Oikeuskanslerinviraston (OKV) logo...hieman utuiseltahan tuo "pilvilinna" näyttää...
1. Yksi blogiin n:ro 391/17.2.2011 jätetty kommentti koski oikeuskanslerin Johannes Koskisen menettelystä antaman päätöksen tiedottamista. Asia on siinä määrin merkittävä, että se on syytä ottaa tässä vielä udelleen tarkasteltavaksi. Miten oikeuskansleri tiedottaa päätöksistään? Tiedotettiinko Johannes Koskista koskevasta päätöksestä?
2. Oikeuskanslerinviraston internet-sivuilta (www.okv.fi) löytyy kahdenlaisia tiedotteita. Oikeuskanslerin tärkeimmiksi katsomista ratkaisuista tai kannanotoista tiedotetaan kohdassa "uutisluontoista materiaalia". Vähemmän tärkeitä päätöksiä sisällytetään oikeuskanslerin ratkaisutietokantaan.
3. On kuitenkin suuri määrä ratkaisuja, joista oikeuskanslerinvirasto ei tiedoteta kummallakaan tavalla.
4. Vuosittain oikeuskanslerinvirasto julkaisee vuosikertomuksen, mutta siihen ei välttämättä oteta edes kaikkia ratkaisutietokannassa mainittuja asioita tai niistä mainitaan vain hyvin suppeasti.
5. Tänä vuonna oikeuskanslerinviraston kotisivuilla on julkaistu seuraavat "tärkeimpiä asioita" koskevat tiedotteet:
- 15.2.2011 Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen puhe Kazakstanissa
- 9.2.2011 Peruskoulujen oppilashuollossa puutteita
- 3.2.2011 Oikeuskanslerille tehtyjen kanteluiden määrä jatkoi kasvuaan
- 2.2.2011 Suullisen käsittelyn pitäminen suljetuin ovin perusteltava asianmukaisesti
- 28.1.2011 Työterveyshuollon järjestelyt ontuvat Oulussa
- 19.1.2011 Lahden lastensuojeluviranomaisille huomautus
- 14.1.2011 Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen alustus Asianajajapäivillä
6. Oikeuskansleri Jaakko Jonkan Johannes Koskisen asiaa koskeva päätös on päivätty 17.2.2011. Minulle - tein asiaa koskevan kantelun, myös Alpo Rusi kanteli - päätös lähetettiin sähköpostitse samana päivänä noin kello 15. Otaksun, että kantelun kohde eli Johannes Koskinen on saanut päätöksen jo päivää paria aikaisemmin - tämä on normaali käytäntö - tai joka tapauksessa viimeistään 17.2.
7. Päätöksestä olisi siis voitu laatia tiedote ja ottaa siitä maininta edellä mainittuun netti-katalogiin viimeistään perjantaina 18.2.
8. Minusta päätös kuuluu ilman muuta edellä mainittuihin tärkeimpiin asioihin. Se koskee ex-oikeusministerin epäiltyä virkavelvollisuuden rikkomista, joka perustuu virassa tehtyä ihmis- ja perusoikeuden eli syyttömyysolettaman loukkaukseen. Tämän loukkauksenjohdosta johdosta valtio on lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu maksamaan vahingonkorvausta Alpo Rusille (erään toisen perusteen kanssa yhteensä 20 000 euroa).
9. Kuten blogissani mainitsin, asiaa voidaan tämän vuoksi pitää periaatteelliselta kannalta jopa merkittävämpänä kuin konsanaan pääministeri Matti Vanhasen epäiltyä jääviyttä. Vanhasen tapauksesta, jossa valtiolta ei ole edes vaadittu korvauksia, on käyty julkisuudessa ennennäkemätön ja suorastaan hirmuinen prosessi, mutta Johannes Koskisen asiasta on oltu suht koht hiljaa.
10. Tämän vuoksi päätöksestä olisi tullut tiedottaa asianmukaisella vakavuudella. Todettakoon myös, että silloin kun sanottu kantelu tammikuussa 2010 tehtiin, siitä tiedotettiin ja kantelusta kerrottiin suurimmissa sanomalehdissä sekä sähköisissä viestimissä.
