Esittelijän pöytä KKO:ssa...tuttu paikka blogistille 40 vuotta sitten...Motto: 1) Menee se viisaskin vipuun, ja 2) kyllä sokeakin kana joskus jyvän löytää!
1. Alla oleva oikeuskanslerin ratkaisuseloste (kohdat 2-6) on kopioitu oikeuskanslerin ratkaisutietokannasta. Asian diaarinumero on OKV/12/50/2010 ja oikeuskanslerin ratkaisun antopäivä 1.2.2011.
2. "Korkeimman oikeuden menettely rikosasiassa
Korkein oikeus oli hylännyt käräjätuomariin, hovioikeudenlaamanniin, hovioikeudenneuvokseen, määräaikaiseen hovioikeudenneuvokseen ja viskaaliin kohdistetut rangaistus- ja korvausvaatimukset. Kyseessä oli korkeimmassa oikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelty tuomareihin kohdistunut virkarikossyyte, jossa kantajana oli yksityishenkilö. Korkein oikeus oli tuomiossaan todennut, että syyteoikeus virkavelvollisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta vanhenee kahdessa vuodessa ja että syyteoikeus näistä rikoksista oli tapauksessa vanhentunut. Korkein oikeus oli myös todennut, että kantajan vaatimukset olivat selvästi perusteettomia, minkä vuoksi korkein oikeus oli hylännyt kanteen tuomiolla haastetta antamatta. Oikeuskansleri otti korkeimman oikeuden menettelyn tutkittavakseen omana aloitteena.
3. Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että korkeimman oikeuden tuomiossa esitetty kanta, jonka mukaan virkavelvollisuuden rikkomisen ja tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen syyteoikeus vanhentuisi kahdessa vuodessa, oli asian ratkaisseen korkeimman oikeuden jaoston selvityksessään myöntämällä tavalla virheellinen. Lain mukaan virkarikosten vanhenemisaika on vähintään viisi vuotta. Asiassa myös ilmeni, että syyteoikeus oli vanhentunut osaksi asian ollessa esittelijän valmisteltavana ja osaksi asian ollessa jaoston käsiteltävänä.
4. Saadun selvityksen perusteella asian esittelijällä oli ollut virheellinen käsitys enimmäisrangaistukseltaan lievempien virkarikosten syyteoikeuden vanhentumisajasta. Siitä oli ollut seurauksena, että korkeimman oikeuden tuomioonsa sisällyttämä kannanotto syyteoikeuden vanhentumisesta oli ollut oikeudelliselta perusteeltaan virheellinen ja että asian syyteoikeus oli osin vanhentunut asian käsittelyn aikana.
5. Korkeimman oikeuden presidentti totesi antamassaan lausunnossa, että tuomion perusteluissa ollut valitettava virheellisyys oli jäänyt vaille tosiasiallista vaikutusta eikä se ollut aiheuttanut edes muodollista oikeudenmenetystä. Yhtä vähän oli presidentin mukaan ollut merkitystä syyteoikeuden vanhentumisella. Presidentti totesi kuitenkin olevan selvää, että myös tapauksen kaltaiset asiasisällöltään selvästi perusteettomat asiat on pyrittävä ratkaisemaan huolellisesti ja virheettömästi.
6. Oikeuskanslerilla ei ollut perusteita arvioida tapahtunutta ja asian käsittelyssä tapahtuneiden virheiden tosiasiallisia vaikutuksia toisin kuin korkeimman oikeuden presidentti. Presidentin mukaan korkeimmassa oikeudessa tullaan tapahtuneen johdosta kiinnittämään lisähuomiota työnkulkujen varmistamiseen siten, ettei kyseisenkaltaisia virheitä pääsisi tapahtumaan. Asia ei tämän vuoksi antanut aihetta muihin toimenpiteisiin kuin että oikeuskansleri pyysi korkeimman oikeuden presidenttiä saattamaan oikeuskanslerin päätöksen asian esitelleen vanhemman oikeussihteerin ja asian ratkaisseen jaoston tietoon."
---
7. Oikeuskanslerinviraston tehtäviin kuuluu tarkastaa tuomioistuinten lainvoimaisten rikostuomioiden tuomiolauselmia. Tehtävän tarkoituksena on havaita sellaiset tuomioihin mahdolliset sisältyvät virheet, joiden perusteella lainvoimainen tuomio tai siihen verrattavissa oleva päätös voitaisiin oikeuskanslerin hakemuksesta purkaa.
8. Purkuinstanssina on korkein oikeus (KKO), jolta oikeuskansleri siis hakee tuomion purkamista.
9. Kyseinen tapaus osoittaa ensinnäkin, että sattuu sitä purkuinstanssillekin joskus pahoja mokia. Tuomitseminen on inhimillistä toimintaa, jossa voi sattua virheitä kenelle tahansa, jopa korkeimmalle oikeudelle.
10. Tässä tapauksessa korkein oikeus ei ollut havainnut, että virkarikosten vanhentumisaika on vähintään viisi (5) vuotta. Laissa (RL 8:1.4) on asiasta selkeä säännös. Vaikka virkarikoksessa olisi kyse vain tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10), josta voidaan lain mukaan tuomita rangaistukseksi ainoastaan varoitus tai sakkoa, vanhenee rikos viidessä vuodessa; muut niin sanotut sakkorikokset vanhenevat sen sijaan kahdessa vuodessa.
