2. Jos hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn eli istuntokäsittelyn, jossa asianosaisia samoin kuin todistajia kuullaan henkilökohtaisesti, tuomio on pääsäännön mukaan julistettava heti pääkäsittelyä seuranneen päätösneuvottelun jälkeen. Päätösneuvottelu taas on pidettävä heti pääkäsittelyn päätyttyä tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Jos ratkaisua ei voida julistaa pääkäsittelyä seuranneen päätösneuvottelun päätyttyä, se annetaan hovioikeuden kansliassa kansliatuomiona. Kansliassa ratkaisu annetaan myös silloin, kun asia on ratkaistu esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella.
3. Käytännössä hovioikeudet antavat tuomiona yleensä aina kansliassa myös silloin, kun asia on käsitelty suullisessa käsittelyssä. Kansliatuomiosta on siis tullut pääsääntö ja tuomion julistaminen välittömästi päätösneuvottelun jälkeen harvinainen poikkeustapaus, vaikka lain sanamuoto viittaakin toisenlaiseen järjestykseen.
4. Hovioikeuden tuomio ja lopullinen päätös on annettava 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymispäivästä (OK 24:17.2). Siinä tapauksessa, että asia ratkaistaan esittelymenettelyssä kirjallisen aineiston perusteella, laissa ei ole määrätty mitään aikaa, jonka kuluessa tuomio tai päätös olisi annettava.
4a. Katsotaanpa, mikä on tilanne sanotun määräajan suhteen Ruotsissa. Rättegångsbalkin mukaan (RB 30:7.2) tuomio on annettava tai julistettava viimeistään kahden viikon kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä. Tämä määräaika koskee sekä käräjäoikeutta että hovioikeutta. Jos rikosjutussa syytetty on vangittuna, on tuomio annettava tai julistettava viimeistään yhden viikon kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä. Ruotsissa edellytetään tuomareilta siis paljon joutuisampaa käsittelyä kuin Suomessa.
5. Miksi hovioikeuden on annettava pääkäsittelyssä ratkaisemaa asia koskeva tuomio viimeistään 30 päivän kuluessa? Tämä perustuu, paitsi jo perustuslaissa (PL 21.1 §) edellytettyyn oikeudenkäynnin joutuisuuteen, oikeudenkäyntimenettelyn välittömyyteen, joka on etenkin todistelun ja todistusaineiston vastaanottamisen kannalta ensiarvoisen tärkeä tavoite. Laissa omaksuttu vapaa todistusteoria edellyttää todistelun ja todistusharkinnan välittömyyttä.
6. Välittömyysperiaate ilmenee siinä, että tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä. Tärkeää on, että tuomari perustaa etenkin todistusharkintansa pääkäsittelyssä vastaanotetuista todisteista välittömästi tekemiinsä havaintoihin. Tällä tavalla hänellä on mahdollisuudet punnita esimerkiksi asianosaisten todistelutarkoituksessa antamien ja usein keskenään ristiritaisten lausumien samoin kuin todistajien kertomusten uskottavuutta ja todistusarvoa. Välittömyys edistää todistelun luotettavuutta ja oikeusvarmuutta eli oikeaan ratkaisuun pääsemistä. Oikeudenkäynti ja todistusmenettely ei ole välitöntä, jos tuomari joutuu perustamaan todistusharkintansa ja näyttökysymystä koskevan ratkaisunsa välillisesti todistajien ja asianosaisten lausumista, kuten esimerkiksi pöytäkirjaan tai muistiinpanoihin tehtyihin merkintöihin, tai muistelemaan vasta pitkän ajan kuluttua, mitä pääkäsittelyssä oli kerrottu ja lausuttu.
7. Välittömyysperiaate edellyttää menettelyn suullisuutta ja keskitystä. Todistajia ja asianosaisia kuullaan oikeudenkäynnissä henkilökohtaisesti. Keskitys tarkoittaa menettelyn yhtäjaksoisuutta eli sitä, että pääkäsittely tapahtuu ilman lykkäyksiä. Keskitys edesauttaa menettelyn joutuisuutta ja toisaalta juuri menettelyn välittömyyttä ja oikeusvarmuutta.
8. Se, että hovioikeuden on annettava pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa koskeva ratkaisunsa 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä, palvelee ennen muuta menettelyn ja todistelun välittömyyttä. Jos tuomio annettaisiin vasta parin kolmen kuukauden tai vielä pitemmän ajan kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä, ei se, mitä asianosaiset ja todistajat ovat pääkäsittelyssä kertoneet ja millaisia havaintoja tuomarit ovat mainituista kertomuksista tehneet, olisi enää riittävän tarkoin ja yksityiskohtia myöten tuomareiden muistissa, vaikka päätösneuvottelu onkin pidetty välittömästi pääkäsittelyn jälkeen. Menettelyn välittömyys ei toteutuisi, koska tuomarit joutuisivat perustamaan ratkaisunsa asianosaisten, todistajien ja asiantuntijoiden kertomuksista tehtyihin kirjallisiin muistiinpanoihin, pöytäkirjoihin tms. tallenteisiin.
9. Lainsäätäjä on pitänyt juuri välittömyyden toteutumisen takia sanottua 30 päivän aikaa enimmäisaikana, jonka kuluessa hovioikeuden tuomio on annettava. Sanottu määräaika ei ole kuitenkaan ehdoton, sillä lain mukaan mainittu 30 päivän määräaika saadaan ylittää, jos siihen on erityinen syy; erityistä syytä ei ole laissa (OK 24:17.2) tarkemmin määritelty. Jos tuomiota ei voida "erityisestä syystä" antaa 30 päivän määräajassa, se on lain mukaan annettava "niin pian kuin mahdollista." Lainvalmistelutöiden mukaan tällainen erityinen syy on kysymyksessä silloin, kun tuomiota esimerkiksi asian laajuuden vuoksi voida laatia valmiiksi 30 päivän kuluessa (HE 33/1997 s. 47 ja KM 1992:20 s. 99-100). Hovioikeuden ei tarvitse käsittelyn päättyessä ilmoittaa asianosaisille, milloin tuomio asiassa annetaan.
10. Samoista syistä eli menettelyn joutuisuuden ja välittömyyden turvaamiseksi takia myös käräjäoikeuden on annettava kansliatuomion lyhyehkössä määräajassa pääkäsittelyn päättymisestä. Käräjäoikeuden on annettava tuomionsa puolta lyhyemmässä ajassa eli 14 päivän kuluessa käsittelyn päättymisestä (OK 24:8.2 ja ROL 11: 7.2). Jos tuomiota ei voida erityisestä syystä antaa sanotussa määräajassa, se on annettava niin pian kuin mahdollista. Käsittelyn päättyessä käräjäoikeuden on em. säännösten ilmoitettava saapuvilla oleville asianosaisille tuomion antamispäivä; tässäkin suhteessa menettely eroaa hovioikeusmenettelystä eli hovioikeuksien toiminta on po. suhteessa jostakin syystä helpotettu
11. Miksi hovioikeudelle on varattu laissa puolta eli kaksi viikkoa pidempi aika kansliatuomion antamiseen kuin käräjäoikeudelle? Hyvä kysymys, josta ei lain esitöistä saada vastausta. Itse asiassa hovioikeudella ei olisi useinkaan tarvetta saada kansliatuomion antamiseen pitempää aikaa kuin käräjäoikeudellakaan. Asiat tulevat käräjäoikeuden käsittelyyn raaempina, jos tilannetta vertaa hovioikeuden pääkäsittelyyn. Hovioikeudessa esille tuleva juttu on nimittäin jo käsitelty käräjäoikeudessa ja asiasta on olemassa käräjäoikeuden tuomio, josta valitetaan. Hovioikeus voi lisäksi hyödyntää käsittelyssä ja tuomiota tehdessään valituskirjelmää ja siihen annettua vastausta. Asia on siis selväpiirteisempi kuin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, jolloin siitä on myös helpompi antaa tuomio. Lisäksi hovioikeuteen tehtävä valitus ei kohdistu useinkaan koko asiaan ja käräjäoikeuden tuomioon, vaan valitus rajoitetaan yleensä vain osaan käräjäoikeuden tuomiota. Kaikki nämä seikat keventävät hovioikeuden työtä, jos sitä verrataan käräjäoikeuden työmäärään.
11a. Kuten edellä mainitsin (4a), Ruotsissa hovioikeuksia ja hovioikeustuomareita ei ole haluttu po. suhteessa millään lailla "paapoa", vaan siellä tuomion antamiselle säädetty määräaika on sama sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa. Mikä tärkeintä: kyseinen määräaika on Ruotsissa kaksi viikkoa (vangitun jutussa vieläpä yksi viikko), kun se on Suomessa hovioikeuden osalta venytetty 30 päivään.
12. Miten hovioikeudet ovat selviytyneet edellä mainitusta 30 päivän määräajasta? Lyhyesti sanottuna huonosti. Asianosaiset ja heidän asianajajansa tai muut asiamiehensä tietävät kokemuksesta, että tuomion antaminen laissa säädetyssä 30 päivän määräajasta, joka on siis selkeä pääsääntö, on käytännössä tullut poikkeus. Varsin yleistä on, että hovioikeudet antavat tuomionsa vasta sanotun määräajan jälkeen ja usein vasta kahden tai kolmen kuukauden tai jopa sitä pidemmän ajan kuluessa.
13. Hovioikeuksien on käytännössä vaivatonta ylittää sanottu määräaika, sillä a) hovioikeuden ei tarvitse käsittelyn päätyttyä ilmoittaa asianosaisille, milloin tuomio annettaan, ja b) määräajan ylittämiseen riittää mitäänsanomaton peruste eli laissa mainittu "erityinen syy", jota hovioikeudet eivät vaivaudu asianosaisille tarkemmin perustelemaan. Käytännössä on ilmennyt monia tapauksia, joissa hovioikeudet eivät välitä edes ilmoittaa asianosaisille, jos ne eivät ehdi antaa tuomiotaan 30 päivän määräajassa. Asianosaiset ja heidän asianajajansa joutuvat soittelemaan hovioikeuden kirjaamoon ja kyselemään, missä tuomio oikein viipyy.
14. Hovioikeudet siis vähät välittävät käsittelyn joutuisuuden vaatimuksesta tai edellä kappaleissa kerrotusta välittömyysperiaatteesta. Kun tätä on ihmetelty, hovioikeustuomarit tyytyvät yleensä vain toteamaan, että juttuja on niin paljon tai että ratkaisut asiat ovat niin vaikeita, ettei sanottua 30 päivän määräaikaa vain yksinkertaisesti voida noudattaa. Selittelyt eivät kuitenkaan vakuuta kun otetaan huomioon, että käräjäoikeudet joutuvat lain mukaan antamaan ratkaisunsa samoissa asioissa puolta lyhyemmässä ajassa. Kuten edellä kappaleessa 11 totesin, hovioikeuksien työ on itse asiassa helpompaa kuin käräjäoikeuden. Tähän voidaan lisätä vielä se, että ratkaisukokoonpanoon kuuluvan kolmen hovioikeustuomarin lisäksi hovioikeudessa on jokaisessa jutussa kokenut lakimiesesittelijä, joka valmistelee jutut pääkäsittelyä varten ja kirjoittaa myös luonnoksen hovioikeuden tuomioksi. Käräjäoikeudessa ei sen sijaan ole esittelijöitä.