Mutta oikeuskansleri 17.2. antamaa päätöstä ei löydy edellä mainitusta luettelosta. Tietoa ja selostusta päätöksestä ei ole, ainakaan vielä, otettu myöskään edellä mainittuun "vähäisempiä" asioita koskevaan oikeuskanslerin ratkaisutietokantaan.
11. Onko Koskis-ratkaisu haluttu tieten tahtoen piilottaa tai salata julkisuudelta? Olisiko se voinut jäädä kokonaan piiloon, jollen olisi kertonut siitä blogissani?
12. Tiedotusvälineissä päätöksestä kerrottiin ensiksi Ylen teksti-tv:ssä perjantaina iltapäivällä. Otaksun, että Yle sai tiedon päätöksestä myöhään illalla 17.2. julkaistusta blogijutustani. Tämän jälkeen uutinen levisi sitten muihinkin tiedotusvälineisiin.
13. Oikeuskanslerin edellä mainitussa tiedotekatalogissa mainitaan muun muassa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen puhe 15.2.2011 Kazakstanissa, tiedote päätöksestä, joka koskee asiaa otsikolla "Suullisen käsittelyn pitäminen suljetuin ovin perusteltava asianmukaisesti" (2.2.2011) sekä "Työterveyden järjestelyt ontuvat Oulussa" (28.1.2011).
14. Vaikuttaisi hieman siltä, että oikeuskanslerin mielestä Mikko Puumalaisen Kazakstan-puheesta tiedottaminen on niin tärkeää, että siitä oli tiedotettava heti kohta. Onko sitten ex-oikeusministerin syyttömyysolettaman rikkomista koskevaa päätöstä pidetty niin yhdentekevänä, ettei siitä ole kannattanut tiedottaa mitään eikä missään yhteydessä? En tiedä.
15. Vai olisiko tiedottamispimentoon jokin muu syy? Mikähän se voisi olla?
16. Luulisin, että suomalaiset olisivat ja ovat edelleen vähintään yhtä kiinnostuneita saamaan tiedon Johannes Koskisen kanteluasian ratkaisusta kuin Mikko Puumalaisen kaukana Aasiassa pitämästä puheesta. Koskis-päätös olisi todennäköisesti voinut kiinnostaa ihmisiä jopa himpun verran enemmänkin kuin Puumiksen puhe syvässä idässä.
17. Kuten anonyymi alussa mainitussa kommentissaan kirjoittaa: Kazakstanilaisten oikeusturva on toki tärkeä asia, mutta kyllä kai oikeuskanslerin tulisi olla vielä enemmän huolestunut suomalaisten oikeusturvasta samoin kuin siitä, noudattavatko Suomen tasavallan hallituksen ministerit virassaan tärkeitä ihmis- ja perusoikeuksia vai pitävätkö he niitä vain jonkinlaisina pilipali -asioina, joita saa mennen tullen rikkoa.
18. Olen samaa mieltä ja katson, että mainitun arvojärjestyksen tulisi heijastua myös OKa-viraston tiedottamistoiminnassa.
19. Tiedotekatalogissa mainittu "Työterveysolojen ontuminen (ontuminen onkin osuva termi tässä yhteydessä) Oulussa" on sekin toki tärkeä asia, varsinkin oululaisille työssä kävijöille (myös muille kuin ontuvaisille). Mutta pitäisin kyllä kyllä Johannes Koskisen päätöstä vähintään yhtä tärkeä ja tiedottamisen arvoisena asiana. Tuon päätöksen merkitys ei nimittäin rajoitu vain Ouluun tai Hämeenlinnaan taikka jollekin muulle yksittäisille paikkakunnalle, vaan sillä on merkitystä koko valtakunnassa. Itse teema eli ihmisoikeudet on, kuten oikeuskanslerinvirastossakin tiedostettaneen, suorastaan universaalinen.
20. Alussa mainittu anonyymi lopettaa oman kommenttinsa näin:
- Kun lukee oikeuskanslerin sanotun päätöksen ja blogistin siitä esittämän kritiikin, ymmärtää kyllä syyn, miksi päätöksestä ei ole haluttu tiedottaa, vaan siitä on haluttu vaieta.
