Motto:
Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi (Jesaja 1:18)
1. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi tänään ratkaisunsa noin vuosi sitten hänelle Johannes Koskisen menettelystä oikeusministerinä tekemäni kirjoituksen johdosta. Asia liittyy Alpo Rusin Suomen valtiota vastaan ajamaan vahingonkorvausjuttuun. Tämän vuoksi aluksi yhteenveto Rusin vahingonkorvauskanteen käsittelystä puheena olevalta osin.
2. Oikeusministeri Johannes Koskinen lausui 12.6.2003 eli päivä valtionsyyttäjän Alpo Rusin vakoiluepäilyä koskevan syyttämättäjättämispäätöksen johdosta antamassaan lehtihaastattelussa, että "on todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kylläkin sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä märin on syyllistytty tavallisen tekoon".
3. Alpo Rusi nosti 2.9.2006 Suomen valtiota vastaan vahingonkorvauskanteen, jonka hän perusti osaksi asian esitutkinnan yhteydessä tapahtuneeseen tietovuotoon ja osaksi Johannes Koskisen edellä mainittuun lausuntoon.
4. Rusi katsoi Koskisen rikkoneen lausunnollaan yhtä kaikkein merkittävintä ihmisoikeutta eli ihmisoikeussopimuksessa ja perustuslaissa tarkoitettua syyttömyysolettamaa. Johannes Koskiselle varattiin tilaisuus tulla oikeudenkäynnissä kuulluksi, mutta hän ei käyttänyt tuota oikeutta hyväkseen eikä saapunut oikeuteen.
5. Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 8.11.2007 Johannes Koskisen ministerinä käyttäneen puheena olevaa haastattelua antaessaan julkista valtaa ja rikkoneen edellä siteeratulla lausumallaan syyttömyysolettamaa. Käräjäoikeus piti Koskisen lausuntoa ihmisoikeussopimuksen vastaisena Alpo Rusiin kohdistuneena vahingonkorvausperusteen muodostavana viranomaisen virheellisenä menettelynä. Muun muassa tällä perusteella käräjäoikeus katsoi valtion olevan korvausvelvollisen Rusille ja velvoitti valtion maksamaan Rusille korvausta henkisestä kärsimyksestä ja vahingosta, joita kesken esitutkinnan tapahtunut tietovuoto oli Rusille aiheuttanut. Korvaussumma oli yhteensä 70 000 euroa.
6. Helsingin hovioikeus, jonne Suomen valtio valitti, ratkaisi asian antamallaan tuomiolla (22.10.2009) vahingonkorvauksen perusteen osalta samalla tavalla kuin käräjäoikeuskin. Perusteluinaan hovioikeus lausui puheena olevilta osalta seuraavaa:
"Valtioneuvoston jäsenen antama haastattelulausuma
7. Hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeuskin tuomionsa kohdassa 3.2.3., että silloisen oikeusministeri Johannes Koskisen lausuma lehtihaastattelussa 12.6.2003 on ollut syyttömyysolettaman vastainen. Oikeusministerin asiana ei ole ollut ottaa kantaa yksittäiseen
rikostutkintaan. Ottaessaan kuitenkin kantaa yksittäiseen rikostutkintaan hänellä on ollut velvollisuus noudattaa erityistä varovaisuutta kannanottonsa suhteen.
8. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Oikeuskäytännössä on pidetty julkisen vallan käyttönä myös sellaisia viranhoitoon liittyviä toimenpiteitä, joissa ei ole ollut kysymys mistään muodollisesta päätöksentekomenettelystä, mutta joilla on ollut tosiasiallisesti vaikutuksia kansalaisen asemaan. Hovioikeus katsoo, että ministerin asemaan liittyvä merkittävyys ja näkyvyys ja tehtävien laaja-alaisuus huomioon ottaen kaikkia valtioneuvoston jäsenen toimia omalla toimialallaan, mitkä toimet ovat omiaan vaikuttamaan yksittäisen kansalaisen asemaan, on pidettävä edellä kerrotussa säännöksessä tarkoitettuna julkisen vallan käyttönä.
9. Selvää on, että haastattelulausumaa on Koskiselta pyydetty juuri hänen oikeusministeriasemansa takia. Kysymyksessä olevan Koskisen menettelyn on katsottava tapahtuneen julkista valtaa käytettäessä. Menettelyn osalta toimen suorittamiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Valtion viranomaisen on siten katsottava menetelleen virheellisesti haastattelulausuman suhteen. Valtio on velvollinen korvaamaan Rusille tältä osin valtion viran-omaisen tuottamuksellaan aiheuttaman vahingon.
Vahinko
Yleistä
10. Vahingonkorvauslain 5 luvussa on säädetty korvattavasta vahingosta. Asiassa on kysymys asianomaisena ajankohtana voimassa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä (412/1974) tarkoitetusta henkilövahingosta sekä saman luvun 6 §:ssä (412/1974) tarkoitetusta henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus toteaa, että sanotuissa vahingoissa on kysymys toisiinsa nähden erityyppisistä vahingoista ja myös niiden korvausvastuun edellytykset poikkeavat toisistaan. Sen vuoksi korvausvelvollisuus niiden osalta on, toisin kuin käräjäoikeus on korvauksen määrännyt, määrättävä kummastakin erikseen. "
------
11. "Valtion korvausvastuu henkisestä kärsimyksestä oikeusministeri Koskisen syyttömyysolettaman vastaisen lausuman perusteella edellyttää vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan ensinnäkin menettelyn objektiivisen puolen osalta, että lausuman antaminen
on kunniaa loukkaava tai sen kaltainen teko. Hovioikeus katsoo, että julkisesti esitetty perusteeton vihjaus toisen syyllistymisestä lainvastaiseen toimintaan on tyypillisesti kunniaa loukkaavaa menettelyä. Koskisen käräjäoikeuden tuomion kohdassa 3.2.3 yksilöity lausuma on siten objektiivisessa suhteessa perusteltua katsoa Rusin kunniaa loukkaavaksi.
12. Niin kuin edellä on todettu vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitetun korvausvelvollisuuden edellytyksenä on tahallinen rikos. Koskinen ei ole tässä asiassa asianosaisena. Sen vuoksi ei tässä asiassa - oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluvasta syyttömyysolettamasta johtuen - voida ottaa kantaa siihen, onko Koskinen syyllistynyt kunniaan kohdistuneeseen tai muuhun sen kaltaiseen rikokseen. Hovioikeus katsoo edellä mainitun korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2008:10) tarkoitetun perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan johtavan siihen, ettei valtion korvausvelvollisuuden edellytyksenä voida pitää sen selvittämistä, onko Koskinen syyllistynyt Rusin kunniaan kohdistuneeseen rikokseen. Kun kysymys on valtion viranomaisen menettelystä, valtion korvausvastuu on harkittava pelkästään edellä mainittujen objektiivisten seikkojen perusteella eli sen mukaan, miten ja millaisin seurauksin Koskisen lausuma todellisuudessa on ilmennyt. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin tuomionsa kohdassa 4.4.2.2, että valtio on velvollinen korvaamaan Koskisen syyttömyysolettaman vastaisen lausuman johdosta Rusille aiheutuneen henkisen kärsimyksen. "
13. Hovioikeus piti kohtuullisena korvauksena Rusille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä
20 000 euroa, jonka se velvoitti valtion Rusille korvamaan. (Lisäksi hovioikeus velvoitti valtion suorittamaan tietovuoden johdosta korvaukseksi Rusille kipuun ja särkyyn verrattavana henkisenä kärsimyksenä 7 000 euroa).
Kantelu oikeuskanslerille
14. Toin kirjoituksessani 26.1.2010 oikeuskanslerille esiin, että ex-oikeusministeri Koskisen menettelyn tutkimista ei ole syytä jättää tähän, vaan oikeuskanslerin tulisi perustuslain mukaisesti ottaa asia tutkittavakseen. Lausuin, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion perusteluissa todettu oikeusministerin menettely loukata julkisessa haastattelulausunnossa keskeistä ihmisoikeutta välittömästi sen jälkeen kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen asianomaista vastaan nostamatta, ei ole sopivaa.
15. Pyysin oikeuskansleria selvittämään, miten oikeusministeri Johannes Koskisen sanottua lausumaa on arvioitava ministerin virkavastuun kannalta ja onko Koskinen menettelyllään mahdollisesti syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen tai johonkin muuhun virkarikokseen.
16. Pyysin oikeuskanslerilta selvitystä myös siitä, onko valtio käyttänyt vahingonkorvausvelvollisuuden johdosta regressioikeuttaan Koskisen osalta.
17. Oikeuskanslerille saapui 25.1.2010 myös Alpo Rusin muun muassa samaa asiaa koskeva kantelukirjoitus. Näiden molempien johdosta oikeuskansleri pyysi 5.2.2010 kansanedustaja Johannes Koskiselta kanteluasioiden tutkimiseksi tarpeellisen selvityksen. Ilmeisesti oikeuskansleri on ratkaissut myös Rusin kantelun tänään, minulla ei tietoa tuon ratkaisun sisällöstä.
Johannes Koskisen selvitys
18. Selvityksessään 31.3.2010 Johannes Koskinen kertoi, että Ilta-Sanomat teki valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken syyttämättäjättämispäätöksen julkaisemispäivänä puhelimitse kiertohaastattelun kolmelle ministerille. Kysymykset olivat: ”1) Onko suojelupoliisin toiminta ollut mielestänne kaikin osin asianmukaista? 2) Mitä mieltä olette valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken antamasta päätöksestä?” Jälkimmäiseen kysymykseen antamansa vastauksen alussa Koskinen oli lehden mukaan todennut: ”Se on riippumattoman syyttäjän tekemä päätös ja vaikuttaa sinänsä perustellulta”. Lyhyt haastattelulausunto jatkui sillä tavoin kuin edellä on todettu.
19. Koskisen mukaan vastauksen muotoilu viittasi siihen, että Jukka Rusin myöntämät teot olivat puhelinhaastattelussa nimenomaisesti esillä. Vastauksessa ei väitetty Jukka Rusin tai Alpo Rusin syyllistyneen rikokseen eikä loukattu mitenkään syyttömyysolettamaa. Näyttö ”sinänsä lainvastaisesta toiminnasta” koski Jukka Rusin tunnustamaa työnantajansa asiakirjojen luovutusta. Jos haastatteluteksti olisi tullut tarkistettavaksi, Koskinen olisi lisännyt siihen nimenomaisen maininnan Jukka Rusista. Passiivimuoto ei kuitenkaan leimannut Alpo Rusia lainvastaisesti toimineeksi, sillä juttukokonaisuudessa erot veljesten toimissa ja myös kuulustelulausunnoissa kävivät selvästi ilmi. Kyseessä olevaa Ilta-Sanomien kirjoitusta ei esitetty vahingonkorvausoikeudenkäynnissä tuomioistuimelle. Koskiselle varattiin lukuisten muiden henkilöiden tavoin tilaisuus tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä. Koska Koskisella ei ollut mitään kerrottavaa itse pääasiasta eikä hän voinut ”aavistaa ihmeellisiä väitteitä Ilta-Sanomien ko. jutun tulkinnoista, jo prosessiekonomisista syistä vastaajan puolella” hänen paikalletuloaan ”ei pidetty tarpeellisena”.
20. Selvityksessään Koskinen edelleen totesi, että käräjäoikeus ei lainkaan perustellut, miksi hänen lyhyttä haastattelulausumaansa tulisi tulkita kielen normaalin merkityssisällön vastaisesti. Koskisen mukaan käräjäoikeus jätti täysin noteeraamatta, että kysymykset ja vastaukset koskivat sekä Jukka Rusin että Alpo Rusin toimia. Tuomioistuin ei tuomiossaan perustellut, miksi haastattelulausumassa todettu ”lainvastainen toiminta” tarkoittaisi syyllistymistä rikokseen tai miksi haastattelulausuman passiivimuotoilu lainvastaisesta toiminnasta tarkoittaisi Alpo Rusia, kun valtionsyyttäjä Rautakosken tutkimassa syyteharkinta-asiassa oli kysymys kahden henkilön toiminnasta. Selvityksessään Koskinen pyytää oikeuskansleria arvioimaan, millaisia huolellisuusvaatimuksia tuomioistuinten tulee noudattaa välttääkseen perusteettomasti vihjaamasta toisen syyllistymiseen lainvastaiseen toimintaan.
