1. Yhteiskunnallisessa keskustelussa käytetään erilaisia iskulauseenomaisia symboleja, kuten esimerkiksi käsitteitä demokratia, oikeusvaltio, perus- ja ihmisoikeudet ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti.
2. Uutena asiana tähän käsitepakkiin on nyt tullut ilmiö "hyvä hallinto." Se vaikuttaa hyvin väljältä. Mistä oikeastaan on kysymys, eli mitähän kaikkea "hyvää" kyseinen ilmiö pitää sisällään, mistä tätä hyvää saisi ostaa ja mitä se maksaa?
3. Suomen lainsäädäntöön käsite hyvä hallinto putkahti vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Tuolloin silloiseen hallitusmuodon perusoikeusluettelon 16 §:ään lisättiin ensimmäisen kerran säännökset oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon. Nykyisin vastaava säännös löytyy vuoden 2000 perustuslain 21 §:stä. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Hyvän hallinnon perusperiaatteet vastaavat siis oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettuja keskeisiä vaatimuksia.
4. Näillä perusperiaatteilla ei hallinnossa kuitenkaan vielä kovin pitkälle pötkitä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältö saa sisältöä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Hyvän hallinnon sisällöstä ei sitä vastoin ole olemassa vastaavia oikeuslähteitä. Joudutaankin kysymään, mitkä ovat sanotussa perustuslain säännöksessä tarkoitetut "muut hyvät hallinnon takeet"? Julkishallinnon osalta voidaan viitata hallintolain 2 lukuun, jossa puhutaan muun muassa sellaisista asioista kuin palveluperiaate, palvelun asianmukaisuus, neuvonta, hyvä kielenkäyttö ja viranomaisten yhteistyö.
5. Hallintolain mukaan hyvä hallinto hahmotetaan siis lähinnä yksilön (hallintoalamaisen) oikeudeksi vaatia viranomaisilta asianmukaista ja laillista käsittelyä. Toisaalta mainittua käsitettä voidaan käyttää viittaamaan myös esimerkiksi viranomaisten käyttäytymiseen, eettisiin periaatteisiin, hallinnon sisäiseen organisaatioon, taloudelliseen tehokkuuteen, kokonaisvaltaiseen hallintoideologiaan tai yleisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen.
6. Hyvän hallinnon käsite kuitenkin varsin epämääräinen, ja siihen viitatessa voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Aina ei ole selvää, missä mielessä käsitteeseen on tarkoitus viitataan. Käsitteen sisältö vaihtelee sen mukaan, missä yhteyksissä ja merkityksissä siitä kulloinkin puhutaan. Silmällä voidaan pitää esimerkiksi joko oikeudellista tai eettistä diskurssia taikka tehokkuusdiskurssia.
7. Hyvä hallinto, tai ylipäätään hallinto sen laadusta riippumatta, on kuitenkin ilmiönä paljon laajempi kuin pelkästään julkinen hallinto. Hallinnolla voidaan nykyisin tarkoittaa kaikkia niitä yhteiskunnallisia prosesseja ja mekanismeja, joilla ihmisiä ja yrityksiä koskevia päätöksiä yhteiskunnassa ylipäätään tehdään. Pelipaikkoina ovat valtion, kuntien yms. yhteisöjen ohella myös erilaiset liike-elämän yhtiöt ja yritykset, pankit ja muut rahoituslaitokset, säätiöt, eläkelaitokset jne. Kaikki mainitut toimijat korostavat kilvan hyvän hallinnon merkitystä ja vakuuttavat, että niiden hallinto täyttää kaikin puolin ja erinomaisen erinomaisella tavalla hyvän hallinnon vaatimukset.
8. Näin paperilla, mutta entä käytännössä? Olemme saaneet viime aikoina, itse asiassa viime viikollakin, lukea tapauksista, joissa kaikki ei ulkoapäin tarkasteltuna näytäkään niin hyvältä kuin on annettu ymmärtää. Keskustelussa ovat ponnahtaneet esiin sellaiset asiat kuin jääviys, korruptio ja moraalikato, epäasiallisina hallintotapoina esimerkiksi poliittiset virkanimitykset, hyvä veli-verkostojen lonkerot sekä valtionyhtiöiden, pörssiyhtiöiden ja työeläkelaitosten johtajien keinottelu ja keplottelu täysin kohtuuttomilta tuntuvien etujen hankinnassa. Niin politiikassa ja julkishallinnossa kuin liike-elämässäkin tulisi noudattaa eettisiä ja moraalisia normeja eli juuri paljon puhuttua hyvää hallintoa. Huono johtaminen tai johdon etuuksien kähmintä ei voi toteuttaa hyvää hallintoa.
9. Meillä Suomessa päättäjät sekä julkisella että yksityisellä puolella lähtevät yleensä aina siitä, että jos heitä ei ole saatu kiikkiin suoranaisesta lain rikkomisista, niin asiat ovatkin sitten kunnossa. He rinnastavat lain ja moraalinen. Kuitenkin jo vanhoissa eli vuodelta 1540 kootuissa, uskonpuhdistaja Olaus Petrin nimellä tunnetuissa tuomarinohjeissa sanotaan, että laki ei hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise. Mieleen tulee tässä yhteydessä esimerkiksi erään entisen pääministerin kiemurtelu, kun hänen jääviyttään jouduttiin tutkimaan "kissojen ja koirien kanssa" (siis asiantuntijoiden avustuksella) aina oikeuskanslerinvirastoa ja perustuslakivaliokuntaa myöten.
10. Päättäjät eivät tunnu usein piittaavan hiukkaakaan siitä, millaiselta kähminnältä ja keplottelulta heidän toimensa näyttävät ulkopuolisten silmissä. He vain selittävät, toisinaan suorastaan tiuskivat, toimineensa myös moraalisesti oikein, kunhan lakia ei ole suoranaisesti rikottu; mitä lainrikkomisiin tulee, niin siinä virkamiehiä ja ministereitä on useimmiten auttanut ylimpien laillisuusvalvojiemme ylilempeä (lepsu) ja ymmärtäväinen asennoituminen ("ei korppi korpin silmää").
11. Keskusteltaisiinko hieman tästä hyvästä hallinnosta ja sen ilmenemismuodoista elävässä elämässä ? Keskustelun lähtökohdaksi seuraava muutama esimerkki ja kysymyksenasettelu.
12. Menneenä viikolla on puhuttu paljon Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläisen asuntokaupasta; mitä mielipiteitä se herättää? Työeläkeyhtiö Ilmarinen, jonka hallintoneuvoston jäsenenä MV on, osti Vehviläisen asunnon 1,8 milj. eurolla MV:n jäädessä asuntoon vuokralaiseksi. Työsuhdeasunnon vuokran maksaa Finnair, jonka hallituksen puheenjohtaja on Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas; Ilmarinen puolestaan on valtionyhtiö Finnairin neljänneksi suurin omistaja. Onko kyse korruptiosta - tosin ei rikollisesta sellaisesta - ja hyvän hallintotavan vastaisesta menettelystä, kuten esimerkiksi entinen oikeusasiamies Jacob Söderman sanoo, vai kenties lainvastaisesta toimista ja siitä "oikeasta" korruptiosta?
13. Suomen laki ei tunne sanaa korruptio eikä korruptiota ole käsitteenäkään virallisesti määritelty; korruptiota ei taida olla Suomessa juuri edes tutkittu. Suomessa puhutaan "maan tavasta", kun on kysymys ilmiselvästä korruptiosta. Maan tavassa, siis korruptiossa, ei nähdä ongelmaa, sillä niinhän meillä on aina totuttu kähmimään ja junailemaan asioita jääviyspykälistä sun muista pikkumuodollisuuksista mitään piittaamatta. Kolmisen vuotta sitten Timo Kalli antoi maan tavalle kasvot myönnettyään tv-kameroiden edessä piittaamattomuutensa vaalirahalaista, koska hänen kertomallaan tavalla oli maassa totuttu aina ennenkin toimimaan. Suomessa on elvistelty maailman vähiten korruptoituneena maana, mutta samaan aikaan maan tapa elää ja voi paksusti.
14. Valtion omistajanohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala julmisteli viime torstaina eduskunnan kyselytunnilla ja kyseenalaisti Harri Sailaksen kaksoiskytköksen ja aseman Finnairissa. Vaikka tämä oli itse asiassa Sailakselle suunnattu toivomus erosta, ei Sailas viitsinyt edes tulla asian takia julkisuuteen. Sen jälkeen kun asiaa oli perjantaina selvitelty, ei Hautalalla enää ollutkaan mitään moitittavaa tuon hämärän asuntokaupan tiimoilta, vaan hän päinvastoin ilmoitti, että asuntokapassa oli toimittu täysin lain ja ja hyvän hallinnon mukaisesti. Perusteena oli tiettävästi muun muassa se, ettei Sailas ollut itse osallistunut Mika Vehviläisen asuntokaupan junailuun.
15. Mutta näyttääkö kyseinen kähminnältä ja keplottelulta vaikuttavan oikeustoimi sanotusta syystä yhtään sen paremmalta? Ei suinkaan, yhtä huonolta se näyttää edelleen. Sailaksen vastuun kannalta ratkaisevaa ei voi olla se, oliko hän itse mukana kauppaneuvotteluissa vai ei, vaan se, oliko hän ollut tietoinen Vehviksen asuntokapasta ja oliko hän näyttänyt sille vihreää valoa taikka olisiko hänen ainakin pitänyt tietää asiasta. On vaikea uskoa, ettei Sailas olisi tiennyt asiasta etukäteen mitään. Selitys, jonka mukaan joku "iso kiho" oli tietämätön puljun pienempien pomojen kihojen puuhista, on vanha jippo, eikä valvovan viranomaisen pitäisi toki tuollaista syöttiä noin vain eli ilman tarkempia tutkimuksia sellaisenaan nielaista. Mutta aivan yhtä heppoisilla perusteillahan myös meidän ylimmät laillisuusvalvojamme ovat mieluusti jakaneet puhtaita papereita ministereille ja korkeille virkamiehille.
16. Menikö ministeri Hautalalta niin sanotusti pupu pöksyyn, kun hän totesi, että Vehviläisen, Ilmarisen ja Finnairin välinen asuntokauppajunailu on nyt ilman jatkotoimia loppuun käsitelty? Demareiden kansanedustaja Jukka Kärnä oli asiasta asiasta toista mieltä ja piti Hautalan toimintaa vastuuttomana. Hänen mielestään pelkkä sormella heristely tyyliin "soo soo, tuhma Vehviläinen" ei riitä. Kärnän mukaan asiassa on kyse koko hallinnon ja ministerin omakin uskottavuus. Jos Hautala ei saa näitä velikultia kuriin, hänen ylitseen kävellään jatkossakin, epäilee terästehtaalla aiemmin pitkään töitä tehnyt Kärnä. Kärnä vaihtoehdot ovat nämä: Joko Ilmarinen ja Finnair purkavat asuntojärjestelynsä tai Sailaksen ja Vehviläisen on erottava tehtävistään. Finnair on tuottanut tappiota jo useana vuoden peräkkäin tappiota ja yhtiön liiketoiminta on ilmeisesti jälleen mittavien uudelleenjärjestelyn edessä, mikä vaikuttaneen yhtiön henkilöstön asemaan. Vehviläisen uskottavuus yhtiön johtajana saattaa joutua näissä käänteissä kovalle koetukselle.
