2. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista kertoa juurta jaksaen, mistä Jippii-jutussa on kyse ja mitä kaikkea jutussa on tähän mennessä tapahtunut. Olen tarkastellut juttua aiemmin ainakin kolmessa blogikirjoituksessa, joihin voin nyt viitata:
- n:o 99/ 28.5.2009 JIPPII - pörssirikoksista jälleen linnatuomioita; löytyy tästä
- n:o 227/10.3.2010 KKO: Jippii-jutun syytetyille ei valituslupaa; löytyy tästä
- n:o 345/9.11.2010 Jippii-jutun tuomio kaatui tuomarin esteellisyyteen; löytyy tästä
3. Lyhyesti kerrottuna Helsingin käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2007 tuomiollaan kaikki Jippii-entistä johtoa vastaan nostetut syytteet. Juttua ajaneet syyttäjät olivat tuomion jälkeen hyvin vihaisia ja arvostelivat julkisuudessa käräjäoikeuden tuomareiden ammattitaitoa tai sen puutetta kovin sanoin. (Mainittakoon, että jutussa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari nimitettiin tämän vuoden syksyllä maan toiseksi suurimman käräjäoikeuden eli Pirkanmaan käräjäoikeuden päällikkötuomariksi eli laamanniksi, ilmeisesti lähinnä hallinnollisten meriittien perusteella, kuten nykyisin yleensäkin on tullut tavaksi.) Tähän arvosteluun yhtyivät yleisellä tasolla tuolloinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja valtionsyyttäjä Pekka Koponen; Koponen nimitettiin pari vuotta sitten KKO:n jäsenen virkaan.
4. Syyttäjät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, jossa juttua puitiin jälleen pitkään ja hartaasti. Hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio oli tyystin toisensisältöinen kuin käräjäoikeuden vapauttava tuomio. Hovioikeus mätkäisi jutussa kaksi ehdotonta ja seitsemän ehdollista vankeusrangaistusta erilaisista pörssirikoksista ja kirjanpitorikoksista. Lisäksi neljälle johdon entiselle jäsenelle tuomittiin sakkoa, kahden syytetyn osalta syytteet hylättiin myös hovioikeudessa. Entinen toimitusjohtaja HJ sai hovioikeudelta vuoden ja 10 kuukauden ja hallituksen päätoiminen puheenjohtaja IK kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion. Molemmille määrättiin myös liiketoimintakielto. Jippii, joka on nykyisin operaattori Saunalahti ja osa Elisaa, tuomittiin lisäksi 200.000 euron yhteisösakkoon.
5. Epätavallista hovioikeuden tuomiossa oli tapa, jolla jutun ratkaissut hovioikeuden jaosto äityi kritisoimaan käräjäoikeuden tuomion puutteita. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden "tuomiosta ei pysty päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt." Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion puutteellisia perusteluja niin vakavana oikeudenkäyntivirheenä, että koko juttu olisi oikeastaan tullut palauttaa takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus otti kuitenkin asian välittömästi ratkaistavakseen.
6. Syyttäjäpuoli tyytyi hovioikeuden tuomioon. Sitä vastoin tuomitut hakivat valituslupaa hovioikeuden tuomioon, mutta korkein oikeus epäsi 10.3.2010 äänestyksen (2-1) jälkeen kaikki hakemukset yhden hakijan hakemusta lukuun ottamatta; tämä oli johtaja, jonka hovioikeus oli tuominnut sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä 80:een päiväsakkoon.
7. Tämän jälkeen osa tuomituista kanteli tai vaati tuomion hovioikeuden tuomion purkamista hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneen hovioikeudenneuvoksen esteellisyyden vuoksi. Ensinnäkin Jipppii-yhtiön hallituksen entisen puheenjohtajan A:n (siis IK) kanteluhakemuksen johdosta korkein totesi ratkaisussaan KKO 2010:78, että hovioikeudenneuvos RR oli ollut esteellinen käsittelemään kyseistä asiaa. Esteellisyyden taustalla oli RR:n ja Jippii-jutun syyttäjien hallinnollisena esimiehenä toimineen johtavan kihlakunnansyyttäjän (HP) välinen seurustelusuhde ja tämän käräjäoikeuden tuomion uutisoinnin jälkeen muun muassa hovioikeuden presidentille (LM) lähettämä sähköpostiviesti, jossa "johtava" oli pahoitellut jutun käräjätuomareihin ja yleensä talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt johtamansa syyttäjäviraston kauhistelun tv-uutisoinnista ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista. Korkeimman oikeuden mukaan "johtavan" toiminta oli antanut perustellun aiheen epäillä RR:n puolueettomuutta.
8. Hieman myöhemmin eli 12.11.2010 korkein oikeus ratkaisi seitsemän muuta hovioikeudenneuvos RR:n esteellisyyteen perustuvaa kantelu- tai purkuhakemusta ja antoi niissä samansisältöiset päätökset kuin edellä ratkaisussa KKO 2010:78 selostetussa A:n asiassa. Loput hakemukset, joissa on vaadittu hovioikeuden tuomion purkamista sanotun esteellisyyden perusteella, korkein oikeus on ratkaissut 10.1.2011 antamallaan päätöksellä.
