keskiviikko 1. lokakuuta 2008

26. Päätoimittajalle potkut lesbosuhteen takia?

1. Rovaniemellä ilmestyvää Lapin Kansaa kustantava Alma Media pestasi 5.9. tehdyllä johtajasopimuksella lehden uudeksi päätoimittajaksi Journalisti-lehden päätoimittaja Johanna Korhosen. Sopimuksen mukaan Korhosen piti aloittaa uudessa tehtävässään 15.12.2008.

2. Tänään 1.10. Johanna Korhonen tuli julkisuuteen ja ilmoitti, että Alma Media oli 29.9. ilmoittanut hänelle purkavansa työsopimuksen. Korhosen mukaan sopimus purettiin siksi, että Alma Media ei hyväksynyt sitä, että hänen puolisonsa on nainen. Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne oli ilmoittanut palaverissa 29.9. Korhoselle, että tämä oli menettänyt Alman luottamuksen, koska Korhonen oli tietoisesti johtanut työhaastatteluissa Almaa harhaan ja valehdellut Alman edustajille perhetilanteestaan ja puolisonsa sukupuolesta. Korhosen mukaan Telanne oli todennut, että on täysin mahdoton ajatus, että Lapin Kansassa työskentelisi Korhosen kaltainen henkilö, jolla on tällainen perhe ja nainen puolisona. Korhonen kertoo, ettei hän ollut väittänyt työhaastatteluissa puolisonsa olevan mies, ja että se, ettei hän ei ollut aktiivisesti korjannut Alman edustajien mahdollista virheolettamaa ("onko miehesi halukas muuttamaan"), ei ole valehtelua eikä harhaanjohtamista.

3. Alman toimitusjohtaja Kai Telanne väittää, että Korhonen valehtelee työsopimuksen purkuperusteesta. Korhosen sopimusta ei purettu suinkaan siksi, että hänen puolisonsa on nainen, vaan syynä on johtajasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen syntynyt luottamuspula. Oli ilmennyt, että Korhonen oli ollut epärehellinen ja antanut haastatteluissa valheellisia tietoja mm. puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Telanteen mukaan Almalle on erittäin tärkeää, että Alman omistamien maakuntalehtien päätoimittajat ja heidän puolisonsa ovat poliittiselta vakaumukseltaan neutraaleja ja puolueettomia. Tätä asiaa oli Telanteen mukaan kysytty työhaastattelussa Korhoselta, jolloin tämä oli kertonut, ettei hän eikä hänen puolisonsa ole politiikassa mukana. Vasta maanantaiaamuna 29.9. Telanteelle oli selvinnyt, että Korhosen puoliso onkin kunnallisvaaliehdokkaana Espoossa; oikeastaan Vantaalla.

4.Korhosen mukaan Telanne oli kyllä kysynyt häneltä haastattelutilaisuudessa, oliko hän (Korhonen) tai hänen puolisonsa mukana politiikassa. Korhonen oli vastannut
kysymykseen kieltävästi, eikä hän ollut kertomansa mukaan edes oikein muistanut puolisonsa "vaatimatonta" suunnitelmaa osallistua Vantaalla ehdokkaana kunnallisvaaleihin. Lapin kunnallispolitiikkaan Korhosen puolisolla ei ollut missään tapauksessa tarkoitus osallistua, jos Korhonen tulisi valituksi Lapin Kansan päätoimittajaksi.

5. Korhonen on väittänyt, että Alma Media oli työsopimuksen purkamisen jälkeen ja ilmeisesti vielä tänä aamuna 1.10. tarjonnut hänelle "läksiäisiksi" 90 000 -100 000 euroa, jos hän olisi suostunut irtisanoutumaan tehtävästä "kaikessa hiljaisuudessa" omasta aloitteestaan tai ilmoittamaan julkisuudessa irtisanoutuneensa tai vetäytyneensä päätoimittajan tehtävästä jonkin tekosyyn varjolla. Tähän Korhonen ei ollut kuitenkaan suostunut, koska hän oli kokenut Alman ehdotuksen painostukseksi. Telanne on kiistänyt tämänkin Korhonen väitteen viitaten siihen, että johtajasopimuksessa määritellään tarkemmin työsopimuksen päättyessä mahdollisesti maksettavasta korvauksesta.