17. Kansanedustaja Kärnä sanoi eduskunnan kyselytunnilla ja Aamulehden mukaan suoraan, että hyvää hallintotapaa on Vehviläisen asuntokauppakuviossa rikottu. Hän vetoaa hallinnon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, jotka tarkoittavat sitä, että asiasta tietämättömälle ulkopuoliselle tarkkailijallekin tulee sellainen käsitys, että hallinto on hyvää ja puolueetonta. Tämä tavoite ei ko. asuntoasian järjestelyissä millään mittapuulla täyttynyt, sanoo Kärnä. "Päinvastoin näyttää siltä, että kyseessä on kultainen kädenpuristus, joka hipoo jo kähminnän maailmanennätyksen täyttymistä". No, ehkä tuossa viimeisessä kohdassa Kärnä hieman liioittelee, mutta itse asiassa hän on minusta presiis oikeassa. Kolme päivä Kärnän lausuntojen jälkeen demareiden Johannes Koskinenkin on rohjennut ilmoittaa epäilevänsä, että Vehviläisen asuntokauppa-asia on painettu Heidi Hautalan toimesta villaisella.
18. Finnairin ja Ilmarisen tapauksessa ilmenneet ongelmalliset sidonnaisuudet eläke- ja pörssiyhtiöiden välillä sekä ristikkäisen valvonnan kuviot eivät näytä olevan yleensäkään harvinaisia. Esimerkiksi Varman toimitusjohtaja Matti Wuoria istuu valtio-omisteisten Sammon ja Stora Enson hallituksessa ja Wärtsilän hallituksen varapuheenjohtajana ja Ilmarisen Harri Sailas taas Finnairin lisäksi Pohjola Pankin hallituksessa. Sammon toimitusjohtaja valvoo puolestaan Matti Wuoriaa Varman hallituksessa ja Finnairin Vehviläinen siis Ilmarisen hallituksessa Sailaksen toimia.
19. Onkin esitetty, että laissa evättäisiin työeläkeyhtiöiden henkilökunnan osallistuminen pörssiyhtiöiden hallintoon.Tätä on vastustettu ja sanottu, että työeläkeyhtiöiden on voitava osallistua omistamiensa yhtiöiden hallintoon ja valvoa omistuksiaan. Eilisessä HS:ssa rahoituksen professori Hannu Kahra on pitänyt mainittua perustetta perusteettomana ja esittänyt, että työeläkesijoittajilta tulisi kieltää kaikki suorat osakesijoitukset. Kahran mukaan suomalainen korporativismin perustuva "työeläkejärjestelmä on altis moraalikadolle, imperiumien rakentamiselle sekä perusteettomien etujen valvomiselle itselle ja lähipiirille", mikä on omiaan johtamaan tehottomuuteen. - Mielenkiintoisia ajatuksia, jotka evät kuitenkaan taida, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kovin helposti toteutua.
20. Puolustusministeri Stefan Wallinin mahdollisesta jääviydestä puolustusvoimien leikkaussuunnitelmien ja päätösten yhteydessä käsiteltiin jo edellisessä blogijutussa, joten ei siitä tässä yhteydessä enempää. Jacob Söderman ei pidä Wallinia jäävinä, vaikka tämä kuuluu vailla muodollista asemaa olevaan, mutta silti vaikutusvaltaiseen Uudenmaan Prikaatin killan yhteydessä toimivaan valtuuskuntaan, jonka tehtävänä on nimenomaan tukea prikaatia. Wallin ei saa Dragsvikin yksikön säilymisestä omana joukko-osastonaan itselleen tai lähipiirilleen välitöntä taloudellista hyötyä, mutta tätä esteellisyyteen ei välttämättä edes vaadita, vaan riittää, että kytkös on asiallisesti sen laatuinen, että päättäjän puolueettomuuden on syytä epäillä varantuvan. Wallinin lähipiirin muodostaa hänen johtamansa puolue, jonka yhtenä päämääränä on juuri Dragsvikin yksikön säilyttäminen itsenäisenä. Wallinin esteellisyys ei olisi suinkaan poistunut sillä Södermanin ilmeisesti näppäränä pitämällä junailulla, jonka mukaan Walin olisi eronnut Uudenmaan prikaatin killasta siksi ajaksi, kun hän toimii puolustusministerinä. Se olisi ollut kömpelön silmänkääntötempun yritys. Hyvään hallintoon olisi joka tapauksessa kuulunut, että ministeri Wallin olisi jo ennen UTVA:n kokousta ja mieluummin jo sitä ennen asian valmistelun aikana kysynyt valtioneuvostossa kruununjuristina istuvan oikeuskanslerin kantaa mahdolliseen jääviyteensä.
21. Museojohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin toimintaa Guggenheim-museohankkeen yhteydessä on niin ikään puitu keskustelussa. Museojohtaja on kaupungin virkamiehenä johtanut hankkeen selvittelyä, mutta saanut työn aikana hallituspaikan Guggenheimin säätiön hallitukseen kuuluvan liikemiehen omistaman yrityksessä, jonka toimialalla ei ole mitään tekemistä museoiden tai taidehistorian kanssa. Sattumoisin museojohtajan vaimo on töissä samassa yhtiössä. Helsingin kaupungin lakimiehet ovat - totta kai - olleet sitä mieltä, ettei tapauksessa ole kyse jääviydestä, vaikka voidaan perustellusti olla myös sitä mieltä, että museojohtajan puolueettomuus virkamiehenä on sanotun kytköksen johdosta vaarantunut. Se, ettei museojohtaja ole osallistunut kyseisen liikemiehen omistaman yhtiön hallituksen kokouksiin, ei ole relevantti seikka esteellisyyttä harkittaessa.
22. Korruption vastaisen Transparency Internationalin Suomen yhdistyksen viime viikolla julkaiseman selvityksen mukaan lahjuspykäliin ja niistä suhteellisen harvoin ilmitulleisiin rikostapauksiin tuijottamisen sijasta Suomessa pitäisi keskittyä moraalin kehittämiseen. Suomelle tyypillisiä korruption muotoja, joita ei kuitenkaan tilastoida korruptiona, ovat hyvä veli -verkostot, poliitikkojen ja virkamiesten liialliset sidonnaisuudet elinkeinoelämään sekä nimenomaan huonon hallinnon erilaiset ilmenemismuodot. Yhdistys ehdottaa raportissaan muun muassa lisää valistusta ja tiedotusta korruption torjunnasta, rahoituksen lisäämistä valtiontalouden tarkastusvirastolle tai erillisen korruptionvastaisen viraston perustamista, kansanedustajien esteellisyyssäännöksiä ja ulkopuolista tilintarkastusta eduskunnalle sekä yrityselämän ja kuntapäättäjien sidonnaisuuksien selvittämistä.
23. Kaikki nuo tuntuvat tarpeellisia toimenpiteitä, vaikka jotkut yhdistyksen jäsenet ovat pitäneet niitä lähinnä vain pehmoleluilla leikkimisenä. Toisaalta on julkisuudessa on ihmetelty, että Suomen Transparencyn puheenjohtajana toimii yrityksiä kattavasti edustavan Elinkeinoelämän (EK) johtaja, joka on ollut aiemmin Keskuskauppakamarin palveluksessa. Ulkoapäin tarkasteltuna voitaisiin väittää, että tässä saattaisi olla eräänlainen pukki kaalimaan vartijana -tilanne. EK:lla ja Transparencyllä näyttäisi olevan selvä ristiriita esimerkiksi EK:n ajamassa, mutta Transparencyn vastustamassa hallintarekisteriasiassa, jonka mukaan arvopaperikaupassa voitaisiin piilottaa arvopaperin todellinen omistaja. Vaikuttaa oudolta, mutta Suomi nyt yksinkertaisesti vain on tällaisissa asioissa yleensäkin outojen käytäntöjen maa. Ehkäpä Suomen Transparencyn johtoon ei vain ole ollut muitakaan tehtävästä kiinnostuneita ihmisiä, sillä eihän Suomessa korruptioon ole ollut esimerkiksi tutkijoiden taholta suurempaa kiinnostusta.
24. Vaikka poliittiset virkanimitykset eivät lehtitietojen mukaan nousseet esille Transparency -järjestön mainitussa tilaisuudessa, ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö virkanimitykset olisi yksi Suomen korruptioaltteimmista ilmiöistä. Poliittiset virkanimitykset ovat yksi pahimpia kähminnän, hyvä veli-verkostojen ja moraalikadon ilmenemismuotoja. Kyseessä on hyvin tunnettu ilmiö, jota ei kuitenkaan saada eikä näytä olevan edes tarkoitus saada kitkettyä pois. Viimeisimpänä kuvaavana esimerkkinä ilmiön herättämästä vastenmielisyydestä Helsingin kaupungin avoimeksi tuleva sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan viran täyttäminen. Viran hakuaika ei ollut vielä edes alkanut, kun sekä demarit että vihreät ovat jo ehtineet ilmoittaa pitävänsä virkaa omanaan nimeten siihen omia kandidaattejaan.
25. Erityisesti ex-oikeusministeri Tuija Braxin näkyvä ja kuuluva halukkuus sanottuun virkaan on voitu panna merkille. Hän sanoo suoraan viran kuuluvan kuuluvan korvamerkittynä vihreille, koska sillä on kaupungin toiseksi suurin valtuustoryhmä ja koska sanottu virka on "perinteisesti sovittu kuuluvaksi" toiseksi suurimmalle ryhmälle. Siinähän se taas kerran tuli kaikkien poliittisten virkanimitysten idea: virat jaetaan etukäteen sulle mulle -periaatteella etukäteen sovitun ja jo ammoin sovitun kaavan mukaisesti. Tämä on selkeästi perustuslaissa säädettyjen virkojen kelpoisuusvaatimusten ja nimitysperusteiden vastaista menettelyä. Mutta eiväthän KHO ja ylimmät laillisuusvalvojat tähän(kään) laittomuuteen halua puutua.
26. On huvittavaa ellei peräti irvokasta, että Brax ilmoittautui julkisesti sanottuun virkaan samana päivänä, jolloin hän oli puhumassa edellä mainitussa Tansparencyn tilaisuudessa, jossa käsiteltiin juuri hyvä veli -verkostoja sekä poliitikkojen moraalikatoa. Brax piti tilaisuudessa puheen, jonka otsikkona oli "Hyvä veli -verkoston ongelmat korruptiota tutkittaessa". Brax valitteli puheessaan sitä, että suuri osa suomalaisista uskoo, että Suomessa on merkittävästi korruptiota lisäten, että "on todennäköistä, että kansalaisten tuntemukset syntyvät ns. hyvä veli -verkostoista, joiden uskotaan tosiasiassa avittavan vuoron perän jäsenensä asioita eteenpäin, vaikka suoranaista lahjusrahaa ta salaisia sopimuksia ei tehtäisikään."
27. Näin todella uskotaan, eikä kyse ole vain uskosta, sillä käytäntö on nämä todistanut epäilyt oikeaksi. Puoluepoliittiset virkanimitykset on yksi hyvä esimerkki hyvä veli -verkostojen toiminnan laajuudesta ja härskiydestä. Tämän verkoston avituksella nyt myös esitelmöijä Tuija Brax itse aikoo kavuta korkeapalkkaiseen kaupungin virkaan. Helsingissä puoluepoliittista virkojen jakoa kritisoitiin korruptoituneeksi muun muassa viime kesänä, kun kokoomus sai odotetusti ja etukäteen sovitun mukaisesti oman ehdokkaansa Helsingin sosiaalitoimen johtovirkaan. Braxin tulevassa nimityksessä on kyse samanlaisesta asiasta.