Anonyymi taitaa olla oikeassa!
21. Oikeuskanslerinvirastossa tiedottamisviivettä puolusteltaneen sillä, että päätöksestä ei ole vielä ehditty tiedottaa internetissä.
22. Minun havaintojeni mukaan käytäntö on kyllä ollut sellainen, että oikeuskanslerinvirasto on tiedottanut tärkeistä päätöksistä internet-kotisivullaan välittömästi ratkaisun antopäivänä, jos ylipäätään tiedottaa. Mitäpä sitä päätöstä joskus viikon kuluttua enää tiedottamaan, jos asia kerran on jo tullut muulla tavoin kaikkien tietoon!
Haluaisiko oikeuskanslerinvirasto kenties yksityistää tiedottamisen asiakkaidensa tehtäväksi?
20 kommenttia:
Oikeuskanslerinvirastossa on henkilökuntaa kuin pienessä hovioikeudessa konsanaan.
Vuoden 2009 vuosikertomuksen mukaan talossa oli ainakin 25 lakimiehen virkaa ja kansliahenkilökuntaakin on reilusti toistakymmentä: kansliapäällikkö, henkilöstösihteeri, tiedottaja, informaatikko, ATK-suunnittelija, 4-5 toimistosihteeriä sekä kolme vahtimestaria (ylivirastomestari, virastomestari sekä yksi ihan tavallinen vahtimestari).
Kyllä tuolla porukalla luulisi tiedotuksenkin pelaavan.
Olen kuuluut, että oikeuskanslerinviraston esittelijäneuvosten ja oikeuskanslerinsihteereiden palkkaus olisi paljon parempi kuin esimerkiksi vastaavissa viroissa KKO:ssa, KHO:ssa tai hovioikeuksissa olevien palkat.
Pitäneekö paikkansa?
Nuo palkkaukset pitäisi luonnollisesti olla jokaisen nähtävissä, vähintäänkin niiden jotka palkat maksavat, eli suomalaisten veronmaksajien!
Jyrki hyvä, kyllähän Sinä tiedät, että tässä oikeusvaltioiden Albabiassa, kaikki vähänkin merkittävämmät asiat (tiedottaminen) pyritään salaamaan!
Tilanne tuskin on parempi KKO(kaan)..
Tässä jo jonkin aikaa Jyrkin blogia seuranneena voin kuvitella että OK:an toimistossa ei varmaan olla ilahtuneita tästä.
Siis jos entinen oikeusministeri ja vieläpä juristin koulutuksen saaneena sai toimia virassaan näin eli loukata räikeästi ihmisoikeuksia ja aiheuttaa valtiolle sen myötä taloudellista vahinkoa ja OKa:n mielestä ei antanut mitään aihetta niin ei voi sanoa muuta kuin että voi voi.
Tämä kuvastaa juuri sen että asiat halutaan edelleen vuonna 2011 salata koska se on ollut aina myös maan tapa.
Sosiaalinen media tulee kyllä näyttämään vielä mihin se pystyy ja siihen ei auta sitten muu kuin sanavapauden kaventaminen ja tällaisten blogien kieltäminen lailla.
Jos kaikki oikeusloukkauksien uhrit nostaisi kanteita valtiota vastaan niin tuomioistuimet menisivät aivan tukkoon.
Kiitos Jyrki!
ps, tässähän on nyt tiedotus yksityistetty :)
Mistä sellainen kumma käsitys on voinut professoritasoiselle ihmiselle tulla - professorithan ovat paljon kirjoja lukeneita, harkitsevia, oikeamielisiä, joiden kyvyt on ihan julkisessa kilpailussa hyviksi havaittu - että kaikki Hänen tekemänsä kantelut tai blogit jotka hän tuikkaa samalla kanteluksi ovat täysin must-juttuja. Että kun oikein professori kiihkoissaan pyytää tutkimaan, onko joku menetellyt pikkujutussa RIKOLLISESTI niin se sitten heti tutkitaan sellaisenaan pohjiaan myöten ja sitten kovasti tiedotetaan.
