Helsingin HO:n toimitilat sijaitsevat Salmisaaressa Alkon entisessä pääkonttorissa taempana olevan Helsingin käräjäoikeuden vieressä...varsinaisia "tuomiotehtaita" näyttäisivät olevan1. Korkein oikeus on 1.11.2010 poistanut Helsingin hovioikeuden Jippii-yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimineelle Ilpo Kuokkaselle langettaman vankeustuomion ja palauttanut asian hänen osaltaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
2. Hovioikeus tuomitsi 28.5.2009 Jippii-jutussa muun muassa Kuokkasen kirjanpitorikoksesta ja arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta kahdeksi vuodeksi vankeuteen ja määräsi hänet liiketoimintakieltoon. Aiemmin Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2007 hylännyt syytteen.
3. KKO ei 10.3.2010 myöntänyt asiassa valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Tämän jälkeen Kuokkanen kanteli hovioikeuden lainvoimaisesta tuomiosta KKO:een ja vetosi siihen, että hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuulunut hovioikeudenneuvos Riitta Rajala oli ollut esteellinen.
4. Viikko sitten antamassaan päätöksessään korkein oikeus katsoi, että hovioikeudenneuvos Rajala oli todella ollut esteellinen käsittelemään Jippii-juttua. Esteellisyyden taustalla oli Rajalan ja Jippii-jutun syyttäjän (kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia) hallinnollisena esimiehenä toimineen Helsingin johtavan kihlakunnansyyttäjän Heikki Poukan välinen seurustelusuhde.
5. Suhteen ei kuitenkaan sellaisenaan katsottu aiheuttaneen Rajalan esteellisyyttä. KKO:n mielestä esteellisyys syntyi Poukan toiminnasta käräjäoikeuden vuonna 2007 antaman tuomion jälkeen. Tv-uutisissa oli tuolloin arvosteltu tuomioistuimia talousrikosasioissa annetuista ratkaisuista.
6. Uutislähetyksissä oli haastateltu Jippii-jutun syyttäjänä toiminutta Riitta Partiaa, joka oli kyseenalaistanut käräjäoikeuden osaamisen laajassa talousrikosasiassa. Johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka oli uutisten takia lähettänyt muun muassa käräjäoikeuden laamannille ja hovioikeuden silloiselle presidentille (Lauri Melander) sähköpostiviestin, jossa hän oli pahoitellut käräjätuomareihin ja talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt syyttäjänviraston kauhistelun uutisesta ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista.
7. Kun Poukka oli lähettänyt kyseisen sähköpostiviestin Jippii-jutun ollessa hovioikeudessa vireillä, oli ulkopuoliselle KKO:n perustelujen mukaan voinut perustellusti syntyä kuva, että viestin tarkoituksena oli ollut puuttua asian käsittelyyn hovioikeudessa ainakin siten, ettei tv-uutisilla olisi hovioikeudessa syyttäjän kannalta kielteisiä vaikutuksia.
8. KKO:n mukaan ulkopuolisen näkökulmasta Poukan toiminnan katsottiin kytkeytyneen vireillä olevaan syyteasiaan niin, että oli voinut syntyä perusteltu epäily pyrkimyksestä vaikuttaa asian käsittelyyn hovioikeudessa syyttäjälle myönteisellä tavalla. Kun otettiin huomioon hovioikeudenneuvos Rajalan ja johtavan kihlakunnansyyttäjä Poukan läheinen suhde, viimeksi mainitun toiminta oli antanut laissa tarkoitetun perustellun aiheen epäillä hovioikeudenneuvoksen puolueettomuutta. Korkein oikeus nojautui OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa säädettyyn tuomarin yleiseen esteellisyysperusteeseen.
9. KKO:n ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen (4-1). Eri mieltä ollut oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki - entisiä Helsingin hovioikeuden tuomareita muuten - oli sitä mieltä, ettei Riitta Rajala ollut ollut esteellinen.
KKO:n ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy täältä.
