keskiviikko 5. toukokuuta 2010

266. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti osa VIII: prosessi saanut farssin piirteitä

Poliisien keskinäinen mutapaini on noussut surmakäräjien pääasiaksi

1. Ulvilan surmajutun nyt jo neljättä viikkoa jatkuva oikeuskäsittely Satakunnan käräjäoikeudessa on kehittynyt päivä päivältä yhä omituisemmaksi. Kulunutta sanontaa lainatakseni mopo tuntuu karanneen käräjäoikeuden käsistä. Käräjillä pitäisi käsitellä syytetyn epäiltyä syyllisyyttä murhaan tai vaihtoehtoisesti tappoon, mutta istunnot ovatkin muuttuneet kahteen eri leiriin kuuluvien poliisien ja asiantuntijoiden väliseksi syyttelyksi ja oikeaksi mutapainiksi. Välillä kuullaan myös syytetyn sukulaisia ties mistä asioista, jotka eivät liity millään tavalla itse asiaan. Tärkeintä tuntuu joskus olevan, mitä todistajat itse uskovat eri asioista ja mitä mieltä he ovat syytetyn syyllisyydestä. Tällaisten asioiden ja epäolennaisten kysymysten käsittely ei kuitenkaan kuulu hyvään oikeudenkäyntijärjestykseen.

2. Lain mukaan tuomioistuimen, siis juttua istuvien ja käsittelevien tuomareiden, tulisi pitää oikeussalissa yllä järjestystä ja selkeyttä sekä harjoittaa aktiivista muodollista ja materiaalista (aineellista) prosessinjohtoa. Asia pitää lain mukaan käsitellä asianmukaisesti eikä siihen saa sekoittaa mitään sellaista, joka ei siihen kuulu (ROL 6:5.2). Tuomioistuin voi määrätä, että asian erillinen osa - siis esimerkiksi eri todistusteemoja koskeva näyttö - tai oikeudenkäyntiä koskeva kysymys käsitellään erikseen (ROL 6:5.1). Tarpeettomat ja asiaan vaikuttamattomat todisteet on evättävä eikä todisteita saa esittää teemoista, jotka on jo selvitetty (OK 17:7). Oikeuden puheenjohtajan on evättävä todistajille ja asiantuntijoille esitetyt epäasialliset, sopimattomat ja asiaan vaikuttamattomat kysymykset (OK 17:33.4), jne.

3. En ole seurannut oikeudenkäyntiä paikan päällä. Mutta jos lehtijuttuihin on uskomista, niin edellä mainituille hyvää oikeudenkäyntitapaa koskeville säännöille ja periaatteille on viitattu Porin prosessissa kintaalla harva se istuntopäivä. Tuloksena on soppa, jollaista en olisi voinut kuvitella syntyvän. Tutkijat syyttelevät oikeudessa toisiaan ja samoin tekevät asiantuntijat. Kaikki tuntuvat kertovan oikeudelle uskomuksistaan, mielipiteistään ja näkemyksistään ja mollaavan "vastapuolta" sen kun kerkiävät. Onko todella niin, että kun todistajat ovat vannoneet valan käsi niin sanotusti raamatulla tai antaneet valaa vastaan juhlallisen vakuutuksen, he luulevat, että heidän tehtävänään olisi kertoa oikeudelle, mitä he uskovat ja ajattelevat syytetyn syyllisyydestä? Pidetäänkö Porissa jonkinlaisia käräjäkinkereitä, joissa olisi tarkoitus puhua faktojen sijasta "uskon asioista?" En usko, että tästä on kyse, vaan kyse on siitä, että prosessi ei ole ole pysynyt kunnolla oikeuden hallinnassa.

4. Tuntuu hieman siltä, että Porissa prosessia on käyty pitkälti julkisuuden ja iltapäivälehtien ehdoilla. Pitäisi muistaa, että vaikka oikeudenkäynnin julkisuus on tärkeä asia, se ei ole suinkaan prosessin päätarkoitus. Julkisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämä tuntuu Porissa unohtuneen. Kaikki alkoi mennä tässä suhteessa pieleen jo valmisteluistunnossa, jolloin koko laaja oikeudenkäyntiaineisto lävähti paria viikkoa ennen pääkäsittelyn aloittamista lähes kokonaan julkisuuteen ja mediakäräjät olivat valmiit alkamaan. Jutun yksityiskohtia selostettiin iltapäivälehdissä ja paikkakunnan päälehdessä päivittäin mahdollisimman tarkasti, esimerkiksi kuuluisa HÄKE-soitto sanasta sanaan lihavoituna, kursiivilla tai muilla mausteilla ja lisukkeilla varustettuna. Julkisuutta on piisannut läpi koko pitkän pääkäsittelyn todella runsain mitoin. Oikeuden istuntosalikin tuntuu välillä muuttuneen jonkinlaiseksi markkinapaikaksi: kuvaajat tallustelevat pitkine putkineen salissa kuvaamassa sinne tuodun oven jokaista lasinsäröä toisten kuvaajien kuvatessa tätä touhua hieman sivummalla jne. Tuomarit istuvat pöytänsä takana tympeää sirkusmeininkiä tyynesti seuraten.

