Käynnissä jätevesiasetuksen mukainen haistelu- ja maistelutilaisuus?Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi (HE 222/2010). Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi nykyiset lait korvaavat esitutkintalaki ja pakkokeinolaki. Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi näihin lakeihin liittyviin lakeihin runsaasti lähinnä teknisluonteisia muutoksia. Esitys liittyy samanaikaisesti annettavaan hallituksen esitykseen, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi poliisilaki (HE 224/2010).
Uusissa laeissa viranomaisten toimivaltuuksia säänneltäisiin nykyistä täsmällisemmin ja kattavammin, toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien suoja ja toisaalta rikostorjunnan tarpeet huomioon ottaen. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevaa sääntelyä nostettaisiin asetuksesta lakeihin.
Uudessa esitutkintalaissa säädettäisiin esitutkintaperiaatteista pitkälti voimassa olevan lain mukaisesti. Lakiin otettaisiin kuitenkin säännökset epäillyn oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen, suhteellisuusperiaatteesta ja edunvalvojan määräämisestä lapselle. Oikeutta käyttää avustajaa esitutkinnassa ja esitutkinnassa käytettävää kieltä koskevia säännöksiä muutettaisiin ja täydennettäisiin.
Esitutkintaviranomaiset ja virallinen syyttäjä velvoitettaisiin laadultaan tai laajuudeltaan sitä vaativissa asioissa tiiviiseen yhteistyöhön. Esitutkintaviranomaisen tulisi ilmoittaa syyttäjälle esitutkinnan toimittamiseen ja esitutkintatoimenpiteisiin liittyvistä seikoista sekä tutkinnan edistymisestä muuten. Syyttäjän olisi "tarvittavassa määrin" osallistuttava esitutkintaan asian riittävän selvittämisen varmistamiseksi. Yhteistoimintasäännökset ovat kuitenkin aivan liian väljät eivätkä velvoittaisi konkreettisessa tapauksessa syyttäjää yhteistoimintaan eikä poliisia pyytämään sitä.
Paha puute lakiesityksessä on se, että syyttäjä ei edelleenkään johtaisi esitutkintaa, vaan esitutkinnan johdossa olisi edelleen poliisi. Tällainen systeemi on täysin poikkeuksellista Euroopassa, sillä se on Suomen lisäksi voimassa vain Latviassa. Käytännössä poliisi ja syyttäjän välinen esitutkintayhteistyö ei toimi kunnolla. Syyttäjät ovat käytännössä esitutkintavaiheessa hyvin passiivisia. He eivät esimerkiksi juuri koskaan hae tutkinnan aikana tuomioistuimelta lupia mihinkään pakkokeinoihin eivätkä itse päätä niistä; kaikki hommat tekee poliisi.
Kuulustelutilaisuuden tallentaminen ääni- ja kuvatallenteeseen voisi korvata kuulustelutodistajan käytön. Muutenkin kuulustelutilaisuuden tallentamisen merkitystä korostettaisiin tarkoituksessa lisätä sen käyttöä. Asianosaisten oikeusturvan sekä asian riittävän selvittämisen ja käsittelyn sujuvuuden kannalta tärkeää loppulausuntomenettelyä säänneltäisiin nykyistä tarkemmin niin sen käyttöedellytysten kuin kohteenkin osalta.
Uuden pakkokeinolain yleisissä säännöksissä säädettäisiin eräistä keskeisimmistä pakkokeinojen käytössä sovellettavista periaatteista (suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate ja hienotunteisuusperiaate). Kiinniottamista, pidättämistä ja vangitsemista koskevat säännökset säilyisivät pääosin ennallaan.
Uuden pakkokeinolain mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi kannella päätöksestä, jolla vangitsemisvaatimus on hylätty tai vangittu määrätty päästettäväksi vapaaksi. Vangittu saisi vangittavaksi määräämisen tai vangittuna pitämisen lisäksi kannella syytteen nostamiselle asetetusta määräajasta.
Vapautensa menettäneen epäillyn oikeusturvaa parannettaisiin uudessa pakkokeinolaissa täydentämällä omaan lukuunsa sijoitettavia yhteydenpidon rajoittamista koskevia säännöksiä. Tutkintavanki voisi saattaa pelkästään yhteydenpidon rajoittamista koskevan asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Matkustuskiellon käyttöä vapaudenmenetyksen vaihtoehtona pyrittäisiin lisäämään.
Uudessa pakkokeinolaissa etsintää koskeviin säännöksiin tulisi muutoksia, joiden tarkoituksena on tiukentaa etsinnän edellytyksiä erityisesti silloin, kun etsintä kohdistuu sellaiseen kohteeseen, jossa on syytä olettaa olevan salassapitovelvollisuuden tai -oikeuden piiriin kuuluvaa tietoa. Asuntona käytettävän kodin asemaa etsintäkohteena korostettaisiin edelleen.
Paikkaan kohdistuva etsintä jakautuisi yleiseen kotietsintään, erityiseen kotietsintään (kohteeksi on syytä olettaa joutuvan salassapitovelvollisuuden tai -oikeuden piiriin kuuluvaa tietoa) ja paikanetsintään. Läsnäoloa ja etsintämenettelyä koskevia säännöksiä tarkennettaisiin ja täydennettäisiin. Ennen erityisen kotietsinnän suorittamista olisi määrättävä asiantunteva etsintävaltuutettu huolehtimaan siitä, että takavarikko tai asiakirjan jäljentäminen ei kohdistu tietoon, jota koskee salassapitovelvollisuus tai -oikeus. Erityisestä kotietsinnästä ja etsintävaltuutetun määräämisestä päättäisi pääsääntöisesti tuomioistuin. Uuden pakkokeinolain etsintää koskevissa säännöksissä säädettäisiin myös uudesta etsintätyyppistä eli laite-etsinnästä, jossa olisi kysymys tietokoneessa, telepäätelaitteessa tai muussa vastaavassa teknisessä laitteessa tai tietojärjestelmässä etsinnän toimittamishetkellä olevaan tietosisältöön kohdistettavasta etsinnästä. Henkilöön kohdistuvaa etsintää koskeviin säännöksiin tehtäisiin joitakin täsmennyksiä.
Paha puute olisi edelleen se, että tavallisissa kotietsintään poliisi ei edelleenkään kotietsintälupaa; tämäkin tilanne on eurooppalaisittain täysin poikkeuksellinen. Tätä on kritisoinut muun muassa Suomen asianajajaliitto.
Uuden pakkokeinolain mukaisia salaisia pakkokeinoja olisivat telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, tukiasematietojen hankkiminen, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen tarkkailu (tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta ja tekninen laitetarkkailu), teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto, tietolähdetoiminta ja valvottu läpilasku. Osa näistä keinoista olisi uusia. Nykyisin käytössä olevien salaisten pakkokeinojen määritelmiä ja käyttöedellytyksiä muutettaisiin.
Peitetoiminnasta säädettäisiin nykyistä tarkemmin. Lähtökohtana olisi, että peitetoimintaa suorittava poliisimies ei saa tehdä rikosta eikä aloitetta rikoksen tekemiseen. Peitepoliisi voisi kuitenkin vapautua rangaistusvastuusta, vaikka hän olisi tehtävässään syyllistynyt vähäiseen rikkomukseen. Rikollisryhmän toimintaan osallistuessaan peitetoimintatehtävässä oleva poliisimies voisi erittäin tiukoin ehdoin ja rajoitetusti vaikuttaa ryhmän toimintaan esimerkiksi hankkimalla ryhmälle kulkuvälineitä. Edellytyksenä olisi, että toimenpide tehtäisiin muutenkin, että se ei tule aiheuttamaan tiettyä vaaraa tai vahinkoa ja että se merkittävästi edistää peitetoiminnan tavoitteen saavuttamista. Myös tällaisessa tapauksessa peitetoimintamies voisi vapautua rangaistusvastuusta.
