maanantai 19. lokakuuta 2009

175. Ruanda-oikeudenkäynti ajautumassa umpikujaan

Katselmusväkeä Ruandassa

1. Porvoon käräjäoikeudessa alkoi 1.9.2009 laajaa huomiota herättänyt rikosoikeudenkäynti, jossa vuodesta 2007 lähtien vangittuna ollutta Francois Bazaramba -nimistä 58-vuotiasta ruandalaismiestä syytetään vuonna 1994 Ruandassa tehdystä joukkotuhonnasta tai vaihtoehtoisesti 15 murhasta. Oikeusministeriö päätti viime kesänä, sen jälkeen kun asian esitutkinta oli valmistunut, että epäiltyä ei luovuteta oikeudenkäyntiä varten Ruandaan, koska oli syytä epäillä, ettei hän saisi Ruandassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynti päätettiin pitää Suomessa ja Porvoossa, jossa epäilty oli Suomeen saavuttuaan asunut.

2. Olen kirjoittanut Ruanda-prosessissa blogissani 2.9. ja 5.9. Oikeusprosessin järjestäminen Suomessa herätti keskustelua ja arvostelua. Arvelin itse ensin, että prosessi olisi ollut parempi pitää Ruandassa tai jäädä ainakin odottamaan, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin suhtautuu Ruotsin muutama kuukausi aiemmin tekemään päätökseen luovuttaa siellä joukkotuhonnasta vangittuna oleva epäilty Ruandaan. Asialliset kommentit saivat minut kuitenkin vakuuttuneeksi, että syytetyn oikeusturvan kannalta Suomen päätös olla luovuttamatta epäiltyä Ruandaan saattoi kuitenkin olla oikea.

3. Mutta ajatteliko oikeusministeriö sittenkään täysin epäitsekkäästi ainoastaan syytetyn etua asiassa? Oliko ministeriön päätös pitää oikeusprosessi suomalaisten käsissä jonkinlainen osoitus meissä suomalaisissakin piilevästä siirtomaavalta-ajattelusta? Haluttiinko kehitysmaille näyttää mallia ja ottaa oikeusprosessi sen vuoksi hoidettavaksi Ruandan vastusteluista huolimatta?

4. Tämä tuli mieleeni, kun luin Antti Tuurin kirjoituksen Helsingin sanomista 19.9. Antti Tuuri arvosteli Suomea siirtomaavallan tapaisista otteista. Siirtomaan luonnonvaroja ryöstetään, luontoa tuhotaan ja mieluisia vallanpitäjiä pidetään vallassa. Stora Enso ja muutkin metsäyhtiömme ovat Etelä-Afrikassa tehtaineen ostaneet maata ja metsää pilkkahintaan ja pakkoviljelevät siellä sademetsiä kotimaiseen tapaan tehometsätaloudella. Suomalaiset metsäyhtiöt istuttavat mailleen pelkästään eukalyptuspuita paikallisten asukkaiden vastustuksesta välittämättä. Kolonialisti-Suomen kuvaa täydentää sotilaittemme osallistuminen Naton joukkojen rinnalla Afganistanin sisällissotaan, kirjoitti Tuuri. Tunnettu on myös tapa, jolla Suomi haluaa antaa kehitysapua yhä lähinnä suomalaisten ehdoilla; apua annetaan vain jos projektissa on mukana suomalainen tuote, innovaatio tai henkilöstö.

5. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa näyttää ilmeiseltä, että Ruanda-prosessi oli hyvin kunnianhimoinen projekti, jossa terhakas oikeusministerimme on halunnut saada sulkia hattuunsa näyttämällä ruandalaisille ja kenties koko maailmalle, miten tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti suomalainen tuomioistuinprosessi toimii. Epäilyjä ei herättänyt edes se, että kyseessä on asia ja maanosa, joista suomalaisilla ei ole entuudestaan juuri minkäänlaisia oikeudenhoidollisia kokemuksia.

6. Kunnianhimoisia tavoitteita voidaan toki asettaa. Mutta samalla pitäisi huolehtia sitä, että retkelle varustaudutaan hyvin ja mukaan saadaan paras mahdollinen kalusto ja todellisista ammattilaisista koostuva valiojoukko. Maaperää olisi valmisteltava etukäteen "tiedustelun" yms. toiminnan avulla. Ruanda-retki on osoittanut, että kaikissa mainituissa suhteissa on ollut puutteita. Prosessiin lähdettiin torvet soiden ja liput liehuen, suurella joukolla kyllä, mutta aika huonosti valmistautuneina.

7. Käräjäoikeus käsitteli ensin asiaa pari viikkoa Porvoossa, minkä jälkeen oikeus pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja matkusti jatkamaan oikeudenkäyntiä Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin. Siellä käräjäoikeus istui juttua kuukauden verran, suoritti väitetyllä rikospaikalla katselmuksen ja kuulusteli syyttäjän todistajia. Suomeen käräjäoikeus palasi viime viikon lopulla. Oikeudenkäynti jatkuu Porvoossa 26.10.

8. Alun perin oli tarkoitus, että käräjäoikeus käy Afrikan reissullaan myös Ruandan naapurimaassa Burundissa kuulemassa siellä oleskelevia puolustuksen todistajia. Näin ajateltiin, vaikka matkalle lähdettäessä Burundi ei ollut vastannut todistajien kuulemista koskevaan oikeusapupyyntöön. Nyt on ilmennyt, että oikeusministeriö ei ole saanut vieläkään Burundista vastausta pyyntöönsä, joten käräjäoikeuden suunniteltu Burundin matka ei toteutunut. Käsittämätöntä, että sanottua asiaa ei varmistettu Burundista ennen kuin oikeusministeriö teki päätöksen prosessin järjestämisestä Suomessa! Burundissa majailevia todistajia on tiettävästi määrä kuulla Porvoossa jatkuvassa oikeudenkäynnissä, mutta onko tämänkään suunnitelman toteutumisesta varmuutta?

9. Ruandaan matkusti iso retkikunta: neljä tuomaria, kolme syyttäjää, kaksi syytetyn puolustajaa, kaksi tulkkia ja teknisinä avustajina ja yhteyshenkilöinä vielä kolme poliisimiestä. Syytetty ei halunnut matkustaa Ruandaan, vaan seurasi prosessia Vantaan vankilassa, jossa häntä avusti kolmas puolustaja.

