1. Blogijutun 547 loppuosassa ihmettelin hieman kansanedustaja Jussi Halla-ahoa koskevan rikosjutun ratkaisun viipymistä korkeimmassa oikeudessa tähän tapaan:
- Kansanedustaja Jussi Halla-aho odottaa korkeimman oikeuden ratkaisua omassa syyteasiassaan. Asiaa on tutkittu ylimmässä oikeusasteessa jo toista vuotta pitkään ja hartaasti. Miksi korkein oikeus ei saa annettua tuomiotaan asiassa? Tuomion antamista on lykätty nyt viime kevään eduskuntavaalien samoin kuin tämän vuoden presidentinvaalien ylitse. Monetko vaalit meidän pitää vielä odottaa, ennen kuin korkein oikeus rohkenee julkistaa ratkaisunsa?
2. Jussi Halla-ahoa kansanryhmän vastaan kiihottamisesta ym. nostettu rikossyyte ratkaistiin Helsingin käräjäoikeudessa 8.9. 2009 annetulla tuomiolla (blogi 8.9.2009). Kiihottamissyyte hylättiin, mutta Halla-aho tuomittiin uskonrauhan rikkomisesta 30:een 11 euron suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 330 euroa.
3. Halla-aho ja syyttäjä valittivat tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Lokakuun lopulla 2010 antamallaan tuomiolla Helsingin hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja Jussi Halla-aho eivät tyytyneet hovioikeuden tuomioon, vaan valittivat ja pyysivät valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Toukokuussa 2011 korkein oikeus sitten myönsi sekä syyttäjälle että Halla-aholle valitusluvan (VL 2011:53).
4. Korkein oikeus ei ole vielä antanut ratkaisua ko. valitusasiassa. Voidaan sanoa, ettei ole vieläkään ratkaissut asiaa, sillä onhan asian käsittely kestänyt korkeimmassa oikeudessa jo melko kauan. No, oikeuden myllyt jauhavat tunnetusti hitaasti, ja ehkä korkein oikeus haluaa vain noudattaa Olaus Petrin tuomarinohjetta, jonka mukaan "tuomari älköön olo ratkaisussaan pikainen." Luulisi kuitenkin, että kansanedustajan ja tärkeän valiokunnan puheenjohtajaa koskeva asia olisi KKO:n kiireellisyyslistalla aika kärjessä. Vertailun vuoksi todettakoon, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka lupasi ratkaista puolustusministeri Stefan Walinista tehdyn kantelun tuotapikaa.
5. Julkisuudessa on toisinaan ihmetelty korkeimman oikeuden samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden kasvottomuutta eli sitä, että ihmiset evät tunne korkeimman oikeuden jäseniä eivätkä edes tiedä, minkänimisiä tuomareita ylimmissä oikeusasteissa istuu kansalaisten juttuja ratkaisemassa. Korkeimman oikeus käsittelee asiat pääasiat kirjallisessa menettelyssä, jolloin edes jutun asianosaiset eivät pääse esittämään asiaansa henkilökohtaisesti oikeuden jäsenille; suullisia käsittelyjä korkein oikeus toimittaa vain noin 10-15 kappaletta vuodessa. Korkeimman hallinto-oikeus on vielä salaisempi oikeusaste; olenkin puolivakavissani ristinyt KHO:n "Euroopan salaisimmaksi tuomioistuimeksi."
6. Oikeusjutun asianosaiset saavat tietää heidän asiansa KKO:ssa ja KHO:ssa ratkaisseiden tuomareiden nimet vasta kirjallisen käsittelyn jälkeen annetuista tuomiosta tai päätöksestä. Tällöin voi sattua, että jutun hävinnyt osapuoli katsoo, että joku kokoonpanoon kuuluvista jäsenistä on jäävi eli esteellinen. Lain mukaan asianosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite ennen käsittelyn päättymistä, mutta jos ja kun KKO:n tai KHO:n käsittely on kirjallinen, ei asianosaisilla ole mahdollisuutta jääviysväitteen esittämiseen. Tunnetuin esimerkki tästä on ns. parveketupakointijuttu, josta olen blogissani kertonut. Toinen on ratkaisu KKO 2012:1, jota olen kommentoinut blogissa n:0 531/19.1.2012.