9. Kaikissa mainituissa ratkaisuissa korkein oikeus on, koska hovioikeus ei ollut ollut yhden tuomarin esteellisyyden takia tuomionvoipa, kantelijoiden/purunhakijoiden vaatimuksen mukaisesti poistanut tai purkanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion ja palauttanut asian heidän osaltaan Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.
10. Asiaa uudelleen hovioikeudessa käsiteltäessä A myötäpuolineen vaati, että hovioikeuden 28.5.2009 antamassa tuomiossa kokonaan tai osaksi hylätyt syyttäjän vaatimukset oli jätettävä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tutkimatta tai hylättävä, koska vastaajat yksin olivat kannelleet tai hakeneet tuomionpurkua RR:n esteellisyyden vuoksi. Lisäksi A myötäpuolinen vaati todettavaksi, että hovioikeuden aikaisempi tuomio asetti niin sanotun reformatio in peius -kiellon mukaisesti ylärajan tuomittaville rangaistuksille.
11.Hovioikeus on sanottua palautettua asiaa käsitellessään 15.4.2011 päättänyt A:n ja tämän myötäpuolten vaatimuksesta jättänyt tutkimatta ne syyttäjän rangaistus- ja muut vaatimukset sekä vaatimusten perusteet, jotka oli hovioikeuden edellä mainitulla tuomiolla kokonaan tai osittain hylätty. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan lähinnä sillä, että hovioikeuden tuomion kumoamista ylimääräisellä muutoksenhakemuksella olivat hakeneet vain A myötäpuolineen ja että asian palauttamisperusteena oli ollut tuomarin esteellisyys. Hovioikeuden mukaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen aikaisemmin hylättyjä vaatimuksia ei voida ottaa enää tutkittaviksi. Rangaistuksen mittaamisen ja menettämisseuraamusten osalta hovioikeus on todennut ottavansa kantaa reformatio in peius -kieltoon vasta pääasiaa ratkaistessaan.
12. Nyt oli syyttäjien vuoro reagoida. He pyysivät valituslupaa ja vaativat hovioikeuden päätöksen kumoamista ja sitä, että heidän vaatimuksensa tutkittaisiin hovioikeuden uudessa käsittelyssä myös siltä osin kuin ne oli hovioikeuden aikaisemmalla (28.5.2009), mutta sittemmin poistetulla tuomiolla A:n ja hänen myötäpuoltensa osalta hylätty.
13. Korkein oikeus ratkaisi syyttäjien valituksen eilen eli 29.12.2011 annetulla ennakkopäätöksellä (KKO 2001:109). Korkein oikeus päätyi laajasti perustelussa päätöksessään siihen, että hovioikeus ei olisi saanut jättää syytteitä, niissä väitettyjä menettelyjä tai syyttäjien muita vaatimuksia tutkimatta mainitsemiltaan osin. Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi, jonka tuli, huomioon ottaen palauttamisen syyn, siinä laillisesti menetellä. Päätös syntyi 3-2 -äänestyksen jälkeen.
14. Korkeimman ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.
15. Sekä hovioikeuden että korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa - myös KKO:n vähemmistön perusteluissa - käsitellään laajasti reformatio in peius -kieltoa, sen tulkintaa ja soveltamista ko. asiassa. Hovioikeuden päätöksen perustelujen kolmannessa kappaleessa viitataan tältä osin myös oikeuskirjallisuuteen eli Veikko Reinikaisen väitöskirjaan vuodelta 1956 (tuolloin muuten talviolympiakisat pidettiin Italian Cortina d'Ampezzossa; tämä on aina tässä yhteydessä syytä muistaa, koska Reinikainen väitteli kevättalvella samana vuonna) sekä tämän palsturin väitöskirjaan vuodelta 1977. Hovioikeus puhuu tässä yhteydessä "vanhemmasta oikeuskirjallisuudesta." Onkohan hovioikeus tarkoittanut tällä luonnehtimisella yksinomaan Reinikaisen väitöskirjaa vai myös Virolaisen ko. opusta? Tämä jää hieman epäselväksi, mutta olisihan se toisaalta hienoa, jos olisin onnistunut pääsemään arvoisan hovioikeuden luokittelussa"vanhemman oikeuskirjallisuuden" edustajien kunniakkaaseen kategoriaan!
16. Hovioikeus näyttää mainitussa perustelukappaleessa lainanneen melko pitkän pätkän väitöskirjani sivuilla 308-310 olevaa tekstiä, vaikka ei ole lopulta sanotulle kannalle kallistunutkaan. (Voin viitata tässä yhteydessä myös väitöskirjan sivuille 310-311, jossa olen käsitellyt samaa aihepiiriä tapauksessa, jolloin jutun palauttaminen tavallisessa muutoksenhaussa perustuu oikeudenkäyntivirheeseen). Korkein oikeus ei sen sijaan - tapansa mukaan - viittaa perusteluissaan lainkaan oikeuskirjallisuuteen. Mutta oli ilahduttavaa havaita, että toisin kuin hovioikeus, korkeimman oikeuden enemmistö on perustanut kannanottonsa ratkaisevalta osin juuri väitöskirjassa mainitulta osin esittämiini näkökohtiin; viittaan lähinnä korkeimman oikeuden perustelujen kohtiin 23 ja 34.
