maanantai 3. toukokuuta 2010

263. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti osa VI: kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi?


Ulvilan oikeusjutussakin näyttää olevan kafkamaisia piirteitä...


2. Tunnustus rikosjutussa on lähtökohtaisesti vain yksi todiste, jonka merkityksen näyttönä oikeus joutuu harkitsemaan kussakin tapauksessa erikseen. Normaalisti tunnustuksen todistusvoima on kuitenkin erittäin vahva. Oikeuskäytännössä tunnustusta, josta on toisinaan käytetty nimitystä "todisteiden kuningatar" (regina probationum), pidetäänkin yleensä riittävänä näyttönä tunnustetun seikan olemassaolosta, jollei erityisiä vastasyitä ilmene. Vakavissa rikosasioissa, kuten juuri henkirikosasioissa, syyttäjän on kuitenkin esitettävä myös muuta näyttöä syytteen tueksi. Jos tunnustus peruutetaan, joutuu oikeus arvioimaan kussakin tapauksessa erikseen, mikä vaikutus tunnustuksella on todisteena (OK 17:4.2).

3. Blogissa 30.4. pohdin alustavasti sitä, mikä merkitys tunnustuksen kannalta voi olla sillä, jos kuulustelussa ei olisi noudatettu asianmukaisia menettelytapoja. Nyt olen saanut lisäinformaatiota, joka on tullut oikeudenkäynnissä esille ja on siis julkista tietoa. Oikeudenkäyntiä raportoivat lehtimiehet eivät vain ole jostakin syystä osanneet kiinnittää näihin seikkoihin ja niiden merkitykseen huomiota.

4. Anneli A:ta kuulusteltiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran epäiltynä 27.8.2009, tämä kuulustelutilaisuus on videoitu kokonaisuudessaan. Kuulusteluja 24.9. ja 26.9. ei videoitu, mutta videolle otettiin kummankin kuulustelun jälkeinen tilanne, jossa Anneli luki kuulustelijan kehotuksesta kuulustelukertomuksensa. Tällainen pöytäkirjan lukemisen videointi vaikuttaa aika oudolta, jopa jonkinlaiselta simputukselta, eikä siinä voi olla kysymys sellaisesta kuulusteltavan kertomuksen ottamisesta ääni- tai kuvatallenteeseen, jota laissa eli ETL 39 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Olisiko näitä "sisälukuharjoituksia" kenties käytetty lehdissä kerrottujen muistijälkien selvittämisessä?

5. Kuulustelujen videoinnin ideana on tallentaa myöhempää käyttöä eli lähinnä syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä silmällä pitäen kuulustelun suorittamistapa, kuulustelun aikaiset tapahtumat, kuulusteltavan kertomus ja hänen kuulustelijan kysymyksiin antamansa vastaukset. Videoinnin tarkoitus on selvittää luotettavalla tavalla kuulusteltavalle esitetyt kysymykset, kuulusteltavan niihin antamat vastaukset sekä kertomuksen antamisolosuhteet.

6. Ulvila-jutun entisen tutkinnanjohtajan aikana videoitiin 2.12.2006 Anneli A:n surmapäivän jälkeisenä päivänä sairaalassa tapahtunut puhuttelu; Annelia pidettiin tuossa vaiheessa rikoksen uhrina. Poliisi videoi Anneli antaman tunnustuksen jälkeen myös hänen keskustelunsa vanhimman tyttärensä kanssa 6.10.2009 Porissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Annelille oli ensin annettu tilaisuus tavata kaikki neljä lastaan. Myös tämä taltiointi vaikuttaa oudolta ja lähes julmalta, sillä tuskinpa edes vankien ja heidän läheistensä tapaamisia on tapana videoida vankilassa.

6a. Mitenhän tällaisen tapaamisen näyttötarkoituksessa tapahtuvaa videointia tulisi arvioida yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta? Tähän videointiin poliisi sai kuitenkin Annelin luvan, mikä ei ole yllättävää, sillä tottahan toki äiti halusi ehdoilla millä hyvänsä tavata lapsensa ehdittyään olla siihen mennessä jo kuukauden päivät vapautensa menettäneenä ja erossa lapsistaan. Annelin mukaan hänelle ei etukäteen kerrottu, että videota oli tarkoitus käyttää todisteena häntä vastaan. Poliisi järjesti tapaamisen voidakseen nähdä ja kuulla, mitä äiti ja tytär puhuvat ja voidakseen tentata tyttöä surmayön tapahtumista!

