400. Kauhajoki-case; Suomen 2000-luvun alun vakavimmassa oikeusjutussa odotetaan hovioikeuden tuomiota

Lehtikuva Vaasan hovioikeuden Kauhajoki-istunnosta, etualalla vastaaja ja hänen avustajansa.

1. Viime päivinä kaikissa medioissa puhuttu suurin otsikoin ex-pääministerin jääviysasiaa ja mahdollisesta valtakunnanoikeudessa alkavasta oikeudenkäynnistä, Vanhas-prosessista siis.

2. Oikeusturvan kannalta Vanhas-prosessilla tai vastaavanlaisilla muilla tapauksilla ei kuitenkaan ole juuri paljoakaan tekemistä. Vanhasen tapaus on vain osoitus sitä, miten vahva syytesuoja ministereillä on verrattuna tavallisiin virkamiehiin ja miten laki ja sen käyttäjät yrittävät kaikin tavoin välttää, jotteivät johtavat poliitikot joutuisi töppäilyistään oikeudelliseen vastuuseen. Tässä ei ole mitään uutta.

3. Suomessa käydään kuitenkin joka arkipäivä kymmeniä tavallisten ihmisten oikeusturvan kannalta merkittäviä oikeusprosesseja. Näistä tosi-elämän oikeusjutuista ja niissä ilmenneistä ongelmista, kuten esimerkiksi oikeudenkäynnin hitaudesta, poliitikkomme eivät vain ole juurikaan kiinnostuneita. Media kertoo uutispätkissään näistä jutuista jotakin, mutta näistä uutisista puuttuu yleensä analyyttinen ja kriittinen ote.

4. Näistä oikeusjutuista monessa suhteessa merkittävin ja samalla vakavin on Kauhajoen koulusurmia koskeva oikeudenkäynti. Helsingin Sanomien uutistoimittaja Jukka Harju, joka on seurannut Kauhajoen oikeudenkäyntiä, sanoo, että Kauhajoen koulumurha on "sodanjälkisen Suomen vakavin rikos" (HS 17.2.). Ei siis ole liioiteltua sanoa, että tuota rikosta käsittelevä oikeudenkäynti kuuluu Suomen 2ooo-luvun alun merkittävimpiin oikeusjuttuihin. Valitettavasti se on sivuutettu lehdistössä jokseenkin vähällä huomiolla; tämä koskee erityisesti jutun hovioikeuskäsittelyä.

5. Kauhajoki case on merkillinen oikeusprosessi, jossa kymmenen koulusurmatun omaiset ovat joutuneet nostamaan ja ajamaan rangaistus- ja korvausvaatimuksia virkakoneistoa ja valtiota vastaan. Kansalaistensa turvallisuudesta perustuslain mukaan vastaava valtio ja sen sen virkakoneisto ovat yrittäneet pestä kätensä ja välttää kaikin tavoin vastuustaan. Syyttäjä on ikään kuin näön vuoksi nostanut kauhajokista komisariota vastaan syytteen kaikkien lievimmistä mahdollisesta rikoksesta eli ainoastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Sen sijaan surmattujen omaiset ovat vaatineet komisariolle rangaistusta tahallisesta virkarikoksesta, 10 törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtiolta ja syytetyltä yhteisvastuullisesti korvauksia.

6. Olen käsitellyt Kauhajoen koulusurmia blogissani toistakymmentä kertaa. Olen pohtinut surma-aseen surmaaja Matti Saarelle jättäneen komisarion rikosoikeudellista vastuuta, myös valtion vastuuta samoin kuin poliisiministeri Anne Holmlundin poliittista vastuuta. Ministeri ei eronnut ministerin paikaltaan, vaikka Kauhajoki oli jo toinen kymmenen ihmishenkeä vaatinut koulusurma hänen ministerikaudellaan; ensimmäinen tapaushan oli Jokelan koulusurma 2007.