17. Reformatio in peius -kiellon soveltaminen jutun palauttamisen tai tuomion poistamisen taikka purkamisen jälkeisessä menettelyssä silloin, kun palauttaminen perustuu alemmassa oikeudessa tapahtuneeseen oikeudenkäyntivirheeseen, riippuu virheen laadusta ja vakavuusasteesta. Esimerkiksi juuri tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva puute oikeusistuimen tuomionvoipuudessa (päätösvaltaisuudessa) samoin kuin siitä aiheutuva epäily tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta on siinä märin koko oikeudenkäyntiä ja kaikkia sen osapuolia koskeva vakava menettelyvirhe, että punninnassa sen voidaan perustellusti katsoa syrjäyttävän rikosjutussa yksinomaan syytetyn oikeussuojaksi säädetyn reformatio in peius -kiellon. Jos sen sijaan alemman instanssin menettelyvirhe koskee yksinomaan valittajana olevan syytetyn suojaksi säädettyä normia eli esimerkiksi puutetta syytetyn kuulemisessa, ei reformatio in peius -kielto syrjäydy. Ensiksi mainitussa esimerkkitapauksessa peius-kielto siis ei ole voimassa, jälkimmäisessä sen sijaan on. Tähän tapaan pohdiskelin väitöskirjassani, ja nyt korkeimman oikeuden enemmistö näyttäisi ajatelleen lähtökohtaisesti samalla tavalla.
18. Mutta onko korkeimman oikeuden päätöksessä selostetussa tilanteessa itse asiassa ollut lainkaan kysymys reformatio in pejus -kiellon soveltamista edellyttävästä tilanteesta? Mainitulla kiellolla eli niin sanotulla huonontamiskiellolla (saks. Verschlechterungsverbot) tarkoitetaan normia, jonka mukaan valituksenalaista tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi ja tämän vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut lainkaan muutosta tuomioon. Riita-asiassa kielto on voimassa yleisesti, mutta rikosasiassa kielto suojaa yksinomaan syytettyä ja hänen valitustaan, ei syyttäjän valitusta eikä rangaistuksen osalta myöskään asianomistajaa; syyttäjän tai asianomistajan valituksesta tuomiota saadaan muuttaa myös syytetyn eduksi. Rikosjutussa kielto tulee siis sovellettavaksi yksipuolisen muutoksenhaun ja lainvoiman tilanteessa, jolloin valittajana on siis yksin syytetty, vaikka tuomiosta olisi voinut valittaa - joko varsinaisella valituksella tai vastavalituksella - myös syyttäjä tai asianomistaja.
19. Reformatio in peius-kielto koskee vain tuomiota ja sen lopputulosta, ei sen sijaan sitä, missä laajuudessa ylempi tuomioistuin (tai palautuksen jälkeisessä uudessa käsittelyssä sama alempi tuomioistuin) voi lainvoimaisuussäännöt huomioon ottaen ottaa asian tutkittavaksi. (Todettakoon, että kielto koskee vain rangaistusta ja rikoksen muita seuraamuksia, ei sen sijaan rikoksen rubrisointia). Reformatio in peius -kieltoa ei pidä sekoittaa ilmiöön nimeltä tuomion osittainen lainvoima, koska kielto tulee sovellettavaksi ainoastaan pääasiaratkaisun (ei käsittelyratkaisun) yhteydessä ja vain siltä osin kuin tuomiosta on valitettu ja tuomioistuin voi ottaa asian tutkittavaksi.
20. Minusta korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on siten ennenaikainen. Tässä vaiheessa korkeimman oikeuden olisi tullut rajoittua lausumaan vain siitä, voidaanko syyttäjän valituksessa mainitut vaatimukset ottaa hovioikeuden uudessa käsittelyssä tutkittavaksi. Kysymys reformatio in peius -kiellosta aktualisoituu vasta hovioikeuden uusintakäsittelyn jälkeen annettavassa tuomiossa.
21. Mikä vaikutus todetulla tuomiovirheellä eli tuomarin esteellisyydellä on asiallisessa suhteessa tuomion lainvoiman? Tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva epäily puolueettoman ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumatta jäämisestä on, kuten jo edellä mainitsin, niin vakava virhe (tuomiovirhe), että se syrjäyttää tuomion mahdollisesti saavuttaman osittaisen lainvoiman, eli esteellisyys johtaa siis koko tuomion poistamiseen. Tuomion lainvoiman kokonaissyrjäytymisen tueksi voidaan viitata myös korkeimman oikeuden perusteluissa mainittuun OK 31 luvun 6 §:n säännökseen, joka oikeuttaa kanteluinstanssin tuomiovirheen tilanteessa poistamaan tuomion tapauksesta riippuen joko kokonaan tai "tarpeellisilta osin" ja osoittamaan jutun uudelleen käsittelyn siihen tuomioistuimeen, jossa virhe on tapahtunut. Tämän lainkohdan nojalla korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:78 samoin kuin muissa Jippii-juttua koskevissa kantelu- ja purkupäätöksissä (edellä kappaleet 7-9) poistanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion kokonaisuudessaan.
22. Kun hovioikeuden tuomio ja sen lainvoima on kumottu kokonaisuudessaan ja kun tämä on perustunut tuomarin esteellisyyteen ja tuomioistuimen päätösvaltaisuuden puutteeseen, ei hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio ole korkeimman oikeuden perustelujen kohdan 35 mukaan "miltään osin sitova."