15. Ylimmille laillisuusvalvojille eli oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle on kanneltu hovioikeuksien sanotusta menettelystä. Kanteluihin annetuissa ratkaisuissa on todettu, että sanottu 30 päivän määräaika on ylitetty monessa tapauksessa huomattavasti ilman, että ylittämiseen olisi voitu esittää laissa mainittua erityistä syytä. Tämä ilmenee esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen 31.12.2009 antamasta ratkaisusta (1763/4/08), joka koski Itä-Suomen hovioikeuden tuomion viipymistä.
16. Viime vuoden lopulla oikeusasiamies Petri Jääskeläinen näyttää kyllästyneen asiasta tehtyihin kanteluihin. Hän on esittänyt oikeusministeriölle hovioikeuden ratkaisun antoajankohtaa koskevan oikeudenkäymiskaaren säännöksen (OK 24:17.2) "kehittämistä". Oikeusasiamiehen esitys, jossa viitataan edellä mainitun Itä-Suomen HO:n tapauksen ohella pariin muuhun tapaukseen, on päivätty 9.12.2010 ja asian diaarinumero on 4361/2/10.
17. Kuten ratkaisuista ilmenee, hovioikeuksilla näyttää olevan taipumus ylittää 30 päivän määräaika useilla kuukausilla. Oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat katsoneet, ettei määräajan ylittämistä voida perustella "tuomioistuimien työjärjestelyihin liittyvillä seikoilla," kuten esimerkiksi hovioikeuden jäsenten vuosilomilla, tai ratkaistujen asioiden vaikeudella tai laajuudella. - Tapauksia, joissa 30 päivänä määräaika on tullut ylitetyksi ilman erityistä syytä, ilmenee kaikissa kuudessa hovioikeudessa, ei siis ainoastaan ratkaisuissa mainituissa Helsingin ja Itä-Suomen hovioikeuksissa.
18. Mitä asiantilan korjaamiseksi olisi tehtävä? Minusta oikeusasiamiehen esitys on yllättävä, sillä hän tuntuu vain ikään kuin siirtävän ongelman ja sen myötä myös vastuun hovioikeuksien jatkuvista lainrikkomisista tai ainakin epätyydyttävästä käytännöstä oikeusministeriölle ja edelleen lainsäätäjälle. Ratkaisun antamisajankohta perustuu kuitenkin eduskunnan jo vahvistamaan lakin. Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset noudattavat lakia. Heidän käytössään on keinoja, jota käyttämällä lainrikkomukset saataisiin kuriin, niiden johdosta ei tarvitse välttämättä muuttaa lakia. Edellä mainituissa ratkaisuissa oikeusasiamies tai oikeuskansleri ovat ainoastaan tyytyneet toteamaan, että määräaika on ylitetty huomattavasti ja ettei tähän ole ollut laissa tarkoitettua erityistä syytä. Jääskeläisen toteamus ei ole johtanut siis edes huomautuksen antamiseen.
18. Järein oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin käytettävissä olevista keinoista puuttua lainrikkomuksiin on virkasyytteen nostaminen, mutta siihen ylimmät laillisuusvalvojat eivät juuri koskaan turvaudu. Esimerkiksi vuonna 2009 oikeusasiamies ei määrännyt nostettavaksi yhtään yhtään virkasyytettä; käsiteltyjä kanteluja ja muita tapauksia oli kyseisenä vuonna muutama tuhat.
19. Oikeusasiamies Jääskeläisen esitys oikeusministeriölle on yllättävä myös sen vuoksi, ettei siinä oteta kantaa siihen, onko sanottu lainkohta eli OK 24:17.2 nykymuodossaan "hyvä" vai ei, toisin sanoen, onko laissa asetetulle 30 päivän määräajalle olemassa järkevät ja hyväksyttävät perusteet. Oikeusasiamies viittaa kyllä perustuslaissa mainittuun viivytyksettömän oikeudenkäynnin vaatimukseen, muttei sitä vastoin lainkaan edellä kappaleissa 5-9 mainittuun välittömyysperiaatteeseen.
20. Oikeusasiamiehen esityksen pontimena näyttäisikin olevan yksinomaan halu päästä eroon sanotun 30 päivän määräajan rikkomisten johdosta tehdyistä kanteluista. Hovioikeudet ovat saaneet eräissä muissakin kysymyksissä oikeusministeriön ja lainsäätäjän muuttamaan lakia lähinnä vain työn keventämistarkoituksessa. Esimerkkinä tästä mainittakoon vaikkapa seulontamenettely ja sen korvannut ja tämän vuoden alussa voimaan tullut valituslupajärjestelmä sekä pääkäsittelyjen määrän vähentämiseen tähdänneet lainmuutokset. Luultavaa on, että Jääskeläisen esityksen johdosta hovioikeudet tulevat vaatimaan lainmuutosta eli OK 24:17.2:n muuttamista siten, että sanotusta 30 päivän määräajasta luovutaan kokonaan. Tämän seurauksena ratkaisun antoajat tulevat pitenemään vielä entisestään pitenemään, mikä pitkittää edelleen myös oikeudenkäynnin kokonaiskestoa. Määräajan poistaminen tai pidentäminen tulee vähentämään myös oikeusvarmuutta, koska oikeudenkäynnin ja ennen muuta todistelun välittömyys ei enää toteutuisi. Mutta tästä Jääskeläinen, hovioikeudet ja oikeusministeriö eivät tunnu kantavan lainkaan huolta.
21. Minusta oikeusasiamiehen olisi tullut ajatella myös hieman oikeudenkäynnin välittömyyttä ja oikeusvarmuutta. Mutta hänelle tuntuu riittävän, että lainmuutos on sellainen, hovioikeudet suostuvat noudattamaan lakia ja oikeusasiamiehelle tehtävien kantelujen määrä vähenee, olkoonpa tuo esityksen jälkeen tehtävä lainmuutos asiallisesti miten lepsu ja huono tahansa.
21a. Kun Suomen tilannetta verrataan Ruotsiin, näyttäytyy suomalainen käytäntö todella lepsulta ja suomalaiset hovioikeustuomarit suorastaan vetelyksiltä. Ruotsin hovioikeuksissa tuomio on annettava jo kahden viikon kuluessa - vangitun jutussa jo viikossa - eikä siellä ole tiettävästi esiintynyt po. suhteessa sellaisia räikeitä määräaikojen ylityksiä kuin Suomessa. Mainittakoon vielä myös se, että silloin, kun asia ratkaistaan Ruotsin hovioikeuksissa esittelystä eli kirjallisen aineiston perusteella, tuomio on annettava kuuden viikon kuluessa esittelypäivästä lukien. Suomen laissa ei sen sijaan ole tässä tapauksessa asetettu mitään määräaikaa. Joidenkin hovioikeuksien työjärjestysten mukaan tuomio on tässä tapauksessa annettava kahden kuukauden kuluessa.
22. Miten asiassa olisi pitänyt edetä? Jos itse olisin ollut oikeusasiamies Jääskeläisen asemassa, niin olisin ensiksi pyytänyt jokaiselta hovioikeudelta niiden kaikista esimerkiksi yhden vuoden aikana pääkäsittelyn jälkeen antamia tuomioita koskevan selvityksen, josta ilmenee kunkin ratkaisun antoajankohta ja selitys siitä, miksi sanottu 30 päivän määräaika on ylitetty. Tämän selvityksen pohjalta olisin tehnyt kaikkien hovioikeuksien presidenteille selväksi, ettei "tällainen peli" eli 30 päivän määräajan lähes säännönmukainen ylittäminen vetele. Olisin tässä "myllykirjeessäni" edellyttänyt, että hovioikeudet korjaavat toimintatapojaan ja ilmoittanut, että palaan asiaan uudelleen esimerkiksi puolen vuoden kuluttua katsoakseni, onko parannusta tapahtunut. Rivien välissä olisin antanut ymmärtää, että jollei asiassa tapahdu kohennusta, tulisin ottamaan käyttöön järeämpiä keinoja asiantilan kuntoon saattamiseksi.
23. Olisin myös perustellen kertonut, että oikeudenkäynnin joutuisuuden ja erityisesti välittömyysperiaatteen takia sanottua 30 päivän määräaikaa ei ole mitään syytä lainmuutoksella pidentää. Samalla olisin viitannut siihen, että käräjäoikeudet joutuvat lain mukaan antamaan tuomionsa 14 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä. Olen varma siitä, että näillä toimenpiteillä hovioikeudet olisi saatu asiassa niin sanotusti "kuriin ja herran nuhteeseen."
24. Lain mukaan hovioikeuden presidentin tulee valvoa muun muassa asetettujen tulostavoitteiden toteutumista ja oikeusperiaatteiden soveltamista hovioikeuden ratkaisuissa. Menettelyn joutuisuus ja viivytyksettömyys samoin kuin välittömyysperiaate kuuluvat sanottuihin oikeusperiaatteisiin. Tämän vuoksi jokaisen hovioikeuden presidentin tulisi valvoa, että sanottua 30 päivän määräaikaa ratkaisuja annettaessa käytännössä noudatetaan. Jos ja kun hovioikeudet laiminlyövät jatkuvasti noudattaa sanottua määräaikaa, on ilmeistä, etteivät hovioikeuden presidentit ole välittäneet valvoa lain eli OK 24:17.2:n noudattamista.
25. Tiedetään, etteivät myöskään kaikki käräjäoikeudet, erityisesti kaikkein suurimmat niistä, läheskään aina noudata puheena olevassa suhteessa lakia ja anna tuomioitaan ja päätöksiään laissa määrätyssä 14 päivän määräajassa, vaikkei mitään erityistä syytä määräajan ylittämiseen olisi olemassa. Käräjäoikeudessa oikeuden päällikkötuomarin eli laamannin tulisi valvoa, että lakia tässä suhteessa noudatettaisiin. Lain mukaan myös hovioikeus valvoo alaistensa käräjäoikeuksien toimintaa. Hovioikeusasetuksen mukaan hovioikeuden presidentin tulee huolehtia siitä, että "hovioikeus asianmukaisesti valvoo alaisiaan tuomioistuimiaan."
26. Hovioikeuden presidentillä on siis kaksinkertainen valvontavelvollisuus, sillä hänen on valvottava sekä hovioikeuden että sen alaisten käräjäoikeuksien toimintaa ja siten myös sanottujen määräaikojen asianmukaista noudattamista. Mutta onko hovioikeuksilla edes "kanttia" valvoa ja huomauttaa käräjäoikeuksia lain noudattamisen laiminlyönneistä, jos hovioikeudet kerran näyttävät käräjäoikeuksille huonoa esimerkkiä eivätkä välität itsekään noudattaa lakia?
27. Olen lanseerannut termin "paaterointi", jolla tarkoitan poliisiylijohtajan tapaa alati puolustella alaistensa poliisimiesten toimintaa ja jopa puuttua epäasiallisella tavalla poliisien tekemiksi epäiltyjen virka-ja muiden rikosten esitutkintaan. Näin tehdessään poliisipäällikkö näyttää unohtavan, että häntä ei ole valittu virkaansa miksikään poliisien pääluottamusmiehesi, vaan että hänen tehtävänään on huolehtia kaikkien kansalaisten turvallisuuden ylläpitämisestä.