7. Tapaamistilaisuutta koskeva video on esitetty jutussa todisteena, mutta asianosaisten arviot sen merkityksestä ovat täysin erisuuntaiset. Syyttäjä ja todistajana kuultu jutun päätutkija ovat sitä mieltä, että Anneli halusi videolla tunnustaa miehensä surman lapselleen, kun taas puolustus katsoo, että videolta nähdään ainoastaan tapa, millä tutkijat toistavat samoja kysymyksiään 12 -vuotiaalle lapselle.

8. Sitten tärkein tilaisuus ja kuulustelu, joka olisi tullut ehdottomasti tallentaa videolle. Tarkoitan kuulustelua 30.9.2009, jonka aikana Anneli tunnusti surmateon. Mutta yllätys, yllätys: tätä kuulustelua ei videoitu tai nauhoitettu/äänitetty lainkaan. Tämä on minusta virhe, vaikka kuulustelukertomuksen ottamista ääni- tai kuvatallenteeseen ei olekaan määrätty laissa pakolliseksi (ETL 39.3 §). Jos kerran poliisi on videoinut muita kuulusteluja ja puhutteluja, olisi tietenkin ollut johdonmukaista videoida tärkein rikoksesta epäillyn kuulustelu. Minulla ei ole tietoa, kerrottiinko Annelille ennen kuulustelua, että myös tämä kuulustelu olisi mahdollista videoida ja suostuiko hän siihen, ettei videointia tarvita. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kuulustelija olisi voinut yksin päättää videoinnista.

9. Ei liene vaikea arvata, miksi videointi jätettiin 30.9.2009 suorittamatta - jokainen päätelköön tämän itse kuulustelun tuloksen ja myöhemmin tapahtuneen tunnustuksen peruuttamisen perusteella. Poliisin olisi tullut ottaa huomioon, että videointi on tärkeä suojakeino paitsi rikoksesta epäillyn, myös poliisin oman oikeusturvan samoin kuin tunnustuksen todistusarvon kannalta.

10. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT kiinnitti jo vuonna 1992 Suomeen tekemänsä tarkastuskäynnin yhteydessä huomiota muun ohessa ääni- ja kuvatallenteiden olemattomaan käyttöön maassamme. Valtuuskunta ei saanut kertomuksensa mukaan mitään todisteita tällaisten menetelmien käytöstä esitutkinnassa, vaikka vuonna 1986 säädetty ETL salli niiden käyttämisen. CPT suositti, että ääni- ja kuvatallenteista tehtäisiin vakiokäytäntö. Mutta vielä 2009 esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamista pohtinut komitea joutui toteamaan, että ääni- ja kuvatallenteiden käytön yleisyydestä ei ole saatavissa tarkkoja tietoja. Outoa, eikä komitea tietenkään viitsinyt ryhtyä kyseisiä tietoja selvittämään! Porin poliisilla oli täydet mahdollisuudet kuulustelujen videointiin, mutta jostakin syystä tärkein kuulustelu päätettiin jättää videoimatta. Kerrottiinko kuulustelusta etukäteen esitutkintaa seuraamaan määrätylle syyttäjälle ja miten hän suhtautui siihen, että kuulustelua ei tultaisi videoimaan?

11. Vielä suurempi moka tutkinnassa tapahtui sattui siinä, että 30.9.2009 pidetyssä kuulustelussa, jossa Anneli siis tunnusti teon, puolustaja ei ollut läsnä eikä hänelle ilmeisesti edes varattu tilaisuutta tulla paikalla päämiestään avustamaan. Lain mukaan asianosaisen ja siis myös rikoksesta epäillyn avustajalla on oikeus olla läsnä päämiehensä kuulustelussa, jollei tutkinnanjohtaja pätevistä rikosoikeudellisista syistä sitä kiellä (ETL 31 §). Puolustaja oli ollut läsnä 24. ja 26.9. pidetyissä Annelin kuulusteluissa. Oikeus käyttää avustajaa jo esitutkinnassa on tärkeimpiä rikoksesta epäillyn prosessuaalisia oikeuksia. Avustajan läsnäolo on käytännössä paras suoja estää poliisia käyttämästä kuulustelussa laittomia tai epäasiallisia kuulustelumenetelmiä.