Tuomioistuin ratkaisisi sen, onko tutkittavana oleva rikollisuus sellaista, jonka tutkinnassa peitetoimintaa voidaan käyttää; päätöksenteko keskitettäisiin Helsingin käräjäoikeuteen. Nykyisin peitetoiminnan käytöstä päättää KRP:n tai Supon päällikkö.
Tuomioistuin harkitsisi kuitenkin vain, onko peitetoiminta tarpeellista tai jopa välttämätöntä rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi, mutta tuomari ei saisi edes tietää suunnitteilla olevan operaation yksityiskohdista. Käytetystä peitetoiminnasta ei tarvitse ilmoittaa koskaan kohteelle eikä tässä suhteessa lakiin esitetä muutoksia, jos peitetoiminnalla saatuja tietoja ei käytetä näyttönä tai sen perusteella ei aloiteta esitutkintaa. Peitetoimintaa on käytetty vuodesta 2002 lähtien kymmenissä tapauksissa. Saatuja tietoja ei ole eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen taannoisen päätöksen mukaan tiettävästi koskaan käytetty suorana todisteena oikeudessa.
On ehdotettu, että peitetoimintaan pitäisi kytkeä julkisasiamies, joka valvoisi kohteen etuja samalla tavalla kuin teknisessä kuuntelussa. Tällaista julkisasiamiestä ei kuitenkaan ole lakiesityksen mukaan tulossa.
Peitepoliisi saisi myös osallistua esityksen mukaan järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Osallistuessaan toimintaan poliisi voisi esimerkiksi hankkia rikollisille toimitiloja, toimia pakoauton kuljettajana, kuljettaa tavaroita tai hoitaa taloudellisia asioita. Lisäksi rikoksenteko-oikeuteen kuuluisi, että peitetoimintaa suorittava poliisi voisi tehdä liikenne- tai järjestysrikkomuksia tai muita lieviin rikkomuksiin rinnastettavia rikoksia. Vastaisuudessa peitetoimintaa ei enää saisi pääsääntöisesti käyttää yksittäisten henkirikosten selvittämisessä.
-----
Lakiesitys on herättänyt eri tahoilla ansaittua kritiikkiä.
Suomen Asianajajaliitto ilmoittaa kotisivuillaan olevansa tyytyväinen siitä, että hallitus antaa lopultakin esitykset uusiksi esitutkinta- ja pakkokeinolaeiksi sekä poliisilaiksi. Liiton mukaan on valitettavaa, että OM:n toimikunnan (KM 2009:2) toimikunnan valmistelema ehdotus on jaettu kahdeksi eri esitykseksi, jotka käsitellään kahdessa eri valiokunnassa vaikeuttaen näin asian käsittelyä eduskunnassa. Liiton mielestä olisi ollut tärkeää käsitellä poliisin toimivaltuuksia ennen rikoksen esitutkintaa ja sen aikana yhdessä ja samassa paikassa, jolloin ne olisivat säilyneet loogisessa suhteessa toisiinsa.
Asianajajaliitto pitää valitettavana, että esityksestä on jätetty pois pakkokeinojen käytöstä aiheutuvien vahinkojen korvaaminen. Jo vuonna 1987 säädetyssä pakkokeinolaissa edellytettiin erillisiä säännöksiä muidenkin kuin vapaudenmenetysvahinkojen korvaamisesta. Tällaisia säännöksiä ei ole koskaan säädetty eikä niitä nytkään esitetä, vaikka asiaa valmistellut toimikunta niitä ehdotti. Näin ollen esimerkiksi aiheettomaksi osoittautuneesta kotietsinnästä ei voi saada korvausta.
- Rikoksen uhri ei voi saada korvausta, jos hän joutuu rikospaikkatutkinnan vuoksi majoittumaan hotelliin. Poliisilla on valta eristää esimerkiksi kodin tai liikeyrityksen alue jopa neljäksi kuukaudeksi, Asianajajaliittoa työryhmässä edustanut asianajaja Markku Fredman huomauttaa.
Huolestuttavana liitto pitää myös sitä, että poliisi ei jatkossakaan tarvitsisi keneltäkään kotietsintälupaa.
- Tilanne on eurooppalaisittain täysin poikkeuksellinen. Useimmissa maissa kotietsintään on kytketty tuomioistuimen valvonta vähintäänkin jälkikäteen, Fredman toteaa.
Asianajajaliiton käsityksen mukaan hallituksen esitys ei tältä osin noudata Euroopan ihmisoikeussopimusta. Jo nyt moni maa on tuomittu ihmisoikeusloukkauksesta, kun viranomaisilla on ollut liian suuri toimivalta kotietsintöihin ilman tuomarin tai muun riippumattoman tahon valvontaa, esim. tuomio Varga v. Romania (1.4.2008).
Asianajajaliiton mielestä selkeä epäkohta on myös se, ettei hallituksen esityksessä puututa siihen, että rikoksesta epäillyllä ei ole riittävää oikeutta saada käyttöönsä kaikkea esitutkinnassa hankittua aineistoa. KHO on katsonut, ettei asianosaisella ole oikeutta sellaiseen materiaaliin, jonka poliisi on hankkinut erilaisia pakkokeinoja käyttäen. Näin ollen poliisi voi jatkossakin yksin päättää siitä, mitä tietoa asianosaisille annettavaan esitutkintapöytäkirjaan liitetään. Poliisilta on ollut hankalaa saada mm. telekuuntelulla ja takavarikolla hankittua aineistoa. Myös tältä osin Suomi on jo saanut langettavia tuomioita ihmisoikeustuomioistuimesta, esim. tuomio Natunen v. Suomi (31.3.2009).
Suomen Asianajajaliiton kaksi edustajaa osallistuivat näiden lakien valmisteluun toimikunnassa. He jättivät keväällä 2009 valmistuneeseen mietintöön 21-sivuisen eriävän mielipiteen, joka löytyy täältä.
Asianajajat kritisoivat voimakkaasti mm. sitä, että oikeusneuvos Ilkka Raution johtamassa toimikunnassa ei keskusteltu lainkaan siitä, tulisiko myös Suomessa siirtyä maailmanlaajuisesti noudatettuun menettelyyn, jossa syytäjä, ei siis poliisi, johtaa esitutkintaa.
Näin siitä huolimatta, että kaksi toimikunnan kuulemista professoriasiantuntijoista totesivat, että yksi syy Suomen ongelmaksi mm. ihmisoikeustuomioistuimessa tulleisiin liian pitkiin rikosoikeudenkäynteihin on siinä, ettei syyttäjä johda esitutkintaa.
---
Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakipaketti on hirmuisen laaja, muta se on kuitenkin tarkoitus runnoa budjetti- ym. kiireiden lomassa ikään kuin vaivihkaa läpi vielä ennen ensi kevään eduskuntavaaleja. Oikeusministeri Tuija Brax ja monissa asioissa ja kysymyksissä vielä Braxiakin pahemmin kompuroinut sisä- ja poliisiministeri Anne (Annie Mestarilaukoja) Holmlund haluavat selvästikin saada edes jonkinlaisen sulan kovin paljaiksi valahtaneisiin hattuihinsa, siitä tuntuu olevan näin vaalien lähestyessä lähinnä kysymys.
Oma käsitykseni on, ettei lakipakettia ehditä millään valmistella sillä tarkkuudella ja kriittisyydellä, mitä sen lähes tuhanteen sivuun ja useisiin satoihin monimutkaisiin pykäliin kätkeytyvät monimutkaiset ongelmat edellyttäisivät. Jos laki runnotaan nyt kiireessä läpi, siihen jää pakostakin sutta ja sekundaa. Näitä sitten seuraavan eduskunta, jossa Brax lienee opposition riveissä, kilvan ihmetellään ja paikkaillaan.
-----
Lakipaketin- tai pakettien lähetekeskusteleu eduskunnassa aloitettiin 10.11., jolloin asia jouduttiin kuitenkin panemaan viikoksi pöydälle, kun kansanedustajat olivat alkaneet luikkia pois täysistuntosalista kohta televisiousun kyselytunnin jälkeen ja salia oli lähes tyhjä, kun keskustelun oli määrä alkaa.