11. Puheena olevassa tapauksessa huomio kiinnittyy (ainakin minusta) myös kahteen muuhun hieman merkilliseltä tuntuvaan seikkaan.
12. Ensinnäkin siihen, että kyseinen ilmiselvä moka on oikeuskanslerin ratkaisuselosteen mukaan ikään kuin pantu yksinomaan jutun esittelijän kontolle. Todetaanhan oikeuskanslerin selosteessa, että "saadun selvityksen perusteella asian esittelijällä on ollut virheellinen käsitys" puheena olevasta vanhenemisajasta. - Mutta mikä käsitys asiasta sitten oli korkeimman oikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneilla oikeusneuvoksilla?
13. Sitä, perustuuko mainittu toteamus a) oikeuskanslerin omaan arvioon, vai b) KKO:n presidentin oikeuskanslerille antamaan lausuntoon, vai kenties c) heidän kummankin arvioon, ei selosteessa mainita. Luultavaa on, että esittelijä on ottanut syyt niin sanotusti "omille niskoilleen."
14. Mutta, mutta! Kuten selosteesta ilmenee, korkein oikeus oli hylännyt sanotun kanteen tuomiolla. Eihän esittelijä tietenkään voi antaa tuomiota yksin KKO:n nimissä! Jos ja kun näin on, niin silloin asian ovat korkeimmassa oikeudessa ratkaisseet esittelijän esittelystä KKO:n tietyt jäsenet.
15. Myös esittelijä toki vastaa ratkaisun oikeellisuudesta, jollei hän ole merkinnyt päätökseen tai tuomioon KKO:n kannasta poikkeavaa omaa ratkaisuehdotustaan, jota jäsenet eivät ole hyväksyneet.
16. Mutta itsestään selvää on, että tuomioistuimen ja siis myös KKO:n tuomion oikeellisuudesta vastaavat myös ja ensi sijassa juuri ratkaisun tekemisen osallistuneet jäsenet. Heillä on päävastuu ratkaisun oikeellisuudesta. He eivät voi mennä esittelijän selän taakse ja sanoa, että virheestä vastaa yksin esittelijä.
17. Olisi mielenkiintoista tietää, a) millaisessa kokoonpanossa kyseinen asia on ratkaistu tuomiolla, ja b) ketkä KKO:n jäsenistä ovat kuuluneet sanottuun kokoonpanoon. Tätä tietoa oikeuskanslerin ratkaisuselosteesta ei löydy eikä siinä mainita edes jutun diaarinumeroa KKO:ssa, jonka avulla ratkaisun ja jäsenten jäljille voitaisiin päästä.
18. Ehkäpä KKO:n tiedottaja voisi nyt ystävällisesti informoida meitä, ketkä tuomarit ovat olleet ratkaisua tekemässä?
18a. Normaalisti korkein oikeus ratkaisee asioita viiden tuomarin kokoonpanossa. Valituslupahakemukset ratkaistaan kuitenkin kahden tai kolmen tuomarin kokoonpanossa. Turvaamistointa, täytäntöönpanon kieltämistä tai keskeyttämistä taikka muuta vastaavaa väliaikaista toimenpidettä koskeva asia voidaan ratkaista yhden tuomarin kokoonpanossa (OK 2:9). Kun nyt oli kysymyksessä on lopullinen asiaratkaisu eli tuomio, on se ilmeisesti ratkaistu KKO:n viisijäsenisessä jaostossa.
19. Niin, ehkäpä tässä nyt on yksi syy siihen, miksi meillä Suomessa tuomioistuinten ja siten KKO:n tuomareiden "näkymättömyydestä" ei haluta millään tinkiä! Näin eräs oikeushistorian professori (Heikki Pihlajamäki) meitä tavallisia kuolevaisia opasti viikko pari sitten Helsingin Sanomien vieraskynä-kirjoituksessaan. Katso tästä lähemmin blogiani 388/15.2.2011. Kyse näyttäisi olevan, paitsi muusta, jopa tietynlaisesta virkavastuun pakoilemisesta.
20. Sitten toiseen ihmettelyn aiheeseen, joka itse asiassa on minusta tämän asian "kohokohta."
21. Oikeuskanslerin seloste on niukka, mutta siitä ilmenee, että kysymyksessä oli juttu, jossa yksityishenkilö on asianomistajana nostanut virkasyytteen ilmeisesti hänen juttunsa ratkaisseita käräjätuomaria sekä kolmea hovioikeustuomaria ynnä hovioikeuden esittelijää vastaan. Virallinen syyttäjä ei siis ole lähtenyt sanottua asiaa ajamaan.
22. Tällainen virkasyyte, joka on siis kohdistettu hovioikeuden tuomareita vastaan, pannaan vireille ensimmäisenä asteena KKO:ssa. Asianomistajan kanteelle kävi kuitenkin nyt köpelösti:
23. Korkein hylkäsi kanteen heti eli niin sanotusti kättelyssä eikä antanut asianomistajalle edes hänen pyytämänsä haastetta, jolla mainitut tuomarit ja esittelijä olisi haastettu jutussa vastaajiksi!
