sunnuntai 27. syyskuuta 2009

159. Vanhanen ei ottanut vastuuta mistään


Pääministerin tämänpäiväinen haastattelutunti oli odotetunlainen. Vanhanen kierteli ja kaarteli, puhui pitkään ja hartaasti, mutta vältti ottamasta suoraa kantaa useimpiin hänelle kiusallisiin kysymyksiin.

Jotkut ehkä odottivat haastattelusta valtakunnan johtavan poliitikon painavaa ja perusteltua puheenvuoroa koko poliittisen järjestelmän uskottavuutta syvästi ravistelevassa kysymyksessä. Jos odottivat, niin pahastipa taisivat pettyä.

Tilaisuus muistutti minusta enemmänkin rikoksesta epäillyn ahdistuneen oloista puolustuspuheenvuoroa. Isoa poikaa epäiltiin omenavarkaudesta, kun hänet oli tavattu taskut täynnä omenia. Poika puolustautui, että en se minä ollut ja jos olinkin, niin oli siinä mukana muitakin poikia, joiden vain onnistui pötkiä pakoon. Miksi te aina minua syytätte ja vieläpä muiden tekosista! Sitä paitsi omenien poimiminen naapurin puusta oli pojan mukaan pitkään jatkunut traditio, hänen isänsäkin oli aikanaan harrastanut sitä.

Siltä tuo Vanhasen haastattelu minusta kuulosti. Vanhanen ei tunnustanut mitään, ei nöyrtynyt tippaakaan missään kohdin, ei myöntänyt mitään eikä oikein muistanutkaan mitään, ei ainakaan mitään itselleen raskauttavaa. Mutta onhan tähän jo totuttu.

Ennen kaikkea: Pääministeri ei ottanut vastuuta mistään. Hän suorastaan kiersi kaikki kysymykset vastuustaan ja mahdollisesta erostaan. Edes osavastuuta mistään Vanhanen ei halunnut ottaa, vaikka hän on valtakunnan korkein poliittinen johtaja, jolla on ollut jo vuosia valta ja keinot epäkohtien korjaamiseksi. Ja puheenjohtaja puolueessa, jonka nokkamiehiin kuuluvat poliitikot (mm. Vihriälä ja Kaikkonen) ovat tunnustaneet oman virheellisen menettelynsä. Virheellisen menettelynsä nimenomaan keskustan johtamassa RAY:ssä ja Nuorisosäätiössä, jossa myös Vanhanen on toiminut 20 vuotta puheenjohtajana ja jonka varoja on ohjattu vuosien saatossa hänen tietensä hänen omiin vaalikampanjoihinsa.

Mutta ei puhettakaan minkäänlaista vastuuntunnosta tai vastuun ottamisesta! Vain pientä juridista kikkailua esimerkiksi sillä, että vaalitukiin käytetyt säätiön varat eivät olisikaan olleet RAY:sta saatuja varoja. Ikään kuin tällä olisi jotain merkitystä, kun ratkaisevaa on se, ettei säätiön varoja, olipa ne saatu mistä tahansa, voida käyttää muuhun kuin säätiön säädekirjassa määrättyyn tarkoitukseen. Eikä vaalitukien antaminen poliitikoille, ei edes säätiön puheenjohtajalle, taatusti ole ollut kyseisen säätiön toiminnan tarkoitus.

Erityisen pahalta tuntui pääministerin pikkupoikamainen kiivailu siitä, että hänenkö muka pitäisi kantaa yksin vastuu koko vaalirahasotkusta, siis myös muiden puolueiden epäilyttävistä varainkeruutavoista. Ikään kuin joku olisi vaatinut pääministeriltä tällaista marttyyriyttä! Sai vaikutelman, että Vanhanen ei todellakaan halua tai edes kykene kantamaan vastuuta, ei poliittista eikä moraalista vastuuta, ei hallituksensa tai johtamansa puolueen osalta, ei edes omista tekemisistään. Sen sijaan hän etsii syntipukkeja muualta ja on valmis vierittämään vastuuta kernaasti muiden piikkiin. Poliittisen vastuun kantaminen näyttää olevan Vanhaselle täysin vieras käsite.