23. Mutta onko asia tarkkaan ottaen kuitenkaan aivan tällä tavalla? Minusta ei, sillä kysymys reformatio in peius -kiellosta "astuu kuvaan," kuten edellä jo totesin, hovioikeuden uudessa käsittelyssä antamassa tuomiossa, mutta vasta tuolloin. Jos jonkun syytetyn syyksilukemiseen ei uuden tuomion mukaan tule mitään "lisää", vaan se pysyy samanlaisena kuin aikaisemmin eli 28.5.2009 annetussa tuomiossa, estää reformatio in peius -kielto rangaistuksen koventamisen. Jos taas syyksilukemisesta "putoaa" jokin osa pois, on tuomittua rangaistusta alennettava. Ainoastaan siinä tapauksessa, että syytetyn viaksi luetaan uusi teko tai aiemmin syyksiluetun teon katsotaan toteuttavan törkeämmän rikoksen, voidaan aiemmin tuomittua rangaistusta koventaa.
24. Korkeimman oikeuden enemmistön kanta on, sikäli kuin siinä on tarkoitettu (tosiasiallisesti) ottaa kantaa hovioikeuden tutkimisvallan laajuuteen, on minusta johdonmukainen ja perusteltu. Sen sijaan korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on ennenaikainen, koska siihen voidaan edellä mainitusta syystä ottaa kantaa vasta hovioikeuden tulevan pääasiaratkaisunsa yhteydessä.
25. Korkeimman oikeuden vähemmistön kanta on toki myös ymmärrettävä ja vastaajien kannalta enemmistön kantaa kohtuullisempi. Toisaalta vaihtoehto, jonka mukaan syytetty pääsisi pälkähästä eli välttyisi tässä tapauksessa syytteiden tutkimiselta yksinomaan tuomioistuimen kokoonpanoa ja koko oikeudenkäyntiä rasittavan tuomiovirheen perusteella, ei tunnu perustellulta. Tulee myös muistaa, että uudessa käsittelyssä tilanne on avoin, joten on mahdollista, että hovioikeus hylkää uusintakäsittelyssä syytteistä suurimman osan tai vaikkapa kaikki niistä.
26. Korkeimman oikeuden ratkaisu korostaa entisestään tuomarin esteettömyyden merkitystä. Esteettömyys ja esteellisyysperusteet tulisi ottaa vakavasti eikä vähätellä niitä. Epäselvässä tapauksessa tuomarin olisi syytä jäävätä itsensä, vaikka esteellisyysväitettä ei tehtäisikään. Jos näin olisi toimittu Jippii-jutun käsittelyn yhteydessä hovioikeudessa, olisi jutussa vältytty nyt pari vuotta kestäneiltä ylimääräisiltä käsittelykerroilta hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ja tästä aiheutuvilta huomattavilta lisäkustannuksilta. Tuomari vastaa itse omasta esteettömyydestään, mutta tässä tapauksessa moite voidaan kohdistaa myös tuomari RR:n seurustelukumppanin HP:n kerrotun reaktioon samoin kuin hovioikeuden presidentin RR:n esteettömyyttä koskevaan virhearvioon. Presidentti LM, jolle HP oli muun muassa "pahoitteluviestinsä" osoittanut, oli tietoinen RR:n ja HP:n seurustelusuhteesta, mutta oli tästä ja HP:ltä saamastaan viestistä huolimatta määrännyt RR:n hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon.
21 kommenttia:
Seuraava uutinen liippaa virkamiehen esteellisyyttä ja puolueettomuutta, joskaan kyse ei ole tuomioistuimista:
Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja, oikeustieteen tohtori Tuomas Pöysti (41), päätti perjantaina, ettei otakaan vastaan Lapin yliopiston professuuria (HS 30.12.)
Yliopisto kertoi viikko sitten nimittäneensä Pöystin informaatio- ja hallinto-oikeuden osa-aikaiseksi professoriksi toistaiseksi ensi vuoden alusta alkaen 10 prosentin viranhoitovelvollisuudella.
Pöysti kutsuttiin ja arvioitiin päteväksi tehtävään, johon hän myös alun perin antoi suostumuksensa.
Tänään pääjohtaja Pöysti kuitenkin päätti, ettei hän ota lainkaan vastaan tuota 10 prossan professuuria.
Perusteluna kieltäytymiselle Pöysti kertoi, että pääjohtajan tehtävän hoitoa koskevan luottamuksen kannalta on parempi, ettei edes taustalla ole sidonnaisuutta yhteen yliopistoista.
"Valtiontalouden tarkastusviraston johdon ja virkamiesten tulee paitsi olla, myös näyttää puolueettomilta", Pöysti tarkensi HS:n uutisessa.
Pääjohtajan professuuria ehti arvostella professori Pirkko Vihko, joka ihmetteli, eikö Pöysti silloin tule esteelliseksi yliopistojen valtion budjettivarojen käyttöön liittyviin mahdollisiin tarkastuksiin" (HS 29.12.).
---
No niin, parempi toki myöhään kuin ei milloinkaan! Mutta eivätkö yliopiston ja erityisesti oikeustieteiden tiedekunnan viisaat Lapissa ja Pöysti itse todella lainkaan hoksanneet, miksi mainittu sivutoimi olisi ollut Pöystin pääjohtajan viranhoidon kannalta sangen arveluttava?