7. Todennäköisesti useimmissa muissa oikeusvaltioissa valtiovalta oli myöntänyt epäonnistuneensa pahoin koulusurmien ennalta ehkäisyssä ja ottanut vastuun sekä Jokelan että Kauhajoen koulusurmista. Valtio olisi suorittanut surmattujen omaisille ne korvaukset, joita nämä nyt ovat meillä joutuneet vaatimaan pitkässä ja henkisesti uuvuttavassa oikeudenkäynnissä valtiolta. Suomessa valtio vetäytyi kuoreensa ja kiisti kaiken vastuunsa ja ryhtyi puolustamaan vastuussa olevia poliisiviranomaisia ja muita virkamiehiä. Poliisiministeri ei kantanut poliittista vastuutaan eikä eronnut, vaikka Jokelan jälkeen hänen ministeriönsä ei tehnyt käytännöllisesti katsoen mitään uuden koulusurman ehkäisemiseksi. Ministeri vakuutteli, että Jokela oli yksittäinen tapaus, joka ei kerta kaikkiaan voisi olla Suomessa enää milloinkaan mahdollista.

8. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio asiassa annettiin noin vuosi sitten eli 29.1.2010 . Olen kommentoinut tuomiota blogissa n:ro 216/29.1.2010 otsikolla "Kauhajoen asejuttu; käräjäoikeudelta käsittämätön tuomio". Otsikon sanamuoto jo kertoo, mitä mieltä olin tuomiosta ja sen perusteluista.

9. Virallinen syyttäjä, johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen (Pirkanmaan syyttäjänvirastosta) sekä surmattujen 21 perheenjäsentä valittivat käräjäoikeuden tuomiosta Vaasan hovioikeuteen.

10. Vasaan hovioikeus toimitti kirjallisen valmistelun jälkeen asiassa (diaarinro R 10/596) suullisen pääkäsittelyn, joka alkoi maanantaina 7.2.2011 ja jatkui koko viikon päättyen perjantaina 11.2. Asianosaiset antoivat loppulausuntonsa hovioikeudelle tiistaina 15.2.2011.

11. Käsittelyn päätyttyä hovioikeus ilmoitti antavansa tuomionsa 15.4.2011. Jutun aineiston on laaja ja asia on luonteeltaan tavallisuudesta poikkeava ja keskimääräistä vaikeampi Tämän vuoksi oikeuden jäsenten päätösneuvotteluun ja ratkaisun perustelujen kirjoittamiseen on varattu riittävästi aikaa.

12. Hovioikeus on ennen pääkäsittelyä laatinut yhteenvedon, josta ilmenevät asianosaisten esittämät vaatimukset ja niiden perusteet. Yhteenveto on seuraavanlainen (väliotsikot JV:n):

Syyttäjän vaatimukset ja perusteet:

Syyttäjä on vaatinut hovioikeudessa, että komisario HH tuomitaan syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän syytteen mukaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen. Perusteina syyttäjä on esittänyt seuraavaa:

HH oli rikkonut virkavelvollisuutensa jättäessään vastoin olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvoitetta 22.9.2008 Matti Saaren haltuun pienoispistoolin. HH:n olisi pitänyt ottaa ase väliaikaisesti haltuun ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin nojalla, koska oli ollut perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta käytetään väärin. Esille tulleiden seikkojen perusteella poliisit ja muutkin asiasta tietoiset henkilöt olivat havainneet viitteitä koulujoukkosurman vaarasta. Ampuma-aseen väärinkäyttöä ei ole pelkästään henkirikoksen tekeminen. Internetissä julkaistut Saaren ampumisvideot teksteineen voivat jo sellaisenaan olla ampuma-aseen väärinkäyttöä. Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentti oli ollut HH:n sovellettavissa lupaviranomaisena. Sen sijaan Seinäjoen päällystöpäivystäjä Vesa Nyrhinen, joka oli harkinnut edellisenä perjantaina eli 18.9.-08 välttämättömäksi puuttua Saaren aseen hallussapitoon, oli voinut tehdä ratkaisun vain ampuma-aselain 92 §:n 2 momentin nojalla, joka edellyttää, että ampuma-aseen väärinkäytön vaara on ilmeinen. Kun taktisista syistä ei ollut ollut järkevää ottaa Saarelta asetta heti pois, Nyrhinen oli siirtänyt asian HH:n lupaviranomaisena ratkaistavaksi.