7. Tuomareiden nimet ovat toki julkista tietoa, joten asianosaisten ohella myös suuri yleisö voi tiedustella asianomaiselta tuomioistuimelta jo etukäteen tietyn asian kokoonpanoon kuuluvien tuomareiden ja esittelijöiden nimiä. Myös asian käsittelyvaiheita koskevat tiedot ovat julkisia.
8. Kysyin äsken korkeimmasta oikeudesta Halla-ahon juttua käsittelevän kokonpanon nimilistaa ja sain vastauksen, jonka mukaan ko. jaoston kokoonpanoon kuluvat oikeusneuvokset Kari Raulos (puheenjohtajana), Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Jukka Sippo. Asian esittelijänä on esittelijäneuvos Jukka Salonen.
9. Halla-ahoa koskeva rikosasia on saamani tiedon mukaan esitelty korkeimmassa oikeudessa 24.1.2012 pidetyssä istunnossa. Lain mukaan asia ratkaistaan esittelyssä, joten asiallisesti päätös Halla-ahon jutussa on nyt siis jo tehty. Esittelyn jälkeen asiakirjat kuitenkin vielä kiertävät kaikilla jäsenillä ja tämän kierron aikana ratkaisu voi vielä joltakin osin tai vaikkapa kokonaankin muuttua siitä, mihin esittelyssä päädyttiin. Jos kierron aikana tapahtuneet muutokset ovat olennaisia, on asiassa yleensä syytä pitää uusi esittely.
10. Voidaan sanoa, että Halla-ahon asian ratkaisu on korkeimmassa perus- ja yleisjuristeihin kuuluvien tuomarien käsissä. Siis niin sanottua "peruskamaa" eli tasavahvaa joukkoa, joista kukaan ei ole esimerkiksi väitellyt tohtoriksi tai edes julkaissut kirjoituksiaan juridisissa ammattilehdissä tai vastaavissa julkaisuissa taikka osallistunut oikeus- ja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.
11. Jos sanotun kokoonpanon jäsenistö pitäisi sijoittaa ryhmiin tai kiintiöihin, joista KKO:n jäseniä on tapana rekrytoida, niin sanoisin, että tuomarikiintiötä edustavat kyseisistä oikeusneuvoksista lähinnä Rajalahti ja Aarnio. Kolme muuta jäsentä lukisin kiintiöön "esittelijät", sillä pääosan urastaan he ovat suorittaneet KKO:n esittelijänä. Toki Poutiaisella ja Sipolla on myös tuomarikokemusta
12. Sitä, mitä tuomareiden sanottu tausta mahdollisesti vaikuttaa suurta yhteiskunnallista merkitystä omaavan Halla-ahon jutun ratkaisuun, on vaikea sanoa, koska emme tiedä, minkälaista ajatusmaailmaa ja yhteiskunnallista näkemystä KKO:n kyseiset tuomarit edustavat tai edustavatko mitään määrättyä suuntausta. Esimerkiksi kunnallispolitiikkaan mainituista jäsenistä on tiettävästi osallistunut vain oikeusneuvos Rajalahti, joka on toiminut lyhyen ajan sdp:n riveistä valittuna kaupunginvaltuutettuna.
19 kommenttia:
Saisiko Jussi tuomion myös kiihottamisrikoksesta?
On hyvä asia, että poliittisesti kuuma Halla-ahon asia ratkaistaan tuollaisessa peruskauraa olevista jäsenistä koostuvassa kokoonpanossa. Kaikki jäsenet päteviä tuomareita.