Sovelletaanko reformatio on peius kieltoa myös niissä siviilijutuissa jossa sovinto ei ole sallittu. Muistan 90-luvulta yhden maaoikeusjutun (ns. tilusriitajuttu), jossa KKO päätyi huonontamaan valittajien ratkaisua siitä mitä nämä olivat saaneet maaoikeudessa.
Toimitusmihet katsoivat että riidanalainen alue kuului tilaan A. Maaoikeus olisi katsonut tapauksen vaativan virheellisen toimituksen purkua KKO:ssa ja olisi siksi kumonnut koko toimituksen palauttamatta sitä toimitusmiehille mutta KKO katsoi ettei purkua tarvita ja tuomitsi alueen kuuluvan tilaan B. Ja siis valittajina oli tilan A omistajat.
Voisiko KKO:n enemmistön kanta olla perusteltu myös seuraavassa tilanteessa (joka ei ole käräjäoikeuden kokoonpanon osalta kuvitteellinen vaan tosiasiassa eräässä seksirikosjutussa näin tapahtui).
Henkilöä syytetään törkeästä raiskauksesta ja käräjäoikeus tuomitsee pakottamisesta sukupuoliyhteyteen 6 kuukauden ehdolliseen rangaistukseen. Käräjäoikeuden kokoonpano oli puheenjohtaja ja kaksi lautamiestä (ei siis kolme, jota tuomionvoipaisuus olisi edellyttänyt).
Jos hovioikeus kumoaa käräjäoikeuden ratkaisun ja palauttaa jutun, tuleeko vastaajan todellakin varautua siihen, että jos rubriikki muuttuu törkeäksi raiskaukseksi, minimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta? Eikö tämä käytännössä tee tyhjäksi muutoksenhaun hovioikeuteen?
Ref. in peius -kielto on lähtökohtaisesti voimassa myös indispositiivisissa riita-asioissa.
Kukahan tuossa raiskausjutussa on tai olisi valittajana ja onko kysymyksessä ainoastaan yhden osapuolen (syytetty, syyttäjä tai asianomistaja) yksin tekemä valitus?
Entäs tämä juttu, kun Pekka Paavola tuomittiin perättömästä lausumasta Maija Lahtisen jutussa, niin sillä ei ollutkaan vaikutusta Lahtisen saamaan tuomioon.
Raiskausjutussa siis vain syytetty valitti, vastavalittajia ei ollut. Yksityiskohtiin en voi tarkemmin mennä (asetelma on kiinnostava yleisellä tasolla, joten yksityiskohdilla ei liene merkitystä).
Em. raiskaustapaus ei ole verrannollinen Jippii-juttuun, koska kyse ei ole ollut tuomarin esteellisyydestä. Käräjäoikeus voi sitä paitsi tietyssä tapauksessa olla päätösvaltainen myös kokoonpanossa 1+2 eli lainoppineen puheenjohtajan ja kahden lautamiehen kokoonpanossa (OK 2:2.2).
Loistava kirjoitus! Tämä avaa kokematto(mammalle)kin juridiikan puoliammattilaiselle lainkäytön problematiikkaa huikealla tavalla.
Edelleen, lukisin perin mielelläni hallintoprosessista enemmän. Tässä viittaan arvoisan palsturin blogiin 422.
Oikeuskirjallisuus hallintoprosessista karjuu kirjoittamattomuudellaan ja hallintolainkäyttödebaatti loistaa poissaolollaan. Mäenpään hallintoprosesioikeus on aivan liian yleisluontoinen teos, joka ei ulotu hallintolainkäytön ytimeen läheskään siihen mittaan mitä rikos- ja siviiliprosessista on kirjoitettu.
Viitaten blogikirjoitukseen 422. virallisperiaatteesta hallintolainkäytössä tulisi aloittaa.
Meni blogin sivuitse mutta menköön. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille.
Onko kukaan kirjoittanut lainvalmistelijan esteellisyydestä suhteessa valmisteltavaan asiaan? Olisiko blogistilla näkemystä, ihan yleisellä tasolla?
"Entäs tämä juttu, kun Pekka Paavola tuomittiin perättömästä lausumasta Maija Lahtisen jutussa, niin sillä ei ollutkaan vaikutusta Lahtisen saamaan tuomioon."
Ei ollut ei.
KKO päätti pitää itse, äänin 3-2, oman oikeudenkäyntinsä ilman rehellistä ja avointa uutta oikeudenkäyntiä, missä vastaaja Maija Lahtinen voisi saada oikeutta yhdenvertaisena lain edessä, ei valehtelevan todistajan kertomien "faktojen" perusteella.
Sinänsä siis alemmat oikeusasteet eivät ole tehneet virheitä, todistaja vain valehteli, ja tuomiot on tehty virheellisten tai puutteellisten tietojen perusteella.
Syyttäjän ja vastaajan näkökannat voitaisiin mielestämme käsitellä vain uudessa oikeudenkäynnissä.
Maija Lahtinen on jättänyt korkeimpaan oikeuteen, rehelliseksi KKO:n päätöksellä todetun, asiamies Kari Uotin avustuksella joulukuun alussa uuden purkuhakemuksen. KKO:n päätöksestä on valitettu myös EIT:hen.