Eilen tiistaina keskustelua sitten jatkettiin ja nyt käytettiin jo useita kymmeniä puheenvuoroja. Niiden lukeminen pöytäkirjasta on mielenkiintoista, jopa hupaisaa puuhaa. Äänessä ovat olleet lähes kaikki eduskunnan poliisikansanedustajat - of course - ja monet muut juristiedustajat samoin. Poliisiedustajat painavat päälle ja kannattavat kaikessa oleellisessa hallituksen esitystä. Lukiessa törmää mitä erilaisimpiin ja osin täysin virheellisiin väitteisiin, jopa suoranaisen pupun puhumiseen.
Yhtenä esimerkkinä vaikkapa kokoomuksen kansanedustajan Juha Hakolan - tämän kerjäläisaloitteen tekijän - puheenvuoro, jossa hän voimakkaasti korostaa, että nykysysteemi, jossa poliisi johtaa aina esitutkintaa, on ylivoimaisesti paras järjestelmä. No, ei tässä vielä mitään, mutta sitten Hakola yltyy ihmettelemään edustaja Krista Kiurun (sd) täysin toisensuuntaista näkemystä ja lausuu:
- Tämä on ollut kautta aikojen se malli, jolla esitutkintaa on tehty. Kukaan ei ole missään kohtaa esittänyt, että tätä arvioita pitäisi toisella tavalla muuttaa, tehdä jonkin näköinen uusi tutkinnanjohtajuusarvio.
Voi hyvät hyssykät! Tässä nyt nähdään, miten huonosti kansanedustajat ovat perehtyneet hallituksen esitystä edeltäneeseen toimikunnan mietintöön, jossa juuri on Asianajajaliiton edustajien toimesta esitetty "suomalaisen mallin" muuttamista. Toinen selitys on se, että kansanedustaja ei pidä keitään muita asiantuntijoita rikosjutuissa kuin "rosvoa ja poliisia." Tulee elävästi mieleen kuva, jossa eräs poliisikansanedustaja istuu torikahveilla sulassa sovussa erään tunnetun rikoksesta epäillyn kanssa.
Myös oikeusministeri Tuija Brax antoi eilisessä istunnossa väärän todistuksen samasta asiasta.
Braxin mukaan lakipakettia valmistellut oikeusneuvos Ilkka Raution työryhmä pohti kysymystä esitutkinnan johtamisesta "syvällisesti" ja päätyi nykykäytännön jatkamiseen; tämä oikeusministerin "todistus" on kirjattu eduskunnan pöytäkirjan ohella myös tämän päivän Helsingin Sanomiin.
Mikäli kuitenkin on yhtään luottaminen Asianajajaliiton kahden toimikunnan jäsenen toimikunnan mietintöön kirjaamaan eriävään mielipiteeseen, niin Raution toimikunnassa ei esitutkinnan johtamisasiasta käyty keskustelua lainkaan! Kumpi nyt on oikeassa, ministeri vai kaksi asianajajaa? Minä luotan kyllä täysin näihin kahteen advokaattiin ja heidän lausumaansa. He osallistuivat toimikunnan työhön ja olivat mukana sen kokouksissa. Ministeri Brax ei ollut.
Ex oikeusministeri Johannes Koskinen, joka lupasi tehdä ministerinä ollessaan Suomesta "maailman parhaan oikeusvaltion," mutta joutui itse henkilökohtaisesti sanotussa suhteessa noloon tilanteeseen Alpo Rusi -prosessin yhteydessä, tuntuu olevan menneisyyden miehiä ainakin näissä kysymyksissä. Koskinen sanoi HS:n mukaan, että tilanne, jonka mukaan syyttäjä ei johda Suomessa esitutkintaa, johtuu siitä, että Suomi on harvaan asuttu maa, jossa kentällä ei ole tarpeeksi juristikoulutuksen saaneita ja poliisi on sitä kautta saanut johtovastuun.
Jos tällä Koskisen mainitsemalla perusteella joskus on ollut jotakin merkitystä, niin se oli 1970- ja -80 -luvuilla, jolloin nyt voimassa olevaa lainsäädäntöä valmisteltiin. Tuolloin Suomessa ei vielä edes ollut itsenäistä syyttäjälaitosta. Nyt sellainen on ollut jo reilut 10 vuotta, joten puheet harvaan asutusta maasta ovat todella omituista höpötystä.
Lakiesitys lähetettiin lakivaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan on annettava lausuntonsa. Poliisilakiesitys sen sijaan lähetettiin hallintovaliokuntaan, jolle lausunnon antavat perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta.
45 kommenttia:
Jonkun median pitäisi ottaa koppi ja nostaa iso halo tuosta Braxin kommentista. Tuo vastaus on täysin käsittämätön ja anteeksi antamaton. Ei näin tärkeän asian valmistelun puutteiden peittelyä valehtelemalla saa hyväksyä! Eihän?
-pikkuorava-
Eduskunnassa ketään ei saa sanoa valehtelijaksi, mutta eduskunnan pöntöstä tai ministeriaitiosta voi lasketella millaista luikuria tahansa.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/poliitikot-totuudesta-pain-naamaa-ei-saa-valehdella
"Ja uskon, että poliitikot pääsääntöisesti puhuvatkin kovissa faktoissa totta."
Ristiriitaista?
t.Pekkarinen
Oiva Kaltiokumpu (kesk), joka tunnetaan myös taitelijanimeltä Lapin sheriffi, eduskunnan lähetekeskustelussa 16.11.:
- En kuulu niihin ihmisiin, jotka kannattavat syyttäjän tutkinnanjohtajuutta, jo siitäkin syystä, että on parempi, että on erillinen viranomainen, joka tutkii rikokset ja eri viranomainen, joka harkitsee, onko joku mahdollisesti syyllistynyt rikokseen. Jos nämä roolit kovasti sotketaan, niin tilanne voi olla se, että syyttäjä ollessaan koko ajan kaikkien rikosten tutkinnanjohtajana kohdistaa toimensa vain ja korostetusti siihen, että täytyy joku syyteperuste löytää.
Komisario K. ei näytä tietävän, että lain mukaan syyttäjää velvoittaa objektiviteettiperiaate, eli hänen on otettava huomioon, ei vain epäiltyä ja syytettyä vastaan puhuvat seikat, vaan myös syytettä vastaan puhuvat seikat. Tutkinnanjohtaja ei suorita tutkintaa, vaan ainoastaan johtaa sitä ja valvoo sen asianmukaisuutta, tutkijat ovat erikseen.
Kalle Jokinen /kok (vastauspuheenvuoro) eduskunnassa 16.11.:
- Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru tuossa sanoi, että olisi tuhannen taalan paikka muuttaa tätä tutkinnanjohtajuutta niin, että syyttäjä määrättäisiin tutkinnanjohtajaksi, ja kyllä siinä on tuhannen taalan paikka silloin lisätä byrokratiaa, viivästyttää edelleen esitutkintoja, joiden jouduttamiseen päinvastoin olisi tarvetta.
---
Ed. Jokinen, poliisimiehiä hänkin, ei ilmeisesti tiennyt, että toimikunnan (KM 2009:2) kuulemat kaksi professoriasiantuntijaa arvelivat, että esitutkintaa voitaisiin tehostaa ja nopeuttaa, jos syyttäjä johtaisi esitutkintaa vakavampien ja laajempien rikosasioiden osalta
Jacob Söderman (sd) eduskunnan lähetekeskustelussa 16.11.:
- Täällä on nyt jo keskusteltu jonkin verran tästä syyttäjän ja tutkinnanjohtajan asemasta. On hyvin poikkeuksellista, että poliisi johtaa tutkintaa, niin kuin Suomessa johdetaan, mutta te kaikki jo ymmärsitte, että keskustelussa on hyvin paljon suuria arvovaltasyitä, miksi sitä ei pitäisi käydä. Minä näen asian paljon käytännöllisemmin. Minä luulen, että tutkinnanjohtajan ja syyttäjän hyvä yhteistyö, jota tämä esitys nimenomaan edistää, johtaa erinomaiseen tulokseen, koska syyttäjä voi olla suureksi avuksi välillä suuntaamalla tutkintaa ja antamalla väliaikatietoja, mitä ei kannata tutkia, mitä kannattaa tutkia. Tätä tämä esitys tukee, että pidän sitä hyvänä.