10. Oikeusneuvos Mansikkamäen perustelut ovat osin yllättäviä. Hän nojautui muun muassa siihen, että Poukan ja Rajalan suhde, joka on Poukan mukaan jatkunut kymmenisen vuotta, sekä Poukan asema syyttäjäviraston päällikkönä olivat olleet yleisesti tiedossa ja että myös hovioikeuden tuolloinen presidentti Lauri Melander oli ollut sanotusta seurustelusuhteesta tietoinen. Oikeusneuvos Mansikkamäki painottaakin perusteluissaan sitä, että tästä huolimatta presidentti Melander oli "määrännyt Rajalan Jippii-asian ratkaisukokoonpanoon näkemättä Poukan) sähköpostiviestissä sellaisenaan Rajalan esteellisyyden perustavaa kytkentää Jippii-asiaan." Mansikkamäki tuntuu siis katsovan, että kun hovioikeuden presidentti oli määrännyt - mitenköhän tämä määrääminen käytännössä oikeastaan tapahtuu (?) - Rajalan Jipppii-kokoonpanoon, Rajala ei voinut enää "perääntyä" kokoonpanosta. Mansikkamäki vetoaa myös siihen, että hovioikeuskäsittelyssä asianosaiset eivät tehneet väitettä Rajalan esteellisyydestä.
11. Oikeusneuvos näyttäisi unohtavan tässä kohdin erään keskeisen asian. Lain mukaan tuomari ratkaisee itse kysymyksen omasta esteettömyydestään/esteellisyydestään eli hänen on otettava huomioon mahdollinen esteellisyysperuste ja vetäydyttävä jutun käsittelystä, vaikkei kumpikaan asianosaisista tekisi väitettä hänen esteellisyydestään (OK 13:1.1). Päivänselvää on, ettei hovioikeuden presidentti voi ratkaista kysymystä kokoonpanoon ajatellun tuomarin esteellisyydestä; hovioikeuden presidentillä ei ole tältä osin toimivaltaa asiassa. Toisaalta hovioikeustuomari ei vetäytyä esteellisyyskysymyksessä presidentin selän taakse ja sanoa, että "kun kerran pressakin oli sitä mieltä, että minä en ole esteellinen, niin asia on sillä selvä."
----
12. Mikä siis meni pieleen tässä esteellisyystapauksessa? Kuka mokasi?
13. Ensinnäkin johtavan syyttäjän Heikki Poukan ei olisi pitänyt lähetellä niin sanottua "pahoitteluviestiään" ainakaan hovioikeuden presidentille tai yleensäkään hovioikeudelle, sillä oli selvää, että Jippii-jutun käsittely tulisi jatkumaan hovioikeudessa. Oikeusneuvos Mansikkamäen tavoin myös Poukka on julkisuudessa vedonnut moneen otteeseen siihen, että hänen "pahoitteluviestinsä" oli "kaikkien tuomareiden" tiedossa silloin, kun hovioikeus päätti Jipppii-jutun kokoonpanosta ja että "hovioikeuden presidenttiä myöten" on katsottu, että Rajala oli ollut esteetön toimimaan tuomarina. Mutta kuten sanottu, presidentti ei voi ratkaista kysymystä jonkun hovioikeudenneuvoksen esteettömyydestä tavallaan tämän puolesta.
14. Hovioikeuden presidentti Lauri Melanderia voidaan arvostella siitä, että hän "määräsi" - tätä termiä siis on julkisuudessa käytetty - Riitta Rajalan Jippii-jutun kokoonpanoon, vaikka hän tiesi 1) Poukan pahoitteluviestistä ja 2) Poukan ja Rajalan seurustelusuhteesta. Melanderin olisi pitänyt mainittujen seikkojen johdosta päin vastoin yrittää estää Rajalan osallistuminen
Jippii-jutun käsittelyyn. Melanderin olisi tullut ottaa huomioon, että kyseiset seikat saattoivat antaa ulkopuolisille ja nimenomaan syytetyille vaikutelman syyttäjäpuolen tietynlaisesta vaikuttamishalusta, vaikkei siitä tosiasiallisesti olisikaan ollut kyse
15. Loppujen lopuksi vastuu esteellisyydestä jää kuitenkin tuomari Rajalalle, sillä kuten jo sanoin, tuomari ratkaisee itse kysymyksen omasta esteettömyydestään silloin, kun väitettä hänen esteellisyydestään ei ole tehty. Vaikka Rajala on määrätty sanottuun Jipppii-kokoonpanoon, hän olisi tullut ottaa huomioon mainittu Poukan pahoitteluviesti ja jäävätä itsensä sen ja hänen ja Poukan välisen seurustelusuhteen takia.