24. Hetkinen, voidaanko lain mukaan edes teoriassa menetellä näin julmasti? Onhan "oikeuteen pääsy" (access to justice) eli oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi jokaiselle kuuluva ihmis- ja perusokeus, joka on turvattu nimenomaan myös Suomen perustuslaissa (PL 21 §).
25. Kyllä vain voidaan "olla julmia" mutta toki vain tietyillä edellytyksillä ja ilmeisen selvissä tilanteissa. Viittaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 7 luvun 5 §:n 2 momenttiin, joka koskee asianomistajan yksin nostamaa rikosasiaa:
Tuomioistuimen on haastetta antamatta heti hylättävä kanne tuomiolla, jos asianomistajan vaatimus on selvästi perusteeton.
26. Mainittakoon, että jos virallinen syyttäjä on nostanut jotakuta vastaan syytteen, sitä ei voida milloinkaan hylätä tuomiolla haastetta antamatta, vaikka jälkeenpäin kävisi selville, että syyte olikin selvästi perusteeton.
27. Yksityinen ihminen on siis oikeuteen tosiasiallisen pääsyn osalta huonommassa asemassa kuin virallinen syyttäjä. Näin siis myös virkasyytejutuissa, vaikka perustuslaki lähteekin toisaalta siitä (PL 118.3 §), että virkarikosten osalta asianomistajalla on samanlainen ensisijainen syyteoikeus kuin syyttäjälläkin. - Onko tämä oikein?
28. Jotta asianomistajan yksin nostama syyte voitaisiin heti eli siis haastetta antamatta hylätä tuomiolla, täytyy kysymyksessä olla tapaus, jossa esitetty vaatimus on "selvästi perusteeton." Sitä, mitä selvästi perusteettomalla vaatimuksella tarkoitetaan, ei laissa tarkemmin mainita.
29. On selvää, että käsitteelle "selvästi perusteeton" on puheen olevassa yhteydessä annettava sangen suppea merkityssisältö. Onhan kyseessä tilanne, jossa yksityinen ihminen kääntyy tuomioistuimen puoleen saadakseen oikeussuojaa, oikeutta.
30. Virkasyytekanteiden osalta tuomioistuimen, tässä tapauksessa siis KKO:n, tulisi noudattaa sanotussa tulkinnassa erityistä varovaisuutta. Kannetta ei siis tulisi hylätä haastetta antamatta muutoin kuin erittäin selvissä ja räikeissä tapauksissa. Minun ei tarvinne lähemmin kertoa, minkä vuoksi.
31. Asianomistajan vaatimusta voidaan pitää selvästi perusteettomana lähinnä silloin, kun on ilmeistä, että väitetty teko ei Suomen voimassa olevan lain mukaan ole rikos. Jos ajatellaan virkasyytetapauksia ja tässä tapauksessa esillä ollutta tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista, niin pitäisin hyvin harvinaisena sitä, että tuomioistuin, jolta haastetta pyydetään, voisi suoralta kädeltä ja ikään kuin lonkalta sanoa, että stop tykkänään, vaatimuksenne on selvästi lakiin perustumaton.
32. Rikosasiassa syyteoikeiden vanheneminen on yksi peruste, joka tekee rangaistusvaatimuksesta selvästi perusteettoman. Mutta vaikka näin olisi, niin on toisaalta mahdollista, että jäljelle voisivat jäädä vielä "ei selvästi perusteettomina" rikokseen perustuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset kuten esimerkiksi vahingonkorvausvaatimukset.
33. Mitä taas tulee näyttöön, niin sen osalta oikeuskirjallisuudessa on pidetty selvänä, että tuomioistuin ei voi juuri koskaan perustaa syytteen/kanteen välitöntä hylkäämistä puutteelliseen näyttöön. Tähän on yksinkertaisena syynä se, että normaalisti lain mukaan näyttö otetaan vastaan vasta asian suullisessa pääkäsittelyssä; näyttöä ei siis ole mahdollista arvioida haastetta annettaessa.
34. Onko puheena olevassa tapauksessa menetelty oikein, kun korkein oikeus hylkäsi tuomareita ja esittelijä vastaan nostetun syytteen ja muut vaatimukset heti kättelyssä haastetta antamatta siksi, että vaatimukset, siis ilmeisesti kaikki vaatimukset, olivat selvästi perusteettomia?
35. Tätä en pysty arvioimaan, koska en ole nähnyt KKO:n sanottua tuomiota enkä sen perusteluja.
36. Mitä olisi tapahtunut, jos korkein oikeus olisi antanut asiassa haasteen? Seurauksena olisi ollut normaali rikosprosessi, jossa vastaajilta olisi ensiksi pyydetty kirjallinen vastine. Tämän jälkeen asiassa olisi minusta ollut pakko pitää suullinen istunto, jossa olisi olisi otettu vastaan näyttö.
37. Suullinen käsittely sen vuoksi, että kysymyksessä olisi ollut ensimmäinen ja ainoa instanssi, jossa sanottua virkasyyteasiaa olisi käsitelty, ja siksi, että ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan rikosasiassa on pääsäännön mukaan järjestettävä suullinen käsittely ainakin yhdessä oikeusasteessa.