28. Tuija Brax puolustelee omaa virkaintoaan ja vihreiden korvamerkintäpuheita sillä, että Helsingin tapa on ”hyvin läpinäkyvä, koska paikkajaot on sidottu kunnallisvaalien tulokseen. Siinä prosessissa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki tapahtuu julkisesti ja näkyvästi", hurskastelee Brax mediassa. Kaupunginjohtajan viranhaltijoiden toimikausi ei ole kuitenkaan sidottu valtuuskausiin eivätkä äänestäjät kunnallisvaaleissa tiedä äänestävänsä ehdokkaita tiettyihin virkoihin. Esimerkiksi Osmo Soininvaaran äänestäjän ei varmaan osaa ottaa huomioon, että nyt hän samalla tulee kantaneeksi kortensa kekoon Tuija Braxin nimittämiseksi kaupunginjohtajan virkaan. Braxin kehuma läpinäkyvyys on tosin läpinäkyvä, sillä paljastaahan se johtavien poliitikkojen kähminnän halun ja puoluepoliittisten virkanimitysten mädännäisyyden. Mutta kaikki tyyni, tämä nyt kai ilmeisesti vain on sitä suomalaista "hyvää hallintoa."
29. Hyvään hallintoon kuuluu johtajan halu ja kyky kantaa vastuu, kun hallinto epäonnistuu ja asiat menevät pieleen tai jos hän on itse tyrinyt virassaan tai yksityiselämässään. Esimerkin tästä tarjoaa viime viikolla Saksan liittopresidentin Christian Wulff viime viikolla ilmoitus erota virastaan, kun hänen aiemmat kytköksensä liike-elämään ja hänen vastaanottamansa luksuslomat ja muut sen kaltaiset asiat tulivat julkisuuteen. Wullf astui reilusti kameroiden eteen ja ilmoitti erostaan, koska hän katsoi menettäneensä viranhoidossa tarvittavana luottamuksensa niin kotimassa kuin ulkomaillakin. Myös esimerkiksi Britanniassa ja Ruotsissakin ministerit ovat eronneet vapaaehtoisesti, kun heidän maksamattomat tv-lupansa ja muut samankaltaiset suhteellisen vähäisiltä tuntuvat kuprunsa tai kähmintänsä ovat tulleet julkisuuteen.
30. Mutta suomalainen maan tapa on tyystin toisenlainen tässäkin suhteessa, kuten hyvin menneisyydestä tiedämme. Suomalainen pääministeri, ministeri, korkea virkamies tai yritysjohtaja ei hevin eroa tehtävästään, vaikka hänen toiminnastaan tai menneisyydestään paljastuisi minkälaisia kupruja tahansa, eikä hän kanna poliittista vastuuta, jos jokin asia hänen johtamassaan hallinnossa menee pahasti pieleen. Viime viikolla saimme lukea, miten Kreikan kulttuuriministeri ilmoitti heti aikeistaan erota, kun rosvot olivat iskeneet Olympian kaupungissa sijaitsevaan olympiamuseoon ja varastaneet sieltä arvokkaita pronssi- ja keramiikkaesineitä. Kun museon vartiointi oli pettänyt, hallinnosta vastaava ministeri otti oitis poliittisen vastuun.
31. Mutta mitä tapahtui meillä Suomessa viime vaalikaudella, kun maassa tapahtui vajaan vuoden aikana kaksi hirvittävää koulusurmaa, joissa kuoli yli kaksikymmentä ihmistä? Ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeri vain levitteli kummankin tapauksen jälkeen käsiään ja kieltäytyi missään tapauksessa eroamasta virastaan, koska eihän hänen, Herra paratkoon, ollut näytetty syyllistyneen mihinkään laiminlyöntiin! Ministerin mieleen ei edes juolahtanut ottaa poliittista vastuuta hallinnonalansa karmeista epäonnistumisista eivätkä hänen ministeri- tai puoluetoverinsa tai ylipäätään kukaan johtavista poliitikoista liioin eroilmoituksen antamista ministerille suostutelleet. Sillä eihän vastuun kantaminen ole Suomessa ollut tapana eikä kuulu hyvään hallintoon.
79 kommenttia:
Jos Sailas tiesi, niin voi kauhistus, jos ei tiennyt, niin voi kauhistuksen kanahäkki.
On nämä puolijumalia vähintään nämä Sailaksen veljekset. Vai pitääköhän sanoa, että Sailaan veljekset.
Nivalasta on ennenkin ja ennen Sailaan velloksia tullut merkkihenkilöitä, Kyösti K. nyt ainakin tulee mieleen.
Rumien hallitseman vähemmistöjen paratiisin pomo riensi pulaan joutuneen ministerin avuksi. (ranskalaisen filosofin määritelmä parhaasta mahdollisesta yhteiskuntamallista)
Hyvä analyysi käsitteestä "hyvä hallinto". Olen myös itse kummastellut, mistä tämä käsite on tullut meille eräänlaiseksi yleismittariksi, kun tarkastellaan onko joku menetellyt tehtävässään tai/ja esim. virassaan virheellisesti,moitittavasti ja/tai virkavastuunsa vastaisella tavalla taikka onko joku "hallinto meillä hyvin järjestetty.
Selvempää olisi ensin määrittää, mikä menettely on korruptiota. Jos ja kun hyvä "veli -järjestelmä" hyväksytään korruptioksi, voidaan kai yksimielisesti todeta, että Suomi on läpeensä korruptoitunut maa.
Väitän, että Suomi korruptoitui konsensuspoliitikan seurauksena. Poliittinen konsensushan tarkoittaa sitä, että "yhteisen hyvän" ja eräällä tavalla "kansakunnan pelastamiseksi", pyritään siihen, että kaikki päättäjät ovat asiasta samaa mieltä.
Olemme myös korostaneet voimakkaasti myös ajatusta siitä, että "kaveria ei jätetä" ja muita siihen rinnastettavia alunperin hyviä tavoitteita.
Vuosien saatossa ja hyvinvoinnin kasvaessa näiden edellä mainittujen tavoitteiden merkitys on kuitenkin vääristynyt ja sen seurauksena on syntynyt hyvä veli- järjestelmä, jonka on selvästi ahneuden järjestelmä.
Viime vuosina hyvä veli -järjestelmä on luisuttanut Suomen korruptioon, josta räikeänä ilmentymänä on etenkin liike-elämän huikea optiojärjestelmä ja useilla aloilla rehottava harmaa talous.
Toisena hyvänä esimerkkinä on juuri se, että varsinkin rakennusalalle pesiytynyttä harmaata taloutta ei ole poliittisen johdon taholta haluttu mitenkään saattaa kuriin, vaikka poliisi ja verottaja ovat vuosikymmeniä tuoneet esille tällä ja monella muulla alalla rehottavan harmaan talouden.
Hyvä veli-järjestelmä on hyväksynyt ja pyrkinyt siihen, että yhteisen hyvän nimissä on vain hyvä ja kunnioitettava piirre, että pyritään äärimmäiseen ahneuteen ja kaikenalaiseen rahastamiseen sekä jakamaan huomattavia etuisuuksia täysin nollatason johtajille ja sen ohessa vielä hyväksymään harmaa talous.
Ahneudella on sanonnan mukaan kuitenkin paskanen loppu.
Kun nyt olemme havainneet syyn siihen, miksi Kreikka on ajautunut ylipääsemättömiin taloudellisiin vaikeuksiin ja todenneet syyksi Kreikan korruptuneisuuden, niin eikö olisi aika meilläkin edes reilusti myöntää, että Suomi on pitkälle menossa samaan tilaan samasta syystä.
Kreikan presidentin sanonnan mukaisesti "mitä suomalaiset ovat oikeutettuja arvostelemaan Kreikkaa". Olen presidentin kanssa samaa mieltä. Mitä me olemme oikeutettuja arvostelemaan kreikkalaisia korruptiosta, jota itse edes ole valmis tunnustamaan ongelmaksi?
Pahintahan tässä blogistin hyvin kuvaamassa suomalaisessa korruptiossa (joka on jopa kierompaa kuin suoralla rahalla maksettu) on, ettei sitä haraastavat virkamiehet ja muu eliitti edes havahda, vaikka jäävät housut kintuissa kiinni suhmuroinneistaan.Hyvää hallintoa siis pilkataan ikäänkuin kahteen kertaan-tehdessä ja kiinnijäädessä!Ellei tätä korruptiota voida estää, pitäisi ainakin seuraamukset (poliittinen vastuu)olla ankarat ja kaikkien tiedossa.
Skorpioni sen sanoi, osuipa naulan kantaan!
Ihmeellinen "sokeus" johtavilla poliitikoilla ja virkamiehillä tuntuu olevan omaan toimintaansa liittyen.
Tuija Brax puhuu korruptiosta kauhistellen ja tosiaan, kuten blogisti todisti, samaan aikaan hakeutuu Helsingin apulaiskaupungin johtajaksi poliittisella meriitillään. Eikö hän havaitse lainkaan oman toimintansa skitsofreenisuutta? Vähemmästäkin on ihmisiä suljettu laitoksiin mielisairaina.
Tähän verrattava sokeus oli korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallbergin suhmurointi isoäitien karkotusasiassa. Pekka puhuu ja kirjoittaa paljon oikeusvaltiosta ja sitten itse omassa virassaan vie lokaan koko korkeimman hallinto-oikeuden uskottavuuden puuttuessaan laittomasti (oikeusasiamiehen toteamana) lainvoimaiseen tuomioistuinratkaisuun isoäitien karkotuspäätöksen täytäntöönpanossa.
Ihmeellistä "tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen" politiikkaa.
Koko korruptiopuhe on Suomessa korruptoitunut samalla tavalla. Itse ei nähdä omassa silmässä malkaa, mutta kauhistellaan julkisesti abstraktilla tasolla korruptiota jota muut tekevät.
Vehviläisen asunnon osalta voi todeta, että suomalaisen "tutkijan journalismin", jos sellaista edes on, vaatimaton taso edistää myös kieroilua.
En ole havainnut, että kukaan toimittaja olisi älynnyt kysyä seuraavia asioita:
- montako yksittäistä kerrostaloasuntoa Ilmarinen on ostanut sijoituskohteeksi vaikkapa 2000-luvulla? - No, varmaankin yhden.
- mitä Ilmarisen sijoitustoimintaa koskevassa sijoituspolitiikassa tai vastaavassa asiakirjassa kerrotaan eläkevarojen sijoituskohteista tai kohteista, joihin ei sijoiteta? - Dokumenttia näkemättä on helppo sanoa, että siellä ei varmasti kerrota yhtiön sijoittavan yksittäisiin asunto-osakkeisiin (se, että eläkeyhtiö mahdollisesti ostaa kokonaisia asunto-osakeyhtiöitä on tietysti eri asia).
- mikä on Ilmarisen sijoituspolitiikan mukaisen sijoituksen vähimmäiskoko? - Eläkeyhtiöhän ei sijoittele mittavia varojaan tyyliin miljoona tuohon ja toinen tuohon, vaan lähtee käytännössä siitä, että minimisijoituksen tulee olla varsin suuri. Muutenhan jo sijoitusten käytännön hallinnointikin menisi kohtuuttoman hankalaksi.
- mikä on Ilmarisen sijoituspolitiikan tuottotavoite? - Tätäkin vasten nyt saatava tuotto lienee varsin onnetonta.
