2. Hovi- ja hallinto-oikeusverkoston supistaminen liittyy pääosin valtiontalouden säästösuunnitelmiin. Valtioneuvoston 4.4. tekemän valtiontalouden vuosien 2013-2016 kehyksiä koskevan päätöksen mukaiset menoleikkaukset edellyttävät oikeuslaitoksessa ja rikosseuraamusalalla merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia. Kehyspäätöksen mukaan oikeusministeriön hallinnonalalla toteutetaan hallituksen aiemmin päättämien säästöjen lisäksi 8 miljoonan euron menosäästöt vuodesta 2015 alkaen. Vuonna 2015 tulee säästöjä saada aikaan näiden päätösten johdosta yhteensä noin 22 miljoonan euron edestä.
4. On selvää, että varsinkaan Itä-Suomen hovioikeudessa ministeriön suunnitelmista ei ole ollut lainkaan innostuneita. Näyttää myös pahasti siltä, että toimikunnan työn lopputulos oli jo ennalta päätetty. Tämä näkyy jo silloisen oikeusministerin Tuija Braxin asettaman toimikunnan kokoonpanosta, josta olen aiemmissa blogijutuissani kertonut. KKO:n ex-presidentti Leif Sevónin johtamasta toimikunnasta jätettiin kokonaan pois Sisä-Suomen ja Itä-Suomen edustus. Sen sijaan toimikunnan jäseniksi kutsuttiin Kouvolan hovioikeuden presidentti ja peräti neljä sellaista jäsentä, jotka ovat aiemmin työskennellyt Vaasan hovioikeudessa; eräiden aiempien tietojen mukaan myös Vaasan hovioikeus olisi ollut "uhanalainen" eli "lakkautuslistalla."
5. Toimikunta piti kokouksensa visusti Helsingissä eikä vaivautunut käymään yhdessäkään hovioikeudessa paikan päällä, vaikka tätä oli eri hovioikeuksista nimenomaan pyydetty; vasta nyt uusi oikeusministeri Henriksson on vieraillut tutustumassa hovioikeuksiin! Itä-Suomen hovioikeus on toimikunnan mietinnön johdosta antamissaan lausunnoissa väittänyt ja osin myös osoittanut toimikunnan laskelmien perustuneen virheellisiin tietoihin.
6. Kun asian valmistelu on ollut edellä mainituin tavoin hämärää ja puutteellista, olisi mainitut epäkohdat ja koko uudistustyö pitänyt toki tuoda "karvoineen päivineen" julkisuuteen heti toimikunnan mietinnön julkistamisen jälkeen. Mutta näin ei ole tapahtunut - tätä blogia lukuun ottamatta. (Toki Savon Sanomissa ym. maakuntalehdissä on varmaan asiasta puhuttu, mutta niitähän ei Helsingissä tai sosiaalisessa mediassakaan juuri seurata.) Kirjelmät, lausunnot ja väitteet ovat toki sinkoilleet esimerkiksi Itä-Suomesta oikeusministeriöön ja takaisin, mutta julkisuudessa asiasta ei ole juuri puhuttu.
7. Vasta nyt, jolloin oikeusministerin voidaan odottaa minä hetkenä tahansa pamauttavan esityksensä julki, on valmistelutyössä kaltoin kohdellun Itä-Suomen hovioikeuden edustaja astunut kritiikkeineen julkisuuteen. Tarkoitan 1.4. eläkkeelle siirtyneen presidentti Mikael Krogeruksen Helsingin Sanomien tämänpäiväistä vieraskynäkirjoitusta otsikolla "Tuomioistuinuudistus ei kestä päivänvaloa." Krogerus sanoo, että hovioikeusverkoston suunnittelussa ei ole noudatettu hyvän hallinnon vaatimuksia. Vakava syytös, joka kohdistuu muun muassa ex-oikeusministeri Tuija Braxiin ja toimikunnan puheenjohtajaan Leif Sevóniin. Tässä putkahtaa jälleen kerran esiin tuo paljon puhuttu hyvä hallinto ja hallintotapa.
Krogeruksen kirjoitus löytyy tästä.
8. Miksi Mikael Krogerus on liikkeellä vasta nyt ja vasta siirryttyään eläkkeelle? Tätä en ymmärrä, mutta ehkä kysymys on vain (liian) hyvästä kotikasvatuksesta ja esivallan kunnioittamisesta. Hieno mies ei kenties ole halunnut ryhtyä vielä virassa ollessaan "rettelöimään" Helsingin ja ministeriön herrojen kanssa. Vaikuttaa siltä, että Krogerus tulee ulos aivan liian myöhään. Kaikki pitävät jo ikään kuin kirkossa kuulutettuna, että jos ja kun maasta on lakkautettava yksi hovioikeus, niin se on juuri Itä-Suomen hovioikeus. Tätä on ennakoitu myös siten, että Krogeruksen seuraaja Olavi Snellman on nimitetty virkaansa vuoden 2013 lopussa päättyväksi määräajaksi.
9. Mikael Krogerus on toki monessa kohdin oikeassa, mitä tuomioistuinorganisaation uudistamiseen tulee. Suomessa pärjättäisiin aivan hyvin neljällä tai jopa kolmella hovioikeudella, sillä voihan hovioikeus toki pitää - pitää jo nytkin - istuntojaan muuallakin kuin siinä kaupungissa, missä sen toimipaikka sijaitsee. Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeudet perustettiin yhtä aikaa 1970-luvun lopulla. Vastustin jo tuolloin kuuden hovioikeuden järjestelmää, koska Suomessa olisi aivan hyvin riittänyt neljä tai korkeintaan viisi hovioikeutta.
10. Meillä on nyt yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsi on pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi maa ja vaikka Ruotsin asukasluku on kaksi kertaa Suomen väkimäärää suurempi. Hovioikeustuomareiden ja esittelijöiden lukumäärä on Suomessa kuitenkin myös absoluuttisesti lähestulkoon Ruotsin luokkaa, vaikka ruotsalaiset hovioikeudet ratkaisevat lähes kaksi kertaa enemmän juttuja kuin suomalaiset. Ruotsin hovioikeuksissa ei narista suullisia käsittelyjä vastaan kuten Suomessa jatkuvasti tehdään, vaan suullinen pääkäsittely on Ruotsin hovioikeuksissa prosessin perusmuoto, Suomessa sitä vastoin kirjallinen menettely. Valituslupajärjestelmä on Suomen hovioikeuksissa tiukempi kuin Ruotsissa, eli valitusoikeutta on meillä rajoitettu enemmän kuin Ruotsissa. Hovioikeuksien tiedotustoiminta eli viestintä on Ruotsissa paljon parempaa kuin Suomessa jne.
11. Näistä tiedoista, joita olen käsitellyt laajemmin ja tarkemmin edellä mainituissa aiemmissa jutuissani, voidaan jo päätellä, että suomalaisissa hovioikeuksissa mättää moni asia todella pahasti. Suomessa ei osata suunnitella eikä tehdä asioita järkevästi, ja prosessiuudistukset on voitu antaa diletanttien johdettavaksi ja tehtäväksi. Oikeusministerit ovat olleet enemmän tai vähemmän "ulalla" ja virkamiesten johdateltavissa sekä ajaneet erilaisia uudistuksia lähinnä vain poliittisia päämääriä silmällä pitäen. Hovioikeuksien johtaminen käytännössä ei ole ilmeisesti ollut ajan tasalla eikä riittävän tehokasta.
12. Presidentti Krogeruksen kovin myöhään tapahtunut tulo julkisuuteen ei taida enää auttaa, vaan hovioikeusverkoston uudistaminen etenee niin kuin sen oli jo Sevónin toimikuntaa asetettaessa päätetty kaksi vuotta sitten kulissien takana etenevän. Jos ja kun yksi hovioikeus on nyt ainakin lakkautettava, olisin itse kyllä kyllä pitkät perinteet omaavan Wiipurin Itä-Suomen hovioikeuden säilyttämisen kannalla. Tällöin siis "nuori tulokas" eli Kouvolan hovioikeus liitettäisiin Itä-Suomen hovioikeuteen.