---
Arvoisa edustaja Söderman (sd): Lainsäädäntötyö ei voine perustua pelkästään "uskoon ja luuloon", vaan tietoon ja kokemuksiin. Tiedetään, että poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyö toimii vain paperilla, käytännössä siinä esiintyy pahoja puutteita tai se ei toimi ollenkaan. Uudessa lakiesityksessä ei anneta mitään konkreettista takeita siitä, että tämä ns. esitutkintayhteistyö paranisi jatkossakaan; säännökset ovat niin väljiä, etteivät ne velvoita syyttäjiä ja poliiseja oikeastaan mihinkään.
Puhuminen "erinomaisista tuloksista" on täydellistä toiveajattelua.
TV:ssä näytettiin kuinka entinen ja nykyinen sisäministeri kiistelivät kadonneesta KRP:n PUT-yksiköstä (Pimeä ulkomainen työvoima).
Yksikkö perustettiin ulkomaisen työvoiman valvonnan tehostamiseksi vuonna 2004. Tuoreessa Oikeus-lehdessä 3/2010 kerrotaan, että OTT Anne Alvesalon selvityksessä on käynyt ilmi yksikön tutkimista 147 rikosilmoituksesta vain kuuden koskeneen ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Että sellainen put-put...
Tuulikki Ukkola (kok) eduskunnan lähetekeskustelussa 16.11.:
- Arvoisa herra puhemies! Minulta meni viikonloppu aikaa, kun yritin lukea tätä, että saisin yhden asian selvitetyksi tästä lakipaketista, tuhat sivua ja vähän enemmän, enkä sittenkään ole vielä ihan varma, että tuliko se selväksi.
Risto Kuisma (sd) eduskunnan lähetekeskustelussa 16.11.:
- Täällä on puututtu ymmärrettävästi syyttäjän ja poliisin toimivaltajakoon tutkinnan osalta. Ehkä minäkin hyvin helposti olisin sitä mieltä, että pitäisi olla tämä eurooppalainen malli, mutta luotan tässä suhteessa ed. Södermanin edellä lausumaan mielipiteeseen, kun hänellä on pitkä kokemus oikeusasiamiehenä tästä tehtävänjaosta, että jos hän on sitä mieltä, että käytännössä se toimii, niin varmasti se sitten toimii, vaikka on periaatteellisesti poikkeuksia.
---
No, niin kyllä Jakke tietää ja Jakke osaa, luottakaamme siis kaikki Jakkeen! Kyllä tämä lainsäädäntötyö on kivaa ja helppoa kuin meillä on Jakke, johon voi luottaa!
Mutta koskas se Jakke olikaan viimeksi eduskunnan oikeusasiamiehenä ja käsittelemässä kanteluja? Joo, sehän oli 1995, jolloin meillä ei vielä ollut edes itsenäistä ja riippumatonta syyttäjälaitosta.
Juha Mieto (kesk) eduskunnan lähetekeskustelussa 16.11.:
- Arvoisa puhemies! Ministerille yks kysymys olis vielä, ja se olis se, että ku äsköön kysyyn, että Suomen Pankin Salo kun lähti eläkkeelle, samoin Korhonen keskustan puoluesihteerin tentiltä, ja työsuhre oli päättyny, niin eikö se näin oo, jotta se on raukkamaista ruveta silloon sanoo, että mua on kiusattu, jotta eikö silloon yleensä nämä työasiat pirä tuora esille, kun on työsuhde päällä. Olis ainakin korrektia. Sitä se epidemia tarkootti, jotta jos kaikki rupiaa kymmenen vuoden päästä työsuhteen päättymisen jälkehen tuomahan esille, jotta mua on silloon kiusattu, niin kyllä tämä alakaa olla löperö yhteiskunta ja ennen kaikkea kyllä tuloo virkavallalle kuulkaa turhaa työtä.
Ensimmäinen varapuhemies: Esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntö on meillä käsittelyssä.
Johannes Koskinen (sd eduskunnan lähetekeskustelussa 16.11.:)
- Arvoisa puhemies! Edellä keskustelussa muun muassa ed. Söderman kertoi jo näistä ongelmallisista kohdista tässä valtavan isossa lainsäädäntöpaketissa. Sinänsä on kiitettävää, että on näinkin viivästyneenä kuitenkin saatu kasaan esitys, mutta vakavasti tässä pohtii sitä, olisiko parempi sitten hyvän pohjatyön pohjalta kuitenkin varata eduskunnalle riittävästi aikaa tehdä näitä linjaratkaisuja. Se varmasti nyt sitten näissä kolmessa valiokunnassa tulee mietittäväksi, onko tämä kolme kuukautta siihen riittävästi.
---
No, olihan sillä ex-oikeusministeriltä järkevääkin sanottavaa!
On aivan selvää, että kolme kuukautta -pitkä joulutauko vielä välissä - on aivan liian lyhyt aika tämän massiivisen lakipaketin käsittelyyn. Paketin, jonka osalta yhdeltä edustajalta meni koko viikonloppu aikaa, jotta hän olisi löytänyt edes yhden etsimänsä yksityiskohdan lakiesityksestä!
Lakiesitys on siten jätettävä raukeamaan ja valmisteltava uudelleen kunnolla ja tuotava uuteen eduskuntaan joskus aikaisintaan vuoden kuluttua.
Lakipakettiin ei sisälly yhtä ainoaa asiaa tai kysymystä, joka vaatisi kiireellisen käsittelyn. Miksi siis näin laajaa pakettia yritetään runnoa väkisin läpi parissa kolmessa kuukaudessa?
Sama juttu kuin 1999, kun Lipposen ykköshallituksen loppumetreillä runnottiin voimaan julkisuuslaki. Kun on kiire, tulee juosten kustua.
Ja kiire on vain siksi, että Braxin ja Holmlundin pitää yrittää saada saada edes yksi sulka hattuunsa ennen vaaleja. Lainsäädännön tasosta nämä ministerit eivät välitä tuon taivaallista.
Jos Brax ei ole ollut ministeriydelläään monienkaan mieleen (kuten muidenkin ministerien kohdalla on), niin mitä luulette seuraavien vaalien jälkeen, millainen monsteri OM:n ovista sisään astuu.
Moon oon sit mielt, ett jättäkee koko lakipaketti Jacobuksen tutkittavaksi, harkittavaksi ja päätettäväksi. Kyl Jakobus (Jakke) tietää..
En ymmärrä tätä hoppua, taas kerran rahaa palaa. Holmlund ja Brax ovat irti tästä päivästä. Jos nämä tyypit jatkavat vaalien jälkeen niin sitten tämänkin lain voi valmistella ajan kanssa. Ja jos eivät jostain syystä jatka niin se kertookin kaiken...
Aivan loistavaa blogistilta tuoda esiin poimintoja lähetekeskustelusta. Tällaista tilastointia ja tietoa tarvitaan oikeasti!
Tulisiko myös Suomessa siirtyä maailmanlaajuisesti noudatettuun menettelyyn, jossa syytäjä, ei siis poliisi, johtaa esitutkintaa?
Asiassa on vain ensi vaalien jälkeisen niukkas-hallituksen aikana oleva se ongelma, että jos tähän mennään syyttäjälaitoksen resursseja pitäisi mittavasti lisätä, koska Ruotsiin verrattuna meillä on väkilukuun suhteutettuna kolmanneksen vähemmän syyttäjiä. Jos tämä epäsuhde korjataan, ei tuomioistuinlaitoksen resusseihin jää mitään. Nytkin tuomioistuimet ovat aliresurssoituja ja tämä muutos pahentaisi tilannetta.
