurskaasti, että "että syyttäjän on tarvittavissa määrin" osallistuttava esitutkintaan sen varmistamiseksi, että asia selvitetään 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Siis "tarvittaessa määrin", mutta käytännössä syyttäjät eivät puutu esitutkintaan oikeastaan mitenkään eikä poliisi edes halua, että syyttäjä olisi tutkinnassa aktiivinen.
Käytännössä syyttäjät ja poliisit katsovat, että syyttäjän panosta esitutkinnassa ei tarvita ja sillä selvä.
Pykälän 3 momentissa todetaan, jälleen hurskaan toivomuksen luontoisesti, että esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän "tulee neuvotella esitutkintayhteistyön järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä". Siis neuvotella, mutta vain yleisellä tasolla, sillä säännös ei koske yksittäistapauksia ja konkreettisen rikosasian esitutkintaa.
Kissanviikset, tällaisilla säännöksillä esitutkintayhteistyötä ei saada koskaan todella toimivaksi!
Olisi mielenkiintoista kuulla "Från Öresundin" kommentti riita-asioista Ruotsista (ja muistakin kokemusmaista).
Jos tuomioistuinten resurssit ovat Ruotsissa suuripiirtein samat, herää pakosta kysymys teemmekö Suomessa asiat jotenkin "väärin", koska siviiliprosessisäännökset lienevät suurinpiirtein samanlaiset.
Esitutkintayhteistyön toimimattomuus tulee vääjäämättä johtamaan siihen,että syyttäjistä tehdään tutkinnanjohtajia. Poliisit tuntuvat viis veisaavan syyttäjien ohjeista, ja jatkavat tutkintaansa kuin juosten kusten: tässäpä vinkki Ylelle seuraavasta selvityksestä.
Vääjäämättä!
Voihan pentele! Kuten jo kirjoitin, VKSV ja Matti Nissinen eivät missään nimessä halua, että syyttäjä johtaisi esitutkintaa! Syyttäjä ei ole esitutkintaviranomainen eikä edes osallinen esitutkinnassa!
Meniköhän tämä nyt perille!
Siviiliprosessi sitten. Minun kuuden juristin toimisto toimii kansainvälisissä jutuissa, ja lähinnä kansainvälisessä rikosoikeudessa, eli kv. veropetoksissa, rahanpesussa yms., enkä siten osaa sanoa puhtaasti suomalaisista siviilijutuista kovin paljoa.
Mutta tässäkin sen suurin ero on etupainotteisuus. Vakuutusyhtiöt Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Itävallassa hyväkysyvät oikeusturvan piiriin neuvottelut oikeudenkäynnin välttämiseksi, ainakin jos kyse on liike-elämän riita-asioista. Nämä voivat olla siis ihan epävirallisia neuvotteluja ja koko prosessi vältetään, ja kaikki ovat riittävän tyytyväisiä. Oikeuteen mennään vain kun on pakko. Minulla on tästä paljon kokemusta, kun ruotsalaiset firmat sopivat miljardien kruunujen arvoisia riitoja oikeuden ulkopuolella. Ne voivat olla yritysten välisiä riitoja, tuoteturvallillisuutta koskevia isoja juttuja tai mitä tahansa.
Lisäksi tuomioistuin voi pakottaa asianosaiset sovitteluun ennen oikeudenkäyntiä, jos on selvää, että asianosaiset eivät ole aidosti hakeneet sovintoa ennen oikeudenkäyntiä. Siis pakottaa suoraan, eikä tuollaiseen Asianajajaliiton säätelemään aika muodolliseen menettelyyn.
Tietysti täälläkin käydään mm. huoltajuus-, hometalo-, urakka- ja autokauppariitoja, mutta niitä on todella vähän, ja ne tulevat käräjille, jos mikään muu ei ole auttanut.
Siinäkin tapauksessa, että käräjille ollaan menossa, vahva editiovelvollisuus on aika vahva este prosessille. Ennen oikeudenkäyntiä voi suoraan vaatia vastapuolelta kaiken materiaalin, joka juttuun liittyy. Voi niin tehdä Suomessakin, mutta kun Suomessa näkyy riittävän vastaukseksi, että ei sitä materiaalia meidän toimistossa ole, muualla se ei mene näin helposti. Olen itse tämän todennut moneen kertaan, että "meillä ei ole tätä materiaalia" ei riitä vastaukseksi Ruotsissa tai Manner-Euroopassa.
Sitäpaitsi olemme huomanneet, että suomalaiset asianajajat eivät edes tiedä edition mahdollisuudesta, jos näyttöjä pantataan.
