1. Demareiden kansanedustaja Johannes Koskinen (60 v) siirtyy Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johtajaksi Lontooseen syyskuun alussa. Nimityksen teki Suomen hallitus eli valtioneuvosto viime torstaina. Päätöksestä vastasi käytännössä yksin Koskisen puoluetoveri valtiovarainministeri Antti Rinne.
2. Johannes Koskinen, joka on koulutukseltaan juristi ja varatuomari, on ollut kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1991, siis 24 vuotta putkeen. Hänet oli nimetty SDP:n eduskuntavaaliehdokkaaksi myös huhtikuun vaaleissa. Nyt Koskinen luopuu ehdokkuudestaan. Koskinen on kuulunut Hämeessä demareiden ääniharaviin, vuoden 2011 vaaleissa hän sai runsaat 7600 ääntä.
3. EBRD:n johtokuntaan kuuluu 23 jäsentä, jotka hallintoneuvosto valitsee jäsenmaiden esityksestä. Suomi, Norja ja Latvia muodostavat maaryhmän, jolla on yksi johtokunnan jäsen ja yksi varajäsen. Suomen johtokuntaedustajana on tällä hetkellä Jorma Korhonen ulkoasianministeriöstä.
4. Johannes Koskinen pesti Lontossa on pätkätyö, joka kestää aluksi kaksi vuotta; valtioneuvoston nimityspäätöksen mukaan Koskisen toimikausi päättyy elokuun lopussa 2017. Myöhemmin tänä vuonna tehtävän pankin hallintouudistuksen mukaan Koskisen toimikautta on tiettävästi mahdollista jatkaa vielä vuodella.
5. Eduskunnassa Johannes Koskinen on toiminut viimeksi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja aiemmin lyhyen aikaaa mm. varapuhemiehenä. Eilen Koskinen tuli kasvot hieman kalvakkaana eduskunnassa pidettyyn tiedotustilaisuuteen kertomaan, että "nyt se Sote-uudistus karahti sitten lopullisesti kiville".
6. Perustuslakivaliokunnassa kansanedustajat päättävät muodollisesti asioista, mutta tosiasiallista valtaa ko. valiokunnassa käyttävät valtiosääntöoppineet, joiden kannantoista kansanedustajat eivät rohkene ikinä poiketa, vaikka määrätynlaisen ideologisen taustan usein omaavat asiantuntijatkin voivat toki erehtyä. He erehtyivät esimerkiksi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa asiassa yrittäessään noin vain ja suitsait lakkauttaa yksityisten pysäköintifirmojen toiminnan. Vaan eivätpä onnistuneet! - Vaatimattomana miehenä en viitsi tässä kertoa, miksi kyseinen yritys epäonnistui.
6. Perustuslakivaliokunnassa kansanedustajat päättävät muodollisesti asioista, mutta tosiasiallista valtaa ko. valiokunnassa käyttävät valtiosääntöoppineet, joiden kannantoista kansanedustajat eivät rohkene ikinä poiketa, vaikka määrätynlaisen ideologisen taustan usein omaavat asiantuntijatkin voivat toki erehtyä. He erehtyivät esimerkiksi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa asiassa yrittäessään noin vain ja suitsait lakkauttaa yksityisten pysäköintifirmojen toiminnan. Vaan eivätpä onnistuneet! - Vaatimattomana miehenä en viitsi tässä kertoa, miksi kyseinen yritys epäonnistui.
7. Lipposen ja Vanhasen hallituksissa Johannes Koskinen oli oikeusministerinä yhteensä kuusi vuotta, minusta kyllä hieman liian kauan. Kun demareiden uudeksi puheenjohtajaksi valittu Eero Heinäluoma halusi vuonna 2005 hallitukseen, Koskisen sai väistyä hallituksesta ja palata rivikansanedustajaksi. Jonkinlaiseksi lohdutuspalkinnoksi Koskinen valittiin eduskunnan varapuhemieheksi, vaikka Koskinen oli hieman aikaisemmin saanut oikeuskanslerilta moitteet Rusi-tapauksen johdosta ja hän oli Helsingin hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan rikkonut varomattomalla lausunnollaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua syyttömyysolettamaa.
