1. Pari päivää sitten kommentoin korkeimman oikeuden melko selvässä varkausjutussa antamaa ennakkopäätöstä KKO 2011:81. Voitaisiin kai todeta, että "sitä on nyt liikkeellä", sillä tänään korkein oikeus antoi jälleen ennakkopäätöksen jokseenkin selvässä tapauksessa. Ratkaisussa on kysymys sotilasrikosasiasta eli tarkemmin sanottuna sotilaan karkaamisesta (KKO 2011:83).
2. Sotilasrikosasioiden tutkinta ja oikeudenkäynti poikkeaa eräiltä osin tavallisen rikosjutun käsittelystä. Sotilasrikoksella tarkoitetaan sotilaan tekemää rikosta, josta on säädetty rangaistus rikoslain 45 luvussa. Sotilasrikokseen voi syyllistyä ainoastaan sotilas tai muu sotilasrangaistussäännösten alainen henkilö. Sotilaalla tarkoitetaan sekä niin sanottuja "kantapeikkoja" eli puolustusvoimien sotilasvirassa olevia että asevelvollisuutta suorittavia ja sotilasvirkaan koulutettavia henkilöitä.
3. Sotilasrikokset tutkitaan lievissä tapauksissa kurinpitomenettelyssä ja muutoin erityisessä sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä. Sotilasrikos eroaa siviilirikoksista myös siinä, että poliisin sijaan sen esitutkinnan hoitaa puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos.
4. Kurinpitomenettelyssä voidaan sotilasrikoksesta tuomita kurinpitorangaistus tai -ojennus, joka vastaa ankaruudeltaan sakkorangaistusta. Kurinpitorangaistuksia ovat varoitus, poistumisrangaistus, joka määrätään vähintään 11 ja enintään 15 vuorokaudeksi, kurinpitosakko (enintään 30 kappaletta), jonka suuruus on asevelvolliselle hänen päivärahansa, muille viidesosa keskimääräisestä bruttopäivätulosta. Kurinpitorangaistuksiin kuuluu myös aresti (enintään 30 vuorokautta), mutta sen saa tuomita vain tuomioistuin. Kurinpito-ojennuksia ovat muistutus, ylimääräinen palvelus, jota määrätään yhdestä viiteen kertaa, ja poistumiskielto, joka voidaan antaa enintään kymmeneksi vuorokaudeksi. Virassa olevalle sotilaalle saa rauhan aikana määrätä tai tuomita kurinpitorangaistukseksi vain kurinpitosakon tai varoituksen. Kurinpitoesimiehen määräämästä kurinpitorangaistuksesta saa valittaa käräjäoikeuteen, joka käsittelee asian yhden tuomarin kokoonpanossa.
5. Sotilasrikokset jaetaan RL 45 luvussa eri tyyppeihin, joita ovat palvelusrikokset, vartiorikokset, poissaolorikokset, kuuliaisuusrikokset, esimiesrikokset, muut rikoset sekä sota-ajan rikokset. Sotilasoikeudenkäyntiasiana tutkitaan lisäksi sotilaan tekemät muut rikokset edellyttäen, että teko (esimerkiksi pahoinpitely, ruumiinvamman tuottamus, varkaus, petos jne.) on kohdistunut puolustusvoimiin, rajavartiolaitokseen, kriisinhallintajoukkoon tai toiseen sotilaaseen. RL 11 luvussa mainitut sotarikokset evät kuulu sotilasrikosasioihin.
6. Sotilasoikeudenkäynti tapahtuu rauhan aikana käräjäoikeudessa. Asiat on keskitetty muutamaan käräjäoikeuteen, jonka tuomiopiirin alueella sijaitsee varuskunta. Käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineen puheenjohtajan lisäksi kaksi sotilasjäsentä, joista toisen tulee olla upseeri ja toisen opistoupseeri, aliupseeri tai sotilasammattihenkilö taikka miehistöön kuuluva sotilas. Muutoksenhaku käräjäoikeuksien ratkaisuista on keskitetty Helsingin hovioikeuteen.