Onhan poliisillakin se niin sanottu äs-juttujen (S) diaariryhmä, johon laitetaan kaikki sekavat ja ylilyövät jutut. Kun vaikka naapurin vainoharhainen rouva epäilee säteilytystä tuuletuskanavan läpi ja sitä rataa. Nämä professorin jutut ovat usein aivan sillä samalla vaivannäöllä ja harkinnalla laadittuja.
Ei se (onneksi on tuo virkavastuu ja siihen kuuluva harkintapakko)niin mene, että kun on ihan professori, niin heti kaikki sellaisenaan tutkitaan ja kaikesta lausutaan ja vielä tiedotetaan. Kai sitä virkakuntakin vähän harkitsee mikä on sen arvoista. Ei se asian arvo tule siitä kantelijan (vaikka olisi ihan professori) sairalloisesta tarpeesta väittää ja kirjoittaa levottomia vaan reaalisesta tarpeesta tutkia asioiden laillisuutta. Suhteellisuudentajun puute professorilla on virkavirhe jos duunissa sitä osoittaa. Kun lakiprofessori tämän tietää, hän sitten osoittaa sitä yksityisestä näissä blogiloissaan sitäkin enemmän. Onneksi näiden blogien vaikutus on täysi 0 eli noin kahden viikon jälkeen kukaan ei enää edes muista mitä joku kirjoitti. Oli professori tai pelle. Eli: SO FACKING WHAT! Tätähän tämä kaikki on.
Tuolta anonyymiltä, eli viime perjantain "Neuvokselta," on näköjään jäänyt sen perjantaipullon korkkaamisen jälkeen ns. nautti päälle. Hänen nenäänsä vetämä herne tuntuu juuttuneen sinne edelleen hyvin tiukasti.
Olisikohan tämä neuvos oikein sieltä itse pääkallonpaikalta, sieltä "oikeusturvan pilvilinnasta, joka romahti"? Näyttää tuntevan niin kovin hyvin nämä asiat ja erityisesti tämän Johannes Koskisen asian.
Toisin kuin tämä öykkärimäinen "Aika korkean leimaveroluokan neuvos", järkevät ihmiset kyllä hyvin näkevät oikeuskanslerin päätöksestä ja blogistani, miksi olen kannellut eli tarkemmin sanottuna, joutunut kantelemaan tästä Johannes Koskisesta kaksikertaa.
Kyse ei ole mistään naapurinrouvan tapaukseen verrattavasta tapauksesta tai pikkujutusta, vaan poliittisen elämän huipulla olevan päättäjän menettelystä ja perustuslaissa säädettyjen perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksista.
Jos meidän laillisuusvalvontamme olisi edes jonkinlaisella kohtuullisella tasolla, niin eihän ulkopuolisten tietenkään tarvitsisi tällaisissa tapauksissa kannella, vaan oikeuskansleri ottaisi välittömästi tapaukset itse tutkittavakseen ja antaisi ministereille ja korkeille virkamiehille sapiskaa omasta aloitteestaan.
Mutta niin kuin olemme nähneet, laillisuusvalvonta ei toimi, ei sitten millään tavalla, kun on kyse ministereistä tai huippuvirkamiehistä.
Kyllä siinä kansalaiset saavat ottaa aloitteen käsiinsä, ihan aina. Ilman heidän asiaan puuttumistaan oikeuskansleri tai oikeusasiamies eivät puutu asioihin. Tämä on nähty nyt niin valitettavan monta kertaa.
Laillisuusvalvojamme eivät ole halunneet yksityistää ainoastaan tiedottamista, vaan koko laillisuusvalvonnan! Näin ainakin toisinaan tuntuu.
Ja kun laillisuusvalvojien sitten on pakko ottaa kantelujen johdosta asiaan kantaa, niin he kyllä yrittävät yleensä aina vaikka mitä temppuja ja kummallisia sanankäänteitä ja -väänteitä, että ministereiden ja huippuvirkamiesten rikkeet jäisivät kuitenkin piiloon; päätöksistä ei edes anneta lausuntoa kaikista olennaisista kysymyksistä.