13. Muuten olen sitä mieltä - kuten aiemminkin - että Suomessa ei tarvita yleisistä tuomioistuimista erillisiä hallintotuomioistuimia. Nykyiset alueelliset hallinto-oikeudet olisi yhdistettävä muutamaan, esimerkiksi 5-10:een suurimpaan käräjäoikeuteen; yhdistäminen ei siis tapahtuisi hovioikeuksiin, kuten joskus on ehdotettu. Myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin, ei suoraan KHO:een, kuten nyt hallinto-oikeuksien päätöksistä, vaan toisena asteena hovioikeuteen. Hallintoasiat voitaisiin keskittää kahteen hovioikeuteen. KHO:ssa otettaisiin tämän uudistuksen myötä samantapainen eli yhtä tiukka valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa nykyisin. Aikaa myöten myös KHO voitaisiin lakkauttaa eli siirtää hallintoasioiden käsittely KKO:een.
14. Vaikka Mikko Paateron "paaterointia" on arvosteltu, on toki myönnettävä, että Paatero on onnistunut samaan jatkuvasti ja myös hallituksen 4.4. kehysriihessä tekemän päätöksen mukaan lisärahaa poliisille samaan aikaan kun esimerkiksi tuomioistuimien määrärahoja on supistettu. Poliisilla ja Paaterolla on oma poliisihallitus, mutta tuomioistuimet ovat oikeusministeriön hallinnollisen käskyvallan ja ohjauksen alaisina. Vai onko kysymys siitä, että sisäministeri Päivi Räsänen on ollut paljon parempi ja tehokkaampi kuin oikeusministeri Anna-Maja Henriksson?
15. Tuomioistumia ei tunnu johtavan kukaan tai mikään elin eivätkä KKO:n presidentin Pauliine Koskelon ajoittaiset ärähtelyt tunnu johtavan mihinkään. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti vuonna 2003 tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä oikeusministeriöltä erillisille "tuomioistuinhallitukselle" tms. yksikölle. Tämä ehdotus, jota olen itse lämpimästi kannattanut, ei ole kuitenkaan johtanut mihinkään. Oikeusministeriön hallinnossa tuomioistuimet ovat jääneet auttamatta heittopussin asemaan. Rahanjaossa tuomioistuinten edelle menevät aina esimerkiksi erilaiset rikosseuraamusviraston ja vankeinhoidon uudistushankkeet alkaen vaikkapa paljusellien lakkauttamishankkeista.
PS. 14.4.
Suomessa on paljastunut ensimmäinen valejuristi. Tapauksesta kerrottiin eilen Nelosen Uutisissa. Helsingin käräjäoikeudessa on nostettu valtiota vastaan 51 kannetta, joissa autoja maahan tuoneet ihmiset vaativat valtiolta vahingonkorvausta liikaa perityistä veroista. Kanteita ajava mies on sanonut aikaisemmin valmistuneensa Lapin yliopistosta viime syksynä, mutta myönsi Nelosen Uutisille myöhemmin opintojen olevan edelleen kesken. Hän on tosin jättänyt lopputyönsä tarkastettavaksi. Opiskelija myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti, mutta selittää, että kyse on vain "kauneusvirheestä,"ei mistään vakavasta asiasta. Lain mukaan oikeudenkäyntiasiamieheltä vaaditaan kuitenkin oikeustieteellinen loppututkinto, jota opiskelijalla ei siis vielä ole.
Onpa kaverilla todella kova kiire "huippujuristiksi."
PS. 14.4.
Suomessa on paljastunut ensimmäinen valejuristi. Tapauksesta kerrottiin eilen Nelosen Uutisissa. Helsingin käräjäoikeudessa on nostettu valtiota vastaan 51 kannetta, joissa autoja maahan tuoneet ihmiset vaativat valtiolta vahingonkorvausta liikaa perityistä veroista. Kanteita ajava mies on sanonut aikaisemmin valmistuneensa Lapin yliopistosta viime syksynä, mutta myönsi Nelosen Uutisille myöhemmin opintojen olevan edelleen kesken. Hän on tosin jättänyt lopputyönsä tarkastettavaksi. Opiskelija myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti, mutta selittää, että kyse on vain "kauneusvirheestä,"ei mistään vakavasta asiasta. Lain mukaan oikeudenkäyntiasiamieheltä vaaditaan kuitenkin oikeustieteellinen loppututkinto, jota opiskelijalla ei siis vielä ole.
Onpa kaverilla todella kova kiire "huippujuristiksi."
87 kommenttia:
Kompromissina Kuopion ja Kouvolan kiistan välillä esittäisin, että Itä-Suomen HO, johon Kouvolan piiri liitetään, sijoitettaisiin Joensuuhun.
Joen kaupunkiinhan tulee nyt myös uusi oikeustieteellinen tiedekunta.
LakimiesUutiset kysyi uunituoreelta hovioikeuden presidentiltä ”Mikä hovioikeus joutaisi lihoiksi? Rovaniemi? Kouvola?”. Krogerus vastasi, ”Herkkä kysymys. Hyvin herkkä kysymys”, mutta jatkoi varovaisesti, että ”Jos lakkauttamisen tielle lähdetään, olisiko viisainta edetä käänteisessä järjestyksessä hovioikeuksien perustamisvuosista laskien?”.
Näin siis neljä vuotta sitten...
Pitää huomata, että tuo edellä viitattu "uunituoreen presidentin" (Krogeruksen) haastattelu oli neljän vuoden takaa eli vuodelta 2007 tai 2008! Haastattelussa mainittu jatkokäsittelylupa, jota tuolloin vasta valmisteltiin, on nyt ollut käytössä jo toista vuotta.
Käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien yhdistäminen.
Varmaan hallinnollisella yhdistämisellä jotain säästettäisiin, mutta kertaluokkaa kiintoisampi kysymys olisi se menettely, jossa oikeusjuttuja ratkoittaisiin näin yhdistetyissä tuomioistuimissa, jos ne siis lyötäisiin kaikkinensa yhteen, kuten tällä forumilla usein on väläytetlty.
Sevonin toimikunnassa ei myöskään ollut tuomioistuinten asiakaskunnan edustajia. Ei ollut asianajajia eikä syyttäjiä. Sen sijaan ammattiliittojen edustajat katsottiin tarpeelliseksi ottaa mukaan. Eli tehtäessä oikeuslaitokseen uudistuksia tärkeimpiä intressejä edustavat tuomioistuinten työntekijät kanslistista tuomareihin. Uudistuksissa tulee huomioida heidän etunsa. Asiakkaista ei niin väliä.
Sevónin toimikunnassa ei todellakaan tainnut olla noita asiakaskunnan edustajia!
Tämäkin taas kerran osoittaa, että tuomioistuimia koskevissa uudistuksissa pidetään silmällä yksinomaan tuomioistuinten omia näkemyksiä ja omaa työtä ja sen mukavuutta, mutta asiakas- ja kansalaisnäkökulma sivuutetaan tyystin.
Mitä noista asiakkaista ja ihmisistä! Pääasia, että meillä on keskenämme niin kivaa!
Tästä puutteesta ja epäkohdasta kantaa - ainakin pitäisi kantaa - vasuun oikeusministeri, joka on toimikunnan asettanut, siis Tuija Brax.
"Käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien yhdistäminen. Varmaan hallinnollisella yhdistämisellä jotain säästettäisiin, mutta kertaluokkaa kiintoisampi kysymys olisi se menettely, jossa oikeusjuttuja ratkoittaisiin näin yhdistetyissä tuomioistuimissa, jos ne siis lyötäisiin kaikkinensa yhteen, kuten tällä forumilla usein on väläytetlty."
Ei menettelyssä mitään kovin ihmeellistä muutosta tarvittaisi. Riita-asioissa noudatettaisiin edelleen siviiliprosessioikeutta, rikosasioissa rikosprosessioikeutta ja hallintoasioissa edelleen hallintoprosessuaalisia säännöksiä.
