Winnendenin koulusurmat 2009 toivat ampujan isälle vankeustuomion kuolemantuottamuksesta1. Puolentoista kuukauden kuluttua annettava hovioikeuden tuomio ei estäne tapauksen riidanalaisten kysymysten pohdiskelua ja ratkaisun ennakoimista. Hovioikeutta nämä pohdinnat tuskin kiinnostavat, ja sitä paitsi tuomarit eivät edes saisi lukea, mitä lehdistössä tai sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi vireillä olevan jutun näyttökysymyksistä arveltu. Kun tuomioistuin on ottanut vastaan koko aineiston, sillä on luonnollisesti ulkopuolista lukijaa paremmat edellytykset arvioida näyttöä samoin kuin lainsoveltamista koskevia kysymyksiä.
2. Syyttäjän syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, joka on myös asianomistajien vaatimusten lähtökohtana, perustuu oleellisilta osin ampuma-aselain (AAL) 92 §:n 1 momentissa säädettyyn turvaamistoimenpiteeseen eli aseen väliaikaiseen poisottamiseen. Säännös on kirjoitettu velvoittavaan muotoon siten, että poliisin on tehtävä päätös aseen ottamisesta väliaikaisesti haltuun, jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta käytetään väärin.
3. Otettuaan asian ratkaistavakseen HH:lla oli siis po. lainkohdan mukaan velvollisuus
1) selvittää asiaa ennen ratkaisun tekoa ja 2) ottaa ase poliisin haltuun jos ilmeni a) perusteltu syy epäillä b) aseen väärinkäyttöä. Selvittikö HH asian huolellisesti ja olisiko hänen pitänyt havaita, että oli olemassa perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä?
4. AAL 92.1 § sisältää siis kaksi harkinnanvaraista määritelmää eli käsitteet "perusteltu syy" ja epäily "aseen värinkäytöstä." Käräjäoikeus - enemmistö, sillä käräjäoikeudessa oli äänestys 2-1 - näyttää lähteneen yksinkertaisesti siitä, että se, miten kysymys selvitettiin, oli täysin H:n harkinnassa. Kun HH oli omasta mielestään selvittänyt asiaa riittävästi ja miettinyt ratkaisuaan, hän ei käräjäoikeuden enemmistön mukaan voinut syyllistyä huolimattomuuteen eli tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
5. Asia ei liene kuitenkaan noin yksinkertainen, vaan poliisin selvitykselle ja harkinnalle on toki asetettava tiettyjä laatuvaatimuksia. Käräjäoikeus näyttää ajattelevan, että koska HH oli päätöksentekijä, hänen ei juurikaan tarvinnut ottaa huomioon, mitä tapauksen kanssa tekemisiin joutuneet muut poliisimiehet tai Saaren käyttäytymisestä havaintoja tehneet ulkopuoliset henkilöt olivat ajatelleet tilanteesta. Käräjäoikeuden mielestä HH saattoi tehdä ratkaisun yksinomaan Matti Saaren puhuttelun perusteella. Tämä perustelu tuskin tulee hovioikeuden tuomiossa kestämään.
6. Ratkaisun hetkellä eli viimeistään maanantaina 22.9.2008 HH on saanut tietoonsa ainakin seuraavat ratkaisevan oleelliset seikat, jotka hänen olisi tullut ottaa huomioon:
- Useiden muiden poliisien samoin kuin ulkopuolisten ihmisten ajatuksissa herännyt huoli siitä, että Matti Saari voisi olla seuraava kouluampuja;
- päällystöpäivystäjänä perjantaina 18.9. toimineen apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhisen tekemä päätös Saaren aseen pois ottamisesta;
- Saaren youtubeen lataamat videot, jotka HH oli katsonut;
- samalle youtuben sivulle pannun englanninkielisen laulun sanoituksen sodasta, kirkuvista äi-
deistä ja kuolleista lapsista palavissa raunioissa,
- poliisimies Vesa Vainionrannan havainnot ja päätelmät Saaren oudosta käytöksestä aseen
tarkastustilaisuudessa 7.9. sekä
- Saaren IRC -galleriassa koulusurmiin liittyvä lisäaineisto.
7. Vastaaja HH ei kuitenkaan ennen päätöksentekoa välittänyt perehtyä hänelle tarjottuun IRC -gallerian aineistoon. Tämä oli ilmeisen kohtalokasta, koska vastaajan omankin arvion mukaan IRC -gallerian tiedot "olisivat voineet johtaa toiseen lopputulokseen." Vastaaja ei myöskään
halunnut keskustella Vesa Nyrhisen kanssa tämän selkeästi erilaisen ratkaisun perusteista.
8. HH:n tiedossa olleita asioita on syytä tarkastella yhtenä kokonaisuutena ja peilata niitä jokaisen tuolloin tuntemaa, vuoden takaista Jokelan taustaa sekä yhteisön reaktiota vasten.
Selvältä tuntuu, että ampuma-aseen väärinkäyttö tai ainakin sen vaara on käsillä. Oikea ratkaisu olisi siis ollut, että ase olisi haettu pois. Kun kaikki toisetkin olivat sitä mieltä, ei olisi todellakaan olut liikaa vaadittu, että myös HH:n olisi pitänyt ennakoida tilanne ja päätyä aseen väliaikaiseen haltuunottoon.