6. Tässä ovat tiivistettynä tapauksen faktat. Tapaus on on jo ehtinyt herättää varsin laajaa huomiota, sillä riidan molemmat osapuolet ovat median ammattilaisia, jotka osaavat hyödyntää julkisuutta. Korhonen aikoo viedä asiansa ilmeisesti siviilioikeudellisella kanteella Helsingin käräjäoikeuteen ja vaatia Almalta vahingonkorvausta syrjinnän perusteella.

7. Tapaus soveltuisi hyvin myös yliopistolliseksi tenttikysymykseksi työoikeuden tenttiin, mutta se tultaisiin ja tullaan ilmeisesti myös Helsingin käräjäoikeudessa ratkaisemaan lopulta prosessioikeudellisella eli lähemmin sanottuna todistustaakan jakoa koskevalla perusteella. Miten siis tapausta on oikeudellisesti arvioitava?

8. Selvää on, että työsyrjintä kuten muukin syrjintä on laissa kielletty. Perustuslakiin otetun syrjintäkiellon (PL 6.2 §) mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvään syyn perusteella. Näihin nimenomaan lueteltuihin perusteisiin rinnastettavia ovat m. seksuaalinen suuntautuminen, yhteiskunnallinen asema, perhesuhteet sekä asuinpaikka.

9. Työhönottoperusteisiin, josta tapauksessa on kysymys, sovelletaan myös yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa koskevaa säännöstöä (6 §). Siinä mainitaan samanlaisia henkilöön liittyviä syrjinnän perusteita kuin perustuslaissakin, sukupuolinen suuntautuminen mainitaan yhdenvertaisuuslaissa nimenomaan kiellettynä syrjinnän perusteena.

10. On selvää, että tapauksessa on ollut kielletystä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä, jos oikeusjutun kantajaksi tulevan Korhosen työsopimus on todellakin purettu hänen puolisonsa sukupuolen perusteella. Mutta tästä seikasta on juuri jutussa riitaa, sillä tulevan oikeusjutun vastaaja Alma Media kiistää jyrkästi Korhosen sanotun väitteen paikkansapitävyyden.

11. Kyse on siis näytöstä ja sen arvioinnista. Jutussa tullaan varmasti kuulemaan useita todistajia ja lisäksi Alman edustajia todistelutarkoituksessa. Tässä suhteessa Alma näyttäisi olevan ainakin lähtökohtaisesti niskan päällä, sillä viime maanantain 29.9. palaverissa oli toimitusjohtaja Telanteen lisäksi paikalla kaksi muuta Alman edustajaa. Johanna Korhonen olisi voinut ottaa tilaisuuteen mukaansa juristin tai muun avustajan, mutta tähän ei ilmeisesti osannut varautua, koska hänelle ei luultavasti ollut etukäteen ilmoitettu, mistä asioista palaverissa tultaisiin keskustelemaan. Myös Korhosta voidaan kuulla jutussa todistelutarkoituksessa, ja käräjäoikeus arvioi hänen kertomuksensa uskottavuutta ja näyttöarvoa vapaasti. Se, ettei Korhosta voida kuulla todistajana, ei siis välttämättä alenna hänen kertomuksensa näyttöarvoa.

12. Kyse on tilanteessa, jossa on "sana sanaa vastaan", kuten asia on tapana ilmaista. Liikutaan siis todistelun "harmaalla alueella, jossa asianosaisten puntit todistelun suhteen näyttäisivät olevan jotakuinkin tasan. Tällaisessakin tapauksessa, jossa siis ei pystytä luotettavasti selvittämään totuutta, tuomioistuin joutuu kuitenkin ratkaisemaan jutun ja arvioimaan, onko näyttö riittävä.

13. Tämän kysymyksen tuomioistuin ratkaisee todistustaakkanormien avulla. Todistustaakka on juridinen käsite, joka tarkoittaa jommallekummalle riidan osapuolelle lankeavaa riskiä siitä, että jokin hänelle edullinen relevantti tosiseikka jää vaille riittävää näyttöä. Todistustaakan rasittama asianosainen, kantaja tai vastaaja, häviää jutun, jollei hän kykene esittämään jutussa riittävää näyttöä hänelle edullisesta seikasta.