Johannes Koskisesta olen kannellut kaksi kertaa ja kummalakin kerralla olen voittanut, niin voin sanoa. Eli vaikka oikeuskansleri on yrittänyt kätkeä Koskiselle osoittamansa moitteet miten hyvin tahansa rivien väliin perusteluihin - jopa niin, että Koskinen on itse kiitellyt häntä julkisesti (!, heh, heh) - niin löytyväthän ne moitteet sieltä rivien välistä joka tapauksessa!
Ja sekös tätä meidän neuvostamme tuntuu harmittavan niin hemmetin kovasti!
Myös media löytänyt nuo moitteet OKa:n päätöksistä, kun ovat lukeneet ne blogistani. OKa-virasto itse olisi halunnut piilottaa tämän viimeisen päätöksen kokonaan julkisuudelta, siltä näyttää.
Yrittäkääpä nyt, arvoisa "Aika korkean leimaveroluokan Neuvos", saada vihdoin se herne pois nenästänne! Pyytäkää vaikkapa sitä naapurin vainoharhaista rouvaa apuun, jollei muu auta.
Ja korkki kiinni siitä pullosta!
Jonkkahan on osoittanut koskis-ratkaisulla, että hän ei pysty valvomaan supoa eikä sen poliittisia ns valvojia. Itse asiassa kanslerin olisi jo 2003 pitänyt puuttua Koskisen lausuntoon,eikä odottaa kantelua,mikäli systeemi toimisi.Rusin tapauksesta on muodostunut oikeushistoriamme yksi avrokkaimmista oikeustaisteluista.
Odotteli varmaan passiivisena, että lausuman syyteoikeus pääsisi varmasti vanhenemaan
Musta kyllä tuntuu, että nää meidän kaikki hemmetin laillisuusvalvojat on, on ollu jo ainaski siitä Jorma Aaltosesta alkaen, sellaisia täysii tutkijatyyppejä ja pikkuvirkamiestyyppejä, joiden olis kyllä pitänyt myös jäädä sinne tutkijakammioihinsa.
Mutta sellasii tyyppeihän nää meidän poliitikot ja hallitukset ja eduskunnat on just halunnu valvoo itseään ja virkamiehistöjä, koska ne tietää, ettei näillä laillisuusvalvoja-jäpiköillä ole minkäänlaista karismaa, siis munaa, joten ministreit ja muut voi pompottaa näitä saakelin valvojii ihan omansa mielensä mukaan...olis menny vaikka lottovalvojiksi mieluummin
Vähän ehkä jo vanhaa, mutta kun silmiini nyt täällä sattui:
Hiukka ministerisyytteistä:
Valtakunnanoikeus on kutsuttu koolle itsenäisessä Suomessa alle puolentusinaa kertaa eli ei edes joka kymmenes vuosi. Kun en ole juristi vaan muun alan tutkijaseniori, en ota kantaa kertooko se koollekutsumiskynnyksen korkeudesta (eli siitä, mitä EK:n perustuslakivaliokunta juuri mietti) vai Suomen valtioneuvoston jäsenten viranhoidon moitteettomuudesta. Mutta valtio-oikeusoppineena ja alaa tutkineena hiukka kevennyksenä totean, että näillä nykyblogistien kynnyksillä Säätytalossa olisi jatkuva varaus valtakunnanoikeudelle, siis sille perustuslakina säädetyn ministerivastuulain mukaiselle erityiselle tuomioistuimelle, jonka päätöksistä ei ole edes valitusoikeutta.
Ei juristikin ymmärtää, että sellaisen tuomioistuimen koollekutsumisasioilla tai edes jonkun valtioneuvoston jäsenen sinne saattamisasioilla ei ole syytä kevytmielisesti blogeissakaan pakinoida saati uhoilla.
