torstai 23. lokakuuta 2008

35. Epäyhtenäistä lainkäyttöä KKO:ssa (KKO 2008:90 ja 95)

1. Ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttävä korkein oikeus (KKO) valvoo perustuslain mukaan lainkäyttöä omalla toimialallaan (PerL 99.2 §). Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan valvoo lainkäyttöä hallintolainkäyttöasioissa. Lainkäytön valvontaan kuuluu huolehtiminen siitä, että lainkäyttö on samoissa asioissa yhdenmukaista ja yhtenäistä eri tuomioistuimissa, vaikka tuomioistuimet periaatteessa ovatkin ratkaisutoiminnassaan riippumattomia myös ylimmistä oikeusasteista.

2. Korkein oikeus pyrkii valvomaan alempien tuomioistuimien eli hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien lainkäytön yhtenäisyyttä lähinnä valituslupamenettelyn ja ennakkopäätösten avulla. Ennakkopäätöksillä eli prejudikaateilla pyritään edistämään oikeuskäytännön yhtenäisyyttä. Valitusluvan myöntäminen hovioikeuden ratkaisusta KKO:lle tehdyn valituksen tutkimiseksi edellyttää, että asia on tärkeätä saattaa KKO:n ratkaistavaksi lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi (OK 30:3.1). KKO:n ennakkopäätökset eivät muodollisesti (oikeudellisesti) sido alempia tuomioistuimia, mutta niillä on kuitenkin käytännössä vahva tosiasiallisesti sitova vaikutus.

3. Oikeuskäytännön yhtenäisyyttä ei ole kuitenkaan aina helppo saavuttaa. Esimerkiksi samanlaisista rikoksista tuomitaan eri puolella maata jatkuvasti jonkin verran erilaisia rangaistuksia. Mutta myös KKO näyttää joskus antavan ratkaisuja, joiden osalta voidaan puhua tai ainakin epäillä epäyhtenäisestä lainkäytöstä samanlaisissa asioissa. Tästä esiteltäköön esimerkkeinä äskettäin vajaan kuukauden kuluessa annetut ennakkopäätökset KKO 2008:90 (annettu 24.9.) ja KKO 2008:95 (annettu 21.10).

4. Ennakkopäätös KKO 2008:95 koski käräjäoikeuden lautamiehen oikeudellista virkavastuuta.Olen kirjoittanut tuosta ratkaisusta blogissani kyseisen ratkaisun antopäivänä eli 21.10. ja täydentänyt kirjoitustani tänään (18 ja 19). Olisin sitä mieltä, että lautamiestä vastaan toisen syytekohdan osalta ajettu syyte olisi tullut hylätä.

KKO 2008:90
5. Vajaa kuukausi aiemmin annettu ennakkopäätös KKO 2008:90 koski itse asiassa varsin samanlaista tapausta kuin ratkaisu KKO 2008:95. Siinä ei ollut kyse lautamiehen, vaan käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineen käräjätuomarin
vastaavanlaisesta virheelliseksi katsotusta menettelystä. Tuossa ratkaisussa selostetussa tapauksessa Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari, joka oli yksin muodostanut käräjäoikeuden "kokoonpanon", oli valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavaa korvausta koskevassa riita-asiassa hankkinut kantajaa koskeneen rikosrekisterin otteen tiedustelematta, niin asianosaisen kuulemisperiaate eli ns. kontradiktorinen periaate olisi edellyttänyt, asianosaisten kantaa todisteen merkityksestä asiassa ja varaamatta näille tilaisuutta lausua mielipidettään todisteen merkityksestä asiassa.

6. Tuomioistuimella on kyllä lain mukaan oikeus pyytää rikosrekisteristä henkilöä koskeva tieto vireillä olevan asian käsittelyä varten, mutta riita-asiassa rikosrekisteriotteen hankkiminen tuomioistuimen toimesta on hyvin harvinaista, ja on kyseenlaista, onko toimenpide ollut sanotussa jutussa edes tarpeen. KKO on poistanut julkaisemastaan ratkaisuseosteestaan yhden kappaleen - kappale 2 - otsikoineen ja perusteluineen, koska se on "julkaistavaan oikeuskysymyksen liittymättömiä." Tämäkin on hyvin harvinaista, mutta mahdollisesti tuossa selosteesta poistetussa kappaleessa on käsitelty juuri sitä, minkä vuoksi käräjätuomari oli päättänyt hankkia kantajaa koskevan rikosrekisterin otteen ja oliko toimenpide ollut kyseisessä jutussa tarpeen oikeudenkäyntiaineistona.

