1. Neljä presidenttiehdokasta eli Pekka Haavisto, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen osallistuivat tänään yleisön edessä presidentinvaalipaneeliin Helsingin kirjamessuilla. Kaksi ehdokasta eli Timo Soini ja Eva Biaudet loistivat poissaolollaan. Soini oli varmaankin raveissa.
2. Keskustelusta, jota seurasin itse netin välityksellä, jäi leppoisa mutta hieman vaisu tunnelma. Kaikki neljä ehdokasta ovat sananvalmiita ja kokeneita poliitikkoja, mutta itse asioista ei päästy nyt kunnolla keskustelemaan. Tilaisuus oli Helsingin Sanomien järjestämä ja sen kyllä huomasi. Loppupuolella mukaan tullut Unto Hämäläinen, entinen kokoomuksen nuorisopoliitikko, näytti vetävän "kotiin päin" ja tekemällä kysymyksiä kaikille muille paitsi Väyryselle.
3. Tiukimmat puheenvuorot käytettiin Natosta. Joku tiedotusväline uutisoi, että "Nato jakoi mielipiteitä", mutta itse lopputuloksesta eli siitä, että Suomen ei pidä liittyä nyt Natoon, oltiin kuitenkin yhtä mieltä.
4. Naton osalta ehdokkaiden painotuksissa oli toki eroja. Väyrynen aloitti sananvaihdon toteamalla, että "on hyvä, että Nato on olemassa, mutta Suomen ei pidä siihen liittyä".
5. Niinistön reaktio tähän Väyrysen toteamukseen oli yllättävä, sillä hän kävi hyökkäyksen:
- Tässä on vähän sellainen tunne, että vaali vaalilta ja Paavo Paavolta joku on tunkemassa Natoa minun kurkustani väkisin alas. Minä en sitä tälläkään kertaa niele sanoi Niinistö. Niinistön mukaan Väyrynen on ollut edellisen hallituksen turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa mukana lausumassa, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. "Minä olisin ollut varovaisempi ja vaatinut ehdottomasti kansanäänestystä", Niinistö näpäytti.
6. Tässä kohtaa totean, että Niinistön väite, jonka mukaan "joku on tunkemassa jotakin alas hänen kurkustaan" oli 3-4 päivän aikana jo kolmas kerta, kun minä tämän väitteen kuulin. Tekisi kohta mieli sanoa, että alan olla "kurkkua myöten täynnä" tätä Niinistön "kurkusta alas" -väitettä. Eikö gallupien ylivoimainen ykkönen tosiaan muuhun pysty kuin jankuttamaan tätä yhtä ja samaa väitettä tilaisuudesta toiseen?
7. Paavo Väyrynen ei toki jäänyt sanattomaksi Niinistön näpäytyksen jälkeen. Väyrynen kertoi, että Niinistön mainitsema hallitusohjelman lause Natosta oli otettu ohjelmaan nimenomaan Niinistön puoluetovereiden eli siis kokoomuslaisten vaatimuksesta. Väyrynen kertoi suhtautuneensa itse lausumaan "hyvin pitkin hampain." Väyrysen mielestä Niinistön Nato-kanta on tyypillinen federalistien kanta, jonka mukaan Euroopan Unioni pitää kehittää sotilasliitoksi. Tämä tie johtaisi Väyrysen mukaan Natoon. Väyrysen mukaan Suomen suurin turvallisuuteen liittyvä uhkakuva on Venäjän ja Naton välinen sotilaallinen selkkaus, eikä Suomen tulisi tämän vuoksi liittyä Natoon.
8. Sauli Niinistö sai "tulitukea" Paavo Lipposelta, joka sai Väyrysen ja Niinistön välisen Nato-väittelyn tiimoilta aiheen väittää Väyrysen aloittaneen kampanjansa ”kuin yleinen syyttäjä”.
9. Mari Kiviniemi luonnehti lauantaina neljää pääehdokasta sanoilla "Nahkuri", "Kamreeri", "Populisti" ja "Tohtori". Minusta aika osuva luonnehdinta. Milläköhän nimellä Kiviniemi olisi luonnehtinut Pekka Haavistoa? Ei kai vaan "sillä"?