9. Käräjäoikeuden enemmistö on puolustellut HH:n passiivisuutta aseen poisottamisessa muiden poliisimiesten toiminnalla toteamalla, että ”että epäilyt Saaren tulevasta käyttäytymisestä ja vaaran olemassaolosta eivät ole maanantaina 22.9. voineet olla niin vahvoja, kuin mitä kertomuksista käy ilmi.” Tätä käsitystä käräjäoikeus on perustellut sillä, että ”mikäli uhka ja epäily tulevasta ampumisesta olisi ollut niin vahva kuin oikeudessa on esitetty, ei asian hoitamisessa olisi voitu menetellä edellä todetuin tavoin”. Tällä lausumalla käräjäoikeus on viitannut edeltäneen viikonlopun tapahtumiin ja erityisesti siihen, etteivät Saaren asunnolle perjantai-iltana menneen poliisimiehet olleet suorittaneet, kun Saari ei ollut asunnollaan, kotietsintää aseen löytämiseksi.
10. Apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhisen ratkaisu, jolla hän päivystysvuoronsa ollessa päättyessä luopui omalta osaltaan asian operatiivisesta johdosta, ei kuitenkaan sisältänyt luopumista aseen haltuunoton ajatuksesta, vaan toimenpiteen siirtämisen taktisista syistä myöhäisempään ajankohtaan ja samalla luontevasti Kauhajoen päällystön eli käytännössä HH:n tehtäväksi. Kun HH ei ollut viikonloppuna innostunut asiasta, evät hänen alaisensa luonnollisesti esimiehensä käskyksi ymmärrettävän kannanoton jälkeen voineet itsenäisesti toimia asiassa.
11. Miksi sitten HH päätyi asiassa täysin erilaiseen johtopäätökseen kuin muut poliisimiehet? Mikä oli HH:n menettelyn motiivi? Kokeneen komisarion ja nuoremman juristi-apulaispoliisipäällikön arvovaltakiista, jääräpäisyys, arkuus? Vai olisiko kyse ollut vain vallinneesta "asekulttuurista", jonka mukaan jokaisella miehellä tulee olla (henkiseen) kuntoonsa katsomatta synnynnäinen oikeus omistaa halutessaan käsiase? Vaikea sanoa. Pitää kuitenkin muistaa, että HH oli itse tehnyt aseluvan myöntämistä Matti Saarelle koskevan päätöksen vain muutamaa viikkoa aikaisemmin ja 18.9. Vesa Nyrhinen oli taas omalla päätöksellään käytännössä katsonut, että aselupa oli myönnetty henkilölle, jolla asetta ei saisi lainkaan olla.
12. Edellä mainituilla eväillä ja sen perusteella, mitä puolustus on hovioikeuden laatimassa yhteenvedossa todetulla tavoin tuonut esiin, hovioikeus joutuu ratkaisemaan kysymyksen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Entäpä sitten kysymys vastaajan väitetystä syyllisyydestä kuolemantuottamuksiin, jos hovioikeus päätyy siihen, että H:n olisi tullut tehdä päätös aseen poisottamisesta?
13. Virallinen syyttäjä on näköjään huolellisesti varonut vetoamasta mihinkään sellaiseen seikkaan, joka voitaisiin tulkita kuolemantuottamusta tukevaksi kannanotoksi. Syyttäjä on puhunut varovaisin sanakääntein vain siitä, että aseen väärinkäyttö käsittää paljon muutakin kuin rikosten tekemisen ja että ratkaisevaa ei olisi se, miten vahvoja viitteitä nimenomaan kouluammuskelun tapahtumisesta 22.9. oli ollut. Syyttäjän mukaan oleellista on, että oli selkeästi "muu perusteltu syy" epäillä saaren taholta aseen väärinkäyttöä.
14. Kiistatonta kuitenkin on, ettei HH:ta olisi lähdetty epäilemään saati syyttämään lainkaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ilman heti puhuttelun jälkeisenä päivänä tapahtuneita koulusurmia. Mitään oikeudenkäyntiä ei olisi koskaan pantu vireille, jos koulusurmia ei olisi tehty aseella, joka HH:lla oli mahdollisuus ottaa väliaikaisesti poliisin haltuun. Surmatöiden tapahtuminen ja vieläpä heti puhuttelua seuraavana päivänä on siten aivan oleellinen tekijä HH:n väitettyä virkavelvollisuuden rikkomista ja sen seurauksia arvioitaessa.
15. Oikeudenkäynnissä lienee selvinnyt, tämä on tullut ainakin lehtijutuista ilmi, että muut poliisimiehet ja jutussa kuullut poliisilaitoksen ulkopuoliset todistajat ovat pelänneet tilanteessa nimenomaan Jokelan kaltaisen koulusurman toistumista Saaren toimesta. Hovioikeus tuskin voi sivuuttaa tätä tosiasiaa olankohautuksella. Käsillä ei ollut vain jonkinlainen "epämääräinen" aseen väärinkäytön vaara, vaan nimenomaan koulusurmien vaara.
16. Ihmisvihaajaksi ja joukkomurhien ihannoijaksi julistautunut Matti Saari oli jo ehtinyt internetissä videoidensa välityksellä tahallaan herättää ampuma-asetta käyttäen ihmisiä huolta ja pelkoa uhkaavalla käyttäytymisellään. Mitä muuta olisi vielä pitänyt tapahtua tai ilmetä, ennen kuin olisi voitu uskoa, että ilmeinen kouluammuskelun vaara oli käsillä?
