Rakkaus iski taxissa baarista hotelli. Minä rakastua Pekan siniset silmä, Peka minu ruskee...Katselin äsken päättyneen MTV3:n vaalitentin, jossa oli havaittavissa pienoista piristystä aiempaan harmauteen verrattuna. Vaalitenttiä piristi aktiivinen yleisö, vaikka ohjelma tuppasi varsinkin loppupuolella menemään kannattajien väliseksi taputuskilpailuksi.
Hyvä idea oli myös asiantuntijatentaattoreiden mukanaolo, vaikka hieman pitkäpiimäiseksi näiden kysymykset ja ehdokkaiden niihin antamat vastaukset tahtoivat mennä. Mukaan oli saatu meidän kaikkien suuresti ihailema Matti Vanhanenkin, joka esitti lyhyitä ja napakoita kysymyksiä, mutta jonka esiintyminen ei muuten edelleenkään seinätapetin harmaudesta juuri edukseen erottunut.
Tarjoan tässä aktiivisille lukijoille foorumin kommenttien muodossa tapahtuvaan ajatustenvaihtoon. Itseäni vaalitaisto ei jaksa enää suuremmin kiinnostaa, koska peli tuntuu gallup-kyselyjen valossa selvältä.
Haavisto ei vain ole saanut tarvittavaa draivia esiintymiseensä, joka on yhä edelleen kovin sopuisaa ja hieman nynnymäisen tuntuista sopertelua. Herroista Niinistö oli nytkin se, joka yritti sentään hieman haastaa Haavistoa, vaikka kaiken järjen mukaan Haaviston olisi ollut viimeistään nyt panna täysi höyry päälle ja iskeä tiukasti Niinistöä.
Kuvaavaa ja paradoksaalista tässä suhteessa oli, että päällekäyvin kysymys Niinistölle esitettiin, ei suinkaan Pekka Haaviston toimesta, vaan Haavistoa kannattavan yleisön osan joukosta, kysyjänä taisi olla jääkiekkotoimittaja Petteri Sihvonen.
Ilmeisesti pitkä turnee on alkanut painaa Haavistoa, kuten tv:n lähikuvasta näkyi. Pekka ei näytä ehtineen käydä lenkillä pitkään aikaan, häärisikö Antonio kaiket illat hänen "kimpussaan" himassa. Kampanjapäällikkö Kämpin olisi kyllä pitänyt passittaa Antonio ainakin viimeiseksi viikoksi vaikka "pojan" kotipuoleen Ecuadoriin, jotta Pekka olisi saanut vetää hieman henkeä.
Mutta kyllä nuo Niinistönkin silmäpussit alkavat olla jo melkoinen näky! Kakkoskierros ei näytä olevan Salellekaan mikään läpihuutojuttu.
Mutta tämä tuntuu olevan presidentillinen riesa. Eilenhän nähtiin, miten vihon viimeistä kuukautta virassaan istuvan presidentin toinen silmä oli mennyt kokonaan mustaksi! Haloska kävi maanantaina jäähyväisvierailulla Tallinnassa. Olisiko Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves jossakin illanistujaisissa iskenyt Tarjalle "silmää" ihan niin kuin konkreettisesti? Ilveksen ja Halosen välit eivät taida todellisuudessa olla niin mutkattomat ja lämpimät, mitä Halonen on yrittänyt esittää.
TV-haastattelusta Tallinnassa muuten ilmeni, mikä selkeä ero Halosella ja Ilveksellä on suhteessa Venäjän poliittiseen johtoon. Halonen kiemurteli yrittäessään muotoilla mahdollisimman diplomaattisen vastauksen koskien Venäjällä edessä olevia presidentinvaaleja sanomalla jotenkin siihen suuntaan, että "täytyy vain uskoa ja toivoa, että Venäjän kansa osaa valita maalle oikea presidentin".
Tähän presidentti Ilves sivalsi ironisesti, että "niin, täytyy ensi sijassa toivoa, että Venäjän hallitus antaa kansalle mahdollisuuden valita oikea presidentti"!