7. Majurien ja sitä korkeampien upseerien sotilasoikeudenkäynti tapahtuu ensimmäisenä asteena Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluu kolmen virkatuomarin lisäksi kaksi sotilasjäsentä, joiden tulee olla vähintään majurin arvoisia upseereja. Korkeimmassa oikeudessa sotilasasiat käsitellään kokoonpanossa, johon kuuluu viisi lainoppinutta jäsentä ja kaksi sotilasjäsentä, joiden tulee olla vähintään everstin arvoisia upseereja.
8. Syyttäjänä käräjäoikeudessa toimii valtakunnansyyttäjän tehtävään määräämä kihlakunnansyyttäjä; aikaisemmin syyttäjänä toimi puolustusvoimien virassa oleva sotilaslakimies. Syyttäjällä ei ole oikeutta jättää syyttämättä rikoksen vähäisyyden vuoksi, mikäli yleiset edellytykset syytteen nostamiseen ovat olemassa. Syyte nostetaan mahdollisen asianomistajan mielipiteestä huolimatta.
9. Oikeudenkäynnissä noudatetaan muuten tavanomaista rikosasian menettelyä. Syytetyllä voi olla avustaja. Käräjäoikeudessa syytettyä ei voida tuomita rangaistukseen vastoin puheenjohtajan mielipidettä eikä ankarampaan rangaistukseen kuin puheenjohtaja kannattaa; tämä äänestyssääntö ei siis koske hovioikeutta ja korkeinta oikeutta.
10. Ratkaisussa KKO 2011:83 selostettu asia on melko tavanomainen tapaus, jossa faktojen osalta ei ole ollut epäselvyyttä. Kyse on ollut siitä, syyllistyikö A ainoastaan luvattomaan poissaoloon vai sitä ankarammin rangaistavaan karkaamiseen. Kaikki oikeusasteet ovat päätyneet siihen, että kysymyksessä oli karkaaminen. Korkeimmassa oikeudessa äänestettiin ainoastaan siitä, tuliko rangaistukseksi tuomita ehdollinen vankeus vai sakko. Äänin 4-3 päädyttiin tältäkin osin pysyttämään alempien oikeuksien tuomiot.
11. Ennakkopäätöksen tarve jutussa ei ole ollut kovin suuri, koska vastaavanlaisista tapauksista on jo aiemmin annettu ennakkopäätöksiä. Korkeimman oikeuden perusteluissa viitataan ratkaisuun KKO 2003:64, joka on varustettu otsikossa ks.- merkinnällä. Tämä ei ole hepreaa, vaikka siltä voi vaikuttaa, ja tarkoittaa sitä, että nyt esillä oleva juttu on ratkaistu samalla tavalla kuin mainittu vuoden 2003 tapauskin. Lisäksi voidaan viitata lakikirjassa RL 45:10:n kohdalla mainittuun kahteen muuhun prejudikaattiin eli KKO 1989:150 ja KKO 1991:180, jotka koskettelevat myös samantyyppistä tilannetta.
12. Olen itse istunut Ikaalisissa tuomarina 80-luvulla ollessani sotilasrikosjuttuja. Nämä istunnot pidettiin yleensä Kankaanpäässä Niinisalon varuskunnan upseerikerholla, jonne matkailimme notaarin kanssa yleensä iltapäivisin kello 13 alkavaan istuntoon. Syyttäjänä toimi tuohon aikaan sotilaslakimies, joka saapui paikalle Lounais-Suomen sotilasläänin esikunnasta Turusta. Heistä muistan 1980-luvun alkupuolelta entisen puolustusministerin Veikko Pihlajamäen pojan Antti Pihlajamäen (1952-2009), joka väitteli sittemmin tohtoriksi ja toimi pitkään oikeusministeriössä lainsäädäntöneuvoksena. Karkaamisista, poissaoloista yms. rikkeistä syytteeseen joutuneita varusmiespoloisia avusti istunnoissa joskus varusmiespalvelustaan suorittava nuori lakimies, korpraali Esa Vesterbacka. Hän on nykyisin Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja. Yhden sotilasrikosjutun käsittelyyn ja ratkaisemiseen olen osallistunut kenraalien seurassa myös korkeimman oikeuden istunnossa.