12. Puolustajalle ei nähtävästi varattu asianmukaisella tavalla tilaisuutta olla läsnä 30.9. pidetyssä kuulustelussa. Tästä asiasta on keskusteltu käräjäoikeuden istunnossa, jossa pääkuulustelijaa kuultiin todistajana. Annelin turkulaisen puolustusasianajajan mukaan hän ei ollut saanut etukäteen tietoa Porissa pidetystä kuulustelutilaisuudesta. Kuulustelu oli aloitettu kello 11 ja tutkija oli soittanut puolustajalle tilaisuudesta saman päivän aamuna ja jättänyt asianajajan vastaajan viestin, jonka asianajaja oli kuitenkin kuunnellut vasta kuulustelun aloittamisen jälkeen. Jutun päätutkija kertoi oikeudessa, että tutkinnanjohtaja oli määrännyt kuulustelun pidettäväksi avustajan poissaolosta huolimatta.

13. Asianmukainen menettely olisi edellyttänyt, että asianajajalle olisi ilmoitettu jo kuulustelua edeltävänä päivänä kuulustelusta varsinkin, kun tutkijoiden ilmeisenä tarkoituksena oli juuri tuossa kuulustelussa "laittaa epäilty lujille." Jos näin olisi tehty, asianajaja olisi saanut aikaa valmistautua kuulusteluun. Ilmoituksen tekemistä ei olisi saanut jättää viime tippaan. Olipa syy avustajan poissaoloon mikä tahansa - asianajaja ei joko saanut viestiä ajoissa tai ei olisi ehtinyt paikalle tai hänellä oli este lähteä Poriin - ei kuulustelua olisi pitänyt aloittaa, vaan se olisi pitänyt peruuttaa ja siirtää vaikkapa seuraavaan päivään.

14. Todettakoon, että käräjäoikeudessa rikosasian pääkäsittelyä ei lain mukaan saa aloittaa, vaan istunto on peruutettava ja istunnolle on määrättävä uusi käsittelypäivä, milloin vastaajalle määrätty avustaja ei ole saapuvilla taikka saatavissa heti paikalle (ROL 6 luku 2 § 3 kohta). Jos näin on lain mukaan meneteltävä tuomioistuimessa, niin sitä suuremmalla syyllä samalla tavalla olisi syytä menetellä esitutkinnassa, koska esitutkinta on usein se prosessin vaihe, jossa syyllisyyskysymys tosiasiallisesti aika pitkälti ratkaistaan. Mikä ihmeen kiire tutkijoilla oli aloittaa kuulustelu ja toimittaa se puolustajan poissaolosta huolimatta? Tätä on vaikea ymmärtää. Kuvaan kuuluu, että välittömästi tunnustuksen saatuaan poliisi antoi tunnustuksesta tiedotteen julkisuuteen.

15. Vaikka lakia ei ehkä olisikaan muodollisesti Ulvila-jutun esitutkinnassa rikottu, ei poliisin menettelyä voida pitää asianmukaisena ja hyväksyttävänä, sillä kuulustelussa olisi ollut mahdollista menetellä toisin sekä a) kuulustelun videoinnin että b) avustajan läsnäolon suhteen. Poliisin velvollisuutena on huolehtia esitutkinnassa myös epäillyn oikeusturvaintressin eikä yksinomaan asian selvittämisintressien toteutumisesta.

16. Suomessa lakiin ei sisälly yleissäännöstä lainvastaisten tai epäasiallisin keinojen avulla hankitun todisteen hyödyntämiskiellosta. Tämän vuoksi epäilyttävissä olosuhteissa saatua tunnustusta ei voida noin vain "poistaa" syytettä tukevien todisteiden joukosta. Eri asia on, mikä merkitys tunnustukselle voidaan antaa todisteena. Tästä päättää käräjäoikeus. Selvää lienee, että langettavaa tuomiota ei voida perustaa yksinomaan epäillyn 30.9. antaman tunnustukseen. Tapaamistilaisuutta 6.10. ja siinä annettua "tunnustusta" ei voitane ottaa lainkaan huomioon, koska tilaisuudessa ei ole ollut kyse virallisesta kuulustelusta.

17. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan todennut, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa EIS 6 artiklaa ja varsinkin sen 3 kohtaa (rikoksesta epäillyn oikeus käyttää avustajaa) voidaan soveltaa myös esitutkintaan sikäli kuin tutkinnassa todetut puutteet perustavat merkittävän vaaran oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenkäyntiä tulee tarkastella kokonaisuutena harkittaessa sen oikeudenmukaisuutta EIS 6 artiklan kannalta.