10. Onko Lipposen luonnehdinta Väyrysestä "yleisenä syyttäjänä" oikea ja korrekti? Minusta ei, sillä vaalikeskustelussa ehdokkaiden tulee toki saada kritisoida vastustajia näiden aiemmista tekemisistä, jos siihen on perusteita, ilman että kritiikin esittäjää leimataan syyttäjäksi. Paavo Väyrysellä ja Timo Soinilla on toki todella vahvat perusteet arvostella Lipposta ja Niinistöä Suomen viemisestä Emuun hätiköidyllä päätöksellä ja ilman kansanäänestystä.
11. Ehdokkaiden kirjoittamien kirjojen määrä ja aihepiiri valaisee osaltaan herrojen luonnetta, kiinnostuksen kohteita ja varmaan myös asiaosaamista. Kirjojen nimiä ja aiheita ei selostettu tilaisuudessa tarkemmin, mutta vaikutelmaksi jäi muun muassa se, että Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön kirjoittamat kirjat - Haavistolla niitä taisi olla 3-4 ja Niinistöllä kaksi - ovat presidentin tehtävää ajatelleen aika heppoisia; Haaviston lähinnä joitakin matkakertomuksia.
12. Paavo Väyrynen on kirjojen lukumäärässä omaa luokkaansa, mikä osoittaa ainakin ehdokkaan ahkeruutta ja kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista, erityisesti ulkopolitiikasta, joka hoito on edelleen tasavallan presidentin päätehtävä. Vaikutti muuten hupaisalta, kun Lipponen sai tilaisuudessa luvan oman "tuotantonsa" pönkittämiseksi lausua vuonna 2002 kirjoittamansa 3-4 rivin pituisen "runon."
13. Kuka pärjäsi vaaliväittelyssä parhaiten ja kuka kenties muita huonommin? Minusta Lipponen ja Haavisto yllättivät rauhallisuudellaan ja huumoritajullaan eikä Paavo Väyrynen jäänyt tässä suhteessa heidän jälkeensä. Väyrynen on osoittautunut jo aiemmin kampanjansa aikana huumoritajua ja sanavalmiutta tiukan asianosaamisen ohella. Kahta päivää aiemmin eli viime perjantaina TV2:n Pressiklubissa Paavo Lipponen jäi täysin tönköksi Kaarina Hazardin ja Harri Saukkomaan sinänsä aivan tavanmukaisten kysymysten edessä.
14. Messukeskustelun heikoin lenkki taisi olla yllättäen galluppien ja naistenlehtien suursuosikki Sauli Niinistö. Tämän keskustelun jälkeen jäin kyllä ihmettelemään, mihin Niinistön suuri kansansuosio oikeastaan perustuu. Hän vaikutti hieman kireältä ja hermostuneelta ja näistä neljästä tosikkomaisimmalta tyypiltä, mitä edellä mainittu näpäytys Väyryselle samoin kuin "kurkusta tunkemista" koskevan väitteen jatkuva toitottaminen osaltaan osoittaa.
27 kommenttia:
Mukava kuulla, mitä keskustelussa tapahtui. Haaviston ukupuolinen suuntautuminen on kai kohta tullut niin perusteellisen mnta kertaa esille, että sen kommentoimista alkaa jo olla vaikeata saada korvasta alas.
Joka tapauksessa merkittävä asia tuo Haaviston suuntautumin.
Se sama kukko, joka muni pari vuotta kissojen ja koirien kanssa ehdokasta etsineelle sdp:lle ehdokkaaksi murisevan karhun, oli sopivasti järjestänyt Soinille työmatkan Washingtoniin.
Hän on näet ajatellut, että varsinainen kaksintaistelu käytäisiin kamreerin ja kansallisen sosialistin välillä.
Paavo Lipponen sanoi eilen HS:n paneelissa, että hän ei ole tässä vaalikampanjassa arvostellut ketään vastaehdokasta.
Mutta tänään sitten Ilta-Sanomissa "jyrähti":
- Sdp:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen uskoo, että moni keskustalainen itse asiassa häpeää puolueen presidenttiehdokasta Paavo Väyrystä.
Lipponen paljasti arvionsa Ilta-Sanomille sunnuntaina Helsingin kirjamessuilla.
- Paavo Väyrynen pilkkasi palkansaajia törkeällä tavalla viime viikon perjantaina Seinäjoella Suomen Yrittäjien vaalipaneelissa, Lipponen sanoi.