8. Oikeusministerinä Johannes Koskinen herätti kiusallista, juristien keskuudessa suorastaan piinallista huomiota useilla medialle antamillaan lausunnoillaan ("päivän Koskinen"), joissa hän puuttui ja arvosteli tuomioistuinten konkreettisissa oikeusjutuissa antamia päätöksiä ja kehotti hävinneitä osapuolia joskus jopa hakemaan virheellisinä pitämiinsä ratkaisuihin muutosta. Ministeri Koskinen toki ymmärsi, ettei tällainen "peli" sovi eturivin poliitikoille ja etenkään valtakunnan oikeusministerille. Ministeri loukkaa mainitulla tavalla toimiessaan ja lausuntoja jaellessaan räikeästi perustuslaissa säädettyä valtiovallan kolmijakoa ja tuomioistuinten riippumattomuutta, mutta tästä oikeusministeri Koskinen vähät välitti, vaan hän ilmeisesti luotti siihen, ettei hänen toimintaansa rohkene kukaan puuttua.
9. Valtioneuvoston oikeuskanslerin olisi, oikeusvaltiossa kun elämme, toki pitänyt puuttua oikeusministerin ko. menettelyyn omasta aloitteestaan, mutta näin ei Suomessa tapahtunut tuolloin eikä taida tapahtua edelleenkään vastaavanlaisissa tapauksissa, Sitten kun tein Koskisen menettelystä n. 15 sivua pitkän kantelun, oikeuskanslerin oli kuitenkin pakko puuttua asiaan. Näin ainakin kuvittelin, mutta pahalta näytti yhä edelleen, sillä asian käsittely ja päätöksenteko kesti oikeuskanslerinvirastossa todella kauan eli lähes kolme vuotta kantelun tekemisestä. Asian esittelijänä toiminut korkea virkamies piti (muka) muihin kiireisiinsä vedoten kanteluasiakirjoja kaapissaan, joten minun piti ottaa yhteyttä suoraan oikeuskansleriin ja tiedustella vienosti, missä helvetissä kantelu oikein makaa ja miksi ratkaisua ei kuulu. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi minulle HV-viestillään, että hän ei ole voinut ratkaista kantelua, koska sitä ei ole hänelle edes esitelty! Tämän jälkeen oikeuskanslerin ratkaisu tuli kahdessa kuukaudessa.
10. Johannes Koskinen uhosi ministerikautensa loppupuolella tekevänsä Suomesta maailman parhaan oikeusvaltion. Tämä oli tyypillistä polittiista retoriikkaa ja rehvastelua, sillä useimmat oikeuselämän asiantuntijat pitivät tuolloin ja pitävät edelleen Suomea monessa suhteessa päin vastoin oikeusvaltion irvikuvana. Ministereiden ja hallitusten laista ja oikeusperiaatteista piittaamaton poliittinen maantapa ilmenee esimerkiksi lukuisina poliittisina virkanimityksinä, joilla huippuvirkoja jaetaan härskisti sulle mulle -periaatteella poliittisten voimasuhteiden perusteella. Tässä suhteessa nykyhallituksesta on "kunnostautunut" erityisesti opetusministeri Krista Kiuru. Merkittäviä huipputehtäviä ei julisteta haettaviksi, vaan paikkoja jaellaan salaa puoluetoimistoissa äänestäjien paheksuvista reaktioista tippaakaan välittämättä. Mitä lähemmäksi vaaleja tullaan, sitä härskimmiksi poliittiset virkanimitykset tuntuvat käyvän.
11. Johannes Koskisen nimitys Lontoseen on tyypillinen poliittinen virkanimitys ja osa hallituspuolueiden sopimusta eli kähmintää, jolla ministeri Jan Vapaavuori asetettiin Suomen ehdokkaaksi Euroopan investointipankin EIB:n johtokuntaan, jotta Johannes Koskinen puolestaan voitiin asettaa ehdolle EBRD:n johtokuntaan. Kapellimestarin ko. nimitysrumban takana hääräsi ministeri Rinne. Koskinen pesti on poliittinen palkinto, joka perustuu "pitkään ja ansiokkaaseen toimintaan Suomen parhaaksi" tms. hölynpölyyn.