18. Tapauksessa Kolesnik v. Ukraina (19.11.2009) oli kysymys syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun tuomio perustettiin hänen esitutkinnan alkuvaiheessa avustajan läsnä olematta antamiinsa tunnustuksiin, jotka hän sittemmin oli peruuttanut. EIT totesi, että syytetyn oikeutta tarvittaessa viran puolesta määrättävään oikeusapuun loukattiin periaatteessa korjaamattomalla tavalla, jos syytteen hyväksyminen perustettiin lausumiin, joita hän oli antanut esitutkinnassa ilman oikeusavun tarjolla oloa. EIT:n mukaan syytetyn vaitiolo-oikeus ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen olivat yleisesti tunnettuja kansainvälisiä normeja, joille myös EIS 6 artikla rakentui. Erityisesti vm. oikeus edellytti, että syytettä ei saanut perustaa näyttöön, joka oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa pakottamisella tai painostuksella. Kotimaiset tuomioistuimet olivat puheena olevassa tapauksessa tunnustaneet valittajan prosessuaalisten oikeuksien loukkauksen, erityisesti oikeusavun puuttumisen, esitutkinnan alkuvaiheissa. Siitä huolimatta tuomio oli perustettu olennaisilta osin hänen tunnustuksiinsa, jotka oli annettu avustajan olematta paikalla ja joiden olosuhteet antoivat aihetta epäillä, että ne oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa kielletyin menetelmien. Niin olleen EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.

19. Samanlaiseen ratkaisuun EIT päätyi tapauksessa Shabelnik v. Ukraina (19.2.2009). Jutussa oli kyse murhasta syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun syytetty oli tuomittu teosta nojautumalla hänen tunnustukseensa, jonka hän oli antanut esitutkintakuulustelussa asianajajansa poissa ollessa ja jonka hän peruutti oikeudessa pakottamista väittäen. EIT huomautti muun muassa siitä, että tapauksessa tuomio oli ukrainalaisissa tuomioistuimissa perustettu ratkaisevassa määrin syytetyn tunnustukseen, vaikka tämä oli peruuttanut sen oikeudessa. Tunnustuksella oli vain toistettu rikostutkijan jo muutoinkin tietämiä seikkoja. Tunnustus oli saatu epäselvissä olosuhteissa ja syytetyn oikeuksia loukkaamalla. EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kukaan ei kai enää ihmettele, miksi syyttäjä on ottanut etäisyyttä esitutkintaan. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan hän vastaa myös esitutkinnan laillisuudesta ainakin siltä osin kuin vetoaa siihen tuomioistuimessa.

Jokainen joka on nähnyt käytettävän avustajaa esitutkinnassa ymmärtää, että avustaja pelattiin ratkaisevasta kuulustelusta tarkoituksellisesti ulos. Eräissä piireissä toimintakulttuuriin kuuluu, että epäiltyä ei edes yritetä kuulustella ilman avustajaa sen jälkeen, kun tahto avustajan käyttämiseen on ilmaistu. Toki kuulustelua ei ole tarpeen viivyttää avustajan paikalle saamiseksi, mutta tuokaan meriselitys ei tässä päde.

Itse uskon A:n syyttömyyteen. Ainoa asia, mitä tästä taitaa jäädä käteen on poliisin suorittamat virkarikokset ja ihmisoikeusloukkauset.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Myös Suomen lain mukaan syyttäjä vastaa oikeudenkäynnissä esitutkinnan laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

Juri sitä vartenhan hänellä on lain mukaan annettu oikeus ja - VKSV:n mukaan - myös velvollisuus seurata tutkintaa!

Syyttäjä ei voi vetäytyä tutkinnanjohtajan ja tukijoiden selän taakse ja moittia näitä tutkinnassa olleista puutteista ja virheistä.

Kun asia on tullut syyteharkintaan, syyttäjällä on vielä tilaisuus yrittää korjata esitutkinnassa havaitsemiaan puutteita ja virheitä määräämällä tehtäväksi lisätutkimuksia.

Onko Ulvilan tapauksessa menetelty näin?

Anonyymi kirjoitti...

Esitutkinnassa voi lain mukaan monessa tilanteessa menetellä useammalla eri tavalla. Miten saataisiin esitutkintaviranomaiset valitsemaan hyviksi käytännöiksi osoitettavissa olevat vaihtoehdot?

Muuta vaihtoehtoa ei liene kuin se, että tuomioistuimet osoittavat huonojen menettelytapojen seuraukset: jos todisteeksi nimetty kuulustelukertomus on syntynyt avustajan läsnäolematta eikä kertomusta ole (valmiudesta huolimatta) videoitu, ei tuollaiselle todisteelle voi antaa arvoa. Samoin jos tunnistus on tehty yksilöimättä jätetyistä valokuvista, ei tunnistukselle voida antaa samaa painoa kuin jos se on asianmukainen ryhmätunnistus.