Pääministeri takertuu mielellään yksityiskohtiin - siis niihin jotka hän muistaa - ja vaatii koko ajan niiden selvittämistä. Hän ei halua tai kykene näkemään kokonaistilannetta eli poliittisen järjestelmän uskottavuuden kriisiä, johon hän osaltaan syypää ja josta hänen pitäisi kantaa pääministerinä vastuuta. Ainoa johtopäätös, joka vaalirahakohusta on Vanhasen mukaan tehtävissä, on se, että vaalirahoituslainsäädäntöä on uudistettava. Sen jälkeen voidaan taas jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kaikki epäkohdat ja toiminnan laillisuutta koskevat epäselvyydet on tarkoitus lakaista maton alle uudella lainsäädännöllä.

Vanhanen vetosi voimakkaasti myös siihen, että nykyinen hämärä vaali- ja puoluerahoituskäytäntö on "vuosikymmenien takainen maan tapa", josta vastuuta ei voida kaataa yksin hänen päälleen. Vanhasen pitäisi toki ymmärtää, että maan tavaksi voidaan hyväksyä vain sellainen käytäntö, joka on järkevä ja kohtuullinen; näinhän sanotaan jo vanhoissa Tuomarin ohjeissa. Noissa ohjeissa sanotaan myös, että lakien ja maan tavan tulee olla yleiseksi hyödyksi, ja että jos laki tai maan tapa tulee vahingolliseksi, se on vääryys, joka on hylättävä.

Vanhanen on ollut varmaan tietoinen nykyisen vaalirahoitusjärjestelmän epäkohdista, mutta siitä huolimatta hän on aina kannattanut sitä hyväksyttävänä maan tapana.
Järjestelmä on hyödyttänyt kyllä tiettyjä puolueita ja niiden tunnetuimpia poliitikkoja, kuten esimerkiksi juuri Matti Vanhasta. Mutta yleiseksi hyödyksi se ei ole ollut, sillä eihän yleisenä hyötynä voida pitää poliittisen järjestelmän uskottavuuden murenemista.

Vanhanen ei voi piiloutua maan tavan tai pitkään jatkuneen käytännön taakse myöskään siksi, että hän on jo vanha poliitikko, joka on ollut mukana valtakunnankin politiikassa yli 20 vuotta. Korruption vastainen EU:n toimielin Greco on Vanhasen pääministerinä ollessa huomauttanut pariinkin otteeseen Suomen hallitukselle, että Suomen pitäisi kiireesti uudistaa puolue- ja vaalirahoituslainsäädäntöään todeten, että Suomen nykyinen puoluerahoituskäytäntö on Valko-Venäjän tasolla. Vanhasen hallitukset eivät ole kuitenkaan ryhtyneet toimenpiteisiin vasta kuin nyt äärimmäisessä hätätilanteessa. Mutta tämäkin toimettomuus on pääministerin logiikan mukaan varmaan jonkun toisen tai joidenkin muiden vika, ei suinkaan hänen.

Tiedämme, että Matti Taneli Vanhasen suuri idoli ja esikuva oli ja on edelleen Urho Kekkonen.
Pääministerimme politiikassa omaksumansa tavat ja käytännöt näyttävät olevan peräisin Kekkosen pääministeriajoilta ja presidenttikaudelta. Vanhanen (54) tuli mukaan politiikkaan nuorena, jo 1970 -luvun loppupuolella. Dosentti Vesa Puuronen on todennut (HS 26.9.-09), että nykyiset vaalirahasotkut ovat seurausta edeltävien kolmen vuosikymmenen aikana muodostuneesta poliittisesta kasvatusjärjestelmästä.

Puuronen kirjoittaa näin:

1970-luvulta 1990-luvulle suuri osa nykyisistä johtavista poliitikoista opiskeli politiikkaa poliittisissa nuorisojärjestöissä. Näihin järjestöihin oli pesiytynyt kulttuuri, joka kasvatti poliitikot toimimaan epärehellisesti järjestöjensä valtionapujen maksimoimiseksi. Epärehellinen "päämäärä pyhittää keinot" -ajattelu on moraalinen perusta, jolle vaalirahoitusjärjestelmä perustuu.