12. EBRD on perustettu vuonna 1991 tukemaan Keski- ja Itä-Euroopan maiden, Baltian sekä muiden entisen Neuvostoliiton maiden taloudellista kehitystä ja siirtymistä demokratiaan ja avoimeen markkinatalouteen jne. Pankki avustaa siis mm. Kreikkaa, Kyprosta ja Turkkia, mutta Suomella ei sen sijaan ole mahdollisuuksia saada pankilta lainaa, vaikka meillä menisi kuinka huonosti.
13. On selvää, että EBRD:n johtokuntaan, johon kuuluu 23 jäsentä ja varajäsenet päälle, ei tarvittaisi nykyisiä tai entisiä poliitikkoja. Edellisen kerran Suomesta valittiin Lontoon pankin johtajaksi poliitikko vuonna 2009, jolloin valinta osui "toiseen Koskiseen" eli kokoomuksen kansanedustaja Jari Koskiseen. Jari K. viljelee maata Hauholla, joka liitettiin muutama vuosi sitten Hämeenlinnaan eli Johannes K:n kotikaupunkiin. Jari Koskinen hoiti johtajan pestiä Lontossa vain kaksi vuotta, sillä hänet kutsuttiin Kataisen hallituksen maatalousministeriksi vuonna 2011. Pankkiirin työ Lontossa ovat hyvin palkattu ja sisäsiistiä, mutta kenties pitemmän päälle silti hieman tylsää, jos sieltä kerran on noin kiire takaisin Suomeen ja kotimaan politiikan pariin.
13a. Hämenlinnasta tulee siis kansainvälisiä pankkiireja, mutta on ko. kaupungista toki tullut muitakin merkkihenkilöitä. Esimerkiksi musiikin saralta voidaan mainita vaikkapa sellaiset nimet kuin Jean Sibelius ja Irwin Goodman.
13a. Hämenlinnasta tulee siis kansainvälisiä pankkiireja, mutta on ko. kaupungista toki tullut muitakin merkkihenkilöitä. Esimerkiksi musiikin saralta voidaan mainita vaikkapa sellaiset nimet kuin Jean Sibelius ja Irwin Goodman.
14. Jari Koskisen jälkeen Suomea on EBRD:n johtokunnassa edustanut virkamies eli UM:n kaupallinen neuvos Jorma Korhonen. Suomesta olisi nytkin varmaankin löytynyt kymmeniä pankin johtokunnan jäseneksi kelpoisia ja vieläpä taitavia pankki- tai virkamiehiä, mutta niin vain kävi, että nimitys osui tälläkin kertaa puhdasveriseen poliitikkoon.
15. Johannes Koskinen kertoo tänään Hämeen Sanomissa, että häntä kiinnostavat jatkossakin "kansainväliset tehtävät". Koskinen oli ehdolla viime vuoden europarlamenttivaaleissa, mutta jäi kauas läpimenosta. Kuusikymppinen poliitikko alkaa yleensä olla jo hieman jälkijunassa, mitä uranvaihtoon politiikan ulkopuolelle tulee. Johannes Koskinen ilmoittautui peri vuotta sitten ehdolle myös Maailmanpankin johtokuntaan, mutta vielä tuolloin uranvaihto ei onnistunut. Silloinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen ei nimittäin mennyt halpaan, vaan nimitti johtokuntaan todellisen ammattiosaajan eli Satu Santalan, joka edustaa johtokunnassa kaikkia pohjoismaita ja Baltian maita. Mainittua tehtävää haki kaikkiaan 37 henklöä, joiden joukossa oli Johannes Koskisen lisäksi muitakin tunnettuja poliitikkoja Kimmo Sasista ja Kimmo Kiljusesta lähtien.
16. Vuosina 2011-2012 Suomen hallituksen nimittämänä EBRD:n johtokunnan jäsenenä Lontossa toimi kauppatieteiden maisteri Tapani Kaskeala. Hän on aiemmin ollut mm. Suomen Washingtonin suurlähetystön rahoitusneuvoksena ja Finpron hankeseurannan päällikkönä. Kaskeala arvostelee 7.3. Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirpein sanoin Johannes Koskisen nimittämistä ko. tehtävään otsikolla "Taas kerran poliitikolle järjestetiin palkkiovirka". Kaskealan mukaan rahoitusalan ammattilaiset ovat ymmällään Koskisen nimittämisestä. Kansanedustajien ja ministereiden palkitseminen johtokuntatehtävillä poikkeaa Kaskealan mukaan muiden Pohjoismaiden tavasta toimia ja samaistaa Suomen sellaisten maiden ryhmään, johon meidän ei tulisi kuulua.