7. Käräjätuomari oli siis hankkinut kantaja A:ta koskevan rikosrekisterin otteen asianosaisia kuulematta ja sisällyttänyt sitten otteesta ilmeneviä tietoja käräjäoikeuden tuomion perusteluihin. Käytännössä mainittu tietojen "hankkiminen" käy nykyisin kätevästi niin, että tuomioistuimessa katsotaan oikeuden käytössä olevan rikosrekisterijärjestelmän tietoja ja tulostetaan tarvittavat tiedot. Helsingin hovioikeus, jossa A:n käräjätuomaria vastaan nostamaa virkasyytejuttua käsiteltiin ensimmäisenä asteena, hylkäsi A:n rangaistus- ja korvausvaatimukset; A oli vaatinut tuomari X:lle rangaistusta tahallisesta virkarikoksesta eli tarkemmin sanottuna tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja valtiolta vahingonkorvausta 1 000 euroa. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan mm. sillä, että jutussa vastaajana ollut "valtio oli viitannut A:n itsensä tiedossa olevaan rikollisuuteen."

8. KKO (presidentti Koskelo sekä oikeusneuvokset Hidén, Vuori, Esko ja Poutiainen) tosin totesi, että käräjätuomari oli menetellyt virheellisesti kahdessa eri suhteessa. Ensiksikin tuomari X oli vastoin lakia (OK 17 luku 8 §) omasta aloitteestaan hankkinut kyseisen asiakirjan eli kantajaa koskevan rikosrekisterin otteen, vaikka lain mukaan sanotunlaisessa riita-asiassa tuomioistuin ei saa vastoin asianosaisten yhteistä tahtoa määrätä uutta asiakirjaa esitettäväksi. X ei ollut selvittänyt, olisivatko asianosaiset suostuneet sanotun asiakirjan hankkimiseen; X ei edes kertonut aikeistaan etukäteen asianosaisille mitään!

X:n toinen virhe oli siinä, että hän oli ottanut näin salaa asianosaisilta tilaamansa asiakirjan (todiste) ja sen sisältämän tiedon (todistustosiseikka) tuomion oikeudenkäyntiaineistoksi, vaikka lain selkeän sanamuodon mukaan tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä (OK 24 luku 2 § 1 mom). X ei ollut pääkäsittelyssä edes ilmoittanut asianosaisille, että hän oli hankkinut kantajaa koskevan rikosrekisterin otteen.

9. KKO totesi, että käräjätuomarin olisi täytynyt tuntea lain säännökset, joita asiassa oli rikottu; KKO siis käyttää tässä kohdin hienotunteisesti passiivia "oli rikottu"! Mutta sitten perusteluissa siirrytään sille paljon puhutulle "silkkihansikasosastolle", mikä näyttää olevan yleinen käytäntö, kun on kyse virkamiesten ja tuomareiden virkarikossyytteistä. KKO nimittäin päättelee seuraavasti: "Asiassa esitetyn perusteella (tämä on tuttu fraasi joka ei kerro lukijalle mitään ja jollaista sanontaa tulisi siten ehdottomasti välttää tuomion perusteluissa, näin on ainakin opetettu!) ei kuitenkaan ole tehtävissä (siis KKO ei ole tehnyt) sellaista päätelmää, että X olisi syyllistynyt kysymyksessä olevassa asiassa sinänsä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti menetellessään toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen. (Tämä on outoa, ja ko. lausuma on jäänyt kokonaan perustelematta: miksi ei ole toiminut tietoisesti lakia rikkoen, koska tuomarin on kuitenkin täytynyt tuntea ja tietää laki, kuten KKO toisessa kohdassa nimenomaisesti sanoo!).

Mutta, annetaanpa KKO:n jatkaa: "Tämän vuoksi ja koska rangaistusvaatimus on koskenut vain tahallista tekoa, Korkein oikeus katsoo, että A:n esittämä rangaistusvaatimus on perusteeton. Myös samoihin seikkoihin nojautuva A:n vahingonkorvausvaatimus valtiota vastaan on niin ikään perusteeton." Siis KKO pysytti hovioikeuden tuomion lopputuloksen, jolla syyte ja korvausvaatimukset oli jo hylätty.