4a. Peiteoperaatiosta - operaatio muuten osoittautui käräjäoikeuden tänään antaman "välipäätöksen" mukaan tuloksettomaksi - päättämässä ollutta "peitepomoa" jahdattiin kuvaajien ja reporttereiden toimesta pitkin oikeustalon pihaa lausuntoa kärttäen, vaikka hyvin tiedetään, että suljetuin ovin kuultu todistaja ei saanut kertoa ulkopuolisille asioista; ei ihme, että peitepomon suusta kuultin eetteriin vain yksi sana: PERKELE!

5. Käräjäoikeuden olisi tullut ottaa todistelussa prosessinjohto nyt nähtyä tehokkaammin hallintaansa. Kun juttua pitäisi selvittää ja jutun luulisi istunnon edetessä selviän myös käsittelyä seuraavalle yleisölle, tuntuu Porin käsittelyä seuratessa siltä, että juttu on päin vastoin muuttunut sitä epäselvemmäksi ja sotkuisemmaksi, mitä pidemmälle pääkäsittely on edennyt. Kuten sanottu, pääkäsittelyä käydään jo neljättä viikkoa, jolloin todisteluun kuuluva välittömyyden tärkeä elementti alkaa pakosta kärsiä.

6. Todisteiden vastaanottamista varten olisi pitänyt laatia etukäteen tarkka suunnitelma, jota olisi seurattu. Jonkinlainen suunnitelma on varmaankin tehtykin, mutta se on osoittautunut ainakin minusta vähemmän onnistuneeksi. Todistelua olisi pitänyt ottaa vastaan teemoittain ja karsia myös täällä tavalla jo etukäteen sellaisten todisteiden esittäminen, jotka eivät liity asiaan oikeastaan mitenkään. Kas näin: yksi istuntopäivä tai osa siitä (aamu- tai iltapäivä) olisi varattu esimerkiksi edellä mainitun hätäkeskuspuhelun ja siitä kuuluvien äänien selvittämiseksi ottamalla yhdessä ja samassa istunnossa vastaan kaikki sanottua teemaa koskeva kirjallinen, tekninen sekä henkilötodistelua koskeva näyttö. Toinen istunto olisi omistettu vastaavalla tavalla rikospaikalta löydettyjen jälkien sekä edellä mainitun rikotun oven ja niistä ilmenevien seikkojen selvittämiselle ottamalla vastaan kyseisiä teemoja koskeva näyttö kokonaisuudessaan yhdellä kertaa. Kolmas istunto olisi varattu vaikkapa syytetyn eri tilaisuuksissa antamien lausuntojen ja hänen käyttäytymistään koskevan asiantuntijatodistelun (psykologien kertomukset ym.) vastaanottamiselle. Ja niin edelleen säntillisessä järjestyksessä edeten sitä mukaa kuin järkeviä todistusteemakokonaisuuksia olisi esitetty.

7. Ideana edellä mainitussa teematodistelussa olisi ollut ennen muuta käsittelyn selkeys ja se, että oikeus ja myös yleisö (lehdistö) olisi saanut paremman kuvan ja käsityksen asiasta. Erityisen tärkeää olisi ollut se, että kustakin teemasta todistamaan kutsuttuja todistajia ja asiantuntijoita olisi voitu kuulustella myös vastakkain (vasta- tai ristikuulustelu, OK 17:33a.1). Nyt tällaisia vastakuulusteluja, sikäli kuin olen voinut havaita, ei ole voitu jutussa toteuttaa. Esimerkiksi psykologitodistajia on kuultu ainakin kolmena eri päivänä eikä syyttäjän nimeämiä ja vastaavasti puolustuksen nimeämiä psykologeja ole voitu kuulla vastakkain, vaikka nämä ovat arvostelleet toistensa lausuntoja. Kun todistajan- ja asiantuntijakuulusteluja ei ole hoidettu järjestelmällisesti, ovat, näin pelkään, jotkin kysymykset voineet jäädä luotettavasti selvittämättä ja siten arvailujen varaan. - Eihän tuollaisesta "tipoittain" edenneestä todistelusta ota kunnolla selvää Erkkikään!