13. Mainitulla näppituntumalla olisin luultavasti päätynyt nyt esillä olevassa tapauksessa vähemmistön mukaiselle kannalle eli tuominnut A:n karkaamisesta sakkoon. Ehdollisesta vankeusrangaistuksesta jää aina merkintä rikosrekisteriin. Korkeimman oikeuden enemmistö on kenties halunnut julkaista tämän ennakkopäätöksen jonkinlaisena varoituksen sanana nykyisille ja tuleville varusmiehille. Korkeimman oikeuden sotilasjäsenet ovat olleet äänestysratkaisuissa aina ennenkin säännönmukaisesti ankaramman vaihtoehdon kannalla. Jos tämäkin juttu olisi ratkaisu korkeimmassa oikeudessa ilman sotilasjäseniä, olisi ratkaisuksi tullut syytetylle lievempi vaihtoehto.
13. Samanlaisen tapauksen korkein oikeus on ratkaissut niin ikään 20.10.2011 antamallaan päätöksellä, jota ei ole kuitenkaan julkaistu ennakkopäätöksenä, vaan josta on on annettu vain lyhyt tiedote seuraavasti:
SOTILASRIKOS - LUVATON POISSAOLO - KARKAAMINEN
Diaarinumero: R2010/1018
Antopäivä: 20.10.2011
Taltio: 2271
Esittelypäivä: 19.08.2011
Varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty A oli jäänyt saapumatta palveluspaikkaansa määräaikaan 13.7.2009 mennessä jatkaen poissaoloaan 19.8.2009 saakka, jolloin hän oli saapunut palveluspaikkaansa. Palveluspaikkaan saapumisen jälkeen A oli samana päivänä hakenut muutosta palveluksenaloittamisajankohtaan perustellen hakemustaan 9.8.2007 alkaneilla ja 31.5.2010 päättyviksi arvioiduilla opinnoillaan. Hakemus oli 19.8.2009 hyväksytty ja A oli määrätty saapumaan uudelleen palvelukseen 12.7.2010. Kysymys siitä, oliko A:n poissaolosta aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle ja oliko A syyllistynyt rikoslain 45 luvun 10 §:n mukaiseen karkaamiseen. Ks. KKO:2011:83.
14. Vm. tapauksessa KKO:ssa ei ole ollut äänestystä.
11 kommenttia:
Eräs anonyymi kommentoi tänään blogin 495 yhteydessä tätä nyt esillä olevaa ratkaisua KKO 2011:83.
Tässä jutussa, jos siinä ennakkotapausarvoa halutaan nähdä, lienee ollut kysymys jutun ratkaistavaksi seuloneiden oikeusneuvosten halusta muuttaa sotilasrikosten rangaistuskäytäntöä. Tosiasiahan on, että kuukausi ehdollista vankeutta tällaisesta karkaamisesta on aika kova tuomio, kuten blogistikin sanoi.
Nyt, kun asevelvollisuus on muuttunut käytännössä varsin vapaaehtoisluonteiseksi, palvelukseen saapumatta jättämisen rankaiseminen vankeudella on kova teko. Todellisuudessa suurin osa karkureista siirretään C-luokkaan ja kotiutetaan heti kiinnijäämistään seuranneena aamuna, joten he välttynevät linnatuomiolta. Näissä tapauksissa ei nimittäin katsota, että koulutus olisi keskeytynyt merkittävästi, kun palveluskelvottomuus olisi johtanut kotiuttamiseen joka tapauksessa.
Tässä tapauksessa asevelvollinen halusi ilmeisesti kumminkin käydä armeijan, mistä tuli sitten ehdollinen tuomio. Tämä on eettisesti järjetöntä.
Toisaalta sotilaskarkuruus on erittäin vahingollinen, yhteiskunnalle vaarallinen rikos, joten siitä tulee rangaista kunnolla. Nyt KKO piti voimassa aiemman rangaistuslinjan. Todennäköisesti tässä sattui työtapaturma.
Ratkaisussa KKO 2003:64 selostetussa tapauksessa, johon korkein oikeus on tässä uudessa ratkaisussaan viitannut oli kysymys tapauksesta, jossa syytetty
A oli jäänyt saapumatta varusmiespalvelukseen ja pysynyt poissa yli kuukauden.