17. Minua on hieman ihmetyttänyt puolustuksen, valtion asiamiehen ja jopa syyttäjän käräjäoikeusvaiheessa ylläpitämä puhe siitä, että Matti Saaren tahallinen teko olisi jotenkin katkaissut vaadittavan syy-yhteyden. Vanhemmassa rikoslainopissa tosin katsottiin, että syy-yhteys voisi "katketa", jos huolimattoman teon ja kuoleman väliin tulee toisen henkilön tahallinen teko. Katsottiin, että ainoastaan yllyttäjä ja avunantaja voisivat joutua osavastuuseen toisen tahallisesta rikoksesta, tuottamuksellinen edistäjä ei sitä vastoin periaatteessa koskaan.
18. Nykyisin edellä mainittu kanta ei ole enää valitseva. Viittaan tässä suhteessa esimerkiksi rikosoikeuden perusteokseen eli Rikosoikeus-nimiseen oppi- ja käsikirjaan (WSOYpro, 2. painos, 2008) s. 523 ja siinä mainittuun esimerkkitapauksen:
- Jos henkilö antaa ajattelemattomuuttaan toiselle ladatun aseen ja aseen saaja tappaa tahallaan kolmannen, aseen luovuttaja voi syyllistyä kuolemantuottamukseen, vaikka ampuja tuomitaan taposta. Jos luovuttaja mielsi, mitä aseen luovuttamisesta seuraa, kyse voi olla avuannosta tappoon.
19. Puheena olevassa tapauksessa on kysyttävä, olisiko syytteessä edellytetty teko eli aseen poisottaminen, joka siis on syytteen mukaan laiminlyöty, estänyt koulusurmat. Vaadittavaa näyttökynnystä on jouduttu käytännössä vastaavanalaisissa tapauksissa laskemaan. Syy-yhteys on olemassa, jos laiminlyöty teko olisi todennäköisesti estänyt kuoleman.
20. Ratkaisevaa on se, onko tässä tapauksessa koulusurma ollut väitetyn laiminlyönnin ennakoitava seuraus. Edellä mainitun Rikosoikeus-teoksen mukaan (s. 524) ennakoitavuus ei edellytä sitä, että tekijä on tosiasiassa mieltänyt kuoleman. Riittää, että hän olisi voinut ja hänen olisi pitänyt teon hetkellä mieltää kuoleman eli tässä tapauksessa koulusurmien mahdollisuus. Huomioon otetaan sekä tekijän eli vastaajan tiedot että ne tiedot, jotka huolellisella tarkkailijalla olisi ollut tapauksen olosuhteissa. Ennakoitavuus ei edellytä tarkkaa kuvaa siitä, millä tavalla kuolema/kuolemat seuraa/seuraavat; riittää, että kuolema on ollut yleisellä tasolla ennakoitavissa. - Hhmmh, näyttää aika pahalta, sanoisin.
21. Mutta mennäänpä vielä lopuksi Saksaan. Siellä eli tarkemmin sanottuna Winnendenin kaupungissa Albertvillen koulussa tapahtui 11.3. 2009 hirveä ampumisvälikohtaus. Surmansa sai 16 ihmistä ja useita loukkaantui. Uhreista 12 oli sanotun koulun oppilaita tai opettajia. Surmaaja oli 17-vuotias koulun entinen oppilas Tim Kretschmer, joka sai surmansa pakomatkaa seuranneessa tulitaistelussa poliiseja vastaan. Poliisi haavoitti Timiä, minkä jälkeen tämä surmasi itsensä.
22. Tim oli varastanut aseen eli 9 mm Beretta -pistoolin kotoaan vanhempiensa makuuhuoneesta. Tim meni aamulla kello 9.30 aikaan kouluun ja ampui siellä kuoliaaksi yhdeksän oppilasta sekä naispuolisen opettajan. Hän ampui koukussa 60 laukausta ja useita uhrejaan monta kertaa päähän. Tim oli kärsinyt mielenterveysongelmista ja saanut hoitoa psykiatrisella klinikalla. Timin teko muistuttaa Matti Saaren tekoa muun muassa sikäli, että myös hän oli varoittanut teostaan etukäteen. Tämä tapahtui internetin chat-sivustolla tekoa edeltävänä yönä.
23. Timin isä Joerg Kretschmer omisti 15 luvallista asetta. Aseista 14 pidettiin lukitussa kaapissa, mutta kyseistä Berettaa isä Kretschmer piti sänkynsä vieressä, koska oli pelännyt murtovarkaita. Pian koulusurmien jälkeen syyttäjät halusivat asettaa Joergin syytteeseen aseiden huolimattomasta säilyttämisestä, mutta syytteistä luovuttiin sillä kertaa.
24. Myöhemmin syyte nostettiin ja äskettäin eli 10.2.2011 Joerg Kretschmer tuomittiin
vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen Stuttgartin Landgericht katsoi 52-vuotiaan liikemiehen syyllistyneen kuolemantuottamukseen ja ampuma-aselakien rikkomiseen. Tuomiossa katsottiin, että isä todennäköisesti tiesi poikansa mielentilan hauraaksi. Poikaa oli hoidettu masennuksen vuoksi, mutta hän oli keskeyttänyt hoidon.
25. Saksalaisessa tapauksessa isän olisi pitänyt oikeuden mukaan säilyttää asetta lukitussa kaapissa, koska hän oli tietoinen poikansa mielenterveysongelmista. Isän ei sen sijaan toettu olleen tietoinen poikansa uhkailuista internetissä. Myös Kauhajoen tapauksessa ase olisi tullut panna lukittuun kaappiin sen jälkeen, kun se olisi ensin otettu pois uhkaavia viestejä internetiin toimittaneelta Saarelta. Tästä ollaan ainakin nyt jälkikäteen yksimielisiä. Kauhajoen tapauksessa poliisi oli nähnyt Saaren levottomat ja hälyttävät youtubeen lataamat videot, mutta ei silti reagoinut. Lain mukaan poliisilla oli erityinen lakiin perustuva virkavelvollisuus ottaa ase pois väliaikaisesti, jos oli perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä. Poliisi ei kuitenkaan reagoinut.