8. Poliisien keskinäiset mittelöt, joissa ovat olleet vastatusten - nämäkin tosin kahden kolmen viikon kuluessa (!) - a) nykyinen ja entinen tutkinnanjohtaja, b) nykyinen ja ex-pääkuulustelija ja c) nykyiset tutkijat ja jo eläkkeelle siirtyneet tutkijat siitä, ketä tai keitä ("ulkopuolisia" vai "sisäpuolisia") olisi pitänyt epäillä ja mitä tutkia, olisi pitänyt evätä asiaan vaikuttamattomina. Käräjäsali ei voi olla murhajutussa oikea paikka selvitellä poliisien ja eri kuppikuntien välisiä erimielisyyksiä ja näkemyseroja. Kun prosessinjohto ei näytä olleen kunnolla oikeuden hallussa, on koko prosessi saanut farssin piirteitä. Tästä kärsii asian selvittäminen, näin arvelisin.

9. Edellä kerrotusta asiantilasta ei voida moittia oikeudessa kahtena eri päivänä kuultua ex-tutkinnanjohtajaa. Jos hänet kerran oli kutsuttu oikeuteen ja oikeus oli pitänyt hänen kuulemistaan tarpeellisena, niin totta kai hän on antanut palaa koko rahan edestä, niin sanoakseni. Hän on tilaisuuden saadessaan puolustanut itseään niiltä moitteilta, joita hänen tutkijakollegansa olivat esittäneet häntä vastaan kaksi viikkoa aikaisemmin pidetyssä istunnossa, sekä arvostellut samalla uuden tutkinnanjohdon tutkintalinjaa melko suorasukaisesti. Moittia ei voi myöskään syytetyn puolustusta, joka on luonnollisesti riemumielin ottanut tutkinnanjohtajien ja tukijoiden erimielisyyksistä irti kaiken, mitä irti suinkin on ollut otettavissa. Mutta kokonaan eri asia on, että puolustuksen "tähtitodistajaa" ei olisi saanut päästää oikeussalissa täysin valloilleen eli pitämään sellaista nopeatempoista monologia/esitelmää ja omaa sekä samalla syytetyn puolustuspuhetta, jollaisen hän tämänpäiväisessä istunnossa lehtitietojen mukaan pääsi estoitta pitämään. Oikeuden olisi vaikka pitänyt pyytää puolustajalta etukäteen kirjallinen lista kysymyksistä, jotka todistajalle oli tarkoitus esittää, ja tarkastaa samalla, että kysymykset koskevat itse asiaa eivätkä poliisien välisiä erimielisyyksiä. Mutta kävikin niin, että todistaja esitti oikeudelle omat listansa ja omat teesinsä!

9a. Mutta rajansa toki kaikella kuulemisella, myös puolustajan "tähtitodistajan." I-S:ssa juuri olleen uutisen mukaan ex-tutkinnanjohtaja esitti oikeudessa ilmeisesti kirjallisen tai muistiinpanojensa perustella laaditun yksityiskohtaisen listan/litanian niistä "teeseistä", jotka hänen mukaansa osoittavat ne syyt, joiden mukaan Anneli on syytön; listassa on kymmenen kohtaa. Lisäksi esitettiin viisikohtainen lista seikoista, jotka Joutsenlahden mukaan sotivan syyttäjän lavastusteoriaa vastaan. Todistajan, käsittääkseni Joutsenlahtea ei kuultu minään asiantuntijana eikä hän sitä voisi oikeasti ollakaan, tehtävänä ei ole kerrotunlainen syytetyn puolustaminen, joten oikeuden olisi tullut evätä sanottujen listojen vastaanottaminen J:lta. Joutsenlahti esitti listansa luonnollisesti osin puolustaakseen itseään ja omaa juttuteoriaansa, mutta tämä taas, kuten sanottu, ei kuulu juttuun. Joutsenlahtea tuskin oli kutsuttu oikeuteen pitämään esitelmää juttuteorioistaan tai vastaavista asioista. Puurot ja vellit näyttävät menneen oikeudessa tässäkin kohdin sekaisin.