Uusi esitutkinta- ja pakkokeinosäännöstö näyttää hyvin valmistellulta. Siitä kertovat jo kansanedustajien turhanpäiväiset ja muodolliset lähetekeskustelupuhenvuorot. Ei ole mitään uutta, että mainitun lain "rukkaaminen" on jäänyt nytkin viime tinkaan. Muistan, että alkuperäinen esitutkintalaki, joka oli hyvin heppoinen ja monien kompromissien tulos, hyväksyttiin eduskunnassa 1987 valtiopäivien viimeisenä lakina. Esitutkintalaki ja pakkokeinolaki oli aikanaan pakko säätää, että Suomi pystyi ratifioimaan 1990 Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja 17 vuorokauden pidätysaika voitiin poistaa.
Nyt ehdotetut muutokset näyttävät kaikin puolin onnistuneilta. Syyttäjästä olisi kuitenkin voitu tehdä esitutkinnan johtaja ilman sarvia hampaita, koska siihen suuntaan on vuosien saatossa käytännössä selvästi menty, mutta ehkä eduskuntaan tarvitaan kansanedustajiksi poliisin sijaan 20 syyttäjää ennen kuin syyttäjä saa oikeuden johtaa esitutkintaa.
Peitetoimintaa ei käytännössä tultane tarvitsemaan kuin hyvin harvoissa tapauksissa. On hyvä, että KRP:n ja Supon päällikköjen erikoisvaltuudet jäävät pois. Minusta tämä säännös oli outo kummajainen nykyisessä pakkokeinolaissa, eikä säännös ole juurikaan käsitykseni mukaan ollut käytössä. Mutta Supon päällikkö Seppo Tiitinen tahtoi silloin johtaa myös poliisin tointa tältäkin osin ja sen vuoksi säännös sai sen muodon minkä se sai.
Ennakolta ehkäisevässä mielessä peitetoimintasäännös puoltaa paikkaansa. Toivottavasti roistot eivät ryhdy tappamaan toisiaan siitä syystä, että jotain epäillään syyttä poliisista soluttautuneeksi vasikaksi.
Tämä on varmasti hyvä puolustuskeino jollekin toisen tai kolmannen luokan asianajajalle, jotka eivät vieläkään näytä haluavan puuttua esitutkintaan millään tavalla, eivätkä halua lakiin sellaisia säännöksi, joilla olisi merkitystä puolustuksen kannalta.
Kotietsintäpykälästä sen verran, että eihän mikään poliisi tutkintatilanteessa voi kovin selvin sanoin ennakolta kertoa, että kotietsintä on silloin ja silloin. Silloinhan koko kotietsintä menettäisi merkityksensä.
Ihmeellisin pykälä on kuitenkin pakkokeinolaissa se, että sekä pakkokeinon suorittanut poliisi että pakkokeinon kohteeksi joutunut henkilö voi kannella tuomioistuimen ratkaisusta. Minusta tämä pykälä, jos se nyt on kirjoitettu niin, on täysin turha ja lisää byrokratiaa eikä johda mihinkään.
Lakiesitys onkin ilmeisesti tarkoituksella jätetty viime tinkaan, jottei siihen olisi enää mahdollisuutta tehdä eduskunnassa mitään suurempia muutoksia. Kiireellä ja väkisin vaan läpitte, meinaan!
Jokainen eduskunnan monista poliisikansanedustajista haluaa myös saada sulan hattuunsa ennen vaaleja ja myös myöhempää tarvetta varten, jotta voisi sanoa, että "minun eduskuntakaudellani säädettiin uusi esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilainsäädäntö."
Skorpionille:
Kun esitutkinta- ja pakkokeinolait säädettiin v. 1987 ei ollut mitään tietoa siitä, että Suomi on liittymässä ihmisoikeussopimukseen. Säädettiinhän tuolloin pidätysaika täysin sopimattomaksi EIS:n kanssa. Vasta kun päätös sopimukseen liittymisestä tehtiin 1989 päätettiin pidätysaika lyhentää kolmeen päivään.
Seppo Tiitinen oli ollut jo vuosikausia eduskunnan pääsihteri kun peitetoiminta tuli lakiin joitain vuosia sitten.
Skorpionin kanssa samaa mieltä siitä, että lähetekeskustelussa oli paljon turhaa "löpinää" - mm. Södermanin lähes joka puheenvuorossaan kertomia muistumia siitä, miten (hyvin) asiat olivat silloin, kun hän oli "remmissä" oikeusasiamiehenä, maaherrana ja ties missä virassa (onko sellaista virkaa ylipäätään oikeus- tai sisähallinnossa, missä JS ei olisi ollut päällikkönä).
Mutta jatketaanpa sarjaa "keskustelee kansanedustajien kanssa":
Johannes Koskinen (sd) lähetekeskustelussa 16.11.:
- Jo 2003 tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea esitti minun nähdäkseni hyvän linjauksen, jota olisi ollut syytä tätä ratkaisua vedettäessä seurata. Silloin komitea katsoi, että syyttäjien ja poliisin yhteistyötä on tehostettava. Nykyisen rikosprosessin ja sen pääkäsittelyn kannalta olisi myönteistä, jos syyttäjät saisivat hoitaakseen osan nykyisistä tutkinnanjohtajien tehtävistä. Syyttäjät voisivat esimerkiksi laajoissa ja vaikeissa jutuissa päättää tutkinnan lopettamisesta, tutkinnan laajuudesta, vangitsemisvaatimuksista ja muiden pakkokeinojen hakemisesta ja ajamisesta tuomioistuimissa. On hyvin mahdollista, kun on tämmöisestä evolutiivisesta kehityksestä kysymys, että voitaisiin joko asiaryhmittäin tai juuri näillä luonnehdinnoilla siitä, minkälaisissa asioissa ainakin se syyttäjän rooli korostuu, että sellaisten kriteerien pitäisi näkyä lainsäädännössä.
---
Koskinen on tässäkin asiassa aivan oikeassa. Mutta lakiesityksessä syyttäjälle ei taida olla annettu annettu mitään uusia tehtäviä esim. juuri pakkokeinojen käytössä ja niiden hakemisessa tuomioistuimelta.
Helppoakos sitä on säätää "uusi laki", jossa itse asiassa ei ole kovinkaan paljon uutta - puhumattakaan mistään "mullistavasta."
Latvia ja Suomi ovat Euroopan ainoat poliisivaltiot, mitä rikostutkintaan ja sen johtamiseen tulee. Muissa maissahan esitutkintaa johtaa syyttäjäviranomainen.
"Latvian tie on myös meidän tiemme", lienee Braxin ja Holmlundin kantavia ajatuksia.
Sampsa Kataja (kok) eduskunnan lähetekeskustelussa 16.11.:
- Resurssien käytön ja turhan työn välttämisen kannalta uskonkin, että syyttäjävetoinen esitutkinta tehostaisi merkittävästi koko esitukintaa, ja uskon, että tätä kautta lopulta tämä järjestelmän muutos maksaisi itsensä takaisin, eli käytännössä syyttäjien lisävoimavaratarve tulisi tätä kautta katetuksi. Uskon myös, että tätä kautta oikeudenkäyntien kestoa saataisiin Suomessa merkittävästi lyhennettyä. Se on kuitenkin se keskeinen meidän oikeusturvaamme koskeva kysymys, josta olemme myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta huomautuksia saaneet.
Syyttäjävetoinen järjestelmä olisikin omiaan parantamaan myös asianosaisten oikeusturvaa. Kun syyttäjällä on toisaalta laaja juridinen koulutus ja osaaminen ja toisaalta keinot ja valtuudet tehdä ratkaisut tutkinnan suuntaamisen, jatkamisen ja lopettamisen suhteen, on asianosaisten kannalta hyvä, että nämä kaikki keinot ja osaaminen olisivat käytössä jo tutkinnan alkumetreistä alkaen.