16. Mutta mikä on KKO:n vastuu siitä, että esteellisyyskysymys nousi vasta nyt niin vahvasti päivänvaloon ja jutun käsittely tulee pitkittymään huomattavasti? Jipppii-tuomituista jotkut vetosivat Riitta Rajalan esteellisyyteen jo silloin, kun he hakivat KKO:lta valituslupaa hovioikeuden toukokuussa 2009 antamaan tuomioon. KKO olisi siten voinut myöntää valitusluvan, sillä onhan tuomarin esteellisyydessä kyse sellaisesta tuomiovirheestä, joka mainitaan OK 30 luvun 3 §:ssä nimenomaan yhtenä kysymykseen tulevasta valitusluvan myöntämisen perusteena eli niin sanottuna purku- tai kanteluperusteena; ennakkopäätösarvoa sanotulla perusteella ei tarvitse olla. KKO ei kuitenkaan myöntänyt jutussa valituslupaa vaan päätöksellään 10.3.2010 hylkäsi kaikki lupahakemukset, siis myös Ilpo Kuokkasen hakemuksen. KKO ei perustelut valitusluvan hylkäämistä millään tavalla.
-----
17. Kollegoista Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen - entinen johtava kihlakunnansyyttäjä muuten - on pitänyt KKO:n Jippii-ratkaisua "yllättävänä" (Iltalehti 1.11). Tolvanen: Eurooppalainen esteellisyysarviointi lähtee siitä, että jos näyttää, että puolueettomuus voi vaarantua, niin silloin se on vaarantunut, ja tähän meilläkin on menty. - Minusta sitä vastoin olisi ollut yllätys, jos KKO ei olisi kumonnut hovioikeuden tuomiota esteellisyyden perustella. Tuomarin puolueettomuuden tosiasiallista (subjektiivista) menettämistä ei vaadita, vaan esteellisyyteen riittää, että syntyy perusteltu epäily puolueettomuuden vaarantumisesta.
18. Turun yliopiston prosessioikeuden professori Antti Jokela on sen sijaan "kehunut" KKO:n ratkaisua onnistuneeksi (HS 2.11.). Jos KKO olisi hylännyt tuomiovirhekanteluhakemuksen, olisi Jokelan mukaan voinut olla hyvinkin mahdollista, että EIT olisi tässä asiassa Suomea huomauttanut. Tässä kohdin Jokela on aivan oikeassa.
19. Jokelan mukaan Heikki Poukan pahoittelukirjeen voidaan perustellusti katsoa myötävaikuttaneen siihen, että syyttäjän vaatimuksiin hovioikeuskäsittelyssä suhtauduttiin suopeasti; syytetyt siis tuomittiin hovioikeudessa.
20. Tältä osin pieni tarkistus on paikallaan: KKO ei itse asiassa katsonut, että Poukan viesti oli "myötävaikuttanut" hovioikeuden ratkaisuun, vaan ratkaisevaa ja esteellisyyden kannalta siis riittävää oli jo se, että ulkopuolisille saattoi syntyä perusteltu epäily siitä, että Poukka oli pyrkinyt vaikuttamaan asian käsittelyyn hovioikeudessa. Tällöin sillä seikalla, oliko Poukan viestillä ollut vaikutusta vai ei, ei ollut merkitystä. Vaikka viesti oli täysin merkityksetön, jo vaikutelma tai epäily vaikuttamisen halusta riitti tekemään Rajalasta esteellisen.
---
21. Milloinkahan meillä oikein aletaan ottaa tosissaan nämä kysymykset, joista KKO:n päätöksessä on kyse? Onhan niistä ollut Suomessa puhetta jo 10-15 vuoden ajan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella. Kuitenkin yhä edelleen näyttää siltä, että tuomarit - ja vieläpä niin sanotut "johtavat" sellaiset - tuntuvat jatkuvasti jotenkin vähättelevän tuomioistuimen puolueettomuuskuvan säilymisen tärkeyttä. Tämä ilmenee myös nyt KKO:n ratkaisun antamisen jälkeen julkisuudessa annetuista lausumista.
---
22. Esimerkiksi Helsingin hovioikeuden nykyinen presidentti eli Mikko Könkkölä tuntuu suhtautuvan hieman vähättelevästi KKO:n ratkaisuun. Iltalehdessä 1.11. julkaistussa haastattelussa Könkkölä toteaa, että "hovioikeus arvioi aikoinaan, että esteellisyyttä ei ollut. Korkein oikeus päätyi äänestyksen jälkeen toiseen tulokseen."
23.Kun Könkkölältä kysyttiin, kuka mokasi vai mokasiko kukaan, presidentti tyytyy jatkamaan jankutustaan: "Kuten sanottu, korkein oikeus on äänestyksen jälkeen päätynyt tähän. On aika vaikea miettiä, onko esteellisyyttä."
24. Lähes huvittavaa on, että presidentti Könkkölä katsoo aiheelliseksi vedota kahteen kertaan siihen, että KKO:n päätös oli äänestysratkaisu! KKO:ssa vähemmistöön jääneen jäsenen kanta miellyttää presidentti Könkkölää selvästi enemmän kuin enemmistön (4-1) ratkaisuksi tullut mielipide.