26. Asianomistajien vahingonkorvausvaatimusten ja valtion korvausvastuun osalta tyydyn viittaamaan siihen, mitä olen aiemmin esittänyt blogissa 26.7.2009 (kappaleet 29-34).
27. Kauhajoen tapauksessa vastaaja halusi välttää kaikenlaisen ylireagoinnin. Hän ei reagoinut aseen poisottamiseksi mitenkään, vaikka koulusurman vaaran merkkejä oli selvästi ilmassa. Vasta toisen koulusurman jälkeen viranomaisemme ovat yleensäkin alkaneet reagoida koulusurmien uhkaan siten kuin heidän olisi tullut tehdä viimeistään Jokelan 2007 jälkeen. Jos koulusurmauhat olisi aikanaan otettu vakavasti, eivät Kauhajoen hirmuteot olisi päässeet tapahtumaan. Nykyisin poliisi ryntää pienimmistäkin risahduksista kouluille ja syynää jopa vessanpönttöjen kansiin raapustettuja kirjoituksia ja kuvia löytääkseen näyttöä uhkaavasta käyttäytymisestä.
28. Toimittajat ovat ihmetelleet tapaa, jolla Kauhajoella surmattujen omaiset ovat jaksaneet istua ensin käräjäoikeuden ja nyt hovioikeuden istunnoissa päiväkausia oikeudenkäyntiä seuraamassa. Mutta onko tässä itse asiassa mitään ihmettelyn aihetta? Omaiset ovat oikeussalissa paikan päällä, koska he haluavat nähdä, toteutuuko oikeus. He haluavat oikeuden tapahtuvan, mutta tähän asti he ovat joutuneet pettymään oikeusturvaodotuksessaan.
25 kommenttia:
Mitä mieltä lukijat ovat: kumman menettely on moitittavampaa ("tuomittavampaa"), saksalaisen isän vai suomalaisen komisarion? Vai onko tapauksilla mitään eroa?
Tapauksilla on mielestäni huomattava ero.
Se, että isä tiesi mielenterveyden ongelmista ei tarkoittanut sitä että isä olisi voinut tajuta että poika tulee tekemään joukkosurman. Mielenterveys-ongelmia on nykyään kuitenkin paljon ja tässä yhteydessä ei tullut selville että mielenterveyden ongelmien selvitttämisen yhteydessä olisi tullut nimenomaan pojan "murhaamis-alttius" esille.
Toiseksi, isä ei tiennyt internetissä olleista uhkista.
Isällä ei myöskään olisi kaiketi ollut oikeutta seurata mitä poika puuhaa netissä.
Poliisi sensijaan syyllistyi törkeä virkavirheeseen.
Tiesi internet-uhkasta youtubessa jonka myös näki.
Ei halunnut nähdä irc-materiaalia.
Muut (huom.) poliisit olivat huolissaan Saaren aiheuttaman vaaran uhkasta.
Voidaan lähtökohtaisesti olettaa että muut poliisit olivat tiedostaneet vaaran mahdollisuuden joten HH:n olisi pitänyt suhtautua asiaan vakavasti.
Juuri vuotta aiemmin oli Jokelassa samanlainen suurta julkisuutta saanut kouluammuskelu joten sitä suuremmalla syyllä olisi pitänyt olla ns "tuntosarvet" valppaana.
Siis suomalaisen komissarion menettely oli tuomittavampaa.
Onhan tuo Kauhajoen tapaus niin törkeä polisin osoittaman piittaamattomuuden osalta kuin olla ja voi ja paljon pahempi kun konsanaan saksalainen tapaus!
Teoriassa poliisia olisi voitu syyttää jopa avunannosta tappoihin ns. epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena (RL 3:3.2). Olihan poliisilla ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus (AAL 92 §) estää seurauksen syntyminen eli koulusurmat, joista oli uhkaavia merkkejä ilmassa. Muut poliisit ja monet ulkopuolisetkin havaitsivat nuo merkit ja varoittivat vastaajaa, mutta tämä ei reagoinut mitenkään.
Täytyy tosiaan ihmetellä syyttäjän kantaa syyttää vain kaikkien lievimmästä mahdollisesta rikoksesta eli tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta!
No, syyttäjä on saanut määräyksensä VKSV:sta ja sieltä Jorma Kalaskelta. VKSV:n kanta on on ollut selvä: poliisi ei saa tulla syytetyksi eikä tuomituksi "liian vakavasta" rikoksesta! Poliisikunnan maine on pelastettava!
Näin toimitaan poliisivaltiossa!
Valtion korvausvastuu on tapauksessa selvä, jos vastuuta lähdetään purkamaan jo Jokelasta 2007 ja sen jälkeisestä toimimattomuudesta ja Jokelan tapauksen vähättelystä, jota ministeri Holmlund ja poliisin ylin johto ovat harrastaneet.
Hehän vakuuttivat, että Jokela on yksittäinen tapaus, joka ei enää toistuisi! Mutta he eivät tehneet käytännössä mitään sen eteen, ettei tapaus olisi toistunut.
Syyllistäisin tässä myös poliisin ylijohdon antamat Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet, jotka kehottavat arvioimaan etupäässä asetta ja sen kaliberia sen sijaan, että ne kehottaisivat arvioimaan ennen kaikkea hakijaa ja hänen sopivuuttaan pitää hallussa ampuma-asetta.
Seuraan mielenkiinnolla Jyrki Virolaisen erinomaista blogikirjoittelua. Jos hänellä olisi aikaa niin hän voisi perehtyä yhtenäistämisohjeiden sisältöön; uskoisin että hän olisi samaa mieltä niiden hyödyttömyydestä kontrolloida epäsopivien henkilöiden aseiden saantia. Yhtenäistämisohjeita lukiessa myös huomataan, että ne on saatettu voimaan virheellisessä järjestyksessä. Ne on nimittäin saatettu voimaan poliisilain 1 §:n nojalla, kun ne sisältönsä puolesta olisi pitänyt saattaa voimaan aselain 119 §:n mukaisesti. Virhettä ei ole tähän päivään mennessä suostuttu oikaisemaan.
Anonyymi on väärässä katsoessaan, että se, jolla on erityinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen, voitaisiin tuon velvollisuuden laiminlyönnin johdosta tuomita avunannosta toisen tahalliseen rikokseen.
Hallituksen esityksessä rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 44/2002 vp) todetaan, että "[j]os kuitenkin avunantajalla on erityinen oikeudellinen velvollisuus seurauksen estämiseksi, tuon velvollisuuden laiminlyönti synnyttää tekijävastuun. Jos vastuuasemassa oleva toimii yhteisymmärryksessä niiden kanssa, jotka saavat seurauksen aikaan positiivisella toiminnalla, laiminlyöjälle seuraa tekijävastuu rikoskumppanuuden nojalla. Jolleivät osapuolet ole yhteisymmärryksessä, seuraa vastuu satunnaisena myötävaikuttajana."
Täysin selvää on se, että poliisikomisario ei tule saamaan minkäänlaista tuomiota ei edes "sakko" sellaista, kun höperöhti asiassa ja ei ottanut asetta pois! Sen sijaa hyvin todennäköistä on se, että ensi itsenäisyyspäivänä Halonen palkitsee hänet korkein kunniamerkein. Tämä on tosi ja sanokoot siihen JV:t mitä vain.
> >Mitä mieltä lukijat ovat: kumman menettely on moitittavampaa ("tuomittavampaa"), saksalaisen isän vai suomalaisen komisarion?<<
Mielestäni tuomio Saksassa on oikea, koska asetta ei saa missään olosuhteissa säilyttää lukitsemattomassa tilassa. Lisäksi isä tiesi poikansa mielenterveudellisistä ongelmista.
Toisin on mielestäni Suomessa, jossa komisario toimi annettujen (löysien) ohjeiden mukaisesti aseeseen lupaa antaessaan ja myös harkitessaan sen poisottamista. Poliisimiestä ei voida moittia annettujen ohjeiden noudattamisesta.
Jälkikäteen arvioiden komisarion virhearvio tietenkin vaikuttaa suurelta, kun heti puhuttelun jälkeisenä päivänä murhat tapahtuivat. Mutta olisiko tätä oikeudenkäyntiä edes aloitettu, jos Saari olisi itse kantanut vastuun eikä olisi surmannut itseään?
Murhaajan sijasta sijäsikärsijäksi etsitään vastuunkantajaa viranomaisesta, mikä mielestäni tuntuu absurdilta. Näin siitä syystä, että elämme vapaassa maassa, jossa ketään ei kontrolloida niin tarkkaan, etteikö tällaisia tragedioita voisi tapahtua.
Aseen poisottaminen olisi tietenkin vaikeuttanut Saaren suunnitelmia, mutta onko joku niin varma asiastaan, etteikö hän olisi voinut hankkia toista välinettä (mikä sitten lieneekin, räjähteet, veitset, myrkyt,jne.) murhia varten?
Tyypillisellä viranomaismentaliteetilla varustettua anonyymiä ei voida moittia ainakaan rikollisen mielikuvituksen puutteesta!
"Aseen poisottaminen olisi vaikeuttanut Saaren suunnitelmia, mutta onko joku niin varma, että asiastaan, etteikö hän olisi voinut hankkia toista välinettä (räjähteet, veitset, myrkyt tms)."
Tälläkö perusteella poliisi olisi todella vapautettava syytteestä?
Vastaajan toiminta olla puuttumatta asiaan ja hänen luultavasti lievää moitetta sisältänyt "isällinen puhuttelunsa" Saarelle oli viimeinen pisara, joka sai Saaren toimimaan mahdollisimman nopeasti. Poliisin puhuttelu laukaisi Saaressa koulusurmiin johtaneen reaktion. Saari ymmärsi, että poliisi tulisi jatkossa seuraaman hänen puuhiaan tiiviimmin, joten hänen oli onnistuakseen suunnitelmissaan toimittava heti seuraavana päivänä.
No, mutta Jyrki. Toisen välineen hankkimisen mahdollisuus ei tietenkään ole (juridinen) peruste vapauttaa poliisimiestä syytteestä. Se on vain spekulaatiota, mutta mielenkiintoista yhtä kaikki.
Peruste vapauttavalle tuomiolle on harkintavallan asianmukainen käyttäminen annettujen ohjeiden mukaisesti. Olkoonkin, että nämä ohjeet olivat minunkin mielestäni Jokelan tapahtumien jälkeen liian väljiä.