Oikeuskanslerin ratkaisu (dnro OKV/109/1/2010)
"5. 1 Johannes Koskisen menettelyn arviointia
(21) Otsikolla ”Ministerit siunaavat Supon toiminnan” 12.6.2003 julkaistun Ilta-Sanomat lehden artikkelin mukaan Johannes Koskiselle ja eräille muille tapahtuma-aikaisille ministereille esitettiin vastattaviksi seuraavat kysymykset:
1) ”Onko Suojelupoliisin toiminta ollut mielestänne kaikin osin asianmukaista?”
2) ” Mitä mieltä olette valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken antamasta päätöksestä?”
(22) Oikeusministeri Koskisen vastaus on lehteen kirjattu näin:
1) ”Poliisi on nähdäkseni tehnyt kattavaa työtä. Sen tehtävänähän on maanpetosrikosten ja vastaavien selvittäminen. Tutkimusten vuotaminen on hankala asia ja tällaisten vuotokohtien tutkiminen on vaikeaa. Lain mukaan esitutkinnan aineistosta pitää antaa tietoa tutkinnan
eri osapuolille. Tämä saattaa edellyttää, että jatkossa tullaan miettimään menettelytapoja ja sitä, miten toimitaan.”
2) ”Se on riippumattoman syyttäjän tekemä päätös ja vaikuttaa sinänsä perustellulta. On
todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kyllä sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä määrin on syyllistytty tavalliseen vakoilurikokseen. Päätöksestä ei näy suorasti, mikä on kanta tavallisen tavallisen vakoilurikoksen määritelmien täyttymisestä. Periaatteessa vanhentuneeseenkin rikokseen voidaan ottaa kantaa, mutta se on syyttäjän käytännöstä kiinni.”
(23) Kun arvioidaan Johannes Koskisen menettelyä ja sen moitittavuutta, on lähtökohtaisesti kiinnitettävä huomiota siihen objektiivisesti havaittavaan seikkaan, että hänen lausumakseen kirjatussa haastattelussa ei mainita kenenkään syyllistyneen laissa rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Syyttömyysolettaman sisältö on se, että jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen (EIS 6 art. 2 kappale). Vaikka syyttömyysolettama puhuu ”rikoksesta syytetystä”, ulottuu sen vaikutus oikeuskäsittelyä laajemmalle, aina viranomaisten julkisuudessa esittämiin syyllisyyttä koskeviin kannanottoihin asti (tulkinnasta tarkemmin esim. Matti Pellonpää: Euroopan ihmisoikeussopimus. Talentum 2005 s. 413-419).
(24) Koskisen lausuma ei viittaa nimenomaisesti Alpo Rusiin eikä suoranaisesti edes siihen, että joku yksilöity henkilö olisi ylipäänsä syyllistynyt rikokseen. Tosin asiayhteydessään lausuma on mahdollista ymmärtää niinkin, että siihen sisältyisi epäsuorasti syyttömyysolettaman loukkaus, koska siinä puhutaan lainvastaisesta menettelystä ja rikoksen vanhentumisesta. Mutta tällöin kysymys on pikemmin lukijan tulkinnasta, joka edellyttää haastattelun asettamista yhteyteen muun kyseistä vakoiluepäilyä koskevan tiedon kanssa, kuin Koskisen lausumasta sellaisenaan.
(25) Selvityksensä mukaan Koskinen oli viittauksella lainvastaiseen toimintaan tarkoittanut Jukka Rusin tunnustamaa työnantajansa asiakirjojen luovutusta, ”mikä on selvästi ollut ainakin työsopimuslain vastaista”. Toteamuksella rikoksen vanhentumisesta Koskinen kertoo halunneensa viitata valtionsyyttäjän johtopäätökseen: ”Mahdolliset muut lievemmin rangaistavat teot ovat vanhentuneet eikä syyteharkinnan suorittaminen niiden osalta ole enää mahdollista.” Koskinen kertoo siten nojautuneensa vain asiakirjoista ilmenneisiin tietoihin. Käytettävissä olevan aineiston perusteella ei voida osoittaa, että Koskinen olisi tarkoittanut jotakin muuta kuin hän selvityksessään on kertonut. Vielä on kuitenkin pohdittava sitä, onko hän ollut – erityisesti oikeusministerin asema huomioon ottaen – varomaton antaessaan yksittäistä rikosasiaa koskevan sellaisen haastattelun, joka on ymmärrettävissä syyttömyysolettaman loukkaukseksi.
(26) Palautan tässä yhteydessä mieliin aikaisemman Koskisen oikeudenkäyntiasioiden julkista
kommentointia koskeneen ratkaisuni, jonka annoin 28.1.2008 (Dnro 195/1/05) Jyrki Virolaisen kantelun johdosta. Siinäkin oli kysymys haastattelulausumien antamisesta yksittäisistä rikosasioista. Tuolloisessa kantelussa Virolainen viittasi myös nyt kysymyksessä olevaan Koskisen haastatteluun, mutta mainitussa päätöksessäni en voinut tätä asiaa silloin arvioida, koska sen käsittely oli tuomioistuimessa vireillä. Asian tultua nyttemmin lainvoimaisesti ratkaistuksi, voin tässä soveltuvin osin viitata siihen argumentointiin, jota päätöksessäni 28.1.2008 Dnro 195/1/05 esitin (oikeuskanslerin kertomus 2008 s. 69 – 77). Tuolloin punnitsin ja arvioin muun muassa yhtäältä sananvapauden sekä toisaalta lainkäytön riippumattomuuden ja oikeudenkäynnin asianosaisten oikeusturvan kannalta niitä oikeudellisesti merkityksellisiä vaaroja, joita oikeusministerin asemassa olevan henkilön yksittäisten rikosasioiden julkisesta kommentoinnista saattaa aiheutua.
(27) Nyt kysymyksessä oleva Koskisen haastattelulausuma on voitu ymmärtää – ja on tosiasiallisesti ymmärrettykin – syyttömyysolettaman vastaiseksi, vaikka sitä ei sellaiseksi olisi tarkoitettukaan. Lausuma on jälkikäteen arvioiden ollut objektiivisesti tarkastellen ainakin väärinkäsityksille altis ja siinä mielessä varomaton.
(28) Vastaavalla tavalla kuin päätöksessäni 28.1.2008 Dnro 195/1/05 totesin, voin todeta tässäkin tapauksessa, että oikeusministerin asemassa olevan valtioneuvoston jäsenen on perusteltua noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkittua pidättyvyyttä lausuessaan arvioita konkreettisista lainkäyttöasioista ja rikostutkinnoista julkisuudessa.
5.2 Vahingonkorvauksen takautumisoikeuden käyttäminen
(29) Siltä osin kuin Virolaisen kantelussa pyydetään selvitystä siitä, onko valtio käyttänyt vahingonkorvausvelvollisuuden osalta regressioikeuttaan Johannes Koskisen osalta, pyysin oikeusministeriöltä selvitystä asiasta.
(30) Oikeusministeriön selvityksessä 2.3.2010 todetaan mm. seuraavaa:
”Oikeusministeriö päätti 15.12.2009, ettei valtio hae muutosta Helsingin hovioikeuden
tuomioon. Tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen arvioitiin, antaako tuomio aihetta jatkotoimiin. Entinen oikeusministeri Koskinen ei ollut asianosaisena oikeudenkäynnissä. Koskisen ei ole todettu syyllistyneen asiassa rikokseen, mikä lähtökohtaisesti on kärsimyksen korvattavuuden edellytyksenä. Hovioikeuden ratkaisussa ei myöskään millään tavoin ole eritelty, miltä osin henkisestä kärsimyksestä tuomittu 20 000 euron korvaus perustuu Koskisen menettelyyn. Näin ollen Koskisen mahdollisen korvausvastuun toteutuminen edellyttäisi käytännössä takau- tumiskanteen nostamista.
(31) Valtion takautumisoikeutta koskevassa asiassa sovellettavaksi tulevan vahingonkorvaus- lain 4 luvun nojalla on epävarmaa, voitaisiinko Koskisen katsoa olevan asiassa valtiolle korvausvelvollinen. Vaikka niin katsottaisiinkin, valtiolle tulevan korvauksen määrä ei todennä- köisesti ylittäisi takautumiskanteen nostamisesta valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Näillä pe- rusteilla oikeusministeriö päätyi siihen, ettei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä toimenpiteisiin mainittujen valtion maksettavaksi tuomittujen korvausten perimiseksi.”
(32) Totean, että kyseisessä vahingonkorvausasiassa toimivaltaiset viranomaiset eivät ole vahingonkorvauksen regressioikeutta koskevan asian käsittelyssä menetelleet lainvastaisesti tai lakiin perustuvan harkintavaltansa ylittäen. Virolaisen kantelu ei tältä osin anna aihetta toimenpiteisiin.
5.3 Toimenpiteeni
(33) Lähettämällä jäljennöksen tästä päätöksestäni saatan päätöksessä edellä kohdassa 5.1 esittämäni näkökohdat Koskisen tietoon.
(34) Muilta osin minulla ei ole aihetta toimenpiteisiin. Koskisen tuomioistuinten menettelyn arviointia koskevan pyynnön johdosta totean, että ei ole ilmennyt aihetta puuttua riippumatto-
mien tuomioistuinten toimi- ja harkintavallan rajoissa antamaan tuomioon.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka
Osastopäällikkö
Esittelijäneuvos Risto Hiekkataipale"
--------
Oikeuskanslerin päätöksen arviointia
36. Oikeuskanslerin päätös on suppea, niukasti perusteltu ja sisällöltään sangen hämmentävä.
En oikein näe saneeni yksiselitteistä tai tyhjentävää vastausta esittämääni pääkysymykseen.
37. Ymmärrän, että oikeuskansleri katsoo Johannes Koskisen olleen haastattelulausunnossaan varomaton. Tämä todetaan edellä kappaleissa 27 ja 28. Ainoana toimenpiteenään Jonkka kuitenkin katsoi aiheelliseksi saattaa mainitun käsityksensä Koskisen tietoon. No, ylimpien laillisuusvalvojien omaksuman hieman omalaatuiselta vaikuttavan käsitteistön "toimenpide" valossa myös Koskisen ratkaisua voitaneen pitää moitteena tai - kuten oikeusasiamies Jääskeläinen totesi eilisessä Pekka Hallbergia koskevassa päätöksessään - "arvosteluna." Tai ehkä sittenkin Koskiselle nyt lausuttu oikeuskanslerin "käsitys" on arvoasteikossa himpun verran "arvostelua" lievempi kannanotto. Seuraavaksi tulisi sitten kai moite jne. - Hieman tuppaa hymyilyttämään koko tämä "sanktioiden" ääretön ankaruus!
38. Pyysin kantelussani oikeuskanslerin kantaa erityisesti siihen, oliko ministeri Koskisen mahdollisesti syytä epäillä syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tästähän tunnetaan rikoslaissa kahta tyyppiä: a) tuottamuksellinen ja b) tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen. Lisäksi on laissa on kriminalisoitu virka-aseman väärinkäyttäminen ja törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen.
39. Kuten sanottu, minusta tuntuu, että en saanut oikeuskanslerilta vastausta kysymykseeni. Toki päätöksen perustelujen rivien välistä on luettavissa, että Jonkan mukaan Koskisen ei voida epäillä syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Mutta kunnon perusteluja ei päätöksessä esitetä. Miksi ei? Ehkä siksi, että niitä ei ole kerta kaikkiaan ollut!