Odottelemme KKO.n päätöstä. Blogisti on aikaisemmin ansiokkaasti käsitellyt KKO:n päätöstä, emme siis spämmää tai vie tätä keskustelunaihetta sivuraiteille enempää.
Toivotammekin hyvää ja oikeudenmukaisempaa Uutta Vuotta 2012 kaikille lukijoille.
Kiitos blogistille maallikollekin aukeavasta blogista.
t. Promaija-omaiset
Pistelee vihaksi! Siinä se olisi Pöystikin ajanut asiansa, onhan meillä pokkaa pitää Pokkaakin Maaherran tekemisten lisäksi nyk. työpaikalta annetutut päätökset ja lausunnot ymp.opin. opettajan paikka pitäisi panna hakuun!!!
Laki luetaan niin kuin KKO äänin 3-2 päättää.
KKO:n Jippii-päätöksen epäjohdonmukaisuutta valottaa kahden alunperin samassa asemassa olevan hallituksen ulkoisen jäsenen kohtelu.
Lähtötilanne on molemmilla sama:
- A ja B ovat kumpikin toimineet Jippiin hallituksessa ulkopuolisina ns. asiantuntijajäseninä.
- Kumpaakin on syytetty törkeästä kurssin vääristämisestä, törkeästä kirjanpitorikoksesta ja tiedottamisrikoksesta.
- Kumpikin on todettu käräjäoikeudessa syyttömäksi ja tuomittu hovioikeudessa huolimattomuutta tehdystä tiedottamisrikoksesta A 60 ja B 50 päiväsakkoon (yhteensa A 1680 € ja B 2700 €).
- Kumpikin valitti tuomiostaan ja KKO hylkäsi kummankin valituslupahakemuksen.
Tämän jälkeen A teki KKO:hon tuomiovirhekantelun kun taas B päätti tyytyä pikkusakkoihin ja jatkaa elämäänsä.
KKO:n tuoreen päätöksen jälkeen:
- A:ta syytetään (kolmannen kerran) 25.000 sivun ja n. 40 istuntopäivän laajuudessa törkeästä kurssin vääristämisestä ja törkeästä kirjanpitorikoksesta, joista kummastakin on säädetty minimirangaistukseksi 4 kk vankeutta. Tiedottamisrikoksesta A:ta sen sijaan ei enää voida tuomita koska se on vanhentunut.
- B taas on maksanut pienet sakkonsa ja saavuttanut "oikeusrauhan" - häntä ei siis enää mitenkään ole mahdollista syyttää törkeästä kurssin vääristämisestä eikä törkeästä kirjanpitorikoksesta.
A ja B ovat näin päätyneet samasta alkutilanteesta aivan erilaisen lopputilanteeseen vain sen vuoksi, että A on kannellut vakavasta tuomiovirheestä ja B ei.
KKO toteaa päätöksessään mm. seuraavaa:
"20. Reformatio in peius -kiellolla eli huonontamiskiellolla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi ja vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut muutosta. Kiellon yleisenä tarkoituksena on turvata asianosaisen mahdollisuus hakea muutosta ilman vaaraa siitä, että hänen oma muutoksenhakunsa voisi johtaa hänen kannaltaan huonompaan lopputulokseen. Reformatio in peius -kiellon katsotaan olevan voimassa Suomessa, mutta sen tarkempi sisältö ja soveltaminen erilaisissa muutoksenhakutilanteissa ovat sääntelemättä ja oikeuskäytännön varassa."
On vaikea ymmärtää miten KKO:n päätös toteuttaa yllä mainittua keskeistä oikeusperiaatetta. Pikemminkin näyttää siltä, että päätös on sekä Suomen oikeuskäytännön että EIS 6 artiklan (oikeudenmukainen oikeudenkäynti) vastainen.
Perusteena tuomion poistamiseen/purkuun KKO mainitsee vain perustellun epäilyn yhden tuomarin jääviydestä. Kuitenkin hovioikeuskäsittelyä rasittavat myös monet muut virheet:
- Hovioikeus on käsittelyn aluksi kertonut vastaajille, että asiaa käsitellään käräjäoikeuden vapauttavan tuomion pohjalta. Vasta tuomiossaan hovioikeus on kertonut käsitelleensä asian uudestaan ensimmäisenä oikeusasteena.
- Oikeudenkäynnin aikana puheenjohtaja keskeytti toistuvasti vastaajat ja näiden todistajat, todeten että nämä asiat on jo käsitelty käräjäoikeudessa. Syyttäjä ja tämän todistajat taas saivat puhua vapaasti.
- Hovioikeus on todennut koko jutun kannalta ratkaisevan yhden kirjauksen törkeäksi kirjanpitorikokseksi perustuen pelkästään yhden asiantuntijan lausuntoon, vaikkei hän oman kertomansa mukaan ollut edes perehtynyt tähän tapaukseen vaan todisti yleisellä tasolla. Kuuden asiantuntijan, jotka olivat perehtyneet tapaukseen ja pitivät kirjausta oikeana, todistukset on päätöksessä sivuutettu.
- Syyttäjä toi hovioikeuteen uuden asiantuntijatodistajan, joka todisti todistusteemansa ulkopuolelta ja totuudenvastaisesti. Tämä osuus todistuksesta päätyi suoraan hovioikeuden tuomioon.