Vanhanen, joka aloitti poliittisen toimintansa juuri nuorisojärjestöissä 1970 - ja -80 -luvulla, näyttäisi olevan kyseisen poliittisen kasvatusjärjestelmän tuote. Nyt ei ole tosin kyse nuorisojärjestöjen valtionapujärjestelmistä, vaan epäterveiden vaalirahoitusjärjestelmien omaksumisesta. Vanhasen aatetaustan vaikutus ilmenee myös hänen tavastaan vältellä poliittista vastuutaan ja vetäytyä "vuosikymmenien takaisen tavan" taakse. Eihän Kekkosen aikanakaan (1950-1980) kukaan johtava poliitikko tainnut juuri kantaa vapaaehtoisesti poliittista vastuuta koskaan mistään, ellei Kekkonen savustanut heitä ulos.

Vanhanen ei joko halua tai kykene näkemään, että hän on osavastuussa siitä, ettei tuosta epäterveestä, jo 1960- ja -70 -luvuilla syntyneestä järjestelmästä, johon kuuluvat myös erilaiset hyvä veli -käytännöt, ole vieläkään päästy eroon. Sitä on päin vastoin Vanhasen hallituskaudella haluttu edelleen pönkittää, viimeksi vuoden 2007 eduskuntavaalien alla mm. KMS -nimisen peitejärjestön avulla.

KMS, joka jakoi yrityksiltä koottua rahaa vaaliehdokkaille, eniten Vanhasen johtaman keskustan ehdokkaille, synnytettiin juuri Matti Vanhasen johtaman puolueen toimistossa hänen tärkeimpien puolueavustajiensa toimesta. Rahaa oli Vanhasen johtamalle puolueelle ja ehdokkaille tyrkyttämässä mm. Nova-yhtiö, jonka johdossa oli talousrikoksista pari kertaa vankeuteen tuomittu henkilö. Vanhanen on viime vuodeta lähtien yrittänyt jostakin syystä sitkeästi peitellä tapaamistaan kyseisen johtajan kanssa ennen vuoden 2007 vaaleja. Nyt tuota samaista johtajaa epäillään jälleen talousrikoksista, joihin hän olisi syyllistynyt mm. antamalla velkojiensa vahingoksi vaalitukea, paitsi muille, myös Vanhaselle ja hänen johtamansa puolueen ehdokkaille.

Kaikissa muissa länsimaissa - Italiaa ehkä lukuun ottamatta - tällaiset korruptiolta vahvasti haiskahtavat epämääräiset ja salaiset kytkökset pääministeripuolueen ja vaalirahaa sanottua tarkoitusta perustettujen peitejärjestöjen kautta antaneiden bisnesmiesten välillä ja niiden paljastuminen olisivat johtaneet oitis pääministerin vapaaehtoiseen eronpyyntöön. Suomessa pääministeri sitä vastoin pitää sitkeästi kiinni pallistaan ja syyttää mediaa ja muita puolueita poliittisesta ajojahdista.

Ensi viikon tiedonantokeskustelussa Eduskunnassa Vanhasen ja hallituksen taktiikkana on totutusti yrittää häivyttää kaikki epäselvyydet ja vastuukysymykset valmisteilla olevan uuden puoluerahoituslain alle.

Tähän on tultu. Saa nähdä, kuinka kauan tätä vaalirahakohua vielä kestää. Jaksavatko ihmiset kestää pääministerin vempulointia ja vastuun välttelyä vielä seuraavat 1,5 vuotta eli seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Poliittisen järjestelmän uskottavuus on jo kärsinyt vaurioita.

Mitä tästä kaikesta opimme?

Epärehellisyys maan poliittisen johdon perii.


21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko professsorille tullut trauma Vanhasesta? Minkä takia? Eikö olisi paras keskittyä vain oman alan eli oikeuselämän ongelmiin, eikä ruotia asioita, joista ei ole kovinkaan hyvin perillä. Ihmettelen sekä blogistin että Lapin yliopiston entisen rehtori Esko Riepulan näkyviä kannanottoja. Taivat sekä blogisti että Riepula olla demareita, joita korpeaa oman puolueen oppositiossa olo.