16. Vuosina 2011-2012 Suomen hallituksen nimittämänä EBRD:n johtokunnan jäsenenä Lontossa toimi kauppatieteiden maisteri Tapani Kaskeala. Hän on aiemmin ollut mm. Suomen Washingtonin suurlähetystön rahoitusneuvoksena ja Finpron hankeseurannan päällikkönä. Kaskeala arvostelee 7.3. Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirpein sanoin Johannes Koskisen nimittämistä ko. tehtävään otsikolla "Taas kerran poliitikolle järjestetiin palkkiovirka". Kaskealan mukaan rahoitusalan ammattilaiset ovat ymmällään Koskisen nimittämisestä. Kansanedustajien ja ministereiden palkitseminen johtokuntatehtävillä poikkeaa Kaskealan mukaan muiden Pohjoismaiden tavasta toimia ja samaistaa Suomen sellaisten maiden ryhmään, johon meidän ei tulisi kuulua.
11 kommenttia:
Onko tämä se sama pankki, jossa varatuomari Sauli Niinistö kävi muutaman vuoden näyttämässä pankkimiehen taitojaan?
Onko tällainen nimitettäväksi esittäminen tuohon pankkiin aina kuulunut kulloisellekin valtiovarainministerille?
Vastaukset:
1) ei, 2) kyllä.
Pitihän se Johanneksellekin paikka auringossa järjestää. Oli demarien vuoro. Kaikki Kokoomuksen kynnellekykenevät oli jo valittu. Kaltaisen päämäärä,että Eurooppa tarvitsee parhaita poikiaan,toteutuu täysin. Urpilaiselle ei löytynyt häntä tyydyttävää paikkaa,mutta Vapaavuori vaihoi Talvivaaran vedet pankkiiriksi myös. Kun ei ole enää maaherran ja pääjohtajien paikkoja,niin Euroopasta on leipä hankittava. Raukat ne vain menevät merten taa,ei pidä enää paikkana. Mihin me sijoitettaisiin Stubb vaalien jälkeen?
Ollos huoleton Skorpioni, kyllä Alex paikkansa löytää. Jollei hallituksesta, niin sitten vaikkapapa EU:n parlamentista, jonne hänet valittiin vuonna 2014. Subb sai vaalissa 150 000 ääntä.
Jos kokoomus kokee huhtikuun vaaleissa rökäletappion, niin Stubb luopuu puheenjohtajan paikalta, jolle voidaan valita esimerkiksi Paula Risikko. Jan Vapaavuorihan on ilmoittanut jättävänsä hukkkuvan laivan ja koko politiikan, joten hän ei tule kysymykseen.
Siis tämä sossujen Koskinen Lontooseen pankkiiriksi...eihän nyt ole edes vielä aprillipäivä. Mahtaa tämä ihan ite Koskinenkin olla yllättynyt ns nimityksestä. Millähän perusteilla.. eli nyt oli ay-jyrä Rinteen vuoro päättää...vai?? Ei siis parempaa löytynyt, köyhää on, tottavie.
Koskinenhan on kuulu tyhjän päiväisistä hitaanpuoleisista jaarituksita joiden sisältö on tasan NOLLA. Tätä Lontoon pankkiirimaailma varmaan kaipaa....uutta ja ennen näkemätöntä. Olisi hienoa kuulla tämän Pankkiiri -Koskisen saavutukset Lontoossa esim vuoden päästä....he he.
Johannes Koskinen on harjoitellut investoinpankkihommia Finnveran hallintoneuvoston puheenjohtajana vuodesta 2006 lähtien. Koskinen on järkevä ja taitava juristi, entinen SAK:n lakimies muuten.
Varatuomariksi Koskinen auskultoi Janakkalan tuomiokunnassa Riihimäellä, jossa myös meikälänen toimi aikoinaan, eri vuosikymmenellä tosin kuin Koskinen, notaarina ja istui käräjänsä. Koskisen vahemmat olivat töissä Tervakosken paperitehtaalla.