28. Samanlaista paaterointia näyttää esiintyvän myös tuomioistuimissa ja erityisesti hovioikeuksien päällikkötuomareiden toiminnassa. Hovioikeuksien presidentit esiintyvät julkisuudessa voivottelemassa hovioikeuksien juttumääriä ja "tarpeettomia" valituksia ja vaatimassa erilaisia lainmuutoksia, joilla hovioikeuksien työmäärä voitaisiin alentaa ja työtä muutenkin keventää. Tätä vuosikausia, itse asiassa vuosikymmeniä, jatkunutta narinaa ja valittelua kuunnellessani on tullut usein mieleen, että ovatkohan nämä päällikkötuomarit oikein tehtäviensä tasalla ja ajattelevatko he koskaan sitä, miksi hovioikeudet ja käräjäoikeudet ovat olemassa ja minkälaisia arvoja ja tavoitteita heidän tulisi tuomioistuinten johtavina tuomareina ensisijaisesti ajaa ja edustaa. Tuomioistuimet eivät ole tuomareita varten vaan ihmisten oikeusturvan takaamista ja toteuttamista varten.
29. Hovioikeuksien työtä ja tehtäviä on kevennetty viime aikoinakin monin eri tavoin. Tämän vuoden alussa hovioikeuksissa tuli voimaan jatkokäsittelylupajärjestelmä, jolla itse asiassa rajoitettiin valitusoikeutta niin sanotuissa vähäisissä asioissa. Vielä merkittävämpi uudistus oli itse asiassa pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskeva muutos, jonka perusteella hovioikeuksien pääkäsittelyjä tullaan pitämään entistä harvemmin. Näillä muutoksilla on siis jälleen kerran kevennetty hovioikeuksien työtä, mutta samalla unohdettu se tosiasia, että kyseiset muutokset nakertavat oikeusturvaa niissä asioissa, joissa valituslupaa ei myönnetä tai joissa ei enää toimiteta suullista pääkäsittelyä.
30. Hovioikeuksien työtä on siis hovioikeuksien kannalta katsottuna kevennetty ja "mukavoitettu," mutta lainmuutos tuskin naurattaa hovioikeuksilta oikeusturvaa hakevia ihmisiä. Seuraavaksi ilmeisesti tullaan esittämään - tähän oikeusasiamies Petri Jääskeläisen edellä kerrottu esitys todennäköisesti tähtää - OK 24:17:n muuttamista siten, että laissa ei mainittaisi enää mitään tiettyä määräaika, jonka kuluessa hovioikeuden tuomio on annettava. Tilanne olisi silloin sama kuin korkeimmassa oikeudessa, jonka ratkaisujen osalta laissa ei ole määrätty mitään määräaikaa. Esimerkiksi Pääministerin morsian -jutun tuomiota saatiin odottaa puolisen vuotta KKO:ssa pidetyn suullisen käsittelyn jälkeen. Myös tapauksissa KKO 2011:1 ja 2011:5, joita olen blogissani kommentoinut, ratkaisu annettiin vasta 3-4 kuukautta suullisen istunnon jälkeen.
31. Miten helppoa ja miten mukavaa! Olisi kuitenkin syytä pitää mielessä, että oikeuslaitos ei ole mikään mukavuuslaitos.
67 kommenttia:
Esityksessään 9.12.2010 OM:lle oikeusasiamies Petri Jääskeläinen kirjoittaa mm. näin:
- "Kanteluasiassa dnro 1513/4/09 Helsingin hovioikeuden tuomio oli annettu noin neljän ja puolen kuukauden kuluttua pääkäsittelyn päättymispäivästä. Laissa lähtökohdaksi säädetty 30 päivän määräaika tuomion antamiselle oli siten ylitetty huomattavasti. Näkemykseni mukaan hovioikeuden käsittelemää asiaa voitiin pitää suhteellisen laajana ja vaikeanakin. Jutun laadun ohella tuomion antamisen viipymiseen oli vaikuttanut myös ennen kaikkea ratkaisukokoonpanoon kuuluneiden hovioikeuden
jäsenten työtilanne eli sidonnaisuudet muihin samanaikaisesti heidän käsiteltävinään olleisiin laajoihin asioihin.
Kanteluun 9.12.2010 antamassani päätöksessä katsoin, että hovioikeuden ratkaisuko-
koonpanon selvityksessä kuvattu sinänsä hankala, mutta käytännössä normaali työtilanne ei riitä täyt-
tämään laissa säädettyä edellytystä siitä, että ratkaisua "ei voida erityisestä syystä antaa" 30 päivän
määräajassa. Jutun laadun ja työtilanteen lisäksi myös jäsenten kesälomat olivat osaltaan vaikutta-
neet tuomion antamisen ajankohtaan. Mainitussa päätöksessäni katsoin kuitenkin, että asiassa ei
ollut kokonaisuutenakaan ilmennyt sellaisia erityisiä seikkoja, jotka olisivat selvästi täyttäneet oikeu-
denkäymiskaaren 24 luvun 17 §:n 2 momentin edellytykset ylittää siinä säädetty 30 päivän määräaika tai jotka varsinkaan olisivat osoittaneet, että noin neljä ja puoli kuukautta pääkäsittelyn jälkeen annettu ratkaisu olisi annettu laissa edellytetyin tavoin "niin pian kuin mahdollista".
Edellä mainitut ratkaisut osoittavat toisaalta, että hovioikeuksilla on vaikeuksia antaa tuomiot 30 päi-
vän määräajassa. Myös hovioikeuksiin tekemilläni tarkastuksilla on ilmennyt, että määräajan sään-
nönmukaista noudattamista on pidetty muissa kuin pienissä ja yksinkertaisissa asioissa käytännössä
miltei mahdottomana ja sitä paitsi epätarkoituksenmukaisena. Kiirehtimisen tuomion antamisessa on katsottu voivan laskea tuomioiden tasoa ja siten jopa olla oikeusturvan kannalta ongelma.
Näistä syistä olen katsonut aiheelliseksi esittää oikeusministeriön harkittavaksi, olisiko oikeuden-
käymiskaaren 24 luvun 17 §:n 2 momenttia syytä kehittää siten, että hovioikeuksien tosiasialliset toi-
mintamahdollisuudet ja erilaiset oikeusturvanäkökohdat tulisivat nykyistä tasapainoisemmin huomioon otetuiksi.
Pyydän ministeriötä ilmoittamaan 1.4.2011 mennessä, mihin toimenpiteisiin esitykseni mahdollisesti
antaa aihetta."
----
Näin siis Jääskeläinen.
Ruotsissa sen sijaan tuomioiden tason laskua ei ole pelätty, kun siellä tuomiot on annettava puolta lyhyemmässä ajassa kuin Suomessa.
Ruotsissa hovioikeudet toimittavat suullisia käsittelyjä kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.
Jotain näissä suomalaisissa hovioikeuksissa on pahasti pielessä.
Suomen hovioikeuksien presidentteinä toimivat tätä nykyä
- Mikko Könkkölä (Helsingin hovioikeus)
- Antero Palaja (Turun hovioikeus)
- Olli Varila (Vaasan hovioikeus)
- Pertti Nieminen (Kouvolan hovioikeus)
- Mikael Krogerus (Itä-Suomen hovioikeus) sekä
- Esko Oikarinen (Rovaniemen hovioikeus).
Ha ovat siis blogistin mukaan ilmeisesti päävastuussa, kun a) ratkaisut viipyvät laissa sallittua kauemmin ja b) kun asioita ei oteta joutuisasti edes käsiteltäviksi.
Olisiko vika käräjäoikeuksissa, sillä vähänkin vaikeammissa asioissa käräjäoikeuksien tuomioiden perustelut ovat varsin huonoja, jolloin tuo 14 päivää ei ilmeisesti ole riittävä aika. Sitä paitsi silloin kun käräjäoikeus käsittelee asian kolmen tuomarin kokoonpanossa, tuomiot viipyvät säännönmukaisesti kauemmin kuin 14 päivää. Hovioikeudessa lähes kaikki asiat ratkaistaan kollegiossa, mikä hidastaa asiaa (mutta tarkoittaa parempia ratkaisuja)
Mutta ennen kaikkea: parempi että tuomio on hyvä vaikka se tulee muutaman viikon myöhemmin kuin että nopeus olisi itsetarkoitus.
Blogikirjoituksen pääpaino on toisaalla, mutta itse kyllä kaipaisin nykytilanteeseen ensisijaisesti julistettujen HO-tuomioiden (räjähdysmäistä) lisääntymistä. Ei pitäisi olla vaikeaa, kun kapean otannan (omat jutut) perusteella lähes kaikki pääkäsittelyssä ratkaistut rikosasiat muuttuvat vain minimaalisesti/ei lainkaan.
En oikein ymmärrä väitettä, jonka mukaan kolmen tuomarin kollegiossa tuomion ja päätösten perustelujen rustaaminen kestäisi automaattisesti kauemmin kuin yhdentuomarin kokoonpanossa.
Eikö päin vastoin voisi ajatella niin, että kolme tuomaria pystyisi kirjoitttamaan tuomion ja perustelut nopeammin kuin yksi tuomari! Ruotsin hovioikeuksissa anonyymin väite ei ainakaan näytä pitävän paikkaansa.
Toki tiedän, että Suomessa ho-menettely on mm. sikäli ns. aataminaikuista, että pääkäsittelyn jälkeen kaikki asiakirjat vielä ns. "kiertävät" kaikilla jäsenillä, ja tähän kiertoon käytetään aikaa jopa kuukausikaupalla. Tämä ilmeni hyvin myös oikeusasiamies Jääskeläisen ratkaisuissa mainituista Itä-Suomen HO:n ja Hgin HO:n tapauksista.
Toisinaan hovioikeudet pitävät pääkäsittelyn jälkeen vielä jopa esittelyn, jossa juttu vasta "lopullisesti" esittelijän esittelystä ratkaistaan; tässä siis romutetaan menettelyn välittömyys lopullisesti.
Tällainen ajastaan jälkeen jäänyt menettelytapa on säännönmukaisesti käytössä myös KKO:ssa, kuten ratkaisuja KKO 2011.1 ja 2011:5 käsittelevistä blogikirjoituksistani ilmenee.
Ei mikään ihme, etteivät hovioikeuden presidentit kykene, viitsi tai edes halua "paateroinniltaan" valvoa tuomareiden ja koko hovioikeuden toiminnan tehokkuutta tai edes sitä, että ratkaisujen antamisessa noudatettaisiin lakia.
Onhan nykyisin käytäntönä, että tuomarinvalintalautakunta, jota johtaa itsevaltaisin ottein KKO:n presidentti, haluaa nimittä presidenteiksi nimenomaan mukavia miehiä ja hovioikeuden henkilöstön paikalle haluamia tuomareita.
Ne ehdokkaat, joilla olisi kykyä ja rohkeutta puuttua epäkohtiin, karsiutuvat auttamattomasti pois kuvioista epämääräisten psykologisten testien ja vähintään yhtä epämääräisten kuiskuttelujen tuloksena.
Huomenna 8.2.2011 annetaan Helsingin hovioikeudesta tuomio asiassa, jossa pääkäsittely päättyi 3.6.2010. Käräjäoikeuden tuomio asiassa on annettu joulukuussa 2008.
Anonyymi kirjoitti:
"Huomenna 8.2.2011 annetaan Helsingin hovioikeudesta tuomio asiassa, jossa pääkäsittely päättyi 3.6.2010. Käräjäoikeuden tuomio asiassa on annettu joulukuussa 2008".
Jumalauta! Kukas siellä nyt taas olikaan pressana?
Ja tämä Jääskeläinen vain levittelee käsiään ja esittää OM:lle lainmuutosta, jolla nämä vakavat laiminlyönnit voitaisiin lakaista tyynesti maton alle!