10. Arvelisin, että jos todistelussa olisi noudatettu edellä (kappaleet 6 ja 7) lyhyesti hahmottamaani teemoittain jaoteltua ja etenevää todisteiden vastaanottoa, asia olisi tullut selvitetyksi paremmin ja yksityiskohtaisemmin kuin mitä nyt tapahtui. Toinen pointti on siinä, että prosessin kokonaiskestoa olisi voitu lyhentää muutamalla päivällä, ehkä yhdellä viikolla. Prosessin pitkästä kestosta kärsii aina todistelun välittömyys, joka on, kuten jo edellä totesin, tärkeä tavoite. Jos prosessi kestää neljä viikkoa, eivät oikeuden jäsenet enää käsittelyn loppupuolella kenties edes kunnolla muista, mitä kahden ensimmäisen viikon aikana kuulut todistajat ja asiantuntijat sanoivat ja kuinka uskottavilta ja luotettavilta heidän lausumansa vaikuttivat verrattuina käsittelyn loppuvaiheissa samoista teemoista kuultujen muiden henkilöiden lausumiin.

11. Jos syyte kaatuu, niin se kaatuu luultavasti pääosin jo tutkijoiden välisiin erimielisyyksiin ja näkemyseroihin sekä tutkinnan puutteisiin, joihin on puolustuksen taholta pitkin matkaa viitattu. Oli lopputulos mikä tai kumpi tahansa, hävinneestä osapuolesta luultavasti tuntuu, ettei oikeudenkäynti sitä edeltävine esitutkintoineen ollut reilu ja tasapuolinen ja että lopputulos muodostui tästä syystä vääräksi. Seuraa valitus hovioikeuteen ja siellä järjestettävä uusintaesitys, jossa muun muassa syytettyä, todistajia ja asiantuntijoita kuullaan uudelleen. Usein väitetään, että hovioikeudessa näyteltävä uusinta on vain huono toisinto käräjäoikeuden ensi-illasta eli pääkäsittelystä. Tämän jutun osalta en olisi kuitenkaan tämän väitteen paikkansapitävyydestä lainkaan varma. Hovioikeus tulee joka tapauksessa karsimaan tarpeettomat ja asiaan vaikuttamattomat rönsyt pois jutusta, näin uskoisin.

12. Ulvilan tapaus alkoi mennä pieleen jo esitutkinnan ensimmäisenä vuoden jälkeen, kun tutkijoiden välillä alkoi ilmetä erimielisyyksiä tutkintalinjasta, joista tutkijat ovat nyt käräjäoikeudessa laveasti kertoneet. Jotta tutkinta ei olisi kärsinyt nyt todettavissa olleisiin erimielisyyksiin ja tulehtuneisiin johtosuhteisiin, olisi tutkinnanjohtajaa tullut vaihtaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Hän on nyt oikeudessa kertonut itsekin olleensa valmis luopumaan tehtävästään ja siirtämään koko tutkinnan KRP:lle. Mutta läänin ylin poliisijohto eli Mikko Paatero, jonka Ulvilasta kotoisin oleva poliisi- ja sisäministeri Anne Holmlund sitten poimi poliisiylijohtajaksi ministeriöönsä, ei paikallispoliisin johtoa kuultuaan ollut halukas vaihtamaan Joutsenlahtea verekseen vetojuhtaan ennen kuin kuin vasta kesällä 2008. Tuolloinkaan tutkinta ei siirretty KRP:lle. Jälkikäteen ajatellen Paatero teki tässä kyllä selvän virhearvion.

13. Kuten olen kertonut, jutun esitutkinnan seuraamista ja tarvittaessa sen ohjaamista varten on määrätty virallinen syytäjä siinä vaiheessa, kun jotakuta on ollut syytä epäillä rikoksesta. Ensimmäinen epäiltyhän oli pidätettynä ja lyhyen aikaa vangittunakin vuonna 2007. Kun tutkijoiden välillä ilmeni selvää skismaa ja erimielisyyttä, olisi tilanne edellyttänyt syyttäjältä todella aktiivista panosta esitutkinnan seuraamisessa ja ohjeistamisessa paljon puhutun ja mainostetun esitutkintayhteistyön nimissä. Vaikuttaa hieman siltä, ettei tässä olisi oikein onnistuttu.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onhan tuossa jutussa yksi asia tullut täysin selväksi.

Nimittäin se, että "ei varteenotettavaa epäilystä" -mittapuun ylittävää näyttöä ei ole. Kun ei taida oikein olla minkäänlaista näyttöä.

Mielenkiintoinen lisäkysymys on se, ovatko tämän jutun jälkeen syytetyn penkille Ulvilan tapauksen tutkintaan eri tavoin osallistuneet ja ketkä heistä.

ossi kirjoitti...