----
No niin, se siitä Lipposen herrasmiesmäisestä vaalikampanjasta! Likainen peli on avattu Paavo L:n ko. lausunnolla.
Paavo Lipposen hädän kyllä ymmärtää, sillä vaalien eka-kieroksella Lipposelle häämöttää neljäs tai viides sija.
Kun arvioidaan presidenttiehdokkaiden kirjallista tuotantoa, Väyrynen on kyllä kieltämättä kärjessä. Haaviston tuotannon vahvin teos on epäilemättä hänen Interrail-oppaansa, josta on otettu neljä uudistetta painosta vuosina 1977–86. Tällaista suoritusta pitää arvostaa: kenenkään muun presidenttiehdokkaan teoksista ei ole taidettu ottaa vastaavaa määrää uusintapainoksia.
Haaviston "Kesä Balkanilla" on matkakirja samassa mielessä kuin monet muut diplomaattien kirjoittamat muistelmat. Haavisto kuvaa työtään Kosovon sodan ympäristötuhoja tutkineen ryhmän jäsenenä. Tässä mielessä myös Ramsayn kirjat lähettilään työstään ja tutkimusmatkoistaan Kaukoidässä olivat "matkakirjoja".
Lipposen tuotannon ainoa merkittävä teos on varmaan "Järki voittaa", joka on vakava yritys nousta tavanomaisen pamflettikirjallisuuden yläpuolelle ja kehittää sosiaalidemokraattinen, ideologinen kokonaisnäkemys Suomen historiasta ja asemasta Euroopassa.
Niinistöä ja Soinia en ole lukenut, mutta heidän teoksensa näyttäisivät olevan muistelmia tai vaalipamfletteja.
Vielähän nuo ehtivät julkaista kukin ainakin yhden opuksen ennen vaalien ensimmäistä - tai toista - kierrosta.
Lipposen uutuuden nimenä voisi olla "Puolivaloilla pimeyden ytimestä".
Haaviston kirjan rohkea otsikko kuuluisi "Miksi rakastaa (nuorta ja tummaa) miestä?"
Niinistön puolestaan: "Nyt tarvittaisiin taas sitä puhelintolppaa".
Väyrynen kirjoittaisi teemasta "Minun imagoni verrattuna UKK:n imagoon."
Timo Soinin asiapitoinen kirja vailla minkäänlaista populismia käsittelisi teemaa "Suomen hevonen eilen, tänään, huomenna - populistin silmin nähtynä."
Eva Biaudet´n romaanin nimi kömpelösti suomennettuna kuuluisi "En ole Elisabeth, mutta eipä näissä vaaleissa Marakaan ole ehdolla."
Nämä nytten juolahtivat äkkiseltään mieleen. Lukijoilla varmaan on parempia vinkkejä kirjojen nimiksi.
Helmitaululla laskemalla sain tulokseksi, että Lipponen menee helähtäen toiselle kierrokselle, koska pappissukuinen vasemmistoliiton johto ymmärtää yskän tukea Moosesta, joten eka kierroksella käy näin:
-Niinistö 30%
-Lipponen 20%
-Väyrynen 15%
-Soini 15%
-Haavisto 10%
-Biaudet 10%
suomalaiset ovat sittenkin hyvin puolueuskollisia!
Pappisliittoinen vasemmisto asettanee vielä oman Paavalinsa eli Paavonsa ehdolle. Samoin kristilliset eli kd oman ehdokkaansa.
Niinistö pärjää, koska ihmiset sisäsyntyisesti kaipaavat maahan hieman hapanta, yrmeää ja jämerää presidenttiä (esim. Niinistö), eivätkä saivartelevaa poliitikkoa (esim. Väyrynen) jollaisia on jo eduskunta täynnä. Myös Lipponen kelpaisi ensin mainittujen joukkoon, mutta hänen yrmeytensä on ollut jo niin kaunaista ja joka suuntaan rikinkatkuisia päästöjä ampuvaa laatua, että se menee jo yli.
Itseään alituiseen toistavalta Loka Laitiselta löytyi harvinainen osuva kolumni kotvanen sitten. Hän oikeaan osuvasti totesi, että Suomen presidentit ovat ikimuistoisista ajoista lähtien olleet lähes poikkeuksetta ikäviä ja vihaisia tyyppejä. Martti Ahtisaari oli tästä poikkeus - ja hänen presidenttiytensä jäikin yhteen kauteen.