Presidentti Ilves muuten tapasi viime vuonna Tallinnassa vierailleen Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman. Suomessa sen sijaan ei olisi tullut kuuloonkaan, että presidentti tai joku hallituksen keskeisistä ministereistä olisi tavannut myös Helsingissä samalla matkalla käyneen Dalai-laman vastaan.
Se siitä Tarja Halosen ja Suomen hallituksen paljon puhutusta ihmisoikeuspolitiikasta! Sauli Niinistö tulee selkeästi jatkamaan samalla penseällä ja Kiinan samoin kuin Venäjän johtoa nuoleskelevalla linjalla.
Tämä ilmeni jälleen kerran tämäniltaisessa keskustelussa. Pekka Haavisto veikin pisteet kotiin näpäyttämällä, että hän ei toimisi samalla tavalla kuin Niinistö, joka kysyisi eli tulee kysymään Kiinan johdolta, ketä Suomen presidentti saa tavata ja ketä ei! Hyvä, Pekka!
40 kommenttia:
Yritän sanoa jotain positiivista.
Niinistön koulumenestys osoittaa sen, että myös kuusen himmein kynttilä voi pärjätä elämässään varsin hyvin. Tämä on lohdullinen tieto varsinkin niille 50 000 syrjäytyneelle nuorelle, jotka mainittiin eilen julkaistussa EVA:n Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? -raportissa.
Luettuani Haaviston Hatunnosto-kirjan minulle selvisi, miksi hänen vaalikamppailunsa on niin ponnetonta. Haaviston mielestä hyvän johtajan tärkein ominaisuus on kuvaannolliset hörökorvat eli kyky kuunnella muita ja esimerkkinä tästä hän mainitsee SLA:n entisen sissijohtaja Minni Minawin.
--Sissejä oli koolla ympärillämme paljon, ehkä noin 50 henkeä. Kun olin lopettanut, Minni osoitti takarivin reunassa olevaa nuorinta, rastahiuksista sotilasta ja kysyi, mitä hän ajattelee. Kaveri vastasi arabiaksi, ja tulkki käänsi viestin: ”Rauhanneuvotteluja johtaa Afrikan unioni. Mitä Afrikan unioni oikeastaan on? Se on joukko korruptoituneita hallituksia! Miksi uskoisimme heitä? Meidän pitää kaataa ensin Sudanin hallitus – ja sen jälkeen kaikki Afrikan korruptoituneet hallitukset.”
Minni osoitti seuraavaa nuorta kaveria. Hän haastoi edellisen näkemyksen: ”Afrikan unioni on meidän unionimme. Me olemme afrikkalaisia. Jos emme pysty tekemään yhteistyötä oman unionimme kanssa, olemme huonoja afrikkalaisia. Tässä maanosassa on jo sodittu tarpeeksi.”
Ja niin jatkui kierros. Useimmat halusivat sanoa jotakin. Vasta viimeisenä puhui Minni Minawi itse – kuunneltuaan rauhallisesti ensin kaikkien sotilaiden puheenvuorot. Vastauksessaan hän vain viittasi miehiinsä ja sanoi: ”Olet kuullut, mitä me ajattelemme. Tämä on meidän tapamme käydä keskustelua rauhanprosessista”.
Neuvostoliiton aikaan kauppamatkustaja oli Leningradissa illanistujiaisissa ja piti N-liiton kauppamiehoille puheen. Vertauskuvana hän käytti Pietarin kalansaalista ja puhui, kuinka maidemme välinen kaupankäynti tuottaa tuloksen, joka on siihen verrattavissa. Tulkki puhui Leningradin kalansaaliista.
Kyky kuunnella kärsivällisesti on toki hyvä piirre, mutta eihän siitä mitään tule, jos tyypin ominaisuudet jäävät a) kuunteluun ja b) sitä seuraavaan pitkäveteiseen puheenpitoon ilman, että päästäisiin mihinkään kunnollisiin johtopäätöksiin, teoista puhumattakaan.
Vaalitaisto ei ole pitkäpiimäistä rauhanvälitystä ja sovittelua, josta puhutaan ja puhutaan puhumasta päästyä päivät pitkät, täytetään seuravana aamuna "reput" ja ryhdytään miehissä kuuntelemaan "sissejä" ja jatkamaan omaa loputonta puheenpitoa.