Kolme menettelylajia siis säilyisi pääosin nykyisenkaltaisena.
Täydennyksenä edelliseen kommenttiin sen verran, että toki hallintoprosessia koskevia säännöksiä tulisi kehittää ja muuttaa vastaamaan eräissä kohdin riita-asioiden menettelyä.
Hallintoasioissakin tulisi ottaa käyttöön suullinen käsittely ja prosessi tulisi muodostaa siviiliprosessin tapaan kaksiasianosaissuhteen eli kantaja- vastaaja -muodostelman pohjalle.
Prosessissa tulisi noudattaa väittämistaakkaa, joka nykyisin puuttuu hallintolainkäyttölaista kokonaan, ja asian käsittelyssä yleensäkin virallisperiaatteen sijasta entistä enemmän käsittelymenetelmää. Tätä täydentäisi tuomarin aktiivinen prosessinjohto.
Mm. nämä menettelyä koskevat uudistukset tulisi tehdä hallintolainkäyttölakiin muutenkin, siis vaikkei hallinto-oikeuksia integroitaisi käräjäoikeuksiin.
Valitettavasti näin ei näytä kuitenkaan tapahtuvan vireillä olevan hallintolainkäyttölain uudistuksessa.
Kuopiolaiset saavat jotakin lohtua hovioikeuden lakkauttamistuskaan:
Mäkihypyn maailmancup palaa Puijolle.
Hyvä ajatus olisi nimetä Kouvolan HO Itä-Suomen HO:ksi, jolloin sen historialliset perinteet paremmin jatkuisivat. Tätä tarkoititkin varmaan. Kouvolassa katuosoite on Hovioikeudenkatu, kun Kuopiossa se on Minna Canthin katu. Tämä on todellista respektiä.
Samaa mieltä, että Krogerus olisi osoittanut suurempaa rohkeutta kirjoittamalla asiasta HS:n yleisönosastoon jo presidentin virassa ollessaan. Itä-Suomen HO:n kirjelmöinti OM:n kirjaamoon ei paljon auta. Ehkä Itä-Suomen HO oli suunnitelmissa päätetty lakkauttaa jo 2007 ja Krgerus nimetiin sen presidentiksi, koska tiedettiin, ettei hänestä olisi vastusta?
Joitakin poliittisia havaintoja. Kiertääkö ministeri Henriksson hovioikeuksia kuten ministeri Wallin varuskuntia - sen jälkeen kun ne on päätetty lakkauttaa? Saiko Vaasan HO saman suojelun kuin Dragsvik? Eikö sama koske myös Turun HO:ta, kun Turku myös on RKP:n tukialue?
Verrataanpa vaalipiirien uudistukseen, jossa Pohjois-Savo yhdistettiin isompaan kokonaisuuteen. On loogista pyrkiä aluepolitiikassa tehostamaan hallintoa maakunnissa.
Kyllä, Itä-Suomen HO:n nimi on tarkoitus säilyttää, vaikka hovioikeuden sijaintipaikaksi tulee Kouvola.
Pitäisikö ottaa samalla käyttöön nimike Wiipurin Itä-Suomen hovioikeus? Se kalskahtaisi komealta ja loisi uskoa siihen, että kerran vielä hovioikeus tulisi sijaitsemaan alkuperäisellä paikallaan Viipurissa!
Henriksson ja Stubb voisivat konsultoida Lavrovia siitä, olisiko Venäjällä mitään tätä vastaan.
Tietenkin on sula mahdottomuus, että Turun tai Vaasan hovioikeus lakkautettaisiin, koska molemmat ovat "ruotsalaisalueilla."
Hyvä olettamasi on tuo ministeri Henrikssonin heikkous verrattuna ministeri Räsäseen. Jälkimmäinen on sentään puolueen puheenjohtaja ja mukana kuuden puolueen hallituksen sisäpiirissä - toisin kuin riviministeri Henriksson. Lisäksi perussuomalaisten pelko yhdistää hallitusta, ja SM hyötyy tästä mutta OM ei. Poliisi saa jatkuvasti lisää valtuuksia, joita OM on kauan vastustanut, ja myös resursseja.
Rannikkoseudun oikeussuojan tarpeiden palvelemiseen riittäisi Vaasan HO. Vaasassa on myös juristikoulutusta, jos se on argumentti, mihin ehdotus Joensuusta viittaisi. Turun HO:lle jaetut käräjäoikeuspiirit voitaisiin pilkkoa Helsingin HO:n ja Vaasan HO:n kesken. Tämä kuitenkin edellyttäisi, että oikeusministeri ei ole RKP:sta eikä kansliapäällikkö Turusta.
Ei taida Wiipurin HO mennä ihan yhtä helposti läpi kuin Viipurin Urheilijat ja Viipurin Lauluveikot.
Toisaalta on syytä muistaa, että Päivi Räsänen on ainoa KD:n ministeri hallituksessa! Yleensä yhdellä ministerillä puolue ei tee hallituksessa juuri mitään. Räsänen ei kuitenkaan saanut haluamaansa sosiaali- tai perusministerin postia, vaan joutui tyytymään hänelle ja puolueelle outoon sisäministerin paikkaan.
Sitten on vielä Wiipurin Sudet, jää - ja jalkapallopalloseura.
Vaasassa on Suomen selvästi upein hovioikeustalo.
Vaasassa HO:n katuosoite on komeasti Hovioikeudenpuisto, johon yksi kaupungin pääkaduista Hovioikeudenpuistikko päättyy.
Onhan tuo yhden HO:n lopettaminen aika varovainen alku, mutta ehkä siitä seuraa jotakin tuomioistuinhallinnon tehostamisessa.
Samaan aikaan on vireillä Ruotsin mallin mukainen ministeriöiden hallinnon yhtenäistäminen. Yksi yhtenäinen Valtioneuvosto (Regeringskansliet) ei ehkä nopeasti johda ministeriöiden yhdistämiseen (vrt TEM), mutta se voisi parantaisi edellytyksiä hallinto-oikeuksien ja hovioikeuksien määrän vähentämiselle.
Kuten sanottu (blogijutussa), hallinto-oikeudet tulisi integroida käräjäoikeuksiin. Saataisiin kunnon säästöjä ja oikeusturva paranisi.
Itä-Suomen hovioikeus on kohahduttanut usein paitsi raiskaustuomioillaan, myös muilla rikostuomioillaan. Tässä yksi esimerkki:
Tammikuussa 2012 Itä-Suomen hovioikeus muutti ehdolliseksi vankeustuomion, jonka nuori jyväskyläläismies sai ajettuaan jalankulkijan kuoliaaksi Pieksämäellä syksyllä 2010.
Hovioikeus piti nuorukaiselle määrättyä yli kolmen vuoden vankeusrangaistusta liian ankarana ja muutti sen kahdeksi vuodeksi ehdollista vankeutta. Mies oli tekohetkellä 17-vuotias.
Yliajo sattui Pieksämäen pääkadulla viikonloppuna aamuyöllä, jolloin liikkeellä oli runsaasti ravintoloista poistuneita ihmisiä. Mies kiihdytti autonsa kovaan vauhtiin ja törmäsi jarrutuksesta huolimatta suojatiellä 21- ja 19-vuotiaisiin miehiin. Vanhempi heistä kuoli ja nuorempi loukkaantui. Kuski oli lähes 1,5 promillen humalassa.
Syyttäjä vaati rangaistusta taposta. Tuomio tuli nuorena henkilönä tehdyistä törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä vammantuottamuksesta ja törkeästä rattijuopumuksesta. Hovioikeus otti huomioon muun muassa sen, ettei miestä ollut aiemmin tuomittu vankeuteen. Mies määrättiin 90 tunniksi yhdyskuntapalveluun.
Näin Itä-Suomessa suojellaan nuoria autotappajia!
Nyt on sitten saatu valejuristikin Suomeen.