Tuomareiden tulee tässä suhteessa ottaa valta itselleen. Ei esitutkinta- ja pakkokeinolakeja voida kirjoittaa siten, ettei poliisilla ole kuin yksi menettelytapa. Tuomareiden tulee osoittaa, että hyvät käytännöt johtavat hyvään lopputulokseen, huonot keinot eivät käräjillä kelpaa. Muutaman tapauksen jälkeen tutkintakäytännöt paranevat.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi pitää esitutkintalaki väljänä. Mielestäni siinä on menettely säännelty hyvinkin tarkkaan. Pitää vain jaksaa lukea.

Aukkokohtien ja tulkintatarkennuksien osalta EIT:n ratkaisukäytäntö on oiva apu. Poliisin ei pitäisi saada menestyksellisestä väittää, että ETL on epäselvä ja sitten menetellä kuin DDR:ssä aikoinaan...

Anonyymi kirjoitti...

Liittyen tuohon ettei sitä kuulustelua, jossa epäilty on "tunnustanut" teon.

Se ettei kyseisestä kuulustelusta ole olemassa videota, voi johtua myös siitä, että vaikka kuulustelu olisikin ensiksi videoitu, on video sisältönsä vuoksi päätetty hävittää.
Poliisithan ovat tunnetusti mestareita kadottamistempuissa.

Mikäli tunnustus olisi saatu asiallisin keinoin palvelisi videoon olemassaolo nimenomaan kuulustelevien poliisien oikeusturvaa(erityisesti koska epäillyn avustaja ei ole ollut paikalla) ja antaisi väitetylle tunnustuksella suuremman painoarvon.

Tunnustus ainoana todisteena ei muutoinkaan ole vielä langettavalle tuomiolle riittävä.


Vääriin tunnustuksiin takertuminen on hyvin vahingollista. Tällöinhän seurauksena on syyttömänä tuomitun lisäksi vapaalle jäävä murhaaja.

Poliisia ei näköjään tippaakaan kiinnosta se että tunnustuksen ollessa väärä, jää henkirikokseen syyllistynyt henkilö vapaalle. Tuolta ammatikunnalta tosin uskon nykyään mitä vain.

Anonyymi kirjoitti...

STASI SUOMESSA? ? Poliisin Reinikaiset "poikaystävänä". Miksi poliisi ei kiellä, tai sitten vahvista väitettä?
Miksi poliisi Ei salaa juottanut alaikäisiä lapsia humalaan? Varmasti olisivat laukoneet merkittäviä totuuksia tapahtuneesta.Vai juottiko sittenkin?
Tämä olisi osoittanut yhtä korkeaa moraalia, kun Romeo-Reinikaisen lähettämisen yksinhuoltaja leskeä "lohduttamaan".
Nyt Paateron mahtikäskyllä tietoa pöytään. Loppukin luottamuksen ripe poliisiin ja sen toimintaan on häviämässä. Vaikka maata johtaa DDR:n tunnistamiskomitean puheenjohtaja, ei kai kaikkia toimintatapoja kopioida Stasilta!
Nim. L.H. Hoppu

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsissa on iät ajat kuulustelu nauhoitettu ja sitten purettu pöytäkirjaan sanasta sanaan. Meillä kuulustelija "tulkitsee" sisällön ja kirjaa sen siten kuin on ymmärtänyt. Pöllämystynyt kuulusteltava allekirjoittaa tulkinnan - joskus enempää harkitsematta.

Minusta ruotsalainen käytäntö on selvempi: siinä ilmenee, mitä osalliset todella ovat sanoneet. Pöytäkirjaan tosin tulee enemmän paksuutta. Meilläkin kysymys/vastaus-systeemiä käytetään, mutta varsin harvoin.

Jälkimmäisen käytännön myötä säästyy myös siltä riesalta, että välttyy lukemasta kammottavaa suomen kieltä. Hiljan luin satoja sivuja yliopistomaailmaan liittyvää pöytäkirjaa. Pääkuulustelijan kirjallisen tulkinnan mukaan epäilty ja muut olivat käyttäneet kieltä, jossa kaikki yhdyssanat ovat päin seiniä, ja teksti muutenkin yhtä puuroa. Kielikorvaani raastaisi, jos joutuisen sellaisen sepustuksen allekirjoittamaan epäiltynä/asianomaisena/todistajana. - No, tämä ei ole maailman suurin ongelma, mutta tulipahan sanottua.