10. Käräjäoikeus istuu juttua kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa; Suomessa tuli tämän vuoden alussa voimaan laki, joka mahdollistaa kyseisen, puhtaasti ammattituomareista koostuvan käräjäoikeuden kokoonpanon rikosasioissa. Aiemmin rikosjutun kokoonpanoon käräjäoikeudessa kuului lainoppineen puheenjohtajan lisäksi aina vähinään kolme lautamiestä. Se tästä olisi vielä puuttunut, että Ruandaan olisi jouduttu lähetettämään myös neljä lautamiestä! Ruandaan matkustaneista neljästä käräjätuomarista yksi on toiminut oikeuden sihteerinä. Hänen mukanaolonsa selittynee sillä, että matkalla tarvittiin yksi tuomari kolmen juttua istuneen jäsenen varamiehenä mahdollisten sairaustapausten tms. tilanteiden varalta.

11. Porvoon käräjäoikeus on resursseiltaan suhteellisen pieni käräjäoikeus. Jotta käräjäoikeus olisi selvinnyt muista jutuistaan, oikeusministeriö on varmaankin huolehtinut siitä, että käräjäoikeuteen on saatu lisää tuomarinvirkoja Ruanda-prosessin ajaksi. Miksi näin laaja ja vaativa juttu ylipäätään tuli juuri Porvoon käräjäoikeuteen, olisihan esimerkiksi Helsingin käräjäoikeus ollut resursseiltaan aivan toista suuruusluokkaa? Tämä johtuu laista, jonka mukaan syyte Suomen ulkopuolella tehdystä rikoksesta tutkitaan, jollei muualla laissa toisin säädetä, syytettävän asuin-, oleskelu- tai tapaamispaikan tuomioistuimessa (ROL 4:2).

12. Mainittakoon, että maanpetosta ja valtiopetosta koskevat syytejutut on lain mukaan käsiteltävänä aina Helsingin käräjäoikeudessa, siis siitä riippumatta, missä rikos on tehty. Kenties lakia tulisi nyt saatujen kokemusten perusteella muuttaa siten, että se mahdollistaisi myös nyt kysymyksessä olevan kaltaisen rikosjutun käsittelyn muussakin kuin rikoksen tekopaikan tai syytetyn asuinpaikan tuomioistuimessa.

13. Syytetyn puolustajien melko vähäinen kokemus laajoissa ja vaikeissa rikosjutuissa on herättänyt huomiota, sillä onhan nyt kyse erittäin vakavasta rikosasiasta - näin vakavaa rikosjuttua (15 murhasyytettä) ei liene Suomessa aikaisemmin käsitelty. Olisi odottanut, että puolustajiksi tai ainakin pääpuolustajaksi olisi määrätty todella kokenut asianajaja, sillä rikosoikeudenkäynti on taitolaji, joka vaatii hyvää ammattitaitoa ja kokemusta. Ruanda-jutun tyyppisessä jutussa ei riitä, että avustaja on kielitaitoinen ja hoitanut maahanmuutto-oikeutta tai ulkomaalaisoikeutta koskevia tapauksia. Syytetyn oma ehdotus puolustajaa määrättäessä on toki merkittävä seikka, mutta siitäkin voidaan lain mukaan poiketa "erityisistä syistä." Puolustajan määrää ja kelpoisuuden arvioi tällaisissa tapauksissa jo esitutkintavaiheessa tuomioistuin, Ruanda-tapauksessa puolustajan määräyksen on siis ilmeisesti antanut Porvoon käräjäoikeus.

14. Ruanda-prosessissa ilmeni jo Porvoossa tiettyjä omituisia piirteitä. Ensin oikeuden puheenjohtajana toimiva laamanni Lars Karlsson antoi lehtihaastattelun, jossa hän ilmoitti suorin sanoin, että olisi ollut parempi, että koko prosessi olisi annettu ruandalaisille, koska syytetty olisi laamannin arvon mukaan saanut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin myös Ruandassa. Käsittämätön purkaus kokeneelta tuomarilta juuri oikeudenkäynnin aattona! Oikeuden puheenjohtajan olisi toki luullut ymmärtävän pitävän mölyt mahassaan, vaikka hän itse olikin sanotulla kannalla. Ei ollut ihme, että syytetyn pääpuolustajana toimiva Ville Hoikkala teki heti ensimmäisessä istunnossa väitteen laamanni Karlsson jääviydestä. Käräjäoikeus hylkäsi kahden jäsenen kokonpanossa väitteen, mutta toisaalta oikeuden puheenjohtaja saattoi menettää kyseisellä heitollaan osan arvovaltaansa.

15. Jo Porvoossa ilmeni, että osapuolten tunteet käyvät kuumina. Varsinkin asianajaja Ingrid Heickell osoittautui lehtitietojen mukaan varsinaiseksi kuumakalleksi puolustaessaan terrierimäisesti syytetyn oikeutta puhua pitkään ja ilmeisesti paljolti ohi varsinaisen asian. Laamanni Karlsson joutui huomauttamaan Heickelliä tämän kielenkäytön takia.

16. Jutussa käytettävä kaksoistulkkaus (relay-tulkkaus) ja tulkkien hieman onnahteleva taito pantiin merkille. Jutun käsittelykieli on suomi, mutta syytetyllä on oikeus käyttää oikeudenkäynnissä omaa äidinkieltään. Syytetyn lausumat joudutaan kääntämään ensin ranskaksi ja sitten vasta suomeksi sekä päinvastoin. Ruandan juttu sai Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kiinnittämään huomiota suomalaisen oikeustulkkauksen ilmeisen kehnoon tilaan (HS 30.9). Maassamme ei ole systemaattista koulutusta tai auktorisointijärjestelmää oikeudenkäynneissä toimiville tulkeille, vaan periaatteessa lähes kuka tahansa - niin alan ammattilaiset kuin harrastajatkin - voi ilmoittaa tuomioistuimelle toimivansa tulkkina ja saada tulkkausta koskevia toimeksiantoja. - Outo, että oikeusministeriössä ei ole saatu asiaa kuntoon, vaikka siitä on puhuttu jo vuosikausia.