On jollain tavalla hyvin kuvaavaa, että niin KKO:n kuin KHO:nkin presidentit ovat ottaneet kantaa tähän kysymykseen, mutta kumpikaan ei nähnyt korjattavaa toimintatavoissa. Resursseja pitäisi saada lisää, jotta kansalaisten oikeusturva voitaisiin taata. Omia toimintatapoja, joihin nämä henkilöt voisivat suoraan puuttua, ei haluta kyseenalaistaa. Todellisuudessa taitaa olla isompi huoli tuomarikollegoista, kuin kansalaisista.
Eräässä tapauksessa muuan hovioikeus ei saanut tuomiota aikaan säädetyssä 30 päivässä, ei edes kolmessa kuukaudessa. Taisipa vierähtää 7 - 8 kuukautta, ennenkuin tuomio vihdoin tuli.
Surkuhupaisaa asiassa oli se, että tästä huolimatta hovioikeus katsoi asiakseen puuttua jutussa asiamiehenä toimineen juristin (tavallisen varatuomarin mielestä täysin kohtuulliseen) palkkiolaskuun ja alentaa sitä reippaasti.
Hovioikeus perusteli tätä temppuaan sillä, että lakimies oli käyttänyt laskussa yksilöityihin toimenpiteisiin - aivan liikaa aikaa.
"Suomalaisia kyllä sanotaan hitaiksi, mutta että tuomioistuimet ja tuomarit ovat näin hemmetin hitaita..."
Ehkä ne ovat niin yksinkertaisia (lue: tyhmiä), että pitää lukea paperit moneen kertaan läpi jotta ymmärtää?
(Jos ymmärtää.)
Tai sitten "sivuhommilta" aika ei riitä?
"lisäksi hovioikeudessa on jokaisessa jutussa kokenut lakimiesesittelijä"
Missähän todellisuudessa arvon professori elää ?
No, itse entisenä - hyvin entisenä - hovioikeustuomarina sanoisin, että viivyttely ei johdu aina eikä useimmitenkaan yksinkertaisuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että tuollaiseen "menoon" (laittomaan sellaiseen)on vanhastaan totuttu eikä siihen ole puututtu a) hovioikeuden johdon eli presidentin, b) KKO:n tai c) edes OKa:n tai EOA:n toimesta.
Mikäs siinä silloin on toimia niin kuin toimitaan, kun kukaan ei näköjään a) uskalla puuttua asiaan eikä b) sille mitään voi tehdä.
Viivyttely on myös taktista siinä mielessä, että sillä saadaan "näytetyksi" (toki vastoin faktoja), että a) meillä on paljon jutturuuhkia ja b) että me ei kerta kaikkiaan ehditä olla nopeampia.
Lisäksi c) me ei keriitä pitämään niitä saatunan pääkäsittelyjä, joita on siis ehrottomasti vähennettävä! (Tässä hovioikeudet ovat saaneet äänekästä sivustatukua prof. Matti Kuusimäeltä).
Tällä tavalla pyritään joko a) saamaan lisää virkoja tai b) säilyttämään nykyiset virat, vaikka juttumäärät ovatkin vähentyneet.
Muistui mieleeni vanha "kupruni" kun erehdyin virkamiestä vastustamaan.
Virkamies oli ravintolan portsari ja häneltä repesi työtakki kun hiukan hänestä kiinniotin pehmittääkseni portailta lähetettyä alaslentoani.
Asia sovitiin mutta tuolloin hiukan ihmettelin, että kun oikeuteen saavuin, oikeussalista huudettiin jotain sellaista mitä en edes kuullut. Tuomari sitten erittäin kuuluvalla äänellä sanoi, JAAHA TAAS TÄLLAINEN TAPAUS.
Itse istuin omalla paikallani ja ilman oikeusavustajaa että mitä kohdallani tullaan toimittamaan.
Sitten minulle sanottiin, että voin poistua paikalta. Tässä tämä minun oikeuteni oli. En ymmärtänyt koko prosessista
yhtään mitään.
Eikös jokaisessa jutussa ole esittelijä hovioikeudessa?
Sitten on eri asia, mitä tarkoitetaan kokeneella esittelijällä.
Tarkoitin sitä, että jokainen esittelijäksi hyväksyttävä on ainakin a) saanut varatuomarin arvonimen ja b) toiminut useimmiten jossakin muussa lakimiestehtävässä ennen hovioikeuteen tuloaan.
Kyse on siis lakimiesesittelijästä, joka on istunut "käräjänsä," ollut käräjäoikeudessa yhden vuoden notaarina ja saanut siitä hyvästä varatuomarin arvon.
Hovioikeudessa on lisäksi suuri määrä todella kokeneita esittelijöitä, jotka ovat kelpoisia toimimaan hovioikeuden kolmijäsenisessä ratkaisukokoonpanossa yhtenä jäsenenä.
Nämä todella kokeneet esittelijät tulisi tilastoinnissa, esimerkiksi kv. tilastoissa laskea (kuten Ruotsin osalta on tehty) tuomareihin; he kun kerran ovat kelpoisia tuomareiksi ja ovat olleet ns. apujäseninä hovioikeuden ratkaisukokoonpanossa.
Videointi-järjestelmä olisi todella hyvä juttu. Tämän päivän tekniikalla todella iisi juttu.
Ja se tarkoittaa sitä että KAIKKI salissa puhuttu nauhoitetaan. Uusia suullisia istuntoja tarvitaan harvemmin ts ei toisteta samaa uudelleen.
Myös ilmeet kertovat paljon ja turhia kanteluita tulee vähemmän koska arvon tuomaritkin joutuvat miettimään käytöstään ja puheitaan.
Videon katsoja huomaa myös jos äänitys on ollut ajoittain pois päältä.
Suomalainen nykyjärjestelmä on hirvittävä.
Ja tyytymättömyys 7vrk käräjäoikeudesta hoviin pitäisi lähteä siitä kun tuomio on kirjoitettu ulos ja luettavissa.
Jos siis jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Tuomari joka tekee virheitä niin virkasyytteitä pitäisi alkaa nostamaan, sillä ne vähenee.
Avoimessa pelissä luottamus toimii.
Nykyisin noin kolmasosa jutuista ratkaistaan pääkäsittelystä eikä esittelystä. Mitä tuohon "todella kokeneneeseen esittelijään" tulee, enpä pitäisi "käräjät istuneita" (ja mahdollisesti muutaman vuoden muuta lakimieskokemusta omaavaa) sellaisena. Tuo "käräjien istuminen" tarkiittaa käytännössä, että notaari on itsenäisesti ratkaissut muutaman yksinkertaisen rikos- ja hakemusasian. Tuomarinviran saa noin 20 vuoden kokemuksen perusteella, joten eipä "todella kokeneesta" voi puhua..
Jos hovioikeudessa pidetään pääkäsittely, niin asiaa ei tietenkään saisikaan enää sen jälkeen viedä esittelyyn; näin tapahtuu kuitenkin KKO:ssa.
Mutta kun katson hovioikeuksien pääkäsittelyssä ratkaisemien juttujen tuomioita tai finlex-selosteita, niin ainakin osassa niihin on merkitty myös esittelijän nimi.
Käytäntö ilmeisesti vaihtelee sen suhteen, mikä on esittelijän rooli pääkäsittelyssä ratkaistavissa asioissa.
Valitettavasti tämä sama linja näkyy kaikessa viranomaistoiminnassa. Todetaan ettei järjestelmä toimi, mutta ei pyritäkkään kehittämään sitä. Sen sijaan häivytetään vastuut juuri ko. lausunnoilla.
Tämä tuli hyvin esiin eilisessä Silminnäkijä -ohjelmassa, jossa koulupoikaa huhujen perusteella epäiltiin mahdolliseksi tulevaksi kouluampujaksi ja hän sen vuoksi joutui viranomaistoimenpiteiden kohteeksi mielisairaaksi julistamista myöten.
En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen Pirkanmaan syyttäjänvirastosta perusteli kahden vuoden pähkäilyn jälkeen syyttämättäjättämis päätöstään:
"Ja koska muutkin seuraamukset joita Samuli Saariselle olivat aiheutuneet sekä viivästystynyt aika vaikuttivat kokonaisuuteen, jonka perusteella katson, että on kohtuutonta syyttää Samuli Saarista käräjäoikeudessa."
Luonnollisesti oikea perustelu olisi ollut : ei rikosta, mutta tulipahan tuolla päätöksellä taas putsattua järjestelmän tekemät virheet.
http://areena.yle.fi/video/1297112558457
Edellisen kommenttiini se tarkennus, että lain mukaan KKO:ssa ei toimiteta "pääkäsittelyä", vaan ainoastaan "suullinen käsittely." Jos suullinen käsittely toimitetaan, huomioon otetaan asiaa ratkaistaessa (kirjallisen aineiston ohella) "myös siinä esitetty aineisto" (OK 30:21a).
"Aito pääkäsittely" on puolestaan sellainen suullinen käsittely, jolloin asiaa ratkaistaessa saadaan ottaa huomioon vain pääkäsittelyssä esitetty aineisto (OK 26:24b).
Mutta kyse on aika paljolti lähinnä vain terminologisesta tai semanttisesta erosta. Myös KKO:n suullisessa käsittelyssä otetaan vastaan usein kaikki henkilötodisteet, näin esimerkiksi ratkaisuissa KKO 2011:1 (nännijuttu) ja 2011:5 (Blomqvist vs. Nordea) selostetuissa tapauksissa.
Tämän vuoksi olisi syytä muuttaa jokseenkin epäselvää ja hämäävää terminologiaa siten, että myös KKO:n osalta puhuttaisiin reilusti pääkäsittelystä. Jos sellainen toimitetaan, ratkaisua tehtäessä saataisiin ottaa huomioon vain pääkäsittelyssä esitetty aineisto.
Välittömyysperiaate olisi siis ulotettava (vihdoin) myös KKO:een. Ottaahan KKO nimittäin yllättävänkin usein kantaa jutussa ilmenneisiin todistusharkintaa koskeviin kysymyksiin.
KKO:n samoin kuin hovioikeuden pääkäsittely/suullinen käsittely saadaan tietenkin rajoittaa koskemaan vain osaa valituksen kohteena olevasta asiasta, joka voidaan ratkaista itsenäisesti.
KKO voi rajoittaa jo myönnetyn valitusluvan koskemaan vain osaa hovioikeuden ratkaisusta (OK 30:3.2), mikä samalla rajaa myös suullisen käsittelyn/pääkäsittelyn
alaa.
Hovioikeuksien työskentelyä ei varmastikaan nopeuttanut se, että hovioikeuksissa toteutettiin joku vuosi sitten uudistus, jonka mukaan hovioikeudet jaettiin osastoihin.
Osastojako ei tehostanut toimintaa, vaan päinvastoin lisäsi byrokratiaa. Osastojaon tavoite oli tietysti tehostaa toimintaa, koska osastoja johtavien laamannien tehtävänä olisi seurata sitä kuinka nopeasti jutut käsitellään.
Kun laamanneiksi nimitetään kuitenkin hovioikeudenneuvoksia vanhimmasta päästä, jotka eivät ole ainakaan pääosin uudistusmielisiä eivätkä tottuneet johtamaan "joukkoja", kävi uudistuksessa juuri päin vastoin , mihin pyrittiin eli nyt osastojen päälliköt ovat pois juttujen itse juttujen pääasiallisesta käsittelystä,mutta eivät toisaalta myöskään johda toimintaa hallinnollisesti.Tämän vuoksi toiminta ei suinkaan tehostunut, vaan uudistuksessa kävi juuri päin vastoin kuin mikä oli tarkoitus.