38. En toki tiedä enkä voi mennä vannomaan, mutta minusta kuitenkin tuntuu hieman siltä, että juuri suullisen käsittelyn toimittamisvelvollisuudessa oli pääsyy siihen, miksi korkein oikeus oli niin kovin hanakka epäämään haasteen ja ratkaisemaan asian välittömästi kanteen hylkäävällä tuomiolla. - Pientä spekuleerausta voitaneen kuitenkin harrastaa.
39. Voidaan otaksua, että haastetta ei ole haluttu antaa, koka asiassa ei ole tahdottu toimittaa suullista käsittelyä. Siksi on katsottu, että asia oli selvästi perusteeton. Niin tai näin, mutta nyt joka tapauksessa päästiin siihen, ettei suullista käsittelyä tarvinnut pitää eikä asian käsittelyä muutoinkaan enemmälti jatkaa.
40. Mutta tässä kiireessä ja kanteen "hylkäämishötäkässä" pääsi kuitenkin sattumaan aika paha lapsus. Asianomistajan vaatimusta on pidetty KKO:n tuomiossa ilmeisesti selvästi perusteettomana osin siksi, että kanteessa vastaajien viaksi väitetyn virkarikoksen syyteoikeus oli vanhentunut, mitä se ei kuitenkaan lain mukaan ollut.
41. KKO:lta ja sen presidentiltä vaadittiinkin siis todella hyviä selityksiä. Oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa nuo selitykset näyttävät tyydyttäneen.
42. Mutta tyydyttivätkö presidentin selitykset ja kanslerin kannanotto jutun kantajaa ja vastasiko kanteen hylkääminen pikatuomiolla vastaajia edes kuulematta hänen oikeustajuaan?
43. Yksi näkökohta vielä. Erityisesti KKO:n tulisi olla hyvin varovainen, kun se harkitsee, onko asianomistajan vaatimus todella niin selvästi perusteeton, että se voitaisiin hylätä tuomiolla haastetta antamatta. KKO:n sanottuun ratkaisuun ei nimittäin voida hakea muutosta. Sen sijaan käräjäoikeuden tai hovioikeuden vastaavanlaisesta pikatuomiosta saa valittaa ylempään asteeseen.
PS
44. Hämmästyttävää on vielä se, että asian käsittelyä on nähtävästi KKO:ssa vitkuteltu niin, että syyteoikeus oli, kuten oikeuskanslerin selosteessa todetaan, vanhentunut osaksi asian ollessa esittelijän valmisteltavana ja osaksi asian ollessa jaoston käsiteltävänä. Monenlaisia kupruja siis KKO:ssa!
Eikä yhdestäkään niistä tullut oikeuskanslerilta minkäänlaisia moitteita KKO:lle!
22 kommenttia:
Blogijutussa jäi vähemmälle huomiolle asian "käsiin vanheneminen" osaksi esittelijän valmistelussa, osaksi taas asian ollessa KKO:n jaoston käsittelyssä. Ks. kappale 44.
Mutta eipä vain KKO saanut OKa:lta moitteita! Kovin on "ymmärtäväistä" tämä suomalainen laillisuusvalvonta! Nimittäin silloin, kun on kyse korkeista virkamiehistä, huippupoliitikoista ja ylimmistä tuomioistuimista ja tuomareista.
Uskottavuus hoi, luottamus älä jätä!
Hiipii mieleen ajatus, että kanne hylättiin KKO.ssa tuomiolla haastetta antamatta siksi, että KKO:ssa havaittiin, että peijakas, syyteoikeushan onkin vanhentunut ja näin on päässyt tapahtumaan asian ollessa käsittelyssä täällä.
Normaalisti rikosasiassa haaste tulee antaa kohta haastehakemuksen saavuttua tuomioistuimeen; ei siinä päiviä tai viikkoa kauemmin saa aikaa tuhlata.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten pitkän ajan kuluttua KKO:ssa vasta ryhdyttiin pohtimaan haasteen antamista?
Melko tökeröltä tapaukselta kieltämättä kuulostaa.
Suomalaista korruptiota on vieläpä mahdotonta kitkeä, koska se on juurrutettu "hienostunein" mekanismein niin syvälle yhteiskuntaan.
Korkeimpaan oikeuteen ei esimerkiksi voi tulla valituksi, kuin Korkeimman oikeuden jäseniä miellyttävä henkilö. Valituksi ei voi tulla henkilö, joka on koskaan missään yhteydessä (no ehkä muodon vuoksi) ollut eri mieltä KKO:n kanssa tai arvostellut KKO:n toimintaa.
Mutta onhan se toki kivaa, että kaikki ovat aina samaa mieltä.
Voiko kukaan KKO:ssa tapahtuneiden sähläysten jälkeen luottaa KKO:n tuomion perusteluun, jonka mukaan kanne hylättiin haastetta antamatta siksi, että kannevaatimus oli "selvästi perusteeton"?
Niin, ja sitten vielä ns. oikeusoppineetkin ovat vaatimassa kurkku suora, että "tuomareiden näkymättömyydestä ei saa tinkiä."
Näkymättömissähän se korruptio vasta pääseekin kunnolla pesimään!
Tuomareiden sivutoimet, erityisesti välimiestehtävät, on oikein lailla hämärrytetty näkymättömin. Meillä kun on "niin "viisas" lainsäätäjä!