Kun olen itse tutkinut Saaren tuottamaa materiaalia (erityisesti YouTube video), olisin varmaankin ottanut aseen tilapäisesti pois häneltä. Mutta ei asia ole yksiselitteisesti näin selvä. Mikään yksittäinen tosiseikka ei osoittanut, että Saari olisi ollut joukkomurhaa suunnittelemassa. Harkintavallalle jäi käyttöä ja valitettavasti komisario epäonnistui jälkikäteen tarkastellen tuossa harkinnassaan. Rikosoikeudellisesti virhe ei kuitenkaan ylitä tuomitsemiskynnystä.
Miksi aina takerrutaan näihin ihme "ohjeisiin"?
Saa käsityksen, ettei poliisimiehillä itsellään ole nykyisin minkäänlaista tervettä järkeä tai käyttöä sille (ehkä sen käyttö on kiellettyä), vaan aina huudetaan, että "kun ei ole ohjeita, kun ei ole ohjeita."
Meillä on kuitenkin selvä laki, jota viranomaisen tulee ennen muuta noudattaa!
Eikö tuo aseen poisottaminen olisi ollut maailman yksinkertaisin ja selvin asia aivan ilman minkäänlaisia ohjeita?
Kaikki muut jutussa kuullut poliisimiehet olivat aseen poisottamisen kannalla. Ehkä he olisivat sitten lukeneet nuo "ohjeet" syytettyä paremmin kun äkkäsivät, mistä oli kysymys.
Kaikki yksityiset seikat jo erikseen osoittivat, että aseen väärinkäytön mahdollisuus suorastaan roikkui ilmassa. Todisteet olivat myös siitä, että väärinkäyttöä oli jo tapahtunut.
Ohjeita tietysti tarvitaan vastuun selvittämiseen siltä osin, että onko vika yksittäisen poliisin vaiko koko poliisiorganisaation. Vähän samaan tapaan kuin Halbergin kirje Paaterolle, johonka koko poliisilaitos siis reagoi virheellisesti ja jopa lainvastaisesti. Ei kai sitä poliisimiestä, jonka tehtäviin olisi sinä päivänä kuulunut hakea mummot lentokoneeseen voi pitää vastuussa vaan koko poliisilaitosta (ja siis sen ylintä johtoa, jonka tehtävään kuuluu organisoida ja ohjeistaa alaisensa samalla tavalla kuin toimitusjohtaja on osakeyhtiölain mukaan vastuussa yrityksen toimintojen järjestämisestä siten, että ne noudattavat lakia). Kyllä poliisin omien sisäisten prosessien tulee olla niin hyviä, että puutteellinen esitutkinta ei johda pidätykseen kuten Alpo Rusin tapauksessa kävi - siis tavallaan juuri päin vastoin kuin tässä nyt puheena olevassa tapauksessa. Prosesseja taas ohjataan noilla kammoamillasi säännöillä, jotta nähdään tarvittaessa, kuka kantaa vastuun. Työntekijällä täytyy olla oikeus tietää, mitä häneltä odotetaan ja millaisin valtuuksin hän saa toimia. Myös virkamiehellä.
Mutta mitenkä on Virolainen, että jos tuon traagisen päätöksen taustalla on siis laadullisesti huono "esitutkinta", niin kuinka yleistä Suomessa on, että huonosta esitutkinnasta nostetaan syyte virkarikoksesta?
"He haluavat oikeuden tapahtuvan, mutta tähän asti he ovat joutuneet pettymään oikeusturvaodotuksessaan.
"
Ja mikäli 'Suomalainen Oikeusjärjestelmä' toimii perinteidensä mukaisesti, niin joutuvat pettymään tässäkin oikeusasteessa. Ikävä kyllä.
Ja ennusteeni on, että "Nänni-oikeus" ei ota edes käsiteltäväkseen.
Tosin minua on joskus sanottu pessimistiksikin.
10.2.2011 Joerg Kretschmer tuomittiin
vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen Stuttgartin Landgerichtissä.
Kuinka suuri ennakkopäätösarvo Suomessa annetaan saksalaisen alioikeuden päätökselle?
Onko maaoikeuden päätöksestä valitettu?
Jos halutaan löytää sopiva verrokki tälle poliisille, niin tarjoan käräjätuomaria.
Sitä käräjätuomaria, jonka yksiselitteisen laiminlyönnin takia helsinkiläinen myrkkyhoitaja sai jatkaa vanhusten "saattohoitajana".
Miten sitten käräjätuomari eroaa komissariosta?
Komissarion piti arvata, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. Käräjätuomari jätti toimimatta, vaikka oli jo tapahtunut.
Tai miten Tampereen käräjäoikeus pelasti tulevan insuliinihoitajan koulutuspaikan, jättämällä tuomittamatta useista näpistyksistä?
Paatero on jälleen astunut julkisuuteen.
Maikkarin teksti-tv:llä on uutinen että Paatero on varoittanut että poliisi ei saa unohtaa ammattiaan vaalikeskusteluissa. Paateron mielestä poliisi-ehdokkaiden ei pidä arvostella ministereitä. Pari ehdokasta, toinen mm Tolvanen on arvostellut Astrid-tätiä maahanmuuttopolitiikasta.
Onko meillä olemassa poliisi-puolue josta ei virallisesti tiedetä mitään. Joten ei taas mitään rajaa sillä herralla.
Johan nyt kai kuitenkin poliisikin on yksityishenkilönä vaaliehdokkaana eikä suinkaan Paateron organisaation ehdokkaana.
Saa nahdä hiljeneekö ehdokkaat nyt Paateron jyrähdyksestä.