Myös eräs toinen entinen oikeusministeri, demari hänkin, on auskultoinut Janakkalan tuomiokunnassa. Tarkoitan Pekka Paavolaa, joka tuli tunnetuksi myös Tampereen kaupunginjohtajana ja Noppa-jutun myötä. Paavola menetti kaupunginjohtajan virkansa ja hänet taidettiin potkia pois myös demareista. Toimi myös Lehtimiehet Oy:n toimitusjohtajana.
Jari Koskisen (kok, Hauho) jälkeen, mutta ennen Jorma Korhosen toimikautta, suomalaisena EBRD:n johtokunnan jäsenenä toimi 2011-2012 kauppatieteiden maisteri Tapani Kaskeala, joka oli ennen ko. tehtävää toiminut mm. Suomen Washingtonin suurlähetystössä rahoitusneuvoksena sekä Finpron hankeseurannan päällikkönä.
Kaskeala, joka on nyt jo eläkkeellä, arvostelee tänään Hesarin mielipidesivulla Johannes Koskisen (sdp, Hämeenlinna) nimittämistä ko. pankin johtokuntaan sangen kirpeästi otsikolla "Taas kerran poliitikolle järjestetiin palkkiovirka."
Tapani Kaskealan em. mielipidekirjoitus löytyy täältä
http://www.hs.fi/paivanlehti/07032015/mielipide/Taas+kerran+poliitikolle+järjestettiin+palkkiovirka/a1425620681190
Poliittiset virkanimitykset ovat Suomessa tärkeitä, koska Suomessa ministeriöiden virkamiehillä on liikaa valtaa. Jos ministeri on heikko, kuten Karpela oli, ministeriö kaappaa vallan. Samoin kävi Jutta Urpilaiselle, joka aivopestiin vain muutamassa vuodessa. Rinne vaikutta sen sijaan vahvalta ministeriltä: torppasi esimerkiksi aivan oikein ja upealla tavalla valtiovarainministeriön aivan väkisin ajaman hallintarekisterin, jota perusteltiin milloin milläkin valheilla. Tutkiva journalismpi ei ole onnistunut paljastamaan ainakaan vielä, kenen painostama se oli. Ilmeisesti Suomalaiset rahasuvut olivat vaatineet omistustensa piilottamista.
Ruotsissa sen sijaan, jossa hallitus nimittää hallituskauden ajaksi todella paljon enemmän huippuvirkamiehiä, tilanne on paljon terveempi. Kun hallitus lähtee, lähtevät myös nimitetyt, johtavat virkamiehet. Näin äänestäjien tahto pääsee toteutumaan, kun ministeriö toimii kuten on äänestetty, eikä ryhdy vastustamaan äänestäjien tahtoa.
Ruotsin systeemin huono puoli on toki se, että määräaikaisille virkamiesjohtajille syntyy kiusaus nuoleskella yksityisen sektorin suuntaan, jotta mukava johtajapositio löytyisi hallituskauden jälkeen.
Kaikissa systeemeissä on hyvät ja huonot puolensa, mutta Ruotsin systeemi on silti parempi. Suomessa olisi siirryttävä samaan malliin, jossa ministeri tuo ja nimittää ylimmän johdon itselleen ja ottaa tiiminsä kanssa politiikka-alueen haltuun. Koska näin ei ole, pitää oma näkemys yrittää sementoida ministeriöön vuosikausiksi poliittisin virkanimityksin.
Kohta 10.
Itse mukana olleena elinkeinoeläm lobbarina, sittemmin kerrostalorakennuttajana ja ns.nuorisosäätiöjutussa tuomittuna, nyttemmin eläkeläisenä kaukomailla totean, että Suomessa on rakenteellinen korruptio poliittisten virkanimitysten kautta, kuten Virolainen blogissaan toteaa.
Kyse ei aina ole yksittäisestä nimityksestä, vaan sarjasta nimityksiä, joissa saman puolueen esim. hallintopäätöksen päätöksenteon eri vaiheessa olevat virkamiehet muodostavat yhtenäisen ryhmän, joka " on omiaan "antamaan vaikutelman epäasiallisesta toiminnasta, oman puolueen suosimisesta.
Lähetä kommentti