14. Todistustaakka vaihtelee juttutyypistä riippuen, eikä laissa ole useinkaan nimenomaista säännöstä, kummalla osapuolella on todistustaakka tietyistä seikoista. Mutta yhdenvertaisuuslaista tällainen todistustaakkanormi onneksi löytyy. Lain 17 §:ssä nimittäin säädetään, että jos joku, joka katsoo joutuneensa lain 6 §:n vastaisen menettelyn eli syrjinnän kohteeksi, esittää asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että 6 §:ssä mainittua syrjinnän kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

15. Syrjintään ja syrjintäväitteeseen perustuvassa siviilioikeudellisessa oikeusriidassa vastaajalla on siten todistustaakka siitä, ettei syrjinnän kieltoa ole esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella rikottu. Kuitenkin kantajan eli puheena olevassa tapauksessa siis Johanna Korhosen on ensin esitettävä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että tapauksessa on ollut kyse syrjinnästä. Kyse on syrjintää koskevasta presumptiosta. Jos tällainen olettama kantajan esittämän näytön perusteella syntyy, siirtyy todistustaakka vastaajalle eli tässä tapauksessa Alma Medialle, jonka tulee puolestaan näyttää, ettei syrjinnän kieltoa ole rikottu.

16. Kyseisessä tapauksessa on tietenkin ennenaikaista arvioida, miten jutussa tulee käymään. Mutta tämänhetkisen aineiston perusteella näyttäisi siltä, että Korhonen kykenisi esittämään näyttöä, joka riittää syrjintää koskevaan presumptioon.

17. Korhonen kertoo saaneensa perjantaina 26.9. nimettömän tekstiviestin Lapin Kansan toimitukselta, jossa ihmeteltiin, miksi Alman henkilöstölehdessä Allakassa oli kerrottu, että Korhosen mies ja kaksi lasta muuttavat Rovaniemelle, vaikka viestin lähettäjä sanoi tietävänsä, että Korhosen puoliso on nainen, joka on kunnallisvaaliehdokkaana Vantaalla. Sama tekstiviesti oli lähetetty myös Alman viestintäjohtajalle, jonka kanssa Korhonen oli keskustellut puhelimessa perjantaina ja jolle Korhonen oli ilmoittanut, että Allakan jutussa oli hänen puolisoaan koskeva väärinkäsitys, joka pitää oikaista. Tämä tekstiviesti ja viestintäjohtajan kanssa käyty keskustelu johti sitten palaveriin 29.9., jossa Korhosen työsopimus käytännöllisesti katsoen purettiin.

18. Voin ehkä olla väärässä, mutta minusta näyttäisi edellä kerrotulla perusteella siltä, että Korhonen ei ollut sopimukseen johtaneissa haastatteluissa salannut puolisonsa sukupuolta, mutta toisaalta juuri tätä seikkaa koskevan oikean asianlaidan paljastuminen Almalle 26.9. on ollut ratkaiseva tekijä, jonka perusteella työsopimus purettiin. Ilmeisesti kyseinen seikka eli tehtävään valitun uuden päätoimittajan avoliitto samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa on Lapin Kansan levikkialueella lukijakuntaa ja myös lehden yhteistyökumppaneita ajatellen melkoisen merkittävä asia, kun otetaan huomioon, että tietty ja ilmeisesti vielä aika suuri osa lehden tilaajista ja lehdessä mainostavien yritysten omistajista on lestadiolaisia, jotka eivät aina suhtaudu kovinkaan myötämielisesti samaa sukupuolta olevien puolisoiden yhteiseloon. Sen sijaan se, että Korhosen puoliso on kunnallisvaaliehdokkaana muualla Suomessa, ei todennäköisesti olisi ollut tältä kannalta katsottuna yhtä painava peruste Korhosen sopimuksen purkamiseen.

19. Jos olettama syrjinnästä kantajan esittämän aineiston perusteella syntyy, siirtyy todistustaakka vastaajalle. Alman pitää siis pystyä esittämään näyttö siitä, ettei sopimusta purettu Korhosen puolison sukupuolen perusteella, vaan muulla perusteella eli siksi, että Korhonen oli pettänyt yhtiön luottamuksen ja valehdellut haastatteluissa Alman edustajille, ettei hänen puolisonsa ole mukana politiikassa.

20. Riittääkö viimeksi mainittu seikka työsopimuksen purkamisen perusteeksi, on jo toinen asia ja vastaus siihen riippuu lähinnä siitä, mitä johtajasopimuksessa on sovittu tai edellytetty tai mikä on tavanmukainen käytäntö ja edellytys vastaavanlaisten johtajasopimusten ehtojen mukaan. Mainittu purkuperuste ei kuitenkaan riko syrjinnän kieltoa.

21. Tähän liittyen voidaan todeta, että julkisuudessa olleen tiedon mukaan Kemissä ilmestyvän Pohjolan Sanomien päätoimittajan aviopuoliso (kesk) on toiminut muutama vuosi sitten Kemin kaupunginvaltuutettuna. Julkisuudessa ei ole kerrottu, minkä puolueen ehdokkaana Korhosen puoliso on Vantaalla, mutta voitaneen olettaa, ettei kysymyksessä ole ainakaan keskusta tai kokoomus.

22. Oikeuskäytäntöä eli tuomioistumien ratkaisuja ja etenkään KKO:n ennakkopäätöksiä syrjinnän kiellon rikkomisesta on Suomessa yllättävän vähän eikä ilmeisesti yhtään sellaista, joka olisi samanlainen kuin Korhosen tapaus. Ruotsissa löytyy yksi Högsta domstolenin ratkaisu vuodelta 2006 (NJA 2006 s. 170). Siinä oli kysymys syrjintään perustuvasta koskevasta vahingonkorvausjutusta, jossa tuomittiin korvausvelvolliseksi ravintolanomistaja, joka oli suivaantunut ravintolassa toisiaan suutelevaan kahteen lesboon ja poistanut heidät ja heidän seurueensa mainitulla perusteella ravintolasta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, mutta sekä hovioikeus että korkein oikeus hyväksyivät sen. Hovioikeus tuomitsi vastaajan maksamaan kantajille korvausta 50 000 kruunua, mutta korkein oikeus alensi summan 15 000 kruunuksi.




13 kommenttia:

Mika Lako kirjoitti...

Huudan salista seuraavan välihuudon:
Tapaus Korhosella ei ole mitään tekemistä työlainopin kanssa!
Katso "Suomen työoikeuden käsite ja järjestelmä sekä suhde sosiaaliseen lainsäädäntöön / Arvo Sipilä 1938"
Tai sitten jotain lakipykälää on muutettu minun sitä havaitsematta. Kirjoittaja voisi käydä koputtamassa herra Koskisen ovea siellä Rovaniemellä kysyen seuraavaa: Koska työsuhde alkaa? Kerroitko toimittajille, koska Korhonen ei ole vielä aloittanut työntekoa lehdessä, niin tämä ei ole työlainoppia?
Pohditko voiko päätoimittaja edes olla työsuhteessa? Laiska opettaja laatii tietenkin näistä tenttikysymyksen, oikea vastaus on sitten jonkun ylioppilaan perusteltu mielipide.

Mika Lako kirjoitti...

Lisätään nyt yksi nippelitieto, "ainaluotettavien"(sarkasmia) lehtitietojen mukaan puoliso on 219 Kotila Pirkko (vas)
Poliittisen historian tekeillä olevat jatko-opinnäytteet(HY/valt)
Kotila, Pirkko: Hertta Kuusinen (KVG)

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni kysymys ei ole suoranaisesti sukupuolisesta syrjinnästä, koska irtisanominen johtuu Korhosen puolison sukupuolesta eikä itse Korhosen sukupuolesta.

Asser Salo kirjoitti...

Mika Lakolle

Tapaus Korhosen tekemisellä tai tekemättömyydellä työnlainopin kanssa ei mielestäni ole mitään relevanssia arvioitaessa Alma Median menettelyä.

Kysymys vaikuttaisi ratkeavan, kuten blogisti aivan oikein toteaa, yhdenvertaisuuslain ja ennen muuta sen todistustaakkasäännön (YhdenvertaisuusL 17 §) nojalla.

Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan lain 2 § 1 mom mukaan "sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa". Erityistä merkitystä on saman säännöksen 2-kohdalla, jonka mukaan lakia sovelletaan "työhönottoperusteisiin".

Edellyttäen, että Korhonen nostaa kanteen, hänen tulee lain 17 §:n nojalla esittää näyttöä, jonka perusteella "voidaan olettaa", että hän on joutunut lain 6 §:ssä tarkoitetun kielletyn (välittömän tai välillisen) syrjinnän kohteeksi.

Syrjinnällä tarkoitetaan ko. säännöksen 1 momentin kieltämättä hieman kryptisen sanamuodon mukaan:

1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä);

2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä).

Lisäksi luonnollisesti edellytetään, että syrjintä perustuu (tässä tapauksessa) sukupuoliseen suuntautumiseen. Ts. että Korhosen sopimus päätettiin nimenomaan hänen sukupuolisen suuntautumisensa perusteella.

Jos Korhonen onnistuu todistelussa, ja näyttö siis riittää muodostamaan presumption syrjinnästä, todistustaakka siirtyy vastaajalle, jonka tulee osoittaa, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu.

Tässä tapauksessa Alma Median tulisi siis näyttää, että sopimuksen päättämisellä olisi ollut jokin "asiallinen" syy. Uutisoinnissahan on vedottu jo Korhosen puolison poliittiseen aktiivisuuteen, joka sekin on sopimuksen päättämisperusteena jokseenkin kyseenalainen.

Jos tuomioistuin katsoo, että syrjintäkieltoa on rikottu, se voi tuomita Alma Median maksamaan hyvitystä, jonka määrän on (loukkauksen laadusta riippuen) enintään 15 000 euroa. Tämä enimmäismäärä perustuu lakiin (Yhdenvertaisuuslaki 9.1).

On tietysti oma kysymyksensä, miten tuota soveltamisalasäännöstä tulkitaan. Ts. onko Korhosen tapauksessa kysymys lain tarkoittamasta "työhönottoperusteesta".

Siinäkin tapauksessa, että katsottaisiin, että ns. johtajasopimusta ei tule arvioida tällaiseksi, voidaan perustellusti argumentoida perusoikeusmyönteisellä laintulkinnalla.

Ts. että yhdenvertaisuuslain todistustaakkasäännöksen ilmentämiä periaatteita tulisi niiden perusoikeusliitännän vuoksi soveltaa analogisesti myös johtajasopimusten päättämisen arviointiin (ks. vähän tämänsuuntaisesta argumentoinnista Rovaniemen hovioikeuden ratkaisu 2007:7, joka ei tosin ole lainvoimainen - KKO on myöntänyt valitusluvan 28.8.08).

Sinänsä on huomattava, että johtajasopimuksiakaan ei voitane päättää "täysin mielivaltaisesti", hyvän tavan vastaisilla perusteilla.

Molemmat argumentointitavat näyttäisivät johtavan samaan lopputulokseen, ts. Alma Median tuomitsemiseen korvausvelvolliseksi, jos katsotaan, että se on päättänyt sopimuksen sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Tapauksesta mielenkiintoisen tekee paitsi todistustaakkakysymys, myös se, minkä normiston nojalla tapausta oikeastaan tulisi arvioida. Tällä kysymyksellä on relevanssia ennen muuta mahdollisen hyvityksen kannalta.

Jos tapausta arvioidaan yhdenvertaisuuslain nojalla, Korhonen vaikuttaa menetelleen tyhmästi kieltäytyessään (väitetystä) 100 000 euron rikkojaisrahasta - lain nojalla Alma Median maksettavaksi voidaan näet tuomita enintään tuo 15 000 euroa.

Vaikuttaisi siltä, että tässä tapauksessa Korhonen ei voisi tehokkaasti vaatia sopimukseen mahdollisesti sisältyvän päättämisehdon mukaista korvausta, jos kannetta ajetaan yhdenvertaisuuslain perusteella. Toisaalta edellä mainitsemistani perusteista huolimatta ei liene itsestään selvää, että jutussa tulisi soveltaa yhdenvertaisuuslain todistustaakkanormia, jos kannetta ajetaan sopimusperusteisesti.

Eli kakkua ei voida samalla syödä ja säilyttää. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mika Lako kirjoitti...

Asser Salolle, saatat hyvinkin olla oikeassa. Tosin taidat olla toinen Virolaisen lisäksi, joka perustelee kantaansa "yhdenvertaisuuslailla". Minkä oppiaineen vaatimuksiin tämä säädös kuuluu? Herrat K-P.Tiitinen ja S.Koskinen, eivät ole minun havaintojeni perusteella antaneet lausuntoja vedoten tähän lakiin, heidän lausuntonsa ovat perustuneet nähdäkseni ”työsopimuslakiin”. Mikäli olen väärässä, herrat Tiitinen ja Koskinen varmasti oikaisevat tämän väitteeni. Mielenkiintoista on myös havaita, ettei kukaan näe tapauksella olevan yhtäläisyyksiä ratkaisuun KKO:1999:97, jossa oli myös kyse luottamuspulasta. Rissasen kanne taisi minun tulkintani mukaan kaatua tosiasiassa lähtöviivalla, vaikka ratkaisu tuli maalikameralla. Kun työlainopissa viitataan naapurin päätöksiin, niin kannattaa muistaa, ettei naapurissa edes ole sellaista lakia kuin ”työsopimuslaki”. Ellei tätä ole säädetty sen jälkeen kuin tentin Folken Löntagarrättin.