Nämä nyt joka tapauksessa helpottavat isoja prosesseja. Suurin osa prosesseista vältetään ennakolta ja jos käräjille joudutaan, näytöt on vaadittu etukäteen puolin ja toisin, niihin on perehdytty puolin ja toisin ja prosessi on lyhyt ja halpa.
Ei Ruotsissa eikä muissa sivistysmaissa ole meikäläistä tuomioistuinresurssien pakkosäästöä.
Kyllä tuomioistuinten "pakkosäästöt" ovat Suomessa aika vähäisiä.
Sitä paitsi tuomioistuimet, aina KKO:ta myöten, ja OM haluavat pitää väkisin käräjäoikeuksissa selvät ja täysin riidattomat perintäasioita, joita on vuosittain n. 300 000 kpl ja jotka käsittävät n. 95 % kaikista käräjäoikeuden käsittelemistä riita-asioista.
Todella typerää.
Se mikä jäi suoraan sanomatta siviiliprosessista, että meidän vanhojen juristien muistama maksamismääräysmenettely on voimassa koko Euroopassa Suomea mukaan lukematta. Maksamattomat laskut, joita ei ole kiistetty, vahvistetaan ulosottoviranomaisessa. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa. Ranskassa, Begliassa, Saksassa, Itävallassa, Sveitstissä, Italiassa, jne. nämä menevät suoraan ulosottomiehelle. Mikä tässä on niin vaikeaa Suomessa?
Riidattomien perintöasioiden siirtäminen ulosottoviranomaisille tietäisi potkuja aika monelle käräjäoikeussihteerille.
Tuo on väärä tieto. Potkuja ei tulisi vaan käräjäsihteerien virkoja siirrettäisiin ulosottoviranomaisiin, jossa käräjäsihteerit käsittelisivät samoja asioita kuin nykyisin käräjäoikeuksissakin.
Sitä paitsi Suomen työelämä on nykyisin täynnä irtisanomisia, potkuja, lomauttamista jne.
Kuinka paljon siirto ulosoton puolelle mahtaisi vähentää valtion kuluja?
"Sitä paitsi tuomioistuimet, aina KKO:ta myöten, ja OM haluavat pitää väkisin käräjäoikeuksissa selvät ja täysin riidattomat perintäasioita."
Tämäkin tietoa alkaa olla vanhentunut, esim. Tuomariliiton lausunnoissa on hyväksytty ajatus riidattomien perintäasioiden siirtämisestä. Yksikkökoon kasvettua niin, että varsinaisia lainkäyttötehtäviä riittää kaikille ei niihin ole mitään syytä tarrautuakaan. Kansliahenkilökuntaa voidaan siirtää ulosottoon, kuten tehtiin kun kiinteistökirjaukset (lainhuudot ja iinnitykset) siirrettiin maanmittauslaitokselle.
"vahva editiovelvollisuus on aika vahva este prosessille."
Tästä olisi mielenkiintoista kuulla blogistin kommentti. Toisaalta olen kuullut kerrottavan, että laaja editiomenettely olisi omiaan nostamaan oikeudenkäyntikuluja, jotka muutenkin ovat nykyisen riitaprosessin akilleenkantapää.
Väite, jonka mukaan Suomen siviiliprosessissa editiovaatimukset eivät menestyisi tai menestyisivät vain harvoin, on kyllä yliampuva eikä pidä paikkaansa.
Väite, jonka mukaan suomalaiset tuomioistuimet eivät olisi vastustaneet selvien ja riidattomien perintäasioiden siirtämistä käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille, ei pidä sellaisenaan paikkaansa.
En tiedä Tuomariliiton lausunnosta - tuo liitto on kyllä aikamoinen "turhake" - mutta esim. korkein oikeus (KKO) vastusti vajaat 10 vuotta sitten antamassaan lausunossa tiukasti - presidentti Pauliine Koskelon johdolla - mainitujen asioiden siirtämistä pois käräjäoikeuksista.
Tuomariliiton tulisi tuoda asia julkisuuteen ja ottaa kantaa asiaan reippaasti. Liiton pelkät lausunnot hautautuvat aina näkymättömiin ja keskustelun ulottumattomiin.
Nyt asiasta odotellaan parhaillaan OM:n asettaman kahden selvitysmiehen (Heikkinen, Savela) lausuntoa.
Tänään (ma 13.10.) avaudutaan jo sitten televisionkin puolella, A-studio klo 21.