17. Oikeudenkäynnin jatkuessa Kigalissa raportoitiin ensin teknisistä ongelmista, joiden takia Vantaalla syytetyn kanssa oikeudenkäyntiä videoyhteyden välityksellä seuraava ja käsittelyyn osallistuva asianajaja Heickell ilmoitti yhteyksien olevan poikki lähes parikymmentä minuuttia. Oikeudenkäyntiä seurasi istuntosalissa kymmenkunta suomalaistoimittajaa ja pari paikallisen syyttäjäviraston edustajaa sekä kourallinen muuta yleisöä.

18. Suomalaistoimittajien raporttien mukaan Ruanda on toipunut kansanmurhatragediasta yllättävän hyvin. Ilta-sanomien rikostoimittaja Rami Mäkisen mukaan (I-S 19.9.9 Ruanda on tänä päivänä "hyvin turvallinen maa, jossa korruptio on luultavasti vähäisempää kuin vaaliraha-Suomessa." Mäkisen mukaan Ruanda voisi aivan hyvin "tuomita omansa", sillä oikeuden jakaminen perinteisillä gacaca- kyläkäräjillä (kyse lienee jonkinlaisista totuuskomissioista) on ollut aivan keskeisessä roolissa maan henkisessä jälleenrakentamisessa. "Ruanda ja ruandalaiset olisivat halunneet Bazaramban, mutta Suomi uskoo, että Porvoossa pesii viisautta, jota Ruandassa ei löydy", kirjoitti Rami Mäkinen. - Ehkä ruotsalaiset tiesivät sittenkin Ruandan tilanteen Suomea paremmin, sillä onhan Ruotsissa Kigalissa oma suurlähetystö, Suomella ei. Eri asia on, että näin laajaa ja vakavaa rikosasiaa tuskin olisi voitu käsitellä gacaca-oikeudessa.

19. Porvoon käräjäoikeus toimitti väitetyllä rikospaikalla katselmuksen ja jatkoi prosessia syyttäjien nimeämien todistajien kuulusteluilla; todistajia oli kuulusteltu jo KRP:n johdolla suoritetussa esitutkinnassa vuosi pari sitten. Kaikkiaan Ruandassa kuulusteltiin 38 syyttäjän todistajaa. Jos Porvoossa tosiaan asui viisaus, jota Ruandasta ei löydy, olisi odottanut, että suomalaiset olisivat näyttäneet "oikeuden kehitysmaa" Ruandassa mallia siitä, miten sivistynyt ja arvovaltainen tuomioistuin syyttäjineen ja asianajajineen oikein toimii. Mutta mitä vielä! Porvoossa alkanut osapuolten tukkanuottasilla olo jatkui myös Kigalissa sikäläisen korkeimman oikeuden istuntosalissa. Näin ainakin, jos on uskominen suomalaistoimittajien raportteja. Oikeusjutun osapuolet jatkoivat istunnossa toistensa tyylin arvostelemista.

20. Tiistaina 22.9. oikeudenkäynnistä kuului kummia. Syynä olivat syytetyn puolustajana Vantaan "studiossa" istuneen asianajaja Ingrid Heickellin englanninkieliset kommentit, jotka kuultiin hyvin myös Kigalin istuntosalissa. Laamanni Lars Karlssonin kysyessä eräältä todistajalta, oliko tämä vuoden 1994 tapahtumien aikaan hutu vai tutsi, kovaäänisestä kuului Heickellin ikään kuin itsekseen lausuma kysymys: "Are you straight or gay", oletteko hetero vai homo? - Lehtitietojen mukaan oikeuden puheenjohtaja Karlsson ei kiinnittänyt Heickellin tokaisuun minkäänlaista huomiota.

21. Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun laamanni Karlsson kiitteli saman istuntopäivän päätteeksi viimeistä todistajaa ruandan kielellä tämän käynnistä oikeudessa, kuultiin salin kovaäänisistä Vantaalta kajahtanut asianajaja Heickellin tokaisu: "and don´t forget to kiss his ass too", äläkä unohda suudella myöskään hänen takapuoltaan.

22. Heickellin lausahduksia pidettiin oikeussalissa ja Ruandassa ennenkuulumattomina ja kansainvälistä mielenkiintoa herättäneen oikeudenkäynnin halventamisena ja suorastaan häpäisemisenä. Miten käräjäoikeuden ja sen puheenjohtajan olisi tullut lain mukaan reagoida asianajaja Heickellin sopimattomaan kielenkäyttöön?

23. Laissa eli oikeudenkäymiskaaren (OK) 14 luvun 7 §:n mukaan se, joka käyttää oikeuden istunnossa tuomioistuimen arvoa loukkaavaa tai muutoin sopimatonta puhe- tai kirjoitustapaa, voidaan tuomita heti - mitään syytettä ei siis tarvita - maksamaan 1 000 euron suuruinen järjestyssakko. OK 15 luvun 10a §:n mukaan oikeus saa evätä asiamieheltä tai avustajalta vallan esiintyä jutussa muun muassa silloin, kun asiamies tai avustaja havaitaan toimeensa sopimattomaksi. Selvää on, että oikeuden puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia järjestyksen ylläpitämisestä istunnossa ja antaa tätä varten tarvittavat määräykset (OK 14:6). Tähän muodolliseen prosessinjohtoon kuuluu tuomarin oikeus huomauttaa esimerkiksi juuri asiamiestä tai avustajaa sopimattomasta kielenkäytöstä.

24. Lehtitietojen mukaan Heickellin letkautukset järkyttivät Ruandan oikeusviranomaisia. Mutta mitä laamanni Lars Karlsson teki kuultuaan Heickellin sopimattomat puheet? Ei mitään! Lehtitietojen mukaan oikeudenkäyntiä seuraavien ruandalaisten keskuudessa herätti hämmästystä, että puheenjohtaja ei kiinnittänyt Heickellin letkautuksiin minkäänlaista huomiota. Oikeuden istuntoa seurannut Ruandan pääsyyttäjä Martin Ngoga oli puuttunut asiaan ja kysynyt valtionsyyttäjä Raija Toiviaiselta kyseisen istunnon jälkeen, että eikö oikeus aio puuttua Heickellin möläytyksiin. Vasta tämän jälkeen käräjäoikeus heräsi ja varoitti seuraavan istuntopäivän aluksi Heickelliä vakavasti ja ilmoitti, että tämän käytös oli ollut "erittäin huonoa."