Asianomistajien vaatimukset:

21 asianomistajaa ovat hovioikeudessa vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja HH tuomitaan heidän ja syyttäjän esittämien syytteiden mukaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta tai toissijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sekä kymmenestä törkeästä tai toissijaisesti kymmenestä kuolemantuottamuksesta rangaistukseen. Lisäksi asianomistajat ovat vaatineet, että ensisijaisesti Suomen valtio ja toissijaisesti HH velvoitetaan suorittamaan heille kullekin vahingonkorvauksena kärsimyksestä 40.000 euroa 23.9.2008 lukien laskettavine viivästyskorkoineen.

Asianomistajien rangaistusvaatimusten perusteet:

Asianomistajat on vedonneet rangaistusvaatimustensa perusteina siihen, että ampuma-aselain 92 §:n edellytysten täyttyessä poliisilla ei ole harkintavaltaa, eikä poliisin arvioinnin ole oltava ilmeisen virheellistä, jotta sen voitaisiin katsoa olevan rikos- ja korvausvastuun perustavalla tavalla huolimatonta. Poliisin toiminnassa "syytä epäillä" -kynnys täyttyy jo sille tehdyn ilmoituksen perusteella. Ampuma-aseiden väärinkäytön vaarallisuus tulee ottaa arvioinnissa erityisesti huomioon. Näin ollen ampuma-aseiden kohdalla "syytä epäillä" -kynnys on alempi kuin muussa poliisitoiminnassa. Nyt kysymyksessä oli ollut vakavin mahdollinen, joukkosurman, vaara.

Asianomistajien mukaan seuraavien seikkojen perusteella HH:lla ja poliisilla oli ollut perusteltu syy epäillä Saaren käyttävän ampuma-asetta väärin:

- Jokelan koulujoukkosurma 7.11.2007;

- poliisimies Vesa Vainiorannan havainnot aseen tarkastustilaisuudessa 2.9.2008

- talonmies Olli Koiviston 19.9.2008 poliisille tekemä ilmoitus

- apul.päällikkö Veijo Nyrhisen 19.9.-08 antama määräys aseen poisottamisesta;

- Kauhajoen poliisilaitoksen poliisimiesten mielipiteet vaaran ilmeisyydestä ja liittymisestä

Jokelan koulujoukkosurmaan

- palava hautakynttilä koulun läheisyydessä

- opettajan postilaatikon räjäyttäminen

- Saaren syyllistyminen rattijuopumukseen juhannuksena 2007

- Saaren varusmiespalveluksen keskeyttäminen kahden kuukauden palveluksen jälkeen

- Saaren Youtube-kanava

- Saaren IRC-galleria-profiili

- Saaren suunnitelma vastaavasta koulujoukkomurhasta Pyhäsalmen lukioon

- Jari Saastamoisen 18.9.2008 poliisille tekemä ilmoitus Saaresta

- rehtori Juha Isosompin ilmoitus poliisille

- Saari oli ollut asianomistajana rikoksessa, jossa häntä oli uhattu aseella.

Paitsi aseen väärinkäytöstä, HH:lla ja poliisilla oli ollut syytä epäillä Saarta yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta, varomattomasta käsittelystä, ampuma-aserikkomuksesta ja laittomasta uhkauksesta. Yhdenkin mainitun rikosepäilyn perusteella olisi tullut ottaa ampuma-ase ainakin väliaikaisesti haltuun.