Edellisen hallituksen hyväksymässä turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa todetaan että ”on olemassa vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä, kuitenkin niin, että laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeä",
Tästä lausumasta Väyrynen ja Niinistö kiistelivät eilen.
Niinistö moitti Väyrystä siitä, että ko. lausuma otettiin sellaisenaan ohjelmaan. Niinistö itse olisi vaatinut ko. kohtaan maininnan kansanäänestyksestä.
Väyrynen vastasi, että ko. kohta otettiin ohjelmaan, ei hänen, vaan kokoomuslaisten ministereiden vaatimuksesta.
Tarkoittiko Niinistö maininta kansanäänestyksestä sitä, että kansanäänestys olisi pitänyt suorittaa jo siitä, otetaanko turvallisuuspoliittiseen ohjelmaan sanottu lausuma?
Kovinpa on varovaiseksi tämä "kamreeri" heittäytynyt nyt vaalitaistossa!
Sitä paitsi, kun lausumassa puhutaan kansalaismielipiteen huomioon ottamisesta, niin se käytännössä tarkoittaa tietenkin kansanäänestyksen toimittamista Nato-kysymyksestä, jos se joskus tulisi ajankohtaiseksi.
Mikään hallitus ei voi tietenkään etukäteen lähteä julistamaan, että jostakin asiasta olisi toimitettava kansanäänestys!
Oliko Kekkonenkin "ikävä ja vihainen tyyppi"? Entä "Reissu-Lasse" Relander? Relanderia mollattiin, kun hän kävi niin usein valtiovierailuilla kautensa aikana. Peräti kaksi kertaa!
Lipposen ja Niinistön puheenvuorot ovat tässä vaalikamppailussa jo ehtineet erinomaisen hyvin osoittaa, että kisassa on toki mukana muitakin "saivartelevia" poliitikkoja kuin Paavo Väyrynen!
Saivarteleva ja yrmeä (tai hapan) tyyppi on sentään pahempi vaihtoehto kujin saivarteleva ja humoristinen.
Kekkonen jos kuka oli kansan kaipaamaa kovaotteista presidenttityyppiä, joka oli valmis antamaan "saatanan tunareiden" kuulla kunniansa silloin kun aihetta siihen näki.
Sotia edeltävänä aikana on saattanut olla vähän leppoisampaakin porukkaa pressana. Tokko Kalliokaan pärjäisi vertailussa vaikka Paasikivelle.
Kirjojen nimiehdotuksia:
"Politiikka on sodan jatkamista", eli kun lähdemme nyt Salen kanssa veljellisesti murahdellen taisteluun, ei kysytä puoluekantaa, vaan olemme Isänmaan asialla Karhua vastaan.
-Lipponen
"Jumala on minut tähän tehtävään kutsunut", eli siksi hän lähetti minulle oman ruotsalaismallisen kirkon.
-Väyrynen
"En mää ois uskonu tähän joutuvani", eli kuusi vuotta turkulaisnuottista talousjaarittelua
-Niinistö
Niinistöstä paistaa selvästi läpi turhautuminen kun joutuu käymään läpi nämä pakolliset tentit, vaikka mies on jo lähes varma voittaja. Väkisinkin tulee mieleen Mauno Koivisto ja -88 vaalit, mies oli kuin myrkyn juonut kun piti osallistua joka tenttiin vaikka kaikki tiesivät että hän voittaa vaalit ylivoimaisesti.
Pakkopullaa, mutta koita kestää Sauli ja pientä ryhdistäytymistä, muuten saattaa voitto karata käsistä..
Toki Urkki oli kovasanainen Saatanan tunareille, muttei kansalle. Urkki oli tai näytteli kansan miestä: joi rutkasti viinaa, tappeli humalassa kalle kaihareiden kanssa - naisista tietty - lauloi Kotkan ruusua, ampui hirviä, villisikoja ja nuorena miehenä myös punikkeja, kävin säännöllisesti vieraissa ja vietti muutenkin iloista elämää.
Tänään monissa suuren yleisön lausumissa on Pekka Haavisto mainittu eulisen paneelin perusteella parhaaksi siksi, että Pekka on ehdokkaista 'kansainvälisin' - Niin, onhan Pekalla toki puolisona ulkomaan elävä.
Paavo Väyrynen vaikuttaa presidenttiehdokkaista ylivoimaisesti mielenkiintoisimmalta.