Kukaan ei saa tietää esim. sitä, missä ja keiden välisissä välimiesriidoissa KKO:n tuomarit ovat toimineet tai toimivat parastaikaa välimiehinä.
Välimiehet valikoituvat tehtäviinsä käytännössä suurten asianajotoimistojen ja niiden asianajajien nimeäminä. Tästä muodostuu juristikunnan Hyvä veli -verkosto, joka jyllää myös silloin, kun KKO:een haetaan ja nimitetään uusia jäseniä.
Melekosta! Piti oikein käydä lukemassa oikeuskanslerin ratkaisutietokannasta tuo tapaus, joka on kyllä vaikeaselkoisesti kirjoitettu.
Jäin kuitenkin oudoksumaan muutamaakin yksityiskohtaa tuossa jutussa.
1) On aika vaikea ymmärtää sitä, miksi syyteoikeuden vanhentuminen tuomioistuimessa ei aiheuttaisi syytettä ajavalle asianomistajalle oikeudenmenetystä - erityisesti, jos ja kun jutussa on esitetty väitettyyn rikokseen perustuvia yksityisoikeudellisia vaatimuksia.
2) Miten KKO:n presidentti voi todeta (ilmeisesti vastauksena selvityspyyntöön), että jokin tapaus on "asiasisällöltään täysin perusteeton"?
Tämä kommentti on minusta melko asiaton - vaikka syytettä lieneekin ajanut joku "oikeustaistelija", eikö korrektimpaa olisi ollut muotoilla asia toisella tavalla?
3) Miksei oikeuskansleri edes kiinnittänyt omasta aloitteestaan huomiota KKO:n työjärjestelyihin? Nyt tuo päätös on kirjoitettu siten, kuin suurimmat mokat olisi tehnyt esittelijä. Ei kai esittelijä osallistu jutun ratkaisemiseen - ja kai jonkun oikeusneuvoksenkin tulisi ottaa vastuuta siitä, että jutut eivät esim. vanhene käsiin?
Vai käyttävätkö KKO:n oikeussihteerit niin merkittävää ratkaisuvaltaa, että pääasiaratkaisun (syytteen hylkäävä tuomio) tekevä kokoonpano on tosiasiassa vain kumileimasimen asemassa? Jos eivät käytä, niin eikö rehellisempää olisi moitiskella myös esim. jaoston puheenjohtajaa, jolle toki kuuluisi osavastuu siitä, että esittelijän väärä käsitys päätyi tuomioon asti?
4) Eikö KKO:ssa ole käytössä järjestelmää, jonka avulla vanhentumassa olevat ja esim. erityisen pitkään vireillä olleet jutut voitaisiin priorisoida ratkaistavien juttujen kärkeen?
Taxellin komiteassa ja juuri näillä valtiopäivillä hyväksytyssä perustuslain muutosesityksessä (joka pitää vielä seuraavan eduskunnan hyväksyä tullakseen voimaan) on PL 118 §:n sellainen muutos (yhden sanan poisto), jonka tarkoitus on se, että ROL:sta voidaan poistaa asianomistajan ensisijainen syyteoikeus virkarikossyyteasioissa. Koskenee juuri nyt puheena olevan tyyppisiä juttuja, joita KKO:ssa taitaa vuositasolla olla noin satakunta.
Voi helvetti, tuohan on suorastaan röyhkeä muutos PL 118 §:ään!
Ovatko kansanedustajat todella niin lampaita, että ovat menneet tuollaaseen muutoksen perustuslakihin hyväksymähän!
Ei liene vaikea arvata, mikä Pohjoisesplanadin varrella sijaitseva instanssi on muutosta kaikkein innokkaimmin lakiin ajanut!
Jospa esim. joku prosessioikeuden professori tiedustelisi KKO:n kirjaamosta puheena olevaa ratkaisua, niin eiköhän se hallinnon palveluperiaatteen nimissä jouduta sieltä kaivamaan.
Sitten olisi periaatteessa mahdollista, että tapauksen tarkempi lukeminen paljastaisi joitakin (uusia) kritiikille alttiita seikkoja.
Tuo välimieshomma on muuten tosiaan aivan törkeää. Välimiehenä toimiva neuvos, joka haluaa jatkossakin saada noita tehtäviä, ei voi asettua pahasti poikkiteloin elinkeinoelämän, kauppakamarin ja isojen asianajotoimistojen kanssa.
Korkeaa tasoa... Vastaavasti KHO totesi ettei tullin tarvitse maksaa laittomasti perimiään ALV-maksuja auton ulkomailta tuonneille ihmisille. Tulli tietoisesti "kavalsi" autontuojilta ko. rahat. Mitenkä jatkettu miljoona kavallus vanhenee? KHO:n mukaan kolmessa vuodessa? Kolme vuotta vanhempia kavallettuja rahoja ei tulli palauttanut.Se oikeusvaltiosta.Katsotaan mitä EU-tuomioistuimet sanovat? Sivistyneissä maissa oikeus suojaa pienempää suuremman mielivallalta. Meillä tsaaristisesti oikeus suojaa virkamiestä pientä ihmistä vastaan. Sen pituinen se. Nim. L.H. Hoppu
Tarkoitus on kyllä selvittää se kokoonpano ja myös koko tuomio, valtion virastoissa noudatettavana virka-aikana, tietty.