PersuHakkarainen on kunnostautunut. Ei ollutkaan ainoa järjestäytyneen rikollisuuden invaasioyritys eduskuntaan tuo Elomaiden juttu. Nolo juttu Teuvolle jos, on kuvattu ns. "tilanne päällä", kuten sopii olettaa...
Eikös yksi noista ole entinen skdl:n edustaja.
Onnettoman köykäinen kokoonpano muuten(kin).
Onko muuten missään muualla maailmassa sellaista käytäntöä, että esittelijä tai vastaava law clerk voitaisiin nimittää ylimmän tuomioistuimen jäseneksi suoraan ko. tehtävästä?
Tuntuu suomalaiselta tai ainakin pohjoismaalaiselta erikoisuudelta.
Anonyymi:
"Onko muuten missään muualla maailmassa sellaista käytäntöä, että esittelijä tai vastaava law clerk voitaisiin nimittää ylimmän tuomioistuimen jäseneksi suoraan ko. tehtävästä?
Tuntuu suomalaiselta tai ainakin pohjoismaalaiselta erikoisuudelta".
Hyvä kysymys! En tunne kaikkien maiden ylimpien oikeuksien tuomareiden rekrytointia. Tuntemissani järjestelmissä suomalaismallinen käytäntö on kyllä tuntematon ilmiö.
Ruotsissa oli toki aiemmin voimassa samanlainen käytäntö kuin Suomessa nyt, mutta sielläkään ei ole enää kaiketi vuosikymmeniin KKO:n jäseneksi nimitetty ketään "oman talon" esittelijän virasta.
Suomessakin esittelijän nimittäminen oikeusneuvoksen tai hallintoneuvoksen virkaan on harvinaisempaa kuin ennen, mutta nykyisessäkin KKO:ssa on vielä jokunen jäsen, jotka on tosiasiallisesti nimitetty esittelijän virasta.
Useimpien muiden maiden ylimpien ja myös hovioikeutta vastaavien ylioikeuksien kohdalla kysymys on jo sellaisenaan outo, koska tuomioistuimissa ei edes ole esittelijän virkoja eikä asioita ratkaista kirjallisessa esittelymenettelyssä, kuten tehdään Suomen KKO:ssa ja KHO:ssa.
Muualla siat ratkaistaan pääsääntöisesti ylimpien tuomioistuinten suullisessa käsittelyssä, jolloin esittelijän tehtävät eli asiaesittely kuluu tietenkin asianosaisten advokaateille.
Pauliine Koskelolla ei tunnu olevan halua muuttaa tätä omaperäistä suomalaista käytäntöä.
VKS Matti Nissinen puolusti verkkokolumnissaan poliisivetoista esitutkintaa sanomalla, että se on "suomalainen innovaatio." Ilmeisesti tuomareiden rekrytointi esittelijöiden rivistöstä kuuluu myös suomalaisiin "innovaatioihin".
Todellisuudessa kyse on tietenkin innovaatioiden puutteesta ja asenteesta, joka tiukasti joskus ammoin omaksutuissa kaavoissa, vaikka ympäröivä maailma olisi muuttunut totaalisesti entisistä ajoista.
Esimerkiksi Yhdistyneessä Kuningaskunnassa oikeusasianajajat (barrister, Skotlannissa advocate) tavallaan esittelevät asiat suullisesti ylioikeuden jäsenille.
Oikeusasianajajat ovat ensisijassa "oikeuden puolesta", mitä osoittaa se, että he vannovat eräänlaisen "tuomarinvalan" ennen esiintymisoikeuksien saamista ja se, että he eivät ole suoraan yhteydessä päämiehiin, vaan solicitorin välityksellä.
Jos jätetään nimikkeet sivuun, toiminnallisesti tuomioistuimessa on: tuomarit, esittelijä kummankin partin puolesta ja kummankin partin asianajaja. Lähes kuin Suomessa! Ylioikeuden tuomariksi voi nousta vain esittelijä eli barrister tai advocate. Järjestelmä siis paljon suljetumpi kuin Suomessa. Järjestelmä on myös moninkertaisesti kalliimpi.