Ja jopa parhaalta.
Paavo on sanavalmis, huumorintajuinen ja asiaosaaminen on erittäin hyvin hallussa.
Lipposella ja aika ajoin Niinistöllä on ongelmia puheen muodostamisessa. Puheen tauot ovat joskus niin pitkiä, että kuulijalle tulee hätä, että kohta pitäisi mennä auttamaan sanojen löytämisessä.
Wikipedian mukaan Relander teki kaksi valtiovierailua mutta osa vierailuista oli muun tyyppisiä. Relander kävi Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Norjassa ja Tanskassa. Jos kerta presidentin tehtäviin kuului ulkopolitiikan hoito, niin siihen sisältyvät olennaisena osana valtiovierailut ja työvierailut. Taisi kuitenkin olla niin että presidentistä huolimatta 1920-30-luvulla ulkoministerillä oli aika suuri rooli ulkopolitiikassa. En ole nähnyt tietoja, mutta oliko niin että 1920-30-luvuilla ulkoministerit tekivät useammin vierailuja kuin tuon ajan presidentit? Vasta Paasikiven ja Kekkosen aikoina presidentin rooli korostui, vaikka sekä Ståhlberg että Kekkonen noudattivat samaa perustuslakia.
Mitä mieltä olet Urkin lainopillisista ansioista tai asiantuntemuksesta lainopin suhteen? Urkki väitteli tohtoriksi 1936. Olisiko Urkilla voinut olla mahdollisuuksia tehdä oikeustieteellistä uraa yliopistolla? Entäs lakimiehenä yksitiysellä sektorilla, lakitoimistossa tai vaikka jonkun firman lakimiehenä?
Olisipa kiva saada vaihteeksi lupsakka presidentti. Miksi pressan pitää aina olla vihainen ja kiusaantunut haastatteluissa? Muistelkaapa vain edellisiä presidenttejä. Kaikki vaivaantuneita ja äkäisiä kuin herhiläiset.
Koivistohan lanseerasi termin "sopulit", jos muistatte. Oli niin tympääntynyt toimittajiin että piti oikein haukkumanimi keksiä työtään tekeville ammatti-ihmisille.
Jouko Turkka kuvaili mainiosti Koivistoa tyyliin "kuin susikoira joka on unohdettu autoon". Mene siinä sitten haastattelemaan..
Vähän pelkään että seuraava pressakin jatkaa samaa linjaa. Pekka Haavisto olisi varmaan aika lupsakka mutta kun ei tule valituksi niin minkäs teet..
Jotenkin tuo Niinistö on alkanut nyt tympimään. Mies ei ole reilu, rehti eikä rempseä. Vaan nuiva, nuljuileva ja nukkavieru. Jännite ja jännitys puuttuu. Olin ajatellut äänestää Saulia mutta enpä äänestä enää.
Soinia en halua pressaksi vaan pääministeriksi.
Haavisto ei tietenkään käy, eikä Bidee. Setailua on nähty riittävästi Halosen kaudella, eikä sellainen sovi missään tapauksessa Isän Maan johtoon.
Lipponen on vanha känkkä, ja aikansa elänyt.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jää kuin jääkin Paavo, Väyrynen. Miksipä ei? Mies on ansainnut palkinnon pitkästä sitkeästä urastaan.
Vaikka eihän kansa häntä hyväksy eikä äänestä mutta minäpä äänestän.
Presidentin tärkein tehtävä on olla hyvissä väleissä naapurivaltioiden, etenkin Venäjän, ylimmän valtiojohdon kanssa.
Sisäpolitiikka ei siis ole näissä vaaleissa tärkeää, vaikka julkinen kskustelu onkin painottunut perinteisiin teemoihin.
Olettekos huomanneet, että vaalikeskustelu onkin pyörinyt lähinnä 90-luvun sisä- ja EU-politiikassa. Tämän ajan keskeisiä kysymyksiä ei ole noussut missään esille. Jokainen ehdokas näyttää elävän 15-20 vuoden takaisia asioita uudelleen, toki yhdessä median kanssa.
Presidenttikanditaatin soveltuvuutta ja luotettavuutta voi muutoin mitata pienellä automyyjäajatusjumpalla. Voit kysyä itseltäsi seuraavaa: "Olisinko valmis ostamaan käytetyn auton tältä pressakandilta?"