KS. Nelosen uutiset:
http://www.nelonen.fi/uutiset/videot-ja-uutislähetykset?vt=video&vid=239044
Rovaniemen hovioikeus sen sijaan porskuttaa.
Hovioikeus voitti oikein kansainvälisen laatupalkinnonkin muutama vuosi sitten. Ei ihme, että hovioikeuspiiriä kait senkun laajennetaan.
Presidentti Oikarinen on hyvin pitänyt pohjoisen puolta näissä yhteyksissä.
Rovaniemen hovioikeus on hienossa entisessä Suomen pankin kivitalossa joen rannalla.
"Kuten sanottu (blogijutussa), hallinto-oikeudet tulisi integroida käräjäoikeuksiin. Saataisiin kunnon säästöjä ja oikeusturva paranisi."
Kyllä säästöjä varmaan saataisiin, mutta miten oikeusturva tällä paranisi ja miltä osin.
Hallintolainkäytön osalta esimerkiksi integrointi ei sinällään, ainakaan heti, parantaisi kenenkään oikeuturvaa.
"Nyt on sitten saatu valejuristikin Suomeen."
Niinpä. Valejuristin firma Arctic Outcomes Oy muistetaan jo 2-3 vuoden takaa siitä, kun se hääri ns. parkkiaktivistien asialla ja aktivistien asiamiehenä ja yritti haalia valvontamaksuasioissa asiakkaita hieman samaan tapaan kuin nyt vireillä olevissa autoveroasioissakin."
En nyt muista, esiintyikö ko. kaveri jo tuolloin juristina, mutta lakiasiantoimiston omistajana kuitenkin.
Kiirepä on opiskelijalla "huippujuristiksi."
"Kyllä säästöjä varmaan saataisiin, mutta miten oikeusturva tällä paranisi ja miltä osin."
Kun myös hallintolainkäyttölakia viilattaisiin siten kuin olen edellä maininnut, saataisiin asiat oikeudessa selvitetyiksi paremmin kuin nykyisessä kirjallisessa ja hallinnon jatkeena olevassa hallintoprosessissa, jota kuulemma monet asianajatkin nykyisin pelkäävät, kun ei koskaan tiedä, "mitä sieltä (hallinto-oikeudesta) oikein tulee."
Ei hovioikeuksien uudelleenjärjestelyssä ole mitään syytä moittia Mikael Krogerusta. Hän on kyllä ollut hyvinkin aktiivinen pitäessään Itä-Suomen hovioikeuden puolia mm. paljastamalla aivan ilmeiset ja tarkoitushakuiset virheet asiaa valmistelleen toimikunnan mietinnössä. Kuvitteleeko joku, että parempi osoite kirjelmöinnin suhteen olisi ollut HS:n yleisönosasto kuin OM?
Ilmeisesti on vain niin, että jossain kabinetissa on jollain porukalla päätetty lopputulos, ja suomalaisen hallintokulttuurin mukaisesti on aivan turha potkia tutkainta vastaan. Toimikunta, joka on saanut ohjeet lopputuloksen suhteen, on pelkkää silmänlumetta.
Epäily siitä, että "jossain kabinetissa" - ei kai taas sinä "Tornin kabinetissa" - on jollakin porukalla päätetty jo etukäteen hovioikeusverkoston uudistamisen lopputulos, voi hyvinkin pitää paikkansa. Tätä olen itsekin epäillyt.
En ole toki edellyttänyt, että presidentti Krogeruksen olisi tullut kirjelmöidä OM:n sijasta yksinomaan HS:n yleisönosastolle, en tietenkään.
Mutta jotta asialle ja sille, että ko. uudistus "ei kestä päivänvaloa", kuten Krogerus kirjoittaa, olisi saatu tarpeellista julkisuutta, olisi tietenkin ollut hyvä, että asia olisi nostettu esiin myös esim. juuri HS:n vieraskynäpalastalla jo paljon ennen tätä viikkoa ja viime perjantaita.
Miksi Krogerus tuli julkisuuteen vasta nyt, kun asia eli Itä-Suomen HO:n yhdistäminen Kouvolan HO:een on tiettävästi jo päätetty, eli siis ilmeisesti liian myöhään?
Suullisuus pakkopullana sellaisissa jutuissa, jotka hallinto-oikeudessa nyt voidaan kaikkien osapuolten kannalta sujuvasti käsitellä kirjelmien vaihdon perusteella, taatusti lisäisi osapuolten kustannuksia ja hidastaisi melkoisesti päätösten saamista. Voihan se ollakin joidenkin asiamiesten taloudellinen etu. Saas nähdä, julkaiseeko bloginpitäjä tätä.
Parempi tulla esiin myöhään kuin ei lainkaan. Eihän tämä ole viimeinen uudistus, ja jopa Brax voi olla sumplimassa asioita kerran jos toisenkin.
Niinpä on hyvä että falski peli tulee näkyvästi esille.
Jos se saataisiin esille aina kun sitä alalla tapahtuu, se jopa loppuisi joskus.
Huonoon suuntaan vielä mennään. Valitusoikeuden rajoittamista on on täydennetty suullisten pääkäsittelyjen vähentämisellä etenkin siellä missä kapasiteetti on satsattu Bazarambaan.
En minä sanonut, että kaikissa hallintoasioissa pitäisi järjestää suullinen käsittely, en toki!
Eihän nykyisin edes useissa riita-asioissa ja rikosjutuissakaan toimiteta käräjäoikeudessa suullista pääkäsittelyä.
Mutta niissä asioissa, joissa asian selvittäminen sitä vaatii, on käräjäoikeuksilla paremmat edellytykset toimittaa suullinen käsittely. Hallinto-oikeudet eivät ole olleet kovin innokkaita suullisista käsittelyistä.
Mistä noita pystyynnostettuja oikein tulee?
Ehkä Korogerus halusi varmistaa, että hänestä maalataan valtion kustannuksella muotokuva hovioikeuden seinälle. Hän saattoi pelätä, että jos hän alkaisi pullikoida virassa olleessaan ministeriötä vastaan ja väittää hovioikeuden lopettamispäätöksen olleen sovittu juttu, ministeriö voisi kostaa ja jättää maksamatta muotokuvan tekokustannukset. Siksi Korgoreus puuttui asiaan vasta, kun potretti riippui turvallisesti hovioikeuden seinällä.
Kyllä, olen edelleen (kuten myös blogisti) sitä mieltä, että Krogerus tuli julkisuudeesa Itä-Suomen HO:n asiassa esille liian myöhään.
Helsingin Sanomien yleisönosasto (tai pääkirjoitussivu, valintahan on toimituksen käsissä) on tehokas tapa vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Sama nähtiin Dragsvik-jupakassa, jossa valmistelun tietyt piirteet salattiin jopa UTVA:lta. Media voi Suomessa kaataa poliitikon ja media on monesti Helsingissä sama kun HS.
Itä-Suomen HO:n kannalta olisi ollut nokkelaa ottaa asia viimeistään esille silloin, kun Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkautus tuli julki. Aikaisemminkin toki, jo silloin kun Sevónin toimikunta nimitettiin, olisi ollut mahdollista - ja ehkä on tehtykin Savon Sanomissa.
Itä-Suomen HO on hölmöillyt omassa asiassaan ja syyttämällä muita hyvän hallintotavan rikkomisesta Krogerus siivoaa oman toimettomuutensa jälkiä HS:ssa. Tämä on ihan rinnastettavaa yritysjohtajaan, jonka firma myydään alta ja joka syyttää jälkikäteen omistajia heikkoudesta
Vuorela ei nyt kyllä näytä tuntevan asiaa.
Hovioikeus ei ole varmaankaan "hölmöillyt", sillä onhan se toiminut normaalissa virkatiejärjestyksessä ja tuonut lausunnoissaan esiin toimikunnan virheelliset tiedot ja laskelmat samoin kuin toimikunnan oudon kokoonpanon. Presidentti Krogerus on lisäksi viime syksynä vaatinut ministeriötä asettamaan uuden ja puolueettoman toimikunnan asiaa selvittämään, mutta tähän ministeriö ei ole suostunut.