10. Lukija saattaa ihmetellä myös sitä, mitä KKO tarkoitti kryptisellä ja useimmille maallikolle varmankin täysin mitäänsanomattomalla viittauksellaan, jonka mukaan rangaistusvaatimus oli koskenut "vain tahallista tekoa", eli siis tahallista virkavelvollisuuden rikkomista.

KKO tarkoitti sitä, että se olisi voinut harkita, olisiko X syyllistynyt tahalliseen virkarikoksen sijasta tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, jos A:n syytteessä olisi vaadittu siitä X:lle rangaistusta. KKO katsoo, että laissa oleva säännös ns. syytesidonnaisuudesta, jonka mukaan tuomioistuin saa tuomita syytetyn vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu (ROL 11:3). Kun A oli - ehkä ymmärtämättömyyttään - vaatinut X:lle rangaistusta "vain" tahallisesta teosta, KKO järkeili, ettei se olisi voinut tuomita X:ää tuottamuksellisesta teosta, koska se olisi ollut "eri teko" kuin mistä X:ää oli syytetty.

Mutta onko tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen todellisuudessa faktisesti eri teko kuin tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen? Itse tekohan on molemmissa rikoksissa ulkoiselta "olemukseltaan" eli rikoksen objektiivisen tunnusmerkistön osalta täysin sama kummassakin tapauksessa, eroa on vain sen suhteen, miten X:n virhettä oli arvioitava subjektiivisessa suhteessa eli hänen tarkoituksensa osalta. Monet ns. oikeusoppineet ovat katsoneet, että tuomioistuin ei riko ROL 11:3:ssä säädettyä syytesidonnaisuusnormia, jos se tuomitsee tuottamuksellisesta tekomuodosta, kun syyte on koskenut yksinomaan tahallista tekoa; teko pysyy ROL 11:3:n tarkoittamassa katsannossa samana. Kyse on vain rikollisen teon rubriikin eli rikosnimikkeen muuttamisesta, joka ROL 11:3:n nojalla on nimenomaisesti sallittua.

Vertailua ratkaisujen KKO 2008:90 ja 2008:95 välillä
11. Kummassakin tapauksessa oli kyse itse asiassa samasta asiasta eli siitä, että oikeuden jäsenen oli rikkonut keskeistä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatetta eli asianosaisen kuulemisperiaatetta. Tosin KKO on ratkaisussa 2008:95 todennut, että kyseessä olisi ollut vain ns. välittömyysperiaatteen rikkominen, mutta ROL 11:2.ssä oleva säännös turvaa tietenkin samalla myös asianosaisen kuulemisen toteutumista. Rikosasioissa säädetty ROL 11:2, jota lautamiehen katsottiin Porvoon tapauksessa (KKO 2008:95) rikkoneen, vasta asiallisesti OK 24:2:ää, jota taas käräjätuomari X:n todettiin rikkoneen tapauksessa KKO 2008:90.

12. Tapaukset eroavat toisistaan lähinnä kahdessa suhteessa: toisessa virheen teki lautamies, toisessa ammattituomari. Mutta yllätys yllätys: vain lautamiehen eli maallikon katsottiin syyllistyneen rangaistavaan tekoon eli tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, kun taas käräjätuomaria eli ammattituomaria vastaan ajettu syyte hylättiin perusteettomana. Onko tässä mitään johdonmukaisuutta ja järkeä ja onko tämä kohtuullista, voidaan perustellusti kysyä! Ammattituomarilla, joka myös johtaa oikeudenkäyntiä, luulisi olevan suurempi oikeudellinen vastuu menettelyn oikeellisuudesta kuin maallikolla, joka ei omaa juridista tietämystä.

13. Maallikkotuomarin virheellistä menettelyä ei pitäisi ainakaan arvioida ankarammin kuin ammattituomarin vastaavanlaista virhettä. Jos syyte tuomari X:ää vastaan hylättiin jutussa 2008:90, olisi lainkäytön yhtenäisyys ja johdonmukaisuus edellyttänyt samanlaista kohtelua lautamies A:n tapauksessa ratkaisussa 2008:95; siis sanotussa jutussa esitetyn toisen syytekohdan osalta. Kuten olen tapausta KKO 2008:95 kommentoidessani todennut, lautamies A ei ainakaan oman kertomuksensa mukaan, jota ei ollut jutussa kiistetty, olisi lopulta edes halunnut, että hänen tuomion perusteluluonnokseensa sisällyttämä ongelmallinen kohta otettaisiin tuomioon - näin olen tapausselosteen ymmärtänyt. Oikeuden puheenjohtaja olisi siis A:n mukaan toiminut vastoin A:n tahtoa ottaessaan kyseisen lausuman tuomion perusteluihin.