Lisäksi hovioikeuksien osastot ovat henkilöstömäärältään niin pieniä, ettei kymmenkunnan henkilön johtamiseen tarvittaisi aina yhtä laamannia, koska hovioikeuden tuomarit ovat päätöksissään itsenäisiä, mikä tarkoittaa sitä, ettei laamanni kuitenkaan voi vaikuttaa heidän yksittäisiin ratkaisuihinsa.
Minusta hovioikeuksien , ainakin muiden kuin Helsingin hovioikeuden, osastojako tulisi poistaa ja antaa kaikki johtamistehtävät suoraan hovioikeuksien presidenteille. Tämä tehostaisi ainakin jonkun verran mainittujen oikeuksien toimintaa.
Kysynkin, mihin laamanniuudistuksella oikeastaan pyrittiin? Epäilen, että uudistuksen tarkoitus lieneekin vain ollut, kuten monen muun valtion organisaation uudistuksen tarkoitus on ollut, nostaa ylemmän henkilöstön palkkausta perustamalla uusia korkeita virkoja.
Minusta koko valtion ylempi hallinto on vuosien mittaa "pöhöttynyt" ja turhia virkoja ja erilaisia virkamiehiä on eri ministeriöissä ja keskuvirastoissa pilvin pimein.
Uskon, että esimerkiksi ministeriöistä voisi vähentää yhteensä 500-600 virkaa heti, eikä toiminta siitä mitenkään kärsisi, vaan päin vastoin tehostuisi.
Nyt ministeriön ja keskusvirastojen virkamiehet johtavat ja valvovat vain toinen toisiaan.
Tästä on seurauksena paitsi byrokratia, myös se, ettei vastuusuhteet hämärtyvät, eikä edes erkkikään, saati sitten oikeusasiamies ja/tai oikeuskansleri ota selvää kuka tai ketkä ovat vastuussa jostakin yksittäisestä kansalaisia koskevista ratkaisuista,mikä kuitenkin tulisi olla kaiken virkamiestoiminnan tavoite.
Kyllä, tuo anonyymin esille ottama Silminnäkijä-ohjelman kertoma tapaus oli minustakin aivan "hirmuinen" osoitus siitä, miten pieni yksilö, tässä tapauksessa aivan kunnollinen koulupoika, voi joutua viranomaiskoneiston uhriksi.
Tapaus osoitti hyvin, että Suomessa ei roikoteta löysässä hirressä vain joitakin kanervia ja vanhasia, vaan myös tavallisia ihmisiä. Jos rupeat kyselemään viranomaisilta oikeuksiesi perään ja pyytämään asioihin selvitystä, niin joudut roikkumaan pari vuotta löysässä hirressä, kuten Ruovedellä tapahtui.
Tapaus osoitti samalla, miten vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen poliisi ja muut viranomaiset ovat alkaneet vaatia kurkku suoran nollatoleranssia koulu-uhkailuihin ja tarttuvat aivan suhteettomilta tuntuvilta otteilla kaikkiin pienimpiinkin risahduksiin.
Mutta kymmenen kuolonuhria vaatineen Jokelan koulusurmien jälkeen ei nollatoleranssista puhuttu mitään, vaan annettiin ymmärtää, että kyse oli vain yksittäistapauksesta, joka ei tulisi enää koskaan toistumaan!
On aivan täydellisen käsittämätöntä, miten valtiovalta ja jopa tuomiovalta suojelee ja paapoo (poliisiylijohtajan suojeluksessa sitä paitsi) kyllä poliisia eli komisariota, joka suorastaan jättää aseen aivan ilmeisen koulusurmaajan käteen, mutta toisaalta ryhtyy rääkkäämään jotakin koulupoikaa nollatoleranssin nimissä, kuten Ruovedellä tapahtui!
Ja yleisestä turvallisuudesta vastaava poliisiministeri istuu kuin tatti virassaan, vaikka maassa on tapahtunut kaksi kauhistuttavaa koulusurmatapausta vuoden väliajoin, jotka viranomaisten olisi tullut estää!
On tämä outo maa ja käsittämättömiä ovat sen johtajien ja viranomaisten asenteet ja teot.
Kauhajoen tapausta käsitellään nyt hovioikeudessa. Saa nähdä, saadaanko sieltäkään edes hiven oikeutta!
Seikka, mitä blogisti ei riittävästi ole ottanut huomioon on hovioikeuden monijäsenisyys: jos vielä esittelijän osuus huomioidaan, hovioikeudessa on jäsentä kohden vähemmän aikaa tuomion perustelujen hiomiseen kuin käräjäoikeudessa. Siksi on luonnollista, että tarpeellinen aika otetaan. Lisäksi määräävästi vaikuttaa sidonnaisuus muihin juttuihin ja työtehtäviin. Tuomari ei voi juuri koskaan keskittyä vain yhteen juttuun. Näihin seikkoihin ei voi mikään lainsäännös vaikuttaa. Siksi on hyvä, että se poistetaan tai muuten "kehitetään".
Outo perustelu anonyymiltä tuo kolmijäsenisyys! Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, se ei tietenkään ole sellainen asia, jolla voitaisiin puolustaa sitä, että HO:lla on tuplasti aikaa tuomionantamiseen käräjäoikeuteen verrattuna.
Katso myös blogikirjoituksen kappaletta 21a, josta ilmenee, että Ruotsissa käräjäoikeudella ja hovioikeudella on yhtä pitkä aika eli kaksi viikkoa antaa tuomionsa pääkäsittelyssä ratkaistavassa asiassa.
MIksi Suomen hovioikeudet ja suomalaiset hovioikeustuomarit eivät pysty samaan kuin ruotsalaiset kollegansa? Tätä hovioikeustuomareidemme olisi syytä visusti pohtia!
Ottakaa oppia Ruotsissa!
Tuomareiden ja esittelijöiden lukumäärästä se ei ainakaan ole kiinni, koska Suomessa, vaikka se on puolta pienempi maa asukasluvultaan kuin Ruotsi, on yhtä paljon hovioikeustuomareita ja esittelijöitä kuin Ruotsissakin.
Ruotsissa tuomion kirjoittaa yksi jäsen eli referantti, joka myös vastaan asian valmistelusta eikä siellä pääkäsittelyn jälkeen puhuta mistään asiakirjojen kierrosta, joka Suomessa saattaa kestää pahimmillaan kuukausikaupalla. Tuomion luonnos kiertää, mutteivät asiakirjat.
Suomessa hovioikeustuomarit ovat yksiselitteisesti tehottomia, mikä johtuu tehottomista työtavoista ja -menetelmistä, joita ei ole kyetty eikä, niin luulen, edes haluttu kehittää, ainoastaan "mukavoittaa."
Anonyymi haluaa viedä hovioikeusmenettelyä entistä tehottomampaan suuntaan poistamalla OK 24:17.2:ssa olevan ratkaisun antoaikaa koskevan määräajan kokonaan.
Siihen varmaan kaikki hovioikeustuomarit tähtäävät juuri sillä, että nykyisin jätetään varta vasten noudattamatta sanottua määräaikaa ja tähän vedoten vaaditaan sitten määräajan poistamista.
Kun meillä on lepsuja hovioikeuden presidenttejä ja lepsuja laillisuusvalvojia sekä lakivaliokunnissa janinoja ja muita samanlaisia poliitikkoja jäseninä, niin varmaan tämäkin oikeusturvan ja oikeudenkäynnin joutuisuuden kannalta haitallinen uudistus tulee kohtapuolin toteutumaan!
Ja sitten odotellaan vain, mikä voisi olla seuraava konsti "mukavoittaa" hovioikeusprosessia entisestään.
Skorpionin mainitsema osastouudistus näyttää tosiaan vain lisänneen byrokratiaa ja johtaneen vastuukysymysten hämärtymiseen entisestään.
Mutta ei tuo uudistus tietenkään poista hovioikeuksien presidenttien vastuuta siitä, että hovioikeudessa kaikki kokoonpanot noudattavat sentään omia menettelyjään koskevia lainsäännöksiä ja määräaikoja.
Onko asianosaisella mitään oikeusturvatietä käytettävissään viivästyneen tuomion johdosta?
Voiko siis hovioikeuden presidenttiä vastaan nostaa kanteen otsikolla: "Tuomion julistamisen määräajasta poikkeaminen ilman lain tarkoittamaa erityistä syytä".
Vai ovatko kantelut ainoa tie?
Jos virkamiehen tai -miesten (siis esim. tuomareiden) epäillään rikkoneen virkavelvollisuutensa, niin teoriassa käytettävissä on normaali rikosprosessitie rikosilmoituksesta lähtien.
Mutta kun laki on niin laadittu, että tuomarit voivat aina vedota laissa mainittuun ympäripyöreään "erityiseen syyhyn", niin tuolle tielle ei kannatta käytännössä lähteä.
Kantelu oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille on käytettävissä, mutta kuten käytäntö on jo näissä määräaika-tapauksissa osoittanut, sieltäkään ei heru apua.
Laillisuusvalvojat vain toteavat epäkohdan, mutta eivät ryhdy käytännössä mihinkään toimenpiteisiin -eivät anna edes huomautusta - edes siinä tapauksessa, että tapauksissa ei ole ollut laissa mainittuja erityisiä syitä määräajan ylittämiseen.
Teoriassa asianosaisella olisi mahdollista vaatia valtion varoista oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta hyvitysmaksua (L oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä, 362/2009). Kyseinen laki on kuitenkin laadittu sellaiseksi, että se koskee käytännössä vain käräjäoikeuskäsittelyn ja koko oikeudenkäynnin viivästymistä.
KKO:ssa hyvitystä (ho-käsittelyn viivästymisestäkään) ei voida enää vaatia, ellei asianosainen esitä pätevää syytä, miksi hän ei ole vaatinut hyvitystä aiemmin.( Asianosainen voisi kyllä KKO:een valittaessaan väittää, ettei hän voinut etukäteen tietää, että hovioikeus tulee viivyttelemään tuomion antamisessa!)
Asianosaisen käytettävissä ei siis näytä olevan mitään käytännössä tehokasta keinoa, jos hovioikeus viivyttelee tuomion antamista kohtuuttomasti ja ilman erityistä syytä.
EIT on kahdessa vuonna 2010 antamassaan päätöksessä (5238/07 ja 1420/09) katsonut, että Suomessa säädetyt oikeussuojakeinot oikeudenkäynnin viipymistä vastaan (yleisissä tuomioistuimissa) täyttävät EIS 13 artiklan vaatimukset tehokkaasta oikeussuojakeinosta.
So what?
EIT ei ole sanonut, ettei suomalaisten hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien tarvitse noudattaa laissa olevia määräaikoja tuomioiden antamisessa.
Otsikko tämän päivän iltapäivälehdykäisessä:
- VR jätti lumihankeen - ei mitään tehtävissä.
Tämä sopisi hyvin myös tapauksiin, joissa tuomioistuimet viis veisaavat laista ja jättävät tuomionsa määräajassa antamatta.
Lumihankeen jättämisestä voi toki kannella oikeusasiamiehelle, jonka konttuurista tulee joskus vuoden parin päästä jonkun pajukorin päätös, jossa todetaan, että näin kävi, mutta hankeen jättämiseen oli toisaalta "olosuhteet huomioon ottaen" "erityisiä syitä."