40. Nyt tullaankin päätöksen kaikkein hämmästyttävimpään kohtaan. Vaikka sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat tuomioissaan yksimielisesti ja lainvoimaisesti katsoneet, että Johannes Koskisen menettely oli selkeä virassa tehty syyttömyysolettaman loukkaus, Jonkka suoraan sanoen viittaa asiallisesti ottaen kintaalla näille tuomioille ja niiden perusteluille. Hän ei tunnu antavan tuomiolle minkäänlaista arvoa.
41. Tämä on minusta hyvin outoa! Näin nimenomaan sen vuoksi, että aiemmin oikeuskansleri on katsonut, että sitä, mitä riippumaton tuomioistuin on ratkaisussaan todennut, hän ei voi lähteä jälkikäteen toisin arvioimaan. Tässä Koskisen tapauksessa oikeuskansleri on ottanut toisenlaisen kannan ja oikein kunnolla.
41a. Aiemmin oikeuskansleri Jaakko Jonkka on ollut suhtautumisessa riippumattomien tuomioistuinten ratkaisuihin hyvin pidättyväinen. Hän on kirjoittanut asiasta laajan artikkeli "Oikeuskansleri tuomioistuinten valvojana" (Professori Juha lappalainen juhlakirja, 2007, ss. 167-198). Siitä muutama poiminta:
- Laillisuusvalvoja ei voi muuttaa tuomioistuinten kuten ei muidenkaan viranomaisten ratkaisuja eikä voi antaa myöskään näille määräyksiä (s. 170);
- Pääsääntönä voidaan sanoa, että laillisuusvalvojat ottavat valvonnassaan kantaa menettelyllisiin kysymyksiin ja perus- ja ihmisoikeutena turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen (s. 173);
- Tuomioistuimen ratkaisuun, myös tuomioon voidaan puuttua, jos sinä havaitaan lainvastaista. Tällöin on kuitenkin huomattava, että laillisuusvalvojan ei tule astua tuomioistuimen rooliin ja ryhtyä tästä näkökulmasta arvioimaan tehtyä tuomiota. Käräjiä ei käydä uudelleen laillisuusvalvojan pöydän ääressä. Kantelija, joka odottaa laillisuusvalvojan muuttavan hänelle epämieluisaa tuomiota, joutuu tyytymään vastaukseen: Oikeuskansleri ei puutu tuomioistuimen toimi- ja harkintavaltansa puitteissa tekemiin ratkaisuihin (s. 176);
- Jotta laillisuusvalvojan puuttuminen riippumattoman tuomioistuimen asiaratkaisuun olisi perusteltua, pitää kyse olla jostakin enemmästä kuin "huonosta tulkinnasta". Puuttuminen edellyttää, että virhe on ilmenen (s. 177);
- Tuomioistuimen valvonnassa on sovitettava yhteen kaksi perustuslain tasoista vaatimusta. Yhtäältä on kunnioitettava tuomioistuimen riippumattomuutta. Toisaalta on pyrittävä huolehtimaan valvonnan uskottavuudesta ja tehokkuudesta....Törmäyskurssille mainitut kaksi vaatimusta voivat periaatteessa joutua sillin, kun laillisuusvalvonta astuu tuomiovallan ydinalueelle eli puututtu tuomion sisältöön. Tiedossani ei kuitenkaan ole ainuttakaan tapausta, jossa tuomioon olisi puututtu muutoin kuin selvän virheen johdosta (196).
42. Oikeuskansleri Jonkka on, vastoin hovioikeuden lainvoimaisesta tuomiota, hyväksynyt Johannes Koskisen selvityksessään esittämän venkoilun. Jos kyse olisi asianajajasta, pitäisin entisenä tuomarina Koskisen venkoilua tietynlaisena kverulointina. Koskisella on tässä asetelmansa toki ollut oikeus sanottuun venkoiluun. Sen sijaan ihmettelen suuresti sitä, että oikeuskansleri on, kun käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion perustelut puhuvat aivan päinvastaista, mennyt tuollaisen selityksen hyväksymään.
43. Jokainen järkevästi ajatteleva ihminen ymmärtänee, että Koskisen selityksessä on vahvasti niin sanotusti astian makua hänen väittäessään, että hän tarkoittikin lausunnollaan yksinomaan Juka Rusia, ei siis lainkaan Alpo Rusia. Pidän selvänä, että Koskinen tarkoitti ensisijaisesti juuri Alpo Rusia, sillä Jukka Rusihan oli koko jupakassa vain jonkinlainen sivu- tai pikkutekijä kaikkien huomion kohdistuessa nimenomaan Alpo Rusiin. Oikeuskanslerin olisi toki pitänyt ymmärtää, että siitä seikasta, ettei Koskisen lausumassa, samoin kuin käräjäoikeuden tuomiossa, ole yksilöity asianomaisia henkilöitä, ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, etteikö Koskinen olisi joka tapauksessa tarkoittanut molempia Rusin veljeksiä.
44. Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi asia on käännetty, oikeastaan yritetty kääntää, siihen, että kun Koskisen lausumassa ei mainittu ketään henkilöä nimeltä, kyseeseen ei voisi tulla syyttömyysolettaman loukkaus. Asiayhteyshän on kuitenkin päivänselvä: syyttämättäjättämispäätös oli tehty sekä Jukka että Alpo Rusista eikä Koskinen ollut lausunnossaan erottanut Alpo Rusia pois arviointinsa piiristä. Väitän, että asiayhteys on niin selvä ja kiistaton, että jokainen on ymmärtänyt, keitä Koskinen on lausumallaan tarkoittanut.
45. Oikeuskanslerin kannanoton voi ymmärtää vain siten, että hän on ollut haluton tarkemmin selvittämään, oliko Koskisen syytä epäillä syyllistyneen hovioikeuden lainvoimaisen tuomion perusteluissa todetulla syyttömyysolettamaa loukanneella lausumallaan virkavelvollisuuden rikkomiseen. Kun Koskinen oli lausumaa antaessaan ministeri, kyseeseen olisi tullut ministerivastuuprosessi perustuslakivaliokunnan käsittelyineen ja niin edelleen. Sitä oikeuskansleri ei ole halunnut "jostakin syystä" käynnistää.
46. Luulen, että juuri tämän takia oikeuskanslerin päätöksessä käytetään sellaisia hyvin epämääräisiä sanontoja kuin "lausuma ei viittaa nimenomaisesti Alpo Rusiin eikä suoranaisesti edes siihen, että joku yksilöity henkilö olisi ylipäätänsä syyllistynyt rikokseen" tai "pikemminkin lukijan tulkinnasta." Eräänlaisena huipentuma eli kliimaksina on syytä mainita päätöksen toteamus, jonka mukaan "käytettävissä olevan aineiston perusteella ei voida osoittaa, että Koskinen olisi tarkoittanut jotakin muuta kuin hän selvityksessään on kertonut."
47. Oikeuskanslerin "käytettävissä" on kuitenkin ollut myös hovioikeuden lainvoimainen tuomio. Tuossa tuomiossa, joka on perustunut jo käräjäoikeuden suullisessa ja välittömässä istunnossa vastaanotettuun laajaan ja hovioikeudessa uudelleen perusteellisesti puituun ja tuomiossa erinomaisen hyvin punnittuun aineistoon, päädyttiin yksimielisesti ja yksiselitteisesi siihen, että Koskisen lausuma on syyllisyysolettaman vastainen. Tämän käytettävissä olevan aineiston oikeuskansleri on kuitenkin "jostakin syystä", jota päätöksessä ei kerrota, sivuuttanut tyystin ja perustanut ratkaisunsa, niin kuin näyttää, yksinomaan Koskisen jälkikäteen antamiin venkoileviin selityksiin. - Peräti merkillistä, jos minulta kysytään!
48. Sillä seikalla, että Koskinen ei ollut tuomioistuinkäsittelyssä itse asianosaisena, ei ole asian eli epäillyn virkavelvollisuuden tutkimisen kannalta merkitystä. Ei liioin sillä, että käräjäoikeus ja hovioikeus ovat antaneet Koskisen syyllisyysolettaman rikkomista koskevan lausuntonsa tuomion perusteluosassa. Vaikka katsottaisinkin, ettei sanottu lausuma sitoisi oikeusvoimaisesti mahdollisessa rikosprosessissa, sillä on tietenkin erittäin merkittävä todistusvaikutus; paljon suurempi kuin ministerin jälkikäteisillä selityksillä.
49. Vaikka sitä ei oikeuskanslerin päätöksessä todeta, voidaan perustellusti olettaa, että oikeuskansleri on ollut syyttömyysolettaman rikkomisen osalta asiallisesti eri mieltä kuin käräjäoikeus ja hovioikeus lainvoimaisessa tuomiossaan. Kuitenkin riippumattomien tuomioistuinten eli käräjäoikeuden ja hovioikeuden antamat ratkaisut perustuvat asianmukaisessa ja osin suullisessa ja välittömässä oikeudenkäynnissä vastaanotettuun ja punnittuun aineistoon, oikeuskanslerin ratkaisu sen sijaan yksinomaan "laillisuusvalvojan pöydän ääressä" tapahtuneeseen asiakirja-aineiston selailuun ja hieman kevyiltä vaikuttaviin fasadiperusteluihin. Viittaan siihen,, mitä oikeuskansleri Jonkka on itse lausunut edellä kappaleessa 41 a lausunut juhlavasti periaatteesta, jonka mukaan laillisuusvalvoja ei puutu voi eikä saa puuttua tuomion sisältöön muutoin kuin selvän virheen takia.
50. Johannes Koskinen ei siis osallistunut - ei ehkä ylimielisyyttään välittänyt osallistua - Alpo Rusin korvausoikeudenkäynnissä kuulluksi, vaikka hänelle tarjottiin siihen lain edellyttämällä tavalla mahdollisuus. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö Johannes Koskisen oikeuskanslerille esittämä selvitys ja siitä ilmenneet seikat olisi olleet tiedossa jo mainitussa oikeudenkäynnissä, näin ainakin hovioikeuskäsittelyssä. Valtion asiana oli tietenkin kiistää Rusin korvauskanteen peruste Koskisen lehtilausunnon johdosta ja tässä tarkoituksessa valtion puolelta tuotiin esiin ne seikat, joihin Koskinen on selvityksessään oikeuskanslerille vedonnut. Valtiota edusti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tunnetusti pätevä asianajaja Aarno Arvela. Kyllä hän toi myös Johannes Koskisen mainitun lehtilausunnon oalta esiin kaiken sen, mitä tuotavissa oli.
51. Kuten edellä jo totesin, aikaisemmin oikeuskansleri on säännönmukaisesi aina katsonut, ettei hän voi lähteä jälkeenpäin arviomaan tuomioistuimen tuomiolla ratkaistua asiaa tai arvioimaan tuomion perustelujen asianmukaisuutta tai oikeellisuutta., ks. ed. kappale 41 a. Perusteluina on tällöin viitattu tuomioistuinten riippumattomuuteen ja siihen, että asia on selvitetty asianmukaisesti toimeenpannussa oikeudenkäynnissä. Nyt tästä perusperiaatteessa näyttäisi jotenkin piketun. Toki tätä ei sanota ratkaisussa suoraan, vaan ikään kuin kiemurrellen, mutta asiallisesti tästä kuitenkin näyttäisi olevan kysymys.
52. Kun hovioikeus on lausunut, että Johannes Koskinen oli ministerinä loukannut syyttömyysolettamaa, on Jonkka "veivannut" asian niin, että Koskisen tarkoituksena ei hänen oman selityksensä mukaan, jota Jonkka on pitänyt uskottavana, ollut loukata, vaikka hänen lausumansa on saattanut antaa sellaisen vaikutelman. Eikö tässä ole selkeä puuttuminen siihen, mitä lainvoimaisessa tuomiossa on lausuttu?