Saaren ase olisi pitänyt ottaa haltuun silläkin perusteella, että oli ollut syytä epäillä, että edellytyksiä ampuma-aseen hallussapidolle ei ollut. Saari oli syyllistynyt rattijuopumukseen ja ampuma-aserikkomukseen, osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita koskevien säännösten noudattamisessa ja Saarta oli hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana pitämään hallussa ampuma-aseita.

Tahallisuuden osalta asianomistajat ovat vedonneet siihen, että HH oli toiminut tietoisesti virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Hän oli tehnyt aikaisemmin satoja väliaikaisia ampuma-aseen haltuunottopäätöksiä. Hän oli tiennyt, että Vesa Nyrhisen toimivalta oli perustunut ampuma-aselain 92 §:n 2 momenttiin ja ettei hänellä ollut ollut perustetta kieltää aseen poisottamista. HH oli tehnyt tietoisen päätöksen olla hankkimatta lisäselvitystä asiassa.

Syy-yhteyden osalta asianomistajat ovat lausuneet, että Saaren tahallinen henkirikos ei ole katkaissut syy-yhteyttä HH:n huolimattoman menettelyn ja asianomistajien perheenjäsenten kuoleman välillä. Poliisilain 1 §:n 1 momentin ja 9 §:n 3 momentin sekä ampuma-aselain 92 §:n nimenomaisena tarkoituksena on ampuma-aseiden väärinkäytön ennalta estäminen, ihmishenkien suojelu ja vahinkojen välttäminen. Näissä säännöksissä asetetun velvollisuuden laiminlyömisestä seuraa rikosvastuu.

HH:lla oli ollut velvollisuus huolehtia oppilaitoksen henkilökunnan ja opiskelijoiden turvallisuudesta. HH oli laiminlyönyt velvollisuutensa, kun hän ei ollut ottanut Saarelta asetta pois. HH:n oli ollut mahdollista havaita toimintaansa liittyvä riski Saaren käyttäytymisestä. Syy-yhteys oli ollut HH:n ennalta-arvattavissa, koska rikoksentekijä oli ollut Saari, jonka oli epäiltykin syyllistyvän rikokseen, Saari oli tehnyt täsmälleen sellaisen rikoksen, jonka hänen epäiltiin tekevän, rikos oli kohdistunut hänen käymäänsä kouluun ja Saari oli tehnyt rikoksen seuraavana päivänä sen jälkeen, kun HH oli hänelle kertonut yleisesti ilmoituksista ja poliisin toimenpiteistä.

Asianomistajien mukaan kuolemantuottamus on kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska HH oli rikkonut virkavelvollisuutensa tahallaan. Kuolemantuottamus on joka tapauksessa törkeä. HH:n rikkoma huolellisuusvelvoite oli ollut merkittävä, koska se oli kohdistunut poikkeuksellisen vakavan rikoksen ennalta estämiseen ottamalla tekoon tarvittava ampuma-aselain edellyttämällä tavalla pois. Edut, jotka HH oli vaarantanut, olivat olleet

tärkeimmät perusoikeudet eli oikeus elämään ja koskemattomuuteen. Loukkauksen todennäköisyys oli ollut poliisimiesten käsitysten ja muiden havaintojen perusteella ilmeinen. HH:n riskinotto oli ollut tietoista. Hän oli saanut koulujoukkosurmiin liittyvää erityistä koulutusta. Hän oli lisännyt seurauksen riskiä paljastamalla Saarelle yleisöilmoitukset ja poliisin strategian. Hän oli rikkonut virkavelvollisuutensa ampuma-aseen hankkimisluvan myöntämisestä alkaen ja hän oli suhtautunut välipitämättömästi ampuma-aseesta johtuvaan vaaraan ja seurauksiin.