Sekin on totta, mitä ed. Koskisenkin puheenvuorosta tuli esiin, että Suomen ja Latvian muusta Euroopasta poikkeava käytäntö aiheuttaa kuitenkin jatkuvasti käytännön hämmennystä, sekaannusta, silloin, kun tarvitaan erilaista rajat ylittävää oikeusapua. Totta kai on tilanteita, jossa Suomen järjestelmään on totuttu, varsinkin Pohjoismaissa ja Viron suhteen, jossa tämä apu on hyvinkin päivittäistä, mutta monessa muussa tilanteessa ongelmia on.
Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että nyt olisi jo voitu ottaa huomattavasti suurempi, pidempi askel kohti syyttäjävetoista järjestelmää, tässä lakiesityksessä on erinomaista, että nyt syyttäjän ja poliisin yhteistyötä joka tapauksessa merkittävästi lisätään.
---
Vai erinomaista! Kun yhteistyötä koskevat säännökset ovat täydellisen väljiä eivätkä velvoita syyttäjiä ja poliisia mihinkään,on turha odottaa ja uskotella muille, että esitutkintayhteistyö tiivistyisi ja tehostuisi. Kansanedustajat toki ymmärtävät, että uusikin laki menee po. suhteessa ns. persiilleen, mutta laumasieluina ja ryhmäkurin velvoittamina he eivät tee mitään asiantilan korjaamiseksi.
Krista Kiurun, Johannes Koskisen ja Sampsa Katajan lisäksi monet muutkin edustajat ilmaisivat lähetekeskustelussa kantansa, jonka mukaan syyttäjästä pitäisi tehdä esitutkinnan johtaja. Mutta kun tätä ei ole lakiesityksessä esitetty eikä syyttäjälle ole tarkoitus antaa edes uusia toimivaltuuksia esim. pakkokeinojen käytössä, pysyy tilanne muuttumattomana, jollei koko lakiesitystä peruuteta ja sen tilalle anneta uutta esitystä.
Harrastaako blogisti pelkkää reaaliargumentointia ja unohtaa empirian arvon auktoriteetina?
"Syyttäjä tutkinnanjohtajana nopeuttaa esitutkintaa" taitaa olla yksi blogistin teeseistä.
Tästähän on olemassa vertailuaineistoa poliisirikosten osalta. HAVE -tilastoinnin perusteella syyttäjän ratkaisu esitutkinnan käynnistämisestä kestää kuukausia (haittaa jo selvittämistäkin ja asianomistajan oikeuksien toteutumista). Poliisitutkinnanjohtajan ratkaisuissa kyse on yleensä muutamista päivistä.
Esitutkinnan keston kannalta on ratkaisevaa esitutkinnan kokonaiskesto, ei se aika, johon mennessä esitutkinta käynnistetään.
Anonyymi sivuuttaa kokonaan sen tärkeän seikan, että niin Ruotsissa kuin muuallakin syyttäjä siirtyy esitutkinnan johtajaksi vasta sitten, kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta.
Olen ollut mukana rikos- ja rikosprosessioikeuden lainvalmistelussa useissa maissa. Ensin Suomessa, sitten muualla ja nyt Tanskassa ja Ruotsissa ja Brysselissä.
Suomalaisen lainvalmistelun tasosta on keskusteltu. Joskus kieltämättä tulee mieleen, että lait pannaan "markkinoille" samalla tavalla kuin tietokoneohjelmat. Tehdään sinänsä ihan hyvä tuote, mutta odotetaan, kun asiakkaat alkavat ilmoittaa "bugeista". Bugit sitten korjataan muutamaa momenttia koskevilla lainmuutoksilla. Ihan käyttäjäpalautteen mukaan.
Tässä tapauksessa syyttäjän roolin ulottaminen esitutkinnan johtamiseen on minusta itsestään selvyys. En ymmärrä, miksi tämä on niin vaikea kysymys Suomessa. Olen itsekin toiminut nimismiehenä Suomessa ja tuolloin nimismies poliisilaitoksen esimiehen roolissa ohjasi esitutkintaa. Kävin aamulla kysymässä päivystyksestä, millaisia juttuja oli tullut yöllä ja annoin suoraan määräykset tutkinnan vetämisestä. Lisäksi tulin välittömästi tietämään rikosilmoituksista.
Jos syyttäjä olisi tutkinnanjohtaja, etuina olisi ainakin:
1. Rikosprosessi nopeutuisi huomattavasti, etenkin suurissa talousrikosjutuissa. Syyttäjä ei palauttaisi esitutkintaa lisätutkintaan, jos hänellä olisi alun perin ohjat käsissään. Rikosprosessin hitaus Suomessa on kaikkien tiedossa oleva tosiasia.
2. Nuorten rikosasiat saadaan aivan toisessa aikataulussa käsiteltyä, kun syyttäjä on tutkinnanjohtajana välittömästi kun nuori on epäilty. Tämä on ihan aito ongelma Suomessa. Jos syyttäjä - mielellään nuorisorikollisuuteen erikoistunut - on tutkinnanjohtaja ja jos hän on heti yhteydessä käräjäoikeuteen, myös pakkokeinoasia tulee käsiteltyä asianmukaisen nopeasti. Nuorten rikosasiat pitäisi saada käsiteltyä maksimissaan kahdessa viikossa, niin kuin tehdään Skandinaviassa.
3. Valtion varoja säästyy. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa jos syyttäjä katsoo, että hän ei tule näillä näytöillä syytettä nostamaan, esitutkinta päättyy siihen. Suomessa sen sijaan tutkinta viedään loppuun kuukausikaupalla, ja sen jälkeen syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen.
4. Epäillyn oikeusturva on parempi. Syyttämättä jätetyn epäillyn päälle jää aina epäilyksen varjo. Jos syyttäjä olisi alun alkaen ollut päättämässä, miten prosessi etenee, epäily syyllisyydestä olisi selkeämpi, suuntaan tai toiseen.
5. Pyörää ei tarvitse keksiä kahta kertaa. Suomi on jäämässä Latvian kanssa ainoiksi valtioiksi, joissa poliisi hoitaa esitutkinnan, lähettää esitutkintapöytäkirjan syyttäjälle, syyttäjä tekee syyteratkaisunsa tai palauttaa asian esitutkintaan, lähettää haastehakemuksen käräjäoikeuteen, ja sitten asia käsitellään. Minkähän takia kaikissa muissa maissa on toimittu toisin?
Öresundilainen on aivan oikeassa - tässäkin asiassa!
Näitä samoja perusteita, jotka tukevat syyttäjävetoista esitutkintaa, minäkin olen esitellyt monessa eri yhteydessä (kirjoissani) jo yli 15 vuoden ajan.
Mutta jos tällaista ehdottaa, niin Suomessa alkaa heti kauhea huuto, jossa syyttäjät - Matti Kuusimäen ja nyt Matti Nissisen johdolla - kailottavat, että ei ole resursseja, ei siitä tule mitään.
Poliisit taas vastustavat uudistusta ja sanovat, että ehei, eihän syyttäjillä ole edes minkäänlaista koulutusta ja pätevyyttä johtaa tutkintaa! Todellisuudessa poliisit eivät halua syyttäjiä reviirilleen eivätkä syyttäjät, "kunnon virkamiehinä", halua tarttua mihinkään uuteen.
Joten, tässä sitä nyt ollaan! Oikeusministeri väittää, että esitutkinnan johtamiskysymystä käsiteltiin "syvällisesti" toimikunnassa, kun taas kaksi toimikunnan jäsentä sanoo, ettei kysymystä käsitelty toimikunnassa lainkaan!
Toimikunnan mietintöön on toki kirjattu asiasta jotakin vanhoja ajatuksia ja väitteitä, mutta ilmeisesti asialla on ollut sihteeristö ilman, että kysymyksestä olisi varsinaisesti keskusteltu toimikunnan kokouksissa.