25. Ruandan oikeusviranomaiset olivat tiettävästi erittäin tuohtuneita tapahtumasta ja ilmoittivat, että ruandalaisten ihmisten halventamista ei tultaisi enää sallimaan. Epäasialliset puheet ja letkautukset vaaransivat koko oikeusprosessin jatkumisen Ruandassa, sillä suomalaiset pääsivät näyttämään lainkäyttötaitoaan Ruandan maaperälle vain isäntiensä luvalla, joka olisi mahdollista peruuttaa.

26. Asianajaja Heickellin reaktioita saamaansa varoitukseen ei ole kerrottu, mutta letkautukset jälkeen hän pahoitteli vain sitä, ettei hän ollut huomannut, että mikrofoni olikin jäänyt vahingossa auki. Ei siis minkäänlaista anteeksipyyntöä, vaikka mistään loukkaamistarkoituksesta ei kuulemma ollutkaan kysymys. Heickell puolusti tuhahduksiaan sillä, että hänen mielestään käräjäoikeuden puheenjohtajan ei pitäisi ruveta "sönkkäämään" istunnossa vierasta kieltä (I-S 23.9).

27. Nyttemmin Suomen Asianajajaliitto on ilmoittanut ottavansa viran puolesta tutkittavakseen, rikkoiko asianajaja Heickell lausahduksillaan Hyvää asianajajatapaa ja käräjäoikeuden arvovaltaa. Syytetyn kaksi muuta puolustajaa eivät kuuluu Asianajajaliittoon, joten heihin liiton kurinpitovalta ei ulotu lainkaan. - Minusta on outoa, että Asianajajaliiton pitää tutkia, loukkasiko asianajaja menettelyllään käräjäoikeuden arvovaltaa. Käräjäoikeuden olisi pitänyt toki pitää itse huoli siitä, ettei sen arvovaltaa loukata ja ryhtyä loukkaamistapauksessa tarvittaviin kurinpitotoimiin. Mutta jos oikeuden puheenjohtaja kerran itse aloitti "heittelyn" ("juttu olisi voitu aivan hyvin käsitellä Ruandassa") jo jutun ensimmäisenä istuntopäivänä Porvoossa, niin eipä hänellä taida olla kovin suurta arvovaltaa puuttua puolustajien heittoihin Ruandassa.

28. Huh, huh! Tässä olisi jo varmaan ollut aivan tarpeeksi, mutta jatkoa seuraa. Käräjäoikeuden istunnossa 13.10. kuultu syyttäjän nimeämä 38-vuotias todistaja nimittäin ilmiantoi puolustaja Ville Hoikkalan yllytyksestä väärään valaan. Todistajan mukaan Hoikkala olisi viime tammikuussa Burundissa sanonut todistajalle, että jos todistaja antaisi Bazaramballe "hyvän todistuksen," Hoikkala antaisi todistajalle rahaa ja matkan toiseen maahan. Hoikkala kiisti todistajan väitteet heti valheellisina ja kertoi todistajan päin vastoin vaatineen häneltä palkkiota, jota vastaan hän olisi ollut valmis muuttamaan kertomustaan. Valtiosyyttäjä Raija Toiviainen kertoi syyttäjien harkitsevan mahdollisia jatkotoimia eli selvityspyynnön tekemistä poliisille todistajan väitteen johdosta.

29. Itse en usko Ville Hoikkalan syyllistyneen todistajan väittämään yllytykseen tai rahan tarjoamiseen tietynlaista todistusta vastaan. Mutta tästä episodista toisaalta nähdään, miten vaativa syytetyn puolustajan työ saattaa tämänkaltaisessa jutussa olla. Puolustajalta olisi sen vuoksi edellytettävä korkeaa ammattitaitoa ja kokemusta. Syytetyn puolustajalla on toki oikeus kuulla ja esittää kysymyksiä paitsi oman päämiehensä ilmoittamille todistajille, myös vastapuolen todistajiksi nimeämille henkilöille siitä, mitä nämä tietävät asiasta. Tämä saattaa olla tarpeen mm. vastanäytön hankkimiseksi.

30. Samaan hengenvetoon on kuitenkin aina korostettu ja korostettava nytkin, että vastapuolen todistajia haastateltaessa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta juuri siksi, ettei nyt mainitunlaisia tilanteita pääsisi syntymään. Todistajia ei saa painostaa sopimattomasti, eikä myöskään minkäänlainen uhkailu tai paloittelu voi tulla kysymykseen. Minusta on varomatonta, suorastaan typerää, jos syytetyn avustaja ryhtyy vieraassa kulttuurissa keskustelemaan syyttäjäpuolen todistajan kanssa rahasta tai mahdollisuudesta järjestää todistajalle jokin matka, vaikka mistään yllytyksestä tai muunlaisesta rikollisesta aikeesta ei olisikaan kysymys. Kokenut asianajaja osaisi varoa eikä menisi näin "halpaan."

31. Viimeinen niitti - toistaiseksi - on sitten puolustuksen "vastaisku." Puolustaja Ville Hoikkalan mukaan syytetyn puolustajatrio on tehnyt rikosilmoituksen laamanni Lars Karlssonista ja syyttäjä Tom Laitisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (I-S 17.10). Hoikkalan mukaan kysymys on siitä, että tuomari ja syyttäjä ottivat oikeudessa vastaan ( ilmeisesti syyttäjä tarjosi ja tuomari otti vastaan) kiduttamalla saatuja todistajanlausuntoja. Hoikkalan mukaan useita oikeudessa kuultuja syyttäjän nimeämiä todistajia on kidutettu vankilassa. Puolustus on vaatinut, että sanottuja todistajankertomuksia ei hyväksyttäisi todisteiksi eikä otettaisi oikeudenkäynnissä vastaan, mutta käräjäoikeus oli hylännyt sanotun pyynnön.