Anonyymi näyttäisi ymmärtäneen barristerien aseman aika lailla väärin. He eivät ole mitään ylimmän oikeuden virkamiehiä tai esittelijöitä, kuten tuomioistuinlaitoksen esittelijänviroissa olevat lakimiehet.
Barristerit ovat lakimiestutkinnon jälkeen perusteellisen kolmivuotisen oikeudenkäyntikoulutuksen käyneitä lakimiehiä, joille mainittu koulutuskaan ei vielä automaattisesti takaa pääsyä o-käyntilakimiesten yhdistyksen eli Barin jäseneksi. Baristerit ovat tuomioistuimesta riippumattomia ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka edustavat tai avustavat päämiehiään oikeuden istunnoissa ja valvovat nimenomaan asiakkaansa etua ja oikeutta. He ajavat päämiehensä asiaa ja esittävät tässä tarkoituksessa asian suoraan tuomioistuimen jäsenille.
Kun tuomioistuinten jäseniksi nimitetään vain kokeneita ja päteviä barristerejä, niin ainakin tiedetään, mitä saadaan!
Englantilaiselle järjestelmälle olisi suoranainen kauhistus, jos esimerkiksi ylioikeuden taikka ylimmän oikeuden jäseneksi voitaisiin nimittää lakimies, joka ei ole ollut aiemmin missään tekemisissä oikeusprosessien kanssa.
Suomen korkeimpaan oikeuteen sitä vastoin on nimitetty esim. useita lainsäädäntöneuvoksia, siis hallintovirkamiehiä, jotka eivät ole toimineet päivääkään asianajajana tai tuomarina.
Eipä tuo asia erityisesti näytä viivästyneen. Lupakäsittelyn jälkeen oli kesä. Yksi syksy meni muiden asioiden joukossa. Ehkä laajempia, vaikeampia ja kiireellisempiäkin asioita on virrannut läpi.
Laskeskelin tuolta KKO:n sivujen jäsenten esittelyistä, kuinka monella on esimerkiksi vähintään viiden vuoden tuomarikokemus käräjätuomarin tai hovioikeudenneuvoksen tehtävistä. Esittelijän tointa en tässä epäitsenäisyytensä vuoksi noteerannut.
Ko. tuomarikokemus kriteeri täyttyy vain muutamalla jäsenellä. Jos lisäksi mukaan otetaan ne, joilla on itsenäistä oikeuslaitoskokemusta asianajajana, päästään ehkä noin seitsemään jäseneen.
Selvä enemmistö on kuitenkin sellaisia, joiden tuomari- tai asianajokokemus on ollut huomattavan vähäistä KKO:hon tultaessa.
Erikoista. Tämä osoittaa sen, ettei pitkäaikainen ansiokas tuomarina toimiminen ole erityisen suuri ansio KKO:n näkökulmasta. Sen sijaan lainsäädäntöpuuhastelu tai KKO:n esittelijänä toimiminen on usein suurempi meriitti.
Niin, kesät ja kesälomathan ovat tunnetusti pitkiä KKO:ssa ja hovioikeuksissa!
Pitää kuitenkin muistaa, että hovioikeuden tuomio Halla-ahon jutussa annettiin lokakuussa 2010, jolloin juttu siis tuli KKO:een vuoden vaihteessa 2010-2011. Käsittelyaika lasketaan tuosta ajankohdasta eikä vasta valitusluvan myöntämisestä.
KKO:ssa on nykyisin neljä oikeusneuvosta, jotka ovat olleet asianajajaliiton jäseniä. Kehitystä on toki po. suhteessa tapahtunut, sillä ensimmäisen kerran asianajaja nimitettiin KKO:n jäseneksi vasta 1970-luvun puolessa välissä (Eero Takala).