Asianomistajien vahingonkorvausvaatimusten perusteet:

Haapala ja valtio ovat vahingonkorvausvastuussa törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttamistaan asianomistajien perheenjäsenten kuolemista siitä riippumatta, katsotaanko HH:n syyllistyneen rikokseen. Siinä tapauksessa, että HH:n tuottamusta ei katsottaisi törkeäksi, korvauksen perusteena on se, että vahinkoon johtaneessa viranomaistoiminnassa ilmennyttä huolimattomuutta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä (kumuloitu tuottamus). Suomen valtio on vastuussa HH:n menettelystä ensisijaisesti vahingonkorvauslain 3 luvun isännänvastuuta koskevan 1 §:n ja toissijaisesti julkisen vallan käyttöä koskevan 2 §:n nojalla. Suomen valtion vastuu perustuu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaan. Suomen valtion vastuu perustuu joka tapauksessa sen organisaation tuottamukseen, joka on ennalta-arvattavassa syy-yhteydessä asianomistajien perheenjäsenten kuolemaan. Poliisi ei ollut ottanut Saarelta ampuma-asetta pois, vaikka poliisimiehet olivat pitäneet aseen väärinkäytön vaaraa ilmeisenä ja vaikka Saarella ei ollut ollut ampuma-aseen hallussapitolupaa ja vaikka tämä oli syyllistynyt näin ollen ampuma-aserikkomukseen. Haapajärven poliisilla oli ollut tieto siitä, että Saari oli suunnitellut vastaavaa tekoa vuonna 2002 Pyhäsalmella. Haapajärven poliisi oli myös saanut 18.9.2008 yleisöilmoituksen Saaren käyttäytymisestä. Poliisin velvollisuutena oli ollut ryhtyä toimenpiteisiin ilmoituksen perusteella siitä huolimatta, että se oli ollut nimetön.

Asianomistajien mukaan perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että määrätyissä olosuhteissa viranomaisilla on velvoite ryhtyä ennaltaestäviin konkreettisiin toimenpiteisiin turvatakseen tuotn;ovaliamisa kuuluvien ihmisten henkeä. Suomen valtion ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden välil1e oli muodostunut korvausvastuun perustava erityissuhde. Suomen valtiolla oli ollut tiedossaan Saaren terveydentila ja sen vaikutukset tämän varusmiespalvelukseen. Suomen valtion tiedossa oli ollut tai olisi pitänyt olla, että oppilaitoksen, jossa Saari oli opiskellut, henkilökunnan ja opiskelijoiden henki oli ollut välittömässä vaarassa. Ampuma-aselain ja poliisilain säännösten tarkoituksena on ollut suoj ella henkilöitä tietyntyyppiseltä vaaralta. Viranomainen oli luvannut, että toimenpiteisiin ryhdytään ja viranomaisessa oltiin tietoisia siitä, että toimimattomuus voi johtaa haitallisiin seurauksiin.

Asianomistajat ovat edelleen vedonneet siihen, että Suomen valtio oli laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin koulusunnien estämiseksi. Sisäasiainministeriön tehtäviin kuuluu antaa ampuma-aseisiin liittyviä turvamääräyksiä, valmistella ampuma-aseisiin liittyviä säädöksiä ja valvoa lupakäytännön lainmukaisuutta. Sisäasiainministeriön olisi pitänyt kiinnittää huomiota ampuma-aseiden saatavuuteen erityisesti Columbinen ja Jokelan koulusurmien jälkeen siten, ettei tulivoimaisiin, mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen soveltumattomiin ampuma-aseisiin myönnettäisi hankkimis- tai hallussapitolupia. Lisäksi sisäasiainministeriön olisi tullut ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin informaation kulun parantamiseksi viranomaisten välillä ja sisällä. Jokelassa tehdyn koulujoukkosurman jälkeenkään ei ollut annettu määräyksiä, joilla olisi korjattu virheellistä ampuma-aselupakäytäntöä.

Syytetyn vaatimukset ja niiden perusteet:

HH on vaatinut, että valitukset hylätään ja että valtio ja asianomistajat velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.

Aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan osalta puolustus on lausunut, että HH oli menetellyt Saaren ampuma-aselupahakemusta käsitellessään asianmukaisesti. Ampuma-aseen hallussapitolupaan on käytännössä oikeus jokaisella, joka täyttää ampuma-aselain mukaiset edellytykset. Estettä luvan myöntämiseen Saarelle ei ollut ollut. Saaren hakemuksen kohteena ollut ase soveltuu ensimmäiseksi harjoitusaseeksi. Käytäntönä lupamenettelyssä oli ollut se, että hankkimisluvan myöntämisen jälkeen erillistä hallussapitohakemusta ei tarvita, vaan aseen esittäminen asetarkastuksessa riittää. Saaren ase oli tarkastettu 2.9.2008, eikä se ollut ollut sen jälkeen luvaton.

Aseen väliaikaisen haltuunoton osalta puolustus on maininnut, että aseen haltuunotolla puututaan perusoikeutena turvattuun omistusoikeuteen eikä sitä tulisi käyttää ilman laillista syytä. Asiaa harkittaessa ei ollut ollut perusteltua syytä epäillä aseen väärinkäyttöä tai ilmeistä vaaraa aseen väärinkäytöstä. Saari oli aiheuttanut esittämillään videoilla ihmisissä huolta

ja pelkoa. Sitä ei voida kuitenkaan pitää perusteltuna syynä aseen haltuunottoon. HH ei ollut keskeyttänyt aseen haltuunottotoimenpiteitä. Apulaispoliisipäällikkö Nyrhinen oli päättänyt ensin, että ase otetaan pois ja sen jälkeen suoranaisen vaaran puuttuessa, ettei Saaren asuntoon mennä sisälle, vaan että asian käsittely siirretään Kauhajoen päällystön ratkaistavaksi 22.9.2008. Haapala oli tuolloin käynnistänyt aseen väliaikaista haltuunottoa koskevat toimenpiteet. Hän oli myös tutustunut Saaren internetissä esittämiin videoihin ja hän oli kutsunut Saaren puhutteluun. HH:lle esitetystä materiaalista ei ollut ilmennyt uhkaavaa tai rikollista käyttäytymistä eikä mikään Saaren internetiin toimittama aineisto tai tämän puhuttelu ollut antanut aihetta epäillä aseen väärinkäyttöä. HH oli tehnyt harkintavaltansa rajoissa ratkaisun siitä, ettei perusteita aseen väliaikaiselle haltuunotolle ole.

Puolustus on kiistänyt, että syytetyn menettely olisi ollut tahallista tai huolimatonta.

Saaren teko oli ollut HH:lle täysin ennalta-arvaamaton. HH:n menettelyn ja asianomistajien perheenjäsenten kuolemien välillä ei ole ollut välttämätöntä ja riittävää syy-yhteyttä. Saaren tahallinen rikos on katkaissut syy-yhteyden.

Suomen valtion vaatimukset ja niiden perusteet:

Suomen valtio on vaatinut, että asianomistajien valitukset hylätään ja että heidät velvoitetaan korvaamaan valtion oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.

Valtion asiamies on lausunut, että valtio ei ole toiminut korvausvastuun perustavalla tavalla eikä se ole vahingonkorvausvastuussa siinäkään tapauksessa, että HH:n todettaisiin syyllistyneen johonkin rikokseen. Ampuma-aselaki antaa soveltajalleen varsin paljon harkintavaltaa. Eri ratkaisijat voivat sinänsä lain puitteissa ja perustellusti päätyä erilaisiin

lopputuloksiin. Korvausvastuu syntyy oikeuskysymyksiä harkittaessa vain ilmeisestä virheestä. Poliisin ylijohto ei voi yleisen johto- ja ohjausvaltansa perusteella oikeudellisesti sitovasti määrätä, miten sen alaisen hallinnon tulisi yksittäistapauksessa soveltaa ampuma-aselupien edellytyksiä koskevia säännöksiä.