14. Tapauksilla oli se ero, että lautamies A oli perustanut ratkaisunsa erään seikan osalta omiin yksityisiin tietoihinsa, kun taas käräjätuomari X oli hankkinut tiettyä seikkaa koskevan todisteen eli kantajaa koskeneen rikosrekisterin otteen virkateitse. Tämä ei minusta ole oleellinen ero, sillä olennaista on se, että kummassakin tapauksessa a) tuomari - lautamieskin on siis tuomari - oli "hankkinut" tiettyä seikkaa koskevan tiedon (todisteen) salaa jutun asianosailta eli heitä kuulematta, ja b) käyttänyt näin samaansa tietoa vastoin lakia tuomion perusteena; lautamies A tosin olisi halunnut, että tietoa koskeva lausuma olisi loppujen lopuksi poistettu tuomiosta!

15. Minusta lainkäytön ja oikeuskäytännön yhtenäisyys ei ole toteutunut näissä KKO:n ratkaisuissa, vaikka juuri KKO:n tulee lain mukaan valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä. Lisäksi yhdenvertaisuus, joka perustuslain mukaan edellyttää, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä (PerL 6.1 §), ei näytä toteutuneen.

16. Niinpä niin, miten sitä sanotaankaan: Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat!

5 kommenttia:

Asser Salo kirjoitti...

KKO:n ratkaisut vaikuttavat todella olevan melkoisessa epäsuhdassa keskenään.

Kiinnitin huomiota lähinnä siihen, miten subjektiivista syyksilukemista (tahallinen vai tuottamuksellinen tekomuoto) koskeva kysymys näissä jutuissa ratkaistiin.

Virkatuomaria koskevassa ratkaisussa (2008:80) KKO, aikaisempaan prejudikatuuriin viitaten, katsoi, että vaikka tuomari on "yksittäisessä asiassa lakia soveltaessaan toiminut säännöksen vastaisesti", tämä ei "kuitenkaan sellaisenaan osoita, että kysymyksessä olisi rikosoikeudellisesti tahalliseksi katsottava teko ".

KKO jatkaa, että vaikka käräjätuomarin "täytynyt tuntea edellä mainitut oikeudenkäymiskaaren säännökset, joita asiassa on rikottu"; "asiassa esitetyn perusteella ei kuitenkaan ole tehtävissä sellaista päätelmää, että X (KäT) olisi nyt kysymyksessä olevassa asiassa sinänsä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti menetellessään toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen."

Tämä on hyvin erikoinen muotoilu siihen nähden, että erehtyminen lain sisällöstä (myös lain vakiintuneista tulkinnoista) ei yleensä vapauta rangaistusvastuusta, vaan teko presumoidaan tahalliseksi. (Tekijän oletetaan a priori olevan tietoinen tekonsa oikeudenvastaisesta luonteesta.)

Erehtyminen oikeuskysymyksestä rangaistusvastuusta vapauttavana tekijänä voi tulla kysymykseen vain kieltoerehdyksen (RL 4:2) tunnusmerkistötekijöiden täyttyessä.

KKO on jäsentänytkin tahallisuuskysymyksen näin lautamiestä koskevassa ratkaisussa (2008:95), jossa lautamies vetosi juuri kieltoerehdykseen.

Tuomioistuimen ennakkoasenne-esteellisyyttä koskeva säännös (OK 17:3.3), jonka vastaiseen menettelyyn lautamiehen (muun ohessa) katsottiin syyllistyneen, on rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen (PeL 8§)nojalla kriminalisoinneilta edellytettävien täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusten kannalta kovin tulkinnanvarainen säännös ("Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa").

Yhtä epämääräiseksi voitaisiin väittää ROL 11:2:ää, joka koskee pääkäsittelysidonnaisuutta ("Tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä").
Tämä sidonnaisuus ei koske esim. "yleiseen elämänkokemukseen" perustuvia kokemusääntöjä (joista tapauksessa ei tosin ollut kysymys.)

KKO kuitenkin katsoi, että lautamiehen vetoamisella tietämättömyyteensä "lain sisällöstä käräjäoikeuden maallikkojäsenenä tai puheenjohtajan menettelyyn lopullisen tuomion kirjoittamisessa ei ole merkitystä menettelyn arvioinnissa".