Onkohan tietoa onko asianomistajalla ollut advokaatti asialla vai itsekseen ajanut asiaa?
Tulee ajatus että on itsekseen ajanut mutta voin olla väärässä.
Lakihan takaa että asiaansa saa ajaa ilman avustajaan ainakin asianomistaja.
Voisiko ajatella, että tämä asianomistaja nyt vaatisi virkarikossyytettä näitä KKO:n tuomareita ja esittelijää vastaan sillä perusteella, että nämä ovat antaneet jutun vanhentua ja vielä tulkinneet lakia väärin?
Kaikkihan me tiedämme, ettei tästä mitään rangaistuksia seuraisi, mutta viihdettä kansalle ja asianomistajalle.
Minusta tuossa jutussa ei ole mitään ihmeellistä. Vain se että kansalainen yritti nostaa itse rikosjutun KKO:ssa oli ehkä tavanomaisesta poikkeavaa.
Ilmeisesti jutussa sitkeä sissi on ollut niin suivaantunut että on käynnistänyt itse rikosprosessin KKO:ssa hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomareiden vastuun toteuttamiseksi. Kukaan muuhan ei normaalisti laita heitä tässä Suomenmaassa vastuuseen. Tuo sitkeä sissi, jota eräs anonyymi kommentoija vähättelevästi lainausmerkkeihin laittamallaan ilmaisulla epäilee "oikeustaistelijaksi" - tuo sitkeä sissi ei vain tiennyt tai ollut sisäistänyt että tuomarikollegoiden suojelu yleensä toimii loistavasti eli tuollainen oikeudenkäynti oli predestinoitu häviöön tavalla tai toisella.
Kyllä juttu haiskahtaa sellaiselta vaikka onkin sinänsä pelkkää spekulointia taholtani. Ensin töppäilevät tuomarit käräjä- ja hovioikeudessa. Sitten töppäilevät KKO:n tuomarit ja kaiken töppäilyn viimeistelee siunauksellaan oikeuskansleri.
Mutta kyllä juttu ansaitsee oikeudelliselta puolelta läpivalaisua jonka Jyrki Virolainen tässä sofistikoidusti tekikin.
PL 118 §:stä:
"Korkein oikeus
Lausunto OH2010/30
5.3.2010
Nro 480
Oikeusministeriölle
Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 11.2.2010 (OM 9/021/2008)
Lausunto perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä
Korkein oikeus lausuu komitean mietinnöstä vain niiltä osin kuin siinä käsitellyt kysymykset liittyvät korkeimman oikeuden toimialaan.
Vastuu virkatoimista.
Komitea ehdottaa perustuslain 118 §:n 3 momentin muuttamista siten, että säännökseen otettaisiin nykyistä väljempi sääntelyvaraus, jonka tarkoituksena ehdotuksen perustelujen mukaan olisi ennen muuta se, että myös virkarikosasioissa voitaisiin omaksua virallisen syyttäjän syyteoikeuden ensisijaisuuden periaate.
Korkein oikeus pitää muutosehdotusta tarpeellisena ja katsoo, että lainsäädäntötoimiin syyteoikeuden tarkemmaksi järjestämiseksi tulisi ryhtyä mahdollisimman pian ehdotetun perustuslain muutoksen toteuduttua."
Yksi keskiviikkoillan anonyymi kysyy näennäisen pientä mutta meillä valitettavan suurimerkityksistä yksityiskohtaa, asianomistajan advokaatin käyttöä.
Kokemuksen mukaan lienee selvää, että jos asianomistaja asioi suoraan omalla allekirjoituksellaan korkea-arvoisen KKO:n kanssa, käsitteltyä ohjaamaan astuvat myös tutut (ylimieliset?) ennakkoasenteet ja oikeusviranomaisen vakiintunut maan tapa tähän suhtautumisessa.
Kokemukseni mukaan esimerkiksi VKSV:n vastaukset asiakkaiden itse allekirjoittamiin tarkoin eriteltyihin ja asia- ja lainkohdilla yksityiskohtaisesti perusteltuihin muutoksenhakuihin, niihinkin joissa erikseen pyydetään, että mikäli asiassa olisi jotakin epäselvää, ratkaisua ei tehdä ilman asiakkaan mahdollisuutta tulla kuulluksi täydennystä varten, ovat jokseenkin poikkeuksetta samaa sapluunakirjemuotoa, jossa lyhyesti, kokonaan ilman perusteluja ja kaikki asiassa esitetty sanallakaan mainitsematta ohittaen todetaan, että asiassa ei havaita mitään syytä muutos- tai uudelleenkäsittelyyn.
Ei havaita ilmeisesti siksi, että ei lueta asiakirjoja.
Olen tutustunut erääseen asiakkaan taannoiseen puhelutaltioon, jossa VKSV:n valtiosyyttäjä ei näe ilmiselvästi ja poikkeuksellisen räikeästi perustuslain turvaamaa (asianomsistajan) syyttömyysolettamaa loukkaavan syyttäjävirheen näin ohittamisen jälkeen muuta keinoa kuin tunnustaa ja pahoitella kohteluaan ihmettelevälle asianomistajalle, että "meillä on Kalsken linjaus, jonka mukaan rivisyyttäjien toimintaan ei puututa".