Kyllä Niinistön ja Haaviston keskusteluista on väärin käyttää nimitystä "Vaalikamppailu". Kamppailusta ei ole kyllä tietoakaan. Niinistö on valinnut tietoisesti rauhallisen tavan edetä.
Se sopii hänelle,mutta selvästi näkee, että miehellä on alhainen ärsytyskynnys. Tämän huomasi etenkin siitä, että hän ryhtyi väittelemään jääkiekkotoimittajan kanssa. Mutta Niinistön alhainen ärsytyskynnys on muiden päättäjien tiedossa ja on vain hyvä, ettei häntä tulla lähestymään turhilla lässytyksillä, joita on viimeisen kahdentoista vuoden ajan kuultu Haloselta aivan tarpeeksi.
Ja voi Katais-parkaa. Hän joutuu nyt väkisin tekemisiin Saulin kanssa ja siinä kyllä höyhenet pöllyävät.
Uskon, ettei Ninistö jää presidenttinä mitenkään "tapeettiin", vaan hänestä ns. kuullaan. Oikein odotan sitä, että Niinistö ja Putin tapaavat. Siinä sitä vitsit lentävät! Ja kutsu Valkoisen taloon tulee varmasti aivan pian. Jos ei nyt Obaman vaalikiireiden aikana nyt heti, nin vähintään hänen toisen kauden alussa.
Haavisto oli väärä mies toiselle kierrokselle. Jos Väyrynen olisi päässyt toiselle kierrokselle, olisi toisesta kierroksesta tosiaankin tullut vaalikamppailu.
Haaviston kannattajat ovat pääasiassa tyytyneet bailaamaan. Mutta onhan se riemastuttavaa, että näin kaamoksen ja pakkasen keskelle on syttynyt sellainen "valo", joka pakottaa nuoret naiset liikeelle ja kuvauttamaan itsensä julkihomon kanssa. Haaviston suurin anti on ollut se, että Ultra Bra teki comebackin.
Kyllä suomalainen vaalimittelöönkin toisaalta kaipaisi jotakin sellaistakin piristystä kuin ranskanmaalla eilen tapahtui. Siellähän pölysi oikein kunnolla, kun eräs nainen oli tuonut vaalitilaisuuteen kilon jauhoja, jotka hän pölläytti sosialistipuolueenn presidenttiehdokas Fancois Hollanden päälle.
En tietenkään yllytä tekemään meillä samoin, mutta kyllä tälläinen tietyllä tavalla "herättelisi" "taistelijat"ja varsinkin jo aikapäivää sitten nukahtaneen median, joka eilenkin joutui turvautumaan ulkopuolisiin tenttajiin, joista muuten Vanhasmatti oli oikein hyvä. Matin kannattaisi kyllä vielä harkita paluuta, mutta nyt entiseen ammattiinsa toimittajaksi, koska se mieheltä tosiaankin näyttää sujuvan.
En usko, että Haavistosta saa Hjalliksen kaltaista ”Ei vittu enää jauheta paskaa” -johtajaa vaikka työntäisi tikkuja kynsien alle. Mies on tähän aivan liian säyseä. Bisnes-slangissa paremmin tunnettu management by perkele -metodi sopii paremminkin Niinistölle.
Vihreiden olisi pitänyt heittää kehiin jo näissä vaaleissa Ville Niinistö, Salen veljenpoika.
No, vuoden 2018 vaaleissa sitten, jolloin Sale ei enää ole pyrkimässä toiselle kaudelle.
Jos ei Ville, niin sitten jompi kumpi Saulin pojista olisi hyvä saada presidenttitaisteluun. Pojat näyttivät televisiossa niin edustuskelpoisilta ja tyylikkäiltä, että olisi syytä harkita presidentti-instituution muutamista perinnölliseksi tai Suomea jopa kuningaskunnaksi, jossa kruunu olisi tietysti perinnöllinen.
Ruotsissa on Victoria-huuma. Miksei meillä Niinistö-huuma voisi saada jatkoa!