53. Oikeuskansleri on ikään kuin ryhtynyt Koskisen puolustajaksi tai ainakin vankaksi ymmärtäjäksi tilanteessa, jossa Koskinen ei ole itse edes kannellut oikeuskanslerille hovioikeuden tuomion oikeellisuudesta! Kantelijoina ovat olleet Alpo Rusi ja allekirjoittanut, mutta me emme ole tietenkään moittineet ja kannellet hovioikeuden tuomiosta, vaan ministeri Johannes Koskisen syyttömyysolettamaa loukkaavasta menettelystä!
54. Meillä on nyt olemassa Johannes Koskisen syyttömyysolettamasta kaksi aivan erilaista ratkaisua. Toisaalta käräjäoikeuden ja hovioikeuden lainvoimaiseen tuomioon perustuva ratkaisu, joka on syntynyt perusteellisen oikeudenkäynnin tuloksena ja jossa myös kuultavaksi kutsutun Johannes Koskisen esittämät näkökohdat on tuotu valtion asiamiehen toimesta prosessissa selkeästi esille. Toisaalta taas valtioneuvoston oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan tuloksena eli pelkkään asiakirja-aineistoon perustuva kanta, joka perustuu suurelta osin Koskisen kirjallisessa selityksessään esittämiin väitteisiin, jotka esitettiin valtion asiamiehen toimesta jo mainitussa korvausoikeudenkäynnissä.
55. Aiemmin vakiintuneen doktriinin mukaan oikeuskansleri ei tutki tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla arvioitua näytön harkintaa tai lainsoveltamista, ellei sitten ole syytä epäillä, että rikostuomiota rasittaisi jokin kantelu- tai purkuperuste tai tuomio muutoin olisi selvästi virheellinen, ks. edellä kappale 41 a. Kantelussa ei ole ollut kyse rikostuomiosta, vaan normaalista siviili- eli riita-asian tuomiosta, jossa lainvoimaisella tuomiolla ratkaistuun yksittäiseen kysymykseen eli Koskisen todettuun syyttömyysolettamaan oikeuskansleri on nähnyt tarpeelliseksi puuttua ja arvioida sitä toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus. Oudoksun, olisivatko puurot ja vellit menneet niin sanotusti hieman sekaisin?
56. Kuten sanottu, meillä on nyt olemassa kaksi eri versiota sanotusta syyttömyysolettamasta ja sen rikkomisesta. Kumpaa kantaa on siis idettävä oikeampana, hovioikeuden lainvoimaiseen tuomioon perustuvaa kantaa, jonka mukaan ministeri oli rikkonut syyttömyysolettamaa, vai oikeuskanslerin asiallisesti päätöksessään omaksumaa kantaa, jonka mukaan syyttömyysolettamaa ei ollut rikottu tai ettei sitä olisi ainakaan ollut tarkoitus rikkoa, vaikka syntynyt vaikutelma saattoi olla toinen? Minun arvioinnissani vaakakuppi painuu kyllä selvästi hovioikeuden tuomion oikeellisuuden kannalle. Pitäisikö Suomen valtion nyt hakea korkeimmalta oikeudelta lainvoiman saaneen hovioikeuden tuomion purkamista sanotulta osin ja vedota hakemuksessaan kruununjuristin päätökseen?
57. Toistan vielä, että kantelijana ei olut Johannes Koskinen, vaan Alpo Rusi ja allekirjoittanut, emmekä me kannelleet siitä, että hovioikeuden anottu ratkaisu olisi syyttömyysolettaman oalta ilmeisen väärin ratkaistu. Siitä ei kannellut myöskään Koskinen, mutta selvityksessään hän alkoi vängätä asiaa tähän suuntaan. Miksi hän ei tullut puolustamaan näkökantaansa jo käräjäoikeuteen ja hovioikeuteen, jonne hän oli asianmukaisella tavalla kutsuttu kuultavaksi?
58. No niin, tällaista tämä suomalainen laillisuusvalvonta sitten käytännössä on - yllätyksiä täynnä! Tästä Koskisen tapauksesta saatiin jälleen kerran erinomainen todiste. Ministereitä ei saada vastuuseen edes perustuslain ja ihmisoikeuksien rikkomisesta, ei vaikka kyseinen rikkomus olisi jo todettu tuomioistuimen lainvoimaisessa tuomiossa, vaan asiaa aletaankin vängätä laillisuusvalvonnassa aivan uusiin puihin.
59. Minusta Johannes Koskisen tapaus on periaatteelliselta kannalta paljon vakavampi tapaus kuin konsanaan pääministeri Matti Vanhasen jääviystapaus. Vanhasen menettelyä lähdettiin tutkimaan oikein "kissojen ja koirien kanssa" perusteellisessa KRP:n yömyöhä-kuulusteluissa, mutta Koskisen tuomioon perustuva menettely haluttiin painaa villaisella. Kuitenkin Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle selkeä vahingonkorvausvastuu, Vanhasen menettelystä ei. Olisiko ministerin puoluekanta vaikuttanut asiaan, tiedä häntä.
60. Ministeriä ei kohdannut myöskään minkäänlainen vahingonkorvausvastuu, kuten oikeuskanslerin ratkaisusta ilmenee. Oikeusministeriö ei ole suoraan sanottuna viitsinyt ryhtyä perimään Koskiselta edes osaa sitä summasta (20 000 euroa), mikä valtio velvoitettiin Johannes Koskisen syyttömyysolettaman loukkauksen johdosta Alpo Rusille korvaamaan. Ministeri pääsi tältäkin osin kuin se kuuluisa koira veräjästä, onkohan sen koiran nimi muuten "Johannes"?
61. Jos vastaavanlaisen töppäilyyn olisi syyllistynyt tavallinen pienipalkkainen virkamies, niin varsin todennäköistä olisi olut, että oikeusministeriö olisi huolehtinut visusti siitä, että kyseiseltä virkamieheltä olisi peritty sentilleen häneen osuutensa valtion maksettavaksi tuomitusta määrästä. Mutta kun korvausvastuu oli ministerin aikaansaannosta, löivät ministeriön virkamiehet takaisinperinnän läskiksi. Kukapa sitä entistä esimiestään lähtisi korvausvaateella kovistelemaan!Ja oikeuskansleri sen kun seuraa katseellaan, että harasoo vaan, pojat!
50 kommenttia:
Helsingin HO:n Rusi-tuomiossa valtion asiamies Aarno Arvelan on todettu esittäneen Johannes Koskisen lehtilausunnon osalta valtion valituksessa seuraavaa:
-"Oikeusministeri Johannes Koskisen haastattelun sisältö ei ollut syyttömyysolettaman vastainen eikä vääränsisältöinen. Koskisen lausuma oli koskenut tutkittua asiaa kokonaisuutena, ei pelkästään
Alpo Rusia yksin. Jukka Rusin myöntämä menettely oli ollut selvästi lainvastaista, mutta syyteoikeus siltä osin oli vanhentunut.
Koskisen lausuma ei ollut sisältänyt kannanottoa Alpo Rusin syyllisyyden puolesta. Koskisen lausumaan ei liittynyt mitään henkisen kärsimyksen korvaamista koskevassa säännöksessä mainittua
rikosta. Tältäkään osin perusteita korvaukselle henkisestä kärsimyksestä ei ollut."
--
Nämä samat näkökohdat Johannes Koskinen on asiallisesti toistanut oikeuskanslerille antamassaan selvityksessä. Asiallisesti mitään uutta ja ihmeellistä ei siis Koskisen puolesta ole tuotu esille.
OKV viittaa perusteluissaan Pellonpään vuonna 2005 julkaisemaan teokseen, jossa syyttömyysolettamaa on käsitelty niukasti. Nyt elämme vuotta 2011.
Lähteitä käyttäessään OKV olisi voinut tukeutua Pellonpään ruotsiksi vuonna 2007 julkaisemaan niteeseen, jossa syyttömyysolettamaa on käsitelty perusteellisemmin kuin vuoden 2005 teoksessa.
Itse olisin ottanut mukaan ennen kaikkea EIT:n ratkaisuja. Sieltä se suomalaisenkin syyttömyysolettaman todellinen sisältö nykyään löytyy. Tietysti voi olla kornia, että Liettuan sisäministerin ja Suomen oikeusministerin tekosia verrataan keskenään...
Nyt vain kantelua rustaamaan EIT:iin. Älä anna periksi, koska olet aina oikeassa.
Ehei, on kokonaan Rusin asia viedä asia mahdollisesti EIT:hen.
Minä pääsin jo tavoitteisiini: a) Koskinen menettely todettiin varomattomaksi, ja b) OKa:n päätös osoitti jällen kerran, ettei laillisuusvalvonta toimi meillä ministereiden osalta asianmukaisella tavalla.
Eikä ihme, ettei toimi, koska jo koko järjestelmä on sinänsä mätä tai ainakin huono. Tämä johtuu oikeuskanslerin kaksoisroolista, jotka ovat keskenään ristiriidassa.
Yhtäältä OKa on ns. kruununjuristi ja ministereiden neuvonantaja ja toisaalta taas hänen tulisi valvoa ministereiden virkatoimien lainmukaisuutta.
Jokainen ymmärtää, etteivät nämä roolit ole sovitettavissa toisiinsa, vaan se on aina tuo valvonta, joka tuppaa "uuvahtamaan."
Tokihan esim. Vanhasen tapauksessa Jonkan olisi pitänyt hoksata Vanhanen jääviksi ja puuttua asiaan, Varmasti hän tiesi Vanhasen menneisyydestä Nuorisäätiön pitkäaikaisena puheenjohtajana. Se, ettei puuttunut, ei kuitenkaan poista Vanhasen omaa vastuuta asiassa.
Tuo edellä mainittu kaksoisrooli toimisi vain, jos oikeuskanslerina olisi todella tehtäviensä tasalla oleva pätevä, korkean ammatillisen moraalin omaava ja tiukasti lain noudattamista valvova juristi.
Niin, siitä onkin jo pitkä aika, kun meillä oli kunnon oikeuskansleri: Kai Korte.
Mikä on blogistin näkemys oikeusturvaloukkauksen käsitteestä siten, kun Suvianna Hakalehto-Wainio sen esittää?
Kertoisiko Poro ensin hieman, miten tämä Suvianna asiasta esittää?
Ensinnäkin tarkoitukseni oli puhua oikeusturvavahingosta, ei oikeusturvaloukkauksesta. Tältä osin pahoittelen häiriötä.
Olen ymmärtänyt, että Hakalehto-Wainio tarkoittaa, että vahingonkorvauslain tulkintaa voisi laajentaa henkilö- ja varallisuusvahinkoja ulommas. Julkiselle vallalle voisi asettaa vahingonkorvausvelvollisuuden, kun yksityisen oikeussuoja tulee loukatuksi julkisvallan lainvastaisella toiminnalla, ja loukkaus on syy-yhteydessä viranomaisen toimintaan.
Hakalehto-Wainion mukaan: "Oikeuden loukkaaminen luo olettaman vahingosta."
En tiedä kuuluisiko vahingonkorvaus sitten vahingonkorvauslain "erityisen syyn" merkityksen piiriin vai mihin.
"Eikä ihme, ettei toimi, koska jo koko järjestelmä on sinänsä mätä tai ainakin huono."
Tuolla toisaalla surffaillessa olen törmännyt usean kerran juuri tähän aiheeseen liittyen:
Kanteluiden määrään nähden nostetaan hyvin harvoin virkasyytteitä. No sen voi käsittää joko niin että viranomaiset toimivat jatkuvasti lakia noudattaen eikä aihetta ole tai, että asiat painetaan villaisella ettei systeemin mädännäisyys tule tietoon. Itse uskon tähän jälkimmäiseen. Koskiselle meni siis tiedoksianto, eipä juuri naurata.
Tämä netti on armoton väline, tietoa saa valtavasti.