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsissa ei taideta purkaa sanasta sanaan vaan ainoastaan keskeisimmiltä osin. Tietysti joskus koko kuulustelu voi olla sitä keskeisintä asiaa jutun kannalta.

Anonyymi kirjoitti...

kiitos loistavaa pohdintaa.
itse kallistun syyllisyyden kannalle. Auerin kertomus on sen verran sekava että hänen uskottavuus on mielestäni mennyt.
En pitää uskottavana hänen väitteitä että hän olisi yrittänyt 'häätää murhaaja tai jopa hyökännyt häneen kimppuun'.
Tämä on varsin naurettava selitys sille miksi hänessä oli lahden verta.
'Kotitekoiset aseet' eivät myös viittaa ulkopuoliseen tekijään. Auerin selostuksessa että hyökkäjän kasvot olivat ilmeettömät, mutta hän oli huppupäinen, on selvä ristiriita. Auer myös tunnisti K.Tannerin tekijäksi, joka oli selvästi tätä samaa juonittelua. Rikospaikalla monet asiat viittavat lavastukseen. -K-
----------------

Auer kaivoi punaisen paidan esiin ruskeasta paperikassista ja näytti sen veriroiskeita tuomareille. Hän selosti, että hihan veripisarat ja rinnan veriroiskeiden suunta tukevat hänen kertomustaan.- Nämä täsmäävät siihen, kun olen sängyn päästä hyökännyt kimppuun. En seissyt missään asennossa, Auer näytti paidan rintapieltä.
Iltasanomat 20.04.

---------------

Anonyymi kirjoitti...

Nettikeskustelun pohjalta jo "viisaimmat" langettavat tuomioita... Hohoo. Ainoa "tuomio" minkä pystyn arvioimaan kaiken esitetyn pohjalta on se, että poliisi Roomeoineen on totaalisesti muninut ja sotkenut tutkimuksensa.
Poliisin kehittämän näytön perusteella Auerin voisi tuomita yhtä hyvin Kyllikki Saaren murhasta. Sekään rikos ei ole vanhentunut. Saataisiinko se tähän kimppaan? Oliko Auer jo syntynyt aikoihin?
Seppo Reinikainen pyjamassa selvittämään.
Nim. L.H. Hoppu

Puolueeton tarkkailija kirjoitti...

Todella loistavaa analyysiä anonyymiltä, joka kertoi itse kallistuvansa syyllisyyden kannalle. Näin selkeä käsitys pintapuolisesti vain mediassa käsitellystä jutusta osoittaa todellista tutkijan taipumusta.

Kiitos Jyrkille jälleen kerran mielenkiintoisesta blokista. Ei suinkaan Ulvilan surmajutun selostuksesta vaan suomalaisen oikeudenkäytön terävästä analyysistä. Vaikuttaa, että paljon olisi tasavallassa vielä muutostarpeita.

Kuntsa kirjoitti...

Hyvä ihme Jyrki,

Poliisi ja varmaan syyttäjäkin pitää tärkeimpänä todisteenaan nauhoitusta soitosta hätänumeroon. Anneli A:n ensimmäinen kuulustelu epäiltynä oli samoin tärkein todistelun kannalta, poliisin piti saada välttämättä videoitua kuinka AA puhui ristiin nauhoitteen kanssa. (Anneli antoi myöhemmin kyllä luvan käyttää asianomaisen roolissa tehtyjä kuulusteluja.)

Sen sijaan 30.9. kuulustelu ei eronnut aikaisemmista tai sen jälkeen pidetyistä. Niissä AA:ta avustava Manner oli vaihtelevalla menestyksellä paikalla; hänellä oli esteitä tai, kuten 30.9. kävi, poliisi ei saanut häntä kiinni. Manner ei pitänyt läsnäoloaan kuulusteluissa tarpeellisena.

Annelin kuulustelukertomuksia lukiessa huomio kiinnittyy Annelin asenteessa tapahtuneeseen muutokseen 24.9. heti Mannerin mukaantulon jälkeen. Edellisenä päivänä AA oli pitäytynyt jyrkästi alkuperäisessä kertomuksessa ja vastaukset poliisin kysymyksiin olivat luokkaa "en osaa selittää tätä asiaa", "en kommentoi". Seuraavana päivänä Mannerin kanssa käydyissä kuulusteluissa AA piti mahdollisena, että hän oli riidellyt rajusti uhrin kanssa.