Olen arvoisan blogistin kanssa samanmielinen niin ns. vaalikamppailusta kuin ehkä henkilöiden eroista. Kutenkin olen nähnyt koko kaksivaiheisen kisän parhaan vaalimainoksen, se on vaan niin hyvä. http://www.youtube.com/watch?v=jaKko3VGAnY
Ok, tuo vaalimainos oli kyllä oikein hyvä!
Niinistö on pärjännyt tutkintotodistuksestaan huolimatta varsin hyvin, mutta tämä ei niinkään ole osoitus siitä, hän olisi kuusen himmeimpiä kynttilöitä, vaan siitä, tutkintotodistus ja menestys eivät välttämättä korreloi keskenään.
Skorpioni on oivaltanut saman asian kuin minäkin. Jos ja kun Niinistöstä tulee presidentti, alkaa Kataisella kylmä kyyti. Eivät siinä pöllyä muut kuin Kataisen höyhenet.
Tämä on lähinä omaa etuaan ja keski-eurooppalaisten sijoittajien ja pankkien etua ajavalle Kataiselle tasan se, mitä hän on tilannutkin.
Presidentin pitää olla kansan valitsema vastavoima omaa etuaan ajattelevien poliitikkojen muodostamalle hallitukselle ja eduskunnalle. Mihin tämä hyvä periaate, josta jo Juuso Häikiö aikanaan puhui, on kokoomukselta unohtunut?
--Haaviston suurin anti on ollut se, että Ultra Bra teki comebackin.
Tunnelmaa tuossa tilaisuudessa on kuulemma verrattu Suviseuroihin, en tosin tiedä kaatuiliko kukaan hengen hurmoksessa. Mielestäni näissä vaaleissa ei ole häviäjiä, kumpikin voittaa: Niinistö saa kultaa ja Haavisto hopeaa. Lisäksi, ja ottaen huomioon, että elämme maassa, jossa 12 vuotta sitten käytiin debattia ihan vakavalla naamalla siitä, voiko presidentti olla nainen antaisin pronssisijan ihmisoikeuksille ja tasa-arvolle. Kiitos Pekka Haaviston, suvaitsevaisuudesta on otettu askel eteenpäin!
Näissä vaaleissa käy ensimmäisen kerran niin, että voittaja saa enemmän kuin kukaan aiemmin; kakkoseen eroon repesi,mikä on huono asia,koska suora kaksivaiheinen vaali luo periaatteessa aina jänniiteen ja tasaväkisyyden lopussa. Ehdokasasettelu epäonnistui ei vain demareilta vaan kaikilta muilta paitsi kokoomukselta.On Niinistön aika. Venäjää ei voi enää ottaa "varman päälle",koska maa ei ole suurvalta vaan keskivalta,joka on sisäisesti kriisissä.Tarvitaan uutta Venäjän politiikkaa.
Jio Sale alkaa pressana kukkoilemaan, hänet pannaan kyllä heti nurkkaan häpeämään, sisä- ja eu-politiikassa Kataisen ja ulkopolitiikassa Tuomiojan toimin. Siellä se sitten Mäntyniemen nurkissa itsekseen jupisee ja kiroilee, että paska duuni, miksi hitossa mä tähän oikein rupesin! Rupee äksyileen Jennille, joka lähtee lätkimään ja jättää kamreerin yksin.
Kamreeria olisikin kaivattu. Siinä määrin holtitonta on Kataisen rahanjako ollut. Yksityinen kansalainen, joka lahjoittaa puolitoista kertaa vuosiansionsa verran rahansa juoneelle ja pelanneelle naapurilleen, määrätään käräjäoikeudessa edunvalvontaan. Johonkin valvontaan pitäisi saada Katainenkin, ennenkuin on myöhäistä.
Haaviston vaalimainoksen kuvakin on kuin palsamoidusta ruumiista tai vahanukesta otettu.
kuka pöljä noin pystyynkuolleen kampanjan suunnitteli vai onko kampanja miehen mukaan.
Joo, mutta Haaviston kuva onkin varmaan näpätty jälkipolvia varten, se kestävä kehitys näet! Kuva muistuttaa aika paljon Neuvostoliiton entisistä johtajista (Lenin, Bulganin, Voroshilov jne.) vahanukkemaisia valokuvia.