Sinänsä huoneistosta maksettu hinta ei vaikuttanut sijaintiin ja neliömäärään nähden pahalta, mutta tässäkin on huomattava, että kohteelle ei kerta kaikkiaan ollut markkinoita, kun V oli sitä ilmeisesti aikansa myynyt vaatimattomalla menestyksellä. Ylipäänsä tahoja, jotka voivat ostella parin miljoonan huoneistoja, on erittäin vähän, joten on tavallista, että "normaalistikin" hinnoitellun kohteen myyminen on vaikeaa.
Jos markkina on kuollut, on tietysti institutionaalisen sijoittajan ilmaantuminen ostajan suuri etui, vaikka hinta olisi asiallinenkin.
Yksi lainsäätäjän virittäjä sivujuonne on tässä vielä asunnon verotusarvo, joka määräytyy yhtenäisen, vain rakennusvuoteen sidotun neliöhinnan mukaan. Siten neliön verotusarvo on sama Kaivopuiston arvokkaimmalla rantakadulla kuin Perä-Helsingin samanikäisessä röttelössäkin.
Kun käypä vuokra ylittää monin verroin verotusarvon, saa toimitusjohtaja siis asiallisesti kokonaan verottomana palkkana tämän erotuksen.
Suomi nousuun noudattaen hyvää hallintoa ja hyvää rakennustapaa.
Epäilen ettei se riitä.
O tempora, o mores!
Nyt meille ollaan väsäämässä kaikkien muiden tapaohjeiden päälle tuomariliiton toimesta vielä "hyvää tuomaritapaa" koskevia sääntöjä eli tuomarin eettisiä periaatteita. Pitänee palata niihin jossakin välissä.
Suomen Lakimiesliitolla on jo omat kaikkia lakimiehiä koskevat eettiset säännöt (tai vastaavat), mutta eipä niitä juuri koskaan julkisuudessa käsitellä.
Muistan, miten näitä eettisiä sääntöjä puuhattiin näyttävästi vuonna 1997 ja valmistelua johti Lakimiesliiton tuore puheenjohtaja, professori, joka toimi tuohon aikaan KKO:n ylimääräinen oikeusneuvoksena. Hän oli ottanut vastaan välimiesoikeuden puheenjohtajan tehtävän, vaikka oli antanut aiemmin ja vielä oikeusjutun vireillä olessa ns. oikeustieteellisiä asiantuntijalausuntoja välimiesjutun toiselle osapuolelle. Välitystuomio jouduttiin tietenkin kumoamaan KKO:ssa välimiesten puheenjohtajan esteellisyyden takia. Käräjäoikeus ja muistaakseni myöskään hovioikeuskaan eivät nähneet tapauksessa esteellisyyttä.
Lakimiesliiton eettisissä säännöissä todetaan mm. että "lakimiehen on toiminnallaan oltava riippumaton ulkopuolisista vaikutteista, jotka saatavat haitata tehtävän asianmukaista hoitamista tai oikeudenmukaisen lopputuloksen saavuttamista."
Liiton tuolloinen puheenjohtaja lienee ajatellut, että no,"minä teen nyt näin, mutta älkää te tehkö samoin, vaan niin kuin minä (noissa säännöissä) sanon."
Vehviläisen asunto oli selkeääkin selkeämmin ylihintainen. Oikeahintaiset asunnot menvät markkinoilla kaupaksi muutamassa kuukaudessa. Tässähän oli vissiin useampikin välittäjä ja asuntoa myytiin kovastikin, mutta kauppoja ei syntynyt. Mistä se kertoo ?? Pyydettiin ylihintaa ja reilusti. Lienee ollut jo hyvissä ajoin myös tiedossa se, ettei hintaa kannata alentaa, koska kaveria ei jätetä. Jos hintaa olisi laskenut vaikkapa parilla sadalla tuhannella, olisi kauppa saattanut syntyäkin. Tällöin olisivat hinta ja kysyntyä kohdanneet, kuten tavistenkin kaupoissa. Ei kuitenkaan kannattanut laskea, koska lienee tullut singnaali, että juuri tässä tapauksessa Ilmarinen on päättänyt sijoittaa juuri tähän asuntoon.... ja hintakin varmaan passaa..
Ollaan syvällä suossa, jos korruptio yleisesti hyväksytään, eikä tehdä mitään korruption rajoittamiseksi. Näin on esimerkiksi poliittisten virkanimitysten kohdilla.
Suoimi on osa EU:ta. EU:ssa lissabonin sopimus kieltää säännöissään bail-out toiminnan. Lissabonin sopimus vastaa EU:n perustuslakia.
Kuitenkin bail-out-toimia harjoitetaan tietoisesti ja ilmeisen tehokkaasti. Sitä ei tuomita jäsenten taholta. Jonkun EU-kuppikunnan mielestä sääntöjen rikkominen on pienempi paha kuin sääntöjen noudattaminen.
Voiko ihmetellä Suomen korruptiota, jos vastaava menettely on voimissaan paljon suuremmissa puitteissa EU:ssa?
Nyt tarttui blogisti tärkeään asiaan!
Ehdin jo hetken iloita, että jokohan nuo sisäpiiriläiset joutuivat käpälälautaan kaupoistaan. Tarkoitan tietenkin Vehviläisen ja Sailaksen sopimia asuntokauppoja.
Mutta olisihan se pitänyt arvata, että isot pojat hoitavat homman niin, ettei akat pääse silmille hyppimään.
Lehtitietojen mukaan Hautala pitää valitettavana sitä, että niin pieni piiri istuu pörssiyhtiöiden hallituksissa. Tähän parannusehdotukseksi hän ehdottaa, että hallitusammattilaisia hankitaan ulkomailta, kun Suomesta ei löydy päteviä henkilöitä johtamaan pörssiyhtiöitä.
Voin hyvin kuvitella, että näin juuri Sailas ja Vehvilainen ovat asian esittäneet ministerille kun ovat olleet tapaamassa ministeriä asian tultua julkiseksi. Ja ministeri uskoo, että Vehviläinen ja Sailas ovat korvaamattomia,joten heidän toimintaansa ei sovi mitenkään arvostella. Tapaamisen jälkeen Vehviläinen ja Sailas saivat puhtaat paperit.
On täysin epäuskottavaa, että Sailas ei mitenkään sekaantunut Vehviläisen asuntokauppaan.
Kyllä ainoa oikea ratkaisu asiassa olisi ollut ministerin toteamus, ettei Vehviläinen nauti hänen luottamustaan, jolloin Vehviläinen olisi ollut pakotettu eroamaan tehtävästään. Tämä olisi johtanut myös Ilmarisen hallituksen arvioimaan myös Harri Sailaksen nauttimaa luottamusta.
Mitä tulee Jakob Södermanin lausumaan Wallinin jääviydestä, niin mielestäni Jakke on itse ruotsinkielisenä jäävi sanomaan mitään ruotsinkielisen varuskunnan lakkauttamisesta.
Wallin on ilmiselvästi jäävi esittelemään varuskuntien lakkautuksia, koska hän RKP:n puheenjohtajana on sitoutunut puolustamaan kaikin tavoin ruotsinkielisiä organisaatioita ja henkilöitä.
Mikäli ministeri Hautala haluaisi ottaa asiasta poliittisen vastuun niin kuin kuuluisi, olisi hänen erottava ministerin tehtävästään välittömästi! Mutta eihän se ole Suomessa tapana kuten blogistikin totesi.
Mikään ei näytä muuttuneen Suomen hallinnon korruptiossa. Mistähän syntyisi se iso jytky, joka tämän asian korjaisi?
"On kuljettava niin yhtä jalkaa, että veljestä ei tule vihollista"
Sdp:n vpj. ex-piispa Ilkka Kantola sisällissodan muistotilaisuudessa Tammisaaressa viime lokakuussa.
Siinä on sanottu koko hyvä veli järjestelmän ydin.
Olisimmeko me suomenkieliset sitten vastaavasti jäävejä lausumaan suomenkielisten varuskuntien lakkauttamisesta?
Olen mielenkiinnolla seurannut Jyrki Virolaisen ajatuksia ja käytyjä keskusteluja.
Olen sosiaalipsykologi ja erikoistunut yhtäällä oikeuspsykologiaan ja toisaalla lastensuojeluun. Näkemykseni ovat varmaan värittyneitä, mutta en ole vielä kovin usein törmännyt 'hyvään hallintoon' sen enempää oikeuslaitoksessa kuin etenkään lastensuojelussa. Olin aikanani vireillepanijana EIT:n tapauksessa K & T v. Finland + lukuisissa muissa tapauksissa.
En voinut kuvitella millaiseen mutapainiin jouduin STM/UM 'hyvän hallinnon' kanssa. Ensimmäinen hyökkäys oli EIT:lle tehty kantelu, että olisin salannut keskeisiä asiakirjoja, eli äidin potilastiedot. Ne eivät olleet mukana missään huostaanottoa koskevissa käsittelyissä, enkä ollut niitä koskaan nähnyt.
Otin yhteyttä kyseisen sairaalan ylilääkäriin. Hän totesi, ettei voi lähettää noita asiakirjoja minulle, koska ne ovat olleet useita vuosia STM:n virkamiehen hallussa (siis sen joka minusta kanteli). Eli hän oli itse salannut nuo asiakirjat vastauksessaan EIT:lle.
Minua ei siis EIT:ssä hyllytetty väärinkäytöksestä. Seuraava kantelu EIT:lle koski sitä, että olisin vuotanut kyseisen perheen henkilötiedot julkisuuteen. Tämä siksi, että Yle teki tapauksesta ohjelman. Ylen juristit selvittivät EIT:lle tapahtumien kulun. Toimittaja oli ottanut minuun yhteyttä, ja toimitin hänen puhelinnumeronsa perheelle. He halusivat tulla haastatelluiksi.
Siihen kaatui tuokin 'hyvän hallinnon' yritys pelata minut kentältä. Kyseinen ministeriön 'hyvä virkamies' esiintyy myös tapauksessa Nuutinen v. Finland P-L.H. eikä kovin positiivisessa merkityksessä.
Nyt ihmettelen mitä kaikkea Auerin tapauksessa on meneillään. Oikeuspsykologian kannalta asetelma on täysin mieletön.
Anu Suomela
Ei se kieli, mutta sen killan valtuuskunnan jäsenyys.
Kähmintää ja hyviä veljiä on joka puolella, etenkin median päätoimittajien ja poliitikkojen välisessä salasuhteessa.
Jos blogisti Virolainen kirjoittaa maan tavasta tällä kertaa tavallista oivallisemmin (kaunis kiitos), niin eipä jää kovin kauas hopealle kirjoittaja Sarivaara, joka tarkastelee aihetta median näkökulmasta.
Näin kattavaa ja hyvin dokumentoitua esitystä aiheesta harvoin näkee. http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=2649
Ilmeisesti syrjähdin asian ytimestä konkreettisilla esimerkeillän 'hyvästä hallinnosta' jota ministeriöt harrastavat.
Minua erityisesti ihmetyttää se, että Suomen virkamiehet, jotka vastaavat aopimusvaltion asioista tekevät kaikkensa puolustaakseen sosiaaliviranomaisten tekemisiä, ovat ne miten lainvastaisia tahansa (samaa tekevät tietenkin kaikkien muidenkin allekirjoittajamaiden edustajat).
Eikö sopimuksen allekirjoittaneen valtion paras strategia olisi tunnustaa syntinsä EIT:lle, ja todeta, että meillä on vielä puutteita viranomaiskäytännöissä, mutta tehdään parhaamme sossujen ja hallinto-oikeuksien uudelleenkoulutuksessa. Olisiko tuo 'hyvää hallintoa', jossa tunnustettaisiin EIS:n periaatteet?