Toinen muutos tapahtui muistijälkitestien tekemisen jälkeen 14. lokakuuta. AA alkoi silloin palata alkuperäiseen kertomukseensa.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko sanoa rehellisesti, että kyllähän meillä poliisin esitukintamenttelyissä piilottelee suuri ja vaiettu syy ja samalla mahdollisuus oikeudenmukaisen oikeudenkäytön rikoasioissa toteuttamiseen ja haluttaessa sen alusta asti estämiseen.

Ihan täyteen vedättämiseen ja kevyempään prosessin vinouttamiseen päästään aina kun halutaan. Näin se vaan on.

Hienoa, että Virolainen käsittelet nyt puheena olevan tapauksen kautta tätäkin turhan paljon vaiettua osaa rikosprosessien kokonaisuudesta.

ETL on tosiasiassa monin paikoin erittäinkin yksityiskohtaisesti ja velvoittavasti ilman harkinnanvaran jättämistä kirjoitettu.
Tuomioita sen rikkomisesta ei kuitenkaan anneta.
Tämä panee joskus ihmettelemään, kyse kun kuitenkin on perustavanlaatuisesta ja tarkasti lakitasolla ohjeistetusta oikeudenkäytön osasta.

Kun ei rangaista, niin viesti menee kyllä perille läpi koko kentän olipa Paatero tai Salminen ylimpänä näyttämässä esimerkkiä tai ei: Ei tarvitse noudattaa.

Anonyymiä, joka kirjoittaa aivan oikeita huomioita esitutkinta-aineistojen tuottamisesta meillä pääsääntöisesti ilman taltiointeja ja kuulustelijoiden huonosta kirjoitustaidosta, täydentäisin siltä osin, että kysymys/vastaus -periaate ei käytännön työssä toista tietenkään yhtään sen varmemmin kuultavan kertomaa kuin kertomustapa, jossa omat kysymykset on jätetty pois näkyviltä.
Ero on vain tässä, että omat kysymykset ovat pois näkyviltä.

Kun kuultava sanoo uhkailu, voit aina kirjoittaa pelottelu. Kun kuultava sanoo teräase, voit kirjoittaa terä ase. Kun kuultava sanoo "alkoi kuristaa ja pakotti hiljaiseksi", voit kirjoittaa "alkoi lohduttamaan".

Kahdeksan sivua ja kuusi tuntia näin, allekirjoitusvaatimus iltakymmeneltä, niin kyllä rikoksesta syyttäjälle syntyvä kokonaiskuva muuttuu aika lailla.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä kontekstista irrallisena ihmettelen uutisen http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/05/pasilan_poliisin_roskalavajutun_tutkinta_paattymassa_1653333.html perusteella, onko Suomessa lainkäytöllä ja oikeusvarmuudella maksimihinta määriteltynä vai halutaanko vain päästä erinäisiä selittyjä tarjoilemalla helpolla ja välttää vastuu.

Anonyymi kirjoitti...

Kuntsa - Eiköhän poliisin - ja syyttäjänkin (!) - tärkein todiste ole (ollut) epäillyn tunnustus, jota on jahdattu myös hänen ja hänen lapsensa tapaamisessa poliisisetien toimesta!

Kuntsan kirjoituksesta ilmenee hyvin, miten valikoiden poliisi on videoinut A:n kertomuksia ja kuulusteluja! Tapa ei todellakaan osoita tasapuolisuutta ja objektiivisuutta.

Poliisi ei 30.9. saanut puolustajaa kiinni siksi, kun se ei halunnutkaan saada häntä kiinni. Kun kuulustelu alkoi klo 11 Porissa, poliisi soitti vasta samana päivän aamuna turkulaisen asianajajan kännykkään ja jätti viestin vastaajaan näytöksi siitä, oli yritetty tavoittaa.

Tarkoitus oli "panna nyt se eukko vihdoinkin laulamaan", joten eihän tässä tilaisuudessa avustaja saanut toki olla paikalla "sekaamassa." Myös kuulustelun videointi olisi häirinnyt tarkoitusta ja kovia otteita pahemman kerran.

Huteraa rikospaikkatutkintaa surman jälkeen - poliisit vain availivat roskasäiliöiden kansia, eivät penkoneet niitä - yritettiin kiivaasti paikkailla epäasiallisilla tutkinta- ja kuulusteleumetodeilla.

Eilisessä I-S:ssa Markku Fredman sanoi, että poliisin päämajan soluttautumisoperaatiota "Sepon" avulla voitaisiin pitää jopa jonkinlaisena seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Anonyymi kirjoitti...