---
25. No, Könkkölän suhtautumista ymmärtää ehkä sikäli, että nyt kun hovioikeuden lainvoimainen tuomio on poistettu, hovioikeuden tulee ottaa juttu ainakin Ilpo Kuokkasen osalta kokonaan uudelleen käsiteltäväkseen ja "siinä laillisesti menetellä", kuten KKO:n päätöksen loppukaneetti kuuluu. Iltalehden haastattelussa Könkkölä valitteleekin jutun uusintakäsittelyyn kuluvia resursseja. Jippii-juttu voi putkahtaa hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi laajemminkin, sillä myös muut tuomitut ovat kannelleet KKO:een Rajalan esteellisyyden perusteella; KKO ei ole vielä näitä kanteluja ratkaisut.
26. Ilmeistä on, että KKO tulee poistamaan hovioikeuden tuomion myös muiden tuomittujen osalta. Jotta oikeuskäsittelyn puolueettomuuden ja asiallisuuden suhteen ei jäisi epäilystä, lienee KKO:n "pikku pakko" myöntää aikanaan valituslupa myös itse pääasian osalta sen jälkeen, kun hovioikeus on ratkaissut asian toistamiseen.
27. Presidentti Mikko Könkkölän kanta, jossa kiinnitetään huomiota ja tuijotetaan yksinomaan oman tuomioistuimen resursseihin, kustannuksiin ja käsittelyaikoihin, on varsin tyypillistä puhetta korkeilta tuomareiltamme. Heitä ei tunnu paljoakaan hetkauttavan se, onko heidän johtamansa tuomioistuimen menettely on oikeudenmukaista ja johtaako menettely oikeaan lopputulokseen. Ihmisten oikeusturvasta johtavat tuomarit eivät tunnu juurikaan kantavan huolta. He vaikuttavat hallintojohtajilta, eivät lainkäyttöjohtajilta.
28. Könkkölän, Poukan tai kenenkään muunkaan tähän tapaukseen liittyneen lakimiehen suusta ei kuultu yhtä ainoata anteeksipyynnön tai pahoittelun sanaa. Ei, vaikka juuri tuomioistuinlaitos mokasi ja aiheutti jutun käsittelyn pitkittymisen, joka on tietenkin myös tuomittujen kannalta kohtuutonta.
P.S.
Olisi mielenkiintoista tietä, miten hovioikeuden jäsenet oikeastaan "määrätään" eri kokoonpanoihin ja kenen toimesta nämä määräämiset tapahtuvat ja miten miten hovioikeuteen tulevat jutut jaetaan eri jaostojen kesken. Muissa maissa laissa on yleensä tarkat säännökset siitä, miten tämä juttujen jako tapahtuu; yleensä puhutaan juttujen arpomisesta. Suomessa laissa ei taida olla säännöksiä juttujen jakautumisesta ja arpomisesta tuomioistuimen eri kokoonpanoihin. Meillä vain joku tuntuu "määräilevän" tuomareita ja juttuja jonnekin. Miksi ylimmät laillisuusvalvojat eivät ole puutuneet asiaan?
Toivottava ainakin olisi, että tässä määräilyssä ei enää jatkossa sivuutettaisi tuomarien esteellisyysperusteita!
21 kommenttia:
Tarkoittaako jäkikirjoituksesi sitä, että tuomareiden "määrääminen" ja sitä koskevat säännöt/käytännöt ovat muuttuneet sitten blogistin tuomaripäivien? Vai onko tosiaan niin, että jopa entinen hovioikeuden tuomari on tästä vailla tietämystä?
YLE -uutiset kertoo nettisivuillaan tänään seuraavaa tupakkaoikeudenkäynnistä:
..."Kantajien asiamies emeritusprofessori Erkki Aurejärvi vahvistaa, että heinäkuussa korkeimpaan oikeuteen jätetty valituslupa on peruttu.
- Olin saannut kuulla korkeimmasta oikeudesta, ettei valituslupaa meille tässä asiassa annettaisi. Päätimme siis itse vetää valituslupahakemuksen takaisin, toteaa Aurejärvi"...
..."Korkeimman oikeuden mukaan Aurejärven väite, että hän oli kuullut korkeimmasta oikeudesta, ettei valituslupaa annettaisi, ei voi pitää paikkaansa. KKO sanoo YLE Uutisille lähettämässään sähköpostissa, että asian käsittely ennen valituslupahakemuksia koskeneen peruutuksen tuloa oli täysin kesken KKO:ssa.