Mitenkäs tuo sananvapauslaki/lähdesuoja toimii käytännösössä?
Jos kirjoittaisin tässä blogissa jonkin kunniaa loukaten (menisi ennakkotarkoituksesta läpi) niin olisitko kanssarikollinen minun kanssa? Olen miettinyt mitä eroa on kirjoittaa rumasti vaikkapa suoli24:llä, käsittääkseni eniro ei joutuisi vastuuseen kirjoituksestani. Miten on?
ps, kuinkahan monta tiedoksiantoa laillisuusvalvonnan historiassa on annettu?
Blogisti kirjoittaa olevan tyytyväinen oikeuskanslerin ratkaisuun. Mutta niin se on Koskinenkin. Taitava mies tuo Jonkka, kun osaa ratkaista kimurantin asian tavalla, jolle kaikki karkeloivat.
Ylelle nimittäin Koskinen toteaa seuraavasti:
- Oikeuskansleri oli tutustunut lehtilausumiin perusteellisesti toisin kuin tuomioistuimet. Hänen lausuntonsa oikaisee vääriä väittämiä, joita oikeusistuinten ratkaisuihin jäi, Koskinen kommentoi oikeuskanslerin lausuntoa.
Oikeuskansleri antoi oikeutta ohi tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen?
Humppaava poro - Niin kun olen jo aiemmin usein ilmoittanut, tämä blogi ei ole mikään asiantuntijan vastauspalsta tyyliin "Kiltti lakimiessetä vastailee lukijoiden kysymyksiin."
Varsinkaan kun poron kysymys ei näytä liittyvän millään tavalla päivän epistolatekstiin, eli pyhään kolmiyhteyteen, so. Jesajaan, Jaakkoon ja Johannekseen.
Tosiaan, niinhän siinä kävi, että Jesaja-Jonkka pesi Johanneksen veriruskean synnin villanvalkoiseksi!
Tuo "villaisella painaminen" osattiin hyvin jo Vanhan testamentin aikoina.
900 000:n kävijän määrä meni tänään rikki. Kun miljoona täyttyy, pannaan pillit pussiin!
En ole tutustunut Jonkan ratkaisutoimintaa kattavasti vaan satunnaisesti enkä ole havainnut mitään olennaista ero aikaisempien Okien linjaan tai tulkintoihin.
Mutta.
Tämä ratkaisu on juuri niin pöyristyttävä ja ala-arvoisen huono kuin blogin pitäjä JV esittääkin!
Tavallinen tyhmä juristi ei voi tätä ymmärtää. Alan sen sijaan ymmärtää JV:n näkemystä Jonkasta...
Taas on pantu mutkat kiireessä kovin suoriksi. Yksi paha asiavirhe esim: HO:ssa ei ollut mitään suullista pääkäsittelyä vaan pelkät käräjäoikeuden paperit, joissa tästä asiasta puhuttiin asian muuhun aineistoon nähden ihmetyttävän vähän. Koko Koskistahan ei edes mainittu haastehakemuksessa vaan asia putkahti prosessiin noin vuoden päätstä siitä kun sitä oli jo käyty.
Prosessin pääfokushan oli Rusiin kohdistunut vääryys hänen asiansa ennenaikaisessa julkisuuteen vuotamisessa esitutkintavaiheessa tai jopa ennen virallisen esitutkinnan alkamista. Sehän oli suuri vääryys mutta KRP ei tutkimuksissaan voinut löytää syylliseksi epäiltyä.
Jotenkin nuorempana luulin, että professorit ovat kovia poikia TUTKIMAAN asioita, mutta tämä professori se vain paukuttelee "tosta vaan kylmiltään". Eilen iltasella kun saa päätöksen, niin on jo seuraavana päivänä sivutolkulla tekstiä valmiina. Kun tuota vahingonkorvausoikeudenkäyntiä sattumoisin tunnen niin: OK:n päätöksen referoinnissakin ja arvostelussa asiavirheita reippaanlaisesti, oikomista ja kaiken yllä sisäänrakennettu kaunaisuus kaikkea sitä kohtaan johon olisi tehnyt itse joskus mieli (=herrallakin voi olla herraVIHA).
Vielä yksi pointti: Sekin ero OKV:n ja professorin työskentelymetodeissa on ollut, että OKV:lla on päätöksen mukaan ollut (vuoden ajan, kun aina siitä käsittelyajastakin leukailette,) luettavana ko. oikeudenkäynnin koko oikeudenkäyntiaineisto, jota professorilla EI ole ollut eikä voikaan olla, koska se on suurimmaksi osaksi merkitty salaiseksi. Ei tämän ministeri K:n takia vaan sen edellä mainitun oikeudenkäynnin pääkohteen takia (siis se ennakollisen vuotamisen kysymys). Alkuperäisestä oikeudenkäyntiaineistosta voipi usein selvitä yhtä ja toista mielenkiintoista ja relevanttia, niinkuin Te juristit sanotte.
Toi jonkun kommentti Latvian oikeusministerin vertaamisesta Suomen oikeusministeriin osui naulankantaan. Myös Romaniasta läytyy ceissejä, joissa ministeri on lähettänyt veljellisen kirjeen sikäläiseen korkeimpaan oikeuteen ja kylmän rauhallisesti ilmoitusasiana tokaissut, että jos tuomitsette vireillä olevassa asiassa XY näin taikka näin niin MINÄ erotan Teidät. Tällaisia ihmisoikeusceissejä siis löytyisi mutta aika vähänkäyttöisiä ymmärtääkseni meidän oloissa.
Eli aika paljon lukeneena ja fiksuna oikeamielisenä ja kohtuulliisena pidettynä hiukka maallikkona katson, että ministeri K:n antamat lausumat vireillä olleista rikosoikeudenkäynneistä (vaikkapa se Imatran järkyttävä nuorten välinen tappoasia, hirveä myös syytetylle...) olivat paljon raskauttavampia ja oikeusministerille sopimattomampia kuin tämä iltapäivälehden kiertohaastattelun perusteella (kysyttiin muiltakin ministereiltä)syntynyt parin yleislauseen juttu. Eihän siinä ministeri sanonut oikeastaan mitään mitä kuka tahansa asiaa valppaasti seurannut olisi itsekin sanonut tai sanoisi vieläkin.
Blogin maininta: "Pikkutekijä" vai miten se meni? Nimiä mainitsematta: Lehdistössä dokumentoinnin perusteella todettu "sata tietoluovutusta" (monen vuoden aikana): Sekö on Herra professori: "pikkutekijän" touhua? Sinänsä järkyttävää että siinäkin kuolema korjasi potin, mutta tuo "sata tietoluovutusta löytyy dokumenteista eikä sitä ole kiistetty".
Eli aika kohtuullinen ja oikeustajuani vastaava ratkaisu.
Höyryt ulos ulkoilulla!
Oikeuskansleri valvoo, että tuomioistuimet, viranomaiset ja virkamiehet sekä muutkin julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeuskansleri valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Lainattu OKAN sivuilta.
Normaalisti yritys ei saa mainostaa tuotetta tai palvelua harhaanjohtavasti. Ilmaskos kyseessä olevan puljun palvelut ovat "ilmaisia".
Myönnetään tuo virhe, että hovissa ei ollutkaan suullista pääkäsittelyä; olisi toki pitänyt olla.
Mutta virhe on anonyymilläkin: tämä blogi oli valmis jo eilen illalla, ei siis vasta tänä aamuna.
Johannes Koskinen kutsuttiin lain edellyttämällä tavalla kuultavaksi jo käräjäoikeuden istuntoon, mutta herrapa ei halunnut käyttää tätä etua hyväkseen. Sama "peli" jatkui siten myös hovioikeudessa.
Mutta miksipä Johannes olisikaan lähettänyt omaa asianajajaansa oikeuteen, sillä valtion asiamies Aarno Arvela tietenkin puhui tosiasiallisesti myös Johanneksen puolesta! Johannes siis säästi, tässäkin.
Koskista koskevan vahingonkorvauksen peruste oli asianmukaisella tavalla jo käräjäoikeudessa pidetyn oikeudenkäynnin kohteena.
Arvela esitti sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa asiallisesti aivan samat perusteet Koskisen lehtilausunnosta, mitä Koskinen itse toi esiin selvityksessään oikeuskanslerille. Asiallisesti mitään uutta ei OKa:n selvittelyssä tuotu esiin.
Blogiin on kirjoitettu oikeuskanslerin ratkaisua koskeva osa sanasta sanaan sellaisena kuin se mainitaan minulle OKV:sta lähetyssä sähköpostiviestissäkin.
Latvian tie näyttää olevan näissä oikeusasioissa myös Suomen tie. Ovathan nämä kaksimaata ainoat Euroopassa, jossa esitutkintaa johtaa syyttäjän sijasta poliisi. Tätäkään asiaa Koskinen ei saanut aikanaan ministerinä korjattua, vaikka oli oikeusministerinä kai lähes kuusi vuotta.
Maallikkona anonyymi ei ole ymmärtänyt pääasiallista kritiikkiäni eli sitä, että Koskisen syyttömyysolettaman vastainen menettely on vahvistettu käräjäoikeuden ja sittemmin myös hovioikeuden lainvoiman saaneessa tuomiossa.
Tämän oikeuskansleri on sivuuttanut perusteluissaan, vaikka tuomiot ovat olleet hänen käytettävissään. On kaikki syy uskoa että nämä kaksi riippumatonta tuomioistuinta ovat päätyneet kannanottonsa huolellisen harkinnan perusteella ja asianajajan Arvelan toimesta oikeudessa on tuotu esiin kaikki ne seikat, joilla Koskinen on mainittua lausuntoaan puolustellut.
Nuo seikat todettiin kahden tuomioistuimen punninnassa köykäisiksi, mutta oikeuskansleri sen sijaan ohitti sanotut tuomiot ja niissä todetun syyllisyysolettaman rikkomuksen ja perusti ratkaisuna Koskisen yksipuolisiin näkemyksiin.
Näin ei ole ennen tehty, ellei kyse ole ollut oikeuskanslerin lainvoiman saanutta tuomiota koskevasta purkuhakemuksesta. Oikeuskansleri on aina aikaisemmin nimenomaan todennut,ettei hän voi puuttua lainvoimaisen tuomiossa ratkaistuun asiaan.
Minusta oikeuskanslerin ei olisi tarvinnut eikä pitänyt mennä ikään kuin rivien välissä "peukaloinaan" hovioikeuden tuomion sisältöä ja oikeellisuutta, vaan hänen olisi tullut lähteä sitä, että kun kerran lainvoimaisessa tuomiossa on todettu syyttömyysolettaman rikkomus, niin se pätee.
Tällä perusteella oikeuskanslerin olisi sitten tullut arvioida, onko aihetta epäillä ministerin syyllistyneen syyttömyysolettamaa rikkoessaan johonkin virkarikoksen, koska virassahan tuo lausuma oli annettu. Nyt mainittu kannanotto puuttuu päätöksestä kokonaan, vaikka sitä nimenomaan kantelukirjoituksessani pyysin.
Tässä on tämän blogin pointti, mutta tätä anonyymi ei ole tuohtuneena havainnut.
Kannattaa siis tosiaan mennä ulos reippailemaan, mutta samalla kannattaa varoa palelluttamasta päätään!
Käsissäni on Eero Koljosen Tampereen yliopistossa marraskuussa tarkastettu väitöskirja. Muutoin Matti Tolvanen oli siinä toisena tarkastajana vai peräti vastaväittäjänä.
Sivulle 97 on taulukko, jonka mukaan poliisi toimii tutkkinanjohtajana myös Kreikassa ja Irlannissa. Noin blogistille tiedoksi...
Kiitos tiedosta!
Mutta...heh heh...Latviassa, Kreikassa ja Irlannissa..
Mistähän muusta yhteydessä nämä Kreikka ja Irlanti ovatkaan viime aikoina tulleet niin kovin tutuiksi?