Eräs anonyymi edellä viittasi syyttäjävetoiseen esitutkintaan poliisirikosasioissa. Täytyy kuitenkin huomata, että poliisirikosasioissa tutkinnanjohtaja on tosin syyttäjän virassa, mutta hän ei ole jutun (tuleva) syyttäjä.
Eli sama ongelma kuin muissa rikoksissa: jutun syyttäjä joutuu aloittamaan syyteharkinnan toisen keräämän aineiston pohjalta. Kun syyttäjää tarjotaan tutkinnanjohtajaksi tarkoitetaan tietenkin sitä, että asian tutkintaa johtaa se syyttäjä, joka aikanaan ajaa jutun käräjillä. Muuten järjestelmän eduista valtaosa valuu hukkaan.
Suomi ei olisi koskaan voinut allekirjoittaa ihmisoikeussopimusta,jos edes jonkinlaisia situtkintalakia ja pakkokeinolakia ei olisi ollut nykyisessä muodossaan. Sattumalta tiedän, että juuri pidätysjan pituus ja se, että poliisi oli voi nut vangita rikoksesta epäillyn henkilön muodostivat esteen ihmisoikeussopimuksen allekirjoittamiselle. Kun pidätysaika lyheni ja vangitsemisesta päättäminen siirtyi tuomioistuimille, esteet ihmisoikeussopimuksen allekirjoittamiselle ja koko Euroopan neuvostoon liittymiselle poistuivat.Kts.muun muassa kirja Helminen,Lehtola,Virolainen: "Esitutkinta ja pakkokeinot v.2005, s.547.
Muutenkin suosittelen kaikille anonyymeille tämän kirjan lukemista. Muun muassa peitetoimen historiikki löytyy ,mainitun kirjan sivulta 722 - kohdasta "Uudentyyppiset rikostorjuntamenetelmät"
Tiitinen oli Supon päällikkö silloin kun alkuperäistä esitutkinta-ja pakkokeinolakia valmisteltiin ja siitä säädettiin eduskunnassa. Hän vaikutti ja tai ainakin kovasti yritti vaikuttaa siihen, että Supo olisi saanut hyvin laajat esitutkinta- ja pakkokeinovaltuudet,mutta nämä vaatimukset torjuttiin silloisen poliisiylijohdon toimesta.
Från Öresund: 3. Valtion varoja säästyy. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa jos syyttäjä katsoo, että hän ei tule näillä näytöillä syytettä nostamaan, esitutkinta päättyy siihen. Suomessa sen sijaan tutkinta viedään loppuun kuukausikaupalla, ja sen jälkeen syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen
- - -
Kuulopuhetta tai ei, niin syyttäjä tekee kuulemma Ruotsissa päätöksen syytteen nostamatta jättämisestä piirtämällä rastin/ ruksin ruutuu.
Sen sijaan Suomessa tehdään syyttäjän toimesta poliisin yksin laatiman esitutkintapöytäkirjan pohjalta perusteellinen oikeudellinen ratkaisu so. syyttämättäjättämispäätös.
Suomessa rasti/ ruksin vetämisen sijasta on syyttäjän runoiltava pitkät pro&contra -perustelut, jotta täyttyy perustuslain vaatimus oikeudesta saada perusteltu päätös.
Samalla syyttäjän on tutkittava mahdolliset muut tapahtumaan soveltuvat rikokset ja valvottava, että esitukinta on asianmukaisesti suoritettu. Melkoinen supermies/ tai nainen tuo suomalainen syyttäjä.
Näiden ratkaisujen, niiden perusteluiden ja syyttäjän muiden toimien valvontaan on vuonna 1997 perustettu erityinen valtakunnansyyttäjänvirasto. Se voi tarvittaessa määrätä syytteen nostettavaksi ja muuten moitiskella syyttäjää vaikkapa huonoista perusteluista taikka, että syyttäjä ei ole valvonut poliisin tekemän esitutkinnan asianmukaisuutta riittävästi.
- - -
Jotenkin tuntuu, että viisaus ei asu tässä kysymyksessä Suomessa.
Ruotsissa järjestelmä on tehokkaampi. Tuskin syyttämättä jätetyt siellä pahastuvat perusteluiden puuttumisesta. Ja asianomistajat ymmärtävät siellä, että heillä on oikeus todella nostaa syyte itse, mikä Suomessa on lähes kuollut kirjain.
Syyttäjien lukumäärää pitää lisätä vahintään kolmanneksen jos ja kun syyttäjän tutkinnanjohtajuus toteutetaan.
Suomessa on yritetty muutosten toteuttamisen sijasta ratkaista asia puhumalla esitutkintayhteistyöstä ja puheeksi se on paljolti jäänyt.
Terveisin S11
Kuka Suomessa päättää suoritetaanko asiassa esitutkinta?
Onko se syyttäjä vai poliisi?
Niin kuin olen sanonut, blogijutuissanikin joskus, Kuusimäen ja nyt Nissisen on turhaa kuvitella, että syyttäjälaitos saisi "kolmanneksen lisää" syyttäjänvirkoja, kun syyttäjien työmäärää koko ajan vain kevennetään!
Mm. kirjallinen menettely käräjäoikeuksissa - kirjallisessa käsitellään reilut kolmannes kaikista käräjäoikeuteen menevistä rikosasioista - on tietenkin keventänyt tuntuvasti syyttäjien työtä. Samoin hovioikeuden seulontamenettely ja nyt ensi vuoden alusta voimaan tuleva valituslupamenettely hovioikeudessa jne.
Ei kai VVM ole niin hölmö, että lisää roimasti syyttäjien virkoja, jos syyttäjistön hommat vain supistuvat!
Se, että syyttäjistä olisi tehty esitutkinnan johtajia, olisi ollut peruste saada syyttäjälaitokselle lisää virkoja. Tätä nämä "mattimme" eivät ole vain ymmärtäneet!
VKSV on epäonnistunut työssään, jos ja kun se ei ole saanut poliittisia päättäjiä vakuuttuneeksi siitä, että syyttäjiä todella tarvitaan lisää! Ei siinä auta ulkopuolisia lähteä syyttelemään!
Ad Anonyymi.
Se on todellakin X ruutuun, kun tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä päättää lopettaa esitutkinnan joko näytöllisellä (ingen bevis) tai oikeudellisella (inget brott/förbrydelse) perusteella.
Se on jopa niin, että epäilty ei välttämättä saa koskaan tietää koko esitutkinnasta, jos se katkaistaan ennen epäillyn kuulemista. Juttu ei siis tule ylipäätään epäillyn tietoon.
Tästä ei kukaan ole tietääkseni valittanut Tanskassa tai Ruotsissa oikeusasiamiehelle, ei epäillyt eikä asianomistajat. En tunne yhtään sellaista tapausta.
Taas toiseen suuntaan, jos syyttäjä haluaa ajaa juttuaan, hänellä on poliisi käytössään periaatteessa lainvoimaiseen tuomioon saakka. Esitutkinta jatkuu koko ajan ja ali- ja hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen voidaan tuoda uutta näyttöä pitkin prosessia, jos poliisi on sellaista saanut.
Skorpionille:
Tässä alla pakkokeinolain (450/1987) alkuperäinen määräaika vangitsemisasian käsittelylle. Lisäksi huomioitava, että määräaikojen osalta viikonloppupäivystystä ei ollut, eli lauantaille sattuva määräaika siirtyi maanantaille.
13 §
Pidätettyä koskevan vangitsemisvaatimuksen tekoaika
Vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on tehtävä tuomioistuimelle niin pian kuin se on mahdollista ja viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ennen virka-ajan päättymistä. Jos vangitsemisasian käsittelemiseksi tarvitaan vielä lisäselvitystä ja epäillyn säilössä pitäminen sen hankkimisen aikana on erittäin tärkeää, vaatimus saadaan tehdä viimeistään seitsemäntenä päivänä kiinniottamispäivästä. Jos joku on pidätetty hänen saavuttuaan esitutkintaan, edellä tarkoitettu aika lasketaan saapumispäivästä.