KKO:n mukaan lupa-asian esittely ja ratkaiseminen olisi tapahtunut vasta ensi vuoden puolella. KKO sanoo, että tietoja tai spekulaatioita keskeneräisten lupa-asioiden tulevista mahdollisista ratkaisuista ei ole mahdollista saada KKO:sta"...
Mikä lienee totuus? Vuotaako KKO?
Juristit ovat samanlaisia kuin muutkin ammattikunnat, eli rakastuvat samaan ammattikuntaan kuuluvien kanssa. Juristien pitää vain olla tarkempia näissä asioissa kuin esimerkiksi lääkärien tai palomiesten.
Syyttäjä Poukka teki varmasti virheen kun lähetti pahoitteluviestinsä. Mainitsiko hän asiasta aamiaispöydässä avopuolisolleen, sitä emme tiedä. Voisi hyvin kuvitella että juristimiesten mielipiteillä ei ole mitään merkitystä heidän juristivaimojensa mielipiteisiin. Sen verran itsenäisiä nämä naiset ovat nykyään. KKO:n ratkaisu lienee sinänsä linjassa nykyisen perusoikeusajattelun kanssa.
Muistanko oikein että blogisti oli jutun aikaisemmissa vaiheissa sitä mieltä että Poukan osuudella ei ollut vaikutusta esteellisyyteen. Eli syyllistyykö hän nyt jälkiviisauteen?
Jälkikirjoitus tarkoitti sitä, mitä siinä sanotaankin eli juttujen jakamisesta kokoonpanoihin ei muistamani mukaan ole laissa (OK, hovioikeuslaki) säännöksiä. Niitä voi olla kyllä hovioikeuksien työjärjestyksessä, mutta työjärjestys ei ole laki. Lakia valvotaan (ainakin periaatteessa) ja lakia on vaikeampi kiertää kuin työjärjestystä.
Aurejärven väitteestä sen verran, että mitään virallista tietoa KKO:sta ei ole tietenkään voinut tulla. Mutta asia erikseen ovat sitten mahdolliset epäviralliset tiedot, joita voisi "tihkua" KKO:n sisältä, teoriassa vaikkapa esittelijän käsityksiä. En toki väitä, että tässä tapauksessa olisi näin tapahtunut.
Voisi olla, jos asia kiinnostaa, paikallaan selvittää, kenelle esittelijälle ko. tupakkajuttu oli KKO:ssa jaettu esiteltäväksi ja oliko valituslupa-asian käsittelyä varten jo tiedossa tietyistä jäsenistä koostuva ilmeisesti KKO:n kolmijäseninen jaosto, joka olisi tullut valituslupahakemuksen käsittelemään.
Sillä, olivatko Poukka ja Rajala mahdollisesti keskustelleet Jipppii-jutusta "aamiaispöydässä" tai muuten, ei ole merkitystä esteellisyyden kannalta.
Olen aikaisemmin todennut vain, että pelkkä seurustelusuhde Poukan ja Rajalan välillä ei ole esteellisyysperuste. Tätä mieltä oli myös KKO.
Minulla ei ollut tuolloin tietoa Poukan eri tahoille ja myös hovioikeudelle jakelemasta "pahoitteluviestistä." Tämä tuli tietooni vasta KKO:n 1.11. antamasta päätöksestä.
Heikki Poukka haki alkuvuonna Matti Kuusimäen jälkeen valtakunnansyyttäjän virkaa, ei tullut valituksi.
Olisiko näin hyvätapainen jeppe kuitenkin pitänyt valita ylimmäksi syyttäjäksi?
Iloisena Kari Uotin puolesta ja ottamatta enää kantaa pääministerin taannoiseen esteellisyysepäilyyn olen muuten sitä mieltä että tuomarinjääviä koskevat säännökset ovat ok mutta kosmeettisia seikkoja koskevat lisäilyt ovat vähemmän ok.
Ne johtavat vain juristien omaan peliin, josta 345. on tyylipuhdas esimerkki. Ei tässä(kään) ole kyse siitä että kukaan ulkopuolinen olisi pää sauhuten miettinyt näyttääkö tuo nyt puolueelliselta. Ehei. Kukaan ulkopuolinen ei ikimaailmassa kiinnittäisi mitään huomiota tällaiseen.
Mutta koneistolla on taipumus muuttua monimutkaisemmaksi. Tekniikka kehittyy.
Tuomarin esteellisyys näköjään voi KKO:n ratkaisun ja sitä peesaavan blogistin mukaan perustua mielikuvitukseen.
Ammattipiireissä KKO:n ratkaisu on herätty lähinnä päänpudisteluja.