Riepula raukka on kirjoittanut jostakin Rovaniemen kelkkatehtaasta oikein kirjankin ja syöttää jatkuvasti pääkaupunkiseudun demarivaikuttajille tietoa siitä, että kyllä se Vanhanen saadaan pian jostakin laittomuudesta kiinni kunhan vain rintama siellä etelässä kestää ja tukee Vanhasen kaatamista mahdollisimman näkyvästi. On siinäkin eläkkeelle jääneen korkean virkamiehen elämä myrkyttynyt aika tavalla, kun täytyy kirjoittaa oikein kirja, jossa yritetään vain myrkyttää Rovaniemen päättäjät ja samalla Kepu.Taitaa blogistinkin kirjoitukset johtaa sylttytehtaalle, kun on niin vaikeaa ja ahdistaa.Sanoisinkin blogistille, että "hanki elämä" äläkä sure kaiken maailman murheita. Kirjoita vain hauskoista asioista ja vältä kirjoittamista, josta pursuaa vain katkeruus!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minähän olen yrittänyt kirjoittaa Lahnasesta tässäkin kuussa monta hauskaa juttua! Mutta välillä täytyy toki kirjoittaa joku vakavampikin juttu, jos politiikan tila oikein pahalta näyttää.

En ole demari enkä minkään muunkaan puolueen jäsen, äänestäjänäkin olen "liikkuva."

En sure "kaiken maailman murheita" eikä ahista yhtään. Elämä se on kuin silkkiä vaan...

Anonyymi kirjoitti...

Professorilla trauma Vanhasesta, kysyy anonyymi. Itsekin ajattelin jokin aika sitten samaa asiaa. Mutta nyt. Mielestäni professori on nähnyt Vanhasen läpi ennen meitä muita. Mielestäni nykyinen sotku oikeuttaa blogistin kirjoituksista joka ainoan tavun.

Pidän myös tärkeänä, että kirjoittaminen jatkuu. Kallis uskoo, että Vanhanan valehtelee. E-R Korhola ymmärtääkseni uskoo samoin. Blogisti väittää samoin. Valehtelija pitää laittaa vastuuseen eikä se vaikenamalla tapahdu.

Blogistille toivotukset, että laittaa lisää paperia koneeseen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas, joka on aiemmin hienovaraisesti arvostelut Matti Vanhasta puolueen puheenjohtajana, on nyt äitynyt vallan hurjaksi Vanhasen puolesta puhujaksi.

Rantakangas väittää, että suomalaisissa tiedotusvälineissä on käynnissä pääministeri Vanhasen "häikäilemätön kaatoyritys."

"Eräät mediat ovat valjastaneet kaikki politiikantoimitukset resurssit kaatoyrityksen operointiin. Ulkoparlamentaariset voimat yrittävät saada aikaan ´poliittisen ruumiin´ hinnalla millä hyvänsä," kirjoitti Rantakangas keskustalaisen Verkkoapilan kolumnissaan.

R-kangas kehottaa keskustaväkeä yhtenäisyyteen "ulkoapäin" tulevan hyökkäyksen torjumiseksi.

Niin, hirvenmetsästys on juuri alkanut ja maassa tehdään varmaan satoja kaatoyrityksiä - jopa kaatoja - päivittäin. Ruumiita tulee hirvimetsällä, toivottavasti ei kuitenkaan ihmisuhreja. Olisikohan Rantakangas käynyt hirvimetsällä ja saanut sieltä inspiraation lennokkaaseen retoriikkaansa?

Poliittisista ruumiista ja vieläpä isoista sellaisista puhui eilen myös Matti Vanhanen. Mitä puheenjohtaja edellä, sitä varavanhaset perässä.

Tätä samaista Antti Rantakangasta "syytettiin" viime viikonvaihteen Iltalehdessä, siitä että hän "teki ´kaikkoset´ ja tuki itse itseään."