Itse en autoa Niinistöltä ostaisi, on senverran luimun näköinen juippi ja epäselvä narisija.
Soini on autojopparin näköinen, ei varmaan laatuautoa olisi myymässäkään.
Lipponen? Ei taida olla enää kartalla.
Biudetti on ehkä enämpi italoautojen myyjä. Sähkövikoja.
Mutta miten Väyrysen, Essayan tai Haaviston kohdalla? Sen verran voisin ehkä luottaa heihin, että uskaltaisin heiltä käytetyn auton ostaa.
No jos ketään ei kiinnosta presidenttiehdokaat, niin kaiketi voidaan kuitenkin todeta, että vanhoille kovan linjan poliitikoille kuitenkin vielä tarjotaan mahdollisuutta olla Suomen ruorissa, jossakin asemassa.
Olisikin varmaan kiintoisaa vanhemmille sukupolvillekin, että tasavallan huipuilla on sellainen vaikuttaja, että hän voi esim. vaikuttaa toiminnallaan eläkkeiden maksuun ja eläkkeiden tasoon.
Vähän niinkuin eläkeläisten puoluetta jotkut aikoinaan kaavalaivat Suomeen.
Minä kaipaisin kyllä vahvaa presidenttinä jolla olisi kanttia puuttua poliisin mielivaltaan suomessa. Johan Koivistokin totesi aikanaan että kyllä presidenttikin voi ottaa kantaa tuomioistuinten päätöksiin. Ja puuttua poliisinkin toimintaan tarvittaessa.
Tämän päivän Iltiksessä on taas juttu poliisin mielivallasta, asuntoon tehty kotietsintä ilman haltijan paikallaoloa. Blogistihan kirjoitti tästä samasta asiasta vähän aikaa sitten.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011110214678451_uu.shtml
Kuka sopisi parhaiten jatkamaan suomalaisten naisten puolihuntukulttuuria?
Kuljetaan rääsyissä tukan roikuessa kuin lehmänhäntä, mutta jos italiaano sattuu vastaan, niin käydään suoraan kiinni.
Jumala on siinä. Tunne-elämää kuin keskiajalla.
Presidentti, joka voisi vaikuttaa "eläkkeiden maksuun tai suuruuteen". Hm, tuskinpa.
Pääasia, että maahan ei valita presidenttiä, joka olisi "Ahtisaaren-Hallbergin linjalla."
Tämä "linja" mainitaan itsekehuskelevassa milessä Mar Ahtisaaresta äsken julkaistussa kirjassa "Matkalla."
Tähän linjaan kuulu kaksi asiaa:
1) mielistellään ja nöyristellään Kiinaa ja muita diktatuurijohtoisia maita kehumalla (täysin valheellisesti) näiden maiden "edistymistä" ihmisoikeuksien kunnioittamisen tiellä ja väittämällä, että Suomi voisi muka olla ns. oikeusvaltioajattelussa jonkinlaisessa opettajan roolissa, ja
2) rikkomalla käytännössä oikeusvaltion periaatteita antamalla tasavallan presidentille jonkinlainen veto-oikeus, jos riippumattomien tuomioistuinten ratkaisut tuntuvat loukkaavan presidentin kummallista oikeudentuntoa; tasavallan presidentti voisi yllyttää ao. tuomioistuimen päällikkötuomaria puuttumaan lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanoon.
Itse asiassa mainittua linjaa voitaisiin kutsua perustellusti "Ahtisaaren- Halosen - Hallbergin -linjaksi."
Haavistoa "millä" nimellä? Haavisto oli suomalainen yli 40-vuotias ministeri tutustuessaan elämänsä rakastettuun latinalaisessa amerikassa. Elämänkumppani(tuleva) oli alle 20-vuotias. Kuinka vakaa teinipojan seksuaalinen suuntautuminen oli tällöin on epäselvää. Haaviston tulot suomalaisena ministerinä lienivät suuremmat kuin sulhas/morsian kandidaatin koko suvun tulot. Rakkaus on ihmeellistä?! Miten olisi käynyt heteroministerin uran,tuodessaan tuliaisena teini-ikäisen sussun etelä-amerikasta? Nim. L.H. Hoppu
Eva Biaudetin blogi:
http://biaudet.typepad.com/
Hämmentävää, miten huonoa englantia presidenttiehdokas kirjoittaa.
Lähetä kommentti