Olen pari vuosikymmentä miettinyt oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tasavertaisten keinojen suhteen (equality of arms).
Toteutuuko tuo periaate esim. Auerin tapauksessa? Itse olen ollut runsaat 150 kertaa puolustuksen asiantuntevana todistajana seksuaalirikostapauksissa. Aina olen ihmetellyt sitä epäsuhtaa, että syyttäjällä on vastaajaan nähden loputtomat resurssit.
Vastaajalla ei ole mitään viranomaistahoa, jolta voisi pyytää asiantuntijalausuntoja. Auerin tapauksessa oli onneksi Pekka Santtila ja Katarina Finnilä-Tuohimaa. Ilman heitä Auer olisi kärsinyt elinkautisen.
Tässä ei ole kyse 'hyvä veli' menettelystä, vaan oikeudenkäytön kehittymättömyydestä. Se mitä Auerin ja 'taksimiehen' tapauksessa nyt on meneillään herättää kyllä kysymyksen siitä kuka on kenenkin 'hyvä veli' ja missä 'hyvä hallinto' nyt luuraa.
Anu Suomela
Nyt UTVA:n linjauksen jälkeen tulee tuo puolustusvoimauudistus puolustusministeriön päätettäväksi.
Mitenkän tuo esteellisyys nyt menee?
L 551/2007 29 §
"Kokoonpanosta ja johtosuhteista päättäminen
Puolustusministeriö päättää puolustusvoimain komentajan tai pääesikunnan esityksestä:
1) pääesikunnan, puolustushaaraesikunnan ja Maanpuolustuskorkeakoulun sijoituspaikasta sekä aluehallinnon esikunnan, sotilaslaitoksen, joukko-osaston tai muun yksikön perustamisesta, sijoituspaikasta ja lakkauttamisesta; ja
2) muistakin kokoonpanojen tai johtosuhteiden muutoksista, joilla on merkittävää yhteiskunnallista, taloudellista tai henkilöstöön liittyvää vaikutusta.
Puolustusvoimain komentajalla on oikeus muilta osin päättää yksityiskohtaisista kokoonpanoista ja johtosuhteista. Puolustusministeriö tulee pitää tietoisena näitä asioita koskevasta valmistelusta. Toimivallan jaosta puolustusministeriön ja puolustusvoimain komentajan välillä voidaan säätää tarkemmin puolustusministeriön asetuksella.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun kokoonpanon lisäksi valmiuden kohottamista varten perustettavasta kokoonpanosta ja johtosuhteista päätetään jäljempänä tässä laissa tarkoitettuna sotilaskäskyasiana."
Eihän tuossa tosin säädetä että itse ministeri päättää, mutta jäävänneekö Walliin itseään tässä asiassa? Väitän että ei. On hän sen verran kova heppu ettei nyt enää voi antaa periksi, koska jääväämällä itsensä tässä vaiheessa tulisi hän todistaneensa itsensä esteelliseksi jo menneessä UTVA:n esittelyssä ja tulihan sitä vähän uhitelluksi jopa persuille ihan telkkarisakin ties minkä karkailusta.
Okieuskansleri ehtii varmaankin ratkaista kysymyksen Wallinin esteellisyydestä ennen PM:n päätöstä - ja sen päätöksen sisällön jo kyllä tietää.
Kiitos tästä. Minusta molemmat asiat varuskunta- ja asunto-asia pitää pöyhiä loppuun asti, eikä jättää villaiselle puolitielle.
En tiennyt blogissasi mainitsemaasi seikkaa, että Finnair maksaa vuokran, se minusta muuttaa asian luonnetta ratkaisevasti, vaikka sinällään Ilmarisen ei olisi pitänyt ostaa asuntoa. Eläkeyhtiöiden pitää sijoitustoimissaan keskittyä perustehtävään, eikä rönsyillä näin.
Näin varmaan onkin. Okan ratkaisu tulee kyllä olemaan mielenkintoista luettavaa. Sitten jäin pohtimaan sitä, että mahtaakohan tuo RKP:n läänitysten ylin puolustaja kysyä Oka:lta näin etukäteen neuvoa esteellisyydestään tuossa kesällä päätettäväkseen tulevassa kokoonpanomuutosasiassa?
Olen edelleen sitä mieltä, että herra on ollut esteellinen yleislausekkeen perusteella käsittelemään koko asiaa.
Odotinkin, milloin JV ryhtyy puimaan Mika Vehviläisen asuntoasiaa.
MV on saanut asunnostaan reilua ylihintaa, joka takuulla on ollut tai sen olisi pitänyt olla sekä MV:n että Ilmarisen tiedossa.
Tulkintani on, että maksamalla asunnosta selkeän ylihinnan Ilmarinen syyllistyi lahjontaan, MV lahjoman vastaanottamiseen.
Pihalle vaan, ja heti.
Case Holmlund kuvaa tarkkaan todellista "maan tapaa": selkärangatonta oman edun tavoittelua, vastenmielistä kähmintää ja suhmurointia.
"Suomessa puhutaan "maan tavasta", kun on kysymys ilmiselvästä korruptiosta."
Ehkäpä puhuttaisiin vähemmän jos tiedettäisiin sanan (eräs) alkuperä:
Ylikankaan Nuijasodan mukaan sitä ja ilmausta suomalainen tapa käyttivät Klaus Flemingin huovit kun perivät talonpojilta laittoman suuria linnaleirikorvauksia.
--Hyvän hallinnon sisällöstä ei sitä vastoin ole olemassa vastaavia oikeuslähteitä.
Eipä niin, koska ”hyvä hallinto” on alun perin kehitysyhteistyöjargoniaa! Käsitteen lanseerasi Maailmanpankki vuonna 1989 julkaisemassaan raportissa ”Sub-Saharan Africa: From Crisis to Sustainable Growth”. Sana on luonteeltaan eufemismi; sillä haluttiin kiertää pankin mandaatin vastainen poliittinen interventio. Terminä hieman epämääräinen ja tulkinnanvarainen, mutta se sisältää neljä perusperiaatetta: läpinäkyvyys, tilivelvollisuus, lainmukaisuus ja osallistuminen (kansalaisten).
Afrikka on alkukoti tässäkin suhteessa!
"Keskustelussa ovat ponnahtaneet esiin sellaiset asiat kuin jääviys, korruptio ja moraalikato, epäasiallisina hallintotapoina esimerkiksi poliittiset virkanimitykset, hyvä veli-verkostojen lonkerot sekä valtionyhtiöiden, pörssiyhtiöiden ja työeläkelaitosten johtajien keinottelu ja keplottelu täysin kohtuuttomilta tuntuvien etujen hankinnassa."
Näkisin tässä kuitenkin suuren toivon: tuo keskustelu tuskin voi johtaa lopputulokseen, että valtakunnassa kaikki hyvin ja tuo käytäntö on OK.
Tilanne on mittaamattoman parempi kuin muutama vuosi/vuosikymmen sitten, jolloin nostimme rintamme rottingille, että meillä ei virkamiehiä voi lahjoa eikä poliisi ota sakkoja käteisellä niinkuin hyi-naaparimaassa. Samaan aikaan hyvä veli -korruptio ja kaavoituspoliittinen lehmakauppa juhli.
Eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu valvoa hyvän hallinnon toteutumista viranomaisissa.
Hyvää hallintoa koskevia kanteluratkaisuja löytyy sekä Oka:n että EOA:n tiedotteista pilvin pimein. Löysin haulla "hyvä hallinto" EOA:n sähköisestä tiedotearkistosta kaikkiaan 785 ratkaisua, jossa oli otettu kantaa hyvään hallintoon, Oka:n ratkaisutietokannasta puolestaan löytyi mainittuja ratkaisuja 526 kpl.
EOA:n sähköisestä tekstiarkistosta löytynee moninkertainen määrä asiasanalla hyvä hallinto ratkaistua asiaa, tiettävästi tapauksia on reilut 3 000.
Hyvä hallinto on siis aivan jokapäiväistä leipää laillisuusvalvonnassa, jonka parissa kymmenet valvontavirkamiehet ja esittelijät puuhastelevat.
Mutta, mutta. Miksi tämä hallinto ei sitten koskaan näytä kehittyvän käytännössä paremmaksi, vaan kantelutapauksia tulee koko ajan vain lisää ja lisää?
Siis: mitä enemmän EOA ja OKa ratkaisevat hyvää hallintoa tai sen puuttumista koskevia tapauksia, sitä huonommaksi hallinto vain muuttuu ainakin mikäli on uskominen kantelutulvaan.
Minusta vastaus on yksinkertaisesti se, että EOA:n ja Oka:n valvonta on niin lepsua, ettei sen avulla ole saatu kitketyksi pois edes hallinnon keskeisiä puutteita kuten esimerkiksi kuulemisessa, päätöksen perustelemisessa ja asiakirjajulkisuudessa jatkuvasti esiintyviä virheitä.
EOA ja Oka ikään kuin vain rekisteröivät, toki esittelijöiden voimin huolellisesti perustellen, kaikki virhetapaukset, mutta siihen tämä valvonta sitten tuppaa yleensä aina myös jäämään. Säännönmukaista on, että todettu virhe ei johda mihinkään seuraamukseen virheen tehnyttä virkamiestä tai virastoa kohtaa. Virhe vain todetaan ja piste. Seuraamuksena EOA ja Oka pitävät "käsityksen lausumista", mutta eihän se tietenkään ole mikään seuraamus!
Kun edes huomautusta, varoituksesta puhumattakaan ei raaskita antaa, niin käytäntö hallinnossa jatkuu aina vaan entisenlaisena.
Siis kaikkea muuta kuin "hyvänä."
Aivan samaa hyssyttelykäytäntöä noudatti myös ministeri Heidi Hautala Mika Vehviläisen asuntokauppa-asiassa. Ensin ministeri hieman omaa profiiliaan kohottaakseen julmisteli eduskunnan edessä, kun tv-kamerat olivat paikalla, mutta sitten kun hän tapasi nämä hyvät veljet järjestämässään palaverissa, hän tyytyikin vain "soo soo" -soperrukseen.
Siis aivan kuten EOA ja Oka omissa päätöksissään, myös ministeri tyytyi ainoastaan lausumaan vain "vienon käsityksensä."
Tästäkös Mika ja Harri vain naureskelevat partaansa, ja naurun hyrske on kuultavissa myös muissa valtion yhtiöissä.
Vaikken kannatakaan poliittisia virkanimityksiä ymmärrän tiettyyn mittaan saakka sen, että voittanut poliittinen suuntaus haluaa nimittää myös sen ajatussuunnan virkamiehiä varmistaakseen asioiden asianmukaisena pitämänsä valmistelun ja päätösten täytäntöönpanon. Eivät "puolueettomat" virkamiehetkään aina enkeleitä ole.
Olisiko sen vuoksi parempi määrätä tietyt virat avoimesti määräaikaisiksi ja poliittisiksi?
Jos virka täytetään poliittisesti siksi, että halutaan palkita puolueen "uskollisia sotureita" kyse on silkasta korruptiosta.
Suomen kielen sanavaraston suppeus on johtanut siihen, että hyvästä hallinnosta puhuttaessa saatetaan tarkoittaa kahta aivan erilaista asiaa. Yritysmaailman "Good Corporate Governance" tarkoittaa konsernien ja yhtiöiden johtamisen hyviä käytäntöjä, kun taas varsinainen hyvä hallinto eli "Good Administration" tai "Good Administrative Behaviour" viittaa julkista valtaa käyttävien viranomaisten toimintaan suhteessa asianosaisiin ja muihin kansalaisiin. Tämä jälkimmäinen ei siis ollenkaan liity yhtiöiden, ei edes valtionyhtiöiden, bisnestoimintaan. Kaksi aivan eri koodistoa joka tapauksessa.