Itse näen tämän pelkkänä sopimusriitana, jolloin päänäyttövelvollisuus on kantajalla, ei vastaajalla. Tosin sopimuksen sisällön tuntevat vain asiaosaiset, joten näyttövelvollisuuskysymyksiin on hieman ennenaikaista ottaa kantaa. Alman Median vaihtoehdot ovat voineet olla vaikka seuraavat:
a) Vastapuoli on harhauttanut meitä -> riittävä peruste purkaa sopimus-> ei korvauksia.
b) Vastapuolen menettely aiheutti luottamuspulan -> ei perustetta purkaa sopimusta ->
tarjotaan korvauksia osa siitä, mitä on sovittu johtajasopimuksessa.
c) Ei sanota mitään, irtisanotaan sopimus, maksetaan sopimuksessa mainittu summa kokonaisuudessaan.

Mielestäni johtajasopimuksen tärkein ominaisuus on juuri oikeus nostaa johtaja pihalle ilman mitään perusteluja. Historia tuntee lukuisia tapauksia, joissa lehteen on tullut ulkopuolinen päätoimittaja, jonka valinta on ollut virhe omistajan mielestä, joskus myös alaiset ovat olleet aktiivisesti vaihtamassa päätoimittajaa.
Mikäli muistini ei petä, niin ei tämä ole edes vuoden ensimmäinen tapaus.
”Turun Sanomien päätoimittaja vaihtuu epäselvissä oloissa” sekä hakukone kertoo tarkemmin.
Koska tapauksesta ei noussut suurta hälinää, niin oletan, ettei Markku ollut parisuhteessa miehen kanssa?

Eräs ”hauska” yhdenvertaisuustapaus on Helsingin Yliopiston harjoittama apteekkielinkeino. Kun ihminen harjoittaa tätä elinkeinoa, hän maksaa kaikki normaalit verot, sekä kymmenen senttiä jokaisesta lääke-eurosta apteekkimaksua. Huipputehdas laittaa nämä maksut omaan taskuun. Herra Kari.S.Tikan mielestä tämä ei ollut syrjintää.
Tosin herralla taisi olla tällöin päässä YA:n hallituksen puheenjohtajan myssy, mutta sanat olivat professorin arvovallalla lausutut. Eduskunnan valiokuntamietinnöstä oli ”sattumalta” unohtunut maininta tästä kaksoisroolista.

Nämä näyttökysymykset kiinnostavat minua ei-lainopillisesta näkökulmasta.
Miten ihminen(juristi) tekee päätökseensä? Valitettavasti ainoa suomalainen lähde taitaa olla Jaakko Jonkan tekemä kyselysarja syyttäjille. Nämä löytyvät esimerkiksi Jonkan väitöskirjan loppuosasta. Klamin aihetta sivuavista kirjoituksista en tarkoituksella lausu mitään.

Lopuksi kysyisin Asser Salolta, käytätkö omaa nimeäsi, vai oletko vuonna 1938 Neuvosto-
käytätkö omaa nimeäsi, vai oletko vuonna 1938 Neuvosto-Karjalan puhdistuksissa ammutun hovioikeuden auskultanttin inkarnaatio?

Asser Salo kirjoitti...

Mika Lakolle

Yhdenvertaisuuslailla on yhtymäkohtia niin työoikeuteen, valtiosääntöoikeuteen kuin (todistustaakkasäännön vuoksi) prosessioikeuteenkin.

Sillä, mille oikeudenalalle tuo laki yliopistollisessa oppainejaottelussa kuuluu, ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa sitä, millä argumenteilla tapaus Korhonen ratkeaa. Yliopistollinen oppiainejaottelu on täysin sopimuksenvarainen asia ja historiallisen kehityksen tulos.

Kuitenkin.

En tiedä, oletko tenttinyt prosessioikeutta, mutta jos olet, tiedät sen, että tuomioistuimen toimivaltaa rajaa ensisijaisesti kanne. Kantaja ts. määrää, mistä riidellään.

Korhosella on mahdollisuus nostaa hyvityskanne yhdenvertaisuuslain nojalla: tällä ei ole mitään tekemistä työlainsäädännön kanssa. Asiaa ratkeaa yhdenvertaisuuslain määräyksiä soveltaen (edellyttäen, että kysymyksen tulkitaan olevan "työhönottoperusteista"), eikä asiassa tarvitse pohtia työlainsäädännön määräyksiä saati sen soveltamista.

Eri asia on, että työoikeudella saattaa olla tulkintavaikutusta arvioitaessa esim. sitä, täyttääkö Alma Median menettely jonkin yhdenvertaisuuslain 7 §:ssä tarkoitetuista vapautumisperusteista (ts. onko kysymys menettelystä, jota ei lain nojalla pidetä syrjivänä).