Mutta parasta tässä kaikessa tietty on se, että taas on paateroitu ja niin perusteellisesti töpeksien. Miten muuten joka paikassa tulee esille tuo paaterointi? Kyse ei toki ole vain tästä blogista.

Kalle kirjoitti...

Blogisti varmasti tämän hyvin tietää, ja lukijakunnastakin suuri osa, mutta jos nyt joku ei tiedä: mediajuttujen pohjalta mielipiteiden muodostaminen oikeuskäsittelystä on hyvin vaarallista. Jopa isot ja neutraalihkot mediatahot menevät välillä metsään ja lujaa, tahallaan tai vahingossa.

Uskallan lyödä vetoa, että Porin oikeudenkäynti ei ole ollut niin kaoottinen kuin lehtijuttujen perusteella voisi kuvitella - mutta varmasti blogistin hyvä kritiikki on paikallaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin on jos siltä näyttää.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös pari-kolme viikkoakin ole aika pitkä aika muistaa niitä havaintoja, joita oikeuskäsittelyn alkupuolella on tehty? Todistajankertomuksista on tietenkin nauhoitukset, mutta ne pienet kertomusten uskottavuutta koskevat havainnot ehtivät kyllä unohtua.

Olisiko perusteltua, että yhden todistusteeman vastaanottamisen jälkeen tuomioistuin kokoontuisi keskenään keskustelemaan tästä teemasta ja siinä esiin tulleesta näytöstä ja vaikkapa kirjoittaisi jo tuomioon havaintonsa ja johtopäätöksensä tästä teemasta. Oikeudenkäynnin kannalta tästä seuraisi siis välipäiviä istuntopäivien väliin, mutta tämä antaisi samalla myös oikeudenkäynnin osapuolille aikaa valmistella loppulausuntoaan käsitellyn todistusteeman osalta sekä valmistautua seuraavaan todistusteemaan ja siinä vastaanotettavaan todisteluun.

Loppupuheenvuoroissaan oikeudenkäynnin osapuolten tulee mm. esittää käsityksensä asiassa esiintulleesta näytöstä ja sen vaikutuksesta oikeudenkäynnin lopputulokseen. Loppupuheenvuoroa ei siten mitenkään voida valmistella ennakolta, kun siinä nimenomaan on tarkoitus "summata" oikeudenkäynnissä esiin tullutta.

On meinaan oikeudenkäynnin osapuolillekin melkoinen homma pitää kaikkien taiteen sääntöjen mukainen loppupuheenvuoro, jos se pitää tehdä heti neljäviikkoisen istuntoputken päätteeksi ilman yhtään valmisteluaikaa!

Anonyymi kirjoitti...

"Seuraa valitus hovioikeuteen ja siellä järjestettävä uusintaesitys, jossa muun muassa syytettyä, todistajia ja asiantuntijoita kuullaan uudelleen. Usein väitetään, että hovioikeudessa näyteltävä uusinta on vain huono toisinto käräjäoikeuden ensi-illasta eli pääkäsittelystä. Tämän jutun osalta en olisi kuitenkaan tämän väitteen paikkansapitävyydestä lainkaan varma."
Vaikka en kannatakkaan pienten juttujen pääsääntöistä näyttömuutoksenhaku, on todettava, että juuri tämänkaltaisissa isoissa jutuissa HO:n uusi pääkäsittely, jossa voidaan karsia rönsyjä, ja keskittyä olennaiseen on paikallaan.

Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti...

Olen itsekin iltapäivälehtiä viime aikoina lukiessani ihmetellyt, miten niissä kuvatut todistajankertomukset liittyvät itse asiaan.

Toisaalta, kuten Kallekin sanoi, tiedotusvälineiden oikeusjuttu-uutisointi on aina jollakin tavalla pielessä – liian usein olennaisella tavalla. Olen tämän itse monta kertaa lautamiestehtävässäni havainnut.

Anonyymi ehdotti tuomareiden kesken käytäviä neuvotteluja kesken oikeudenkäynnin siitä, minkälaisia johtopäätöksiä juuri vastaanotetusta todistelusta alustavasti tehdään. En ihmettelisi, vaikka käräjäoikeus näin jo toimisi: kokemukseni mukaan yhden päivän todistusaineiston läpikäynti päätösneuvottelussa ei yleensä vie paria tuntia pidempään, joten sen pystyy hyvin tekemään kunkin päivän päätteeksi. (Eri asia sitten, että hyvin perustellun tuomion kirjoittaminen kahdessa viikossa loppulausuntojen jälkeen tulee olemaan todella valtava urakka.)