Valtion asiamiehen mukaan vahingonkorvausvastuu voi perustua vain vahingonkorvauslakiin, ei perustuslakiin tai Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Valtion tai yksittäisen virkamiehen huolehtimisvelvollisuudella yksittäisestä kansalaisesta, johon virkamiehellä ei ole erityistä läheisyyssuhdetta, on rajansa. Koulunkäynti ei ole yleisesti ottaen sellaista vaarallista toimintaa, jonka perusteella valtiolla olisi korostunut huolellisuusvelvollisuus.

Lääkärintodistuksen hankkiminen ampuma-aseluvan hakij alta ei ole säännönmukainen menettelytapa. Perustuslakivaliokunta on suhtautunut suostumuksen perusteella tapahtuvaan terveystietojen luovuttamiseen kielteisesti ja joka tapauksessa ampuma-aselaissa ja -asetuksessa selvitysten vaatiminen on jätetty asian ratkaisijan harkintaan. Hakijan nimeämästä harrastuksesta esitettävän näytön arviointi on yksittäistapauksellista harkintaa. Haapajärven poliisille saapuneella nimettömällä viestillä ei ole asiassa merkitystä, koska viestissä vain oli vain viitattu Saaren jättämään videoon, joka oli ollut myös Kauhaj oen poliisin tiedossa. Yleisen hallinto-oikeudellisen periaatteen mukaan nimettömiä kirjeitä ja ilmoituksia ei ole yleensä aihetta ottaa käsiteltäväksi.

Asiamiehen mukaan ennakoimattomasta vahingosta ei seuraa korvausvastuuta. Syy-yhteys on katkennut Saaren tahallisen rikoksen johdosta.

----

13. Tämä oli siis hovioikeuden vaatimuksista ja niiden perusteluista laatima yhteenveto.

14. Hovioikeus on asian valmistelun aikana 19.1.2011 antamallaan päätöksellä (n:ro 70) katsonut, ettei asianomistajalla ole oikeutta käyttää asianomistajan puhevaltaa virkavelvollisuuden rikkomista koskevan syytteen osalta.

15. Kirjoitetussa laissa ei ole määritelty, kuka on asianomistaja tai kenellä on yleensä asianomistajan puhevalta rikosasiassa, vaan kysymys on meillä yhä edelleen oikeuskäytännön varassa. Tämä on selkeä puute. Käytännössä vakiintuneen ns. Granfeltin määritelmän mukaan asianomistaja on henkilö, joka on rikoksella ensi kädessä eli välittömästi loukatun tai vaarannetun oikeushyvän haltija tai se, jolle on välittömästi rikoksen kautta syntynyt yksityinen oikeudellinen vaade (esimerkiksi oikeus vaatia rikoksen johdosta vahingonkorvausta).

16. Vaasan hovioikeus totesi mainitussa päätöksessään, että virkarikosta koskevilla säännöksillä suojellaan ensisijaisesti yleistä etua ja että tässä tapauksessa asianomistajien syytettynä olevaan komisarioon kohdistamassa rangaistusvaatimuksessa kuvattu ampuma-aselain vastainen menettely ei myöskään sellaisenaan sisällä Matti Saareen surmaamiin asianomistajien perheenjäseniin kohdistunutta oikeudenloukkausta eikä etteivät myöskään asianomistajien esittämät korvausvaatimukset perustu Granfeltin määritelmässä mainitulla tavalla välittömästi väitettyyn ampuma-aselain säännösten rikkomiseen. Hovioikeuden mukaan se, onko HH virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa syytteessä kerrotulla menettelyllä aiheuttanut asianomistajien perheenjäsenten kuoleman, tulee arvioitavaksi kuolemantuottamusta koskevan syytteen perusteella. Selvää on, että vahingonkorvausvaatimus voidaan niin ikään tutkia, lausui hovioikeus.

17. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluvat jutussa laamanni Mika Huovila puheenjohtajana sekä jäseninä hovioikeudenneuvokset Raimo Risku ja ja Pirjo Latvala. Esittelijänä viskaali Annina Wahlbeck. Kun jutussa on toimitettu pääkäsittely, sitä ei ratkaista esittelystä, vaan suoraan pääkäsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella.