torstai 6. lokakuuta 2011

489. Todistustaakka parkkimaksuasiassa. Kuluttajariitalautakunnalta virheellinen suositus

Tältä niitä pitäisi löytyä...
1. Kuluttajariitalautakunta on kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan riita-asioissa ratkaisusuosituksia antava oikeussuojaelin, joka toimii oikeusministeriön hallinnonalalla ja joka lain mukaan on puolueeton ja riippumaton. Vuoteen 2007 saakka lautakunnan nimi oli kuluttajavalituslautakunta.

2. Lautakunnassa on päätoiminen puheenjohtaja ja päätoiminen varapuheenjohtaja sekä vähintään 10 sivutoimista lakimiesjäsentä ja sivutoimisia asiaintuntijajäseniä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimittään valtioneuvosto ja jäsenet ja heidän varamiehensä oikeusministeriö viideksi vuodeksi kerrallaan.

3. Yritin etsiä netistä lautakunnan nykyistä kokoonpanoa, mutta en löytänyt tätä koskevia tietoja. Ilmeni, että lautakunta on valittu viimeksi vuonna 2007, mutta ainoastaan lautakunnan puheenjohtajan henkilöllisyys ilmeni netistä. Puheenjohtajana on oikeustieteen tohtori Pauli Ståhlberg (51), joka on toiminut jo pitkään kuluttajavalituslautakunnan puheenjohtajana. Pauli S:n isä on OTT Kaarlo Ståhlberg, joka on toiminut asianajajana, eduskunnan oikeusasiamiehenä ja kahden hovioikeuden presidenttinä.

4. Kuluttajariitalautakunnan toiminnan idea on siinä, että kun oikeudenkäynti tuomioistuimessa saattaa olla riita-asioiden hoidossa usein liian kallis ja hankala tapa, riidan osapuoli voi saattaa asian kuluttajariitalautakunnalle. Lautakunnan päätökset ovat kuitenkin vain suosituksia, eivät siis osapuolia sitovia ratkaisuja. Lautakunnan suositukset eivät sido myöskään tuomioistuinta, jossa suosituksessa mainittu riita-asia mahdollisesti myöhemmin käsitellään.

5. Kuluttajariitalautakunta julkaisee tiedotteita merkittäviksi katsotuista asioista. Tänään 6.10. lautakunta on julkaissut tiedotteen otsikolla "Parkkiyhtiöllä näyttövelvollisuus." Tiedotteesta ilmenevä asia on käsitelty lautakunnan täysistunnossa. Lain mukaan lautakunnan täysistunnossa eli plenumissa ratkaistaan "periaatteellisesti tärkeät asiat." Täysistunnon puheenjohtajana toimii lautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja sekä kahdeksan jäsentä, jotka oikeusministeriö määrää.

6. Kuluttajariitalautakunnan tiedote löytyy tästä.

7. Lautakunnan tiedotteessa todetaan, että ko. asiassa ei ole ollut kyse pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa tarkoitetusta maksusta, josta vastaa kuljettajan ohella myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Yksityinen valvontamaksu ei perustunut kyseiseen lakiin, eli siis ilmeisesti pysäköintivirhemaksusta annettuun lakiin, vaan väitettyyn sopimukseen. Lautakunnan mukaan velkojan eli tässä tapauksessa siis parkkiyhtiön on näytettävä toteen saatavansa peruste. Asiassa ei ollut näytetty, että vastoin kuluttajan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun. Tämän vuoksi lautakunta päätyi suosittamaan, että parkkiyhtiö luopui vaatimasta 35 euron valvontamaksua ja syntyneitä perintäkuluja.

8. Tiedotteessa todistustaakkakantaa ei ole tarkemmin perusteltu, tarkemmat perustelut löytynevät itse päätöksestä. Tiedotteessa todetaan, että lautakunnan jo aiemmin esittämän lausuman mukaan valvontamaksua ei voida periä ilman, että se, joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai kuluttaja myöntää sen. Toisin kuin pysäköintivirhemaksun kohdalla, valvontamaksua koskeva maksuvelvollisuus ei synny automaattisesti vielä sillä perusteella, että pysäköinninvalvoja vaatii maksua. Yksityistä valvontamaksua ei voida määrätä yksipuolisesti, mikä on tunnusomaista julkisen valan käytölle.

9. Lautakunnan lausutuista perusteluista ilmenee ensinnäkin, että lautakunta on sillä kannalla, että valvontamaksun perimisessä ei ole kyse julkisen vallan käytöstä, vaan sopimukseen perustuvasta maksuvelvollisuudesta. Hyvä näin, sillä tämä onkin täysin perusteltu kannanotto, jonka myös korkein oikeus ennakkopäätöksessään KKO 2010:23, tämän blogikirjoittajan tavoin, on omaksunut.

10. Mutta itse pääasian osalta eli siitä, kenellä on todistustaakka edellä mainitusta kysymyksestä, en sen sijaan voi hyväksyä kuluttajariitalautakunnan suositusta. Suosituksen perustelut vaikuttavat kovin suppeilta ja perusteluissa on ainakin tiedotteen mukaan sivuutettu kokonaan todistustaakassa tärkeä reaalisiin asiaperusteisiin perustuva pohdinta pro et contra. Pahin puute on siinä, että perusteluissa on ohitettu näkökohdat, joihin Suomen prosessi- ja todistusoikeudessa nykyisin vallitseva näkemys todistustaakan jaosta riita-asioissa perustuu.

11. Kuluttajariitalautakunta näyttää lähteneen yksioikoisesti siitä periaatteesta, että maksua vaativan velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Tämä pitää toki paikkansa, mutta tästä ei vielä välttämättä seuraa, että parkkiyhtiöllä olisi todistustaakka sopimussuhteen kaikista yksityiskohdista ja, mikä on tärkeintä, myös sellaisesta yksityiskohdasta, jota yhtiö kerta kaikkiaan ei voi näyttää toteen, mutta jonka auton omistajalla tai haltijalla olisi helppo näyttää toteen.

12. Lautakunnan tiedotteessa todetaan, että yksityistä pysäköintiä ja valvontamaksua koskeva sopimus syntyy, jos autoilija on saanut sopimuksen syntymisestä riittävän tiedon ennen pysäköintiä. Tämä pitää paikkansa. Ajoneuvon kuljettaja saa tiedon mainituista sopimusehdoista yksityiselle parkkipaikalle asetetusta, pysäköintiä ja sen ehtoja koskevasta opaste- tai ilmoitustaulusta.

13. Tarkemmin sanottuna sopimus syntyy, kun ajoneuvo pysäköidään kyseiselle alueelle. Sopimuksen perustuva valvontamaksuvelvollisuus syntyy silloin, kun autoilija ei noudata mainituista tauluista ilmeneviä ehtoja. Tähän nähden lautakunnan tiedotteessa mainittu lause, jonka mukaan "maksuvelvollisuus ei synny automaattisesti vielä sillä perusteella, että pysäköinninvalvoja vaatii maksua," vaikuttaa oudolta. Sopimuksen ja maksuvelvollisuuden syntyminen ei riipu siitä, milloin parkkiyhtiö tai sen edustaja vaatii maksua.

14. Kun lukee tiedotteen tarkasti, niin siitä ei löydy tarkempia perusteluja suositukselle, jonka mukaan parkkiyhtiön pitäisi auton omistajan tai haltijan kiistäessä auton kuljettamisen näyttää, kuka (toinen mahdollisesti) autoa olisi kuljettanut. Sanotulle toteamukselle ei esitetä tiedotteessa itse asiassa asiassa muuta perustetta kuin se, että "velkoja on näytettävä toteen satavansa peruste" ja tällä perusteella siis myös se, että vastoin "kuluttajan" kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun. Sana "kuluttaja" on tässä yhteydessä aika epämääräinen ilmaisu, sillä siitä ei ilmene, oliko tämä salaperäinen kuluttaja auton omistaja vai haltija tai kenties joku muu.

15. Lautakunnan todistustaakkakäsitys vaikuttaa konstruktiiviselta ja käsitelainopilliselta. Lautakunnan kanta perustunee relevanttien tosiseikkojen ryhmittelyyn nojautuvaan todistustaakkateoriaan. Lähtökohtana pidetään vanhastaan omaksuttua ryhmittelyä, jonka mukaan on olemassa oikeuden syntymistä ja oikeuden lakkaamista koskevia tosiseikkoja.

16. Mainitun teorian mukaan katsotaan, että että sillä asianosaisella, joka nojautuu tietynlaisen oikeussuhteen - kuten juuri sopimussuhteen - olemassaoloon, siis yleensä riitajutun kantajalla, on todistustaakka oikeuden syntymisen edellytyksenä oleviin tosiseikkoihin nähden, kun taas hänen vastapuolensa, yleensä vastaajan, on puolestaan todennettava sellaiset seikat, jotka ovat aiheuttaneet kerran syntyneen oikeuden lakkaamisen.

17. Mutta kuten Suomen siviiliprosessioikeuden ja todistusoikeuden "viimeiset suuret nimet" eli Tauno Tirkkonen ja Jouko Halila ovat todenneet, suuria erimielisyyksiä on kuitenkin mainitun tosiseikkojen kolmijakoon perustuvan todistustaakkanormin soveltamisessa aiheuttanut kysymys siitä, missä määrin kantajapuolen olisi näytettävä toteen kaikki ne tosiseikat, jotka ovat oikeuden syntymisen edellytyksiä. Kuten Tirkkonen ja Halila ja myöhemmin myös Juha Lappalainen ovat todenneet, oikeuden syntymisen perustana olevaa tosiseikkojen ryhmää on pidetty liian suurena ja siihen perustuvaa kantajan todistustaakkaa liian raskaana. Sen vuosi oikeuskirjallisuudessa on pyritty löytämään kriteereitä, joita käyttäen ns. oikeutta synnyttävien tosiseikkojen näyttövelvollisuus voitaisiin joiltakin osin siirtää vastaajalle.

18. En lähde tässä erittelemän erilaisia todistustaakkateorioita tämän pidemmälle, vaan totean, että po.parkkimaksuasiassa on kyse juuri siitä, että sopimussuhteen syntymiseen vetoavan osapuolen eli tässä tilanteessa parkkiyhtiön todistustaakka kävisi liian raskaaksi, jos yhtiön pitäisi näyttää toteen kaikki sopimussuhteen syntymisen edellytyksenä olevat tosiseikat, eli vastoin ajoneuvon omistajan tai haltijan taikka valvontamaksun saneen henkilön kiistämistä myös se, että juuri tuo henkilö oli pysäköinyt ajoneuvon kyseiselle parkkipaikalle.

19. Parkkiyhtiön on yleensä hyvin vaikea ja useimmiten suorastaan mahdotonta näyttää sanottua seikkaa. Sen sijaan auton omistajalla ja haltijalla on aina helppo tehtävä näyttää toteen, ettei hän ollut autoa kuljettanut osoittamalla henkilön, jolle hän oli ko. tilanteessa luovuttanut autonsa kuljetettavaksi tai esittämällä rikosilmoituksen siitä, että auto oli otettu hänen hallustaan luvattomasti.

20. Todistustaakkanormi tulisi yleensä ja siten myös tässä tilanteessa asettaa järkevästi siten, että se palvelee yleisesti hyväksyttäviä intressejä eikä johda esimerkiksi elinkeinoharjoittajan kohdalla tilanteeseen, jossa hänen toimintansa häiriintyisi tai jopa kenties estyisi kokonaan. Todistustaakkaa ei pidä asettaa niin, että se palvelee lähinnä vain rettelöitsijöitä tai niitä, jotka haluavat kaikin keinoin välttää sopimuksiin perustuvia vastuitaan ja velvoitteitaan tai saattaa sopimuskumppaninsa ahdinkoon.

21. Kuluttajariitalautakunta on täysistunnossaan sivuuttanut kuitenkin ne opit, mitä Tauno Tirkkonen, Jouko Halila ja Juha Lappalainen ovat todistustaakan jaosta tunnetuissa oppikirjoissaan lausuneet. Vakavin puute on se, että lautakunta on sivuuttanut kokonaan todistustaakan jaossa aina riita-asiassa merkittävässä asemassa olevat, alkuperäistodennäköisyyteen ja kokemusperäiseen todennäköisyyteen perustuvat reaaliset näkökohdat. Minusta pahin puute on siinä, että lautakunta ei ole pannut minkäänlaista painoa näyttömahdollisuuksille eli sille, kumman osapuolen, siis parkkiyhtiön vai "kuluttajan," on helpompi näyttää toteen asianomainen riitainen seikka. Tässä on minusta ilman muuta päädyttävä siihen, että valvontamaksuvaatimuksen saaneen on helppo näyttää toteen, ettei hän ole ajoneuvoa kuljettanut ja pysäköinyt, koska hän tietää, hänen on itse asiassa syytä tietä, kenelle muulle hän on luovuttanut autonsa kuljetettavaksi.

22. Viittaan myös OTT Timo Saranpään vuonna 2010 Lapin yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan "Näyttöenemmyysperiaate riita-asiassa." Kirjassa puolletaan sitä, että tuomioistuimen tulisi, ei vain poikkeustapauksissa, vaan yleensä aina lähtökohtaisesti perustaa riitaisessa tapauksessa tuomio seikkaan, joka todisteiden valossa on todennäköisemmin totta. Saranpää puoltaa näyttöenemmyysperiaatetta muun muassa sillä perusteella, että sitä sovellettaessa kumpaakaan asianosaista ei aseteta toista parempaan asemaan, vaan näyttöenemmyyttä ankarampi näyttövaatimus edellyttää erityisiä perusteita. Saranpää ei ole ottanut väitöskirjassa nimenomaisesti kantaa nyt esillä olevaan parkkimaksuasiaan.

23. Olen jo aiemmin kirjoittanut kysymyksestä olevasta todistustaakkaongelmasta. Katso blogia 316/15.9.2010 "Todistustaakkaoppia parkkimaksuasioissa." Kirjoitus löytyy tästä.

24. Otan tähän pätkän mainitusta blogikirjoituksestani:

- Suomessa prosessioikeudelliseen kirjallisuuteen ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvan käsityskannan mukaan kysymys todistustaakan jaosta ratkaistaan yleensä ja ennen muuta kahden kriteerin eli a) kokemusperäisen todennäköisyyden ja b) näyttömahdollisuuden perusteella. Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan todistustaakka tietystä seikasta on sillä osapuolella, jonka esittämä väite merkitsee poikkeamista elämän säännönmukaisuuksista eli siitä, miten asiat yleensä ovat. Näyttömahdollisuus todistustaakan jakokriteerinä puolestaan merkitsee näyttövelvollisuuden asettamista sille riitapuolelle, jolle on katsottava olevan helpompaa esittää selvitystä edukseen verrattuna hänen vastapuolensa mahdollisuuksiin näytön esittämiseen omaksi edukseen.

Puheena olevaan tilanteeseen sovellettuna mainitut vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön nojautuvat todistustaakkasäännöt merkitsevät sitä, että todistustaakka on auton omistajalla tai haltijalla, joka väittää, ettei hän ollut itse kuljettanut autoa eikä pysäköinyt ajoneuvoaan "laputuspaikalle." Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan nimittäin kuljettaja on yleensä ajoneuvon omistaja tai haltija. Jos muuta väitetään, on väitteen esittäjän näytettävä väite toteen. Yleensä omistaja tai haltija tietää, kenen käytössä ajoneuvo on ollut, jollei hän ole itse kuljettanut sitä. Hänen on helpompaa esittää siitä näyttöä kuin valvontafirmalla, jonka on, kuten Iltalehtikin toteaa, lähes mahdotonta osoittaa, kuka auton pysäköi. Tämäkin näkökohtaa kallistaa todistustaakan auton omistajalle tai haltijalle. Omistajan/haltijan on näytettävä eli saatettava ainakin todennäköiseksi, ettei itse hän kuljettanut autoa ja pysäköinyt sitä.

Oikeusministeriössä on viime talvena valmistunut ehdotus laiksi yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Lakiehdotuksen mukaan valvontamaksu on ajoneuvon luvattomasti pysäköineen kuljettajan suoritettava, mutta maksusta vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Omistaja tai haltija on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että ajoneuvo oli tuolloin luvattomasti kuljettajan käytössä. Maksuvaatimus annetaan henkilökohtaisesti ajoneuvon kuljettajalle tai, jos kuljettajaa ei tavata, kiinnitetään ajoneuvoon näkyvälle paikalle. Jollei maksua suoriteta määräajassa, valvontamaksua koskeva vaatimus lähetetään ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.

25. Näin siis kirjoitin vuosi sitten. Minulla ei ole syytä muuttaa käsitystäni riitalautakunnan tämänpäiväisen suosituksen jälkeen.

26. Yleisesti hyväksytyistä todistustaakkanormeista on vain harvoja säännöksiä laissa. Miksi pysäköintivirhemaksulakiin on otettu säännökset siitä, että pysäköintivirhemaksusta vastuussa on myös auton omistaja tai haltija? Luonnollisesti siksi, että auton omistajalla tai haltijalla on epäselvässä tilanteessa käytännössä mahdollisuus näyttää, ettei hän ole autoa kuljettanut. Asianomainen säännös on siis nimenomaan todistustaakan jakoa koskeva normi ja tämän vuoksi se on lakiin otettu. Samassa tarkoituksessa myös yksityistä pysäköinninvalvonta koskevassa hallituksen lakiesityksessä ehdotettiin vastaavanlaisen säännöksen ottamista lakiin. Tuollaisen säännöksen puuttuminen yksityisen parkkivalvonnan osalta laista ei merkitse, kuten kuluttajariitalautakunta näyttää ajattelevan, ettei todistustaakkanormia, joka asettaa mainitussa tilanteessa näyttövelvollisuuden auton omistajalle tai haltijalle, voitaisi hyväksyä.

27. Vanhoissa tuomarinohjeissa opastetaan tuomaria, että "kaikkea lakia on älyllä käytettävä" ja että "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan" sekä "yhteisen kansan hyöty on paras laki, ja sen tähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödyksi se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän."

28. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole toistaiseksi lakia, vaan asiassa toimitaan sopimuspohjalla ja yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan. Todistustaakasta puheena olevassa tilanteessa ei ole myöskään lainsäännöstä, mutta todistustaakkanormi on asetettava niin, että normi ja sen soveltaminen koituu "yhteisen kansan hyödyksi." Minusta kuluttajariitalautakunnan asettama normisuositus ei koituisi yhteisen kansa hyödyksi, vaan suosii lähinnä vain rettelöijiä, jotka haluavat kaikin keinoin asettaa kapuloita yksityisen pysäköinninvalvonnan rattaisiin ja haitata tai estää yhteiskunnan kannalta hyödyllisen toiminnan jatkumisen. Sellaista todistustaakkanormia ei voida hyväksyä.

29. Minusta parkkiyhtiön tai -yhtiöiden ei kannattaisi tyytyä kuluttajariitalautakunnan suositukseen, vaan asia pitäisi saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, jolloin saadaan oikeuden ratkaisu. Tosin yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettaneen kohtapuolin uusi lakiesitys eduskunnalle ja siihen otetaan varmuudella samanlainen säännös omistajan ja haltijan vastuusta kuin eduskunnassa rauenneeseenkin lakiesitykseen. Lakiesityksen valmistelu ja sen käsittely hallituksessa ja eduskunnassa voi kuitenkin kestää parikin vuotta.

31. Parkkiaktivistien ja heidän hengenheimolaistensa sivustolla on jatkuvasti intetty - vailla asianmukaisia perusteluja - että korkein oikeus olisi ratkaisussaan KKO 2010:23 hyväksynyt kannan, jonka mukaan parkkiyhtiöllä olisi todistustaakka auton kuljettajasta, jos omistaja väittää, ettei hän kuljettanut. Väite on väärä. Puheena olevassa tapauksessa tapauksessa KKO 2010:23 ei nimittäin koko kysymys todistustaakasta aktualisoinut, ei alioikeudessa, ei hovioikeudessa eikä korkeimmassa oikeudessa. sanotussa tapauksessa oli nimittäin esitetty täysi eli riittävä näyttö siitä, kuka autoa oli kuljettanut. Tämän näytön esitti, auton omistajan myötävaikutuksella, parkkiyhtiö. Tällöin sillä, kumpi osapuolista tuon näytän esitti, ei ole merkitystä. On tärkeää huomata ja muistaa, että todistustaakka ja sen jakautuminen asianosaisten kesken tulee kysymykseen eli aktualisoituu vasta sitten, jos näyttö asiassa on epäselvä tai puutteellinen. Vasta tällöin joudutaan kysymään, kumpi asianosaista eli riidanosapuolista kantaa haitan tästä. Ratkaisussa KKO 2010:23 selostetussa niin sanotussa ParkComin tapauksessa todistustaakka ei lainkaan aktualisoitunut. Nimittäin siksi, että ko. asiasta eli siitä, kuka oli kuljettanut autoa, oli esitetty täysi näyttö. Sillä seikalla, kumpi osapuoli tuon näytön esitti, ei ole todistustaakan kannalta merkitystä, oli se kumpia tahansa, näyttö kelpaa (kirjoitettu 14.10).

30. PS.

Kun sain edellä olevan tekstin kirjoitetuksi, sain sähköpostitse kuluttajariitalautakunnan päätöksen. Sen perusteluissa ei sanota todistustaakkakysymyksestä juuri sen enempää kuin julkaistussa tiedotteessakaan. Lautakunnan päätös on minusta asian merkittävyyden kannalta puutteellisesti ja yksipuolisesti perusteltu.

Päätöksestä ilmenee, että lautakunnan tiedotteessa mainittu "kuluttaja," joka saattoi asian lautakunnassa vireille, on (Kuopiossa 15.4.2009) pysäköidyn auton omistaja. Hän kiisti pysäköineensä omistamaansa autoa parkkiyhtiön valvomalle alueelle ja totesi, että hänellä ei ole velvollisuutta osoittaa, kuka auton oli pysäköinyt. Parkkiyhtiö totesi vastauksessaan, että sen on mahdotonta selvittää auton kuljettajan tietoja, minkä vuoksi valvontamaksu osoitetaan aina auton omistajalle. Auton omistajalla on mahdollisuus ilmoittaa yhtiölle, kuka ajoneuvoa on ajanut, jolloin yhtiö perii saatavan kyseiseltä henkilöltä. Omistaja ei ollut po. tapauksessa suostunut ilmoittamaan, kuka autoa ajoi. Omistaja oli kuitenkin itse ajanut autoa tai ollut autossa sitä pysäköitäessä, koska oli nähnyt valvontamaksulapun.

Suositusta koskevan päätöksen tekemiseen osallistuivat kuluttajariitalautakunnan täysistunnossa puheenjohtaja Pauli Ståhlberg ja ylitarkastaja Annaliisa Ahlroth sekä seuraavat lautakunnan muut jäsenet: Harri Isokoski, Helena Laine, Janne Makkula, Mirja-Leena Nurmi, Tiina Oksala, Heikki Saipio ja Helena Ålgars.


107 kommenttia:

Kalle kirjoitti...

Tuo todistustaakkajako on helposti hyväksyttävissä normaalitapauksessa, missä ajoneuvolla on yksittäinen omistaja tai haltija. Mutta, mitenkäs todistustaakkajako menisi tapauksessa, missä ajoneuvon omistajana on yhteisö, ajoneuvolla ei ole (rekisteriin merkittyä eikä reaalista) haltijaa, ja ajoneuvoa käyttää useampi henkilö toisistaan tietämättä? Onko tässä tapauksessa omistava yhteisö velvollinen itsenäisesti selvittämään, kuka käyttäjistä on sopimuksen solminut, mikäli ei halua maksaa sopimuksen maksuja?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kyllä, mielestäni on. Ajoneuvoa voi kuljettaa vain yksi henkilö kerrallaan. Kuljettajan selvittäminen ei ole yhtiölle ym. sellaiselle mikään ylitsepääsemätön ongelma. Yhtiöllä on mahdollisuus varautua etukäteen ko. tilanteessa mainitun asian selvittämiseen asianmukaisella tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Virolaisen blogista muistelen lukeneeni, että tämä OTT Pauli Ståhlberg on pyrkinyt jo useamman kerran KKO;n oikeusneuvoksen virkaan. Eipä ole vielä sitten näköjään tärpännyt.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni kuluttariitalautakunnalta kaikin puolin onnistunut ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti...

Blogistin kanta todistustaakkaan on perusteltu.
Kuluttajanriitaltk:n päätöksessä mielenkiintoisin oli virke: "Lautakunnan täysistunto on tuoreessa ratkaisussaan todennut, että ylimmän oikeusasteen kannanotosta ei ole syytä poiketa, ilman lainmuutosta tai uutta aiemmasta poikkeavaa ennakkopäätöstä, siitä eroavista kannanotoista huolimatta."
Se osoittaa, ettei ltk nähnyt syytä uuteen tulkintaan Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanoton tähden.

Pulueeton tarkkailija kirjoitti...

Tällä kertaa Virolaisen vaatii siis lainsäädäntöön muutosta, joka muuttaisi Suomen lainsäädännön ytimen perusteita. Laajasti käsiteltynä jokaisen henkilön pitäisi varautua todistamaan olevansa syytön tapahtumaan, josta jopa yksityinen bisnesfirma keksii henkilöä syyttää. Mikäli syyttömyyden todistaminen ei onnistuisi, katsotaan kyseinen henkilö syylliseksi.

Perusteluina Virolainen esittää yksityisen parkkeeraustoiminnan vaikeutta todistaa omistaja laillisesti syylliseksi sopimusten vastaiseen tapahtumaan. Käytännössä kyseinen menetelmä saattaisi kuitenkin levitä moniin muihinkin tapahtumiin ja lopputuloksena olisi se, että syytetty on syyllinen, jos ei kykene muuta todistamaan. lakimiehelle saattaisi tälläinenkin muutos olla varsin sopivaa. Tulot ainakin lisääntyisivät.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Puolueeton tarkkailija on tarkkailussaan väärässä.

Yksityisessä pysäköinnissä ja sen ehtojen rikkomisessa ei ole kyse mistään rikoksesta tai rikosoikeudesta taikka rikosprosessioikeudesta.

Kysymys on siviilioikeudesta, sopimusoikeudesta ja siviiliprosessioikeudesta. Silloin noudatetaan erilaisia todistustaakkasääntöjä kuin rikosasiassa, jossa Puolueeton näyttää jostakin syystä harhailevan,

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä ja painava kirjoitus todistustaakan jaosta.

En soisi, että Suomessa mentäisiin amerikkalaistyyppisiin oikeudenkäynteihin, joissa näyttää pärjäävän se, joka osaa parhaiten puliveivata ja jolla on siihen varaa. Kyllä tuomioistuimen pitää voida antaa tuomioita sen mukaisesti, mikä kaiken järjen mukaan on totta; ei keksittyjen, ehkä epäonnistuneiden menettelysäännösten perustella.

Hieman ihmetyttää se, että kuluttajalautakunta on mennyt antamaan näin näkyvän (täysistunto) ratkaisun asiassa, josta on korkeimman oikeuden kanta ja lainvalmistelu vireillä. Olisiko ollut viisaampaa ratkoa asiat hieman matalammalla profiililla normaalikokoonpanossa (mikä se sitten lieneekään).

Olikohan täysistuntoratkaisu muuten yksimielinen; en ainakaan vielä löytänyt sitä.

Anonyymi kirjoitti...

Minä en ymmärrä, miksi kuluttajariitalautakunta ylipäätään käsittelee tällaisia asioita. Kuuluvatko tällaiset sopimusriidat edes kuluttajariitalautakunnan toimivaltaan?

T. oik,yo, LaY

Anonyymi kirjoitti...

Kyse on kuitenkin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajaksi tässä tapauksessa katsotun auton omistajan välisestä sopimusehtoja koskevasta riita-asiasta, jossa k-lautakunta on toimivaltainen antamaan ratkaisusuosituksen, vaikka riidanalainen kysymys koskikin prosessuaalista kysymystä eli todistustaakan jakoa.

Anonyymi kirjoitti...

Taikasana lienee tällä kertaa "kuluttaja". Kuluttajuuteen vetoaminen usein estää ratkaisuja tekevissä tahoissa järjen käytön. Eihän nyt sentään kuluttajalle sovi asettaa samanlaisia (näyttö)velvollisuuksia kuin esimerkiksi auton omistajalle.

Anonyymi kirjoitti...

"...kuluttaja, oikeastaan kuljettaja..."

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka tämä saattaa tuntua jankkaukselta on tämäkin parkkimaksuasia helppo ratkaista oikeudellisesti. Todistustaakka on yksinkertaisesti kantajalla ts. parkkisakottajalla.

Vastoin blogistin kantaa kanne on yksinkertaisesti ratkaistavissa vaatimuksen saanee osalta seuraavalla väitteellä.
Asiassa sovelletaan maanvuokralain 1§, 3 § ja 72 §. Kanne hylätään. Kyltin ohi ajaminen ei muodosta maanvuokralain mukaista kirjallista tai suullista sopimusta. Hiljainen hyväksyminen kyltin ohi ajamalla ei ole mainitussa laissa mainittu kirjallinen sopimus. Vielä vähemmän se on suullinen sopimus. Kysymyksessä on muun maan vuokra jossa noudatetaan maanvuokralain säännöksiä. Hiljainen hyväksyntä kyltin ohi ajalmalla ei ole rinnastettavissa suulliseen sopimukseen.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö edustaja-olettamaa voisi käyttää luontevasti tässä:

auton kuljettaja toimii auton omistajan valtuuttamana edustajana auton pysäköintiä koskevassa oikeustoimessa.

Auton parkkeerannut henkilö on valtuutettu asemansa perusteella: ohjannut auton parkkipaikkaan.

Toki auton omistjaa voi toimivallan kiistää, mutta se ei vaikuta sopimuksen sitovuuteen. Autoa kuljettava henkilö on omistajan edustaja ja parkkiyhtiön on voitava luottaa tähän, jos muuta selvästi ei ole syytä epäillä.

Eli jälkikäteinen näyttö anastuksestakaan ei sopimusta sinänsä tee sitomattomaksi. Voisi kylläin soveltaa tässä OikTL 33§ ja katsoa siihen vetoamista kunnianvastaiseksi ja arvottomaksi.


Miksei täysin ilmeistä sopimusoikeudellista edustaja-olettamaa käytetä?

Ei muuallakaan omistajan tarvitse olla itse sopimassa, asemavaltuutus on aivan tavallista.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kyllä tämä "maanvuokra-anonyymi" sitten todella jaksaa jankuttaa jankuttamasta päästyäänkin!

Sopimuksen syntyy ei tarvita aina ja joka tapauksessa kirjallista tai suullista sopimusta. Riittää konkludenttinen tai reaalisopimus kuten juuri tässä valvontamaksu-asiassa on laita. KKO on ottanut tästä nimenomaisen kannan ratkaisussa 2010:23. Maanvuokrasta ei todellakaan ole kysymys.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Eipä taida edustajakonstruktio tai asemavaltuuskuviokaan tähän tapaukseen sopia.

Anonyymi kirjoitti...

Entä sitten, jos omistajan/haltijan osoittama kuljettaja kiistää kuljettaneensa autoa?

Aika hankala omistajankin esittää näyttö kuljettajan henkilöllisyydestä.

Katsotaan todennäköiseksi, että omistaja valehtelee, sillä useammin autoa kuljettaa sen omistaja kuin joku muu?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Molemmat "kiistäjät" vain oikeuteen vastaajiksi, katsotaan sitten käräjillä, kumpi niistä on "todennäköisin" kuski!

Anonyymi kirjoitti...

Kamalan todellisuuspakoisia skenaarioita se ihmismieli vaan tuottaa, kun yritetään omaa kantaa puolustaa.

Blogissa on esitetty hyvin selkeästi se, miten todistustaakkakysymyksiä tarkastellaan juridiikassa. Erilaiset älyttömät ja tuulesta temmatut ehdotukset eivät hevin nykytilaa järkytä.

Anonyymi kirjoitti...

Todennäköisesti A on kuljettanut auton kyltin ohi, jolloin hän on todennäköisesti nähnyt kyltin ja todennäköisesti sisäistänyt sen sisällön, mistä syystä hän on auton pysäköimällä (ollessaan auton todennäköinen kuljettaja)ilmaissut sopimustahtonsa.

Kokemusperäistä todennäköisyyttä.

Anonyymi kirjoitti...

Siitä, ettei auton omistajalla ole niin sanotusti puhtaat jauhot pussissaan, voidaan katsoa vallitsevan kokemusperäinen todennäköisyys, jos omistajan auto on tavattu pysäköintialueelta pysäköitynä, mutta hän kiistää kuljettaneensa ja pysäköineensä autoaan ja sanoo, ettei hän halua kertoa, kenelle hän oli luovuttanut autonsa kuljettavaksi ja mainitsee lakonisesti olan kohautuksin vaikenemisensa syyksi vain sen, että "eräiden oikeusoppineiden mukaan" todistustaakka auton kuljettajan henkilöllisyydestä on parkkiyhtiöllä eikä hänellä siis ole mitään velvollisuutta kertoa, kuka autoa kuljetti.

Anonyymi kirjoitti...

Valvontamaksun maksussa niskuroivaa auton omistajaa tai haltijaa voidaan kait kuulla oikeudessa totuusvakuutuksen nojalla eli käytännössä samalla tavalla kuin todistajaa,

Anonyymi kirjoitti...

"Minusta kuluttajariitalautakunnan asettama normisuositus ei koituisi yhteisen kansa hyödyksi, vaan suosii lähinnä vain rettelöijiä, jotka haluavat kaikin keinoin asettaa kapuloita yksityisen pysäköinninvalvonnan rattaisiin ja haitata tai estää yhteiskunnan kannalta hyödyllisen toiminnan jatkumisen."

Minusta tämä lause on Virolaisen kirjoituksessa kaikista parhaiten perusteltu ja kiteyttää kirjoituksen terän. Siis, Virolaisen mielestä rettelöitsijät toimivat yhteistä kansaa vastaan ergo kuluttajariitalautakunta on väärässä. Tätä mielipidettä kaikki pitäköön oikeana.

Sellaisille oikeusperiaatteille kuten heikomman osapuolen suoja ei tässä asiasssa tietenkään ole mitään merkitystä. Kuljettaja mikään kuluttaja ole vaan huligaani.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Blogikirjoituksessa asioita voidaan esittää hieman kärjekkäästikin. Kuljettajat, kuskit ja autoilijat ovat yleensä eli valtaenemmistöltään toki aivan kelpo väkeä, jotka maksavat sakkonsa ja myös "parkkisakkonsa" nurkumatta eivätkä ryhdy täysin turhasta vänkäilemään. He eivät valloita kerrostalojen parkkipaikkoja ja vie parkkitilaa talon asukkailta. Mutta sitten on pieni joukko näitä rettelöintiin taipuvaisia auton kuljettajia, jotka eivät kunnioita yksityisiä parkkialueita, vaan kerskuvat ja keskenään oikein kilpailevat siitä, kuinka monta parkkiyhtiön antamaa valvontamaksulappua ovat ehtineet repiä.

Tällaisille tyypeille k-lautakunnan huonosti perusteltu suositus tulee kuin taivaan lahjana.

Ovatko he todellakin "heikompia osapuolia"?

Anonyymi kirjoitti...

Olen vammaispysäköintiluvan haltijana havainnut, että yksityiselle firmalle on mahdotonta valittaa parkkimaksusta. Kirjeenvaihto johtaa ainoastaan uhkaukseen perintätoimista.

Jarno kirjoitti...

Virolainen kirjoitti "Molemmat "kiistäjät" vain oikeuteen vastaajiksi, katsotaan sitten käräjillä, kumpi niistä on "todennäköisin" kuski!"
Riittääkö Suomessa 51% todennäköisyys syyllisyydestä sopimusrikkomukseen, jotta joutuu maksamaan sanktion?

Anonyymi kirjoitti...

"Tällaisille tyypeille k-lautakunnan huonosti perusteltu suositus tulee kuin taivaan lahjana." kirjoitteli JV

Mielestäni lautakunnan ratkaisu on varsin hyvin perusteltu. Ratkaisu on ymmärrettävä koko auditoriolle siis lakimieskunnalle että muille ihmisryhmille.

Jos taasen ymmärrettävyyden näkökulmasta tarkastelee reaalisopimus yms. lainopillisia teoreettisia käsitteitä, joita blogistin ja korkin ratkaisussa vilistelee, niin heikommalle nämä perustelut jäävät. Ikään kuin tavoiteltaisiin asian teorisointia, jolloin on selvää, että ymmärrettävyys muiden kuin oppineiden keskuudessa on heikkoa.

Tuomion perusteluiden ymmärrettävyydellähän varmistetaan tuomioistuinten ja viimekädessä koko oikeusjärjestyksen legitimiteetti.

Niin ja tämä muu asiassa käyty keskustelu on aika lailla selitys-osastoa, jota harrastellaan yleensä silloin kun ollaan väärässä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Luulisin, että anonyymi on hyvillään vain lautakunnan suosituksen lopputuloksesta, eli hän kuuluu "heihin." Perusteluilla hänellä ei ole väliä.

Ongelma on sinä, että itse asiassa lautakunta ei ole perustellut suositustaan juuri mitenkään. MIksi todistustaakka on parkkiyhtiöllä? Tästä ei löydy vastausta päätöksen perusteluista.

Jos joku "auditorio", jota anonyymi katsoo edustavansa, tyytyy vähään eli niukkoihin ja lähes olemattomiin perusteluihin, niin mikäs siinä sitten.

On kuitenkin myös niitä, joita "on katsottava" -tyyppiset perustelut eivät tyydytä, vaan jotka edellyttävät tuomioistuimilta ja muilta lainkäyttöelimiltä asia-argumentteja ja pro et contra -perusteluja.

Anonyymi kirjoitti...

JV:"Luulisin, että anonyymi on hyvillään vain lautakunnan suosituksen lopputuloksesta, eli hän kuuluu "heihin." Perusteluilla hänellä ei ole väliä."

Tähän saakka on kukkaroni kestänyt kunnallisetkin parkkisakot ja varmaan kestavät nämä "valvontamaksut"(tässäpä tätä terminologiaa). Eli ehkä kuulun, ehkä en.

JV:"Jos joku "auditorio", jota anonyymi katsoo edustavansa, tyytyy vähään eli niukkoihin ja lähes olemattomiin perusteluihin, niin mikäs siinä sitten."

Liekö yksityiskohtaisuudella ja perusteellisuudella merkitystä, silloin kun asiaa eivät enää muut kuin oppineet ymmärrä.

Taso on silloin kuin kuntien talousarvioissa. Ei niistäkään kukaan mitään ymmärrä, paitsi valmistelevat viranhaltijat.

Nyt olemme samankaltaisen ilmiön äärellä. Teoretisoinnilla perusteluissa tehdään asiasta niin vaikea, ettei sitä kukaan kyseenalaistaisi, mutta lopputulos on sekava ja syntyy "heitä" ja muita rintamia.

Toisin sanoen, ei korkki ole onnistunut perusteluisaan kun näyttää edelleen olevan aika kovaa vastustusta asiassa eikä oikeusjärjestystä eri ryhmät näytä ymmärtävän.

Eikö niin?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tämän päiväisessä Hesarissa oli uutisjuttu k-lautakunnan eilisestä suosituspäätöksestä. Siinä on haastateltu pj. Ståhlbergiä.

HS:n jutussa oli alaotsikkona teksti, jonka mukaan k-lautakunta olisi katsonut, että "tuulilasiin jätetty maksulappu ei vielä velvoita kuluttajaa mihinkään."

Tämä tarkoittaisi sitä, että sopimus, johon lautakunta on jo aiemmin todennut yksityisen pysäköintimaksun perustuvan, ei olisikaan pätevä! Sopimusehtoja rikkoneen autoilijan ei lautakunnan mukaan tarvitsekaan maksaa valvontamaksua, vaikka hän on hyväksynyt valvontamaksua koskevat sopimusehdot.

Kovin ristiriitaiselta tuntuu.

Jos lautakunta on todella tuota mieltä, mitä HS:ssa kerrotaan, niin sehän merkitsisi itse asiassa sitä, että lautakunta haluaa mitätöidä nyt koko yksityisen pysäköinninvalvonnan.

Lautakunta ja Ståhlberg ovat toki väärässä, sillä sopimus syntyy, kuten KKO:n ennakkopäätöksessäkin muistaakseni todettiin, jo silloin kun autoilija pysäköi parkkipaikalle, jolloin hän on hyväksynyt esille pannut sopimusehdot.

Ståhlbergin ja lautakunnan mukaan vasta sitten, kun parkkiyhtiö alkaa karhuta valvontamaksua, ryhdyttäisiin neuvottelemaan sopimusehdoista!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Koko auditorion, ellei peräti koko universumin, puolesta täällä kommentoivalle anonyymille toteaisin vain, että jos valvontamaksuja ei haluttaisi maksaa, ei kyse ole toki siitä, ettei asiaa ja perusteluja ymmärrettäisi, vaan siitä, ettei noilla ymmärtämättömiksi tekeytyvillä kerta kaikkiaan ole halua pysyä sopimuksessa eikä maksaa velvoitettaan.

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko kuluttajavalituslautakunnan päätös Pauli Ståhlbergin puheenjohdolla ollut tarkoitettu myös näytöksi Paulin pätevyydestä ja osaamisesta KKO:n oikeusneuvoksen hommiin?

Paulihan on kuulemma hakenut tuota himoittua virkaa jo monasti. Riittäisikö näyttö nyt? Kuka tietää, KKO:n jäsenten valinta kun on aina täydellistä arpapeliä.

Anonyymi kirjoitti...

JV"..vaan siitä, ettei noilla ymmärtämättömiksi tekeytyvillä kerta kaikkiaan ole halua pysyä sopimuksessa eikä maksaa velvoitettaan."

1) Jäitä hattuun.

2) Nämä valvontamaksut eli sopimus- eli pysäköintisakot ovat kohdillaan. Moni taloyhtiö on tästä sakko-oikeudesta todella tyytyväsiä ja hyvä niin.

Kyse on nimenomaisesti siitä, että jotakin tässä ei hyväksytä. Blogistin kanta näkyy yllä. Mielestäni tässä blogisti on väärässä.

Kysymys ei ole rahasta vaan jostain muusta. En usko että virhepysäköijät jaksaisivat tällaista asiaa tässä blogissa vastustella kun kerran eivät jaksa edes pysäköidä oikein. Kukaan ei valita valvontamaksun määrästä, vaan jostakin muusta.

Todennköisintä on se, että tätä ei ymmärretä ja silloin ei voi tietysti lähteä muusta kuin siitä, että perustelut eivät ole onnistuneet, eikö niin?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Kyse on nimenomaisesti siitä, että jotakin tässä ei hyväksytä...Kysymys ei ole rahasta vaan jostain muusta".

Yritäpä nyt, hyvä auditorio-kommentoija, selvittää ensin itsellesi, mistä "muusta" on kysymys ja mikä on se "jokin, jota ei hyväksytä."

Anonyymi kirjoitti...

Paulin kisällinäyte vaikuttaa aika heppoiselta.

Anonyymi kirjoitti...

Invapysäköintiluvasta joku kirjoittaa.

Invalupa ei oikeuta pysäköimään yksityisille alueille. Se on vain julkisten pysäköintimerkkien ja -alueiden helpotus. Julkisilla alueillakin muuta lainsäädäntöä on noudatettava.

Itsellä on ollut P-lupa, joka auttaa vavrsinkin isoissa kaupungeissa käymistä. Hgissä se auttaa kävelymatkojen ja lastauksien kanssa, mutta kerran sain parkkimaksun, koska auto oli liian lähellä suojatietä. Maksoin sen, koska olihan se virheeni.

Yksityiselle sisäpihalle en autoa vie P-luvalla, koska ei se oikeuta yksityisen alueen käyttöön. Voin jättää auton pysäköintikieltoalueelle tielle, jos se ei muuten haittaa liikennettä (esim. ei sulje porttia).

***

Ihmetyttää vähän, että miten omistaja ei voisi tietää, kuka hänen autoaan ajaa. Jos autolla aiheutetaan vahinkoa kolmannelle osapuolelle, omistajan pitää tietää kuski, ellei auto ole varastettu, Vahinkoahan sopimusrikko aiheuttaa, siinä jää lipuke tms. maksamatta tai otetaan käyttöön maa-ala, jolle on maanomistajalle muuta käyttöä varattuna.

Vertasin hieman mielessä juttua venelaiturin käyttöön. jos mun paikalleni tulisi vieras vene, niin se siirrettäisiin omistajan laskuun muualle, ellei sitten vene olisi varastettu. En rupeaisi kysymään, että kukas sen paikalleni ajoi.

Anonyymi kirjoitti...

Lautakunta lienee ylittänyt toimivaltansa antamalla lausunnon näyttövelvollisuudesta, eikä lausuntoa tule missään nimessä tarkastella prosessioikeudellisena asiantuntijalausuntona.

Lautakunnassa ei taida istua henkilöitä, jotka käsittelisivät työkseen prosessioikeudellisia kysymyksiä.

Kuluttajariitalautakunnassa ja muissa vastaavissa elimissä on näet kaikissa sama ongelma. Niissä istuvat järjestöihmiset, jotka on valittu postiinsa taustaorganisaationsa ehdottamana ja joiden tehtävänä on valvoa taustaorganisaatioidensa (palkanmaksajansa) etua päätöksenteossa. Toisaalta lautakuntatyöstä ei juurikaan saa palkkiota, joten kukapa muu siellä vapaaehtoisesti istuisi.

Paljon jää riippumaan esittelijävirkamiehen ja puheenjohtajan tiedoista ja vaivannäöstä, millaisia suosituksia/lausuntoja annetaan ulos.

Lehdistötiedotteita tulisi välttää. Varsinkin, jos asiantuntijoita ei ole kuultu lainkaan lausunnon valmistelussa.
Lehdistötiedote on tässäkin asiassa vain itsekehua. Pääsihän lautakunta sanomaan, että on ollut KKO:n kanssa samaa mieltä jo vuodesta 2005 lähtien.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niinpäs pääsikin kehaisemaan!

Mutta nyt kun lukee lautakunnan päätöstä ja sen perusteluja, niin vaikuttaa siltä, että lautakunta haluaisi itse asiassa mitätöidä koko sopimusperusteisen pysäköinninvalvonnan.

Päätös antaa ymmärtää, että sopimus ei oikeastaan velvoita pysäköijää mitenkään. Hän voi sanoa valvontamaksua karhuavalle parkkiyhtiölle lipposmaisesti vain, että so what. Hän välttyy aina maksuvelvollisuudesta, jos vain kekkaa lautakunnan suosituksen mukaisesti väittää, että enhän minä sitä autoa kuljettanutkaan.

Anonyymi kirjoitti...

olet oikeassa tai et , fakta on että näitä valvontamaksuja ei tarvitse maksaa mikäli kiistää olleensa kuljettaja koska mikään yhtiö näitä ei oikeuteen vie perustuslakivaliokunnan kannanoton takia..Lakimuutosta odotellessa , jos se saadaan voit hymyillen kehaista että mitäs minä sanoin..

Anonyymi kirjoitti...

Olen blogistin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että joku ristiriita KKO:n ja lautakunnan päätöksen välillä nyt on.

Tuolla aikaisemmin jo hieman ihmettelin sitä, mikä panee lautakunnan antamaan arvovaltaisen (täysistunto) ratkaisun asiassa, josta on olemassa KKO:n selvä kanta ja ilmeisesti myös lainvalmistelu vireillä.

Näin ulkopuolisen näkövinkkelistä lautakunnan toiminta vaikuttaa huonosti harkitulta ja päätös huonosti perustellulta.

Kyllä kai oikeusturvakoneiston tavoitteena pitäisi olla, että yhteiskunnassa vallitsee jonkinlainen järkevä oikeusrauha vaikkapa pysäköintiasioissa. On aivan järkevää ja kohtuullista lähteä siitä olettamasta, että omistaja on itse pysäköinyt autonsa, jos hän ei suostu kerotomaan kuka muu sitä on ehkä käyttänyt. Miksi kiusantekijöitä pitäisi erityisesti suojella?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No niin, edellä tuli sitten tietoa Fakta-homma -foorumilta! Tältä "heikomman osapuolen" edustajalta.

Nyt sitten myös "Auditorio-anonyymi" sai vastauksen siihen, miksi kverulantit ei maksa valvontamaksuja.

Kuluttajariitalautakunta on antanut "arvovaltaisen" tukensa kverulanteille ja kiusanhenkisille, jotka tarvitsevat heikompana osapuolena "erityistä suojelua".

Vihtori Härkönen kirjoitti...

Yhdestä asiasta olen täysin eri mieltä blogistin kanssa:

Jyrki Virolainen kirjoitti kappaleissa 18. - 19. seuraavasti:

"18. En lähde tässä erittelemän erilaisia todistustaakkateorioita tämän pidemmälle, vaan totean, että po.parkkimaksuasiassa on kyse juuri siitä, että sopimussuhteen syntymiseen vetoavan osapuolen eli tässä tilanteessa parkkiyhtiön todistustaakka kävisi liian raskaaksi, jos yhtiön pitäisi näyttää toteen kaikki sopimussuhteen syntymisen edellytyksenä olevat tosiseikat, eli vastoin ajoneuvon omistajan tai haltijan taikka valvontamaksun saneen henkilön kiistämistä myös se, että juuri tuo henkilö oli pysäköinyt ajoneuvon kyseiselle parkkipaikalle.


19. Parkkiyhtiön on yleensä hyvin vaikea ja useimmiten suorastaan mahdotonta näyttää sanottua seikkaa."

Parkkiyhtiön ei ole mahdotonta näyttää kyseistä seikkaa. Puomille sijoitettavalla laitteella ja sovelluksella, esimerkiski matkapuhelimen standardikäyttöön tai ns. Near Field Communication -tyylisellä ratkaisulla tai perinteisemmällä luottokorttimenetelmällä, olisi varsin vähäisin kustannuksin hankittavissa kiistaton evidenssi siitä, kenen kanssa sopimussuhde on syntynyt.

Tällä menetelmällä tulisi myös varmistetuksi se, että kuljettaja todella perehtyy sopimussakkoakin koskevaan ehtoon.

Mikäli alue ei ole puomitettavissa, mikä on kohtalaisen harvinaista, olisi pysäköintiyhtiöllä oikeus esimerkiksi tallentavaa kameralaitteistoa hyväksi käyttämällä hankkia näyttöä siitä, kuka autoa on ajanut.

Blogisti laiminlyö omissa perusteluissaan tämän asian suhteen tarkastella myös contra -argumentit, mikä on asia, josta hän tuomioistuinten perusteluja usein kritisoi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vihtorilla sitä sitten tuntuu olevan - omasta mielestään ainakin - aina jokin nerokas ratkaisu ja kelpo pikku jippo joka ongelmaan. Keino tai keinoja, joilla hyvin yksinkertaisesta asiasta saataisiin mahdollisimman monimutkainen ja kallis taloyhtiöille ym. yksityisten alueiden omistajille.

Vihtorin jipot eivät nyt kuitenkaan auta tähän akuuttiin ongelmaan koskien todistustaakan jakoa.

Voi olla, että kuluttajaviranomaiset lautakuntineen ja muineen pyrkivät saattamaan taloyhtiöt mahdollisimman ahtaalle omituisilla tulkinnoillaan. Tavoitteena voi olla hintavan puomi- ja laitebisnesmarkkinoiden avaaminen taloyhtiöiden kustannuksella.

Tätä tavoitetta sitten peitellään puhumalla heikomman osapuolen, siis näiden toisten maille röyhkeästi maksutta pysäköivien tyyppien erityisellä suojaamistarpeella.

Vihtorille tiedoksi, että minä en ole tuomioistuin tai vastaava elin taikka edes suosituksia jakeleva instanssi, joilta pro et contra -perusteluja voidaan vaatia.

Mutta onko tässä asiassa, siis todistustaakkakysymyksessä nyt lähinnä, edes olemassa mitään kunnon vastaperusteita minun kannalleni?

Vihtori itse ei ainakaan tuo niistä esiin yhtäkään.

Anonyymi kirjoitti...

Herra Virolainen viljelee blokissaan jatkuvasti alatyylisin ilmaisuin nimittelemällä valvontaa kritisoivia henkilöitä tavoilla, joka tuo mieleen erään diktaattorin popagandan maansa uskonnollisesta vähemmistöstä toisen mailmansodan aikana.
Teksti olisi uskottavampaa, jos käyttäisitte neutraaleja ilmasuja henkilöistä, jotka ovat eri mieltä kanssanne.

Anonyymi kirjoitti...

Ei lautakunnan suosituksessa ja KKO:n päätöksessä ole ristiriitaa todistustaakkasääntöjen osalta.

KKO:n ratkaisussa Mika S. itse todisti ajaneensa autoa. Ei nimenomaisesti tunnustamalla vaan omalla käytöksellään (ks. KKO:n ratkaisu kohta 3., hovioikeuden tuomion kuudes kappale sekä käräjäoikeuden tuomion 13. kappale) eli puhumalla itsensä ns. pussiin. Tämän takia kantaja oli kyseisen jutun prosessikohteeksi valinnutkin.

Jokainen juttu ratkaistaan oikeustosiseikkojen osalta yksittäistapauksena.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:n ennakkopäätöksessä 2010:23 ei ollut esillä sellaista tilannetta todistustaakan osalta, mitä kuluttajariitalautakunnan eilinen suositus koskettelee.

KKO ei ole tarkoittanut antaa ko. ratkaisussaan ennakkopäätöstä todistustaakan osalta, koska todistustaakkakysymystä ei mainita a) prejudikaatin hakusanana tai b) ratkaisuselosteen otsikossa.

Kysymys on siis oikeuskäytännössä edelleen vailla ennakkopäätöstä ja sikäli avoin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Edellä kirjoittavalle herroittelija-anonyymille -

Tekstinne saattaisi olla edes hieman uskottavampi, jos opettelisitte vihdoin kirjoittamaan oikein sanan "propaganda".

Anonyymi kirjoitti...

Tässäkin parkkimaksuasiassa on lopulta kyse omistusoikeuden hyödyntämisestä.

Taisipa olla toissapäivänä kun MTK:n asiamies vaati marjanpoijoita Thaimaasta ja muualta tuoneita yrityksiä maksamaan maanomistajalle korvauksen kun harjoittavat elinkeinoaan toisen omistamissa metsissä. Jokamiehenoikeus ei koske MTK:n mukaa nelinkeinon harjoittamista.

Vastaavahan on tämä kaupunkien maankäyttömuoto, jota halutaan rahastaa. Kaupungeissa vain on tämä toiminta vähän vaikeampaa. Kaupungit on asemakaavoitettu ja kaavoisssa on pysäköintitalot ym pysäköintipaikat määrätty. Nyt jos jokainen taloyhtiö alkaa rahastaa pysäköintipaikoilla joita ei ole kaavoitettu pysäköintiin sehän on asemakaavan vastaista toimintaa. Yhteiskunta ei ole suunnitellut kaupukien pysäköintijärjestelmiä näin toimimaan kaupunkikehityksen kannalta.

Onko blogistin mielestä nämä omaisuuden suojan ja omaisuuden hyödyntämiset tai niiden yritykset myös osoitus kovemmasta yksilön etujen ajamisesta ja yksilöllisyyden korostamisesta. Jos nyt autoilijat kokevat oikeudekseen ajaa autonsa mihin sattuu vastaavasti omistajat haluavat hallita vaikka metsiään marjanpoimijoilta.

Minusta nämä ilmiot ovat tätä asenneilmaston kovenemistä joka on yhteiskunnassa muutenkin nähtävillä. Tämä ei ole pelkästään todistustaakkakysymys.

Anonyymi kirjoitti...

Luvattomat parkkeeraajat ja maksulappujen repijät ovat pieni röyhkimysten lauma, nykyajan iiliskotteja ja häjyjä, kiusanhenkiä, myöhäispuperttivaiheessa olevia koulukiusaajia, kadulle kuseskelijoita jne. Naisia ei porukassa ole.

Näiden hulikaanien kuluttajariitalautakunta on nyt suuressa viisaudessaan tohtori Stoolberin johdolla katsonut olevan "heikompana osapuolena erityisen suojelun tarpeessa."

Anonyymi kirjoitti...

Parkkisopimuksen vastustajien viesteistä saa kuvan, että asiassa vastakkain olisivat heikot autoilijat ja mahtavat parkkiyhtiöt. Näin ei ole. Vastakkain ovat kiinteistöjen yksityiset omistajat ja autoilijat, jotka haluavat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta. Kumpi siis tarvitsee suojaa? Parkkiyhtiöt ovat asiamiehiä kuten asianajajat tai muut. Älkää ampuko sanansaattajaa.

Anonyymi kirjoitti...

Iltalehdessä tänään:

Yksityiset pysäköinninvalvontayritykset eivät ole huolissaan siitä, että riitatapauksissa todistustaakka jää pysäköinninvalvontayritykselle.

- Tapauksia, joissa maksukehotuksen saanut henkilö on kiistänyt ajaneensa autoa, on hyvin vähän, sanoo Q-Park Finlandin toimitusjohtaja Juha Sirelius.

- Valituksia tulee reilusti alle kymmenen prosenttia annetuista maksulapuista. Luku on niin pieni, että ainakaan vielä asia ei ole muodostunut ongelmaksi.

Samoilla linjoilla on Suomen yksityisen pysäköinninvalvonta -yrityksen tiedottaja Henrik Niemelä. Hän kertoo, että suurin osa ihmisistä maksaa maksun moitteettomasti ilman karhukirjeitä.

- Suomalaiset ovat niin rehellistä väkeä, että uskon heidän maksavan maksun silloin, jos ovat pysäköineet virheellisesti.

Sekä Sirelius ja Niemelä uskovat kameravalvonnan yleistyvän jatkossa tehostamaan pysäköinninvalvontaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kameravalvonnan tuominen yksityisille parkkipaikoille, puomien rakentelut yms. toimet maksaa taloyhtiö tai muun yksityisen parkkipaikan omistaja.

Tämä johtaa valvontamaksujen korottamiseen.

Mutta tätä ilmeisesti tämä 10 prosenttia kansalaisista samoin kuin kuluttajariitalautakunta haluaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Parkkisopimuksen vastustajien viesteistä saa kuvan, että asiassa vastakkain olisivat heikot autoilijat ja mahtavat parkkiyhtiöt. Näin ei ole. Vastakkain ovat kiinteistöjen yksityiset omistajat ja autoilijat, jotka haluavat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta."

Osatotuuksilla on aina kiva ratsastaa, kun perusteluihin eikä puolueettomaan tarkasteluun ei tarvitse uhrata ajatustakaan. Totuus nyt taitaa kuitenkin olla, että sekä kiinteistöyhtiöt että autoilijat ovat olleet heikoilla, koska julkinen valta on ollut kyvytön luomaan molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.

Kun kunnallinen pysäköinninvalvonta on tehotonta ja yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole säädettyä lakia, eletään oikeustapausten sarjojen epävarmuudessa. Mitään oikeushistoriallisesti poikkeuksellista tässä ei kuitenkaan ole, päinvastoin.

"Kameravalvonnan tuominen yksityisille parkkipaikoille, puomien rakentelut yms. toimet maksaa taloyhtiö tai muun yksityisen parkkipaikan omistaja.

Tämä johtaa valvontamaksujen korottamiseen."

Ei johda. Kuluttajariitalautakunta on suositellut kohtuulliseksi maksutasoksi 40 euroa. Jos jokin valvontafirma lähtee perimään suurempia maksuja, varautukoon pitkään ja hikiseen kädenvääntöön kuluttajien kanssa. Yksityinen liikkeenharjoittaja myös vastaa liikeriskistä ja liiketoiminnan kannattavuudesta myös oikeustilan täsmentyessä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo nyt taas oli tyypillistä "puolueettomien" iiliskottien ajattelua.

Pienet taloyhtiöt kyykkyyn vaan, jotta huligaanit, tämä "heikompi osapuoli", voisi vallata maksutta yksityiset parkkipaikat ja "täyttää maan".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tässä alla kommenttini tänään Helsingin Sanomien verkkojulkaisun keskustelupalstalla:

- Sopimusta ei toki tehdä auton, vaan sen kuljettajan kanssa. Sopimus syntyy jo silloin, kun kuljettaja pysäköi yksityiselle parkkialueelle.

Sopimuksen syntyminen ei edellytä kuljettajan henkilöllisyyden selvittämistä. Kyse on reaalisopimuksesta, jollaisia tehdään joka päivä satoja tuhansia ellei miljoonia asioitaessa kauppaliikkeissä, maksettaessa bussi- ja junalipuja jne. Silloin ei kysellä osatajan tai kuluttajan henkilöllisyyttä. Myöskään parkkitaloon pyskäköitäessä kuljettajan ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään.

Parkkiyhtiö on täyttänyt oman todistusvelvollisuutensa osoittamalla, mikä oli se ajoneuvo ja sen rekisteriumero, joka oli pysäköity ja jonka kuljettajalle valvontamaksu annetaan. Valvontamaksu voidaan kirjoittaa ajoneuvorekisteriin merkitylle auton omistajalle tai pysävälle haltijalle, koska kokemuksesta erinomaisen hyvin tiedetään, että valtaosassa tapauksista ajoneuvon kuljettajana toimii juuri sen omistaja tai pysyvä haltija.

Jos auton omistaja tai haltija sitten riitauttaa maksun ja väittää, ettei hän ollut autoa ko. tilaisuudessa kuljettanaut eikä parkkeerannut, todistustaakka siirtyy eli "kääntyy" edellä mainitun kokemusperäisen todennäköisyysolettaman perustella hänelle.

Toisena perusteena mainitulle käännetylle todistustaakalle on osapuolten erilainen näyttömahdollisuus: Omistajan tai haltijan on helppo näyttää, kenelle hän oli luovuttanut autonsa kuljetettavaksi; hänen on silloin omasta vastuusta vapautuakseen ilmoitettava kuljettavan nimi. Jos hän ei halua tätä tehdä, hän vastaa itse maksusta. Parkkiyhtiön on sen sijaan sanottua asiaa vaikea ja usein suorastaan mahdotonta selvittää.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi ...

"Vastakkain ovat kiinteistöjen yksityiset omistajat ja autoilijat, jotka haluavat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta. Kumpi siis tarvitsee suojaa? Parkkiyhtiöt ovat asiamiehiä kuten asianajajat tai muut."

Parkkiyhtiötpä eivät olekaan asiamiehiä, jotka keräävät maksuja päämiehilleen. Parkkiyhtiöt ovat asianosaisia, sillä virhemaksut he keräävät omaan laariinsa. (Parkkiyhtiöt tiettävästi jopa maksavat asunto-osakeyhtiöille päästäkseen rahastamaan heidän tontilleen.) Parkkiyhtiöiden laputtajat taas toiminevat pääosin provisiopalkalla, joten heilläkin on laputtamisessa kysymys oman palkan kartuttamisesta. Kuinka objektiivista toiminta silloin on, sopii arvata. Tässä onkin oleellinen ero julkisyhteisön toimintaan verrattuna.

Anonyymi kirjoitti...

Jyrki Virolainen sanoi ...

"Sopimusta ei toki tehdä auton, vaan sen kuljettajan kanssa. Sopimus syntyy jo silloin, kun kuljettaja pysäköi yksityiselle parkkialueelle."

Sopimuksen syntyminen ei aivan niin selvä asia ole kuin Virolainen jatkuvasti antaa ymmärtää. KKO vedotussa ratkaisussaan päätti Virolaisen kannan mukaisesti äänin 3-2, kun taas HO ja KäO olivat olleet sopimuksen synnystä toista mieltä.

Tämän päivän HS:n jutussa on kuva parkkiyhtiön kyltistä. Sen teksti kuuluu:

"YKSITYISALUE. Pysäköinti kielletty. Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu EUR 40,-. Pysäköimällä hyväksyt ehdot."

Mitkä ovat "pysäköinnin ehdot", kun pysäköinti on kokonaan kielletty? Hyväksynkö "ehdot" tai "sopimuksen", jos alueelle pysäköin? (Selvennykseksi: en ole parkkihuligaani enkä pysäköi kielletylle alueelle. Kysymys on puhtaasti teoreettinen.) Hyväksynkö diktaattina annetun "sopimuksen" menettelemällä kyltissä olevan kiellon vastaisesti?

Siinäpä kysymys, johon Virolaiselta lienee turha odottaa vastausta.

Anonyymi kirjoitti...

tässä ko päätöksestä hieman kopiota

Lautakunta käsittelee valituksen vain, jos pysäköinti liittyy kulutushyödykkeen hankintaan, esimerkiksi kun auto on pysäköity kauppakeskuksen pysäköintialueelle

Keep on good work Jyrki

Anonyymi kirjoitti...

Prof.Virolainen näyttää ajavan ns. reaalisopimuksen tulkintasääntöjä kuin käärmettä pyssyyn.
Niin tai näin, mutta mistä tiedämme ,että parkkiyhtiöt toimivat valvontamaksuasioissa oikeudenmukaisesti ja eettisesti?
Jos yksityisten parkkiyhtiöiden ilman valvontaa tapahtuva valvontamaksujen antaminen tapahtuu ilman mitään valvontaa, avataan tässä Pandoran lipas.
En luota parkkimaksuyhtiöiden etiikkaan .

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:

"Siinäpä kysymys, johon Virolaiselta lienee turha odottaa vastausta".

No niin, tunar...sorry, siis arvoisat väärinkäsittäjät.

Lähes jokapäiväinen sieniretki metsään on nyt taas jälleen kerran tehty ja kopallinen suppilovahveroita löytyi tälläkin kerralla vaivattomasti. Pöydän kulmalla seisoo täysinäinen pullo helmeilevän kylmää valkkaria, joten ei muuta kuin asiaan.

Vastaan mielelläni anonyymille. Hän kyseli pysäköinnin ehdoista ko. yksityistapauksessa, koska pysäköinti on taulun mukaan kokonaan kielletty. Hyväksynkö ehdot tai sopimuksen, jos alueelle kuitenkin pysäköin, kyselee nyt ilmeisen huolestunut anonyymi.

Minusta ko. ehdoissa ei ole mitään outoa, sillä jokainen kyllä ymmärtää oikein hyvin, mistä on kysymys. Ainakin jokaisen ajokortin omaavan ihmisen pitäisi nuo ehdot vaivatta ymmärtää.

Taulusta ilmenee, että alue on yksityinen alue eli tarkemmin sanottuna yksityisen maalla oleva parkkialue. Siellä on oikeus pysäköidä vain maanomistajalla ja niillä, jotka ovat saaneet omistajalta luvan pysäköintiin.

Autoilija, joka ajaa parkkialueen edustalle näkee tämän samoin kuin taulun alaosassa oleva ehdot, siitä, mitä seuraa jos hän, jolla ei siis ole lupaa pysäköidä, kuitenkin parkkeeraan autonsa alueelle. Maksu tästä luvattomasta pysäköinnistä on ilmoitetut 40 euroa. Tämä summa on valvontamaksu, jos ja kun aluetta valvotaan joko maanomistajan itsensä tai sitä edustavan parkkiyhtiön toimesta.

Jos autoilijalla on esimerkiksi ns. hätä, joka vaatii ehdottomasti auton parkkeeraamista alueelle, tai jos hänen tekee mieli käydä uimassa alueen vieressä olevalla uimarannalla taikka keräämässä kopallisen ah niin herkullisia suppilovahveroista alueen viereisessä metsässä taikka jos jos hänen tekee mieli viettää hämärän aikana kiihkeä seksisessio hurmaavan viehättävän matkakumppaninsa kanssa autossa (parkkialueella en suosittelisi tätä tekemään), niin siitä vaan: Hän voi ajaa (varovasti) kaaransa parkkialueelle ja pysäköidä siellä niin kauan kuin ao. tarve vaatii.

Mutta tällöin hän joutuu tietenkin pulittamaan tuosta pysäköinnistä, johon hänelle ei siis ole hankittuna etukäteen maanomistajan lupaa, ilmoitustaulussa mainitut 40 euroa. Valvontamaksun nimellä kulkeva maksu on itse asiassa lupamaksu.

Eikö tämä olekin mahdottoman ysinkertainen asia? Lupaehdot on selvästi ilmoitettu ja sopimus ja siihen perustuva maksuvelvollisuus syntyy, kun tämä vieras autoilija pysäköi ajoneuvonsa alueelle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toinen huolestunut, voitaneen sanoa jopa erittäin huolestunut, anonyymi kyseli parkkiyhtiön etiikan perään.

Sinänsä kelpo kysymys. Nimittäin siksi, että kun eduskunnan perustuslakivaliokunta päätti suuressa viisaudessaan ja ensin punavihreitä valtiosääntöasiantuntijoita kuultuaan "tyrmätä" alkuvuonna lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta, on maahan syntynyt uusia parkkiyhtiöitä kuin "sieniä sateella"; no, niin, taas pääsimme sieniin!

Hallituksen lakiesitykseen sisältyivät säännökset parkkiyhtiöiden valvonnasta. Jos siis lakiesitys olisi hyväksytty, olisi parkkiyhtiön valvonta nyt jotakuinkin kunnossa ja sen myötä niiden etiikkakin paremmalla tolalla kuin nyt.

Voimme siis levollisin mieliin suunnata po. suhteessa "syyttävän sormemme" kohti eduskunnan perustuslakivaliokuntaa, siis entistä p-valiokuntaa kohden, jota johti Kimmo "Vampyyri" Sasi ja jonka varapuheenjohtajana toimi Jacob "Batman" Söderman.

Parkkiyhtiöiden toimintaa pitäisi toki valvoa ja niiden ja johdolle ja henkilökunnalle asettaa tietyt kelpoisuus- ja pätevyysehdot, jolloin etiikkapuolikin tulisi kuntoon.

On kuitenkin syytä muistaa, että nykyisin parkkiyhtiöiden kanssa tekemisiin joutuvilla on tiettyjä oikeusturvakeinoja käytettävissään. he voivat reklamoida saamistaan valvontamaksuista yhtiöille. Valvontamaksut eivät ole suoraan sopimuksen tai lain nojalla perimiskelpoisia, vaan ulosottoperusteen saadakseen parkkiyhtiön tulee haastaa autoilija oikeuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Kerro nyt jo Jyrki Virolainen edes yksi esimerkki, missä yksittäinen ihminen sitoutuu kyltin ohi mennessään yksityisoikeudelliseen sopimukseen ilman mitään hyödykettä? Sopimukseen jonka ainoa asia on, että yksittäinen ihminen joutuu mahdollisesti maksamaan voittoa tavoittevalle yksityiselle firmalle korvauksia! Tämähän saattaa tapahtua vaikka omalla, ihan itse vuokratulla ja maksetulla parkkipaikalla.

Kerro yksi muu esimerkki? Ja samalla kerro esimerkki missä muussa tapauksessa sopimukseen vetoavan osapuolen ei tarvitse tietää sopimuksen toita osapuolta! YKSI ESIMERKKI!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Voi yhren kerran, mitä typer...anteeksi, siis mitä pikku tyhmeliinejä arvoisat kommentaattorimme saattavatkaan joskus ajattelemattomuudessaan olla!

Mikä hyödyke? No tässä hyödyke on tietty siinä, että parkkeeraa yksityiselle parkkipaikalle. Kaikista hyödykkeistä toki joutuu maksamaan, niin myös tästä parkeeraamisesta. Tämä olisi siis vaadittu yksi hyödyke.

Jollei se ei ole hyödyke, arv. tompp..siis toveri, niin sinun ei tietenkään pidä sitten parkkeerata autoasi sinne! Parkkeeraa vain katujen ja torien varteen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti edellä:

- Kerro nyt jo Jyrki Virolainen edes yksi esimerkki, missä yksittäinen ihminen sitoutuu kyltin ohi mennessään yksityisoikeudelliseen sopimukseen ilman mitään hyödykettä?

Näin siis örl...anteeksi oppinut anonyymi-ystävämme.

Ehdin jo vastata hänelle, kuten edellä ilmenee.

Anonyymi-ystävämme ei kuitenkaan tuntunut oikein ymmärtävän vastausta, vaan lähetti oitis jatkokysymyksen. Hän tuntui olevan kuitenkin illan tässä vaiheessa jo sen verran hutik...siis väsyneessä mielentilassa, ettei sanoma oikein tuntunut selviävän. Päätin sen vuoksi stilisoida ja hieman lyhentää hänen kommenttiaan ja ko. kysymystä, joka sisältää seuraavanlaisen utelun:

- Missä muussa sopimusoikeudellisessa riidassa sopimukseen vetoavan osapuoli ei tiedä sopimuskumppaniaan?

Olen itse asiassa jo vastannut myös tällä tavalla asetettuun kysymykseen. Kuten totesin, kyse on reaalisopimuksessa, joka ei siis edellytä minkäänlaista määrämuotoa tai edes kirjallista sopimusta. Tällaisia sopimuksia syntyy Suomessakin joka päivä satoja tuhansia ellei miljoonia kauppaliikkeissä, ravintoloissa, liikennevälineissä, parkkihalleissa jne. Ei niissä asiakkailta kysellä henkkareita tai edes nimeä, kun kundi astuu sisään liikkeeseen tms. paikkaan.

Poikkeuksena ravintola, jossa ei tarjoilla alaikäisille. Jos Suomessa olisi bordelleja, niin ei niidenkään ovilla kyseltäisi, että jahas, mikäs tyyppi se siltä yrittää pyrkiä "tekemään sopimusta".

Tämä sama koskee pysäköintiä yksityiselle parkkialueelle, jossa on käytössä valvontamaksua koskevat sopimusehdot. Toki kuka tahansa saa ajaa portista alueelle, jos tilaa on, mutta silloin hän samalla sitoutuu ehdoissa määriteltyyn maksuun. Asia on täysin samanlainen kuin pysäköitäessä parkkihalliin.

Edellä olen selostanut jo laajasti niitä todistusoikeudellisia perusteita ja syitä, jotka puoltavat erittäin vahvasti sitä, miksi pysäköidyn ajoneuvon omistaja on vastuussa valvontamaksusta. En lähde niistä tässä toistamaan, vaan kehotan ao. anonyymiä, sitten kun hän mahdollisesti piristyy, lukemaan ne tästä blogikirjoituksestani.

Sopimukseen vetoava parkkiyhtiö ottaa riidan sattuessa myös tässä kuten muissakin vastaavanlaisissa reaalisopimuksen tilanteissa tietenkin selville sopimuskumppaninsa nimen, joka ilmenee ao. ajoneuvorekisteristä.

Jos tämä sitten yltyy väittämään, että itse asiassa hän ei itse ollutkaan toiminut kuljettaja, vaan toinen henkilö, niin hän tietenkin ilmoittaa samalla ko. ihmisen nimen, jos haluaa välttämättä vapautua maksuvastuustaan.

Järkevät ja tunnolliset auton omistajat eivät toki halua lähteä rettelöimään ja vain väittämään, että heh, heh heh, minäpä en nyt ihan vaan kiusallakaan kerro teille kuljettajan nimeä, joten ottakaa se selville itse, minä vain kiistän itse ajaneeni. Ei, näin järkevät ja tunnolliset ihmiset eivät toimi. He maksavat pienen valvontamaksun mukisematta ja perivät, jos niin tahtovat, summan sitten auton kuljettajalta, jolleivät ole itse toiminet kuskina.

Maksun kiistäminen yksinomaan em. perusteella "en kuljettanut autoa" on epälojaalia ja hölmöä, sillä tällaisesta ilmoituksesta voidaan oitis päätellä, että kyse on vain vänkäämisen ja riitelyn halusta, ei mistään muusta.

Pelkkä väite "en kuljettanut autoa enkä tiedä kuka oli kuskina" ei ole uskottava eikä sillä ole mitään todistusarvoa.

Anonyymi kirjoitti...

Kommentti HS:n keskustelupalstalla:


- Jos ääliöt lopettaisivat pysäköimästä autojaan luvatta toisen alueelle, ei tällaista keskustelua tarvittaisi.

Anonyymi kirjoitti...

Noh arvon asiantuntijaprofessori emeritus, onko väite "en kuljettanut autoa, mutta se oli todennäköisesti joku perheenjäsen tai heidän tuttavansa, joten en osaa varmuudella sanoa kuka oli kuskina" uskottava?

Kai nyt perheellisille pitää vähän enemmän antaa anteeksi kuin yhden hengen talouksille, niin kuin TV-luvassa ja S-kaupan bonuksissakin?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Bonus pater familias pitää kyllä huolen, etteivät hänen perheenjäsenensä toimi anonyymin toivomin typerästi ja naiivisti sopimusoikeudellisissa asioissaan.

Muuten viittaan siihen, että edellä siteerattu anonyymi totesi toisten maille pysäköivistä ääliöistä.

Anonyymi kirjoitti...

Virolainen: "Omistajan tai haltijan on helppo näyttää, kenelle hän oli luovuttanut autonsa kuljetettavaksi; hänen on silloin omasta vastuusta vapautuakseen ilmoitettava kuljettavan nimi. Jos hän ei halua tätä tehdä, hän vastaa itse maksusta. Parkkiyhtiön on sen sijaan sanottua asiaa vaikea ja usein suorastaan mahdotonta selvittää."

Tätä kutsutaan liiketoimintariskiksi. Ei kenenkään ole pakko perustaa parkkiyhtiötä. Miksi todistustaakkasääntöjä pitäisi heidän kohdallaan katsoa läpi sormien? Eihän tässä ole mitään järkeä.

Anonyymi kirjoitti...

Antaako laki oikeussuojaa luvattomille parkkipaikoille? Nimittäin katselin tässä esim. Oulun kaupungin rakennustarkastajan päätöksiä. Oulussa vaaditaan toimenpidelupa parkkipaikan perustamiseen. Taitaa olla muuallakin niin, ettei näitä parkkipaikkoja niin vain kylteillä perustella.

Tämä parkkiasia on myös maapoliittinen kysymys. Mihin tarkoitukseen kaupungeissa olevaa maata käytetään.? Mitähän nämä parkkifirmat vastaavat kun kysyy että, onko tuolle parkkipaikalle maankäyttö ja rakennuslaissa edellytetyt luvat olemassa, olivatpa ne toimenpidelupia tai varsinaisia rakennuslupia.? Eipähän näitä viranomaislupia taida näiltä parkkipaikoilta löytyä?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Parkkiyhtiöt eivät ole toki erityisasemassa todistustaakan suhteen. Samankaltaisissa tilanteissa tulee siksi noudattaa samaa todistustaakan jakoa, jota olen tässä itse suositellut noudatettavaksi.

Oululaisen Tuomaan on syytä kääntyä ao. parkkifirman/p-firmojen ja/tai kaupungin rakennustarkastuksen puoleen, jos hän epäilee, että jokin p-paikka olisi luvaton. Täältä Riihimäeltä käsin en voi tietää tai sanoa, mistä on kyse.

Anonyymi kirjoitti...

"Valvontamaksun nimellä kulkeva maksu on itse asiassa lupamaksu."

Noh arvon asiantuntijaprofessori emeritus, toinen kysymys.

Eikö tässä itse asiassa holtiton autoilija anasta pysäköintipaikan itselleen, kun parkkeeraa yksityisen maalle omine lupineen? Parkkipaikka on tosin kiinteää omaisuutta eikä siinä kulutettua aikaa voi palauttaa takaisin omistajalle.

Rikosoikeuskaan ei harmillisesti tunne kiinteän omaisuuden anastamisen käsitettä. Kuitenkin onneksemme tällaisia parkkipaikan anastukseen, tai paremminkin luvattomaan valtaukseen liittyviä erityistilanteita varten meille on varta vasten luotu kunnallinen pysäköinninvalvonta, joka jakaa rangaistusluontoisia pysäköintivirhemaksuja holtittomille autoilijoille. Kätevää, eikö totta?

Anonyymi kirjoitti...

Pysäköintiehdoista löytyy yleensä selkeät suomenkieliset maininnat. Onko silti oikein, että ruotsin kieltä käyttävät joutuvat ehtojen havaitsemisessa eriarvoisiksi:

http://is12.snstatic.fi/kuvat/korkein-oikeus-yksityinen-firma-sai-peria-pysakointivirhemaksua/img-1288333678510.jpg

- Ruotsinkielisten tulisi havaita pienempi teksti tai heidän on käveltävä kyltin luo. Voiko tässä tapauksessa jättää maksun maksamatta vedoten syrjivään kohteluun? (Katso kuva.)

Anonyymi kirjoitti...

Parkkiyhtiöt eivät ole toki erityisasemassa todistustaakan suhteen. Samankaltaisissa tilanteissa tulee siksi noudattaa samaa todistustaakan jakoa, jota olen tässä itse suositellut noudatettavaksi.

Ja tämä tarkoittaa Suomeksi mitä? Että sopimusoikeudellisissa kiistoissa sopimukseen vetoavan osapuolen ei tarvitse tietää, kenen kanssaan he ovat ehkä sopimuksen tehneet?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Kätevää, eikö totta", yritti anonyymi hehkuttaa.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Kaikki tietävät, että julkinen eli kunnallinen pysäköintivalvonta ei toimi eli ei selitysten mukaan ehdi toimia yksityisillä alueilla. Siitähän tämä koko yksityinen pysäköinninvalvonta on lähtenyt liikkeelle. Virkamiehillä kun on virkamiesten kiireet...

Kunnallista Parkki-Pirkkoa ei saa houkuteltua yksityiselle alueelle edes sillä anonyymin mainitsemalla tekosyyllä, että luvattomassa pysäköinnissä olisi kyse rikoksesta. Kyseessä ei sitä paitsi ole mikään rikos, elleivät sitten nämä aktivistijengit tai yksittäiset kahjot syyllisty yksityisten alueilla huliganismiin, vahingontekoihin, valvojien häirintään tms. sellaiseen toimintaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tarkoittaa sitä, että samanlaisissa tyyppitapauksissa tulee soveltaa samanlaista todistustaakkanormia.

Eli suomeksi sanottuna - vielä toiseen kertaan - todistustaakkanormia asetettaessa tulee ennen muuta ottaa huomioon käsitelainopin sijasta reaaliset asia-argumentit, joista ovat a) kokemusperäinen todennäköisyys ja b) asianosaisten näyttömahdollisuudet puolin ja toisin.

Sitä paitsi tokihan valvontamaksu-asiassakin sopimuksen rikkojan henkilöllisyys on selvillä ja voidaan selvittää, kuten on tullut moneen kertaan sanotuksi. Tämä ilmenee pysäköidyn ajoneuvon rekisterikilven perustella ao. rekisteristä.

Samoin on tullut jo kymmeniä kertoja näissä blogeissa todetuksi, että jos omistaja tai pysyvä haltija sitten riitauttaa kuljettamisen, hänellä on todistustaakka siitä, ettei hän kuljettanut ajoneuvoa. Tähän ei riitä suinkaan pelkkä kiistäminen, vaan tyypin tulee kertoa se toinen tyyppi, joka hänen luvallaan oli ajoneuvoa kuljettanut.

Skorpioni kirjoitti...

Yksityisten parkkipaikkojen "pään menoksi" yritetään keksiä mitä erilaisempia keinoja. Myös Kuluttajariitalautakunnan suosituksella pyritään tähän. Suositus on saanut monet tämänkin blogin kirjoittajat "vaivaamaan päätään" mitä erilaisimmilla ongelmilla.

Totuus kuin kuitenkin se, että yksityiset parkkipaikat ja niiltä perittävät maksut ovat tulleet jo jäädäkseen. Hyvä esimerkki tästä on muun muassa se, että kun käväisin iltana muutamana tässä uudessa Musiikkitalossa ja hain autolleni parkkipaikkaa, niin jo kaukaan näin hyvin ja asiallisesti järjestetyn yksityisen parkkipaikan, joka oli otettu konsertteihin tulevan yleisön autojen parkkipulmia helpottamaan.

Ihmettelenkin, etteivätkö esim. asiasta suosituksia antavat kuluttajariitalautakunnan jäsenet edes seuraa, mitä heidän ympäristössään tapahtuu. Jos ersim.arvoisat riitalautakunnan jäsenet vaivautuisivat edes katsomaan vähän ympärilleen, he voisivat todeta, että yksityinen parkkipaikkavalvonta pelaa paljon paremmin kuin kunnallinen konsanaan.

Enkä usko, että kukaan esim. Musikkitalon parkkipaikalle ajava edes yrittää riitauttaa sitä, etteikö olisi ajanut autollaan sinne.

Siispä nostakaa jo viimeistään nyt kädet ylös ne, jotka ovat vastustaneet yksityisestä pysäköinnistä perittävää maksua ja keksineet mitä erilaisimpia syitä, miksei uusi systeemi voisi toimia uudella tavalla, koska se toimii jo.

Eikö olisi parempi vaatia kunnallista parkkivalvontaa lopetetvaksi kuin tuhlata ruutia uuden systeemin vastutamiseen!

Anonyymi kirjoitti...

"Kyseessä ei sitä paitsi ole mikään rikos, elleivät sitten nämä aktivistijengit tai yksittäiset kahjot syyllisty yksityisten alueilla huliganismiin, vahingontekoihin, valvojien häirintään tms. sellaiseen toimintaan."

Niinpä niin, nulla poena sine lege.

Jäljelle jää siis sopimusoikeudellinen konstruktio, jossa sopimusehdot, todistelusäännöt ja esimerkiksi tämä haltijanvastuukysymys täytyy rakentaa irrallaan viranomaisen toimivaltasäännöistä.

Lähin sopimusoikeudellinen analogia haltijanvastuusta löytynee kännykällä tehdyistä automaattiostoksista ja palveluista. Näitä ostoksia säätelee maksupalvelulaki eli tältä osin kännykkä rinnastetaan maksuvälineeksi. Tämä sopii hyvin yhteen arkijärjen kanssa, koska kännykkä on yleensä jokaisen henkilökohtaisessa käytössä.

Ajoneuvoa ei sitä vastoin kuljeteta mukana taskun pohjalla. Samoin tätä useille kallista investointia on toisinaan tapana jakaa useamman käyttäjän kesken. Tästä syystä väittäisin, että sen soveltuminen henkilökohtaiseksi maksuvälineeksi on jossain määrin kyseenalaista.

Tämä jaarittelu nyt vain yhtenä esimerkkinä siitä, millaisia ongelmia juridisesti pätevien sopimusten laatimisessa voi tulla vastaan. Mutta siitä vaan rohkeasti yrittämään. Jos nyt tulee välillä lunta tupaan, niin kuin tässä kuluttajariitalautakunnan suosituksessa, niin ei kai se sinnikästä liikemiestä lannista, eihän?

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän tän ole nyt jokainen hitaampikin ymmärtänyt, että sinun mielestäsi yksityisen pysäköinninvalvojan ei tarvitse tietää sopimuskumppaniaan. Kyse on kuitenkin sopimusoikeudesta ja sen soveltamisesta!

Kerro nyt jo edes yksi muu esimerkki missä sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen ei tarvitse tietää kenen kanssaan he ovat sopimuksen tehneet!

Vittu etsä mikään tyhmä jäärä olekaan, saatana. Tätäkin kommenttia varmaan muokkaat mieleiseks jotta voit "veitsenterävästi" taas kirjoitella tyhjänpäiväisyyksiä. Munat kun oli mutta ne lopetti toimintansa. Sen takia ei voi argumentoida rehellisesti. V...n Kusipää!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No, moneen kertaan on tullut jo todetuksi, että kuluttajalautakunnan suositus on heikosti perusteltu kannanotto, jossa järjen käyttö on unohdettu, kun lautakunnan jäsenet ovat olleet muistelevinaan, mitä he joskus 20-30 vuotta siten olivat kuulleet tai olleet kuulevinaan prosessioikeuden luennoilla todistusoikeudesta ja todistustaakan pääsäännöistä.

Mutta kuten jo sekin on tullut sanottua, kyseisestä pääsäännöstä on lukuisia erilaisia sovelluksia ja poikkeuksia, jotka tuomarin pitäisi tietää ja osata soveltaa.

Lautakunnan päätös osoitti, että kovin ovat heikot tiedot tältä osin. Ilmeistä on, että myös tässä todistustaakkakysymyksessä oikea ratkaisu löytyy vasta KKO:sta.

Samoi kävi jo edellisen asian osalta, ks. KKO 2010:23. Siinäkin alemmat oikeudet menivät metsään.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuossa edellä yksi esimerkki ja kommentti nimimerkiltä "V...n kusipää" siitä, miten korkeina taistojen aallot voivat käydä tässä koitoksessa!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Eiköhän lähimmät vertailukodat kuitenkin löydy tässä tapauksessa a) kunnallisesta pysäköinninvalvonnasta, jonka osalta on laissa säädettynä normi omistajan ja haltijan vastuusta, mikä säännös on, kuten jo sanottu, pitkälti todistustaakkanormi, ja b) parkkihalleista ja -taloista. Näissäkin on kyse a) autolla, ei siis kännykällä ajosta, ja b) siitä, ettei kuljettajan nimeä kysellä, kun auto ajaa parkkiruutuun tai parkkihalliin. Videointeja yms. ei tarvita myöskään.

Miksi yksityisen pihalle parkkeerattaessa siis pitäisi olla niin maan perusteellinen selvitys ja täysi näyttö "sopijapuolesta" henkilötietoinen ja tunnuksineen, kas kun ei myös rikosrekisteriotteineen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sitä nyt on näemmä liikkeellä myös muuallakin kuin vain yksityisillä parkkialueilla, kuten tästä Aamulehden tänään julkaisemasta uutisesta ilmenee:

- Valvonta vaikeaa: Motoristit kaasuttavat parkkihallista maksamatta. Aamulehden lukija on huomannut, että jotkut motoristit ajavat puomin ohi parkkihalliin, eivätkä ota automaatista pysäköintilappua. Tämä on aiheuttanut hieman hämmennystä.

Jutusta ilmenee, että parkkihalleissa on järjestetty kameravalvonta, mutta sitä ei yleensä ole pidetty "päällä".

Anonyymi kirjoitti...

Erään suuren päivälehden keskustelupalstalla on aihetta koskeva keskusteluketju, jossa tätä kirjoitettaessa on 93 kommenttia. Niistä viisi on tulkittavissa nykyistä käytäntöä tukeviksi. Ja näistä viidestä kaksi on blogistimme kirjoittamia.

Voisiko JV viimein myöntää, että ainakin ns. yleisen oikeustajun kannalta asia ei ole läheskään yksiselitteinen?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi on siis sitä mieltä, että määrä korvaa laadun.

En ole käynyt laskemassa HS:n keskustelupalstan "ääniä", mutta silloin kuin siellä viimeksi kävin, jolloin kommentteja oli jotain 50-60, oli yksityisellä pysäköinnin valvonnalla toki paljon enemmän puoltajia kuin mitä anonyymi nyt esittää.

Niin tai näin, pääasia on tässä se, että tuon lehden mielipidesivuston "anti" osoittaa minusta vain sitä, että maallikot eivät hevin ymmärrä todistustaakkaa, mistä kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa oli kysymys. Täsmälleen sama johtopäätös voidaan tehdä tämän palstan kommenteista.

Mutta eihän tuo ole mikään ihme, sillä eihän myöskään tämä k-lautakunta ollut kärryillä todistustaakasta tässä asiassa!

Juridista kysymystä ei sitä paitsi, onneksi, ratkaista sillä perusteella, mitä mieltä jonkin keskustelupalstojen kommentaattorien enemmistöt sattuvat olevan asiasta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kävin nyt pikaisesti vilkaisemassa HS:n mielipidesivulta viimeisimpiä kommentteja.

Voi, voi! Ei ihme, että enemmistö keskustelijoista ei ymmärrä todistustaakka tai mitään muutakan yksityiseen valvontaan liittyvää, sillä siellähän huudetaan edelleen pää punaisena, että kyse on sakoista ja sakotusoikeus kuuluu vain viranomaisille!
Huh, huh!

Kaikenlaista täysin asiatonta tekstejä sieltä myös on luettavissa. Ihme, että laatulehtenä itseään ilmeisesti pitävä aviisi viitsii julkaista moista skeidaa!

Mutta Hesarihan on tässä asiassa valinnut puolensa jo monta vuotta sitten. Se julisti vuonna 2008 oikein pääkirjoituksessaan, että "Hämärän parkkisakotuksen on loputtava" vihjaillen parkkiyhtiöiden hämäräperäisiin taustoihin ja tavoitteisiin.

Nuoleskelemalla parkkiaktivisteja lehti tietenkin katsoo lisäävänsä kannatustaan ja saavansa lisää "uskollista" lukija- ja tilaajakuntaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ei, en ole sitä mieltä, että määrä korvaa laadun.

Ratkaisevaa "äänestystä" asiasta ei käydä sillä eikä tälläkään keskustelupalstalla.

Asialla tarkoitan tätä pysäköintimaksujupakkaa kokonaisuudessaan, en pelkästään Kuluttajariitalautakunnan ratkaisua.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuollaista epämääräistä mössöä sitä sitten syntyy kuten HS:n "keskustelukin" osoittaa, kun jokainen kommentoija rääpii "jupakkaa" sieltä täältä ja sitä, mikä sattuu eniten ottamaan päähän eikä keskustelussa edes yritetä keskittyä mihinkään tiettyyn osateemaan kerrallaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Voisiko JV viimein myöntää, että ainakin ns. yleisen oikeustajun kannalta asia ei ole läheskään yksiselitteinen?"

Eipä se näytä olevan kovinkaan yksiselitteinen kun professoritkin näyttävät olevan eri mieltä asiasta. Riippuu keneltä kysyy..

Anonyymi kirjoitti...

Jos todistustaakka tosiaan voidaan jakaa sillä perusteella, kummalla osapuolella on helpompi näyttömahdollisuus, tätähän kannattaa laajentaa rikosoikeuden puolelle.

Rikospaikalla nähdyn auton omistajan on selvitettävä, oliko hän silloin auton kuljettaja, ja ellei ollut, kenen hallussa auto sillä hetkellä oli. Jos nimeä ei osaa luotettavasti selvittää, langettava tuomio on askeleen lähempänä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kuvittelee kait olevansa "näppärä poika" (tai tyttö) tai "ovela veikko" ehdotuksellaan, jonka mukaan näyttömahdollisuus-perustetta voitaisiin laajentaa ja ottaa käyttöön myös rikosjuttujen puolella.

Mutta kuten on tullut jo useamman kerran todetuksi, nyt on kyse ainoastaan todistustaakasta ja sen jakautumisesta siviiliprosessissa eli riita-asioissa. Rikosasiassa näyttötaakka on syyttäjällä riippumatta asianosaisten näyttömahdollisuuksista.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä ö-luokan ongelmasta on siis kirjoittu moninkertainen (90 vs 22) määrä kommentteja verrattuna edelliseen perintäongelmaa käsittelevään blogiin.

Syynä on varmaan se, ettei kukaan täysjärkinen ihminen ole perintäkysymyksessä eri mieltä blogistin kanssa - paitsi perintä- ja pikavippifirmat sekä OM.

Mutta kun peltilehmistä on kyse, tunne syrjäyttää järjen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minun järkeäni ei tunne toki ole syrjäyttänyt.

Kaikista kommentaattoreista tai sellaisiksi pyrkineistä en sen sijaan voi mennä takuuseen.

kyselijä kirjoitti...

Jos yhtään ymmärsin oikein tämä pysäköinti juttu liittyy maankäyttöön, siihen liittyvään sopimukseen ja siitä syntyvään maksuun.

Missään ei mainita pysäköinnin kestosta mitään, joten kyltin tekstiä vähän muokkaamalla ja kameran asentamalla voisi lähettää laskun jokaiselle kyltin ohittaneelle, koska syntyyhän siitäkin maa-alueen kulumista ja luvatonta käyttöä maa-alueelle ihan samallalailla kuin pysäköinnistä?

P.S. Olen yksityisen valvonnan kannalla, koska se oli ainut tapa millä on saatu tuo takapiha ja siinä kulkeva pelastustie pysymään tyhjänä autoista!

Anonyymi kirjoitti...

Olen Virolaisen kanssa viimeisestä kommentista samaa mieltä. Pysäköintisääntöjä ja pysäköintiä on vaikea saada pysymään kurissa ilman yksityisiä voimia. Kuluttajaviranomaisen ratkaisulle näen kuitenkin perusteen.

Ajoneuvon tosiasiallisia käyttäjiä pääsääntöisesti on ajoneuvon omistajan lähiomaiset. Ajoneuvon omistajaa ei voi joka tilanteessa asettaa velvollisesksi vastaamaan lähiomaisten tekemistä sopimuksista. OK 17 luku 20§ kuitenkin antaa oikeuden olla todistamatta lähiomaisiaan vastaan. Tuo pykälä johtaa tilanteeseen, että ajoneuvon omistaja voi ja lain mukaista oikeutta käyttääkseen on kieltäydyttävä todistamasta riita asiassa.

Koska kyse on riita-asia sopimuksen syntymisestä, tuo laki ei voisi toteutua, jos kuljettajan olisi aina osoitettava kuka on ajanut ajoneuvon maksulliselle paikalle. Koska puolisot ovat yleisimpiä ajoneuvon toisia käyttäjiä, on sopimuksen osapuoli kyettävä näyttämään. Kieltäytyessä todistamasta lähiomaista vastaan usein jo todistaa puolisoaan vastaan. Tuolta kannalta kuluttajariitalautakunnan suositus on ainoa oikea.

Itsellä enemmän kiinnostusta aiheuttaa täällä todettu invalupa. Vammaisen pysäköintiluvan tarkoitus on antaa vammaiselle mahdollisuus liikkua ja osallistua yhdenvertaisesti. Yksityisalueen omistaja voi asettaa kieltoja, mutta vammaiselle on myös turvattava yhdenvertaisen liikkumisen edellytykset, kunhan ei aiheuta sillä itse estettä tai haittaa. Näennäisen puolueeton säännös ei saa asettaa vammaista epäedullisempaan asemaan. Vammaisen apuvälineiden, avustajan tai muu rajoittaminen voidaan katsoa sellaiseksi.

Pysäköinnin yksityiset valvonta-alueet ovat laajat, Tekniikan maailman mukaan mennään monesti tieliikenteen puolelle. Jos vammainen ei asioi yksityisalueella, on selvä, että hänen on kunnioitettava yksityisalueen haltijan rajoituksia, kun ne perustuvat omistajan oikeuteen. Elinkeinonharjoittajan on huomioitava myös vammaisen liikkumisedellytykset yhdenvertaisuuslain 6§ 2 momentinkin nojalla. Lisäksi kauppakeskusten yleiset parkkialueet tai huoltoasemat eivät ole tällaisia vaan ovat tie-aluetta. Yksityisalue ja pysäköintikielto pitää olla selvä.

Vammaisen puolisona voin sanoa, että on hyvin epäselvä, milloin ajoneuvon voi yleiseltä vaikuttavalla parkkipaikalla pysäköidä invaluvan mukaisesti. Monesti invapaikat on osoitettu, mutta siitä liikkuminen on estetty esimerkiksi kynnyksin, josta vammainen ei tosiasiallisesti itse pysty liikkumaan. Jos alueelta löytyy paikka, josta vammainen pääsee liikkumaan, silloin olemme toimineet invaluvan mukaisesti ja koska asia on epäselvä, toivomme tilanteeseen muuta selkeyttä. Emme ole törmänneet vielä tilanteeseen, jossa meitä olisi sakotettu, mutta kerran yksityinen pysäköinnin valvoja on määrännyt vaimoni nimettyyn inva-paikkaan, josta hän ei olisi päässyt pyörätuolilla liikkumaan. Silloin vaimoni kysyi, tuleeko hän alueen valvojana avustamaan häntä pääsemään liikkeeseen ja sieltä pois, jolloin valvoja toimi järjen mukaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Invaluvista ym. kirjoittanut anonyymi lähti siitä, että parkkiyhtiön tulisi nimetä todistajaksi auton omistajan lähisukulainen, jolle hän väittä luovuttaneen autonsa kuljetettavaksi.

Parkkiyhtiö voisi haastaa kuitenkin lähisukulaisen vastaajaksi. Eivätköhän omistaja ja väitetty kuljettaja silloin miettisi tarkemmin, kumpi heistä oikeastaan toimikaan kuskina ja maksaisi pienen valvontamaksun suosiolla ilman oikeudenkäyntiä.

Tietenkin rettelöitsijät ovat tässäkin kohdin aivan oma lukunsa!

Invaparkkipaikkoja on suurten markettien parkkialueilla aivan riittävästi. Ne ovat usein tyhjinä alueen muiden parkkipaikkojen ollessa tupaten täynnä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta asiasta, josta olen samaa mieltä totean, että vastauksesi ei ollut yhtä selvä kuin kirjoituksesi yleensä.

Invapysäköinnistä näen aiheellisena todeta, että mainitsemasi isot marketit ovat lähes poikkeuksetta hoitaneet invapaikat mallikkaasti, moni liikekeskus, kunnallinen tai jopa vammaisille tarkoitetut fysioterapia keskukset tai muut pienet asiointipisteet voisivat ottaa heistä mallia. Isoja kynnyksiä käytetään monien liikekeskusten parkkipaikoilla ja jokainen kynnys on pyörätuolille este. Liikkumisen järjestämisessä on eroja, eikä tavallinen näytä huomaavan, mikä aiheuttaa esteen. En osaa sitä tosin ihmetelläkään, kun vaimolla itselläänkin tulee yliarvioitua kyky päästä esteen yli pyörätuolilla. Onneksi toistaiseksi sivulliset ovat auttaneet hänet kaaduttuaan takaisin pyörätuoliin.

Anonyymi kirjoitti...

Virolainen: "...todistustaakkanormia asetettaessa tulee ennen muuta ottaa huomioon käsitelainopin sijasta reaaliset asia-argumentit, joista ovat a) kokemusperäinen todennäköisyys ja b) asianosaisten näyttömahdollisuudet puolin ja toisin."

Suomeksi sanottuna kun kokemusperäinen todennäköisyys eli "kyllä-me-tiedetään-koska-meillä-on-kristallipallo" -menetelmä ja se, että asian toteen näyttäminen on mahdotonta, ratkaiseekin asian parkkivalvontayhtiön eduksi.

Tämän mukaan tuomioistuimen olisi pidettävä mm. jumalan olemassaoloa toteen näytettynä, koska mahdotontahan sitä on käsitelainopin näkökulmasta faktojen pohjalta mitenkään todistaa.

Taidetaan olla vähän kaltevalla pinnalla, eikä ihan vähänkään.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Höpö-höpö. kristallipallo-anonyymi!

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit:
"Samoin on tullut jo kymmeniä kertoja näissä blogeissa todetuksi, että jos omistaja tai pysyvä haltija sitten riitauttaa kuljettamisen, hänellä on todistustaakka siitä, ettei hän kuljettanut ajoneuvoa. Tähän ei riitä suinkaan pelkkä kiistäminen, vaan tyypin tulee kertoa se toinen tyyppi, joka hänen luvallaan oli ajoneuvoa kuljettanut."

ParkCom -jutun käsittelyssä käräjäoikeus toteaa ParkComin olevan nelvollinen näyttämään kuka autoa kuljetti. Käräjäoikeuden mukaan näin myös tapahtui.

Ymmärränkö oikein, että mielestäsi käräjäoikeus oli tässä väärässä? KKO:n kantahan tähän ei käynyt ilmi sen päätöksestä.

Pari kysymystä lisää..

Entä jos pystyy näyttämään, ettei ole itse ajanut väärin pysäköityä autoa, mutta ei voi, tai halua, kertoa kuka juuri tuolloin autoa ajoi?

Ja vielä kiinnostaisi, että syntyykö sopimus silloinkin, kun kuljettaja ei osaa yhtään niistä kilvessä käytetyistä kielistä?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi on nyt, ikävä kyllä, väärässä todistamistaakan suhteen ratkaisussa KKO 2010:23.

Kun lukee KKO:n ratkaisun perustelut, niin niissä ei asiassa oteta kantaa lainkaan todistustaakkaan. KOO on vain katsonut hyvin lyhykäisesti selvitetyksi, että MIka S. on on kanteessa tarkoitettuna ajankohtana toiminut ko. henkilöauton kuljettajana ja viitannut alempien oikeuksien mainitsemiin perusteisiin.

Mutta, ja tämä on tärkeätä, koko asiassa ei todistustaakka tai sen jako ole lainkaan aktualisoitunut!

Todistamistaakkahan tulee kysymykseen vasta silloin, kun tietty jutussa vedottu oikeustosiseikka on jäänyt vaille riittävää näyttöä.

Tuossa tapauksessa (KKO 2010.23) tästä ei kuitenkaan ole ollut lainkaan kysymys. Onhan nimittäin esitetty näyttö, tässä tapauksessa tosin parkkiyhtiön toimesta, että Mika S. oli toiminut kuskina ja auton pysäköijänä.

Jos on mainitusta seikasta, tai ylipäätään jostakin relevantista oikeustosiseikasta, esitetään oikeudenkäynnissä täysin näyttö, ei tietenkään ole enää mitään tarvetta kysellä, kenellä oli po. seikasta todistustaakka!

Jos riittävän selvityksen on esittänyt se riidan osapuoli, jolla ei itse asiassa ollut ko. seikasta näyttövelvollisuutta, niin - so what? Tuo asia ei tietenkään tee todistelua jotenkin pätemättömäksi. Näyttö kelpaa oikeudessa aina, olipa sen sitten esittänyt todistustaakkavelvollinen osapuoli tai hänen vastapuolensa!

KKO ei ole selvästikään ottanut, koska sen ei ole yksinkertaisesti edes tarvinnut ottaa, minkäänlaista kanta todistustaakkakysymykseen siitä, kuka autoa kuljetti. Näin siksi, että ko. kysymyksestä on esitetty ko. jutussa täysi näyttö. Se, että tämän näytön on esittänyt parkkiyhtiö, jolla ei ole todistustaakkaa sanotusta seikasta, ei vaikuta asiaan eli täyteen näyttöön mitenkään.

Anonyymin kysymykseen siitä, mikä vaikutus on sillä, että auton omistaja ei halua kertoa autoa kuljettaneen henkilöllisyyttä, on vastaus tietenkin selvä: ei mitään vaikutusta. Jos hän vain väittää, että autoa oli kuljettanut joku toinen, jonka nimeä hän ei jostakin syystä halua paljastaa, niin silloin hänet itse tuomitaan maksuvelvolliseksi. Hän siis maksaa v-maksun ja perii ko. summan sitten itse auton mahdolliselta "oikealta" kuljettajalta, jos tahtoo.

Maassa maan tavalla, eli kyllä ulkomaalaisen ihmisen, joka ei osaa suomea tai ruotsia, tulee ottaa itse selvää, mitä liikenneopasteissa ja P-paikka opasteissa lukee - jos hän haluaa kuljettaa täällä autoa.

Kysymys on sitä paitsi akateeminen. Kyllä kuka tahansa "ummikkokin" ymmärtää, mitä tarkoittaa opastetaulu "P", mitä pysäköintiä tai sen kieltoa koskeva ao.liikennemerkki tarkoittaa ja mitä tarkoittaa P-tauluopasteessa oleva summamerkintä esim. "40 euroa"!

En usko yhtään, että henkilö, jolla on asianomainen ajokortti, ei ymmärtäisi, mistä on kysymys. Jollei hän ymmärrä, niin hänelle ei pidä antaa autoa tai muuta moottoriajoneuvoa kuljetettavaksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olen nyt lisännyt ko. blogikirjoitukseeni uuden kappaleen 30, joka sisältää kannanoton ratkaisuun KKO 2010:23 koskien väitettyä todistustaakkaa. Kuten sanottu, tuossa ratkaisussa kysymys todistustaakasta ei lainkaan aktualisoitunut.

Anonyymi kirjoitti...

Prof. Virolaisen vastaus viimeisen anonyymin todistelua koskevaan kysymykseen on (tahallisesti) puutteellinen. On nimittäin on täysin mahdollista, että omistaja pystyy luotettavasti osoittamaan, ettei ole valvontamaksuun johtaneen (sopimus)rikkeen tekoaikaan kuljettanut/pysäköinyt autoa. Hän on ollut vaikkapa ulkomailla/sairas, ja tästä on esittää selvitystäkin...

Ei missään nimessä voida lisäksi edellyttää, että omistajan tulisi edellä mainitun selvityksen jälkeen -valvontamaksusta vapautuakseen- vielä selvittää todellinen kuljettaja. On aivan älytöntä, että heppoiseen sopimuskonstruktioon vetoava yksityinen pysäköinninvalvoja saisi kovin laajalle meneviä ja ylimääräisiä helpotuksia saatavansa perimiseen. Jos saisi, tällöinhän koko valvonta alkaisi taas muistuttaa sitä professorinkin vihaamaa ajatusta julkisen vallan käytöstä.

Tuntuu muutenkin suoraan sanottuna älyllisesti epärehelliseltä, että parkkiyhtiön oikeuksia perättäessä poimitaan rusinoita pullasta, mutta sitten toisaalla kiivaillaan sitä ajatusta vastaan, että kyseessä ei ole mikään julkisen vallan käyttö/sitä muistuttava valvontatehtävä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vastasin anonyymin kysymykseen siitä, mitä tapahtuu, jos auton omistaja ei halua kertoa, kuka autoa oli kuljettanut. Tämän kysymyksen vm. anonyymi sivuuttaa - ilmeisen tahallisesti - kokonaan.

Jollei omistaja vain yksinkertaisesti halua kertoa, kuka auton kuljetti, niin silloin voidaan toki lähteä perustellusti siitä, että ko. väite siitä, ettei omistaja olisi itse toiminut kuskina, on sangen suurella todennäköisyydellä perätön.

Jos taas omistaja osoittaa, että hän oli ko ajankohtana sairas, niin tämä ei toksi vilä sinänsä osoita, etteikö omistaja olisi voinut sairaudestaan huolimatta kuljettaa autoa.

Jos omistaja osoittaa, että hän oli sairaalassa tai todistettavasti ulkomailla, niin omistaja pystyy tuolloinkin aina selvittämään ja vastaamaan kysymykseen, kuka autoa oli kuljettanut eli kenelle hän oli luovuttanut autonsa ko. ajaksi kuljetettavaksi.

Ei tuollaisen tiedon kertominen vaadi suinkaan käytännössä minkäännäköisten kohtuuttomien selvitysten teettämistä, kuten anonyymi perättömästi väittää.

Todistustaakkaa punnittaessa on myös tässä tilanteessa ratkaisevaa se, kumman osapuolen on helpompi näyttää väitteensä toteen.

Tämä kallistaa todistustaakan auton omistajalla tai pysyvälle haltijalle, koska parkkiyhtiön on käytännössä mahdotonta selvittää kuka muu autoa olisi kuljettanut, ellei omistaja kerro, kenelle hän oli autonsa avaimet ja sen myötä auton esimerkiksi ulkomaan matkan tai sairaalareissun ajaksi luovuttanut taikka ainakin kertonut, ketkä kaikki henkilöt olisivat voineet autoa tuona aikana käyttää.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tämän blogin googlettaessani erääseen toiseen oikeudelliseen ongelmaan liittyvää kysymystä, ja pisti silmään tämä kirjoitus. Olen ollut aikaisemmin aika lailla kuluttajariitalautakunnan näkemyksen kannalla tässä asiassa, mutta nyt pitää kyllä kääntää takkia näiden täällä esitetettyjen kommenttien ansiosta.

Minulle tuli mieleen kysymys, johon ehkä minua viisaammat voivat vastata. Jos minun kännykkälläni tilataan tuotteita tai soitetaan esim. palvelunumeroihin, niin minulle tulee luonnollisesti lasku siitä. Voinko kieltäytyä laskun maksamisesta sillä perusteella, että en ole kännykkää käyttänyt, vaan sitä on käyttänyt toinen henkilö, jonka henkilöllisyyttä minun ei ole mikään velvollisuus paljastaa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Viimeistä edellinen anonyymi halusi vielä uudella kommentillaan jatkaa "keskustelua" niin sanotusti "omista lähtökohdistaan käsin."

Kommentti sisälsi kuitenkin edellä tässä blogijutussa samoin kuin jo monien aiempien blogikirjoitusten yhteydessä moneen kertaan esitettyjen ja selvitettyjen kysymysten inttämistä ja omien näkemysten jankkaamista, minkä olen osoittanut monen monituista kertaa virheelliseksi.

On turha jatkaa tuollaista jankkaamista. Mutta anonyymi voi toki jatkaa omaa jankuttamistaan joillakin muilla foorumeilla.

Anonyymi kirjoitti...

Eläkkeellä olevan KKO:n oikeusneuvos Henrik Grönqvistin mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta on ok. Katso tästä HS:n osiossa "Torsti tietää" palstaa 16.10.-11. Ks. myös samalla palastalla kaksi viikkoa aiemmin eli 2.10. ollutta Grönqvistin kommenttia.

Grönqvist kirjoittaa 16.10. kommentissaan, että että luvaton pysäköiminen toisen tontille on suorastaan rangaistava teko. Grönqvistin mukaan tontin omistaja voi kuitenkin antaa luvan pysäköimiseen tontille ja asettaa tarpeellisiksi katsomansa ehdot tälle luvalle. Muotomääräyksiä tällaiselle luvalle ei ole. Siitä voi tehdä kirjallisen tai suullisen sopimuksen.

Grönqvistin mukaan sopimukseksi kelpaa myös niin sanottu 'hiljainen' sopimus, joka syntyy siten, että autoilija 'hiljaisesti' hyväksyy tontinhaltijan selkeästi (ja näkyvästi) esittämät ehdot pysäköimällä autonsa tontille.

Tanja kirjoitti...

Mielenkiintoisia kannanottoja. Onpa hyvä, että erilaisia näkökulmia tuodaan esiin.