Haavistohan selitti jossain, että hän on Koivisto-fani.Hyvin on historian uusimmat tiedot jätetty lukematta, vai tarkoittaako tämä, että Haavisto presidenttinä olisi samanlainen ja salaperäinen "ulkopoliitikko",joka miettisi Venäjän ideaa,ei niinkään Suomen...
Jaakoppi on nyt kyllä väärässä. Pekan poliittinen idoli ei ole suinkaan Mauno Koivisto, vaan Juho Kusti Paasikivi.
Jotkut ovat olleet jopa sitä mieltä, että Pekka olisi jonkinlainen Juho Kustin inkarnaatio.
Niin... Victooriahan on muistaakseni varattu ja siunatussa tilassakin. Niin... jos kysyvät kummiksi Niin...
Väyrynen olisi tietenkin tehnyt toisen kierroksen kamppailusta seuraamisen ja katsomisen arvoisen näytelmän eikä Sale olisi päässyt niin kovin helpolla kuin nyt Haaviston kanssa.
Äänimäärässä Väyrynen ei kuitenkaan olisi ilmeisesti pärjännyt kovinkaan paljon Haavistoa paremmin.
On siis tavallaan Väyrysen onni, ettei hän joutunut nöyryytetyksi toisella kierroksella Niinistöä vastaan.
Nyt Patelle jää aina jossiteltavaa - tulevia vaaleja varten.
Jos kepun johto olisi alun perin ottanut Väyrysen ehdokkuuden vakavasti, jos kepun johto olisi tukenut häntä alusta saakka varauksettomasti, jos kepun johto ei olisi nöyryyttänyt Patea etsiskelemällä hänellä vaihtoehtoa vähän joka ukosta ja akasta, jos, jos ja jos.
Huomenna lukema on 41,5 - siis talven pakkasennätys.
Kreikkalaisetkin ovat rakastuneet suomalaisten sinisiin silmiin ja vihreisiin seteleihin.
Haavisto on kävelevä todistus siitä kuinka menestyäkseen Suomessa on tunnistettava sisäinen sipoolaisensa, ja annettava hänen tulla tykönsä. Sen jälkeen voi tulla muitakin. Sitran seminaareissa käytetään termiä voimaantuminen.
Kirjailija Kari Hotakaisen kolumni ”Mäntyniemen yli-ihminen” (Me-Lehti, 1-2:2012)
Mitä odotamme ja vaadimme presidentiltä? Kuusi vaalitenttiä katsoneena ja ihmisten mielipiteitä kuunnelleena olen tullut siihen lopputulokseen, että Tamminiemeen etsitään viisasta ja edustavaa yli-ihmistä.
Sellaista, joka ei vie Suomea Natoon, mutta joka ei kuitenkaan sulje mahdollista jäsenyyttä pois, joka on arvojohtaja, mutta ei puutu kansalaisten käyttäytymiseen, joka on sopivan etäinen, mutta samalla avoin kaikelle uudelle, joka tuntee Venäjän, mutta haluaa pitää myös Yhdysvallat lämpimänä, joka on huolissaan euron tulevaisuudesta, mutta ei maalaile mustalla pensselillä, joka kannattaa kaikkea hyvää, mutta ei sulje silmiään pahalta, joka tukee maahanmuuttajia ja ymmärtää heidän vastustajiaan, joka pitää koirista, mutta arvostaa myös kissoja.
Eli haluamme yli-ihmisen, joka ei ole meidän yläpuolellamme, mutta joka ei missään tapauksessa saa olla samanlainen kuin me. Tällä ihmisellä täytyy olla Soinin ulosanti, Essayahin kunto, Lipposen kokemus, Niinistön harkintakyky, Biaudet´n eleganssi, Haaviston empatia, Arhinmäen nuoruus ja Väyrysen sitko. Koska tällaista ihmistä ei ole, valitsemme sen, johon olemme vähiten tyytymättömiä. Virkaanastujaisista ei taida tulla riehakasta kansanjuhlaa.
Ehkä vika ei olekaan ehdokkaissa, vaan meissä ja toiveissamme. Tai toimittajissa, jotka kysyvät ehdokkailta kaikkia mahdollisia kysymyksiä, myös sellaisia, joihin presidentti ei voi, ja jos on vähääkään tyylitajuinen, edes halua vastata.
Kuusivuotiaana rukoilin Jumalalta rauhaa, pallonhallintaa ja intiaanikesää. Neljä vuotta myöhemmin, epäilevänä tuomaksena ja kuuden päivän sodan veteraanina, tiputin listalta sentään sen rauhan. Olisi siis kohtuutonta pyytää tätä kaikkea Väyryseltä, vaikka hän kaikkivoivalta vaikuttaakin.
Presidentti ei siis ratkaise euromaiden kriisiä, ei todellakaan vaihda euroa markkaan, ei heti maanantaina puutu kuntaliitoksiin, ei ratkaise moottorikelkkailun eettisiä ongelmia, ei puutu keskusliikkeiden elintarviketarjontaan eikä varmaan edes päivitä Facebook-statustaan riittävän usein.
Toivottavasti tällä kertaa emme saa sitä, mitä tilaamme. Muistan kun ensimmäisen kerran pääsin lautalle seisovaan pöytään. Pikkupojan mieliruoka, nauravat nakit, oli loppunut. Oli pakko maistaa lohta. Siitä lähtien olen arvostanut jalokalaa ja sellaista presidenttiä, joka uskaltaa olla eri mieltä häntä äänestäneiden kanssa.
Teorian, jonka mukaan Pekka Haavisto olisi idolinsa Paasikiven reinkarnaatio on esittänyt taiteilija J.O. Mallander (Heidi Hautalan pojan isä).
Tämä on hirmuista! Tarvitaankin runsaasti sekä taiteellista näkemystä, että mielikuvitusta, jotta voi nähdä Haavistossa Paasikiven reinkarnaation.
Jos taide ja mielikuvitus jätetään pois ja katsotaan asiaa objektiivisesti, näistä kahdesta ehdokkaasta ilman muuta Niinistö on lämempänä Paasikiveä, puoluekantaansa myöten.
Hotakaisen kolumnista voi vain todeta lyhyesti: höpö höpö. Ei tässä olla mitään yli-ihmistä tai taikuria valitsemassa, vaan presidenttiä, joka ajatusmaailma vastaa mahdollisimman hyvin omaa ajatusmaalilmaa.
Arvomaailmansa kautta ja sen muodostamasta viitekehyksestä käsin presidentti osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun - toivon mukaan Halosta pontevammin - ja hoitaa presidentille kuuluvia tehtäviä.
Hotakaisesta vielä sen verran, että mikä kirjailija se semmoinen on, jonka kirjan tekstiä ei edes kohtuullisen vaikealukuiseen materiaaliin tottunut juristi jaksa tympääntymättä lukea paria-, kolmeakymmentä sivua pidemmälle?
Kari Hotakaisen kolumni oli sekä hauska että osuva.
Hotakainen elää kuitenkin menneessä Kekosen ajassa, sillä hän puhuu edelleen Tamminiemestä: "Tamminiemeen etsitään viisasta ja edustava yli-ihmistä."
Eiköhän nyt sentään olla valitsemassa presidenttiä Mäntyniemeen.
Minusta huvittavinta noissa Hotakaisen maalailemissa odotuksissa ja presidentin ominaisuuksissa on se, että ehdokkaat itse ovat pyrkineet väen väkisin antamaan kampanjansa aikana äänestäjille sellaisen kuvan, että he olisivat jonkinlaisia yli-ihmisiä, jotka täyttäisivät kaikkien odotukset ja kaikki mahdolliset vaatimukset ja edellytykset, mitä presidentiltä vain ikinä voidaan kuvitella.
Kyllä äänestäjät ymmärtävät ehdokkaiden puutteet ja ovat tyytyväisiä paljon vähempään. Kuten on moneen kertaan sanottu, kyse on "loppupeleissä" ( tuo on niin hassu sana) äänestäjien enemmistön kannalta siitä, kuka, tai toisella kierroksella, kumpi ehdokkaista on muita tai toista siedettävämpi, kun kaikilla tai molemmilla ehdokkailla on omat puutteensa ja vajavuutensa.
Äänestäjät haluaisivat mieluusti heteron, mutta kylläkin homokin kelpaa.
He haluaisivat armeijan käyneen ja reservin upseerin omaavan ylipäällikön, mutta kyllä sivarikin käy loppujen lopuksi oikein hyvin.
Äänestäjät haluaisivat maan äidiksi kypsän ja sivistyneen presidentin puolison, mutta kyllä nuori ja pidättyväinen runoilijatyttökin paremman puutteessa menettelee samoin kuin eksoottinen ja viehkosti hymyilevä homomieskin.
Äänestäjät haluaisivat pressaksi kansan parissa liikkuvan ja sitä kuuntelevan neuvottelijan, mutta kyllä pidättyvä ja etäinen kaveri Salostakin, joka kulkee omia polkujaan, voisi olla ihan hyvä valinta.
Jne. jne. Eli me tyydymme vähään, koska meidän on tyytyminen vaihtoehdoista pienimpään pahaan. Ajattelemme, että no, okei, kyllähän se kuusi vuotta tuonkin tyypin kanssa jotenkuten menettelee - kestimmehän me sitä kaljupää-Kekkostakin (herranjumala) 25 vuotta!
Mutta sitä me emme enää kestäisi, että Mäntyniemeen valittaisiin uudelleen punatukkainen nainen vasemmalta!
Jos vaalitenteissä ja toimittajien kysymyksissä pitäydyttäisiin pelkästään perustuslaissa säädettyihin tasavallan presidentin tehtäviin ja siihen, millaista linjaa kukin ehdokas niiden niiden suhteen noudattaisi, eivät vaalit jaksaisi kiinnostaa ketään.
Nyt ollaan valitsemassa virkaan ihmistä, "luonnollista henkilöä" ja työpaikkahaastatteluun on oltava mahdollisuus osallistua kaikilla äänestäjillä. Se, että joudumme tyytymään kompromissiin tai pienimpään pahaan, ei toki johdu äänestäjistä, vaan ehdokkaista.
Ehdotus punatukkaiselle naiselle vasemmalta: järjestä vaikka ylimääräinen sotilasasioitten esittely heti, kun Niinistö on valittu presidentiksi ja ylennä hänet reservin majuriksi.
En tiedä, pitääkö paikkansa taannoin lehdistäkin luettu, että sotilasjohto olisi esittänyt ylennystä, mutta punatukkainen nainen olisi sen torpedoinut. Jos tämä pitää paikkansa, olisi ehdotukseni toteuttaminen edes vähäiseltä määrin omiaan korjaamaan ainakin minulla olevaa näkemystä, että k.o. nainen on luonteeltaan matalamielinen ja siten sopimaton korkeaan virkaan.
Onko loppujen lopuksi kyse siitä, että yhden henkilön presidenttinä on sittenkin vaikea toteuttaa koko kansan ristiriitaisia odotuksia?
Sen vuoksi parempi ylin vallankäyttäjä on eduskunta, johon kukin ryhmä saa valita omia arvojaan kuvastavat edustajat. Nämä muodostavat sopimassaan suhteessa (ts jotka löytävät yhteisen ohjelman enemmistöhallitukseen) hallituksen, joka tekee "lehmäkauppoja" ts sovittaa eri ryhmien intressit yhteen. Neljän vuoden päästä kansa saa päättää, mikä on näiden ryhmien uusi voimasuhde ja sitä kautta vaikuttaa hallituksen muodostamiseen.
Tälläinen vallankäyttö saattaa vaikuttaa tylsältä, mutta se huomioi ja yhteensovittaa paremmin eri ryhmien erilaiset intressit kuin Tasavallan presidentti -instituutio. Onneksi uusi perustuslaki onkin siirtänyt presidentin politiikan kakkosketjuun, mikä näkyi jo tämän vaalin ehdokkaissakin.