Anonyymi kirjoitti...

Useamman käräjäoikeuden istunnon paikan päältä seuranneena uskallan arvostella, että valtakunnallisesti kärjäoikeudenkäyntien taso on melko heikkoa. Liekö syynä sitten käräjäoikeuksien määrän vähentäminen ja lisääntynyt työtahti, mutta tuntuu että nykyään ei pienintäkään asiaa saada selväksi käräjillä ja aina täytyy lähteä hoviin ihmettelemään. Ainahan niitä virheitä sattuu, mutta en usko että tästä istunnosta kukaan saa sellaista kuvaa että asia ei olisi menossa hoviin.

Anonyymi kirjoitti...

Tämän "tympeän sirkuksen" sallimisessa oikeussalissa on mielestäni se arvo, että tuomarit saavat emmeitä arvioida heille poliisilta eri tavoin tulevan varsinaisen näytön luotettavuutta.

Kun tai jos poliisin tutkinta-aineisto esimerkiksi sisältää sen tasoista epäselvyyttä kuin ikkunalasin pirstoutumissuunnasta 180 astetta toisistaan poikkeavan havainnon/tutkimustuloksen, on asianosaisten oikeusturvan vuoksi aina edullista, jos viimeistään oikeudenkäynnin yhteydessä saadaan selvyytttä siihen, minkälaiset ennakkoasenteet ja muut seikat kussakin tapauksessa ovat ohjanneet poliisin tekemää rikostutkintaa, aineiston karsintaa, sen painotuksia ja vinoutumia.

Poliisitutkinnan ennakkoasenteiden ja tutkijoiden henkilöristiriitojen päästäminen tuomareiden näkyville, niin vastenmielistä ja "asiatonta" kuin tämä onkin, ei ole vailla merkitystä myöskään arvioitaessa poliihenkilöiden valaehtoisesti oikeussalissa antamien todistajalausuntojen luotettavuutta siinä kohdin kuin nämä koskevat varsinaiseen todisteluun kuuluvia seikkoja.

Ensimmäisen kommentoijan miettimää tutkijoiden toiminnan rikostarkastelua ei voine tulla. Ei virallisen syytteen kautta. Virkavelvollisuuden rikkomisesta poliisia ei meillä syytetä viran puolesta kuin erittäin poikkeuksellisesti. Jos henkilöristiriitojen takia jouduttaisiin aloittamaan tutkinta, niin monia konsteja tutkintaan vaikuttamiseen/tutkinnan vaikeuttamiseen tunnetusti löytyy.
Ja jos Hesan Hupon tavoin ja sen kaltaisista syistä syytteeseen asti kuitenkin mentäisiin, tuomiota tuskin annettaisiin, vaikka syyllisyys mahdollisesti tuomioistuimessa todettaisiinkin.

En näe merkkejä siitä, että vakiintuneita poliisirikosten paaterointikäytäntöjä oltaisiin muuttamassa. Lainvalvojaa ei valvo kukaan, niin kestämätöntä kuin se hyvän oikeudenkäytön kannalta onkin.

Valtakunnansyyttäjä Nissisen nimityshaastattelut lukeneet muistavat myös hänen lukkarinrakkaudeksi nimeämänsä ja vahvasti esiin tuomansa sympatian poliisia kohtaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tietenkin käräjäoikeuden piti katsastaa kyseinen ovi ja sen lasin rikkoutuminen oikeudessa, tätä vastaan en suinkaan protestoinut! Kantsisi lukea hieman tarkemmin!

Kyse oli siitä, että pitikö kuvaajat ja lehtimiehet päästää kesken istunnon, kuten näytti, kuvaamaan ja pällistelemään kyseistä ovea. Eihän kuvaaminen kesken oikeuden istunnon ole mitenkään tavallista, vaan se rajoitetaan käytännössä aina pariksi minuutiksi oikeudenkäynnin alkuun, jolloin nämä "huppupää"-syytetyt istuvat pulpeteissaan!

Miksi tässä Ulvila tapauksessa oikeus palvelee lehdistöä niin maan perusteellisesti?

Erkki K. Laakso kirjoitti...

HUH..huh!

Kun tuon blogistin kirjoituksen lukee, niin tulee ja herää kysymys, että onko tässä jutussa alunalkaenkaan ollut oikein mikään "lapasessa"?