Sitä paitsi: kyllä poliisi toimii monissa muissakin maissa, jollei kaikissakin, tutkinnanjohtajana yksinkertaisissa ja selvissä asioissa, joissa rangaistukseksi voidaan tuomita vain sakkoa tai pieni vankeusrangaistus.
Tarkoitus oli puhua ns. kunnon rikosjutuista eli vakavista rikosasioista, joissa syyttäjän pitäisi johtaa tutkintaa.
Löysin tuon Eero Koljonen viime marraskuussa Tampereen yliopistossa, jossa ei ole kyllä oikeustieteellistä tiedekuntaa, tarkastetun väitöskirjan netistä. Siinä sivulla 97 esitetty luettelo, josta anonyymi mainitsi, on kuitenkin hieman vanha eli vuodelta 1998.
Tilanne on saattanut vuoden 1998 jälkeen muuttua Kreikan ja Irlannin osaltakin.
Minusta Eero Koljosen väitöskirjan esitarkastajien olisi kyllä pitänyt vaatia, että väittelijä esittää mainitusta oleellisesta asiasta ajan tasalla olevat tilasto -yms. tiedot eikä tyytyä yli 10 vuotta vanhojen tietojen esittämiseen.
Koljosen väitöskirjan taulukko on tosiaan vanha. Eikä kai väitettä jonkun maan oikeuden sisällöstä voi perustaa muiden tekemiin taulukoihin. Tuollaiset asia pitää tarkistaa suoraan asianosaisen maan normeista.
Väitöskirja kai kuitenkin lienee luonteeltaan oikeustieteellinen. Tämä on pääteltävissä viimekädessä vastaväittäjänä toimineesta OTT Matti Tolvasesta.
Blogin loppupuolella pidetään virheenä, että oikeusministeri ei karhunnut vahingonkorvausta Koskiselta. Selvää peruskansalaistaitoiselle on ollut (varmaan myös LAPINprofessorille) että sellaista ei olisi voinut edes vaatia muutoin kuin erillisen vahingonkorvausoikeudenkäynnin kautta. Siis käräjöintiä käräjöinnin päälle! Valtion olisi pitänyt haastaa Koskinen vastaajana oikeuteen siis. Ennuste: 100 % varmuusasteella vesiperä + valtio maksamaan omat ja Koskisen oikeudenkäyntikulut. Koska: Se päävahingonkorvausvelvollinenhan oli valtio sen perusteella, että se ei kyennyt suojelemaan Rusia laittomalta leimaamiselta kun esitutkinta-asia oli leimaavasti vuotanut julkisuuteen ennen syyttämättäjättämistä. Sehän oli se koko oikeudenkäynnin (ihan fiksu) pääperuste ja siitä R sai fyffeä (HO tosin alensi). Vuoto tapahtui poliisihallinnossa eli SM:n "hallinnonalalla" mutta Keskusrikospolisiikaan ei koskaan saanut selvitettyä vuototahoa vaikka eduskunnan oikeusasiamies suoritutti esitutkinnan. Eli sitä päävahingonkorvausta ei olisi voinut teknisestikään edelleen ketjuttaa (se on sitä juristien regressijuttua)kenellekään elävälle ihmiselle. Millähän perusteella sitten koko paska olisi voitu kohdistaa oikeusministeriön hallinnonalalle ja sen (silloin jo entiselle) ministerille. Mikä määrä? mikä peruste? Mitähän lainkäytön professori sellaisesta oikeuden väärinkäytöstä olisi blogissaan todennut? Ja sekin häviö veronmaksajien varoilla. Olisiko ollut kolmannen vahingonkorvausoikeudenkäynnin paikka, vastaajana se virkamiesesittelijä jonka esittelystä ministerin kansliapäällikkö päätti turhan ja tuloksettoman ja valtiolle vahinkoa tuottavan oikeudenkäynnin käynnistää (vai olisiko peräti ministeri tason päätös, että päästäisiin taas oikeusministereitä haukkumaan).
Kommentin nro 24 kirjoittaneella anonyymillä on omituinen käsitys korvausvaateiden esittämisestä. Ensimmäinen vaihe on tietysti kohtelias ja perusteltu pyyntö. Ministeriön olisi pitänyt ensin tiedustella Koskisen suhtaumista asiaan. Rehellisenä ja kunnian miehenä Johannes olisi voinut vaikka oman osuutensa maksaa.
Vasta vapaaehtoisesta suorituksesta kieltäytymisen jälkeen ministeriö olisi voinut teoriassa luopua regressistä. Taas on taidettu luopua ennenaikaisesti valtion saatavasta.
Ja oletettavasti Koskinen olisi oikeudenkäynnin perusteella jonkun euron joutunut regressiä maksamaan. Tällöin hävinneenä osapuolena hän olisi maksanut myös valtion oikeudenkäyntikulut.
Anonyymi puhuu taas tuota omaa puppuaan! En ole sanonut, että "oikeusministerin" olisi pitänyt vaatia jotakin Koskiselta!
Hallinnonhaara oli varmaan oikea, koskapa oikeuskansleri pyysi selvityksen nimenomaan OM:ltä eikä OM edes väittänyt, ettei asia heille kuulu.
Korvausoikeidenkäynnin taas olisi voinut tietenkin välttää, jos Koskisen regressivelvoitteen määrästä olisi päästy kohtuulliseen sopimukseen!
Mutta se, ettei mitään edes yritettykään, oli tässä pääpointti. vaikka korvausvelvollisuus oli hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu.
Minusta syyttömyysolettaman rikkominen on varmasti yhtä "avokas" eli vähintään yhtä vakava virhe kuin konsanaan jokin tietovuotokin. Syyttömyysolettamasta sentään mainitaan ihmisoikeussopimuksessa ja se edellytetään perustuslaissa.
Kyse ei ole oikeuden väärinkäyttämisestä, jos käyttää lakiin perustuvaa regressioikeuttaan lainvoimaisen tuomion perusteella.
Laiminlyönti po. suhteessa sen sijaan saattaa tapauksesta riippuen käsittää virkavelvollisuuden rikkomisen.
Täytyypä sanoa, että anonyymikommentoija 24 tosiaan kirjoittaa vihan voimalla. Tulee oikein mieleen sanonta "suu vaahdossa". Liekö asiassa jotenkin asianosainen.
Kun kirjottaa julkisesti, niin kannattaa käyttää jäsentävää kappalejakoa. Lisäksi oikeinkirjoitus olisi aiheellista tarkistaa sekä välttää monimutkaisia lauserakenteita. Nyt teksti on vähän turhan vaikeasti luettavaa.
Olisiko tuolla anonyymillä (24) kenties työ- tai virkahuone Valtioneuvoston linnassa?
Vaatimaton sivuhuomautus eri asiasta: JV:n kannattaisi tutustua tänään annettuun perustuslakivaliokunnan lausuntoon 57/2010 (Hallituksen esitys pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi), kun on siitä aiheesta niin monta kertaa "intoillut".
Nyt tuli kunnolla lunta tupaan: kyse on merkittävän julkisen vallan käytöstä (=PL 124 §), ja lakia ei voida säätää muuten kuin poikkeuslakina.
Ad "lunta tupaan" -anonyymille - Kenelle sitä lunta nyt sitten tuli niin pyryttämällä tupaan?
Minä en muistaakseni ole vaahdonnut tai intoillut liiemmälti tuosta julkisen vallan käytöstä. Olen vain ihmetellyt sitä, että jotkut, jopa ns. rikosoikeusoppineet, ovat pitäneet yksityistä pysäköinninvalvontaa rangaistavana tekona. Sitähän se ei totisesti ole.
En ole vielä perehtynyt ko. perustuslakivaliokunnan lausuntoon, mutta toki tässäkin asiassa tulee menetellä laillisesti ja perustuslain edellyttämällä tavalla.
Mitä valiokunnan kanta sitten vaikuttaa nyt jo kovasti "pyörivään" yksityiseen pysäköinninvalvontaan?
Minusta tuskin mitenkään, sillä onhan KKO päättänyt, että toiminta on sopimusoikeuden nojalla ok.
Perustuslakivaliokunta ei, näin oletan, ei liene sanonut, että tuo pysäköinninvalvonta olisi vastoin sopimusoikeuden periaatteita saatikka rangaistavaa.
Kyse lienee siitä, miten tuon lain pykälät on valvontaa ajatellen muotoiltava.
Seuraava eduskunta saanee asiasta uuden lakiesityksen, jossa perustuslakivaliokunnan huomautukset on otettu huomioon.
Ihmettelen kyllä kovasti sitä, että kun on yse vain yksityisellä maalla tapahtuvasta pysäköinninvalvonnasta, siinä olisi kyse "merkittävästä julkisen vallan käytöstä." Tämä tuntuu kyllä varsin kummalliselta näkemykseltä! - Ovatko ne vasemmistoradikaaliasiantuntijat taas "vallanneet" perustuslakivaliokunnan?
Minusta ajatus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta julkisena vallankäyttönä ja vieläpä merkittävänä sellaisena on suorastaan absurdi ajatus.
Mutta kuten sanottu, lain mukaan pitää toimia. Koska meillä perustuslakivaliokunnalle on annettu lakikontrollista valta, niin sen kantaa tulee noudattaa, vaikka tuo kanta olisi miten hassu tahansa.
Hei" Nyt minä luulen tietäväni, mistä kenkä on lakivalokunnassa tosiasiallisesti puristanut!
Tulossahan ovat - uudet vaalit!
Tällä tempulla perustuslakivaliokunta ja varsinkin oppositionkansanedustajat aikovat lyödä kapuloita persujen vaalirattaisiin.
Juuri persut, Tampereella mm. Veltto-Virtanen, ovat suu vaahdossa paasanneet tätä yksityistä pysäköinninvalvontaa vastaan.
Vasurit, demarit ja persut aikovat "saalistaa" parkkiaktivistien ääniä! Luulen, että tästä on tosiasiallisesti kyse, kun lakiesitys on haluttu panna jäihin. Kimmo Sasikin pelännee, että Veltto veisi häneltä loputkin äänet Tampereelta!
Vasemmistotaustaiset asiantuntijat ovat antaneet PeV:ssa pontta näille ajatuksille.
Nm. Aika hyvän leimaveroluokan -Neuvos,
joka lienee edellä mainittu "anonyymi 24", lähetti vielä viestin, jonka minun oli pakko poistaa mm. hieman ruokottoman kielenkäytön vuoksi. - Liekö siellä korkattu jo se perinteinen perjantai-pullokin...
No, tuosta viestistä tähän vain sellainen referaatti, että ko. "Neuvoksen" mukaan "laillisuusvalvonta on laillisuusvalvontaa eikä siinä voida (esim. siksi että valtaosa kantelijoista on maallikkoja, jotka kirjoittavat niillä armolahjoillaan, joita heille on annettu) lausua "kaikesta" eikä taatusti kumpikaan (EOA/OKA) myöskään lausu. Kantelukirjoitushan (vaikka olisi millaisen professorin tahansa laatima) on vain heräte millä asiaa lähdetään ylipäätään tutkimaan"
Näin siis ko. Neuvos....siis Aika hyvän leimaveroluokan sellainen.
Ja neuvos jatkaa vielä ja ihmettelee, että "ei kai kukaan NORMAALI voi tosissaan jukoliste ihan lillukanluokan asiaa lähteä ylimmällä laillisuusvalvojalla arvioittamaan eli vaatia vastausta siihen, oliko esim. tämä Koskisen pili-pali lausuma RIKOS"!
---
No niin, tämähän selittääkin jotakin! Arv. Neuvos taitaakin tuntea OKa:n työtavat aika hyvin! Tuskin hän mikään maallikko onkaan...
Vai niin, että kantelu onkin van jonkinlainen "heräte", jota ei otetakaan OKa-virastossa vakavasti eikä suinkaan edes tutkita kaikkia siinä esitettyjä vaatimuksia?