Ankara ja aikaisempaan ratkaisuun (2008:80) nähden raa´an epäyhdenvertainen tuomio! Aivan yhtä selvä säännös on OK 17:8, jota virkatuomarin menettely loukkasi.

Ennakkoratkaisuista on kovin vaikea vetää muuta johtopäätöstä, kuin se, että virkatuomarin ei tuomitsemistoiminnasssaan tarvitse tuntea lakia ollenkaan - vaikka tuomioistuinten maallikkojäsenillä ja tavallisilla kansalaisilla tällainen velvollisuus toki onkin.

Aforistiikkaan mieltyneenä jäin itsekin muistelemaan vanhaa venäläistä (?) sananlaskua laista, joka on kuin hämähäkin verkko: "pienet kärpäset siihen jäävät kiinni, mutta suuremmat se päästää läpi" tms. Pitäisikö tämä ajatus ulottaa koskemaan nyt myös tuomioistuimia.

Asser Salo kirjoitti...

Täsmennyksenä edelliseen:

- virkatuomaria koskeva ratkaisuhan oli 2008:90 - ei 2008:80;
- ennakkoasenne-esteellisyyssäännös on OK 13:3.3 (ei 17:3.3).

Anonyymi kirjoitti...

Kahdeksankympin alueella saattaa alamäessä nopeus nousta yli ihan tahattomasti. Jos syytetään vain siitä, että tahallaan ajoi yli kahdeksaakymppiä, ei teon kuvaukseen kuulu vähäisempi tuottamus. Esimerkiksi syyttäjä voi arvioida, että vähäisempi tuottamus ei jossakin tapauksessa ansaitse syytettä lainkaan. Harkitsevainen syyttäjä voisi ajatella juuri niin.
Vastaajaa ei voi kohdella eri tavoin sen perusteella ajaako syytettä ammattilainen vai maallikko.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymille sen verran, että ko. jutussa syytettä ajoi selosteen mukaan tosiaan maallikko. Silloin olisi voinut olla perusteltua, että hovioikeus, jossa juttu käsiteltiin ensi asteena, olisi käyttänyt kyselyoikeuttaan eli prosessinjohtovaltuuksiaan ja informoinut syytteen ajajaa, että jos syytetään vain tahallisesta rikoksesta, ei voida tuomita mahdollisesta tuottamuksellisesta rikoksesta. Tällöin olisi jäänyt asianomistajan harkintaan, esittääkö hän vaihtoehtoisen syytevaatimuksen myös tuottamuksellisesta virkarikoksesta. Tämä ei olisi ollut mitenkään puolueellista toimintaa tuomioistuimen taholta. - Po. ylinopeusjuttu ei sovi vertailukohdaksi tähän tapaukseen.

Oikeuskirjallisuudessa on todellakin oltu (myös) sitä mieltä, että syyte tahallisesta rikoksesta ei estä tuomioistuinta lukemasta tekoa syyksi tuottamuksellisena rikoksena.

Anonyymi kirjoitti...

En pysty hahmottamaan, miten lautamiehen (KKO 2008:95) osalta täyttyi edes ROL 11:2:n vastainen teko, kun jopa KKO toteaa, että kielletyn tiedon sisällytti tuomioon käräjätuomari, ei lautamies. Rikosoikeuden oppikirjoissa puhutaan "tehokkaasta katumisesta", johon tässäkin on lautamiehellä ollut tahto tuomarin huomautettua mahdollisesta ROL 11:2:n rikkomisesta.

24.9.2008 annetussa ratkaisussa KKO 2008:90 näyttäisi olleen relevanttia juuri se, että kielletty tieto (siis rikosrekisteritieto) sisällytetään tuomioon. Jos asiassa KKO 2008:90 on tarkoitettu sanoa, että kielletyn tiedon käyttämiseen liitetty rikostunnusmerkistö voi täyttyä jo tuomion antamista edeltävässä "tuomitsemistoiminnassa", miksei sitä sanottu jo 24.9.2008, kun tämä lautamiesjuttu KKO 2008:95 oli vielä ratkaistavana. Oikeusneuvos Eeva Vuori oli nimittäin kummassakin kokoonpanossa.

Ratkaisun KKO 2008:95 perusteella voidaan tehdä seuraava rikosoikeuden osallisuusopit täysin kumoava johtopäätös:

Jos A tuo esille aikomuksensa tehdä rikoksen ja jos B tällöin huomauttaa A:ta teon kiellettyisyydestä, ja B tekee A:n vastustuksesta huolimatta kyseisen teon, A tuomitaan tekijänä!