32. Kiduttamalla saatu todistus ei kelpaa lailliseksi todisteeksi oikeudessa. Ruanda-tapauksessa lienee kyse siitä, että puolustus on esittänyt kidutusväitteen ja pyrkinyt näyttämään väitteensä toteen, mutta tämä näyttö ei ole vakuuttanut käräjäoikeutta. Tiettävästi puolustus on jo jutun esitutkinnan aikana esittänyt kiduttamista koskevat väitteet ja vaatinut tällä tavoin saatujen todistajanlausuntojen poistamista esitutkinta-aineistosta. Sanottu väite ei ole kuitenkaan mennyt esitutkinnassa lävitse. Nyt sama väite on esitetty uudelleen oikeudenkäynnissä, mutta myös käräjäoikeus on katsonut, että todistajien kiduttamisesta ei ole riittävää näyttöä.

33. Minusta puolustuksen ei olisi kannattanut missään tapauksessa tehdä rikosilmoitusta syyttäjästä ja oikeuden puheenjohtajasta. En toki tunne tapauksen yksityiskohtia, mutta kyse lienee kiduttamista koskevan näytön arvioinnista, joka kuuluu viime kädessä yksinomaan tuomioistuimelle. Tavallisesti mainitunlaiset pääasiasta erillistä todistusteemaa koskevat näyttökysymykset ratkaistaan vasta pääasiaa koskevassa tuomiossa. Silloin punnitaan todistajien kertomusten näyttöarvo ja otetaan huomioon kaikki todistajien kertomusten luotettavuuteen ja uskottavuuteen vaikuttavat seikat. On mahdollista, että esimerkiksi syyttäjien todistajien vankeusaika ja vankilaolot voivat vaikuttaa todistajankertomusten näyttöarvoon, vaikka kidutuksesta ei olisikaan näyttöä. Olisin yllättynyt, jos esitukintakynnys ylittyisi puolustuksen tuomarista ja syyttäjästä tekemän rikosilmoituksen johdosta.

34. Käräjäoikeus jatkaa istuntoaan Porvoossa 26.10. Miten tämä pattitilanne on siihen mennessä ratkaista? Lienee selvä, että osapuolista joku joutuu jättämään näyttämön. Yleensä asianosaisen asiamies tai avustaja ovat tällaisissa tapauksissa heikoilla. Avustaja ei voi erottaa tuomaria, mutta tuomari ja tuomioistuin voivat erottaa avustajan tehtävästään. Tuomari joutuisi lähtemään, jos hänen katsottaisiin tulleen jääviksi. Rikosilmoituksen tekeminen ei kuitenkaan tee automaattisesti puheenjohtajaa jääviksi varsinkaan, jos rikosilmoitus ei johda esitutkinnan käynnistämiseen. Joskus tuomarista tehdyn rikosilmoituksen yksinomaisena tarkoituksena on juuri tuomarin jäävääminen.

35. Eikö Ruanda-prosessin pitänyt olla jonkinlainen näytös kehitysmaalle siitä, miten tuomioistuin toimii länsimaisessa oikeusvaltiossa, oikeusministeri Tuija Brax? Onko tässä tavoitteessa nyt mielestänne onnistuttu? Olisiko oikeusprosessi pitänyt sittenkin antaa ruandalaisten itsensä hoidettavaksi, koska eihän Ruanda mikään kehitysmaa oikeudenhoidollisesti näytä olevankaan. Näyttävät pitävän jopa parempaa huolta tuomioistuinlaitoksen arvovallasta kuin suomalaiset.

Mitenkäs se Kekkonen taas sanoikaan tunareista?


23 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

... joo tää Heidi on napakka tyttö. Omalla tavallaan vielä hyvin sieväkin. Mutta saanut liikaa vaikutteita amerikkalaisista lakisarjoista. Yritetään olla samalla tavalla räväkkä, mutta sitten sorrutaankin halpamaisuuksiin.

Onhan hyvä, että ei pelätä haasteita, ja eiköhän tästä asiasta ole keskusteltu kulisseissa siten, että glooriaa ovat olleet hamuamassa niin tuomioistuinlaitos kuin Valtakunnanilkeilijänvirastokin. Kaippa se Brax on tytöiltä ja pojilta kysynyt, saadaanko homma toimimaan. Niin, eikä kaikki hyötyjät ole tässä. Täytyy muistaa Elfvingin saamat ulkomaanpäivärahat - hän ainakin syytetyn avustajien lisäksi hyötyy oikein taloudellisesti tästä offensiivista.

Nimetön kirjoitti...

Olen näitä blogistin juttuja lukenut noin yli puolitoistasataa kappaletta. Tämä on kyllä yliveto. Hauska kerronta täydennettynä yleissivistävällä ja juridisella tiedolla tekee tästä melkoisen kompinaation. Toki elävän elämän hahmot tässä ansaitsevat persoonina myös kiitoksen. Ilman persoonallisuuksia ei olisi tarinoita.

Nimetön kirjoitti...

Jos Suomesta ei vallan siirtomaavaltaa tule, niin ainakin hyvä on jälkijunassa jotain yrittää.

Ja onhan jo jotain tehty. Mara aikoinaan postillaan Tansaaniassa ja Sambiassa hoiti pään auki Afrikkaan. Sitten muut kehitysapuprojektit päälle. Sitten vielä Zacharias Sundstöm
mukaan, niin alkoipa homma aukeamaan.

Ja hyväähän virkamiehillekin tekee pääsy maailmalla matkaamaan. Eikä tarvitse
enää olla Nokia henkilökuntaa, mikä puhelimien komponenttien raaka-ainelähteitä katsastamaan pääsee.

Mutta raaka-ainebusinekselle ei ole hyväksi sellaiset juristit, mitkä ajettelavat ja möläyttelevät liiaksi omilla aivoillaan.

Nimetön kirjoitti...

"Näyttävät pitävän jopa parempaa huolta tuomioistuinlaitoksen arvovallasta kuin suomalaiset."

Ne kovasti arvovaltaansa murehtivat ovat aina täysiä nollia. Epäpätevyyttä kun ei saa kyseenalaistaa.

Mitä tähän juttuun sitten tulee, niin tuo käräjäoikeus olisi tehnyt kaikkien kannalta fiksuimman ratkaisun, kun se olisi vain läppäissyt alle minuutissa pöytään minkä tahansa tuomion. Tämä siksi, että tää juttu menee joka tapauksessa hovioikeuteen. Kahden pelleilyn sijaan koko homma olisi hoitunut yhdellä sellaisella.

Nimetön kirjoitti...