Toisin kuin johtava kihlakunnansyyttäjä HP ja hovioikeudenneuvos RR ovat julkisuudessa väittäneet, on olemassa painavaa syytä epäillä, että he ovat toistuvasti keskustelleet yhteisistä oikeusjutuistaan - vieläpä ulkopuolisten kuullen.
Kaikki edellä mainitut virheet ovat toimineet yksinomaan syytettyjä vastaan ja mikä tahansa niistä olisi yksinkin riittävä tuomion purkuun.
Yleistoteamuksena voin toki sanoa, että Jippii-juttu on pirunmoisen kammottava juttu yleensä ja erityisesti jutun vastaajien kannalta.
Tämä prosessi on taas kerran yksi osoitus siitä, että jos oikeudenkäynnissä on vähänkin mahdollista, että prosessissa jokin asia menee pieleen ja asian käsittely viivästyy niin maan perusteellisesti, niin Suomessa ja sen tuomioistuimissa tämä asia kyllä hoituu eli toteutuu!
Anonyymi valittelee edellä syytetty A:n kohtaloa suhteessa syytetty B:hen; mahtaakohan A olla itse jutussa asianosaisena?
Peruslähtökohta, jonka anonyymi unohtaa. on kuitenkin se, että hovioikeuden tuomio, jolla B tuomittiin "pikkusakkoon" eli 50:een päiväsakkoon, on tullut hänen osaltaan lopullisesti lainvoimaiseksi.
Jo A olisi ollut po. suhteessa yhtä "fiksu", myös hän olisi tyynyt hovioikeuden tuomioon ja maksanut pikkusakkonsa pois, jolloin koko asia eli "painajainen" olisi ollut ollut myös hänen osaltaan jo ajat sitten pois päiväjärjestyksestä.
Miksi A siis halusi saada "ehdotonta oikeutta" ja vei sen vuoksi asian ensin valituslupahakemuksella ja sitten vielä kanteluteitse KKO:n tutkittavaksi?
Ilmeisesti ei yksinomaan saamansa sakon takia, vaan siksi, että kun hänet tuomittiin hovin tuomiolla "edes jostakin", hänen asianajajansa - ehkä kyseessä on ollut ns. "huipputoimiston huippuasianajaja" - todennäköisesti melkoisen suuriksi kohonneet palkkiot eivät mennetkään ns. valtion piikkiin, vaan A on vaarassa joutua pulittamaan ko. palkkiot, kenties lähes 500.000 euroa, itse omasta pussistaan.
Minä en mahda mitään sille, että oikeusjärjestyksemme mukaan, kuten KKO on päätöksessään todennut, asia on nyt palautunut myös A:n osalta lähtökohtaansa eli siihen tilanteeseen, joka vallitsi, kun sekä syyttäjä että A valittivat käräjäoikeuden vapauttavasta tuomiosta hovioikeuteen. Kun yksi hovioikeuden tuomari oli esteellinen, oli hovioikeuden tuomio kokonaisuudessaan poistettava niiden vastaajien osalta, joka olivat joko kantelu- tai purkuteitse hakeneet hovioikeuden tuomion poistamista tai purkamista.
Kysymys on juridisesti kimurantti, kuten KKO:n täpärä äänestyspäätös osoittaa, mutta KKO:n enemmistön kannan mukaan nyt on kuitenkin elettävä ja jatkossa toimittava. Kiukuttelu ko. suhteessa ei auta mitään.
Yhden tärkeän asian anonyymi unohtaa kokonaan: A on nyt päässyt juuri siihen, mitähän lähti kanteluhakemuksellaan KKO:sta hakemaankin.
Hovioikeuden tuomari on todettu esteelliseksi ja hovioikeuden tuomio on kumottu.
A:lla on nyt siis täydet mahdollisuudet saada, kun HO käsittelee asian uudelleen täysin esteettömässä kokoonpanossaan, omalta osaltaan täysin vapauttava tuomio!
Eikö tämä välitulos, jonka puolesta A on huippuadvokaattiensa tuella niin kovasti "taistellut", enää olekaan hyvä saavutus?
Vielä hieman jatkoa edelliseen:
Anonyymi kertoo, että asian käsittelyssä hovioikeudessa olisi tapahtunut esteellisyyden lisäksi monia muitakin virheitä ja "kummallisuuksia."
MInä en ole asiasta tietoinen, mutta kun juttu on nyt palautettu hovioikeuteen uutta käsittelyä varten, on syytä olettaa, että vastaajat saavat uusintakäsittelyssä todella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja asianmukaisen tilaisuuden puolustautua.
Anonyymin väittämillä muilla virheillä ja puutteilla ei siis ole enää asian uusintakäsittelyssä merkitystä. Ei myöskään sillä, miten tiiviisti RR ja HP olivat aikoinaan keskenään keskustelleet Jippii-jutusta.
Olettaisin, että uusintakäsittelyssä hovioikeus toimii kokonaan uudessa kokoonpanossa.
Siltä osin olen samaa mieltä asiassa kuin korkein oikeus, että hovioikeuden tuomio syytteiden tutkimatta jättämisestä on kumottava ja asia on palautettava kokonaan hovioikeuden käsiteltäväksi. Reformatio in peius ei estä syytteiden tutkimista silloin kun asia palautuu alempaan oikeusasteeseen.