Valituslupa-asia ratkaistaan aika harvoin alle 6 kuukaudessa ainakin silloin, jos lupa myönnetään. Keskiarvoa vähän nopeammin se lupakin on myönnetty. Kesälomat KKO:ssa ovat samanmittaiset kuin valtiolla muutenkin. Paitsi yliopistoissa, joissa proffat herkästi ovat koko kesän muualla kuin asemapaikallaan.
Minusta Halla-ahon juttu on ollut selvästi sellainen, jossa lupa myönnetään, piste. Juttu on faktoiltaan jokseenkin yksinkertainen ja asiaa on puitu perusteellisesti jo kahdessa alemmassa instanssissa. Valitusluvan tarpeellisuus olisi voitu todeta helposti jo parissa kolmessa viikossa, mutta viimeistään 1-2 kk:ssa. -No, mutta täytyyhän tuota keskiarvoa toki noudattaa - jutussa kuin jutussa.
Muistan, miten ns. nänninimemisjutussa valituslupa syyttäjälle ja asianomistajalle pamahti kohta kun valitusaika oli päättänyt, eli siinä asiassa KKO tuntui oikein vesi kielellä odotelleen, miten nopeasti päästään myöntämään lupa ja rankaisemaan sitä "kurjaa."
Joo, näin jo vuodesta 2011 emerituksena olleena voin todeta, että on se todella "sikamaista", miten "ne siellä" yliopistoilla niin härskisti vetelehtivät! Tosin ne asiakkaatkin eli opiskelijaparat ovat kadonneet kesälaitumille jo kohta pääsiäisen jälkeen ja palailevat sitten taas joskus syyskuussa takaisin kampuksille.
Kyllähän KKO:ssa töitäkin paiskitaan, varsinkin esittelijöiden toimesta. Täytyy oikein ihmetellä myös niitä superahkeria oikeusneuvoksia, jotka jaksavat "sietämättömässä jutturuuhkassa" vielä "uhrautua" ja tehdä pitkien päivä- eli virkatöiden jälkeen vielä vaikka minkälaisia sivutoimia, kuten esim. välimiestehtäviä, niin, että heidän sivutulonsa voivat ylittää virkapalkan jopa kolmin- tai nelinkertaisesti!
Voi näitä työn orjia, tosiaan! MIten he jaksavat moisen työtaakkansa nurisematta kantaa?
Onnetoman köykäinen kokoonpano? Ei ole kirkolliskokouksen jäseniä tarpeeksi vai?
Toki kysys valitusluvan myöntämisestä Halla-ahon jutussa oli selvä asia ja päätös siitä olisi voinut tehdä ja julkistaa jo kuukauden tai parin kuluttua valitusten saapumisesta KKO:een.
Mutta pitää ottaa huomioon, että Suomessa käyntiin viime huhtikuussa eduskuntavaalit, joissa Halla-aho oli ehdolla ja persut olivat nousemassa isoksi puolueeksi. Tämän vuoksi KKO panttasi valituslupapäätöstään ja antoi sen vasta toukokuun alkupuolella.
Ettei vaan kukaan olisi saanut päähänsä epäillä, että KKO:lla olisi ollut tarkoitus jotennkin vaikuttaa vaaleihin.
Samaa kaavaa noudattaen itse pääasia esiteltiin KKO:ssa vasta presidentinvaalien I-kierroksen jälkeen eli 24.1. Jos Timo Soini (persut) olisi edennyt II-kierrokselle, olisi esittelyä luultavasti lykätty II-kierroksen ylitse.
Nyt vain kaikki jännittämään, annetaanko tuomio Halla-ahon jutussa ennen ensi syksynä pidettäviä kunnallisvaaleja vai vasta vaalien jälkeen.
Mitä korkeimmat edellä sitä alemmat perässä.
Lähetä kommentti