Muutamalla sanalla puolustajakysymyksestä. Hoikkala on suhteellisen nuori, mutta rikosjutuista hänellä on nähdäkseni vankka kokemus. Hänen ammattitaitoaan en kuitenkaan osaa tarkemmin arvioida. Muistutan kuitenkin siitä, että aa-liittoon kuuluminen ei ole minkäänlainen tae ammattitaidosta. Olen aikaisemmin hoitanut rikosjuttuja vuosia ja huomannut että sekä liittoon kuuluvista että kuulumattomista avustajista suuri tai jopa suurin osa on täysin pihalla rikosjutuissa. Ne, joilla on taitoa puolestaan ottavat juttuja vastaan usein niin paljon, etteivät ehdi kunnolla valmistautua. Ajattelevat, että rutiini korvaa valmistautumisen.Toinen tekijä on kokemus. Näin jatkuvasti avustajia, jotka elivät vieläkin, vuosien jälkeen, vanhassa prosessissa tai olivat muuten vaan täysin pihalla. Heillä on paperilla vuosikymmenien kokemus, mutta käytännössä he hoitavat rikosjuttuja "vanhalla rutiinilla", ilmeisesti lakikirjaa avaamatta. Tutut tuomarit yrittävät sitten vaivihkaa ja varovasti vihjailla lain/lakien muuttumisesta. Se, että avustaja on liittoon kuuluva ei siis takaa ammattitaidon suhteen mitään, sillä liitto ei käytännössä valvo ammattitaitoa, se puuttuu vain selviin väärinkäytöksiin tms. Julkisuus tuo mukanaan helposti epävirallisen huippujuristitittelin ja vakavia rikosjuttuja. Ammattitaitoa se ei mukanaan tuo.Eikä älyä. Yksi tällainen tyyppi Suomessakin sopisi paremmin näpistys- kuin murhajuttuja hoitamaan (Ei ole Arvela, hän on maamme todellisia huippuja). Eli johtopäätöksenä: pätevän puolustajan valitsemisen kriteerinä ei tulisi pitää (ainakaan siis pelkästään) liittoon kuulumista, julkisuutta, tai kokemusta. Nämä yhdessäkään eivät takaa riittävää ammattitaitoa, vaan asia olisi ratkaistava aina tapauskohtaisesti, avustajan tosiasiallista ammattitaitoa arvioiden.

Nimetön kirjoitti...

Jos rikosoikeudenkäynnissä edes pyritään aineelliseen totuuteen, niin miksi juttu piti käsitellä Suomessa. Koko ajan totuutta kyseenalaistetaan molemmin puolin tavalla, joka on luonut minuun pysyvän epäuskon Porvoon herrojen mahdollisuudesta pitää asiassa oikeastaan yhtään mitään tosiseikkaa selvitettynä.

Ville Hoikkala kirjoitti...

Muutama lyhyt kommentti:

1. Ingrid Heickell pyysi anteeksi möläytystään puheenjohtajalta.

2. Oikeudessa muistaakseni 7.10. kuultiin todistajaa, joka on ollut kauan vankilassa. Syyttäjä Tom Laitinen jostain syystä valitsi taktiikakseen kysellä missä oloissa häntä on vankilassa kuultu ja vasta sitten mennä substanssiin. Todistaja kertoi myöntäneensä osuutensa kansanmurhaan kun häntä itseään oli pahoinpidelty julmasti ja kun hänen ympärillään joitakin oli jo kuollut pahoinpitelyn takia. Puolustus vaati kuulemisen keskeyttämistä, koska kyseessä on selvästi kiduttamalla saatu lausunto.

Tarkoituksena on myös saada ulkopuolista linjausta Kidutuksen vastaisen yleissopimuksen tulkinnan linjauksiin, siitä voi olla prosessissa iloa jatkossa.

Ville Hoikkala kirjoitti...

3. Burundi-kohelluksesta olen kanssanne samaa mieltä, mutta vaitiolovelvollisuuden takia en kommentoi enempää. Asiassa tyri joku muu kuin minä. Prosessijohtoa on varoitettu siitä, että puolustuksen todistajien kuulemisen käytännön järjestelyt on täysin auki, mutta pääkäsittely on silti aloitettu. Yksi Ruanda-jutun opetuksista saattaakin olla se, että prosessijohdolle olisi saatava joissakin täsmällisemmät normit.

4. Olin tammikuussa 2009 Burundissa, jonne oli paennut neljä ruandalaista joista kahta oli kuultu esitutkinnassa aikaisemmin. Paon syy oli Ruandan ihmisoikeustilanne, ja olivat myös joutuneet kiristyksen kohteeksi. He itse oma-aloitteisesti halusivat keskustella kanssani havainnoistaan jutun tutkinnan aikana. Tämä on mielestäni puolustukselle ensiarvoisen tärkeää tietoa, jota tuskin muulla tavalla voi Afrikan oloissa hankkia. Kolmea heistä olen haastatellut videolle noin 2 tuntia kutakin. Videolta näkyy, että esittämäni kysymykset on avoimia, enkä mitenkään ohjannut heitä tietynsuuntaisiin lausumiin. Olen luovuttanut videot ja niiden litteroinnit poliisille.

Neljästä ruandalaisesta kolme jatkoi pakomatkaansa muualle Afrikkaan. Olen myöntänyt tukeneeni heitä taloudellisesti matkakustannuksissa, koska ymmärsin heidän olevan vaarassa, eivätkä he saa mitään apua Burundin viranomaisilta (maailman köyhin maa). Neljäs heistä alkoi vaatia minulta matkaa Kanadaan. Sanoin että ei käy, jolloin hän poistui luotani suuttuneena.

Katson että toimintani tarkoitus on ollut hädässä olevan ihmisen suojeleminen ja toisaalta tämän jutun todistelun turvaaminen, koska tulin vakuuttuneeksi, että Ruandassa he ovat vaarassa joutua uudestaan vankilaan ja kidutettavaksi. Näiden kolmen pakolaisen kertomusten johdosta KRP käynnisti maaliskuussa 09 lisätutkinnan. Lisätutkinnassa ja sittemmin pääkäsittelyssä saatu aineisto esim. vankilaoloista vastaa suurelta osin tammikuussa Burundissa tapaamieni henkilöiden kertomaa.

Yst. Terv.