Todellinen peruste ratkaisulle lienee se, että liian iso herroja on ollut syytteessä ja tuomittu - ja nyt sitten keksitään tälläisiä näennäisiä ja fiktiivisiä esteellisyyksiä.
Tuomareiden "määrääminen" Pohjoismaissa vaihtelee. Ruotsissa ja Tanskassa tuomioistuimet ovat erittäin suuria, huomattavasti suurempia kuin Suomessa. Näin ollen, tuomioistuimet ovat myös voineet erikoistua osastojaolla eri osaamisalueille. Tämä on ollut kätevä väylä pois siitä ideologiasta, että jokainen tuomari osaa kaiken. On siis tehty suurempia tuomiopiirejä, ja sitten viraston sisällä voitu erikoistua.
Tuomioistuinten sisällä on osastot, jotka ovat esim. rikosasioita, nuorisorikosasioita, perheasioita tai velvoiteoikeudellisia asioita varten.
Käräjäoikeuksissa juttuja ei arvota vaan laamanni jakaa jutut arvioidun työmäärän mukaan asian osaavalle osastolle jollekin tuomarille, jolla on aikaa.
Hovioikeuksissa sen sijaan jutut arvotaan ihan aidosti Ruotsissa ja Tanskassa. Presidentti ei puutu asiaan millään tapaa. Korkeimmasta oikeudesta Ruotsissa tai Tanskassa en tiedä.
Ajatellaanpa tuota kysymystä, onko pelkkä seurustelusuhde esteellisyysperuste, ja muutetaan esimerkkiä niin, että kysymyksessä olisi johtavan syyttäjän sijasta vaikka pankin päälakimies. Varmaankin jokaisen mielestä tuomari on esteellinen istumaan pankin juttua, jos hänen avopuolisonsa on ko. pankin päälakimies.
Miksi syyttäjäkoneisto on eri asemassa kuin yksityinen toimija niin, että johtavassa asemassa olevan syyttäjä avopuoliso voi istua rikosjuttuja ja etenkään huomiota herättävämpiä sellaisia.
Toisena kommenttina en olisi ihan samaa mieltä blogistin kanssa siitä, että mahdollinen aamiaispöytäkeskustelu ei tekisi tuomaria esteelliseksi.
Sivuutetaan tässä näyttöongelma sen suhteen, mitä kahvipöydässä on puhuttu, ja oletetaan, että tiedämme tuomarin ja hänen avopuoliso-syyttäjänsä käyneen keskustelua jutusta ko. kaltaisessa tilanteessa. Tällöinhän käsillä on ex parte -kommunikaatio tuomarin ja syyttäjätahoon samastuvan henkilön välillä (ja vielä henkilön, jolla on läheissuhde tuomariin).
Tuntuisi vaikeasti hyväksyttävältä, että tällaisia keskusteluja voitaisiin käydä ilman esteellisyyden syntymisestä. Poikkeuksena ehkä tilanne, jossa keskustelu rajoittuisi jutun laajuuden päivittelyyn tai muuhun asiasisällön täydellisesti sivuuttavaan seikkaan.
Koko homman ongelmahan oli ylipäänsä se, että asiassa oli tuomioistuimen ja syyttäjätahon välistä viestintää, joka ei tullut avoimesti tietoon.
Jos nainen kaivaa nenäänsä tai suutelee miestä se on niin suuri, suuri rike että selvähän se, ettei sellaista naista voi ottaa mihinkään. Onneksi meillä on munattomat miehet.
Saavat siis pitää sotansa koska nainen pelataan ärstyksen takia pois hakemalla pienintäkin rikettä jotta voisi sanoa, että selvähän se: sika.
Mutta urhea nainen ei ole niin suuri sika, että antaa miesten poksauttaa Eurooppa sohjoksi jälkeen toisen vaan haluaisi oppia ymmärtämään miten asiat menevät mutta heti kun tulee suudelma väliin voidaan tietää varmasti, että no hei: sikahan se.
Miesten maailmassa naiset yllyttävät toisia naisia mustamaalaamaan naiset jotka haluavat/tahtovat jotain kauniimpaa. Äkkiä on siaksi ja varkaaksi ja huoraksi nimitetty: ei olisi siis saanut elääkään ennenkuin on riittävän vanha ymmärtääkseen miten asiat menevät. Mutta liian nuori ei voi tietää miten prosessit menevät; tässä on paradoksi. On pakko olla hyvin taitavasti veitsenkärjessä ja se on vaativaa minkä jokainen tietää joka on ollut muuta kuin nössö ja virranmukana ajelehtiva.