Ilkeästi ajateltu presidentinvaali oli sirkushuvia kansalle sillä aikaa kun pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpelainen tekevät väliaikaisessa varjossa kovaa politiikka (esim. EU, kuntahanke).
Tiettävästi tuon salolaissyntyisen res. kapteenin ylentäminen majuriksi tyssäsi siihen, että tuonikäistä kaveria ei statuuttien mukaan voida enää ylentää.
Noista statuuteista sen verran, että Niinistön ylentämistä esitettiin itsenäisyyspäivän 2007 alla. Samassa esittelyssä, jonka edellä Halonen oli raakannut Niinistön ylennyksen, hän ylensi Ilkka Kanervan res. majuriksi. Molemmat herrat ovat syntyneet samana vuonna ja Kanerva on muutamia kuukausia vanhempi. Kyllä Niinistön kohtelu oli pelkkää kiukuttelua.
No, nythän Niinistö voi sitten ensi töikseen ylentää itsensä vaikka everstiksi!
Ajattelin ehdottaa, että kun Haaviston kannatus perustuu pääasiassa nuorien ja vähän varttuneimpien naisten antamaan vauhkoon kannatukseen, niin ehdottomasti naisilta tulee ottaa äänioikeus kokonaan pois, mutta kun kokoomuslähteiden mukaan myös Anneli Jäätteenmäki kannattaa Niinistöä presidentiksi, niin saakot naiset kuitenkin äänestää seuraavissakin pressavaaleissa sillä edellyksellä, että viisastuvat ja rauhoittuvat,eivätkä ole niin homojen perään.
Tästä tuli melkein yhtä pitk ä lause kuin Seinäjoen poliisin taannoin kirjoittamasta rikosilmoituksesta.
Niin, minkähän homman ne homot naisten mielestä oikein tekevät heteroja paremmin?
--Hotakainen elää kuitenkin menneessä Kekosen ajassa, sillä hän puhuu edelleen Tamminiemestä: "Tamminiemeen etsitään viisasta ja edustava yli-ihmistä." Eiköhän nyt sentään olla valitsemassa presidenttiä Mäntyniemeen.
Hotakainen nostaa kolumnissa esille lempiteemansa: yhteiskunnallisen murroksen. Vanhanlainen politiikka on tullut tiensä päähän ja olemme murroksen edessä. Osa kansasta haikailee presidentin vahvojen valtaoikeuksien perään ja osa kannattaa valtaoikeuksien karsimista. Äänestäjillä on varsin jakomielitautinen olo. Kuin myös ehdokkailla. Mitään he eivät voi tehdä ajattelematta: "Miten äänestäjät mahtavat tähän reagoida?"
Tärkeimmän sanomansa Hotakainen upottaa viimeiseen lauseeseen. On hyvä, että Suomi saa presidentin, joka ”uskaltaa olla eri mieltä häntä äänestäneiden kanssa”. Vaikenemisen aika ja pään työntäminen Impivaaran
tiheimpään pusikkoon on ohi. On uskallettava avata suunsa.
IL: Miten käy Väyrysen äänten? Lapissa vaalipäivänä 30 asteen pakkanen.
Luontoäidin viileän puolueeton interventio Suomen presidentinvaaleihin. Siperia opettaa, kuten tavataan sanoa...
Edellä kaveri kritisoi Hotakaista. Puhui vaikeaselkoisuudestakin. Arvistelija itse kuitenkin käyttää kielikuvaa, että joku osallistuu arvomaailmansa viitekehyksestä käsin yhteiskunnalliseen keskusteluun. - Hotaikaisen kieli ei ole näin kuivaa.
Hotakaisen analyysi parlamentarismin henkisestä murrostilasta, joka alkoi jo Koiviston kaudella ja päättyi (?) Haloseen on osuva. Olotila on hieman sama kuin lentokentän transit-hallissa: jostakin on tultu ja jonnekin ollaan menossa. Paluuta entiseen (Tamminiemi) ei kuitenkaan ole; se prosessi on käyty peruuttamattomasti läpi. Jäljelle jää vain kysymys: millainen on se ”oikea” valtaoikeuksistaan riisuttu presidentti?
Lähetä kommentti