Ville Hoikkala

Ville Hoikkala kirjoitti...

Ja loppuanekdootti:

Jos maassa ei kyetä järjestämään vapaita vaaleja, niin miten siellä onnistuu oikeudenmukainen oikeudenkäynti?

Nimetön kirjoitti...

Ville Hoikkala: "Neljästä ruandalaisesta kolme jatkoi pakomatkaansa muualle Afrikkaan. Olen myöntänyt tukeneeni heitä taloudellisesti matkakustannuksissa - -"

Jos normaali rikosjutussa avustaja maksaa todistajalle mitään ennen oikeudenkäyntiä tai sen jälkeen, se on yksiselitteinen peruste vapauttaa avustaja tehtävästään.

Näin pitää tehdä Hoikkalan kohdalla ja heti.

Mitähän on vielä luvassa, avustaja on jo tuolla teollaan vesittänyt asettanut koko oikeudenkäynnin ja maksettujen todistajien uskottavuuden kyseenalaiseksi.

Heickellille riittää kunnon sakot. Häpeä kuittaa loput.

Nimetön kirjoitti...

En tiedä, kuka seuraavaksi kritisoi Hoikkalaa siitä, että hän tänne blogiin kirjoittaa. Itse en ollut uskoa silmiäni.

Tämä juttu on blogistin parhaita kirjoituksia. Ja aivan uskomattoman hienoa on, että Ville Hoikkala kirjoittaa tänne reaaliaikaiset kommenttinsa. Mitä tähän enää voi toivoa lisää... Kenties Ingridiltä paria suoraa kommenttia.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hyvä näin!

Saisipa joskus KKO:lta - esimerkiksi eilisen Kari Uoti-tuomion johdosta - kommentin joltakin KKO:n jäseneltä, vaikkapa presidentti Koskelolta!

Nimetön kirjoitti...

Keep dreaming Jyrki!

Koskelo ei varmaan edes tiedä mikä blogi on.

Ja Hoikkala hyvä, niin kauan kuin juttu on kesken, jättäisin julkisen kommentoinnin pois. Pysyt vaan prosessissa.

Täytyy varmaan keksiä pian ihan uusi termi: trial by blog.

Ville Hoikkala kirjoitti...

Ihan pakko kommentoida muutama juttu.

Nain suurta julkisuutta saavassa jutussa puolustuksen suhde julkiseen tiedonvalitykseen on aikamoista nuorallatanssia. Toisaalta pitaisi antaa oikeudelle tyorauha. Toisaalta prosesia haittaa se, etta julkisuudessa liikkuu taysin vaaria tietoja oikeudenkaynnissa tehdyista toimista. Jonkinlaisen kultaisen keskitien olen loytanyt esim. tassa blogissa, kun kommentoin lahinna oikeudenkaynnissa esitettyja vaitteita, enka itse ole aloitteellinen osapuoli. Tietoyhteiskunnassa eras kansalaisvelvollisuuksista taitaa olla vaarien tietojen oikaisu.

En siis saarnaa Bazaramban syyttomyyden puolesta, vaan oikaisen vaaria tietoja itse oikeudenkaynnin kulusta. Mielestani se on aika kohtuullista. Puolustajan ei lisaksi tarvitse olla tasapuolinen eika puolueeton, vaan oman asiakkaansa puolella seka oikeussalissa etta julkisuudessa.

Hieman surkuhupaisaa on se, etta kun teimme Karlssonista ja Laitisesta tutkintapyynnon, tietoisesti emme tiedottaneet siita lehdistolle, vaan asia tuli tiedotusvalineisiin viikkoa myohemmin, sen jalkeen kun syyttaja alkoi moittia puolustajia Ilta-Sanomissa. Vaitoinaisuuden syyna oli, etta halusimme nimenomaan asiasta oikeudellisen ratkaisun, emme Karlssonin ja Laitisen julkista nolaamista. Ja eikos vaan etta professoritason blogissa sitten asia siteerataan pain mantya.

Sellainen oikaisu viela, etta rahaa saa liikkua asianosaisten ja todistajien valilla vaikka milla mitalla. Monessa oikeusjutussa on todistajina esim. liikekumppaneita, velallisia ja muita joille rahaa on annettu. Puolustajatkin saavat olla bisneksissa mukana. Ainoastaan yllyttaminen valehtelemiseen on kiellettya.

Eikos se oikeudenkaynnin avoimuus ole kaikkien etu kuitenkin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minä olen kertonut Ruanda-prosessista vain sen, mitä olen lehtien uutisista ja selostuksista lukenut. Jos niissä on jotain virheitä, niin Hoikkalalla on nyt tilaisuus oikaista tietoja.

Nimetön kirjoitti...

Kyllä tässä rikosilmoitusasiassa taas nähdään, miten syyttäjät 'vuotavat' tietoja lehdistölle. Saavat siten varmasti terapiaa ja empatiaa loukatulle mielellensä, mutta muissakin jutuissa olen ollut havaitsevinani, että kommentoinnin tarkoituksena on luoda jutulle suopea tiedotusilmapiiri. Eli en voi välttyä käsitykseltä, että jutuista läyhätetään julkisuuteen syyttömyysolettamasta piittaamatta tarkoituksena edistää syytteen ajamista varsinaisella foorumille eli tuomioistuimessa.

Itse olen ollut faktoista julkisuustietojen varassa, ja tosiaankin blogistin faktat vastaavat näitä tiedotusvälinetietoja. Ei pitäisi yllättyä, että totuus on jälleen kerran oikeasti vähän erilainen. Tämänkin takia Hoikkalan kommentointi on ei vain kiinnostavaa vaan myös opettavaa meille muille tässä erilaisten totuuksien maailmassa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minusta syytetyn puolustuksen eli siis kolmen puolustajan yhteisesti oikeuden puheenjohtajasta ja syyttäjästä tekemä rikosilmoitus/tutkintapyyntö, jossa tuomari ja syyttäjää epäillään virkavelvollisuuden rikkomista, on suurta huomiota muutoinkin herättäneessä rikosjutussa niin merkittävä, suorastaan sensaatiomainen, asia, että se oli syytäkin saattaa julkisuuteen.