Mutta pian ei voi sanoa kuin että se on ainoa tapa koska metodit estää kauneuden lisääntymistä on suurempi kuin kauneus itse. Vain heidän tehtailema kauneus on pian olemassa, ei oikeaa kauneutta.
"Ammattipiireissä KKO:n ratkaisu on herätty lähinnä päänpudisteluja".
Niin, mistähän ammatista mahtaisi olla kysymys?
Matti Tolvanen on kommentoinut tänään KKO:n ratkaisua lyhyesti juhlavan nimikkeen omaavalla sivustolla "Suomen Laki". Tolvasen kommentin otsikko ja loppukaneetti on rempseän tuntuinen: "Tuomari on esteellinen, jos siltä näyttää."
No, sanontansa kullakin! Ilmeisesti tuossa "Suomen Laissa" voidaan julkaista myös melko kevyitä kommentteja. Kun kommentoidaan tuomarin esteellisyyttä, olisi aina paikallaan tuoda esiin edes Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käyttämä kaksiosainen puolueettomuustesti: 1) subjektiivinen ja 2) objektiivinen puolueettomuus.
Mutta vielä kerran: KKO:n ratkaisuissa ei tarkkaan ottaen ollut kyse (vain) siitä, että "tuomaria on pidettävä esteellisenä käsittelemään asiaa, jos ulkopuolisele tarkkailijalle syntyy perusteltu epäilys tuomarin puolueettomuudesta."
Kyse oli sen sijaan siitä, että ulkopuolisen näkökulmasta asiassa on voinut syntyä perusteltu epäily siitä, että Jippii-jutussa syyttäjänä toimineen paikallissyyttäjän hallinnollinen esimies olisi pyrkinyt vaikuttamaan asian käsittelyyn hovioikeudessa syyttäjälle myönteisellä tavalla.
Tämän vuoksi ja kun otettiin huomioon myös sanotun johtavan syyttäjän ja hovioikeustuomarin läheinen suhde, johtavan syyttäjän toiminta oli antanut perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta.
Kommenteissa kannattaisi siis olla aika tarkkoja, jotta ratkaisusta ei annettaisi turhan kepeitä tulkintoja.
KKO:lle on toimitettu kirjallinen todistajalausunto siitä, että hovioikeudenneuvos Riitta Rajala ja johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka ovat ulkopuolisten kuullen useasti keskenään kommentoineet yhteisiä juttujaan varsin epäasialliseen sävyyn. Voitaneen pitää selvänä, että he ovat keskustelleet myös tästä molemmille tärkeästä jutusta. Tämä on varmaan osaltaan vaikuttanut KKO:n päätökseen mutta varsinaisesta ratkaisusta tämä edellä mainituille kiusallinen seikka on siivottu pois.
Tuomarin jääviys on vain yksi monista seikoista, joista KKO:hon ja EIT:hen on valitettu. Koko prosessissa on ollut paljon muutakin erikoista.
Muistutan jälleen tästä vanhasta kommentista. Tämäkin liittyy juttuun ja sen kummallisuuksiin.
Tämän todistajan lausumasta on tehty tutkintapyyntö Helsingin rikospoliisiin. Se siirsi jutun KRP:lle, jossa se päätyi Jippii jutun alkuperäiselle tutkinnanjohtajalle, joka tätä todistajaa oli alun perin kuulustellut, ja jonka todistaja kyseessä oli. Tutkinnanjohtaja ei yllättäen nähnyt asiassa mitään kummallista tai rikollista ja jätti jutun tutkimatta. Tässäkin jääviyskysymys heitti häränpyllyä. Eikä tämä ole ainoa Jippii-jutun kummallisuus, tosin helppo tarkastettava, tiedot kun voi tarkistaa Nokian tai HEXin sivuilta.
Toipilan ja Virolaisiin eilisiin, ns. tupakkaoikeudenkäyntiä koskeneisiin kommentteihin liittyen:
Erkki Aurejärven useissa viestimissä esittämä väite siitä, että valituslupa-asian ratkaisusta olisi kerrottu hänelle etukäteen, ei voi pitää paikkaansa. KKO ei anna tietoja tai arvioita tulevien lupa- tai muidenkaan ratkaisujen sisällöstä.
Väitteen teki erityisen oudoksi se, että lupa-asia oli vasta jaettu esittelijälle. Asiaa ei ollut vielä ehditty valmistella esittelyä varten, eikä edes ratkaisukokoonpanoa määrätä.
Todennäköisesti tässä tapauksessa syyt valituslupahakemuksen perumiseen olivat täysin muut, kuin mitä Aurejärvi julkisuudessa on antanut ymmärtää.