Erästä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiasiaa (joka oli ihan eri asia, mutta oikeuskanslerihan siihenkin määrättiin syyttäjäksi ja sitten virkana ja henkilönä häväistiin) koskenutta artikkeliani varten selvitin (kun sain oikein apurahaakin) myös valtakunnanoikeuskäytäntöjä. Yhteistä kaikille oikeudenkäynneille on ollut, että kysymys on ollut ministerin raskaammanluokan väärinkäytöksistä yleensä taloudellisissa asioissa. Tyypillisimmillään viimeisimmässä, jossa ministeri koplasi omat yksityisensä ja yhteiset taloudelliset intressinsä vakavalla tavalla. Siinähän se Jonkka oli silloisen oikeusasiamies, syyttäjä Södermanin oikeana kätenä.
Em. artikkeliani varten huolellinen tutkimusapulaiseni (juristi) keräsi ministereiden virkatoimia ja ministerivastuukysymystä koskevaa ratkaisuaineistoa aika viljalti.
Nyt eläkeläisenä minulla ei ole aikaa käydä sitä uudelleen läpi, mutta monista asiaa sivuavista ratkaisuista mieleeni muistuu ainoastaan yksi tätä Koskisen asiaa jollakin tavoin muistuttava tapaus. Se koski entistä valtiovarainministeriä Iiro Viinasta ja nimenomaan hänen lausumaansa julkisuudessa.
Kantelun oli tehnyt Akava ry. eli "arvovaltainen taho" edellisen suuren talouslaman aikana eli 90 luvulla. Taustalla oli jonkun yksityisen sektorin työnantajan puolella sattunut tapaus, jossa työntekijät olivat menneet työriitalain vastaiseen niin sanottuun laittomaan lakkoon. Laman kourissa kieriskellyt työnantaja oli irtisanonut työntekijät. Myös valtiovarainministeri Iiro Viinaselta oli silloinen valpas lehdistö/TV kiertohaastattelussaan kysynyt kantaa asiaan. Siihen Viinanen reippaana ja sanavalmiina oli tokaissut, että hän olisi yrittäjänä (Viinanen oli yrittäjä) "tehnyt saman eli ei muuta kuin potkut persuksille vaan porukalle, jolla on tällaisessa tilanteessa varaa lakkoiluun".
Kun kovan luokan ja maamme taloushistoerian suurimman lama-ajan valtiovarainministeri ei ollut ammattiliiton hätystelystä poliittisesti moksiskaan, liitto teki kantelullaan lausahduksesta laillisuusvalvonta-asian. Vanhan hallitusmuodon aikaisen (Te juristit tiedätte paremmin vanhan ja nykyisen lain pienehkön eron) ministerivastuulain perusteella tehty oikeuskanslerin ratkaisu tietenkin oli, että rikosoikeudellista ministerivastuuasiaa ei lähdetty tarkemmin tutkimaan.
Muitakin vastaavanlaisia ratkaisuja toki löytyi, mutta tässä oli tämä ministerin menettelyn yhdenmukaisuus eli lehdistölle/TV:lle kiertohaastattelussa annettu haastattelulausuma, Viinasella tosin kertaluokkaa räväkämpi kuin Konsanaan Koskisella.
Hyvin mahtui valtio-oppineeseen oikeustajuuni tuo ratkaisu silloin ja nyt pääministeri V:n tapaukseen peilaten vieläkin. Niin mahtuu tämä oikeusministeri K:n vuoden 2003 lausahdustakin koskeva laillisuusvalvontaviranomaisen ratkaisu.
Aurinkoista kevättä sinne Kotosuomeen!
P.T.
Valtiotieteen tohtori
Espoo
Kiitän P.T:tä vaivannäöstä!
Mutta eihän tuo Viinasen Iiron tempaus ole toki ainakaan verrattavissa Johannes Koskisen tapauksiin!
Kyllä kommentoijalla ovat nyt menneet niin sanotusti puurot ja vellit hieman sekasian.
Viinasen lausahduksen voi hyvin ymmärtää lähinnä harmistuksissaan annetuksi heitoksi tai leikkipuheeksi, mutta Koskisen tapauksissa, niitä oli siis kaksi, ei lainkaan. Koskisen lausunnot olivat hyvin vakavahenkisiä.
Lausumien "räväkkyys" ei sitä paitsi ratkaise asiaa, vaikka P:T. niin näyttää kuvittelevan, vaan kyllä se on asiasisältö, joka ratkaisee.