Tämä puhelussa sanotun mukaan siksi, että "omaa syytetoimintaa on niin paljon".
Poliisin puolelta yksi huikeimmista näkemistäni esimerkeistä on Pirkanmaan poliisipäällikön hiljattainen kirje asiakkaalle, jossa tämä asettaa tuolloin neljättä vuotta heillä vastaanotettuna ja toistuvasti kiirehdittynä, mutta ilman laissa sanottua viivytyksetöntä kirjaamista viipyneen rikosilmoituksen virkarikosasiassa kirjaamisen ehdoksi, että rikosilmoitus tulee olla asianajajan laatima.
Jotakin asiansa käsittelyvaiheesta itse kysyvään asiakkaaseen asennoitumisesta kertoo sekin, että sanottu kirjaamattomana Pirkanmaan poliisissa viivytetty, yksilöity ja perusteltu rikosilmoitus oli asianajan laatima.
Tässä blogissa tulee toistuvasti näkyviin, miten erilaista tuomioistuikohtelu on eri asiakkaille.
Sama oikeusvaltioille vieras ilmiö on olemassa kauttaaltaan poliisi- ja oikeustoimen viranomaistemme asiakkaiden kategorioinnissa samoin kuin varmasti myös laillisuusvalvojien suhtautumisessa ns. pienen ihmisen omalla allekirjoituksellaan asiointiin.
KKO:n ratkaisukokoonpanoon sanotussa "kuprutuomiossa" ovat kuuluneet oikeusneuvokset
- Kari Raulos (puheenjohtajana)
- Pertti Välimäki
- Soile Poutiainen
- Marjut Jokela
- Jukka Sippo
Asian esittelijänä on toiminut vanhempi oikeussihteeri Sari Ruokojärvi.
Valtionsyyttäjän lausuma "meillä on Kalsken linjaus, jonka mukaan rivisyyttäjien toimintaan ei puututa" on kovan luokan juttu. Kalskeen määräys paukkuu jo yli hänen toimivaltansa. Hän ei voi antaa määräyksiä ohi sen, mikä on VKSV:n tehtäväksi lainsäädännössä määrätty.
Paikallistasolla tästä on otettu kaikki irti. Nuorempi syyttäjä hämmästeli minulla kahta vanhempaa kollegaansa, jotka tekivät tahallaan vääriä syyttämättäjättämispäätöksiä. Vanhat syyttäjät vain naureskelivat, että "ei meille kukaan mitään voi."
Pari vuotta sitten Kalske antoi "vakavan huomatuksen" syyttäjälle, joka oli suorittanut kymmeniin juttuihin syyteharkinnan tutustumatta esitutkintapöyäkirjoihin tutkintailmoitusta enempää. Kalske suoritti uuden syyteharkinnan vain niihin juttuihin, joissa asianomistajina esiintyivät eri vakuutusyhtiöt. Loput jäivät entiselleen (pe...seelleen).
En usko, että valtakunnansyyttäjänvirasto pyrkii juridisesti oikeisiin lopputuloksiin päätöksenteossaan. Se ratkoo rikosasioita asianosaisen pärstän perusteella.
Vielä kysyisin anonyymiltä. Aikooko puhelintallenteen haltija ryhtyä jatkotoimenpiteisiin?
Unohtunut on myös hovioikeuslain 10§, jonka mukaan hovioikeuden viskaalia syytetään virkarikoksesta Helsingin hovioikeudessa.
Kanne olisi tullut jättää viskaalin osalta siis tuktimatta,
Temporaalinen lobotomia juristeriassa
Käräjiä ylemmissä oikeusasteissa, lääninhallituksen alaisissa asioissa (nyk. ELY-keskus?) ja hallinto-oikeudellisissa asioissa maassamme on aika käytetty toimintatapa ns. temporaalinen lobotomia.
Annetaan siis ajan tehdä asia tehottomaksi tavalla tai toisella. Vuodet vierivät, niput vaihtuvat käsistä toisiin ja pääasia vesittyy.
Menetelmä toimii. Virkarikoksista ei tuomita kuin hyvin hyvin harvoin, ja ainoat uutisissa olevat isommat tuomiot ovat EIT:n langettamat. Niissäkään ei voida puuttua kuin ajalliseen viivästymään, ja näin pääasiat on upotettu.
On erittäin ansiokasta, että tällä blogilla kerrotaan muutoin pimentoon jäävistä asioista. Kun on itse tutustunut muutamaan törkeään juttuun (nnin että verenpaine välillä nousee :) ), niin tavallaan on vertaistukikokemus nähdä, kuinka yleistä kollegoiden jeesaaminen on ylemmillä oikeustasoilla.
Matkauimari
Tuo oikeusministeriön lausuntopyyntö 11.2.2010 perustuslain 118 § 3 mom muuttamisesta osoittaa hyvin miten tarkoitus on saada virkarikosasioissa suojelu entistä vaivattomammaksi. Jo perustuslain edellisessä täysremontissa väännettiin kättä tuosta kansalaisen itsenäisestä syyteoikeudesta mutta silloin se tyrmättiin. En muista enää missä vaiheessa ja kuka sen tyrmäsi mutta alkuperäisissä ehdotuksissa se oli mukana. Ihmettelin sitä jo silloin.