Ad Pia Sive - Asia selvä!
"Meillä vain joku tuntuu 'määräilevän' tuomareita ja juttuja jonnekin. Miksi ylimmät laillisuusvalvojat eivät ole puutuneet asiaan?"
Ks. oikeusasiamiehen vuosikertomus 2006 s. 88-89.
EOA 2006 s. 88-89 selostettu kanteluratkaisu koski vain käräjätuomarille jaetun jutun siirtämistä toiselle käräjätuomarille, ei siis juttujen jakamista, jakamisen perusteita tai jakamismenettelyä lainkaan.
Juttujen jakaminen on tietenkin perusasia, jutun siirtäminen vain sovellutus juttujen asiajakoa koskevista säännöksistä.
Apulaisoikeusasiamies Jääskeläinen totesi mainitussa päätöksessään selkeästi, että Suomen lainsäädäntö on puutteellinen mitä tulee a) juttujen siirtämiseen tuomarilta toisella ja b) yleensä tuomioistuinten juttujen "asiajakoa." Oikeusasiamiehen mielestä asiasta tulisi säätää lailla, koska kyse on tuomioistuimen riippumattomuuteen vaikuttavasta asiasta.
Sikäli kuin olen havainnut, juttujen asiajaosta tuomioistuimissa meillä ei ole laissa säännöksiä, kuten tietenkin pitäisi. Jutun siirtämisestä on käräjäoikeuden osalta tiettävästi vain yksi vaivainen ja hyvin väljä asetuksen säännös käräjäoikeusasetuksen 4 §:n 2 momentissa.
Apulaisoikeusasiamies esitti vuoden 2006 päätöksessään, että oikeusministeriö ottaisi harkittavakseen tarpeen säätää tuomioistuimen asiajaon perusteista lain tasolla ja juttujen siirtämisen osalta taas täsmällisemmin kuin mainitussa KäOA:n 4.2 §:ssä on tehty.
OM vastasi ja lupasi oikeusasiamiehelle - tietenkin (!) - että asia tullaan hoitamaan lähitulevaisuudessa.
Mutta onko mitään tapahtunut? Tietääkseni ei.
Oikeusministeriötä ei oikeasti näytä kiinnostavan asiat, joilla voisi olla todellista vaikutusta ihmisten oikeusturvaan - siitä kun syntyisi kustannuksia.
Tuija Brax sen sijaan näpertelee kaiken maailman toissijaisten asioiden parissa (mistä Virolaisen blogisakin on esimerkkejä!) ja häntä viedään näihin asioihin kuin "pässiä narussa". Brax on ollut poikkeuksellisen huono oikeusministeri, mikä on sikäli yllättävää, että hänellä tuntuu olevan asiantuntemusta asioista ja tervettä järkeäkin.
Mutta jonnekin ne molemmat katoavat, kun hänen pitäisi ottaa kantaa asioihin ja tehdä jotakin asioiden eteen??
Jippii-jutun käsittely näyttää edenneen onnettomuudesta toiseen. KKO:n ratkaisu lienee aiheuttanut päänpudistelua ennen muuta sen vuoksi, että seurustelusuhde ja Poukan lingosta lentänyt pahoittelu olivat erinomaisen hyvin vastaajia avustaneiden advokaattien tiedossa jo hovioikeuskäsittelyn aikana, eikä asiasta tuolloin pihahdettukaan. Siksi tässä palautusratkaisussa on vahva sivumaksu. HON Rajalan olisi tietenkin pitänyt ottaa asia oma-aloitteisesti esille. Rajatapauksessa (niin kuin tässä) voi hyvin antaa asianosaisten kannanotolle merkitystä. Jos tuomari on asianosaisten mielestä jäävitön, niin antaa mennä vaan. Jälkikäteen on sitten turha itkeä, jos pääasiaratkaisu ei miellytäkään. Jos taas jääviysväite tehdään ja sille on edes välttävät perustelut, on parempi astua sivuun kuin roikkua jutussa kiinni. Perusteettomat jääviysväitteet tulee tietenkin jättää omaan arvoonsa - asianosaisella ei ole veto-oikeutta epämieluisaan tuomariin.
Huvittavana detaljina voitaneen mainita, että HO arvostelee tuomiossaan käräjäoikeuden tuomiota lähes yhtä kirpeästi kuin tuomiosta aikanaan tuohtunut syyttäjä. Miten siis voidaan ajatella, että Poukka syyttäjän lausumia pahoitelemalla olisi voinut luoda muutoksenhaulle otollista mielialaa. Hovioikeushan on ottanut pahoitellut lausumat omakseen!
Lähetä kommentti