Nyt tämä viimeksi esillä ollut ja 2-3 vuotta aiemmin esillä tapaus niin sanotuista "viikon Koskisista eli Koskisen lehtilausunnoista, joissa hän arvosteli tuomioistuinten yksittäisiä ratkaisuja.
Molemmissa tapauksissa oikeuskansleri antoi Koskiselle moitteen - yrittäen tosin piilottaa sen päätöksensä perusteluissa mahdollisimman näkymättömiin!
Koskista koskevat kantelut eivät siis olleet lainkaan turhia.
Koskinen rikkoi lausunnollaan syyttömyysolettamaa, joka on tärkeä ihmis- ja perusoikeus, ei se ole mikään vähäpätöinen asia, vaikka joku eläkeläinen niin jossakin päin muuailmaa niin sattuisi itsekseen ajattelemaan.
Aiemmassa tapauksessa Koskisen menettely taas loukkasi räikeästi tuomioistuinten riippumattomuutta. Olen varma, että jokaisessa muussa Länsi-Euroopan maassa oikeusministeri olisi moisen tempauksen - noita haastattelulausuntoja oli jopa kymmenkunta - oikeusministeri olisi joutunut eroamaan virastaan; olisi eronnut oma-aloitteisesti.
Toki minä tiesin kantelut tehdessäni, että ministerivastuuasioita näistä tule, koska laillisuusvalvonta on nyt Suomessa sellaista kuin se on.
Mutta odotin toki molemmissa tapauksissa oikeuskanslerilta paljon terävämpää ministerin menettelyn menettelyn tuomitsevaa lausuntoa, humautusta tai vakavaa varoitusta.
Mutta kuten sanottu, ministeri Koskinen sai oikeuskanslerilta moitteet kummankin tapauksen johdosta.
Ei niitä Koskisen lausuntoja siis ihan villaisella saatu painettua - vaikka yritys olikin kova!
Mutta oliko Iiro Viinanen todella niin kovan luokan valtiovarainministeri, vaikka ajat olivatkin kovat?
Täytyy muistaa, että Suomen valtio velvoitettiin Alpo Rusin jutussa maksamaan Rusille vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä 20 000 euroa ja korvausvaateen toisena perusteena oli se, että Johannes Koskinen oli rikkonut Rusin kohdalla syyttömyysolettama-periaatetta eli antanut hovioikeuden lainvoimaisessa tuomiossa todetuin tavoin ymmärtää, että vain syyteoikeuden vanheneminen pelasti Rusin syytteeltä ja mahdolliselta tuomiolta.
Mutta tämäkään kovan luokan fakta ei painanut oikeuskanslerin arvioinnissa sentin vertaa! Päätöksessä ei oteta mitään kantaa tähän puoleen asiasta.
Oikeuskansleri hyväksyi myös ilman enempiä perusteluja valtion menettelyn siitä, että valtio ei ole käyttänyt sanottua korvausvelvollisuutta koskevaa regressioikeuttaan Koskisen osalta.
Ministeri saa siis oikeuskanslerin ja oikeusministeriön töppäillä täysin vapaasti ja aiheuttaa valtiolle vahingonkorvausvastuun.
Iiro Viinasen tapauksessa valtiolta ei kai edes vaadittu mitään korvauksia Viinasen lausahduksen johdosta. Tämäkin osoittaa, että nämä kaksi tapausta ovat täydellisesti erilaisia.
Myöskään Matti Vanhasen jääviysasiassa valtiota ei ole vaadittu korvausvastuuseen.
Nim. PT ei näytä edes oikein ymmärtävän, mistä syyttömyysolettamasta tai tuomioistuinten riippumattomuudessa on kysymys.
Hän ymmärtää vain termin "potkut persuuksille."
Aurinko täällä paistaa kuten kuulemma Sielläkin, mutta Täällä lämpimästi!
Muutakin ja tähdellisempää tekemistä emerituksella on, mutta kun luulin, että Te juristit siellä tunnette tapauksen niin joudun olennaisessa täsmentämään.