Tuomarien syyttämiseen harva advokaattikaan suostuu ainakaan avoimesti nimellään sillä siihen liittyy meidän pienessä Suomi käpykylässämme ammatillisen itsemurhan vaara. Vai pitäisikö sanoa peräti todennäköisyys. Advokaattipakkohan varmistaisi käytännössä myös tuollaisen syytesuojan tuomareille mutta sekin hanke on vielä pystytty tyrmäämään vaikka maallikkoasiamiehen muiden avustusoikeus jo vietiin.
Tässä vähän esimerkkiä:
Tutkinnanjohtajalta tiedustellaan asian etenemisestä ja puhelu kääntyy heti tutkinnanjohtajan kiukkuiseen sävyyn esittämään kysymykseen että "kerro ihmeessä mikä rikos on tapahtunut"
Ja, miksi yksi ilmoituksessa olleesta henkilöstä ei ole tutkinnassa, poliisi vastaa "no se on sellanen jeppe vaan".
Yksityisen ihmisen tekemä törkeä kunnianloukkaus ja perättömän tiedon levittäminen netissä ja tutkinta päätetään seuraavsta syystä: Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 5 luvun 17§:n mukaan po asiassa noudatetaan ns kolmen kuukauden määräaikaa mikä tässä asiassa on ylittynyt. Tästä johtuen ei enää ole mahdollista selvittää verkkoviestien lähettäjien henkilöllisyyttä. Asian tutkinta päätetään.
Asiaa tuotiin jo aiemmin poliisin tietoon useaan kertaan ja tutkintaa pyydettiin ja kun se ei tuottanut tulosta niin lopulta siitä tehtiin erillinen tutkintapyyntö. Tässä vaiheessa ei ollut vielä kulunut vuottakaan kirjoitusten kirjoittamisajankohdista.
Henkilö hakee työhön ja antaa täysin harjaanjohtavaa tietoa koulutuksestaan. Ilmoittaa suorittaneensa alan ammattitutkinnon. Asiakirjat kertovat että ko alan ammattitukinnosta 120 opintoviikkoa on todellisuudessa suoritettu 3 kyllä luit oikein kolme opintoviikkoa.
Syyttäjän sjp: Asiassa ei ole näyttöä rikoksesta tai todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Ja perustelut: Nähdäkseni vastaus työhakuilmoitukseen sisältää sellaisia varsin tyypillisiä ilmaisuja, joilla pyritään esittämään itsestä posiitivisia mielikuvia eikä tarkoitus ole ollut esittää vääriä tietoja.
Blogisti käsitteli tämmöiseen liittyvää KKO:n ennakkopäätöstä kesäkuussa 2010 otsikkolla onnistunut prosessinjohto.
Edellä oleva eroaa tuosta KKO:n käsittelemästä asiasta vain siten että ei esitetty väärennettyjä todistuksia. Siinähän tuomio tuli sekä petoksesta että väärennyksestä.
Tässä oli vain jäävuoren huippu tästä casesta, vielä mielenkiintoisempaa oli jatko kun hirveillä ponnisteluilla saatiin edes pieni osa asiakokonaisuudesta syyttäjän ajamana käräjäoikeuteen.
Käräjätuomari käytöksellään salissa ja omasta päästä tekaistuilla perusteluillaan hylkäsi syytteet. Tuli vahva vaikutelma että koko ketju piti yhtä köyttä varsinkin kun jälkikäteen tuli vielä esille yhteyslenkki vastaajan ja käräjätuomarin välillä.
Näin koneisto voi toimia, suojelu pelaa ja mitään ei mahda. Tässä casessa ei auttanut edes juristin ajottainen mukana olo.
Kantelu olisi maallikon mielestä aiheellinen mutta kuten blogin kirjoitus kertoo, niin tuskin mihinkään johtaa ja sitäpaitsi ei sillä menetettyä oikeutta saa jälkikäteen!
Näitä juttuja lukiessa tulee sellainen ajatus mieleen, että jospa tämä koko oikeusjärjestelmämme on olemassa vain pönkittääkseen tiettyä hierarkiaa? Sellaista hyvävelikerhoa siis. Väännetään oikiskavereiden kesken vähän oikeudellisista yksityiskohdista, ja sen jälkeen, rankan päivän päätteeksi kaljalle baariin. Rahalla ja suhteillahan täällä mennään.
Ei siellä sovi hallintoalamaisten, siis pienten ihmisten juuri pullikoida. Mielestäni oikeusjärjestelmä onkin irtautunut reaalitodellisuudesta lähes kokonaisuudessaan. Kertoo siitä että ihmisillä on liikaa aikaa ja rahaa kun ruvetaan jossain oikeudessa "oikeuksia" peräämään.
Annetaan siis lakimiesten, lääkärien ja muiden herrojen pelata omia pelejään. Keskitytään me pienet ihmiset miettimään että mistä löytyy leipä seuraavana päivänä.
Tämä näin Jyrki Virolaisen blogia ahkerasti seuraavan tavallisen maanmatosen näkökulmasta :-)
Lähetä kommentti