Mutta muuten olen eri mieltä sekä korkeimman oikeuden enemmistön kuin vähemmistönkin kanssa reformatio in peius -kiellon merkityksestä.
KKO:n enemmistön mielestä asia voidaan hovioikeudessa tutkia kokonaan ja päätyä syytetyille ankarampaankin lopputulokseen, koska aiempaa tuomiota rasitti vakava oikeudenkäyntivirhe. Tämä ei mielestäni vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, mikä vähemmistön kannanotossa tuli esillekin.
KKO:n vähemmistö perustelee ratkaisuvaihtoehtoaan niin, että palautettua juttua ei voisi enää asiallisesti tutkia hylättyjen syytteiden osalta, jolloin hovioikeuden tulisi ne muodollisesti käsiteltyään hylätä uudestaan uudessa prosessissa. Tämä kannanotto ei voi olla myöskään oikea.
Mielestäni hovioikeuden on tutkittava kaikki syytekohdat uudessa prosessissaan ja se voi lukea syyksi myös tekoja, jotka on jo aiemmin hylättykin, mutta tuomitun rangaistuksen lopputulos ei saa kenenkään muutosta hakeneen vastaajan osalta muuttua ankarammaksi kuin hovioikeuden kumotussa tuomiossa annetun kokonaisrangaistuksen.
Sinänsä KKO otti kantaa reformatio in peius -kieltoon ennenaikaisesti, koska prosessuaalisesti nyt oli kyse vain hovioikeuden syytteiden tutkimatta jättämisestä.
Tuon anonyymin kommenttihan oli juuri kuin minun tekstiäni!
Vastauksena Virolaiselle: A on todellakin saavuttanut juuri sitä mitä lähti heti hovioikeuden tuomion jälkeen (pian neljä vuotta sitten) tavoittelemaan.
Nuo muut hovioikeuden "virheet" ovat kaikki todellisia ja vakavaa laatua. Ne on myös (väärää todistajaa lukuunottamatta) kerrottu KKO:lle, joka ei ole nähnyt aihetta puuttua niihin.
Muutakin kummallista on tapahtunut sekä hovioikeudessa että sitä ennen esitutkinnassa ja syyteharkinnassa.
Oikeastaan vain käräjäoikeusvaihe on tähän mennessä sujunut asiallisesti, mutta tästä onkin käräjätuomarit julkisesti ja valtakunnansyyttäjän avustuksella haukuttu tomppeleiksi YLE TV1:n pääuutisissa.
Uusi hovioikeuskäsittely ei juuri voine sujua asiattomammin kuin ensimmäinen - toivoa sopii että se menee paremmin.
Tiedoksi vielä se, ettei tässä Suomen suurimmassa "talousrikosjutussa" ns. päätekijät ovat kärsineet suuria tappioita ostaessaan yhtiön osakkeita vain vähän ennen niiden romahtamista. Tätä seikkaa eivät poliisi, syyttäjä eivätkä media ole vaivautuneet tuomaan esille.
Viranomaisten aiemmilla lain vastaisilla toimilla on edelleen se merkitys, että niiden kustannukset ovat jääneet pääosin vastaajien maksettaviksi ja oikeudenkäynti on entisestään venynyt vuosikaupalla.
Nämä lakia rikkoneet virkamiehet jatkavat vanhoissa tehtävissään (ja arvatenkin vanhaan tapaan) ilman että heidän tarvitsee pelätä mitään juridisia seuraamuksia. Edes tuota väärää todistajaa vastaan Helsingin syyttäjänvirasto ei suostu nostamaan syytettä vaikka todistus on poliisitutkinnassa todettu paikkansapitämättömäksi.
Suomella on vielä pitkä matka oikeusvaltioksi mutta KKO:n tuomion purku ja päätös Kari Uotin kelpoisuudesta toimia asiamiehenä ovat esimerkkejä siitä, että tällä tiellä lopulta ollaan.
Tuomiossa KKO 2011:109 on otettu kantaa vain tuomarin esteellisyyden vaikutuksiin, ei anonyymin väittämiin "muihin virheisiin."
On inhimillisesti ymmärrettävää, että syytetty itse kokee sen instanssin ratkaisun ja menettelyn oikeaksi ja kaikin puolin kelvolliseksi, joka on hylännyt häntä vastaan nostetun syytteen, mutta sitä vastoin näkee hänet tuominneen toisen instanssin menettelyssä ja tuomiossa mitä merkillisimpiä virheitä ja lainvastaisuuksia.
Myös tuomareita ja virkamiehiä koskee kuitenkin sama syyttömyysolettama kuin muitakin kansalaisia, eli heitäkin on pidettävä syyttöminä, kunnes heidät on tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä virheelliseen menettelyyn ja rikokseen syyllisiksi todettu.
Mielenkiintoista. Kiitos blogistille ja jommentoijille.
Eikös tuo valehtelevan todistajan syytteeseen saamisen vaikeus ole kuitenkin aika erikoinen juttu? Olen aina ollut siinä käsityksessä, että väärä vala on vakava juttu ja siitä hyvin herkästi syytetään ja tuomitaan. Mutta tässä tapauksessa tuntuu siltä, että millään ei haluta tehdä asialle mitään.
Lähetä kommentti