Koska A oli sittemmin todettu sairauden vuoksi palveluskelvottomaksi ja voitiin arvioida, että hän oli ollut samasta syystä palveluskelvoton jo määrättynä palvelukseenastumispäivänä, A:n katsottiin syyllistyneen luvattomaan poissaoloon eikä karkaamiseen.
Tuossa tapauksessa A todettiin siis palvelukseen kelpaamattomaksi, tässä uudessa tapauksessa siitä taas ei ollut kysymys.
Vuoden 2003 asia ratkaistiin muuten KKO:n täysistunnossa. Molemmat sotilasjäsenet olivat tuolloin karkaamisrikoksen kannalla.
KKO ei ole halunnut nyt koventaa rangaistuskäytäntöä, vaan pitää sen ennallaan.
Arvon blogisti,
tarkoitin, että jutun ratkaistavaksi ottaneet oikeusneuvokset lienevät suunnitelleet ennakkopäätöstä, jossa karkaamisen rangaistuskäytäntöä lievennettäisiin. Tämä olisi ollut linjassa muun yhteiskunnallisen kehityksen kanssa.
Se, että juttu ratkesi näin päin ja rangaistuskäytäntö betonoitiin ainakin puoleksi vuosikymmeneksi eteenpäin, lienee ollut tapaturma.
Arvon mekin ansaitsemme - sotilasarvo on sitten asia erikseen!
No, nyt ymmärsin. Voi olla, että sotilasjäsenet kariuttivat neuvosten lieventämissuunnitelmat.
Tai sitten on kyse vain siitä, että tuollaisia tapauksia ilmenee nykyisiä entistä enemmän eikä ajantasaista ennakkopäätöstä siitä ole. Vuoden 2003 tapaus kun oli faktoiltaan erilainen kuin tämä uusi.
Tähän väliin sopii huomauttaa siitä tosiasiasta ettei upseeria saatika aliupseeria voi "alentaa", teki hän sitten mitä tahansa ja tuomittaisiin millaisiin rangaistuksiin tahansa. Ihmeen sitkeässä on tämäkin urbaani legenda. Jokseenkin jokaisessa varuskunnassa on mukamas joku kantapeikko joka on alennettu milloin minkäkin rikkomuksen takia, juopumus, varkaus, pahoinpitely jne.. Näitähän juttuja jokainen on kuullut.
Käsittääkseni sotilasarvon voi menettää konsanaan mutta ketään ei voi alentaa, rikkomuksen vuoksi. Jyrki voinee vahvistaa tämän.
Puolustusvoimilla on pitkään ollut ongelmana saada kaikki käsketyt paikalle kertausharjoitukseen. Tämä ongelma on korostunut varsinkin miehistökoulutettujen kohdalla. Puolustusvoimat ovat kiristäneet ohjeistuksellaan harjoituksesta vapauttamisperusteita.
Yleisin kertausharjoituksen kesto miehistöllä on varmaankin 5-7 vuorokautta eli kyseistä päätöstä soveltaen voitaisiin jokainen tälläiseen kertausharjoitukseen saapumattomalle määrätä sama rangaistus.
Eli kaikki luvatta kotiin jäävät vaan tuomiolle karkuruudesta!
En ole kuullut sotilasarvon alentamis-tapauksista. Rikoslain nojalla se ei ole mahdollista.
Rikokseen syyllistynyt voidaan sen sijaan tuomita tietyissä tapauksissa menettämään sotilasarvonsa.
Tästä asiasta ilmestyi hiljattain Lapin yliopistossa viime kesäkuussa tarkastettu OTL Jussi Koskisen väitöskirja "... ja lisäksi tuomitaan menettämään sotilasarvonsa".
Jussi Koskinen esittää, että mainittu sota-ajan poikkeusoloissa säädetty lisärangaistus poistetaan rikoslaista.
Sotilasarvon menettäminen säädettiin rikoslakiin vuonna 1944 lisärangaistukseksi. Sitä voidaan käyttää maanpetosten, valtiopetosten tai muiden vähintään kahden vuoden vankeustuomioiden yhteydessä. Alun perin rangaistusta oli sovellettu vain sotilastehtävissä toimiviin.