No, tämähän selittäkin paljon, koska olen yleensä aina jäänyt joidenkin kysymysten osalta vaille vastausta asioidessani harvakseltaan OKa-viraston kanssa.
Ottamatta mitenkään kantaa Oka:n päätöksen sisältöön niin Oka:lla ei ole oikeudellista eikä moraalista velvollisuutta olla samaa mieltä HO:n päätöksen perustelujen oikeellisuudesta. Oka kaiketi on velvollinen, ei pelkästään oikeutettu, olemaan sitä mieltä tutkittavanaan olevan oikeudellisen kysymyksen ratkaisemisesta kuin minkä hän katsoo lainmukaiseksi. Blogistin esiin nostama "todistusvaikutus" ei asiaa ratkaisse, vaikka on tuomioistuinten perusteluille tietenkin annettava niille kuuluva tosiasiallinen painoarvo.
Eikös asiat ole kirjoittajan vastuulla. Blogisti kai voisi laittaa A24:n lausuman kokonaisuutena.
Yle-uutisten viittomakielisissä uutisissa tänään klo 16.55
Jutussa uutisoitiin mm että EU-parlamenti ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettu arvostelee kovin sanoin Venäjää ihmisoikeusrikkomuksista.
Venäjän oikeuslaitosta syytetään
riippumattomuuden ja puolueettomuuden puutteesta.
Päätöksiä tehdään poliittisin perustein.
Venäjän perusongelma on että vallanpitäjät eivät näytä tuntevan vastuuta tekemisistään, he eivät suojele kansalaisiaan vaan muita viranomaisia.
Kuulostaako tutulta?
Tätä uutista ei sitten uutisoitu lainkaan klo 17 uutisissa, miksi? Muuten nuo uutiset olivat samat.
Heh, heh,,,ilmeisesti tuo uutinen osattiin Yle:ssä vain viittoa, ei lukea ilman viittomista!
Niin, tuo A24 kehui olevansa kovin hyväpalkkainen neuvos.
Odotas nyt, keitäs niitä hyväpalkkaisia neuvoksia siellä Hgin pässä oikein onkaan:
oikeusneuvos, hallintoneuvos, hovioikeudenneuvos, esittelijäneuvoksia iso liuta (sekä KKO:ssa, KHO:ssa että oikeuskanslerinvirastossa), hallitusneuvos, teollisuusneuvos, kirkkoneuvos jne.
Tuo neuvos, vaikka sanoikin olevansa "hiukka maallikko," oli oikein hyvin perin asiasta ja jopa Jonkan päätöksestäkin..voi olla hyvinkin juristi, joka on ehkä ollut "hyvin lähellä tapausta."
Tiesi ja oikaisi senkin, että HO:ssa ei pidetty Rusi-asiassa suullista käsittelyä...Kirjoituksen rempseydestä päätellen virka-aikaa olisi voitu jatkaa ja viestejä naputella virvokkeita nauttien vaikkapa Pata-Ässässä tai Marian Helmessä...tai Kolmessa Kruunussa...siellähän niitä "neuvoksia" näkee yleensä istuskelemassa...sekä eläkekeläiisä että vielä hengissä olevia...
Johtaisivatko jäljet niin sanotusti sylttytehtaalle...
Sitten on vielä mm. kauppaneuvos ja merenkulkuneuvokset päälle...olikos vielä ydinenergiatalousneuvoksia tai...jatkokäsittelylupajärjestelmäneuvoksia...huh, menikös tuo nyt edes hieman sinnepäin...edelleen apteekkineuvos, kanslianeuvos, of course, valiokuntaneuvokset, tietty (pena ei taida enää ola sinä koiran virassa)...suurlähetystöneuvos, kalastusneuvos, metsästysneuvos ja hirvestysneuvos varmaan myös, samoin metsäneuvos, liikenneneuvos, ja hei, kamoon, nyt meinasi unohtua vallan, tietenkin lainsäädäntöneuvoksia joita onkin hirmuinen määrä joka lähtöön ja joka lakiin......eikä misään nimesä pidä unohtaa polliisineuvoksia...ja olikos vielä kihlakunnanneuvoksiakin, tottahan toki.. entä sitten henkikirjoittajaneuvokset...pitäjä- taai kunnallisneuvoksista nyt ei ole enää nin väliä...ja tietysti pitää olla myös kaupunkineuvoksia...
Ja eikös ole ministerineuvos, vuorineuvos, musiikkineuvos.
Osa noista neuvoksistahan ostetaan, aikoinaan vuorineuvos tais maksaa 50 000 markkaa. Hinnat on porrastettu joten jokaisen kukkarolle kyllä löytyy sopivan hintainen neuvoksen arvonimi.
En sitten tiedä onko näin vaalivuonna alennusmyyntejä pois putoaville kansanedustajille.
Jaa, mikähän neuvos istuisi Tanja Karpela-Saarela-Erjola vai mikäs se nyt tällä nimeltään. Varmaan kokovartaloneuvos :)
Eräs anonyymi kirjoitti eilen näin:
- "Ottamatta mitenkään kantaa Oka:n päätöksen sisältöön niin Oka:lla ei ole oikeudellista eikä moraalista velvollisuutta olla samaa mieltä HO:n päätöksen perustelujen oikeellisuudesta. Oka kaiketi on velvollinen, ei pelkästään oikeutettu, olemaan sitä mieltä tutkittavanaan olevan oikeudellisen kysymyksen ratkaisemisesta kuin minkä hän katsoo lainmukaiseksi. Blogistin esiin nostama "todistusvaikutus" ei asiaa ratkaisse, vaikka on tuomioistuinten perusteluille tietenkin annettava niille kuuluva tosiasiallinen painoarvo"
----
Anonyymi ei ole vissiin huomannut, että po. asiassa kantelijana ei ollut Johannes Koskinen, joka olisi moittinut hovioikeuden tuomiota tai sen perusteluja, vaan kantelijoina olivat Alpo Rusi ja allekirjoittanut, jotka arvostelivat Koskisen toimintaa ja pyysivät OKa:lta kannanottoa nimenomaan Koskisen menettelyyn ja sen mahdollisiin rikos- ja virkamiesoikeudellisiin seuraamuksiin.
Me emme tietenkään pitäneet hovioikeuden tuomiota po. osin mitenkään virheellisenä, päinvastoin.
Koskinenkin ryhtyi moittimaan hovioikeuden tuomiota vasta OKa:lle antamassaan selityksessä, jonka selityksen Oka sitten asiallisesti hyväksyi, ainakin osittain, vaikka hovioikeuden tuomio on lainvoimainen.
Tilanne on siis hieman outo ja voisi sanoa, että OKa:n päätöksenteossa näyttäisivät puurot ja vellit menneen niin sanotusti sekaisin.
Olen käsitellyt po. osin asiaa laajemmin blogiini lisäämässäni uudessa kappaleessa 41a. Myös kappaleita 51-57 on hieman täydennetty ja selkeytetty.
Jakkko Jonkan päätös on, tälläkin kerralla (se oli sitä myös aiemman Johannes Koskista koskevan päätöksen osalta 2008) epämääräisesti muotoiltu ja antaa aihetta erilaisin tulkintoihin.
Niinpä Johannes Koskinen kommentoi itse päätöstä ikään kuin hän olisi "voittanut" asian! Näin Yle Hämeen alueen (Koskisen kotikenttä) mukaan:
- Koskinen: Lausunto oikaisee vääriä väittämiä
- Koskinen kiittää oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa huolellisesta perehtymisestä lehtiaineistoon, joiden pohjalta kantelut oli tehty.
- Oikeuskansleri oli tutustunut lehtilausumiin perusteellisesti toisin kuin tuomioistuimet. Hänen lausuntonsa oikaisee vääriä väittämiä, joita oikeusistuinten ratkaisuihin jäi, Koskinen kommentoi oikeuskanslerin lausuntoa.
----
Niinpä. No, tästäkin näkee, että myös Koskinen itse on nähnyt Jonkan puuttuneen lainvoimaisen tuomion sisältöön sitä asiallisesti eli rivien välissä) hienovaraisesti kritisoiden
Ja vieläpä hänen eli siis Koskisen eduksi!
Nimenomaan oikeuskanslerilta ylimpänä laillisuusvalvojana odottaisi ilman muuta selkeitä ja yksiselitteisiä ratkaisuja, ei epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia päätöksiä, joita jokainen voi tulkita miten tahtoo!
Kuka tässä mahtaa sotkea? Blogisti ei kaiketi kannellut HO:n päätöksestä, vaan siinä käsitellystä Koskisen menettelystä. Oka ei käytännössään ole yleensä ottanut kantaa tuomioistuinten päätösten oikeellisuuteen, mikä on ymmärrettävää. Oka:lla on mahdollisuus puuttua tuomioistuimen lainvoimaisesti ratkaisemaan asiaan vain purkuteitse KKO:ssa. Nyt ko. HO:n päätös ei kuitenkaan liene niin virheellinen, että purkukynnys voisi ylittyä, vaikka oltaisiin Oka:n kanteluasiassa omaksuman tulkinnan kannalla.
Eli blogisti näyttää muutetuissakin kappaleissaan sekoittaneen HO:n päätöksestä kantelemisen ja Koskisen toiminnasta kantelemisen, jotka ovat kaksi eri asiaa.
Sillä seikalla, kuka on ollut asiassa kantelijana, ei ole merkitystä aikaisemmassa kommentissa lausumani kannalta. Tarkoitus oli vain todeta, että HO:n päätöksen perustelut eivät sido Oka:aa hänen arvioidessaan Koskisen menettelyn lainmukaisuutta.
Jos anonyymin kanta pitäisi paikkansa, niin silloinhan oikeuskansleri oli käytännössä ylimääräinen muutoksenhakuaste, joka voisi, täysin mielivaltaisesti ja riippumatta sitä kuka on kantelija ja kenen syyksi lainvoimaisessa tuomiossa todetusta virheellisestä menettelystä on kyse, viitata aina halutessaan kintaalla lainvoimaisen tuomion perusteluille ja olla asiallisesti täysin eri mieltä siitä, mitä lainvoimaisessa tuomiossa on todettu!
Näin ei voi tietenkään olla. Silloin laillisuusvalvoja kävisi, Jonkan omaa sanontaa lainatakseni, tosiasiallisesti salaisia käräjiä työpöytänsä äärellä.
Mutta kun on kyseessä ex-oikeusministerin kunnian "pelastamisesta", niin kaikki näyttääkin olevan yht´äkkiä mahdollista ja vastoin siitä, mitä juhlakirjoissa on joskus "yleisellä tasolla" lausuttu!
Ei siis mikään ihme, että Koskinen kiitteli epätavallisen vuolaasti Jonkkaa, eikä siis vain hänen päätöstään, Ylen Hämeen toimitukselle!
Koskinen käsitti, että Jonkan "väliintulon" ansiosta" hän välttyi virkasyyte-epäilyltä ja kenties jopa ministerisyyteasialta.
Anonyymi on siis itse sekoittanut mainitut kaksi asiaa, eli HO:n tuomion oikeellisuuden ja Koskisen menettelyn minun ja Alpo Rusin siitä tekemät kantelut.
Kun HO:n tuomiosta ei ole kanneltu, ei oikeuskansleri olisi saanut puuttua lainvoimaisen tuomiossa Koskisen syyksi vahingonkorvaustuomion perusteena syyttömyysolettaman rikkomisena luettuun menettelyyn eikä ryhtyä "silottelemaan" sitä Koskisen eduksi päätöksessään todetulla tavalla.
Puuttumatta blogistin ja anonyymin edellä selostettuun mielipiteenvaihtoon totean, että oikeuskanslerin päätös on kyllä jokseenkin sekava ja epämääräinen.