Korhonen voi toki nostaa myös sopimukseen perustuvan kanteen, mutta kuten toteat itsekin, yksityiskohtaisempien tietojen puuttuessa sopimusehdoista, ei ole tarkoituksenmukaista kommentoida asiaa enemmälti.

Sen verran kuitenkin totean, että siinäkin tapauksessa, että jutussa nostettaisiin kanne asianosaisten sopimukseen perustuen, ei mielestäni ole yksiselitteisen selvää, että Alma Medialla olisi ollut asiallinen syy sopimuksen päättämiseen, vaikka kysymys johtajasopimuksesta onkin.

Sopimusoikeuden yleisiin oppeihin parhaan ymmärrykseni mukaan kuuluu kielto päättää sopimus hyvän tavan vastaisilla perusteilla.

Tässä tapauksessa hyvän tavan vastaista olisi, kiitos kysymyksen perusoikeusliitännän, sopimuksen päättäminen sopijapuolen seksuaalisen suuntauksen perusteella. Näin on ainakin mahdollista väittää.

Näyttökysymysten osalta niistä kiinnostuneena juristina totean, että erityisesti siviiliprosessuaalisen todistusoikeuden tutkimus on Suomessa ollut Klamin tutkijaryhmän jälkeen hataralla pohjalla. Rikosprosessinkaan puolella ei ole samanlaisia empiirisiä tutkimuksia tehty, kuin Jonkan tutkimuksessa oli.

Empiiristen tutkimusten laatimisen ongelma on toisaalta se, että erilaiset kyselyt saattavat mitata varsin huonosti sitä, miten "todellisuudessa" toimitaan. Lisäksi todistusharkinnan suorittamiseen vaikuttavat olennaisesti menettelyperiaatteet. Siksi esim. Klamin ryhmän eräisiin artikkeleihin sisältyvät tutkimustulokset saattavat vaikuttaa perin erikoisilta. Enempää en lausu ryhmän töistä minäkään.

Eräitä KKO:n ennakkoratkaisuja voidaan kuitenkin tulkita prosessioikeuden yleisten oppien kannalta niin, että KKO olisi jos ei soveltanut, niin ainakin tietoinen eräistä todistusoikeudellisista teorioista.

Ja mitä nimimerkkiin tulee, niin kysymyksessä on todellakin pseudonyymi, joka viittaa edesmenneeseen Asseriin syistä, joita en tässä enemmälti yksilöi. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että kysymys ei ole vasemmistosympatioista millään muotoa.

Mika Lako kirjoitti...

Koska minulle pitää mennä nyt nukumaan, niin lyhyestä virsi kaunis. Olen kyllä joskus kai tenttinyt jotakin Taunoa ja Erkkiä, Erkki varmaan tunnistaa minut viikonloppuna, jos satumme samaan turnauspaikkaan.
Ovatko nämä foorumisäännöt sitten muuttuneet viime aikoina? Korhosen johtajasopimuksessa nimittäin voi olla vaikka kohta välimiesmenettelystä?
Miksi tämä kanne kuuluisi Helsinkiin, wikipedian mukaan Lapin Kansan kotipaikka on Rovaniemi. Lisämausteen tarjoaa eräs lainoppinut, joka vaatii rikostutkintaa. Missä tämän rikosprosessin kotipaikka olisi?

LAPPI Päivitetty: 2.10. 18:08, julkaistu 2.10. klo 13:58

Professori: Syyttäjä pikaisesti töihin Alma Median kohussa
21 suositusta3 kommenttia
Lapin yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen katsoo, että syyttäjän pitäisi alkaa tutkia Alma Mediassa syntynyttä.... en tiedä toimiko tässä linkitys, normaalisti ei
http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=LKA_newssite%2FAMLayout&cid=1194605359764&p=1192553175594&pagename=LKAWrapper

Jyrki Virolainen kirjoitti...

mika lako

Kaikenlaista kivaahan tästä Lapin Kansan tapauksesta vielä saattaa kehittyä: rikosprosessia, siviiliprosessia, välimiesmenettelyä ja ties mitä ja millä kaikilla perusteilla. Mutta tuskinpa tällä palstalla kannattaa alkaa pitää prosessioikeuden peruskurssia!

Jäädään vain odottelemaan kaikessa rauhassa, missä kanne nostetaan ja millä perusteella!