Vähävaraisten lomatoimintaa tukevan Lomayhtymän - yleishyödyllinen järjestö siis sekin - hallituksen puheenjohtajana toimiva Rantakangas - kaikkiin ne keskustan napamiehet ehtivätkin - kartutti Iltalehden jutun mukaan vaalikassaansa viime eduskuntavaalien alla näppärällä keinolla: Lomayhtymä hankki Rantakankaan tukiyhdistykseltä 1 200 euron arvoisen maisemataulun.

Myös Lomayhtymä saa lehden mukaan tukea RAY:ltä. Rantakankaan mukaan taulu olisi kuitenkin rahoitettu selkeästi Lomayhtymän omalla varainhankinnalla.

Selvitetään, sanoi Vanhanen! Hyökkäys etelän metiaa vastaan on paras puolustus, ajatellee Rantakangas.

Siru Pola kirjoitti...

Tosiaa ei kannata blogistin murehtia. Antaa poliittisten kähmijöiden pelata omaan pussiina, ottaa vastaan epämääräistä rahoitusta vaali- yms. touhuihinsa sekä ohjata yhteiskunnan varoja samoihin askareihin. Eli ottaa konkurssivalmiilta firmoilta varoja vastaan, samoin säätiöiltä, jotka ovat yhteiskunnan suojeluksessa ja saavat erityisvapauksia toimintaansa, koska toimivat tiettyjen rajoitusten ja pelisääntöjen mukaisesti. Poliitikkojen virankähmintöihin ei blogistin kannata vastaisuudessakaan ottaa kantaa. Sehän on vain mukava, kun nämä nyt tehtävissään sumplivat ja suhmuroivat henkilöt siirtyvät tärkeisiin tehtäviin ja korkeisiin yhteiskunnallisiin asemiin. Kyllä he sitten toimivat asiallisesti kun ovat politiikasta "osaamista" ammentaneet.

Anonyymi kirjoitti...

Elähdyttävää tekstiä mieliblogistiltani. Olen noin 100% eri mieltä ylinnä kirjoittavan Anonyymin kanssa ja ummistan mielelläni silmäni siltä, että Vanhasen hallituskumppanit pääsevät joskus blogistin hyppysistä liian helpolla.
Blogisti kysyy päivän tekstinsä loppupuolella, ehkä retorisesti, jaksavatko ihmiset kestää pääministerin vempulointia ja vastuun välttelyä vielä seuraavat 1,5 vuotta eli seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.
-- Onko muita vaihtoehtoja! Nykylainsäädännön suojissa hallituspuolueet voivat ottaa yksimielisyytensä turvin koko kansan panttivangikseen seuraaviin vaaleihin saakka. Onko arv. blogistilla lohdun sanaa kansalaisille, jotka joutunevat kärvistelemään korruptoituneiden ja häiriintyneiden ministereiden rääkättävinä vielä pitkän tovin?

Anonyymi kirjoitti...

"Ulkoparlamentaariset voimat" eli kansalaiset?

Anonyymi kirjoitti...

Mahtaakohan ensimmäisen anonyymin IP-osoite muuten paljastaa jotain mielenkiintoista?
Siis olla vaikkapa jotain Keskustan, valtioneuvoston tai eduskunnan osoiteavaruutta?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kyseli jotain "lohdun sanaa" korruptoituneiden poliitikkojen rääkättävinä kärvisteleville kansalaisille.

Eipä taida olla näköpiirissä ketään "messiasta", joka johdattaisi kärvistelevän kansansa pois poliittisen ahdingon erämaasta.

Lauri Tarastin tulemista ja hänen työryhmänsä mietintöä odotellaan kuin Joulupukkia ja joululahjaa. Olen pessimisti myös tässä suhteessa.

Tarasti on minusta enemmänkin hyväntahtoinen tonttu, jota joku kutsui osuvasti poliittisen eliitin "hyppelyhiireksi," joka sinkoilee ajatuksiaan koepallomaisesti ilmaan milloin mihinkin suuntaan sen mukaan, millaisia toivomuksia johtavat puolueet kulloinkin esittävät.