- Taas Paateroa?
- Miksi juttua ei heti siirretty KRP:lle?
- Miksei oikeuden tuomari ole perustanut "erillistä tiedottajaa" - mediaväelle - mediaoikeudenkäynnissä?
- Todistusteemoittaminen on perseestä?
- Tutkintaleirit kilvoittelevat keskenään epäolennaisuuksilla?

Olisiko tämän näytelmän johdosta pitänyt kuulla vielä Paateroakin?

Epäselvässä asiassa syytetyn eduksi ja näinhän tässä käy..

-rh kirjoitti...

V:
Jos syyte kaatuu, niin se kaatuu luultavasti pääosin jo tutkijoiden välisiin erimielisyyksiin ja näkemyseroihin sekä tutkinnan puutteisiin, ..

No se kai kaatuu, kun murhassa tuomitsemiskynnys on korkea (Suomessa).
Yllätys oli että tällainen farssi- ja mediatapahtuma tuosta saatiin.
Puolustuksella näkyy todistamassa kovia nimiä, mm. Hannu Lauerma.

Anonyymi kirjoitti...

Auts ja anteeksi. Taisin synnyttää väärän viittaussuhteen kommenttini alussa.

Omassa kokemuksessani ja tuohon mediasirkukseen kantaa ottamatta minulle nimenomaan poliisin toiminta näyttäytyy usein tympeänä ja lohduttomana farssina, ja on tässä päästetty suurenkin yleisön näkyville melko sellaisenaan.

Lohdutottomana siksi, että juttujen perustaksi tehtävän poliisityön sisäsiittoiset ristivedot ja niistä ja muusta seuraava arveluttava laatu ovat saattaneet tälläkin kertaa - ja nyt varsin vakavan rikoksen kohdalla - aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa.

Poliisityö on rikosprosessin eräänlainen kivijalka.
Kun kivijalka on mitenkuten lapiolla kokoon heitelty keko sekalaisia savikokkareita, kelpokuntoista taloa et siihen läjään parhaalla tahdollakaan enää rakenna.

Syyttäjää näkee harvoin vastaavana mestarina laatua varmistamassa.
Ei edes poliisirikoksissa.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan varmasti poliisi ja media hyödyntävät toisiaan. Media kirjoittaa sen, minkä poliisi medialle syöttää. Olisiko tässä Ulvilan oikeudenkäyntitapauksessa kysymys nyt siitä, että media saa palkkionsa käräjäsalin oikeudenkäynnin kuvaamisluvalla, kun suostui kirjoittamaan sen, minkä poliisi halusikin suurelle yleisölle tapauksesta kirjoitettavan.

-rh kirjoitti...

Niin, tämä on se uusi syyllisen profilointiin perustuva todennäköisyys.
Bodom, Rusi, ..
ja nyt Ulvila, veikkaan, ei kestä.

Eikä kohta kestä oikeusvaltiokaan, josei kohjutuissa ala näkyä perinteisiä näyttöjä syyllisyydestä.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, loistava oikeudenkäynti ja hieno näytös - sitä sopii ihmetelläkin! Mutta älkää syyllistykö kenenkään tai minkään aliarviointiin - edes median - niin kauan kuin itsekin vielä vakavissanne näytöstä ihmettelette. Kaikella on ollut tapana olla tarkoituksensa.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä jutussahan on paljon yhtäläisyyttä Jämsässä 2007 tapahtuneeseen perhemurhaan. Siellä tosin taisi poliisi tehdä työnsä paremmin. Ainakaan oikeudenkäynti ei ollut tällainen mediashow eikä sellainen todistelijafarssi kuin nyt nähtiin.
Odotan mielenkiinnolla puuttuko joku Joutsenlahden toimintaan, koska hänhän ei ilmiselvästi toiminut virkamiehelle ja poliisimiehelle säädettyjen velvollisuuksien mukaisesti. Missä olivat puoluettomuus ja objektiivisuus?

Erkki K. Laakso kirjoitti...

Joutsenlahden "puolueettomuus ja objektiivisuus".. Hmm? Niinpä! Joutsenlahden esiintymisellä ja vahvalla syytetyn puolesta puhumisella voi todellakin olla *seurauksensa* ja itse näkisin sen suuntautuvan poliisiylijohtoon..

Se on kyllä niinkin, että rehellistä poliisimiestä, joka sinänsä tänäpäivänä (rehellisyys) on harvinaista herkkua, sattuu kun ehkäpä "tietää", että syyttömästä yritettäneen *tehdä* syyllistä!!

Anonyymi kirjoitti...