Hovioikeus olisi kuitenkin voinut puuttua toimikunnan kokoonpanon heti asettamispäätöksen jälkeen ja hyödyntää julkisuutta tehokkaammin heti toimikunnan mietinnön julkistamisen jälkeen ja Krogeruksen ollessa vielä virassa.
Toimikunnan käytännön järki kai tulee siitä, että hovi- ja hallinto-oikeuksien tuomiopiirit ovat maantieteellisesti samaa kokoluokkaa eli paljon isompia kuin käräjäoikeuksien tuomiopiirit. Kummatkaan eivät siis ole perusluonteeltaan paikallisia. Jos hallinto-oikeudet liitettäisiin joihinkin käräjäoikeuksiin, niin hallintopuolella maantieteellinen toimialue olisi olennaisesti toisenlaisen forumsääntelyn vuoksi jotain aivan muuta kuin saman talon siviili- ja rikosreviirit. Ja kannattaisitko nyt jo mammuttimaista Helsingin hallinto-oikeutta ylimalkaan enää liittää mihinkään. Hajottaakaan sitä ei käytännössä voi, kun forumit tulevat hallinnon rakenteista.
Forum-säännökset nyt eivät ainakaan voisi olla esteenä, koska ne ovat luonteeltaan teknisiä normeja, joita voidaan helposti muuttaa ja muovailla sopiviksi.
Kuten olen aiemminkin jo todennut, Hgin hallinto-oikeus eli sen henkilökunta voitaisiin jakaa kolmeen eri käräjäoikeuteen: Hgin, Espoon ja Vantaan. Tällöin tuosta "mammutista" päästäisiin kätevästi eroon.
Tuo helppous kyllä jäisi nähtäväksi. Epäilen vahvasti, että suurta sotkua siitä tulisi.
Ollos huoleton, ei syntyisi sotkua!
Hallinto-oikeuksia on nykyisin vain 8: Helsingin, Turun, Hämeenlinnan, Vaasan, Kouvolan, Kuopion, Oulun ja Rovaniemen.
Tulossa olevan muutoksen jälkeen hallinto-oikeuksia on enää kuusi, sillä Rovaniemi yhdistetään Ouluun ja Kouvola Kuopion hallinto-oikeuteen.
Itse asiassa hallinto-oikeuksien sijoittaminen/integroiminen käräjäoikeuksiin olisi hyvin helppo asia. Mainituista kuudesta viisi olisi helppo yhdistää ko. paikkakunnilla oleviin käräjäoikeuksiin, eli siis Turun hallinto-oikeus Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen, Hämeenlinnan hallinto-oikeus Kanta-Hämeen käräjäoikeuteen, Vaasan hallinto-oikeus Pohjanmaan käräjäoikeuteen, Kuopion hallinto-oikeus Pohjois-Savon käräjäoikeuteen ja Oulun hallinto-oikeus Oulun käräjäoikeuteen.
Voitaisiin käyttää nimikettä esim. "Oulun käräjäoikeus hallinto-oikeutena; vrt. nykisin esim. "Vantaan käräjäoikeus maaoikeutena."
Tästä ei aiheutuisi välttämättä mitään muutoksia hallinto-oikeuksien nykyisiin tuomiopiirejä koskeviin säännöksiin; tästä päätetään valtioneuvoston asetuksella.
Jäljelle jäävä Helsigin hallinto-oikeus voitaisiin sitten tosiaan jakaa kolmen eri käräjäoikeuteen. Jos Hgin käräjäoikeudesta pelätään tulevan liian suuri, niin Hki voidaan jättää ilman "käräjäoikeutta hallinto-oikeutena" ja siirtää kolmannes Hgin nyk. hallinto-oikeudesta vaikkapa Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden yhteyteen.
Muutoksenhakutuomioistuimina hallintoasioissa toimisivat esim. Itä-Suomen hovioikeus (Kouvolassa), Turun hovioikeus ja Vaasan hovioikeus.
Eikö tuo olekin helppoa, kun sen osaa!
Jos katsotaan, että hallintoasioissa ei tarvita ennen KHO:ta väliasteen muutoksenhakutuomioistuinta, voitaisiin "käräjäoikeuksien hallinto-oikeutena" antamista päätöksistä valittaa KHO:een aivan kuten nykyisin valitetaan hallinto-oikeuksien päätöksistäkin.
Niinhän myös maaoikeuksien eli esim. "Vantaan käräjäoikeuden maaoikeutena" antamista päätöksistäkin valitetaan suoraan KKO:een, ei siis hovioikeuteen.
KHO:n yhdistäminen KKO:een ja väliasteen muutoksenhakuinstanssin (siis hovioikeuden) käyttöönotto hallintoasioissa jäisi siten myöhemmäksi.
Ihan vain teknisenä kommenttina; hovioikeuksien tuomiopiireistä (tai hallinto-oikeuksien vastaavista) ei päätetä valtioneuvoston asetuksin, vaan säädöshierarkiassa yhtä pykälää alemmalla tasolla eli valtioneuvoston päätöksin (HOA 1.2 § ja HaOL 2 §).
Aikaisemmin käräjäoikeuksien tuomiopiireistä säädettiin valtioneuvoston asetuksella, mutta nyt käräjäoikeudet on otettu lakitasolle käräjäoikeuslakiin. Kun käräjäoikeuksia ei ollut aikaisemmin perustettu lailla tai pääosin mainittu lakitasolla, käräjäoikeuksien tuomiopiirien muutos asetustasolla olisi merkinnyt käräjäoikeuksien lakkauttamisia ja perustamisia lakia alemmalla tasolla eli eduskunta ohittaen. Hovi- ja hallinto-oikeudet ovat "olemassa" lakitasolla, joten niiden tuomiopiirien muuttamisella ei sinänsä voida yhtään hovi- tai hallinto-oikeutta lakkauttaa; se vaatii lakitason.
Tarkoitin hölmöilyllä juuri sitä, että käydään vain kirjeenvaihtoa OM:n virkamiesten kanssa, kun olisi pitänyt myös paljon aktiivisemmin käyttää muita julkaisuja, kuten päivä- ja viikkolehtiä (HS, SK), lakimieslehtiä (LM, DL) ja muita foorumeita (opposition äänekkäiden kansanedustajien kirjalliset kysymykset). Asiahan on myös aluepoliittinen, ja kun Pohjois-Savo jo menetti vaalipiirin asemansa samoin kuin Pohjois-Karjala, joka myös menetti varuskunnan, olisi ollut ihan mahdollista kärjistää hovi- ja hallinto-oikeusverkostojen kehittäminen RKP:n hankkeeksi, jossa Itä-Suomea tyhjennetään. Sen asemesta, että HO siirretään Kouvolaan, olisi voitu vaatia hallinto- ja hovioikeuksien siirtoa toisin päin. Hallinto-oikeus ei ole samanlainen historiallinen instituutio eikä Kouvola edes Kuopion kaltainen perintenen kaupunki, vaan juna-asema. Olisiko tälle vaihtokaupalle sitten ollut Pohjois-Savossa maakunnan tuki, sitä en tiedä, mutta kun pääministerikin on Pohjois-Savosta, olisi polittista ymmärrystä voinut olla saatavilla ja Pohjois-Savoa voitu hyvittää vaalipiirin menettämisestä. Tällöin olisi toki ollut hyödyksi osoittaa taloudelliset näkökohdat, jotka Krogerus hienossa kirjoituksessaan tuo esille, sekä mahdolliset työllisyysnäkökohdat, kuten juristikoulutuksen aloittaminen Joensuussa. Ongelma vain on siinä, että tällaiset aluepoliittiset ratkaisut eivät perustu kirjalliseen käsittelyyn, vaan edellyttävät paljon kovempia otteita, joihin tuomioistuinlaitoksessa vuosikymmeniä pöydän ääressä istuneet herrasmiesjuristit eivät ehkä ole tottuneet. Varsin äskettäin Pohjois-Savo menetti myös oman yliopistonsa, mutta sen verran nuori piispa sinne valittiin, että Kuopion hiippakunta vielä pysyy.