Blogisti on kappaleessa 15 pyytänyt kansleria selvittämään, oliko Koskisen hovioikeuden tuomiossa hänen viakseen luetulla syyttömyysolettaman rikkomisellaan syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Tämä "vaatimus" tai pyyntö on kyllä kirjattu oikeuskanslerin päätökseen. Mutta kun lukee oikeuskanslerin päätöksen perusteluja ja loppukaneettia, niin eihän tuohon pyyntöön ole annettu lainkaan selkeää vastausta. Päätöksen perusteluissa ei kosketella mahdollista virkavelvollisuuden rikkomista!
Onkohan tämä jonkinlainen yleinen käytäntö vai käytetäänkö tällaista "ohipuhumista" tai sivuuttamista silloin, kun kantelu koskee ministeriä tai korkeaa virkamiestä?
Onko kantelu todellakin vain jonkinlainen "heräte", johon ei sitten kuitenkaan tarvitse antaa päätöksessä mitään konkreetista vastausta? Mitä virkaa tällaisella "heräte-valvonnalla itse asiassa voisi olla?
Tästä olisi hyvä saada selvitystä.
Katsoin lakikirjasta tuomiovirhekantelun perusteita ja totesin, että lainvoiman saanut tuomio voidaan poistaa, jos tuomio on "niin sekava tai epätäydellinen, ettei siitä käy selville, mitä on tuomittu."
Paha sanoa, että oikeuskanslerin Koskista koskeva päätös näyttää minusta kyllä em. tavalla sekavalta ja epätäydelliseltä. Jos kyseessä olisi tuomioistuimen tuomio, se voitaisiin luultavasti kanteluteitse poistaa.
Epätäydelliseltä sikäli, ettei päätöksessä ole annettu itse asiassa minkäänlaista konkreettista lausuntoa kantelussa esitettyyn pyyntöön Koskisen menettelyn rikosoikeudellisesta tutkimisesta.
Sekavalta taas sikäli, että asianomaiset ja lehdistö ovat olleet epätietoisia ja esittäneet erilaisia käsityksiä ja tulkintoja siitä, kuka itse asiassa tämän asian "voitti". Johannes Koskinen vai kantelijat.
Onko tämä tällainen todella yleinen käytäntö oikeuskanslerin ratkaisutoiminnassa?
Muistan Matti Vanhasen jääviystapauksen selvittelyn alkuvaiheissa julkisuudessa puhutun, että ministerit ovat yleisesti ihmetelleet Jaakko Jonkan epäselviä kannanottoja jääviyskysymyksissä.
Kun ministerit ovat yrittäneet saada Jonkalta tietoa mahdollisesta jääviydestään yksittäisissä tapauksissa, niin Jonkka olisi kerrotun mukaan vastaillut niin epäselvästi ja epämääräisin sanakääntein, ettei oikein kukaan ole tahtonut saada tolkkua hänen puheistaan ja kannanotoistaan.
Luulisi, että oikeuskansleri olisi edes kirjallisissa esityksissään selväsanaisempi. Mutta tämä Johannes Koskista koskeva päätös osoittaa kyllä aivan muuta!
Vielä sananen jankuttamisen uhallakin.
Oikeudenhoidon yhtenäisyyden kannalta on tietenkin erittäin epätoivottavaa, että Oka päätyy päinvastaiseen asiakantaan kuin HO lainvoimaisessa päätöksessään. Periaatteellista ja käytännön estettä ei ole sillekään, että KKO ja KHO päätyvät ratkaisuissaan asiallisesti päinvastaiseen lopputulokseen (esim. jossain prosessuaalisessa kysymyksessä kuten vaikka siitä, missä järjestyksessä jokin asia on käsiteltävä. Sitä, miten tämä ratkaistaan ja kumpi väistyy, ei ole normein ratkaistu.
Mitä tulee nyt ko. asiaan, niin olen kyllä blogistin kanssa samaa mieltä siitä, että Oka on aika heppoisin perustein tehnyt ratkaisunsa - tämä kai selittää kritisoitua päätöksen epämääräisyyttäkin.
KKO ja KHO voivat tietyssä, samaan asiaan liittyvissä eri ratkaisuissaan erityistilanteissa päätyä erilaiseen lopputulokseen. Mutta oikeuskansleri ei ole mikään tuomioistuin, jolla olisi toimivaltaa ratkaista jokin riita- tai rikosasia lainvoimaisella tuomiolla. Tämä ero tulee toki pitää mielessä.
OKa ei siis voi, ei saa, mennä "noin vain" "katsomaan", että ehei, eihän tässä mitään syyttömyysolettamaa olekaan rikottu, vaikka HO on näin lainvoimaisessa tuomiossaan todennut.
Oka on toki voinut katsoa, ettei ho:ssa tuomiossa Koskisen viaksi luettu menettely ole rikos, mutta hän ei voi tähän tulokseen päästäkseen sivuuttaa niitä faktoja, joihin hovioikeuden tuomio perustuu, eikä siis lähteä arvioimaan sanottua menettelyä ikään kuin täysin puhtaalta pöydältä ja viittaamalla kintaalla niille faktoille, joiden vahvistamiselle hovioikeuden lainvoimainen tuomio olennaisilta osin perustuu.
Minusta näyttä, että tässä tapauksessa oikeuskansleri on kuitenkin näin "vapaamuotoisesti" tehnyt.
Eri asia olisi, jos asiassa olisi tuotu esille kokonaan uutta selvitystä, jonka perusteella syyttömyysolettama-kysymystä olisi syytä arvioida toisella tavalla, jolloin lainvoimainen tuomio voitaisiin mahdollisesti jopa purkaa.
Mutta tässä tapauksessa se aineisto, johon Koskinen selityksessään viittasi, olisi jo asiallisesti esitetty valtion asiamiehen toimesta käräjäoikeudelle tai viimeistään hovioikeudelle. Valtion asiamies ei edustanut nimenomaisesti Koskista, mutta kun vahingonkorvausvaatimus perustui osin Koskisen "töppäykseen", asiamiehen oli tietenkin pakko jotenkin puolustaa Koskisen menettelyä. Oikeuskansleri on nähdäkseni vain ikään kuin tulkinnut uudelleen tuota hovioikeudelle jätettyä aineistoa toisella tavalla kuin hovioikeus.
Viittaan myös siihen, mitä Johannes Koskinen eilen totesi "kiitospuheessaan" Jaakko Jonkalle. Hänhän kehui Jonkkaa siitä, että tämä oli "lukenut" mainitun haastattelulausunnon "huolellisemmin" kuin tuomioistuimet! Tämän mukaan Jonkalle ei esitetty uutta aineistoa.
Ei pelkällä aineiston "uudella lukemisella" eli arvioinnilla voida mennä toteamaan ja vahvistamaan, että syyttömyysolettamaa ei olisikaan rikottu, jos kerran lainvoimaisessa tuomiossa on vahvistettu toisin.
Mielenkiintoista!
Minusta alkaa näyttää siltä, että tämän Jonkan päätöksen ja Koskisen asian olennainen pointti on tiivistetty blogin aluksi olevassa motossa oleviin profeetta Jesajan sanoihin (Jes 1.18).
Miksi muuten oikeuskansleri tai oikeuskanslerinvirasto ei ole itse tiedottanut päätöksestä mitään? Päätöksestä ei löydy minkäänlaista mainintaa oikeuskanslerinviraston kotisivulta, jossa mainitaan kyllä tältä vuodelta kymmenkunta muuta asiaa.
Päätöstä ei ole otettu myöskään oikeuskanslerin ratkaisukantaan. Miksi?
Onko ratkaisu haluttu jotenkin "piilottaa" julkisuudelta ja olisiko se jäänyt kokonaan piiloon, jollei blogisti olisi kertonut siitä blogissaan?
Oikeuskanslerin tiedotteissa mainitaan kyllä mm. apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen puhe 15.2.2011 Kazakstanissa ja 2.2.2011:Suullisen käsittelyn pitäminen suljetuin ovin perusteltava asianmukaisesti sekä 28.1.2011: Työterveyden järjestelyt ontuvat Oulussa.
Onko oikeuskanslerin mielestä Mikko Puumalaisen Kazakstan-puheesta tiedottaminen tärkeää, mutta sitä vastoin ex-oikeusministerin syyttömyysolettaman rikkomista koskeva päätös niin yhdentekevä, ettei siitä kannata tiedottaa mitään eikä missään yhteydessä?
Me suomalaiset olisimme kyllä halunneet lukea paljon mieluummin Johannes Koskisen kantelupäätöstä koskevan tiedotteen kuin jonkun virkamiehen kaukana Aasiassa pitämää puhetta koskevan tiedotteen.
Kazakstanilaisten oikeusturvakin on toki tärkeää, mutta kyllä kai oikeuskanslerin tulisi olla vielä enemmän huolestunut suomalaisten oikeusturvasta ja siitä, että Suomen tasavallan hallituksen ministerit noudattavat virassaan tärkeitä ihmis- ja perusoikeuksia.
Tämän pitäisi heijastua myös OKa-viraston tiedottamistoiminnassa.
Työterveysolot Oulussa on toki tärkeä asia, mutta kyllä Johannes Koskisen asiakin, jossa on kyse vakavasta tapauksesta eli ministerin todetusta ihmis- ja perusoikeuksien rikkomisesta, on vähintään yhtä tärkeä ja tiedottamisen arvoinen.
Kun lukee oikeuskanslerin sanotun päätöksen ja blogistin siitä esittämän kritiikin, ymmärtää kyllä syyn, miksi päätöksestä ei ole haluttu tiedottaa, vaan siitä on haluttu vaieta.
Saako tähän päivän epistolaan lisätä vielä seuraavan, näin lauantai-illan ratoksi tehdyn huomion.
Lisäys eiliseen viittomakielisiin uutisiin.
Venäjällä on reilut 140 miljoonaa asukasta ja EIT-tuomioita viime vuodelta 217kpl.
Suomessa reilut 5 miljoonaa asukasta ja EIT-tuomioita 17kpl.
Äkkiseltään näyttää että Venäjä on saanut tuomioita yli kymmenen kertaa enemmän kuin Suomi, mutta mutta,,, väkilukuun suhteutettuna, siinä missä Suomi sai 17 langettavaa päätöstä Venäjä sai vain 8 päätöstä.
Yle on aiemmin otsikoinnut että Suomi sai pohjoismaista eniten langettavia tuomiota. Oikea otsikointi olisi ollut:
Venäjän ihmisoikeustilanne on yli kaksi kertaa parempi kuin Suomen.
Turkki pisti vähän Suomea paremmaksi, siellä asukasmäärään nähden oli noin 20 tuomiota verrattuna Suomen tilanteeseen.
Kiinnitin samaan asiaan huomiota kuin anonyymi edellä, tämän blogi-aiheen tiedottamisesta OKA:n toimesta, villatehtaan toimintaa taas!
Ensin vuodon ja sitten Koskisen kommentoinnin vaikutus Alpo Rusin urakehitykseen oli aikanaan ratkaiseva. Rusi oli ollut jo 1999 ehdolla EU:n Jugoslavia erityisedustajaksi. Olisiko hän noussut 2003 eduskuntaan ja istuisi nyt ulkoministerinä?Kuka muuten keksi Rusin ajojahdin?Ne motiivit ovat poliittisia. Kokoomus herätys.
Olen iloinen yllä viitatusta blogin ja blogistin suosiosta. Tällä maalla ja sen kehittymisellä länsimaiseksi demokraattiseksi oikeusvaltioksi on ehkä vielä toivoa. Samanaikaisesti olen kuitenkin hieman huolestunut hyvin alkaneen "oikeusvaltiomme" epäkohdista tiedottamisen ja keskustelun mahdollisesta keskenjäämisestä, mikäli blogi loppuisi miljoonan kävijän rajan ylityttyä. Mikäli vain blogisti jaksaa kirjoittaa, edes vaikka harvemmin, myös jatkossa, tämä blogi ansaitsee aikanaan varmasti paikkansa maamme historiassa.
Lähetä kommentti