No, eikö ole jotakin sen tapaista jo uutisoitu, että poliisihallitus on Joutsenlahden kimpussa, koska mies on mennyt omatoimisesti tutkimaan Ulvilan surmaa ja ilmeisesti ilman palkkaakin vielä, ja rankaisutoimet tietysti ovat tällaisesta mitä aiheellisimmat. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan saanut mitään selville, jotta olisi aiheuttanut viralliselle tutkinnalle suorastaan vaaraa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Eikös myös monissa amerikkalaisissa ym. muiden maiden poliisisarjoissa tai filmeissä poliisitutkija hyvin usein - mm. Dirty Harry - eroteta jutun tutkinnasta, mutta hän kuitenkin jatkaa sikeästi omia epävirallisia tutkimuksiaan ja lopulta murhamysteeri tai vastaava keissi ratkeaa juuri näiden epävirallisten tutkimusten perusteella.

Riitta kirjoitti...

Mahtava veto "Dirty Harry" - vei varpaat suustani!

Omat tutkimukset kyllä ihmetyttää jos näin on ollut, mutta en ole juttua seurannut kuin sen mitä markkinasanomissa on ollut ja tietty hieman oudolle kuulostaa "omat tutkimukset". No, olihan HS:n legendaarinen rikostutkijakin Veli Eino Nykänen ja ex. rikoskomisaurus, joten enpä ihmettelisi jos 7 päivää tai Hymy olisi maksanut ja laittanut "tutkijoitaan" selvittelemään vuosikymmenen suurinta mysteeriusta..

Teuhka kirjoitti...

Tämä ykköstutkinnanjohtaja kehuu kokemuksellaan ja ihmistuntemuksellaan. Kopion jostain hänen syytetylle tekemänsä ensimmäisen kuulustelun nauhoituksesta tehdyn litteroinnin.

Se oli tehty tekoa seuranneena päivänä sairaalassa.

Lähes tyhjänpäiväisten kysymysten lopuksi tulee huipentuma.

"JJ: Elikkä vielä jatketaan tätä kuulustelua sen verran, että kysyn sinulta vielä tätä tekijää, että jos me tavataan hänet tai vaikka ei tavotettas nyt tässä kohtaa heti vielä ni, onko sinulla rangaistusvaatimus häntä kohtaa?

Auer: No totta kai mä toivo, et hänet otetaa kiinni ja hän saa sen rangaistuksen, joka tämmösestä yleensäki tulee.

JJ: Mites, ää, tietysti miestäs kohtaa, myös itseäs kohtaa..

Auer: Ja lapsia...

JJ: ...ja lapsia kohtaa...

Auer: Et lapset täs nyt on tietenki huolissaa. Et toivoo, et tää saada kiinni. Ja myös he pelkää sitä, et jos hän tulee ja tekee heille jotain pahaa.

JJ: Ja sitten aikanaan vahingonkorvausvaatimukset tulet varmasti sitten..

Auer: No semmost en o ajatellu...

JJ: ... esittämmän sitten, jos ne tulee ajankohtaiseksi, sitten avustajan myötä, ja syyttäjän ja sitä kautta, mutta me palataan siihen asiaan vielä tietysti uudeleen. Nyt on tärkeintä, etä saadaan tekijä kiinni.

Auer: Yy.

JJ: Kiitos, nyt voidaan päättää tämä keskustelu."

Siis täysin asiaankuulumatonta asianomistajarikoksiin liittyvää jaarittelua.

Joutsenlahdella on naksahtanut päässä "pitää varmistaa nämä prosessiedellytykset vielä, niistä on tullut syyttäjältä valituksia ennenkin ja itsekin olen niistä alaisiani muistuttanut!"

Tätä ennen oli kyselty mm. tulevaisuuden suunnitelmista jne.

Väitän, että tuollaiset kysymykset eivät tule kokeneen tutkijan mieleen tällaisessa tapauksessa missään nimessä. Ne voivat tulla mieleen vain ulkolukutaidoillaan urallaan edenneelle komisariolle, jolla todellinen ihmisten tuntemus on vähäistä.

Ihmetyttää myös hänen roolinsa kuulustelijana muissakin syytetyn alkuvaiheen kuulusteluissa. Se ei kuulu tutkinnanjohtajalle ja käy kuten tässä menettää objektiivisen otteen.

Jos tuo ensimmäinen puhuttelu seuraavana päivänä olisi sisältänyt asiaa olisi vielä teknisen tutkinnan osaltakin ollut pelastettavissa paljon.