No, tässä yksi lohtu impivaaralaisille (ja muillekin rangaistusten koventajille) siinä että nimike siirtyy kouvolalaisiin käsiin: Uusi Itä-Suomen HO oikeus ottaa varmasti nykyistä suomalaista rangaistustasoa kovemman linjan raiskausrikoksiin. Ihan osoittaakseen medialle ja kansalaisille että nyt on uusi ääni kellossa.
Mikäli suunnittelee kohtapuolin harrastavansa raiskailua uuden Itä-Suomen HO:n piirin alueella, kannattaa tämä ottaa huomioon.
-Anonyyni huutelija
Heikki Vuorela on kyllä täysin väärässä, sillä hovioikeusverkostosta tai yleensä tuomioistuinorganisaatiosta ei toki pidä päättää hänen mainitsemillaan alue- tai puoluepoliittisilla perusteilla. Se nyt olisi aivan hölmöä!
Pääministereitä ja muita ministereitä, oikeusministeriä lukuun ottamatta, ei hovioikeusverkoston tai yleensä tuomioistuinten organisaatiota koskevat kysymykset kiinnosta paljon pätkän vertaa. Tai kiinnosta vain sen verran, että leikkauksia pitää niiltäkin osin tehdä!
Eikö nyt "valejuristista" puhuminen ole vähän liikaa. Nuori juristinalku yrittää, pitäisi tukea.
"Eikö nyt "valejuristista" puhuminen ole vähän liikaa. Nuori juristinalku yrittää, pitäisi tukea."
Ai, pitäisikö siis vain hyysätä ja sanoa, että "eihän tuo mitään, sehän on vain pelkkä kauneusvirhe"!
Mikä on tiedekunnan vastuu opiskelijoistaan ja lakimiehen etiikan opetuksesta? Opetetaanko siellä tällaisia asioita? Vai kannustetaanko siellä kyseenalaiseen asiakkaiden haalimiseen yleisemminkin?
Kysymys tiedekunnan vastuusta on paikallaan! Markku Kiikerihän mm. opettaa Lapin tiedekunnassa, jossa tämä valejuristitapaus ilmeni.
Eikös Kiikeri opeta Lapissa juuri eurooppaoikeutta? Ja tämän humpuukimaakarin kanteissahan on mitä suurimmissa määrin kysymys eurooppaoikeudesta?
Eli onkos Kiikeri "tukenut nuorta juristinalkua" provosoimalla tuota kannetta ja antamalla kyseenalaisia "vinkkejä"? Ja onko tuossa epärehellisessä vedätyksessä Kiikerin mielestä tosiaan kysymys vain "kauneusvirheestä"?
Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opetusohjelmaan ei näytä sisältyvän minkäänlaista lakimiesetiikan kurssia opintojaan aloittaville, tuleville juristeille. Eiköhän nyt olisi korkea aika lisätä sanottu kurssi opetusohjelmaan, "sattuneesta syystä"!
Ei toki, ei se ole pelkkä kauneusvirhe. Totta kai sääntöjä pitää noudattaa ja puhua totta, mutta joku suhteellisuus täytyy säilyttää tuomitsemisessakin, ettei mene lapsi pesuveden mukana. Osa etiikan opetustahan lienee sekin, että suhtaudutaan asioihin niihin kuuluvalla vakavuudella eli että ei tehdä suhteettomia tuomioita. Totta kai instituutioilla on vastuu, muttei se kai voi enää opettaa yliopistotasolla todenpuhumista, se lienee opittu jossain muualla. Toisaalta, eikö tiedekunnankin tehtävä ole rohkaista nuoria juristeja lakimiesammatin harjoittamiseen ja käytännölliseen opettelemiseen. En tiedä mikä on jutun tausta, mutta lienee niin, että alullepanijat ovat kuitenkin olleet asiakkaat. itse. En myöskään ole tutustunut jutun substanssiinkaan sen tarkemmin, mutta kaiketi valtiokaan ei ole toiminut autoveroasiassa ihan kaikkien EU säännösten mukaisesti. Nuorilla juristeilla riittää rohkeutta siihen, mitä vanhemmat kollegat eivät ehkä edes uskalla tehdä. Valtion lakien haastaminen on aika uusi ilmiö meidänkin oikeudessa.
Etiikkaa yleensä kuuluu oikeusfilosofian opetukseen ja olen yrittänyt tuoda sitä omalta osaltani tiedekunnan opetukseen lisää.
Ha ha, en ole opettanut autoveroasiaa EU kursseilla ollenkaan. Yhtään esimerkkiä ei ole niiltä osin. Kysy opiskelijoilta anonyymi. Mistäs se tulee, että jutut ovat humpuukia. Eiköhän sen tiedä asiassa avustettu itse. On tämä hauskaa, kyllä oikeuksien ja velvollisuukien opettaminen on aina "provosoimista", ilman sitä provosoimista meillä ei olisi oikeutta ollenkaan.
Kukaan ei ole kai "tuominnut" ko. opiskelijaa, mutta kyllä tällaisiin tapauksiin tulee suhtautua vakavasti eikä suinkaan hyssytellen, että "eihän tässä mitään."
Tiedekunnan ei tule missään tapauksessa rohkaista nuoria juristeja tai opiskelijoita lakimiesammatin harjoittamiseen keinoja kaihtamatta ja lain säännöksistä piittaamatta!
Vuoden 2013 alusta tulee voimaan laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011). Sen mukaan pelkkä juristin tutkintokaan ei enää riitä avustajana tai asiamiehenä toimimiseen oikeudessa, vaan siihen vaaditaan erityinen lupa, jonka ehdot ovat hyvin tiukat ja jonka täyttämistä valvotaan mm. erityisen lautakunnan toimesta.
Eikö se Koskelokin ole peräänkuuluttanut EU-oikeuden käytännöllistä puolta useita vuosia? Meillä on maita Euroopassa, joissa ei kysytä ennakkoratkaisuja ollenkaan siinä missä joissain maissa niitä tulee useita vuosittain. Kyllä EU oikeudelliselle dynamiikalle on kysyntää. Mutta tämä lienee ohi itse asian.
No no, nyt Jyrki alat jo lähestyä opettamisen vapautta. Vihjaatko ihan tosissaan, että opetuksessa rohkaistaan sääntöjen käyttämiseen keinoja kaihtamatta? Aika paksua.
Minusta opiskelijan menettelyä tai tiedekunnan löperyyttä ei kyllä kannattaisi yhtään puolustella EU-oikeuden "dynaamisuudella" ja sen kysynnällä tms. perusteilla.
En vihjannut mitään, vaan ainoastaan varoittelin! Juridiikan opetuksen vapauteen ei kuulu opastaa tulevia juristeja ammattietiikan vastaiseen toimintaan. Tämäkään ei ole vihjaus, vaan opastus ja neuvo.
Tämähän alkaa olla mielenkiintoista. Sotket mielestäni asioita hieman, Jyrki. En puolustele mitään tiedekuntaa tässä vaan totean tässä omasta puolestani, että pyrin aidosti EU oikeudellisen opetuksen käytännöllisyyteen esimerkein. Väitteesi on jotain sellaista, että jos opettaa liian konkreettisin esimerkein, eikä vaan laita sääntöjä dioina opiskelijoille ulkoaluettavaksi, syyllistyy "provosoimiseen". Ulkoaluvun pedagogiikan aika on ohi, nykyään pohditaan oikeuksien ja velvollisuuksien mahdollisuuksia konkreettisesti. Onko tässä nyt kysymys jonkinlaisesta pegagogisen metodin kritiikistä? On liian helppoa syyllistää opetusinstituutiota ja siinä toimivia jonkun yksittäisen valehtelusta. Ja nyt kritiikki tuntuu kohdistuvan minuun. Opiskelijat sitäpaitsi lienevät eri mieltä. Eivät he jaksa enää seurata diojen sisälukua. Siinä on etiikkaa kerrakseen, että pohditaan itse ja yhdessä oikeudellista ongelmaa.