Tarasti on käytännössä lähinnä vain kirjuri OM:n työryhmässä, joka koostuu puoluesihteereistä ja -pampuista. Kun työryhmässä ovat mukana mm. sellaiset nimet kuin Jarmo Korhonen (kesk), Eero Heinäluoma (sd), Taru Tujunen (kok) ja Sirpa Puhakka vas), ei työryhmältä voida todellakaan mitään ihmetekoja odottaa.

Tarastin työryhmän varapuheenjohtajana on OM:n vaalijohtaja Arto Jääskeläinen, jolle oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi vajaa vuosi sitten ankarat nuhteet aikaisemman vaalirahoituslain valvonnan laiminlyönnistä.

Pukit kaalimaan vartijoina, eipä voi juuri muuta Tarastin komitean kokoonpanosta sanoa.

Tarastihan valmisteli työryhmineen myös edellisen, täysin kelvottomaksi osoittautuneen vaalirahoituslain.

Tarasti, tämä miehekkäällä rintaäänellä haasteleva ikuinen partiopoika (HKV, 69), tietää luultavasti puhuvansa soopaa, mutta sen hän yrittää peittää selkeällä artikuloinnillaan ja matalalla äänellään.

Itse ajattelin selviytyväni Vanhasen hirmuhallituksen loppuajan yrittämällä nähdä tapahtumissa ja poliitikkojen puheissa ja teoissa valoisia eli siis koomisia piirteitä. Niitä tuntuu riittävän kosolti.

Meillehän ovat lisäksi tulossa "ökyhäätkin", kun Matti vie Sirkan alttarille jossakin lähitulevaisuudessa. Ottakaamme siitäkin kaikki ilo irti!

Häälahjoja mitkään kontrollit tai rajoitukset eivät koske, joten Matin häissä saattaa olla keskustan tulevien eduskuntavaalien rahoituksen pelastus. Voidaan vain arvailla, miten suuria shekkejä saattaa löytyä Arto Merisalon ja kumppanien hääparille ojentamista kukkapuskista.

Anonyymi kirjoitti...

Trauma on olemassa! Sitä osoittaa, että arvoisa blogisti on "vaivautunut" kirjoittamaan Vanhasesta 35 blogia eli enemmän kuin mistään muust aiheesta. Vanhanen ei liene mikään turha mies, koska tarinaa on riittänyt näin moneen
blogiin. Eipä silti, kyllähän maailmaan tarinaa mahtuu.

Toinen "mieliaihe" näyttää olevan Kauhajoki! Sekin saadaan käsittelyyn vasta joulukuussa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mieliaiheita on toki monia muitakin, kuten esimerkiksi kysymys yksityisten parkkifirmojen oikeudesta määrätä ns. valvontamaksuja. Tämä aihe herätti kommenttien tulvan. Asia on nyt KKO:n ratkaistavana. Parkkisakkoasiaa on käsitelty runsaasti myös oikeusjakohtuus -nimisessä blogissa, jossa olen ollut kommentaattorina ja parkkifanaatikkojen vastaväittelijänä.

Myös Halla-aho oikeudenkäynti ja HO:n tuomio jutussa Ruusunen vs. Vanhanen olivat ja ovat edelleen mieliaiheitani, nämäkin tapaukset ovat nyt ylemmissä oikeusasteissa, Ruususjuttu sekin KKO:ssa. - Elämme siis mielenkiintoisia aikoja, sillä tulossa on useita ylempien oikeuksien ratkaisuja, joita on syytä aikanaan käsitellä.

Vanhasen suuri osuus blogijutuissani selittyy yksinkertaisesti sillä, että Matti on ollut kerta kaikkiaan niin monessa mukana, kuten esimerkiksi juuri vaalirahoituksessa, Ruususjutussa ja politiikan kiemuroissa yleensä. Minulla ei ole toki henkilökohtaisesti mitään traumoja Vanhasen suhteen, Karjalan ja Vuoksenrannan poikiahan tässä ollaan molemmat.

Siru Pola kirjoitti...