Ehkä päätöksen lopussa on vielä jokin loppukaneetti, jossa todetaan, että nuo ovat sitä paitsi jo menneen (tai sitä edellisen) talven lumia, jolle ei enää mitään voi!
Kuva kertoo kaiken!
Siinä tuomari köröttelee 30 km/h moottoritiellä töihin!
Koiralla on toki koiranoikeudet, mutta ihmis- ja perusoikeutemme on pahasti retuperällä.
Täällä on hyviä kuvia lisää: http://laaksoek.blogspot.com/
Jutun laadun ja työtilanteen lisäksi myös jäsenten kesälomat olivat osaltaan vaikutta-
neet tuomion antamisen ajankohtaan.
Kesäloman ajankohta on kyllä ihan työnantajan direktio-oikeuden piirissä. Ainakin teollisuudessa on sesongin takia jouduttu siirtämään lomien pääjakson ajankohtaa (yl. juhannuksesta heinäkuulle). Työehtosopimus antaa sellaiseen mahdollisuuden. Virkaehtosopimuksessa on myös omat kohtansa asialle. Ei kesäloma voi olla syynä siihen että lakia ei noudateta. Tietysti maan tapa ja ilmasto-olot, koska ilmastonmuutos. Mutta jos annetaan tiedoksi virkamiehelle että ennen ei lomalle lähdetä ennenkuin asiat on hoidettu, niin tulispa vipinää.
Mainitsin aiemmin, että Suomen hovioikeuksissa olisi yhtä paljon tuomareita ja esittelijöitä kuin Ruotsinhovioikeuksissakin.
Kuulin nyt asiaa paremmin tuntevalta taholta, että Ruotsin hovioikeuksissa on esitteleviä viskaaleja itse asiassa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, eli vain noin neljännes siitä mitä meillä. Kun meillä on keskikokoisessa hovioikeudessa parikymmentä esittelevää viskaali, on Ruotsin samankokoisessa hovioikeudessa vain 4-5 esittelevää viskaalia.
Ruotsissa viskaalin virat ovat koukutusvirkoja. Pari vuotta hovioikeudessa esiteltyään viskaalit lähetetään töihin käräjäoikeuksiin, joista he palaavat jälleen tietyn ajan kuluttua hovioikeuteen, jossa he saavat aikanaan asessorin arvon, ja ovat kelpoisia hakemaan vakinaista tuomarin virkaa. Asessorit eivät kuitenkaan jää hovioikeuksiin, vaan heidät tavallaan "potkaistaan" kentälle, jossa hakeutuvat asianajajiksi, syyttäjiksi taikka lainvalmistelutehtävin ja vasta näissä tehtävissä toimittuaan he käytännössä voivat saada nimityksen vakinaiseen tuomarin virkaan.
Suomessa viskaalin virka voi olla periaatteessa vaikka eläkevirka.
Vielä: tuomioistuinharjoittelu on Ruotsissa aivan eri tolalla kuin Suomessa mm. sikäli, että siellä tuomioistuinharjoittelu kestää kaksi vuotta, Suomessa vain yhden vuoden.
Tuomioistuinharjoittelu ei Ruotsissa tietenkään ole "yleistä" kuten Suomessa, vaan harjoitteluun otetaan vain tuomioistuin- tai oikeuslaitoksen palvelukseen tähtääviä nuoria lakimiehiä. Valinta tapahtuu aina yliopistosta saatujen tutkintotodistusten perusteella ja valinnan suorittaa koko maassa erityinen notaarilautakunta, joka jakaa myös notaarinpaikat.
Suomessa ei kiinnitetä huomiota notaareiksi hakeutuvien tutkintotodistuksiin ja harjoitteluun voi päästä kuka tahansa nuori lakimies, vaikkei koskaan edes kuvittelisi hakeutuvansa tuomarinuralle. Suomessa käräjäoikeuksien laamannit valitsevat notaarit, jolloin valinta voi tosiasiallisesti tapahtua ns. pärstäkertoimen tai suhteiden perusteella.
Kun nämä kaikki seikat otetaan huomioon, niin ei ole mikään ihme, että suomalaisten tuomareiden taso on se mikä on eikä edes tuomioita kyetä antamaan laissa määrätyssä ajassa!
Kuten sanottu, Ruotsissa sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden on annettava pääkäsittelyssä käsiteltävässä jutussa tuomio viimeistään kahden viikon kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä. saamani tiedon mukaan tätä määräaikaa myös käytännössä noudatetaan.
Suomen hovioikeudessa sanottu määräaika on puola pidempi, mutta sitäkään tuomarimme eivät kykene noudattamaan!
On aivan uskomatonta, että tästä huolimatta oikeusasiamies Petri Jääskeläinen vain toteaa huonolla tolalla olevan asiantilan ja tekee esityksen OM:lle sanotun määräaikasäännöksen kehittämiseksi (lue= mukavoittamiseksi eli poistamiseksi)!
Eikö oikeuslaitoksen kannattaisi pyytää ongelman ratkaisemiseen apua Otaniemestä? Olen vrma, että muutama terävä tuotantotalouden teekkari osaisi poistaa pullonkaulat, oikaista prosessit ja kehittää relevantit mittarit organisaation suorituskyvylle. Ei kai juridinen prosessi ole prosessina sen kummoisempi? Terveydenhuollossakin on todettu, että lääkärin koulutus ei pätevöitä johtamaan organisaatiota - olisiko oikeuslaitoksenkin jo aika elää 2010-lukua?
Mallia voisi ottaa (muistaakseni) Kuopion hallinto-oikeudesta, jossa on tehty yhteistyötä logistiikka-alan asiantuntijoiden kanssa töiden järjestelyiden suhteen, ja erittäin hyvin tuloksin. Eli komppaan vahvasti bassoa - moniammatillista osaamista hallinnointiin!
Ongelmana on tuomareiden kykenemättömyys ja laiskuus.
Tuomareilla ei ole sen vertaa ammattiylpeyttä, että huolehtisivat tuomioiden antamisesta säädetyssä määräajassa.
Kun näin on, niin ei siihen teekkarihuumorikaan auta.
Tuomarin eettisiä periaatteita koskevissa kv. suosituksissa (The Universal Charter of the Judge) mainitaan yhtenä vähimmäistasona koskeva vaatimuksena "tuomarin tehtävien tehokas hoitaminen."
Suomen tuomariliitto ry:n tuomarin eettisiä periaatteita valmistelemaan asetetun työryhmän luonnoksessa mainitaan yhtenä arvona, jota yhteiskunta ja kansalaiset tuomareilta odottavat nimenomaan "ahkeruus."
Ahkeruuden työryhmä määrittelisi näin:
- Tuomari hoitaa virasta johtuvat tehtävät joutuisasti, ahkerasti ja tunnollisesti työskennellen. Tuomari ottaa huomioon, että asioiden joutuisalla käsittelemisellä tuomioistuimessa on erityinen merkitys asiaan osallisten kannalta.
Jos tuomareilla ei ole edes sen vertaa ammattiylpeyttä, että yrittäisivät antaa tuomionsa laissa säädetyssä kohtuullisessa määräajassa, ei tuomarin eettisillä ohjeilla tai periaatteilla ole minkään valtakunnan merkitystä. Ne jäävät kuolleeksi kirjaimeksi.
Eikö sen tuomarinviran kunnolliseen hoitamiseen kuulu ennen kaikkea se, että tuomiot ovat hyviä ja oikeita. Selvää on, ettei vähänkin vaikeammassa asiassa ole mahdollista saada aikaan parissa viikossa asianmukaista tuomiota. Tänään KKO antoi ennakkopäätöksen 2011:13. Tuomio annettiin noin vuosi esittelyn jälkeen. Asia ei ollut mitenkään laaja vaan hyvin rajattu sopimusehtojen tulkintaa koskeva asia. KKO:ssa (toisin kuin HO:ssa) on kokeneet esittelijät ja asiaa ratkaisemassa viisi jäsentä (jotka ovat varmasti ammattitaitoisempia kuin tuomarit keskimäärin). Kuinka sitten hovioikeuksien voi hupomattavastikin laajemmissa asioissa edellyttää laativan tuomion muutamassa viikossa. Minusta ei mitenkään.
"Selvää on, ettei vähänkin vaikeammassa asiassa ole mahdollista saada aikaan parissa viikossa asianmukaista tuomiota".
Ai, että on selvää!
Mitenhän siten naapurimaassa Ruotsissa hovioikeudet ja käräjäoikeudet saavat sen aikaan ja vieläpä niin, että tuomiot ovat usein paremmin perusteltuja kuin Suomessa?
Eivätkä nuo ruotsalaiset näytä valittelevan kahden viikon määräaikaa ollenkaan.
Kantsisi ehkä kysyä ruotsalaisilta kollegoilta, miten tuo "temppu" tehdään!
Suomalaiset tuomaridelegaatiot kyllä juoksevat usein Ruotsissa, mutta ilmeisesti ne tärkeimmät asiat, joilla työtä voitaisiin tehostaa ja "kehittää", jäävät aina ruotsalaisilta kollegoilta kysymättä.
Pitäisi miettiä aikansa eläneiden toimintatapojen kehittämistä. Mutta kaipa siinä tuomareiden ammattitaidossakin täytyy olla huomattavia eroja, samoin asenteissa.
KKO:n osalta laissa ei ole asetettu määräaikaa, jonka kuluessa tuomio on annettava. Tämä on jäänyt anonyymiltä havaitsematta, kun hän vetoaa tänään annettuun KKO:n ennakkopäätöksen KKO 2011:13.
Po. jutussa KKO:ssa ei ole pidetty suullista käsittelyä eli otettu vastaan henkilötodistelua, joten todistelun välittömyyden kannalta ratkaisun viipyminen noin pitkään ei liene ollut ongelmallista.
Lisäksi on otettava huomioon, että KKO, toisin kuin hovioikeus, on ennakkopäätöstuomioistuin, joten tämän takia on ymmärrettävää, että KKO:ssa tuomioiden perustelujen hiomiselle halutaan varata aikaa. KKO:n ratkaisulla, ainakin niin olisi tarkoitus, ohjataan alempien oikeuksien lainkäyttöä samanlaisissa tapauksissa.
Mutta toki yli vuoden kestänyt harkinta ja perustelujen kirjoittaminen esittelyn jälkeen tuntuu aivan liian pitkältä ajalta ajatellen oikeudenkäynnin joutuisuutta, joka myös KKO:n tuomareiden tulee ottaa huomioon.
Ratkaistu asia ja oikeuskysymys ei näytä kovin kummoiselta tai ainakaan ylitsepääsemättömän vaikealta. KKO:n perustelut, joissa on, tämä on syytä positiivisena havaintona mainita, näkyvissä pro et contra -argumentointia, eivät ole mitenkään laajat, mieluummin päin vastoin jokseenkin suppeat; käräjäoikeuden ja hovioikeuden perustelut eivät ainakaan pituudessa "häviä" KKO:n perusteluille.
En tiedä, miksi ratkaisua antamista on vitkuteltu yli vuoden esittely- eli ratkaisupäivästä. Usein käy niin, että se ratkaisu, johon esittelyssä on päädytty, muuttuu "matkan varrella" eli asiakirjojen kiertäessä kaikilla viidellä jäsenellä joko osaksi tai jopa kokonaan. Tällöin asiakirjoja joudutaan kierrättämään usein vielä toiseen kertaan.