Kiikeri yrittää varsinaisesta asiasta ohipuhumisellaan sotkea asiaa. Tässä ei ole aihetta ryhtyä rupattelemaan pedagogisista metodeista sun muista laajasti, sillä niistä ei ole nyt lainkaan kysymys.
Kiikerin puheenvuorot osaltaan viestittävät, että lakimiesetiikka tuntuu olevan tiedekunnassa harmaa alue, johon tiedekunnan pitäisi nyt panostaa.
Täytyy nostaa esiin. Mutta kyllä mielestäni eettinen opettaminen on nimenomaan pedagogian asia. Jos pelkkien sääntöjen noudattamisen vaatimus on tuon eettisen opetuksen sisältö, köyhäksi jää. Viimeksimainitulla etiikka ei opita, muuta kuin jälkikäteen.
Lapin tiedekunnan oikeusfilosofian opetukseen (2 op) ei näytä opinto-oppaan mukaan sisältyvän lakimiesetiikkaa. Em. kurssin sisältöön kuuluu kolme kohtaa: 1) "oikeusfilosofiset peruskysymykset", 2) "oikeusfilosofiset suuntaukset" ja 3) "säädettyyn lakiin perustuvan oikeusjärjestelmän oikeusfilosofinen tausta."
Kirjallisuusvaatimuksiin kuuluu kolmesta eri vaihtoehdosta vain yksi teos, joista mistään ei taideta käsitellä lakimiesetiikkaa. Esimerkiksi Kaarlo Tuorin kirja "Oikeuden ratio ja voluntas" ja Juha Tolosen "Oikeuslähdeoppi."
Suomessa lakimieseettinen koulutus on kaiketi keskittynyt yleisesti asianajokokeen artikkelien lukemiseen. Minä sain asianajajan käsikirjan lahjaksi valmistujaisissa tiedekunnalta Turusta 1991. Perinteisesti (erityisesti anglomaissa mm.) on ajateltu, että etiikan oppiminen tapahtuu opintojen alkuvaiheessa filosofisissa opinnoissa ja toisaalta vanhemmilta asianajajilta/tuomareilta harjoittelu ym. vaiheessa. Kyllä tässä on meillä tilausta ja ehkä asiaan tulisi suhtautua paljon vakavammin. Väitteeni on kuitenkin se, että etiikan opettaminen voidaan ja tulee osin integroida itse aineen opettamiseen. Silloin korostetaan älyllisesti rehellistä analyyttistä otetta. Perinteisesti "sääntöjen nuodattamisen" oppiminen on tehnyt juristeista jonkinlaisia eetikoita. Mutta nykyään perusoikeus ja erilaisten vapausoikeuksien maailmassa tilanne on monimutkaisempi. Mikä on mielestäni hyvä, mutta tuolloin opettamiselta ja oppimiselta eettisessä mielessä vaaditaan pedagogisesti paljon. Lopetan tähän.
Vuoden 2013 alusta tulee voimaan laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011). Sen mukaan pelkkä juristin tutkintokaan ei enää riitä avustajana tai asiamiehenä toimimiseen oikeudessa, vaan siihen vaaditaan erityinen lupa, jonka ehdot ovat hyvin tiukat ja jonka täyttämistä valvotaan mm. erityisen lautakunnan toimesta.
Luvan saaneet oikeuskäyntiavustajat ovat vuoden 2013 alusta lähtien velvollisia noudattamaan hyvää asianajotapaa.
Ko. lakiin sisältyy 19-kohtainen lista niistä velvollisuuksista, joita luvan saaneet avustajat ja asiamiehet ovat velvollisia noudattamaan (8 §). Listaan kuuluvat mm. lojaalisuus, riippumattomuus, luottamuksellisuus, huolellisuus, täsmällisyys sekä tehokkuus ja joutuisuus.
Erityisesti on syytä muistaa listan kohta 17, jonka mukaan oikeudenkäyntiavustaja ei saa valehdella tuomioistuimelle.
Velvollisuuksien noudattamista valvoo erityinen lautakunta ja luvan rikkomisesta seuraa laissa määritelty sanktio ja pahimmassa tapauksessa luvan peruuttaminen.
Merkitään Eurooppaoikeudenlehtori Markku Kiikerin em. lopettamisilmoitus tiedoksi!
Toki kunkin oppiaineen yhteydessä voidaan opettaa myös lakimiesetiikkaa. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että ko. eettiset normit ovat luonteeltaan universaaleja eivätkä siis oppiainekohtaisia tai oikeudenalakohtaisia.
Lakimiehen yleisistä eettisistä normeista ei voida poiketa esimerkiksi eurooppaoikeuden tai jonkin muun oikeudenalan "dynaamisuuteen" tms. hömppäperusteisiin vedoten.
Todettakoon, että myös hyvää asianajajatapaa ja hyvää asianajotapaa koskevat eettiset normit ovat luonteeltaan yleiset ja samansisältöiset kaikilla oikeudenaloilla.
Vielä sen verran, että Lapin yliopistossa on opetettu hyvää asianajaja- ja asianajotapaa koskevia eettisiä normeja prosessioikeuden opetuksen yhteydessä. Tämän lisäksi opetusohjelmassa on ollut 20 vuoden ajan kurssi "Asianajaja oikeudenkäynnissä", jossa hyvällä asianajotavalla on ollut keskeinen merkitys
Lehti- ja netti-ilmotuksin tapahtuva "asiakaspyydystys" (ambulance chasing) on kielletty asianajajilta.
Tuskin Markku Kiikeristä saati Lapin tiedekunnan opintovaatimuksista johtuu, mitä joku opiskelija on tehnyt. Eiköhän tuon opiskelijan toiminnassa ole kysymys enemmän kunnianhimosta ja lain tuntemattomuudesta kuin lakimiesetiikasta. Eilisen HS:n mukaan kyseinen opiskelija oli jo aikeissa vaihtaa itsensä pois oikeudenkäyntiavustajan tehtävästä.
Vuorelastahan nyt on varsinainen hyssyttelijä tullut!
Tuskin töppäys noista syistä johtuu, mutta toki tiedekunnan pitää ottaa asia vakavasti eikä ryhtyä hyssyttelemään tapausta á la lehtori Kiikeri.
Kyllä opiskelija, joka on muuten syntynyt v.1978 - mistään nuorukaisesta ei siis ole kysymys - varmasti tietää, että väärällä tittelillä esiintyminen oikeudelle jätetyissä asiakirjoissa on paha virhe.
Ehkä hän käytti valmiin juristin titteliä juuri siksi, että tiesi, ettei hän saa esiintyä oik. yo:na asiamiehenä?
Koska oikeustieteen opiskelijalla ei ole oikeuttaa esiintyä avustajana tai asiamiehenä oikeudessa, koskee sama kielto luonnollisesi myös tapausta, jossa asiakirjoja jätetään asiamiehenä oikeuden kansliaan.
"Oli aikeissa vaihtaa itsensä pois avustajan tehtävistä." - Pakkohan se on, koska ei ole pätevyyttä esiintyä avustajana/asiamiehenä. Ei tuo ole mikään puolustus eikä lieventävä asianhaara. Ko. "juristi" ei muuten ensin toimittajan kysymyksen johdosta "muistanut", mitä titteliä hän oli haastehakemuksessa, joka on jätetty oikeudelle 28.2., käyttänyt.
Noi tommoset vale-tiesminkäalanammatti on so last season, nyt maa kohisee hihamerkeistä.
Pääministerikin otti tänään jo kantaa kuten kaksi aiempaakin, rikosilmoituksia ja tutkimuspyyntöjä satelee sieltä sun täältä.
Ja minkä takia, jonkin humoristisen blogin jonka Turun Sanomat julkaisi vakavissaan kirjoitettuna ja jonka uutista sopulilauma toimittajia seurasi.