Siis vissiin molemmat, paitsi Matti....
Kyllä se hyvä on, että kun asiaan tarttuu, niin pitää sitä esillä kunnes virheellisyydet korjataan. On melko mielenkiintoista se, ettei kukaan politiikassa (vaikkapa siis Kepussa) mukana oleva ryhdy kommentoimaan tälläkään palstalla näitä vaalirahoituksesta esitettyjä mahdollisesti virheellisiä väittämiä. Mikäpä olisi niin helppoa kuin kertoa asioiden oikea laita ja todistaa se ja siten saattaa blogisti naurunalaiseksi...

Puolueeton tarkkailija kirjoitti...

Joku pyyteli iloista asiaa jatkuvan synkistelyn vastapainoksi. No sehän on selvästi "Presidentin valtaoikeudet". Presidentti saa nimittää tasavallan korkeimmat virkamiehet ja ohjata EU-alueen ulkopuoista ulkopolitiikkaa. Todellinen ilon aihe. On vielä jotain, mitä ei rahalla
voi ostaa.

Iloitkaa niin kauan kuin tilanne on nykyisellään. Suomen kaikkitietävät ja -taitavat poliitikot ovat muuttamassa säädöksiä. Tarkoitus on ottaa Presidentiltä kaikki valta pois ja antaa valta pääminiosterille. Tälle nuhteettomuuden perikuvalle ja itsenäisen Suomen malliedustajalle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, kukaan ei kai osannut nykyistä uutta perustuslakia aikoinaan muotoiltaessa ennakoida, että valtakunnassa voisi syntyä sellainen pattitilanne, jollainen meillä nyt on "päällä."

Jos olisi, niin ehkäpä pykälä ennenaikaisten eduskuntavaalien toimittamisesta olisi saanut hieman toisenlaisen sisällön. Se taas olisi vaikuttanut siihen, ettei pääministerin nauttiman epäluottamuksen toteaminen voisi olla käytännössä kiinni yksinomaan hallituksen toiseksi suurimman puolueen mielipiteestä ja laskelmoinnista.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi blogistin vaikuttavimpia tekstejä on elokuulta ja koskee Pietarsaaren surmadraamaa, jossa vastasyntynyt ja äiti menettivät henkensä.
Tapahtumasarja on hyytävä, osaksi siksi, että alioikeus piti uskottavana todistelua, joka oli maallikon arkijärjelle epäuskottava.
Onko juttu blogistin seurannassa?

Anonyymi kirjoitti...

HIENOA!!

Minusta on hienoa, kun Jyrki Virolainen viljelee useamman laatuisia blogijuttuja. On tiukaa
juriidista tekstia, sitten poliittisia satiireja ja muutama
omintakeinen hupi juttu. Oikein hyva.

Naissa meidan kommenteissamme ei aina oikein blogin pitajan avaukset ala edeta, vaan syyllistymme eipas juupas jakattelyyn ja mollauksiin. Mutta onhan se hyva, etta kaikki kukat saa kukkia. Tosin mielestani Jyrki Virolainen ansaitsisi enamman selvajarkisempaa keskustelua.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kirjoitin Pietarsaaren vauvasurmajutusta blogissani 134/11.8.-09. Juttu, joka käsiteltiin ja ratkaistiin Mustasaaren käräjäoikeuden tuomiolla 3.7., on todistusoikeuden kannalta varsin mielenkiintoinen. Murhaa ynnä muuta koskevat syytteet hylättiin jutussa kokonaan.

Protestoin sitä, että käräjäoikeus määräsi pääkäsittelyn kokonaan salaiseksi. Vaikka tuomio on julkinen, ei tuomion perusteluissa selostettujen syytetyn ja todistajien kertomusten perusteella voida tehdä päätelmiä kertomusten uskottavuudesta. Mm. tämän vuoksi käsittelyn olisi tullut olla julkinen.

Virallinen syyttäjä on 20.8. valittanut käräjäoikeuden tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Syyttäjä on valituskirjelmässään - lehtitiedon mukaan - pyytänyt, että hovioikeus toimittaisi jutussa julkisen pääkäsittelyn, johon siis myös yleisöllä oli mahdollisuus päästä.