Hauska setä tuo täti Paatero!
En malta olla kommentoimatta vielä tätä keskustelua. Olen se järjestyksessä kolmas anonyymi alusta laskien. Muut anonyymitekstit eivät ole minun kirjoittamiani.
Moitin aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta (AYO), joka kiinnittää huomioita asetyyppiin eikä siihen, että kaikki ampuma-aseet ovat vaarallisia sopimattomissa käsissä.
Totesin myös, että ohjeet on saatettu voimaan lainvastaisessa järjestyksessä. Tämän seika jokainen voi huomata lukemalla aselain 119 §:n. AYO:n voimaan saattaminen edellyttää vähintään sisäasiainministeriön, todennäköisesti myös valtioneuvoston asetusta. Laillisuusvalvojat eivät ole virheeseen puuttuneet, huolimatta heille tehdyistä kanteluista.
Kirjoitan, koska Jyrki Virolainen toteaa: "Saa käsityksen, ettei poliisimiehillä itsellään ole nykyisin minkäänlaista tervettä järkeä tai käyttöä sille (ehkä sen käyttö on kiellettyä), vaan aina huudetaan, että "kun ei ole ohjeita, kun ei ole ohjeita.""
Kokemukseni perusteella poliisiorganisaatio on käskytysorganisaatia ja poliisimiehet noudattavat lähestulkoon poikkeuksetta ylhäältä päin tulevaa ohjeistusta, siitä riippumatta onko se heistä itsestään viisasta vai ei. Siinä mielessä terveen järjen käyttö jää vähäisemmäksi kuin se voisi olla. Tässä AYO-casessa ei voi sanoa ettei ohjetta ole, ongelmana on se, että se, hieman kärjistäen, mahdollisti edellä mainitusta syystä osaltaan koulusurmat.
Mitä poliisin ohjeistuksen suhteen pitäisi tehdä? Ainakin kumota laittomassa järjestyksessä voimaan saatettu ohjeistus, ja laatia uusi asianmukainen, joka keskittyy lähestusloon sataprosenttisesti lupaa hakevan henkilön sopivuuden arviointiin. Tämä jäänee kuitenkin haaveeksi, sillä se tarkoittaisi, että poliisijohto myöntäisi ohjeistusvirheensä.
Ovatko suomalaiset poliisit todella niin idiootteja, kuten anonyymin kirjoituksesta voisi päätellä?
Eipä siten mikään ihme, että tyhmyys vaati Kauhajoella 10 ihmisen hengen.
Onko Suomen tuomioistuinlaitos todella niin idioottimainen, että se hyväksyy poliisikunnan idioottimaiset selitykset?
Lääkkeiden merkitys koulusurmiin.
Yhteistä useimmille koulusurmatapahtumille on ollut niiden tekijöiden mielenterveysongelmat sekä heidän saamansa lääkitys. Olisiko syytä saattaa vastuuseen tai ainakin perusteellisesti selvittää mikä vaikutus surmaajien ottamilla tai ottamatta jättämillä lääkkeillä on ollut tapahtumiin. Joidenkin tietojen mukaan surmaajien käyttämät lääkkeet aiheuttavat tietyillä ihmisillä juuri tämäntyyppistä agressioita. Ovatko viranomaiset laiminlyöneet tehtävänsä salliessaan surmaajien käyttämien lääkkeiden käyttöön oton, mikä on ollut lääkkeiden valmistajien vastuu ja voidaanko vastuuseen laittaa ne tahot jotka ovat vastuussa potilaiden lääkkeiden otosta jne. Pitäisikö sisäministeriä syyttää myös kuolemantuottamuksesta kun hän jatkuvasti vähättelee tapausta ja puhuu yksittäistapauksista, eikä ole tehnyt mitään aselakien ja käytäntöjen tiukentamiseksi. Avoimia kysymyksiä on paljon.
Olen se sama anonyymi. Lupaviranomaisissa voitaneen tehdä samanlainen tarkastelu kuin meissä muissakin. Eivät ole sen parempia kuin huonompiakaan kuin me keskivertokansalaiset. Siellä on tosi hyviäkin henkilöitä. "Ongelma" on se, että poliisiorganisaatio on käskytysorganisaatio. Paikallistason lupaviranomainen kokee olevansa sidottu johdon antamiin ohjeisiin, olivat ohjeet virkamiehen mielestä sitten hyviä tai huonoja.
Toinen ongelma on poliisin ylijohto, joka toimii ampuma-aseasioissa puutteellisilla tiedoilla. Hyvä esimerkki on aselain muutosesitys, jonka presidentti vähän aikaa sitten allekirjoitti.
Lakiesitys valmisteltiin hallituksen esityksen laatimisohjeista täysin poiketen kokonaan virkamiestyönä, intressiryhmien asiantuntemusta ei käytetty lainkaan hyväksi. Sisäasiainministeri vakuutti valmistelun alettua, että intressiryhmiä kuullaan ja että he saavat vaikuttaa lain sisältöön. Kun lakiesitys julkaistiin niin intressiryhmät tyrmäsivät esityksen. Tällöin sisäministeri totesi, että koska intressiryhmien esitykset poikkesivat valtioneuvoston ottamasta kannasta, ei niitä voitu ottaa huomioon. Nämä lausumat ovat kiistattomasti luettavissa netistä. OKA totesi, että omaksuttu lainvalmistelu on poliittista tarkoituksenmukaisuutta eikä VN:n tässä omaksuttu menettely ole vastoin hyvää hallintoa. Sitä jää vain miettimään, että jos oman ohjeistuksen noudattamattomuus ei ole hyvän hallinnon vastaista niin mikä sitten??