Minusta mainitunlaisessa tapauksessa, jossa siis lopputulos näyttää kierron aikana muuttuvan, olisi pidettävä aina uusi esittelytilaisuus, jossa "uusi" ratkaisu vahvistettiin, mutta näin ei KKO:n käytännössä näytä tapahtuvan.
KKO on näyttänyt ratkaisussa KKO 2011:13 huonoa esimerkkiä ratkaisun antamisajankohdan venymisen osalta. Mutta pitääkö alempien oikeuksien välttämättä seurata huonoa esimerkkiä?
Pitää muistaa, että tekipä KKO po. suhteessa mitä vain, alempia oikeuksia kuitenkin velvoittaa ratkaisujen antamisen ajankohdan osalta laki.
Ei ihme, että ratkaisun antaminen on tapauksessa KKO 2011:13 viivästynyt ja kestänyt toista vuotta. Onhan KKO:n kokoonpanoon kuulunut 2-3 tunnettua välimiestä.
Pitäähän ne välimiestehtävät toki ensin hoitaa!
"Suomalaiset tuomaridelegaatiot kyllä juoksevat usein Ruotsissa, mutta ilmeisesti ne tärkeimmät asiat, joilla työtä voitaisiin tehostaa ja "kehittää", jäävät aina ruotsalaisilta kollegoilta kysymättä."
Unohtunevat laivamatkalla takaisin..?
Olen kuullut, ettei tuomareilla ole minkäänlaista virka-aikaa tai edes velvollisuutta käydä joka päivä työpaikalla. Onko näin?
Olisiko tässä osaselitys sille, että homma on niin hidasta?
Hovioikeuksien tuomioiden viipyminen esittelypäivän ja pääkäsittelyn jälkeen on todella kummallista, sillä valtaosassa ratkaisujaan hovioikeus hylkää valituksen ja lausuu "perusteluinaan" vain lyhyesti:
"Hovioikeus on tutkinut jutun ja katsoo, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota."
Ei todella luulisi tuollaisen päätöksen kirjoittamiseen kuluvan aika viikkotolkulla!
Veroaminen hovioikeuden monijäsenisyyteen ei toimi perusteluna, jos verrataan käräjä- ja hovioikeuden hitautta/nopeutta keskenään. Käräjäoikeudessakin vain osa asioista ratkaistaan yksijäsenisessä kokoonpanossa, mutta määräajat koskevat aivan samalla tavalla kaikissa käräjäoikeuden kokoonpanoissa ratkaistuja asioita. On kummallista, että tavanomaisessa lautamieskokoonpanossa käsiteltävässä rikosasiassa käräjäoikeudet säännönmukaisesti julistavat tuomion heti istunnon päätteeksi, mutta hovioikeudessa ei muka saada "ei syytä"-ratkaisua neuvotettuksi tuoreeltaan ja julistetuksi heti. Yhdeksi syyksi epäilen sitä, että Suomessa hovioikeustuomareiksi päädytään usein ilman mainittavaa kokemusta käräjäoikeudesta. Niinpä hovioikeustuomareilta puuttuu myös rutiini tuomioiden julistamisesta.
Anonyymin havainto saattaa olla osaselitys asiaan.
Luulen kuitenkin, että vanhat piintyneet työtavat ja tietynlainen "esittelijävetoisuus" menettelyssä selittävät vielä paremmin asiaa.
Aiemmin ja vielä 1980-luvulla ja -90 -luvullakin hovioikeuksissa ei juurikaan pidetty suullisia käsittelyjä, vaan asiat ratkaistiin säännönmukaisesti kirjallisen aineiston perusteella esittelijän esittelystä.
Esittelyssä taas asiat ratkaistiin ikään kuin vain "alustavasti" tietyllä tavalla ja lopullinen ratkaisu jätettiin sen varaan, mihin tulokseen jäsenet tulivat asiakirjojen kierrolla. Kiertoon saattoi kulua - kulunee vieläkin - aikaa viikko- tai kuukausikaupalla, kuten myös KKO:n tämänpäiväisestä ratkaisusta KKO 2011.13 ilmenee.
Tämä "perinne" on siirtynyt tavallaan myös niihin juttuihin, joissa hovioikeus pitää pääkäsittelyn, vaikka se ei tietenkään ole ollut lainsäätäjän tarkoitus.
Tiettävästi esittelijät ovat ainakin tietyissä tapauksissa seuraamassa hovioikeuden pääkäsittelyä ja heidän ehkä edellytetään laativan jäseniä varten tuomioluonnos, jota jäsenet sitten "kierrolla" ikään kuin vanhasta muistista täydentävät ja korjailevat.
Kyllähän tuohon aikaa saadaan menemään, vaikka kuinka paljon.
"On kummallista, että tavanomaisessa lautamieskokoonpanossa käsiteltävässä rikosasiassa käräjäoikeudet säännönmukaisesti julistavat tuomion heti istunnon päätteeksi, mutta hovioikeudessa ei muka saada "ei syytä"-ratkaisua neuvotettuksi tuoreeltaan ja julistetuksi heti."
HO:n juristikollegio ja KO:n lutakuntakokoonpano eivät ole rinastettavissa toisiinsa, koska lautamiehet eivät osallistu perustelujen kirjoittamiseen kun taas hovioikeudessa valmistelusta vastaava jäsen ja puheenjohtaja "viilailevat" keskenään perusteluja ja välijäsenkin toisiinsa heittää suolansa soppaaan. Lopputuloksena on kuitenkin paljon hiotumpi teksti kun KO:ikssa vaikka aikaa vähän enempi meneekin, mutta kyseessä on ylioikeus.
Blogistin vetoaminen lakiin ei vakuuta, ei lailla voida säätää sellaista, mikä on mahdotonta, ja miksi blogistin peräänkuluuttamasta perustelujen laadusta (pro ja contra) pitäisi tinkiä?
Olen aiemmin peräänkuuluttanut julistettavien tuomioiden selvää lisäystä hovioikeuksissa. Tulkoon nyt selvyyden vuoksi nimenomaisesti mainituksi, että ainakin käräjäoikeudessa hyvin harvoin tuomari(t) voivat käyttää sen yhden tuomion laatimiseen edes pääosaa pääkäsittelyn ja tuomion antamisen välisestä ajasta. Kyllä se "kansliaan pistetty" tuomio päivässä tehdään, vaikka antopäivä olisi 14 pv pääkäsittelystä. Tämä johtuu tietysti siitä, että keskiverto rikostuomarilla lienee pari istuntopäivää viikossa - usein enemmän. Uskoisin, että hovioikeudessa tilanne on samansuuntainen. Ja juuri siitä syystä tuomiot tavallisen yksinkertaisissa asioissa pitäisi julistaa heti pois jaloista.
Nimimerkki "fiilaten ja höyläten" väittää, että lakiin vetoaminen ei vakuuta, koska "lailla ei voi säätää sellaista, mikä on mahdotonta."
No, voihan mahoton - eihän tuollaiseen yllättävään väitteeseen kai voi muuta sanoa! Vain ei yksi kuukausi riitä perustelujen "fiilaamiseen"!
Mitä tämä fiilaaja sitten sanoo Ruotsin laista, jonka mukaan hovioikeustuomareiden on annettava tuomionsa kahden viikon kuluessa pääkäsittelystä, siis puolta lyhyemmässä ajassa kuin suomalaisten kollegojensa? Ruotsissa se onnistuu, mutta Suomessa tuomion antaminen puolta pidemmässä ajassa on anonyymin mukaan mahdotonta.
Mitä tämä väite kertoo suomalaisten hovioikeustuomareiden ammattitaidon tasosta?
Ehdotan, että anonyymi, joka on varmaan hovioikeuden tuomari tai esittelijä, esittäisi oman hovioikeutensa presidentille, että tämä ottaisi selvää, miksi asiat luonnistuvat Ruotsissa, mutteivät anonyymin omassa hovioikeudessa.
Olisiko syynä yksinkertaisesti ammattitaidon puute ja pinttyneet ja vanhentuneet työtavat?
Jos asiaa on todella huolellisesti valmisteltu ennen pääkäsittelyä, kuten pitäisi, ja pääkäsittelyn jälkeen pidettävässä päätösneuvottelussa lyötäisiin yksityiskohtia myöten lukkoon, mikä on hovioikeuden ratkaisu, ei tuomion kirjoittaminen kahdessakaan viikossa ole konsti eikä mikään. Mutta ammattitaitoa se toki vaatii.
Valmistelussa tuomion selostusosa eli ns. kertoelma tai resiitti voidaan kirjoittaa jo etukäteen täysin valmiiksi, joten siitä tuomion kirjoittamista ei tarvitse pääkäsittelyn jälkeen aloittaa, vaan voidaan mennä suoraan perusteluihin ja tuomiolauselmaan.
Kun lukee KKO:n tänään antaman ennakkopäätöksen KKO 2011:13 perusteluja, niin ei tuollaisten perustelujen kirjoittamiseen menisi kyllä paria viikkoa enempää aikaa, vaikka kokoonpanossa onkin viisi ollut viisi jäsentä. Jos nimittäin esittelyssä asia on käyty asianmukaisesti läpi ja jäsenet ovat jo ennen esittelyä esittelijän muistion pohjalta valmistautuneet kunnolla asiaan ja perehtyneet esimerkiksi lainvalmistelutöihin ja sopimusoikeutta käsittelevään oikeuskirjallisuuteen.
KKO:n tuomareiden työtä helpottaa suuresti se, että asiasta on jo olemassa kahden alemman instanssin tuomio sekä valituskirjelmä ja siihen annettu vastine.
Hovioikeuden tuomareilla taas on käytössään esittelyssä ja pääkäsittelyssä käräjäoikeuden tuomio ja valitusasiakirjat. Asia ei todellakaan tule hovioikeudessa tai KKO:ssa tuomareille mitenkään raakana.
Pro et contra perustelut eivät lisää tuomareiden työtä mitenkään kohtuuttomasti, tuollaista on aivan turha väittää.
Jussi Halla-ahon syyteasiassa Helsingin HO:n tuomiota saatiin odottaa pääkäsittelyn jälkeen 5,5 kuukautta. MIksi?
Pääkäsittely pidettiin 8.6., mutta tuomio annettiin vasta 29.10.2010.
Hyvä Jyrki. Luutuneet asenteet ovat luutuneita asenteita eikä sitä miksikään muuta mikään.
Muodollisten menettelyjen ohella kaipaisin uudistusta koko oikeudelliseen ajattelutapaan. Nykyään piiloudutaan aina vaan vankemmin pykälien taakse vaikka pitäisi pystyä keskustelemaan siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja tekemään myös päätöksiä sen pohjalta. Päätös joka vain toteuttaa pykälät ei edellytä muuta kuin sääntöjen tuntemista. Tämän voi tehdä kohta tietokoneohjelmalla, miksei jo nytkin.
Sen sijaan oikeutta - oikeutta - ei voi kone tehdä. Vain ihmiselle on annettu kyky tehdä oikeaa ja väärää koskevia ratkaisuja.
Esimerkkejä jutuista joissa kaikki tietävät mikä on oikein mutta tuomio menee väärin koska on "pakko" noudattaa pykäliä, on pilvin pimein.
Eikö sillä O Petrin ohjeella ole perhana mitään merkitystä enää kenellekään? Eikö se ohje pitäisi olla sanomattakin selvä?