Koskinen arvostelee sitä, että rangaistuksen tavoite on toimia epämääräisesti kaiken varalta ja että sitä sovelletaan sattumanvaraisesti. Koskisen väitöstutkimuksesta ilmenee, että puolustushallinnon mukaan säännös on tarpeen, jotta vakavan rikoksen tehnyt ei pääse tärkeisiin sota-ajan tehtäviin.
Suomessa ei sotilasarvoa voi alentaa, sen voi kylläkin menettää. Urbaani legenda on peruja väärinymmärryksestä, eräissä muissa maissa nimittäin virassaan "töpeksineitä" voidaan ja on ollut tapana alentaa. Tunnettu esimerkki muutaman vuoden takaa on Abu Ghraibin vankilaa johtanut yhdysvaltalaiskenraali Janis Karpinski, joka kidutusskandaalin jälkipyykin päätteeksi alennettiin everstiksi velvollisuuksiensa laiminlyönnin vuoksi.
On sotilasarvoja alennettu Suomessakin. Helsingin poliisimestari Hjalmar Bruno Walmqvist alennettiin 1917 kenraalimajurista korpraaliksi johtuen epäilyksistä Neuvostoliiton hyvksi toimimisesta, mutta hänen arvonsa myöhemmin palautettiin.
"Joka tuomitaan rangaistukseen maanpetos- tai valtiopetosrikoksesta tai muusta rikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi, on tuomittava menettämään sotilasarvonsa, jollei sotilasarvon menettämistä, huomioon ottaen rikoksen laatu, rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat sekä sotilasarvon menettämisestä tekijälle aiheutuvat muut seuraukset, ole pidettävä kohtuuttomana. Alinta sotilasarvoa ei kuitenkaan tuomita menetettäväksi."
Eli lähtökohtaisesti sotilasarvo aina menetetään jos henkilö tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi? Kyllähän tuo joutaisi jo romukoppaan tuollainen pykälä, varsinkin reserviläisten kohdalta. Minä ymmärrän tuon niin että reserviläinen menettää jokseenkin satavarmasti sotilasarvonsa mutta aktiivien kohdalla suoritetaan harkintaa, onhan kyseessä kuitenkin ammatti josta revitään leipä. Eihän kukaan siviili tee sotilasarvollaan oikeastaan mitään, seurauksena on korkeintaan häpeä.
Syyttäjä vaatii esim. Ilkka Kanervalle vähintään 2v vankeustuomiota. Jos syyte menee läpi niin Kanerva menettää majurin arvonsa ja on jatkossa korpraali?
Samanlaisen tapauksen korkein oikeus on ratkaissut niin ikään 20.10.2011 antamallaan tuomiolla (taltio 2271), jota ei ole kuitenkaan julkaistu ennakkopäätöksenä, vaan josta on on annettu vain lyhyt tiedote seuraavasti:
SOTILASRIKOS - LUVATON POISSAOLO - KARKAAMINEN
Diaarinumero: R2010/1018
Antopäivä: 20.10.2011
Taltio: 2271
Esittelypäivä: 19.08.2011
Varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty A oli jäänyt saapumatta palveluspaikkaansa määräaikaan 13.7.2009 mennessä jatkaen poissaoloaan 19.8.2009 saakka, jolloin hän oli saapunut palveluspaikkaansa. Palveluspaikkaan saapumisen jälkeen A oli samana päivänä hakenut muutosta palveluksenaloittamisajankohtaan perustellen hakemustaan 9.8.2007 alkaneilla ja 31.5.2010 päättyviksi arvioiduilla opinnoillaan. Hakemus oli 19.8.2009 hyväksytty ja A oli määrätty saapumaan uudelleen palvelukseen 12.7.2010. Kysymys siitä, oliko A:n poissaolosta aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle ja oliko A syyllistynyt rikoslain 45 luvun 10 §:n mukaiseen karkaamiseen. Ks. KKO:2011:83.
Vm. tapauksessa KKO:ssa ei ole ollut äänestystä.
Emme tiedä edes sitä, miksi tätä vm. ratkaisua ei ole julkaistu ennakkopäätöksenä. Emme tiedä edes sitä, millaiseen lopputulokseen KKO tuossa asiassa päätyi, koska sitä ei ole suvaittu kertoa em. minitiedotteessa! - Outoa!
Lähetä kommentti