Saamatonta sakkia nama suomalaiset.
Ranskassa sentaan joku Strauss-Kahn on ehka osallisena kansainvalisessa prostituutioringissa, jonka kautta Ranskan suuret vientiyhtiot pitavat ulkomaisia nokkamiehiaan lyontikunnossa; yolla ja paivalla.
Tiedammekohan viela ihan kaikkea suomalaisista corruptio ja prostituutiokuvioista? Ettei vaan
Pietarissa saunotettaisi ja muutenkin pidettaisi hyvana...
Kuten blogikirjoituksen kohdissa 5 ja 6 mainitsin, hyvän hallinnon käsitteen kohde ja sisältö toki vaihtelee mm. sen mukaan, onko kyse yrityselämän hallinnosta vai julkishallinnosta.
Vaikka tällä perusteella käytetään erinimisiä käsitteitä eli "Good Corporate Governance" ja "Good Administrative Behaviour," lienee molemmissa mainituissa "hyvissä" kyse silti paljolti samanlaisista ominaisuuksista.
Ainakin Pietarista, ent. Leningradista, on kyllä aina löytynyt hyviä "pitoja"...
Jos pelkkä valvonta ei riitä, niin auttaisiko vahvempi lääke: kriminalisointi? Tekevätkö ihmiset hyveellisiä tekoja pakosta vai vapaasta tahdosta?
Jos virkamiehen hyvän hallinnon vastainen menettely toteuttaa virkavelvollisuuden rikkomisen, niin sehän on jo nykyisin rangaistava teko, myös tuottamuksellisena tekona.
Mutta kuten on nähty, niin eiväthän uudet tai edes nykyisetkään kriminalisointi mitään auta, jollei ole ketään syyttäjää tai syytemääräyksen antajaa, joka haluaa saattaa lainrikkojat vastuuseen. Ei tuomioistuin rankaise ketään, jollei syytetä.
En kyllä kannata uusia kriminalisointeja muutenkaan.
Se on "tolvasten" hommaa, hehän pitävät kunnallisia ja jopa yksityisiä parkkimaksuja sakkoina!
Laillisuusvalvonnan pitäisi olla paljon pontevampaa, mikä tarkoittaa mm. sitä, että huomautuksia ja varoituksia pitäisi jaella nykyistä enemmän.
Annettuihin julkisiin tiedotteisiin, jotka nyt annetaan aina anonyymeinä, töpänneen virkamiehen nimi näkyviin, niin eivätköhän alkaisi hieman kunnioittaa oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen hommaa.
Edilexin asiasanahakemistossa mainitaan kymmenkunta säädöstä, joissa on säännöksiä hyvästä hallinnosta. Perustuslain ja hallintolain lisäksi näitä ovat esim. kansalaisuuslaki, kansanterveyslaki ja Saamen kielilaki.
Hyvästä hallinnosta on julkaistu kirjojakin, esim. Ida Koiviston väitöskirja Hyvän hallinnon muunnelmat (2011), Olli Mäenpään kirja Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet (2010) ja Veli-Pekka Hautamäen kirja Hyvän hallinnon toteuttaminen. Artikkeleja teemasta mainitaan ko. luettelossa parikymmentä, mm. Jukka Mähösen kirjoitus The Finnish position on corporate governance.
Tässä yksi esimerkki oikeuskanslerin päätösten näennäisestä "julmistelusta", mutta tosiasiallisesta hampaattomuudesta. Ko. oikeuskanslerin päätöksestä oli tänään uutinen mm. HS:ssa. Jaakko Jonkka kirjoittaa päätöksensä "loppuhuipentumana" näin:
- Entisen työministeriön (nykyisen työ- ja elinkeinoministeriön) menettelyn osalta totean, että
säädettäessä perustuslain 80 §:n mukaisesti lailla yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perus-
teista tulisi laista riittävän tarkasti ilmetä, mihin yksilö on oikeutettu ja velvoitettu. Tämä edel-
lyttää sitä, että lainsäätäjän tarkoitus ilmenee selkeästi ja mahdollisimman yhdenmukaisesti
sekä lain sanamuodosta että perusteluista. Ottaen huomion sen, mitä edellä on lausuttu vuonna
2004 tehdyn työttömyysturvalain muutoksen virheellisestä valmistelusta ja sen jälkeisestä so-
veltamiskäytännöstä sekä asiassa aiheutuneista vaikeuksista työmarkkinatuen hakijoiden
toimeentulolle, kiinnitän työ- ja elinkeinoministeriön vakavaa huomiota lainvalmistelussa ja -soveltamisessa vaadittavaan huolellisuuteen ja tarkkuuteen.
Entisen ministerin Astrid Thorsin toiminnan osalta huomio kiinnittyy siihen, että ministerin
tulisi pyrkiä varovaisuuteen haastatteluja antaessaan ja erityisesti lausuessaan käsityksiä asiois-
ta, jotka eivät kuulu hänen toimialaansa, jotta lausumiin ei sisältyisi sellaista, jonka lainmukai-
suutta voidaan jälkikäteen arvioida kriittisesti. Valtioneuvoston jäsenenä ministerin lausumilla
on painoa ja oikeudellisesti tulkinnalliset lausumat saattavat hämmentää viranomaisia, virka-
miehiä ja hallinnossa asioivia.
Totean, että asiassa ei ole ilmennyt muuta sellaista, johon minun pitäisi laillisuusvalvonnassa
puuttua.
Edellä esitettyjen lausumien saattamiseksi asianomaisten tietoon lähetän jäljennöksen tästä
päätöksestä työ- ja elinkeinoministeriölle, Kansaneläkelaitokselle sekä entiselle ministerille
Astrid Thorsille.
---
So what, voidaan kysyä. Mikä merkitys ko. päätöksellä mahtaa olla?
Astridille tuskin minkäänlaista vaikutusta. Ei myöskään ministeriölle tai KELA:lle.
Päätöksessä ei mainita yhdenkään virkamiehen nimeä. Eivät ministeriöt ja kelat valmistele lakeja, vaan ao. virkamiehet.
--Suomen laki ei tunne sanaa korruptio eikä korruptiota ole käsitteenäkään virallisesti määritelty; korruptiota ei taida olla Suomessa juuri edes tutkittu.
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan?
Suomi on kuitenkin allekirjoittanut ja ratifioinut kaikki merkittävät korruption vastaiset kv. sopimukset muun muassa Korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen (2006), jonka täytäntöönpanoa arvioitiin viime vuonna. Suomea koskevan hallitusten välisen vertaisarvioinnin suorittivat Kreikka ja Tunisia.
Raportin yleisissä havainnoissa todetaan muun muassa, että:
Suomessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että maassa on hyvin vähän korruptiota. Korruption vähäisyys selittyy yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja institutionaalisten tekijöiden yhdistelmällä. Parhaillaan keskustellaan siitä, missä määrin virkamiesten toimintaan vaikuttaa hyvä veli -verkostona tunnettu vähemmän ilmeinen ja suora käyttäytymismalli, jossa suositaan toista epävirallisten suhteiden perusteella.
Yleisesti ottaen kotimaiset rakenteet toimivat hyvin. Suurin haaste lähivuosina on varmistua siitä, että näin jatkuu. Vuonna 2002 oikeusministeriö perusti korruption vastaisen yhteistyöverkoston, joka tuo yhteen tärkeimpien viranomaisten sekä muiden sidosryhmien (yksityinen sektori, kansalaisyhteiskunta ja tiedeyhteisö) edustajia toimielinten välisen koordinoinnin ja tietoisuuden lisäämisen varmistamiseksi. On toivottavaa, että kyseinen verkosto muodostaa liikkeelle panevan voiman tulevissa yrityksissä hienosäätää Suomen oikeudellista ja institutionaalista korruption vastaista rakennetta
Suomelle esitetään myös 19 suositusta muun muassa keskusrikospoliisin resurssien lisääminen, ilmiantajien suojelun parantaminen, virkamiesten ilmoitusvelvollisuuden säätäminen, kriminalisointi kansanedustajan osalta viran väärinkäytöksestä, vaikutusvallan kauppaamisen kriminalisointi ja kansanedustajan lahjonnan rikosasteikon koventaminen.
Hyvä veli -verkostojen lonkerot voivat ulottua myös tuomioistuimiin, aina ylimpiin instansseihin asti.
Välimiesmenettely muodosta oivallisen kasvualustan HV-verkoston kehittymiselle esimerkiksi korkeimmassa oikeudessa.
Ylimmät tuomarit ottavat hyvin mieluusti vastaan välimiestehtäviä ja jotkut heistä panevat välimiespalkkioilla todella rahoiksi, jopa niin, että jonakin vuonna oikeusneuvokselle maksetut välimiespalkkiot voivat olla jopa kolmin tai nelinkertaisia virkapalkkaan verrattuna, vaikka kyseessä on vain sivutoimi.
Välimiesjutut on yritysten välisiä oikeusriitoja, joissa ovat usein suuret rahat pelissä. Yritykset eivät itse käytännössä valitse välimiehiä vaan valinnan suorittavat yritysten käyttämät, tavallisesti suuret asianajotoimistot ja niissä tietyt ns. huippuasianajajat. Nämä tuntevat yleensä jo entuudestaan välimiehiä tai rekrytoivat sopivia tuomareita välimiesjuttuihin. Muodostuu piiri, hyvä veli -verkosto, joka sanattomin sopimuksin edistää toistensa asioita.
Yksi esimerkki: kun nämä yritykset ja nuo asianajotoimistot hakevat KKO:lta valituslupaa, voi lupa irrota, varsinkin jos lupajaostossa sattuu istumaan "hyviä veljiä", kohtuullisen vaivattomasti, vaikka valitusluvat ovat muuten kiven alla; vain 5-6 prosentissa kaikista haetuissa tapauksissa myönnetään valituslupa. Ymmärtäväinen luvanmyöntäjä voidaan palkita uudella välimiestehtävällä jne.
Ei ole tietenkään mikään sattuma, että välimiesjutuissa joko advokaatteina tai välimiehinä toimivat asianajajat ovat aina etusijalla, kun KKO päättää rekrytoida jäsenekseen uuden asianajajakokemusta omaavan lakimiehen.
Rikosasianajaja häviää näissä karkeloissa aina välimiesasianajajalle.
Pieni piiri pyörii, välimiesjuristit siinä hyörii.
Merkittävä epäkohta tässä pyörityksessä on se, että me emme tiedä, mitkä ovat ne yksittäiset oikeusjutut, joissa esim. KKO:n jäsenet toimivat välimiehinä, eli ketkä ovat näiden juttujen asianosaisia ja mitkä asianajotoistot edustavat yrityksiä niissä ja siis nimeävät välimiehiä tehtäviinsä.
Lainsäätäjä on suuressa viisaudessaan nähnyt oikeaksi julistaa ko. tiedot salaisiksi. Hyvä veli -verkostot saavat siten kaikessa rauhassa juurtua tuomioistuinlaitoksen huipulle. Verkosto on saanut kiedotuksi myös lainsäätäjän seitteihinsä.
Hallintohumpuuki tai humpuukihallinto hienompi ilmaisu verkostoituminen.
Kuntien liikelaitoistamisen seurauksena syntyi verkostoituminen määrättyjen yritysten ja kaupunginjohtatajien virka ja luottamusmiesten välille yhteinen ja yleinen etu josta yhdessä päätetään ja valvotaan.
Veronmaksajan mahdollisuus on valittaa laittomista päätöksistä.
Päättäjien röyhkeydellä ei näytä olevan minkäänlaisia rajoja!
Oikeus"hallinnon" menettelystä vielä yksi piirre. Törmäsin tässä muutama vuosi sitten siihen, että oikeuslaitoksessa tuomarina toimiva korkea tuomari oli saanut "vinkin" konkurssipesän hoitajaksi tai oikeuden pesänjakajaksi määräämältä asianajajalta, että nyt "istuvalle" tuomarille tarjoutuisi hyvä tilaisuus ostaa edullisesti pesästä arvokas merenrantahuvila. Ja eikös vain- kaupat olivat syntyneet sulassa sovussa.
Tämäkin tapaus osoittaa, miten hyvä veli-järjestelmä saattaa toimia oikeus"hallinnossa" ilman välimiesmenettelyäkin. Tavat toimia "omaan pussiin" ja saada etuisuuksia ovat moninaisia.
Ajatellaan vielä, että kun ja jos tässäkin tapauksessa merenrantatontin myynyt asianajaja menee oikeuteen, jossa oikeutta istuu tontin ostajana toiminut tuomari, niin onko jutun vastapuolella mitään mahdollisuutta voittaa juttua? Mitä luulette?
Olisikohan oikeus"hallinnon" korkea aika käynnistää todella erilaisten korruptiomenettelyiden selvitys, koska esimerkkejä, joihin väärinkäytöksiä saattaa liittyä, on paljon!
Eipä noihin Irvinin mainitsemiin hyvä veli -junailuihin ja kähmintöihin viranomaisen koira viran puolesta milloinkaan haukahtele!
Suomi on omituinen valtio siinäkin suhteessa, että meillä ei laissa edes tunneta tuomareiden kurinpitomenettelyä eikä kurinpitorangaistuksia.
Reilut kymmenkunta vuotta sitten tällaista yritettiin kyllä puuhata, mutta tämäkin uudistus kaatui - valtiosääntöoppineiden vastustukseen, kuinkas muuten. Perusteena oli, että eihän moinen sovi "riippumattomille" tuomareille.
Erään johtavan valtiosääntötieteilijän rouva muuten sattui istumaan tuomarina siellä kaikkein pyhimmässä.
Hyvä veli on semmonen velikulta joka on saanut asenteet ennen syntymäänsä.
Hänellä on sama sisällissodan dementoima kulttuurikäsitys kuin Yle:llä ja HS:llä: "On kuljettava niin yhtä jalkaa, että veljestä ei tule vihollista".
Virallinen propaganda puhuu hiljaisen perimätiedon hyödyntämisestä.
Mutta nyt ladulle.Ihana valo. Hauska latinalaisperäinen sana "lumi" (mon.) tarkoittaa italiaksi valoisuutta, "lume" (yks.) valoa, esim. il secolo del luminoso, valistuksen vuosisata. Olisiko se nyt tulossa tänne läntisen ajattelun peräsuoleksi sanottuun?
Ministeri Heidi Hautala totesi viime perjantaina, tavattuaan "pahat pojat" eli MIka Vehviläisen ja Harri Sailaksen, että Finnairin johtaman Vehviksen sekä Sailaksen johtaman työeläkeyhtiö Ilmarisen välinen asuntojärjestely on ihan ok ja hyvän hallintotavan mukainen.
Tänään Hautala on taas sitä mieltä, että tällaista järjestelyä ei pitäisi olla ja että hän tarkasteli asiaa ja hyvää hallintotapaa viime viikolla "liian kapeasti"!
On tässä meillä ministereitä!
Toinen ministeri eli Maria Guzenina-Richardson sekoilee, sohlaa ja sooloilee joka arkipäivä erilaisten kysymysten kimpussa ja vetää aivan omaa linjaansa, joka poikkeaa täysin hallituksen kannoista. Hänen Valviran johtoa koskeva sekoilunsakin on vielä hyvässä muistissa.
Enpä kehtaa pilkata Hautalaa tuuliviiriksi, sillä tuuliviiri ei kääntyile, vaan tuuli. Hautala lukee kuitenkin taitavasti tuulen suunnanmuutoksia, kun myönsi YLE:n Aamu-tv:ssä, että ”Saamani arvostelu on aivan asianmukaista siitä, että olen mennyt tulkitsemaan hyvää hallintotapaa aivan liian kapeasti.
Omistajaohajusyksikön päällikkönä on OTT Pekka Timonen. Hänellä on 17 alaista huolehtimassa omistajaohjauksen ja hyvän hallinnon sujumisesta. Kysyä sopii, miksi OTT Pekka Timonen ei tule julkisuuteen selittämään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään?
No, Timonenhan on Finnairin hallituksen jäsen.
Tuskinpa T moittii Finnairin toimitusjohtajaa ja Finnairin hallituksen puheenjohtajaa.
Kuka muuten mahtaa valita ne valtion omistajahallinnon virkamiehet, jotka pääsevät valtion omistamien yhtiöiden hallituksiin (palkanlisähän tuossa on melkoinen)?
"Kysyä sopii, miksi OTT Pekka Timonen ei tule julkisuuteen selittämään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään?"
Varmaan kukaan journalisti ei ole hoksannut edes kysyä Timoselta tästä(kään) asiasta mitään.
Sauli Niinistö on valinnut kabinettinsa. Kaikki UM:stä tai SM:stä! Halosen aikaiset jäsenet saivat väistyä, mikä onkin oikein. Nyt myös juridinen neuvonantaja Jukka Lindstedt saa etsiä uusia töitä.
Jonkka: Syyttäjä johtamaan esitutkintaa
http://bit.ly/wNiRnk
Finnairin Vehviläinen ilmoitti, että hänellä oli useita ostajia asunnolleen, mutta koska hän halusi toimia suomalaisen hyvän hallinnon edellyttävällä tavalla, hän tietenkin päätyi myymään asuntonsa juuri Ilmariselle. Toinen vaihtoehto on, ettei mitään ostajia ollut ja asiat nyt vain hoidettiin kuten ennenkin.
Miten niin ennenkin? Ilmarisella on riittänyt uskoa Finnairin eri projekteihin siitä saakka, kun Finnair purki eläkesäätiönsä ilmariseen vuonna 2005. Eräs tällaisista "täysin liiketaloudellisin perustein" tehdyistä sijoituksista on investointi Finnairin verojen ja lentäjien työehtosopimuksen kiertämiseksi perustamaan rahtilentoyhtiöön, Nordic Global Airlinesiin, jossa Finnairin lisäksi muita osaomistajia ovat juuri Ilmarinen ja amerikkalainen Neff capital management.
Olisikohan Finnairin oma eläkesäätiö sijoittanut tällaiseen Nordic Global Airlinesiin? Epäilen, sillä eläkesäätiössä oli luonnollisesti henkilöstön edustus ja osa eläkesäätiön varoista lienee luettava henkilöstön rahoiksi ainakin lisäeläketurvan osalta. Näitä varoja Finnair käskyttää nyt Ilmarisessa.
Tosiasiallinen määräysvalta näiden työeläkeyhtiöiden varoihin näyttäisi olevan juuri suurimmilla asiakkailla, jotka voivat vaatia oman pääoman ehtoisia sijoituksia kalliiden työeläkelainojen sijaan aina tarvittaessa. Tähän järjestelyyn kuuluu osaltaan tämä asiakasyritysten toimitusjohtajien valvonta työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä. Finnairin edellinen toimitusjohtaja, Jukka Hienonen, oli Vehviläisen edeltäjä Ilmarisessa. Ei se mitään sattumaa ole, että Vehviläinen siellä istuu.
Finnairin eläkesäätiö taisi muuten sisältää melko pulleat eläkevastuut erilaisten, erittäin ruhtinaallisten lisäeläketurvajärjestelyiden muodossa. Minulla on paha tunne, että Finnair ei itse näistä vastuistaan olisi koskaan selvinnytkään. Nyt ne sosialisoitiin kaikkien tuhlaavaan eläkejärjestelmään pakotettujen pienyrityksien ja heidän henkilöstön maksettavaksi.
Ministeri Hautala voisi siis kysellä julkisuudessa miten omistajaohjausyksikön päälliköllä on tällainen kaksoisrooli - valvoo hyvää hallintoa ja istuu itse Finnairin toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan samassa pöydässä?
Olikohan se OTT Timonen, joka järjesti pika pikaa palaverin ministerin ja "meidän poikien kesken"? Pojat (Timonen, Vehviläinen, Sailas) kertoivat sitten tyttelille miten "TÄÄ SOVITTIIN KLUBILLA, ÄLÄ TUU TÄHÄN NYT SEKOILEE!"
Tämä kirjoitus pitäisi sen tulevan löytymisen helpottamiseksi merkitä palsturin tunnistevalikosta löytyvällä "korppi korpin silmää" -tunnisteella.
Blogisti kirjoitti jälleen välimiesmenettelelyistä. Tällä hetkellä merkittävin suomalainen oikeudenkäynti on saanut olla täysin julkisuudelta piilossa. Nimittäin Olkiluodon uuden ydinvoimalan viivästymiseen liittyvä miljardijuttu. Kukaan ei tunnu tietävän missä oikeutta käydään, ketkä ovat asianosaisia ja kuka heitä avustaa eikä sitä ketkä toimivat asiassa välimiehinä.
Kaksi on korppia, joita ei jätetä -Ruotsin kuningas ja Kiinan kommunistinen puolue.
Niinpä keskustan johto menee tänään Kiinaan vahvistamaan siteitä diktatuuriin.
Sama tannerilainen virkahöykytys täällä jatkuu.
Pääjohtaja Mika Vehviläisen ja Ilmarisen välinen sopimus V:n asunnon myymisestä ja asunnon takaisinostamisesta on heti julkistettava.
V ilmoitti asunnon myymisen syyksi, ettei hänen perheensä tarvinnut lasten kotoamuuton vuoksi niin suurta asuntoa kuin asunto on. Tästä herää kysymys,miksi V jäi kuitenkin asumaan asuntoon vuokralle, vaikka se oli hänen perheelleen liian suuri. V:n perustelut ovat siis tältä osin täysin tekaistuja ja valheellisia.
V ilmoitti tienneensä myös, että asiasta nousee "kohu". Tämä ei voi pitää mitenkään paikkaansa. Jokainen vähänkin taitava yritysjohtaja haluaa nimenomaan välttää tällaisia "kohuja", eikä suinkaan pyrkiä aiheuttamaan kohuja.
Väite hyvän hallintotavan vastaisesta toimimisesta on asiakonaisuus huomioon ottaen valhe jo sitäkin syystä, koska ILmarinen ei käsitellyt asiaa yhtiön hallituksen kokouksessa ennen kauppakirjan tekoa.
Kauppalehden mukaan ILmarisen hallitus käsittelee asuntokauppaa nyt jälkikäteen ensi viikolla. Asia olisi pitänyt käsitellä Ilmarisen hallituksessa ennen kauppakirjan allekirjoittamista jo senkin takia, että osapuolet tiesivät etukäteen, että asiasta "nousee kohu".
V:n ja Ilmarisen välinen kauppakirja tulee julkistaa yleisen edun nimissä ja koska on syytä epäillä, ettei hyvä hallintotapa toteudu.
Julkistaminen on tehtävä varsinkin sen vuoksi, että kauppakirjassa on sovittu V:n oikeudesta ostaa asunto takaisin jossakin vaiheessa. Tietysti kauppakirjassa on sovittu, millä hinnalla V voi ostaa asunnon takaisin.
Olisi myös selvitettävä, onko ILmarisella yleensäkin tapana myydä asuntoja, joiden määrää yhtiö ei suostu ilmoittamaan, sillä sopimuksella, että myyjällä on oikeus ostaa myymänsä asunto takaisin.
Onpa Ilmarisen asuntokauppa saanut ihmeellisiä muotoja. Jos myydyt asunnot voidaan ostaa takaisin, lienee kysymys pikemminkin asunnon lainamisesta eikä myymisestä.
Valtion omistuksenohjauksesta vastaavan ministeri Heidi Hautalan toiminta asiassa on käsittämätöntä. Hautala on jo nyt kompastunut Finnairiin.
Hän myöntää tutkineensa V:n asian jääviyden "liian ohuesti" ja samaan aikaan hän runnaa Finnairin valtionosuuden myymistä yksityiselle lentoyhtiölle, vaikka tätä asiaa ei ole käsitelty edes maan hallituksessa.
Jos minä olisin ministeri, niin olisin toki varmistanut muultakin kuin kokoomukselta, että valtion osuudella on laaja hallituksen hyväksyntä.
Karmea juttu on myös OTT Pekka Timosen toiminta koko Finnair-asiassa. On tosiaankin ilmeistä, että Timonen on "takapiruna" pannut Hautalan hyväksymään liian "ohuin perusteluin" sekä V:n ja ILmarisen välisen asuntokaupan oikeeellisuuden ja nyt vielä saanut Hautalan asialle, jotta Hautala lähtee julkisesti ehdottamaan, että valtio myisi osutensa yhtiöstä jollekin toiselle lentoyhtiölle.
Ei ihme, että Finnairin henkilökunta on ihmeisssään ja lamaantunut yhtiön päjohtajan suhmuroinnin sekä Hautalan ja Timosen toiminnan johdosta!
Et voilà!
Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta. Pari pointtia lisukkeeksi.
Blogin 26. kohta oli osuva eli viittaus Braxin toiminnan ristiriitaisuuteen. Brax ei tietenkään toiminut tietoisesti ristiriitaisesti - eihän hän olisi sanonut noin jos olisi tajunnut. Tähän liittyy pointtini: juttelin erään korruptio-asiantuntijan kanssa ja hän kertoi, että korruptioon voi kuulua eräänlainen "vauhtisokeus". Tällä hän tarkoitti sitä, että kyseenalaiseen toimintaan osallistuneet saattavat ajan kuluessa sokeutua toiminnalleen ja pitää sitä "normaalina". Näinhän Brax juuri teki: katsoi, että tietty asia oli "perinteisesti sovittu" tietyllä tavalla. Tämä on mielestäni merkittävä ongelma: ei edes tajuta oman toiminnan kyseenalaisuutta.
Tähän liittyy toinen pointtini. Eräs kansanedustaja vihjasi kerran, että jos haluaa vaikuttaa lain sisältöön ei pitäisi kovin kärkkäästi arvostella lainsäädäntöprosessia. ("Kirosanojen määrä on käänteisesti verrannollinen lopputulokseen" tai jotain tuohon suuntaan.) Erikoinen näkemys kansanedustajalla demokratiasta erityisesti, jos "kirosanoilla" viitataan lakia valmisteleviin virkamiehiin. Mikä on siis "sovittu käytäntö" lakia valmistelevien virkamiesten ja kansanedustajien välillä? Nalle Wahlroos vertasi esimerkiksi kerran, että EU:n ja Kiinan päätöksenteko ei loppumetreillä poikkea juurikaan toisistaan: molemmissa on pieni ryhmä joka lopulta pääättää asioista (Kiinassa yhden puolueen eliitti, EU:ssa komission johto + pari suurelle yleisölle tuntematonta virkamiestä).
Onneksi korruptio on tutkimusaiheena nouseva.
YLE Finnairin Vehviläinen ei jatka Ilmarisen hallintoneuvostossa
Vehviläisen eroilmoitus hallintoneuvostosta ei riitä. Vehviläinen eroaa vain sen takia, että "rengas hänen ympärillään kiristyy". Vehviläisen ja ILmarisen on selvitettävä asuntokauppa perin pohjin ja erottava myös Finnairin pääjohtajan tehtävistä.
"Finnair on toimittanut tänään valtion omistajaohjausyksikölle yhteenvedon Finnairin ja Ilmarisen kytköksistä ja yhteistyöstä. Selvitystä oli pyytänyt omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.)."
Ja omistajaohjasuyksikössä Finnairin hallituksen jäsen ja omistajaohjausyksikön päällikkö, OTT Pekka Timonen valvoo omia toimiaan! Tämähän on ihan farssi koko juttu!
Eiköhän Pekka Timonen ole kuitenkin valittu Finnairin hallitukseen valvomaan yhtiön enemmistöomistajan Suomen valtion etua
Hallituksen jäsenen rooli on valvoa vain yhtiön etua. Omaistajaohjausyksikön rooli on valvoa hyvää hallintoa. Nämä roolit on vaikea hoitaa samaan aikaan.
Yhtiön etu on yhtä kuin omistajien etu. Valtio omistaa enemmistön Finnairissa ja valtiota edustaa F:n hallituksessa Timonen.
Valtio omistaa enemmistön Finnairista. Valtiota edustaa OTT Timonen. Vehviläisen valinta ja johtajasopimus tehtiin Timosen peukalon alla. Hallituksen puheenjohtajavalinta tehtiin Timosen hyväksymänä. Finnairin selitys omistajaohjausyksikölle kulkee Timosen käsien kautta.
Valtion etu - kukahan sen mahtaa päättää? L'etat c'est moi, sanoi aikanaan kuningaskin Ranskan maalla.
Joka tapauksessa Timosen on hallituksessa pitänyt valvoa edustamansa osakkeenomistajan eli valtion etua.
Siitä, miten hän on tehtävässään onnistunut, en ole sanonut mitään.
Pakollinen eläkevakuutus. Rahat otetaan minulta. Miten Sailas kohtelee minun rahojani, ostaa kaverinsa kämpän. Ja yrittää selittää että sijoitus oli hyvä. VMP. Mitä voin tehdä? Öö - siirtää pakollisen rahastukseni Varmaan. Olisikohan sen korruptoituneisuus edes häveliäämpää..
Menee ehkä asian vierestä mutta menköön.
AAmun lehden mukaan syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen Vaasan kaupungin entisen kaupunginjohtajan jutussa. Kaupunginjohtaja oli ostellut itselleen vaatteita kaupungin luottokortilla yhteensä noin 2.000 euron edestä. Tekoja oli yhteensä seitsemän ja ne ajoittuivat useille vuosille.
Syyttäjä piti tekoja vähisinä.
Näiden faktojen valossa syyttäjän harkintakyky on mielestäni pettänyt pahasti. Jos nuo ovat olennaiset faktat, niin tekoa ei voi omasta mielestäni pitää mitenkään vähäisenä.
Saapa nähdä, puuttuuko ylempi syyttäjä tähän ratkaisuun.
On tässä aikoihin eletty: entinen vihreä oikeusministeri Tuija Brax ilmoittaa:
Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikka kuuluu minulle. Muut koulutetut, kokeneet ja osaavat kansalaiset, älkää vaivautuko! Virka on minun, eikä teidän osaamisellanne ole nyt mitään tekemistä tämän asian kanssa!
Kansan Uutiset:Ilmarinen tilasi House of Travel and Transportation-nimisen talon rakennuttamisen SRV:lta 07/11.Finnair on sitoutunut vuokraamaan toimitilaa ko.rakennuksesta.
"Rakennushanke on Ilmarisen,Finnairin ja SRV:n yhteinen kestävän kehityksen kohde"/SRV-tiedote 07/11.
SRV:n toimitusjohtaja on Jukka Hienonen.
Anonyymi:
"AAmun lehden mukaan syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen Vaasan kaupungin entisen kaupunginjohtajan jutussa".
Tästä nähdään, että mitä isot syyttäjät edellä, niin sitä pienemmät viskaalit perässä.
Kun jonkat ja muut "isot pojat" jakavat isoille kihoille ja ministereille puhtaita papereita sen kun vain kerkiävät, niin pikku syyttäjät ottavat heistä kernaasti oppia - päästäkseen noihin isompiin saappaisiin.
Mutta paikallissyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksestä saa kuka tahansa kannella valtakunnansyyttäjälle.
Ei siis muuta, kun kantelu tai valitus vaan vireille myös tästä Vaasan kaupunginjohtajan tapauksesta!
Otanpa mukaan myös AKT:n Timo Rädyn. Toimiston akat voi pillittää ja valvoa öitään, mutta Timoa ei jätetä. On se niin kova jätkä, että tarvittaessa pysäyttää vaikka koko viennin, p***ele!
jo eronnut ja Venäjällä hänet olisi Media -Hesari- heräsi. OTT Timosen kaksoisrooli on vihdoinkin huomattu. Aamun aviisissa todetaan, että valtion määräämät periaatteet eivät aina olekaan totetuneet Finnairissa, vaikka Timonen on ollut siellä valvomassa "valtion etua".
Oikeusvaltiossa Timonen olisi erotettu. Suomessa hän saanee ylennyksen ja valtiolliset kunniamerkit.
Harva tietää, että OTT Pekka Timonen pyörittää melkoista hyvä veli -verkostoa, sillä omistajaohjausyksikkö käyttää usein taloudellisisa ja jurdisia neuvonanatajia, joiden palkkiot pyörivät kymmenissä, jopa sadoissa tuhansissa euroissa. Timonen on suurten tilintarkastustoimistojen asianajaotoimistojen ja pankkiiriliikkeiden suosikkiasiakkaita. Jos tuli tarttuu takinliepisiin, niin hänellä on monta hyvää veljeä pelastamassa.
Sen lisäksi löytyy vielä hyvät kaverit oikeustieteellisessä tiedekunnassa, esimerkiksi Heikki Halila, jonka kanssa Timonen kirjoitti yhdessä kirjan "Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita".
OTT Pekka Timosen kotijoukoista löytyy myös juridista osaamista, sillä hänen vaimonsa OTT Jaana Norio-Timonen on Hgin yliopiston kauppaoikeuden professori.
Blogisti:
"Joka tapauksessa Timosen on hallituksessa pitänyt valvoa edustamansa osakkeenomistajan eli valtion etua."
Sen sijaan VN periaatepäätös:
"Kun virkamies on valittu hallituksen jäseneksi, noudatetaan hallintolain esteellisyyssäännöksiä.
Hallituksen jäsen edustaa siten tuossa tehtävässään yhtiötä ja
sen kaikkia osakkeenomistajia, eikä ole oikeutettu toimimaan pelkän valtion
omistajaintressin mukaisesti."
En liene kirjoittanut, että Timosen olisi valvottava Finnairissa yksinomaan valtion etua.
OTT Timonen kertoi aikanaan Lakimiesuutisille antamassaan haastattelussa, että "suurin työsarkani onkin alkuun luoda kontaktit kaikkiin niihin avainhenkilöihin, joita en vielä tunne".
http://www.lakimiesuutiset.fi/artikkeli?artid=485
OTT Timonen siis "ymmärsi" heti, että hyvä veli-verkosto on uudessa virassa tarpeellinen.
Noniin, nyt tuli lähtö AKT:n itkupillille; hyväveliverkosto puolustaa jäseniään (todennäköisesti katkeraan) loppuun saakka.
Kyllä työväenliikkeen mieskin osaa!
Lähetä kommentti