Jottei olennainen unohtuisi esitutkintaviranomaisten morkkaamisen ja -menettelyn ylikorostamiseen, rikostuomio perustuu suullisessa pääkäsitelyssä vastaanotettuun näyttöön.

Varsin usein salissa puolustus väistää ja harhaanjohtaa huomion esitutkinnan puutteisiin sen sijaan, että arviosi ja keskittyisi pääkäsittelyn näyttöön.

Se ei ole uutta saati Porissa keksittyä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mutta jos juttu on huonosti tai epäasiallisin keinoin tutkittu esitutkinnassa, niin hankala noita puutteita ja virheitä on enää oikeudenkäynnissä ja pääkäsittelyssä korjata.

Pääkäsittelyssä esitettävä näyttö kootaan jo esitutkinnassa. Sen merkitystä ja näyttöarvoa puntaroidaan sitten pääkäsittelyssä.

Suomen lakiin ei ole vieläkään saatu yleissäännöksiä epäasiallisien/laittomien keinojen avulla hankittujen todisteihin hyödyntämiskiellosta.

Tätäkään asiaa ei taidettu pohtia lainkaan viime vuonna julkistetussa laajaa ETL:n ym. lakien uudistamispaketissa.

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisikö anonyymin mukaan siis esim. Anneli esitutkinnassa antama tunnustus sivuuttaa kokonaan, kun hän on peruuttanut sen pääkäsittelyssä, ja kun anonyymin mukaan tuomio saadaan perustaa vain pääkäsittelyssä suullisesti esitettyyn näyttöön?

Anonyymi kirjoitti...

ON HYVA!
Minusta on hyva kun ammattimies ruotii syyttajia, esitutkintaa yms.
Menee ihan asiallisesti; tuo Matin ruotiminen joskus on mennyt pilailun puolelle, mika on tainnut olla tarkoituskin silloin talloin.

Anonyymi kirjoitti...

"Suomen lakiin ei ole vieläkään saatu yleissäännöksiä epäasiallisien/laittomien keinojen avulla hankittujen todisteihin hyödyntämiskiellosta."

Tämä on aika naurettavaa, sillä kotietsintäkieltoa on helppo kiertää kun vain ensin "epäillään" jostain vakavammasta. Sitten etsinnässä löydetäänkin todisteita jostain muusta. Tämän perusteella sitten tutkitaan ja nostetaan syytteitä.

Kyllä saisi olla Suomessakin amerikkalaistyylinen todisteiden hylkäämissäännös. Tällä nimittäin saataisiin näistä virheistä kaadettua edes vähän paskaa omavaltaisten, valtaansa väärin käyttävien bätmänien niskaan, kun tuollaisella toiminnallaan sitten päätyvät tuhlaamaan rahaa ja resursseja mokatessaan tutkimukset ja oikeusjutut. Tai näin ainakin menisi, jos saataisiin poliitikot pitämään näppinsä irti poliisista ja oikeuslaitoksesta sekä syyttäjät jne. tutkimaan joskus myös virkamiehiä..

Anonyymi kirjoitti...

@roskalava:

"Soukolan mukaan jutussa pitäisi kuulla 600 - 700 ihmistä rikoksesta epäiltynä."
"Joukon kuuleminen kestäisi pari vuotta, ja siitä koituisi sellaisia kustannuksia, jotka olisivat mielestäni selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja odotettavissa olevaan seuraamukseen nähden, Soukola kertoo."

Liian suuri porukka teki väärin/virhettä todisti liian suuri joukko => ei tutkintaa.
Kyllä tämä nyt menee pääsääntöisesti aivan väärin päin!

Monenko omaisuutta on heitetty mäkeen vanhentuneena todisteena?
Monenko yksityisyyttä on rikottu?

Anonyymi kirjoitti...

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä Jyrki Virolainen on tunnustuksen käyttämisestä turkisliikkeen tuhopolttoyritysjutussa? Syytetty vaikeni esitutkinnassa ja kiisti oikeudessa psykiatrisessa hoidossa lääkäreille antamansa tunnustuksen. Hänen tuomittiin tunnustuksen ja eri osoitteesta löytyneiden housujen perusteella (housuissa oli syytetyn ja tunnistamattoman ihmisen DNA:ta).

http://www.ts.fi/online/kotimaa/127679.html

Jyrki Virolainen kirjoitti...

En ole seurannut lainkaan tuota juttua. Pitäisi nähdä kyseisen tuomion perustelut ennen kuin voi sanoa siitä jotakin.