Milloin pidätetty kuljetetaan esitutkintaa varten kiinniottamispaikkakunnalta toiselle paikkakunnalle ja kuljetus kestää kauemmin kuin 12 tuntia, vangitsemisvaatimus saadaan tehdä yhtä päivää ja, jos kuljetus kestää kauemmin kuin 24 tuntia, kahta päivää myöhemmin kuin 1 momentissa on säädetty.
14 §
Vangitsemisvaatimuksen ottaminen käsiteltäväksi
Vangitsemisvaatimus on otettava tuomioistuimessa käsiteltäväksi viipymättä. Pidätettyä koskeva vaatimus on otettava käsiteltäväksi viimeistään toisena päivänä siitä päivästä, jona vaatimus on tehty.
Syyttämättäjättämispäätösten tarkka perustelemisvelvollisuus Suomessa perustuu ylimpien laillisuusvalvojien, siis oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoihin.
Itse olen puhunut ja kirjoittanut ainoastaan tuomioistuimien perustelemisvelvollisuudesta ja korostanut sen tärkeyttä. Spj-päätösten pikkutarkkaa perustelemista en muista vaatineeni. Sitä paitsi, eihän minun "vaatimuksillani" edes voisi olla mitään merkitystä!
Syyttämättäjättämispäätösten tarkka perusteluvelvollisuus perustuu valtakunnansyyttäjän asiakirjaan 2007:4. Ei ne laillisuusvalvojat kykene tällaisia kehittelemään.
VKSV jopa valvoo määräyksen noudattamista. Tosin kiinnittää vain syyttäjän huomiota silloinkin, kun kyseessä on syyttäjän tahallinen ja toistuva laiminlyönti.
Kyllä, peruste löytyy VKS:n yleisestä ohjeesta 2007:4. Mutta mihin tämä puolestaan perustuu? Muistelen Matti Kuusimäen "motkottaneen" siitä(kin), että syyttäjillä on on niin tarkka perustelemisvelvollisuus.
Taustalla on perustuslain 21.2 §:n säännös, jossa mainitaan myös lainkäyttöratkaisujen perusteleminen; tämä koskee myös seuraamusluonteista syyttämättäjättämispäätöstä, jolla tavallaan kumotaan syyttömyysolettama; tämä on mm. oikeusasiamies Petri Jääskeläisen näkemys ja kanta.
Itse on kyllä usko, että sjp-päätösten perustelemisvelvollisuus olisi mitenkään ylivoimaisen raskas velvollisuus ja lisäisi kohtuuttomasti syyttäjien työtaakkaa.
Kansanedustaja ja porilainen komisario Oiva Kaltiokumpu ei ole mikä tahansa sheriffi vaan lisämääre on Lapin laulava seriffi.
Historiasta tiedän, että Oivan ollessa Ylitornion ja Pellon YT-alueella töissä, tehokkuus ei ollut aina pääasia, vaan poliimiesten lompsat saivat osuutensa. Oiva määräsi Pellon partion Ylitorniolle töihin ja päinvastoin Ylitornion partion Pelloon. Näin saatiin kaikille neljälle konstulle päivärahat niukan palkan ja vähäisten haittatyökorvausten lisäksi.
Kunpa nyt valtiopäivämiehenä keskittyisi yhteisiin etuihin eikä tutkinnanjohtaja kollegoiden terviisipojaksi tässä esitutkintapaketissa.
Suattaapi tuo Oivan mollaaminen anonyymin toimesta olla aiheetonta...
Mainitsin kyllä omassa kommentissanikin tuon OIvan taiteilijanimen.
Haluaisin mielelläni tarkennusta uuden ja vanhan lain eroista tällaisessa asiassa:
jos esim. kansalainen tekee tutkintapyynnön poliisista niin päättääkö poliisi itse, tutkiiko poliisi poliisin asian?
Kuinka syyttäjän mahdollinen lakisääteinen tutkinnanjohtajuus vaikuttaisi asiaan? Eikö se parantaisi kansalaisen oikeusturvaa?
Suomessa on tiemmä paljonkin esimerkkejä siitä (mm. Veikko Tenkulan perheen tapaus)kuinka vuosikausienkaan taistelu ei tuo tulosta, asiapapereita salaperäisesti katoaa ja nimikkeet muuttuvat kun poliisi ja sisäministeriö tutkivat omia epäiltyjä väärinkäytöksiään ja toimiaan.
Huom. Minä uskon, että suurin osa rivipoliiseista on rehellisiä ja kunniallisia ihmisiä mutta mahdollisesti järjestelmän kynsissä melko lailla voimattomia.
terveisin
Riikka Söyring
Syyttäjä toimisi myös uuden lakiesityksen mukaan tutkinnanjohtajana ns. poliisirikosasiassa silloin, kun on kyse poliisin virassa tehdystä rikoksesta. Sen sijaan poliisin viran ulkopuolella tekemien rikosten (esim. rattijuopumus) osalta syyttäjä ei uuden lain mukaan toimisi tutkinnanjohtajana.
Syyttäjällä on kuitenkin aina oikeus pyytää poliisia suorittamaan esitutkinta tai jokin esitutkintaan kuuluva tutkintatoimenpide.
Se, että syyttäjä toimisi tutkinnanjohtajana aina kun jotakuta on epäilty rikoksesta, parantaisi kansalaisten oikeusturvaa. Tämän vuoksi tämä järjestelmä on omaksuttu kaikissa Euroopan maissa.
Latviaa ja Suomea lukuun ottamatta.
"Latviaa ja Suomea lukuun ottamatta" sai purskahtamaan nauruun.
Kiitän vastauksestanne.
Kenties, jos Euroopan komissio ei onnistu torppaamaan ECI-aloitetta niin saamme sitä kautta syyttäjän johtamaan esitutkintaa.
Jos Euroopan Unioni pysyy koossa...jos eduskuntavaaleja 2011 pidetään...jos...
NATO julistautui Lissabonissa maailmanarmeijaksi. Kenties tulee se paljon puhuttu Uusi Maailmanjärjestys ja kaikkialla kaikuu rautakorkojen ääni. Johan YK:kin ehätti suosittamaan alaorganisaatioidensa IMF:n ja WB:n kautta hoideltavaa maailmanvaluuttaa ratkaisuna lähes jokaisen maan tolkuttomaan velkaantumiseen.
Voi hyvänen aika!
Silloin Braxin ja Holmlundin hölmöilyt tuntuvat pieniltä ongelmilta.
Riikka Söyring
Riikka Söyring
Unohdin muuten kysyä:
miten paljon Suomessa tiedetään EAWista (European Arrest Warrant) ja yleensä Europolin valtuuksista?
Keneltä voisin kysellä esim. sitä onko -ja kuinka- suomalaisia poliiseja informoitu siitä kuinka Europolin valtuudet ja toiminta vaikuttavat suomalaisen poliisin toimintaan esim. komentoketjussa?
Sisäministeriön puheille tuskin kannattanee mennä :D
Riikka Söyring
Eräs näkökulma tämän lain suhteen on vielä kotietsinnän valtuudet. Näistä on tehty tähän lakiin liitännäinen erillinen aloite. Pakkokeinolaissa kotietsintään ei tarvita tuomioistuimen päätöstä. Rinnakkainen lakiehdotus ehdottaa, että tarvittaisiin tuomioistuimen päätös. Suomessa tehdään yli 10000 kotietsintää vuosittain, mikä on melko paljon. Minua huolestuttaa eniten se, jos lakiin kätkeytyy sellaisia valtuuksien ja vallan siirtoja etenkin siten, jos tärkeitä rikokseen liittyviä päätöksiä voidaan tehdä ilman kunnollista tutkintaa ja poliisin ulkopuolista arvioijaa (syyttäjä). Lisäksi poliisien tekemät väärinkäytökset tulisi saada hyvin valvottua.
Lähetä kommentti