Akava ry, siis varsin yleistä arvonantoa edelleenkin nauttiva taho, kanteli oikeuskanslerille siitä, että valtiovarainministeri edellisessä viestissäni kertomani yhteydessä oli yllyttänyt työnantajia rikolliseen menettelyyn. Se rikos olisi ollut siis lainvastaiset ja selvästi syrjivin perustein tehdyt (lakkoilevien) työntekijöiden irtisanomiset.
Ei siis yllytys pelkästään työsopimuslain joukkoluonteiseen rikkomiseen vaan yllytys rikokseen. "Yllyttäjää rangaistaan kuin tekijää" minulle juristituttavani hokivat kun en itsekään asiaa osannut minään tuolloin pitää.
Asiakirjoja minulla ei kummastaakaan ole (eipä taida olla muillakaan), mutta ainakin konstruktiivisella tasolla: Valtioneuvoston jäsenen tekemä yllytys rikokseen, jonka kohteena epälukuinen määrä viattomia asiaan nähden ulkopuolisia työntekijöitä! On se minusta jotain.
Tuus
J. T.
Ad J.T., vai oliko se nyt kuitenkin P.T. (kuten ensimmäisessä kommentissa) - Ei toki mikään pikkujuttu tuo Viinasenkaan räväkkyys, vaikkei JT/PT sitä ilmeisesti ole - työantajaleirin edustajana ilmeisesti - minään pitänytkään.
Mutta tässä Koskisen jälkimmäisessä tapauksessa ministerin oli jo hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla todettu menetelleen syyttömyysolettaman vastaisesti tavalla, josta valtiolle aiheutui vahingonkorvausvelvollisuus. Aika hurjaa siis!
Alpo Rusille käräjäoikeus tuomitsi 2007 50 000 euroa henkisestä kärsimyksestä,20 000 taloudellisesta menetyksestä,23 500 entisiä juristikuluja sekä 80 000 juristikuluja. Tästä valtio valitti niin,että Rusi sai lopulta HHO:ssa 27 000 henkisitä kärsimyksistä korkoineen ja muut korvaukset olivat saaneet lain voiman jo 2007.
Johannes Koskinen taitaa olla leuhka jätkä. Hän syyllistyy menettelyyn, jolla aiheuttaa "uhrille" kärsimystä tavalla, joka oikeuttaa uhrin kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvaukseen.
Sitten vain julkisuudessa paukutellaan henkseleitä ja vähätellään omia tekosia. Koskinen yrittää tehdä uhrista syyllistä ja tuomioistuimista väärän lain lukijoita. Henkilökohtaisesta vahingonkorvausvastuusta luistellaan irti ja jätetään se veronmaksajien vastuulle.
Monet rikolliset menettelevät samalla tavalla kuin Koskinen. Harvalla vain on itse oikeuskansleri tukena.
Aivan, oikeuskanslerin tuki takana. Päätöksen jälkeen Koskinen kiittelee julkisesti oikeuskansleria saamastaan tuesta!
Tuki ilmenee niin, että oikeuskansleri ryhtyy näpräilemään ja tulkitsemaan uudelleen lainvoimaisen tuomion perusteluja ja katso ikään kuin ylituomarin ominaisuudessa, ettei Koskinen olisi rikkonutkaan tuomiossa hänen syykseen luettua ihmisoikeutta.
Hovioikeuden tuomio kuitenkin pysyy ja sieltä on oikea ratkaisu edelleen luettavissa.
Tästäkin OKA:n ratkaisusta olisi joku lehti voinut ehkä kiinnostua, ja julkaista jutun ihan nimen kanssa, jos asiasta olisi lehdille tiedotettu. Mutta kun tuo ratkaisukin annettiin 18 päivää sen jälkeen, kun kyseinen "puheenjohtaja" oli jäänyt jo eläkkeelle, niin ketäpä se edes olisi kiinnostanut. Ja todentotta tuskin toimittajat OKA:n ratkaisuja edes kovin tarkasti seuraavatkaan. http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2007/20071244?search[type]=pika&search[pika]=puheenjohtaja
Lähetä kommentti