Minusta tutkintapyynnön kohtalo olisi syytä ratkaista jo tämän viikon aikana ja ennen kuin Ruanda-prosessi ensi maanantaina jatkuu Porvoossa. Jos esitutkintakynnys ylittyy, ovat tuomari ja syyttäjä tulleet jutussa esteellisiksi.

Jollei ylity, niin voidaan kysyä, voidaanko prosessia muutoin jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Nimetön kirjoitti...

Blogistin on täysin oikeassa. Julkisuuteenhan tuollainen tutkintapyyntö pitää saattaa. Mutta kenen tehtävänä on siitä informoida. Mielestäni ei syyttäjäorganisaation. Jos tämä Laitinen (tai mikä lie) taas purki yksityishenkilönä pahaa mieltään julkisuudessa, niin lieneekö hänen parasta siirtyä muihin töihin.

Eli en ymmärrä, kuka tästä porukasta olisi ollut oikeutettu virkansa puolesta tuomaan tällaisen seikan esiin julkisuudessa. Mielestäni ei tässä vaiheessa kukaan. No, onneksi tästäkin asiasta on tulossa perusteellinen tutkimus, joka toivottavasti suitsee niin VKSV:n kuin paikallistasonkin syyttäorhien ja miksei naistenkin intoa lauleskella virka-asioita julkisuudessa ilman kompetenssia.

Nimetön kirjoitti...

Joskus ihan vakavissaan puhuttiin, että käräjäoikeuksiin pitäisi palkata tiedottaja, joka hoitaisi isoissa jutuissa kaikki viestintäasiat.

Tämä juttu todistaa, että ammattilaista olisi tarvittu. Nyt osapuolet osallistuvat julkisuuteen omia kantojaan puoltaen ja käräjätuomari murisee siihen väliin omia näkemyksiään koko jutun tarpeellisuudesta. On kuulkaa EIT:n pojilla ja tytöillä hauskaa, kun saavat eteensä käännöksen esim. tämän blogin kirjoituksista.

Braxin pulju voisi jo ryhtyä keräämään kootut selitykset kysymykseen täyttääkö suomalainen oikeudenkäynti länsimaiset kriteerit. Vinkiksi OM:öön: kannattaa syyttää mediaa ajojahdista...

Nimetön kirjoitti...

Hoikkala: "Sellainen oikaisu viela, etta rahaa saa liikkua asianosaisten ja todistajien valilla vaikka milla mitalla. Monessa oikeusjutussa on todistajina esim. liikekumppaneita, velallisia ja muita joille rahaa on annettu. Puolustajatkin saavat olla bisneksissa mukana. Ainoastaan yllyttaminen valehtelemiseen on kiellettya."

Rahaa saa liikkua (sissos mikä ilmaisu) päämieheltä todistajalle tod. kuluihin tai valtiolta maksuttoman saaneelle todistajille ennakoina tai tod.palkkioina.

Mistä tiedekunnasta näitä heinckeleitä ja hoikkaloita oikein tippuu?

Ville Hoikkala kirjoitti...

"Rahaa saa liikkua (sissos mikä ilmaisu) päämieheltä todistajalle tod. kuluihin tai valtiolta maksuttoman saaneelle todistajille ennakoina tai tod.palkkioina."

Ole hyva ja ilmoita mihin lain kohtaan tama perustuu?

Asser Salo kirjoitti...

"Sellainen oikaisu viela, etta rahaa saa liikkua asianosaisten ja todistajien valilla vaikka milla mitalla. Monessa oikeusjutussa on todistajina esim. liikekumppaneita, velallisia ja muita joille rahaa on annettu. Puolustajatkin saavat olla bisneksissa mukana. Ainoastaan yllyttaminen valehtelemiseen on kiellettya."

Onpas käsittämättömän harhaista tekstiä.

Hoikkala ei toki kuulu liittoon, mutta hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa (5.7) todetaan yksiselitteisesti, että "asianajajan on vältettävä asianajotoimintaan kuulumattomia liiketoimia asiakkaansa kanssa".

Näitä ohjeita olisi hyvä noudattaa siitä huolimatta, että ei liittoon kuulukaan. Hoikkala lakimiehenä varmaankin ymmärtää, minkä vuoksi.

Onko Hoikkalalla muuten käynyt mielessä, että tällainen "rahallinen avustaminen" voidaan varsin perustellusti ymmärtää sopimattomaksi vaikuttamiseksi todistajiin, joka sekin on kielletty hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa (8.4.1).

Ainakin minusta on päivänselvää, että rahan tarjoaminen todistajille on omiaan luomaan näille painetta todistaa avustajan päämiehen kannalta suotuisalla tavalla - aivan erityisesti tämä pätee Hoikkalan kuvaamissa olosuhteissa.

Ellei tällaista tarkoitusta olisi - kukapa sitä myöntäisikään -, on tällainen menettely silti omiaan herättämään epäilyksiä aivan näin objektiivisestikin arvioiden.

Mitä tulee hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden mukaiseen velvollisuuteen osoittaa tuomioistuimelle arvonantoa (8.1) - en taida lausua siitä mitään. Heickellin menettelyn ratkaisee valvontalautakunta.

Mutta rikosilmoitus laamannista: mitä puolustus oikein ajatteli? Hoikkala varmaankin ymmärtää, että kertomuksen näyttöarvon - mm. sen, onko todistajanlausuma hankittu kiduttamalla - arvioiminen kuuluu tuomioistuimelle.

On käsittämätöntä, että ilman minkäänlaista muuta näyttöä mennään tekemään rikosilmoitus tuomioistuimesta ja syyttäjästä (!)vain todistajan oman kertomuksen perusteella. Huh huh.

Kyynisempi voisi epäillä, että tämä on yritys jäävätä tuomioistuin, jotta prosessi - ja laskutus - voitaisiin pyöräyttää käyntiin toisen kerran.

Mutta minä en ole kyyninen, enkä väitä moista. Olen vain hämmästynyt. Monista asioista.

Nimetön kirjoitti...

Saas nähdä mitä tästä tulee. Olen Asser Salon kanssa täsmälleen samaa mieltä, että puolustuksen todistajalle antama raha asettaa kyllä puolustuksen uskottavuuden koetukselle.

Ehkäpä laamanni ei reagoinut Heickellin letkautuksiin, koska ei ymmärtänyt sen laatuista englannin kieltä...