Puuttuuko tuomareilta ja ihmisiltä munaa vai mistä perhanasta on kyse? Eihän se palvele kenenkään etua pyörittää tätä saakelinmoista koneistoa vaan sen takia että tehdään niin kuin pykälät sanoo. Jumankauta. Ei se voi olla oikeuslaitoksen tarkoitus.
Jumankauta juu nääs päivää!
Ryhänenhän on ny alkanu vallan hurjaksi! Ettei lailla olis mitään merkitystä, vaan tarvitaan "oikeutta." Jumankauta!
Eikös ny kumminki olisi paree tehrä niinkun pykälät sanoo notta.. eikä niinku itte pitääs oikiana!
Lakihan on usein tulkinnanvaraane ja niinku se luetahan. Siinä voipo Ryänenkin sitten käyttää sitä harkintavaltaansa, jos sattuupi olemahan tuomarismies.
Sillä Olaus Petrillä ol muuton niitä ohjehia usimpia, ei vaan yksi ainoo. Mitähän niistä ohjeheista Ryhänen mahto ajaa takaa?
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen ja perustelut. = "paljon hiotumpi teksti"?
Ryhäsen peräänkuuluttama oikeuden jakaminen pykälistä piittaamatta olisi silkkaa anarkiaa. Se on myös tarpeetonta. Itse olen pannut merkille, että oikeudellisessa päättelyssä on yleensä jokin perusvirhe, jos lopputulos näyttäisi muodostuvan "vääräksi". Mielestäni ei ole yltiöpäistä idealismia lähteä siitä, että oikeusjärjestys on pohjimmiltaan hyvä ja rationaalinen. Siksi tuomari saa - ja hänen pitää - myös yksittäistapauksessa pyrkiä hyvään ja rationaaliseen ratkaisuun. Siinä pykälät eivät juuri koskaan ole esteenä, jos niitä ymmärryksellä sovelletaan.
Notta, mitäköhää mahtas Ryhänen sanoo sille jenkkipojulle joka lusi 27 "lyhyttä vuotta" notta syyttömänä pimpsmiehenä raiskauksesta, kunnes DNA-näyttö vapauttihan miehenalun notta perskules? Tulihan sitä hieman notta "sivistettyhyn itteäs"..
Lakihan on niin kuin se luetahan notta saakules!!
US.fi:
- Kittilän koulukeskuksen tiloista löytyi maanantaina wc-pöntön kanteen kirjoitettu uhkausviesti, kertoo Peräpohjolan poliisilaitos.
Uhkaus oli kohdistettu keskiviikolle, joten poliisi oli tänään valvomassa tilannetta koululla. Päivä sujui välikohtauksitta. Osa oppilaista oli jäänyt pois koulusta.
Koulun johto ja poliisi päättivät maanantaina uhkauksen löydyttyä, että keskiviikkona on normaali koulupäivä, mutta poliisi saapuu varmuuden vuoksi paikan päälle.
–Päivä sujui rauhallisesti opiskelun merkeissä, kertoo poliisi.
---
Olisipa Kauhajoen komisario ollut yhtä tarkkana syksyllä 2008.
Ojasta allikkoon.
Tulee väistämättä mieleen että jotain on yhteiskunnalta mennyt pahasti vinoon.
Erityisalojen ammattilaiset näkevät sen oman kapean alan ja kukaan ei havaitse sitä metsää puun ympärillä.
Puuttuu kokonaisajattelu ja kokonaisharkinta joka koskee suurinta osaa kansalaisista.
Millään ei ole mitään väliä.
Jahas, aika korkealentoisia aatoksia liikkeellä! Näin vaalien alla, tietysti!
"...mikä on hovioikeuden ratkaisu, ei tuomion kirjoittaminen kahdessakaan viikossa ole konsti eikä mikään."
Minulle on kerrottu, että hovioikeudessa tuomreilla on monta pääkäsittelypäivää viikossa ja päälle vielä esittelyjä. Tuo kahden viikon bruttoaika saattaa tarkoittaa käytännössä vain päivää tai paria. Lisäksi tuomareilla on kymmeniä juttuja valmisteltavana. Blogistilla tuntuu olevan käsitys, että kullakin tuomarilla on vain yksi juttu työn alla.
Virolainen ymmärtää sen tuskan, kun oikeuslaitoksista esitetään gallup-mittauksia. Kansa uskoo 9x%:sesti, että eri oikeusasteet toimivat erinomaisesti ja että niiden päätökset ovat jumalaisen oikeita.
Kun katsoo myyttisten aktu-uskomusten taakse reaalimaailmaan, huomataan ikävä täysin päinvastainen totuus: Eri ammattikunnista per työntekijä eniten lainrikkomuksia ja suoranaisia rikoksia tekevät... yllätys yllätys... tuomarit. Juuri he, jotka eniten toimivat lain kanssa. Ja juuri tätät kierrettä, jossa lakia ja kansalaisten oikeuksia loukataan liukuhihnalta, pitää lumeoikeusjärjestelmän peitellä.
Niin luja on tuomareiden suoja (virassapysymisoikeus tms. räikeimpänä etuoikeutena), niin valtavasti asioita salataan nykyään, niin pitkiksi ovat venyneet kansalaisten asioiden käsittelyajat ja tulos on hyvin keskinkertaista. (Yliopistossa jo opin, että on sama, onko projektiaikaa 2vk tai 6kk, silti ihmiset alkavat tehdä ja kiirehtiä vasta 1vk ennen deadlinea. Sama ilmiö pätee hoviepäoikeuksiinkin.)
Kaikki, kuten järjestelmän perusrakenteetkin, on perua Venäjän vallan ajoilta. Tätä harva tietää. Pääasia on valtion edun suojelu.
Suomessa on kuitenkin tullut uudenlainen kansalaisoikeuksiewn raiskaamisen mittari: Monenko sadan ihmisen tuskaa saa lisätä ja mitätöidä, jotta yhdellä tuomarilla on vuoden aikana kivempi olla töissä? Tässä se on kiteytettynä.
Matkauimari
Blogistilla, joka on entinen hovioikeustuomari itsekin, ei ole tuollaista käsitystä. Tiedän, että tuomareilla ei ole "vain yhtä juttua käsiteltävänään."
Mutta siksi tuomareille onkin annettu ruhtinaalliset neljä viikkoa eli 30 päivää tuomion antamiseen, että heillä on monia juttua työn alla!
Ihmeellistä on, etteivät he selviä tässäkään ajassa tehtävistään, vaikka naapurimaassa Ruotsissa, jossa hovioikeudet käsittelevät vuodessa 25 000 asiaa (Suomen hovioikeudet vain 11 500) asiaa samalla tuomari määrällä, selviytyvät samasta tehtävästä kahdessa viikossa eli puolta lyhyemmässä ajassa!
Kehotan edelleen: ottakaa nyt ihmeessä, hyvät hovioikeustuomarit, selvää ruotsalaisilta kollegoiltanne, miten asiat hoidetaan niin, että tuomiot voidaan antaa joutuisasti ja laissa säädetyssä määräajassa!
Eikö teillä todellakaan ole hiventäkään ammattiylpeyttä, vaan marisitte ja narisette aina juttujen paljoudesta ja ties mistä!
Ruotsin hovioikeuksissa juttujen määrä on kaksikertainen teidän työmääräänne verrattuna. IHmeellisiä ovat myös narinanne ja marinanne muka "turhista" pääkäsittelyistä; Ruotsissa hovioikeudet toimittavat myös pääkäsittelyjä kaksi kertaa enemmän kuin suomalaiset hovioikeudet.
Kummassakin maassa on yhtä paljon hovioikeustuomarin virkoja eli 180, Suomessa esitteleviä viskaaleja on kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa.
Uutisia maailmalta blogistin seuraamaan aiheeseen kouluampumiset ja kuolemantuottamussyytteet liittyen.
Uutisoinnit liittyvät Winnedenin tapaukseen.
http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Saksalaisen+kouluampujan+is%C3%A4+sai+ehdollista+poikansa+teosta/1135263705792 Suomen media puhuu taposta.
http://www.stuttgart-journal.de/tp2/pool/news/sj/2011/02/10/a/amoklauf-von-winnenden-vater-erhaelt-bewaehrungsstrafe/
Saksan median tieto lienee oikea. Siinä kerrotaan asetta määräystenvastaisesti säilyttäneen isän syyllistyneen kuolemantuottamukseen fahrlässige Tötung ja vammantuottamukseen fahrlässige Körperverletzung ja vielä kolmanteen rikokseen,joka liitty aseen väärään säilyttämiseen.
Tuomittu rangaistus on 1 vuotta ja 9 kuukautta ehdollista vankeutta.
Tosiaan, Saksassa kouluampujan isä on tuomittu 1 v 9 kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen poikansa teon vuoksi.
Oikeus katsoi 52-vuotiaan liikemiehen syyllistyneen kuolemantuottamukseen ja ampuma-aselakien rikkomiseen. Poika ampui uhrinsa isänsä pistoolilla. 17-vuotias nuorukainen sai aseen käsiinsä, koska murtovarkaita pelkäävä isä säilytti sitä vuoteensa vieressä. Saksan lakien mukaan aseen oikea paikka olisi ollut lukkojen takana.
Ampumatragedia tapahtui Winnendenin pikkukaupungissa Etelä-Saksassa vuonna 2009. Nuorukainen hyökkäsi entiseen kouluunsa ja tappoi yhdeksän oppilasta ja kolme opettajaa. Sen jälkeen hän ampui vielä kolme muuta ihmistä. Nuorukainen surmasi itsensä poliisin piiritettyä hänet.
Syyttäjät katsoivat, että isä todennäköisesti tiesi poikansa mielentilan hauraaksi. Poikaa oli hoidettu masennuksen vuoksi, mutta hän oli keskeyttänyt hoidon.
---
No niin, Saksassa on oltu aivan oikeilla linjoilla.
Saa nähdä, miten meillä nyt Vaasan HO:ssa vireillä oleva juttu päättyy. Jutussa komisarioita syytetään - asianomistajien toimesta (koska syyttäjät ovat uinahtaneet) - törkeistä kuolemantuottamuksesta kun hän hän antoi, tulevan koulusurmaajan aivan ilmeisestä vaarallisuudesta huolimatta (ja vastoin muiden poliisimiesten kantaa), aseen jäädä tulevalle ampujalle ja murhaajalle, joka toteutti tekonsa heti seuraavana päivänä.
Myös Kauhajoen tapauksessa aseen paikka olisi ollut ehdottomasti lukkojen takana. Se olisi voitu laittaa lukkojen taakse, jos vain olisi tahdottu. Ase olisi pitänyt panna lukkojen taakse ja siihen oli tilaisuus, vieläpä poliisiasemalla.
Blogisti kirjoittaa komisarion toimineen:"(ja vastoin muiden poliisimiesten kantaa)."
Tiedoksi blogistille, että suomalaisenen paikallispoliisi ei ole mikään punakaarti. Ei varsinkaan Pohjanmaalla.
Punaaset oli resoorit ja hopiasta peslaipiippu...
Kokemuksesta tiiän, et pohjanmaalla nykyisin on kaikkein "punaisimmat poliisit"! Marski olis vienyt heijät muurin eteen ja nikkeliä niskaan peijooni..
"Kokemuksesta tiiän, et pohjanmaalla nykyisin on kaikkein "punaisimmat poliisit"! Marski olis vienyt heijät muurin eteen ja nikkeliä niskaan peijooni.."
Kyllä tuo ainakin vaikutti tuommoiselta perusoikeistolaiselta cowboy-toiminnalta..
Lähetä kommentti