Nyt hyvää yötä - ja sanopa Erkille viikonloppuna terveisiä, jos näet hänet!

Anonyymi kirjoitti...

Kohta 18:

"Ilmeisesti kyseinen seikka eli tehtävään valitun uuden päätoimittajan avoliitto samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa"

Eikö kyseessä ollut kuitenkin laillisesti rekisteröidystä parisuhteesta, joka rinnastetaan avioliittoon?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi

Aivan, rekisteröidystä parisuhteestahan todella on kysymys!

Tuppaavat tässä menemään nuo erilaiset "liitot ja suhteet" välillä sekaisin. Sorry.

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko päätoimittaja kuitenkin työsuhteessa kun ei ole toimitusjohtaja.

Laissa säädetty syrjintähyvitys on enintään 15 000 euroa, minkä lisäksi voi tulla vahingonkorvaus.
Suomessa saanee siis syrjiä, jos on rahaa maksaa siitä. Työ/palvelussuhdetta perustuslaki ei palauttane.

Syrjintänä ei toisaalta pidetä
erilaista kohtelua, "jonka perusteena on työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen liittyvä todellinen ja ratkaiseva vaatimus."

Kommunistiksi paljastuneen päätoimittajan saattaisi voida erottaa oikeistolehdestä poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Säätoimittajan ura ei olisi kai sellaisesta vielä katkolla. Entä jos säätoimittaja olisi rekisteröinyt vääränlaisen parisuhteen. Kansa tietää, entä Lapissa.

Kuntsa kirjoitti...

Miten paljon tällaisessa Korhosen tapaisessa johtajasopimuksessa voidaan soveltaa työlainsäädäntöä ja yhdenvertaisuuslakia? Onko sanomalehti sellainen kaksipäinen hirviö, jossa sekä toimitusjohtaja että päätoimittaja ovat yhtiön elimiä? Sehän rajaisi päätoimittajan toimarin lisäksi yhdenvertaisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle.

Kuntsa kirjoitti...

Kommunisti päätoimittajana kokoomuslehdessä. Ehkä niin.

Jostain syystä Korhonen ei halunnut, että Alman edustajat tietävät hänen puolisonsa olevan mukana politiikassa. Oman muistionsa mukaan hän arveli oli unohtaneensa koko jutun. Siis sen mitä puoliso tekee työkseen, mitä hän opiskeli, mistä väitteli, kuka maksoi opiskelut ja kaiken muun ohessa kuntavaaliehdokkuden.

Jostain syystä puoliso, joka Korhosen mukaan oli muuttamassa hänen mukanaan Roihin eikä osallistu politiikkaan, päätti kuitenkin ryhtyä vielä kunnallisvaaliehdokkaaksi Cantaalla. Toista viikkoa sen jälkeen, kun Korhosen sopimus oli solmittu ja se oli julkistettu.

Tiesikö Korhonen jo haastattelussa, että puoliso ei ole tulossa Roihin? Vai ajatteliko hän, että mieli muuttuu jos ja kun hänet valitaan?

No, vaimon ehdokkuus sinetöitiin viime viikon keskiviikkona. Torstaina asia tuli julkiseksi, ja perjantaina joku vasikka Lapin Kansan toimituksesta narautti Korhosen.

Oman muistionsa mukaan Korhonen tiesi tässä vaiheessa varsin hyvin, mitä oli tulossa. Hän lähetti selittelymailin Lapin Kansan toimarille, jossa kertoi että ehdokkuutta ei enää voi perua ja kuntavaalikampanja vedetään matalalla profiilillla ja varavaltuutetulla. (Korhosen muistiossa ei kerrottu, että ehdokkuuden olisi voinut perua vielä keskiviikkona 24.9. ennen kello 16.00).

Korhosen muistio vahvistaa Alman johdon kertomuksen maanantain tapahtumista. Korhosen muistion mukaan Alman johto ilmoittaa hänelle, että syy sopimuksen purkuun on luottamuspula, Korhonen on valehdellut heille, ollut petollinen ja vilpillinen sekä salaillut asioita. Kun Korhonen muistion mukaan kysyy, onko syynä eroon puolison sukupuoli, vastaus kieltävä. Kun Korhonen kysyy, olsivatko he palkannet Korhosen, jos olisivat tienneet sen mitä nyt tietävät puolisosta ja Korhosesta, vastaus oli Korhosen mukaan myöskin kieltävä.

Minä haluaisin tietää, mihin kysymykseen Talanne Korhosen mukaan vastasi.