Hyvän kuvan aselain muutosesityksestä ja sen laadusta saa osoitteesta www.aselaki.info. Kannattaa katsoa esim. aselakiesityksen ongelmakohtia -sivu. Ongelmakohtiin voi lisätä vielä hallintovaliokunnan tekemän muutoksen lakiesitykseen, jonka mukaan lääkäreille säädettiin ehdoton ilmiantovelvollisuus poliisille kaikista henkilöistä (ei tarvinne olla kaiketi edes potilas?), jotka voivat olla epäsopivia pitämään hallussaan ampuma-aseita. Lääkärin ei tarvitse tietää, onko henkilöllä aselupaa vai ei, ilmoitus on tehtävä kaikista ja poikkeuksetta. Säännös koskee kaikkia henkilöitä, jotka voivat käyttää lääkärin titteliä, esim. hammaslääkärit, gynekologit, silmälääkärit jne., toimessa olevia lääkäreitä tai "toimettomia". Ilmoitusoikeuden olisi vielä ymmärtänyt, mutta velvollisuutta en ihan. Jää miettimään, miten säännös sopii yhteen lääkärin ja potilaan luottamuksensuojan kanssa.
HAV:n muutosta ei käytetty enää perustuslakivaliokunnan kautta. Tosin, kaikella kunnioituksella, en tiedä onko sillä merkitystä. Valiokunta kun on iso sali pienoiskoossa ja on vaikea kuvitella, että havaitsisi enemmistöhallitusten lakiesityksissä mitään vikaa. Perustuslakituomioistuinta odotellessa...
Suomalainen poliisi(organisaatio), sekä tuomioistuinlaitos - kaikkinensa lainvalvojiin OKA ja EOA ovat todellisia kumiukkoja ja idiootteja kaikki tyynni!
Sieltä "yliopiston penkiltä" sitä ei vain tahdo(ta) nähdä, vaan pitää olla abaut yli 30 vuoden perstuntuma asioista(tilasta)..
Näin ulkopuolisesta, poliisin operatiivisesta toiminnasta jotain tietävänä, komisarion "kielto", mikäli sellainen tosiaan on tapahtunut, on täysin poliisikäytännön vastaista.
Käytäntönä kenttätoiminnassa on, ja on aina ollut, että aseita napataan pois, jos herää pienikin epäily, että niitä saatettaisiin käyttää väärin. Yhtenäistämisohjeilla ei ole tämän asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin, että niiden pohjalta ilmeisesti ratkaistaan komisarion menettelyn huolimattomuutta ampuma-aseen hankkimislupavaiheessa.
Kun ollaan rikosprosessissa, niin ratkaisu tehdään a) faktojen ja b) sovellettavien lainsäännösten perusteella.
Ohjeissa ei ole varmaankaan käsketty toimimaan lain vastaisella tavalla olemaan välittämättä mitään ao. yksittäisen tapauksen faktoista.
Faktat ovat selvät ja ne poliisin, kokeneen sellaisen, olisi toki pitänyt havaita. On turhaa urputtaa siitä, että poliisi on "käskyorganisaatio."
Jos kerran jopa ulkopuoliset eli postinkantaja ja/tai talonmieskin havaitsi vaaran ja koulusurmien riskin, niin kyllä koulutetun poliisin, joka toimii virkavastuulla, olisi pitänyt pystyä samaan.
Koulusurmien riskin havaitsivat myös kaikki muut poliisilaitoksella työssä olleet poliisimiehet.
Jotakin on todella pahasti pielessä, jos tästä huolimatta tuijotetaan yksinomaan joihinkin ohjeisiin ja niiden puutteisiin.
Jos ohjeet olivat puutteelliset, niin tämä tukee valtion korvausvastuuta asiassa, mutta se ei vapauta asepoliisia vastuuta, kun aseen väärinkäyttö oli ilmiselvää.
Tässä ollaan tämän perimmäisen ongelman edessä. Suomessa on kai mahdotonta saada koskaan poliisia vastuuseen kun virkatehtävässä on tapahtunut vakava virhe/laiminlyönti.
Hiukan paremmin taitaa menestyä poliisin rikkeet kun ne tapahtuvat vapaa-ajalla.
"Kun ollaan rikosprosessissa, niin ratkaisu tehdään a) faktojen ja b) sovellettavien lainsäännösten perusteella."
Tarkoitit varmaan, lainmukaan ratkaisu pitää tehdä.
Se onkin jo erijuttu tehdäänkö?
Entä sitten kun ratkaisu tehdään a) mä haluun näin, mukaan ja b) väärän lain soveltamisen perusteella?
Voisiko professori arvioida kenties omassa kirjoituksessaan nyt puhuttavaa asianajajaohjetta, eli asianajajan oikeutta lausua negatiivisia asioita/arvioita puolustettavastaan.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2011/03/1282345/asianajaja-katkaisi-suhteen-autokaistasurmaajaan---saako-niin-tehda
Jos verrataan suomalaista ja saksalaista koulusurmatapausta toisiinsa ja pidetään lähtökohtana sitä, että Suomessa syyte murha-aseen murhaajalle jättänyt poliisi jää/jäisi rangaistukseen tuomitsematta, niin silloin saksalaista isää ei olisi pitänyt edes syyttää mistään, vaan hänelle olisi tullut myöntää jokin ansiomitali poikansa kuoleman johdosta.
Lähetä kommentti