Hovioikeus ei ole tiettävästi vielä päättänyt, järjestääkö se jutussa julkisen käsittelyn. Seurataanpa tilannetta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Leif Sevón, KKO:n ex-presidentti, joka on Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan puheenjohtaja, sanoi äsken FST5:n uutisissa, että niiden yleishyödyllisten säätiöiden hallitusten jäsenet, jotka ovat olleet myöntämässä säätiöiden varoista vaalitukea esimerkiksi presidentinvaalikampanjaan, voidaan velvoittaa maksamaan vaalituet takaisin, jos vastaanottajat eivät palauta saamiaan tukia.

Tällaisia säätiöitä ovat Nuorisosäätiö, joka antoi tukea Matti Vanhasen vaalikampanjaan, ja Urheilusäätiö, joka puolestaan tuki Tarja Halosen vaalikampanjaa.

Lisäksi säätiöiden hallituksen jäsenet voidaan velvoittaa korvaamaan säätiöille vahinko, joka aiheutuu siitä, että esimerkiksi RAY lopettaa säätiöiden tukemisen.

Anonyymi kirjoitti...

Otsikkona on "Vanhanen ei ottanut vastuuta mistään". Samaa hänen ex-puolisonsa on todennut, että saisi ottaa enemmän vastuuta lapsista.

Onko tuo luonteenpiirre vai mistä moisessa on kysymys?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

TV2:n Silminnäkijä-ohjelma tänään kello 22::

Rakennusliike maksoi Vanhasen talokuluja. Tv-ohjelma väitti Vanhasen puolisoiden, Matin ja Merjan, saaneen Nurmijärvelle rakentamaansa taloon rakennustarvikkeita, jotka nimeltä mainitsematon rakennusliike on maksanut.

Ohjelman nimettömän lähteen mukaan ko. rakennusliike on urakoinut Nuorisäätiön kerrostaloja. Ohjelmassa väitettiin, että rakennusliike pyrki tarvike-erän maksamisella edesauttamaan jatkourakoita säätiön tulevissa rakennuskohteissa.

Matti Vanhanen oli Nuorisäätiön hallituksen puheenjohtajana 1998-2003 ja sitä ennen varapuheenjohtajana 1981-1997.

Matti Vanhasta ei tavoitettu kommentoimaan ohjelmassa väitettä. Merja Vanhanen ei halunnut kommentoida väitettä millään tavalla.

Olemme nyt saaneet Matti Vanhasen tuoreet kommentit tv-ohjelman väitteistä:

1. Tämä on etelän metian ajojahti minua vastaan
2. Sanottu käytäntö oli jo vuosikymmenien mittainen tapa, maan tapa suorastaan
3. Ei minua voida syyttää tällaisesta tavasta yksin
4. Minä en kyllä ota yksin vastuuta sanotusta käytännöstä
5. Sitä paitsi minulla on vain hajanainen muistikuva..tai ollenkaan muistikuvaa tuollaisesta
tarvike-erästä
6. Lauri Tarastin työryhmä...keskiviikkona on eduskunnassa tiedonantokeskustelu...

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti tuo säätiöiden, rakentajien, yhdistysten penkominen ei jää tähän. Olihan meillä jo 1980-luvun alussa Noppa-juttu, joka käsitteli poliittisen puolueen ja rakentamisen läheisiä suhteita. Ainoa mitä tuostakin muistetaan on se, että tutkinnanjohtaja Aittoniemi astui jonkun varpaille ja pääsi sittemmin eduskuntaan. Onhan noita konkurssiin menneitä rakennusliikkeitä ollut lähellä vasemmistoakin, kuinkahan paljon aikanaan sieltä virtasi vaalitukea.
Ainoa seikka, joka tässä todella hämmentää on se, että kysessähän on ollut maantapa, josta on aivan varmasti tiedetty esim. mediassa pitkään. Mutta aiemmin ei ollut poliittisesti korrektia kertoa näistä rahoituskuvioista. Kuinkahan paljon toimittajat ovat olleet "sidosryhmä"tapaamisissa poliittisten päättäjien ja heidän rahoittajiensa kanssa.