Anonyymi, joka väittää että riidattomat perintäasiat halutaan pitää väkisin käräjäoikeuksissa ei kyllä seuraa aikaansa! Summaaristen asioiden käsittelyn keskittämistä koskevan selvityksen laatiminen sisällytettiin keväällä 2013 julkaistuun oikeudenhoidon uudistamisohjelmaan. Ko. selvitys on jo jätetty oikeusministeriöön.
"Ko. selvitys on jo jätetty oikeusministeriöön."
Eipä taida olla, asiaa tai selvitystä ei ole ainakaan julkistettu eikä mietintöä tai vastaavaa asiakirjaa ole julkaistu.
Selvityksessä on sitä paitsi kyse "summaaristen asioiden keskittämisestä", eli on mahdollista, etä ko. asiat halutaan edelleen pitää muutamissa käräjäoikeuksissa.
Myönnän. että annan tuomioita kansliassa ehkä jonkun mielestä liikaakinn esim. riita-asioissa. Minusta seikkaperäiset, vakaasti harkitut ja vakuuttavat perustelut ehkäisevät muutoksenhakutarvetta eli tuomio on helpommin hyväksyttävissä. En ymmärrä, mikä tarve on antaa välittömästi tuomio, kun partit ovat käyneet asiaa läpi kuukausitolkulla ja sama voi jatkua sitten ho:ssa monilukuisessa kokoonpanossa. Ei kk:n päästä pääkäsittelyn päättymisestä annettavalla tuomiolla laajassa riita-asiassa mitään ajallisesti menetetä, eikä oikeusturvaa vaaranneta. ..nim. KäT
Nim. KäT vaikuttaa kirjoituksestaan päätellen tuomarilta, joka on ollut virassaan jo liian kauan.
Hän ei ilmeisesti edes tiedä eikä välitäkään tietää, mitä todistelun välittömyys edellyttää tai että lain selkeän pääsäännön mukaan kansliatuomio käräjäoikeudessa on annettava viimeistään 14 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymispäivästä.
Jos nyt asian lykkääminen kansliatuomion antamista varten on ylipäätään läheskään kaikissa tapauksissa tarpeellista.
Tuollaiset vitkutteluillaan kerskailevat lakimiehet osoittavat kommenteillaan lähinnä vain laiskuutensa ja typeryytensä.
Blogistin esittämät YLE:n kyselyn heikkoa ja tarkoitushakuista toteutusta koskevat huomiot osuvat varmasti naulan kantaan.
Itse keväiseen oikeudenkäyntiasiamiehille suuntautuneeseen vastaavaan kyselyyn vastanneena voin kertoa, että tuossa kyselyssä asiamiehiltä tiedusteltiin esimerkiksi hallinto-oikeuksien tuomarien ammattitaidon riittävyyttä huumerikosasioiden ja asuntokauppa- ja urakkariitojen käsittelyssä.
Näiden YLE:n toteuttamien laajalti uutisoitujen kyselyiden lopputuloksista ei siis kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toivottavasti jokin taho selvittäisi tulevaisuudessa näitä vastaavia seikkoja hieman ammattimaisemmalla otteella!
Oli kysele jonkun mielestä älytön tai muuten turha, näin täysin perustelemattoman tuomion saaneena pidän tällaista kyselyä kansalaisen kannalta kiitettävänä. Jos en saa väärää tuomiota oikeaksi, saan tästä edes lohtua n. 10 vuotta kestäneeseen masennukseen sen vuoksi, että jokin tuomari on ollut uupunut, eikä ole jaksanut työtään. Tapauksemme tutki oikeuskansleri ja antoi huomautuksen hoville, kyllä sekin kertoo, että kansalaisella ei ole Suomessa kyllä mitään oikeutta. Vääriä tuomioita voi tehdä ja saada "huomautuksen". Jos itse työssäni toimisin vastoin lakia ja kirjoittelisin juttuja täysin perustelematta, saisin potkut ja oikaisuvaateen. Tätyy sanoa, että oma oikeusmoraalini laski n. 80% tapauksen johdosta. Ajatelkaa! Olen tavallinen suomalainen, entinen selkärankainen mamma. Enpä ole enää.
Huvittavinta oli, kun olimme hävinneet ja jouduimme tilanteeseen, jossa vastapuoli oli ollut aikanaan, niin meidän oletettiin käyttäytyvän toisin kuin vastapuoli, jonka olimme haastaneet oikeuteen ja jolle siis hävinneet. Käsittämätöntä. Sanoin, että juurihan me olimme tällaisen käytöksen edessä hävinneet, miksi me nyt toimisimme päinvastoin. - Ei kyllä ole ihme, että olemme sairastuneet. Pahinta on, että nämä tuomarit jatkavat työtään.
Lähetä kommentti