Tuo hihamerkki-blogi, joka oli jonkun todella julkisuuden kipeän pikkupersupoliitikon ja edustaja Hirvisaaren, siis James Hirvisaaren, avustajaksi kiivenneen avustajan pilkkopimeää huumoria, on vain yksi osoitus persujen politikoinnin alati voimistuvasta viihteellistymisestä.
Yks toinen "humoristi", siviilissä kuulemma oikein kirkkoherra, kiusaa pahimman luokan koulukiusaajan tavoin muita kansanedustajia eduskunnan täysistunnossa matkimalla äänekkäästi näiden murteita ja puhetapaa.
On siinä meillä todella persu-seurakunta!
Onhan se aika säälittävää, että meille juristelle pitää säätää eettiset säännöt lailla. Mitä se kertoo meistä juristeista?
"Onhan se aika säälittävää, että meille juristelle pitää säätää eettiset säännöt lailla. Mitä se kertoo meistä juristeista?"
Näin kirjoitti edellä anonyymi, joka sanoo olevansa juristi.
Mutta onko hänkään "oikea juristi"?
Juristi toki tietää, ettei eettisistä säännöistä säädetä lailla.
Pahvit ovat Lapin yliopistosta, että olenko sitten oikea- vai valejuristi...
Katsoppa muuten lain 715/2011 sisältöä. Etiikassa on kysymys siitä, mikä on oikeaa ja mikä on väärää. Siitähän tässäkin laissa on kysymys.
Miksi asiamiehenä toimimisen velvollisuudet on kirjoitettava lakiin? Olisiko niin, että ilman lakia eivät asianajajat noudattaisi esimerkiksi ao.lain 8 §:ää, joka säätää juuri noista velvollisuuksista?
Nähtävästi lainsäätäjä on ollut sitä mieltä, että me juristit olemme sen verran vekkuleita, että ao.laki tarvittiin. Että on arvostus ja luottamus juristienkin etiikkaan lainsäätäjänkin taholta ollut aika tavanomaisen korkealla.
Tuossa lainkohdassa puhutaan otsikkonsa mukaan kyllä avustajan "velvollisuuksista", ei eettisistä normeista.
Noista velvoitteista on haluttu ottaa nimenomaiset, hyvää asianajotapaa koskevia eettisiä normeja vastaavat säännökset lakiin ilmeisesti siksi, että noilla "luvan saaneilla" lakimiehillä ei ole samanlaista omaa järjestöä kuin asianajajilla on, joka vahvistaa jäsenistölleen omat eettiset normit.
Jos mainitussa 8 §:ssä olisi vain viitattu hyvän asianajotapaan, eivät läheskään kaikki "luvan saaneet lakimiehet" viitsisi vaivautua asiaan eli hyvän asianajotapaan tutustumaan. Nyt ei voida ainakaan väittää, että laki olisi po. suhteessa jotenkin epäselvä.
Kyllä lakimiehet tarvitsevat omaa toimintaansa ohjaavia normeja - varsinkin juuri he!
Anonyymille: Eettisiä sääntöjä on myös muilla ammattikunnilla. Mitä se kertoo meistä ihmisinä?
Kertoo vastuuntuntoa lähimmäisistä.
Täällä eräs lehtori-mies tuntuu kovasti haluavan puolustella valejuristiksi paljastunutta opiskelijaa. Mikäs siinä. Voihan lehtori toki tarvittaessa hoitaa ko. ylioppilaan puolustuksen. Tuolla virkamiehellä on oma lakiasiaintoimistokin.
Jep. Mutta harvallappa niitä on lain tasolla säädetty.
Tutustukaas Editan kirjaan Näkökulmia asianajajaoikeuteen. Teoksessa taisi olla filosofi Airaksinen, joka pohtii omituista tarvetta asianajajien eettisten ohjeiden sääntelyyn lain tasolla.
Taitaapa ko.teos olla ao.tutkintovaatimuksena. Suomessa ovat harvassa sellaiset juristit, jotka voisivat filosofi Airaksisen ajatuksia riittävän perustellusti haastaa. Joka tapauksessa tästä hassusta ilmiöstä on kirjoitettu jo vuosia sitten.
Sitten vielä ämpyillään täällä blogin kommenteissa sinänsä ihan hassua, mutta todellista ilmiötä vastaan, joka tosiaan todistaa sen, että tarvetta säätää lailla asiamiesten eettisistä säännöistä on.
Filosofeilla nyt sattuu yleensäkin olemaan kaikenlaisia "kotkotuksia." Heillä on usein puhtaasti filosofinen ja teoreettinen ote maailmaan ja elämään. Yhteiskunnan ja lainsäätäjän pitää ajatella hieman muutakin. Tuossa ko. laissa on varmaankin ajateltu, ei niinkään filosofeja, vaan niitä ihmisiä, jotka joutuvat turvautumaan lakimiesten tarjoamiin oikeuspalveluihin. Heidän oikeusturvaansa on ajateltu.
Blogisti:" ..ko. laissa on varmaankin ajateltu, ei niinkään filosofeja, vaan niitä ihmisiä, jotka joutuvat turvautumaan lakimiesten tarjoamiin oikeuspalveluihin. Heidän oikeusturvaansa on ajateltu."
No nimenomaan!
Sitähän se Airaksinen sanoo, että lainsäätäjän mielestä asiamiesten eettiset säännöt on kirjattava lakiin, nimenomaisesti asiakaiden oikeusturvan kannalta. Muutoin ei etiikka ei ilmeisesti paljon asiamiesten menoa jarruttaisi.
Jokainen juristi voi sitten miettiä, että onko tässä nyt ihan laitaa, kun kai tällaisia hyviä toimintamalleja noudatettaisiin ilman nimenomaista sääntelyäkin.
No näät, eikös tämä Airaksinen ollutkin niitä käytännöllisen filosofian tyyppejä!
Kuten sanottu, juristit jos ketkä, tarvitsevat pykäliä, koska he tietävät parhaiten, miten kiertää oikeutta!
Onhan oikeudenkäymiskaarikin täynnä tuomareille ja asianajajille kohdistettuja pykäliä, vaikka kaikki tuomarit - omasta mielestään - ovat tietävinään, miten prosessia pitää käydä.
Ja silti noita pykäliä rikotaan harva se oikeudenkäynti!
Hiukan minua huvittaa blogisti ja muidenkin epätarkkuus. Tämä oikeustieteen maisteri ei ole toiminut oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana. lukekaa OK 15 luku ja se laki muutenkin.
Toki hän on tässä ilmoittanut oppiarvonsa muuksi kuin mikä se on, mutta OK 15 luvun säännöksiä hän ei ole (vielä?) rikkonut.
"Tämä oikeustieteen maisteri ei ole toiminut oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana. lukekaa OK 15 luku ja se laki muutenkin."
Ai, ei vai?
Riita-asia, josta nyt on kyse, tulee käräjäoikeudessa lain mukaan vireille silloin, kun haastehakemus on saapunut oikeuden kansliaan. Tällöin sen valmistelu alkaa (OK 5:1.2).
Tv-jutun mukaan ko. opiskelija oli allekirjoittanut kaikki 51 haastehakemusta kantajien asiamiehenä käyttäen titteliä OTM. Hän on siis toiminut oikeudenkäynnissä asiamiehenä jo silloin, kun haastehakemukset 28.2.2012 saapuivat oikeuden kansliaan.
Anonyymin kannattaisi kenties selailla lakikirjaa hieman laajemmin eikä tyytyä vain OK 15 luvun joidenkin pykälien silmäilyyn.
On hyvin tyypillistä oikeusministeriölle tehdä uudistukset niin, että asiat päätetään pienessä piirissä etukäteen (kiinnostaisi tietää ketkä tähän piiriin kuuluvat!).
Tämän jälkeen perustetaan etukäteen sovittua päämäärää kannattavista henkilöistä työryhmä, joka yllättäen päätyy mietinnössään suosittamaan tätä etukäteen päätettyä ratkaisua.
Paitsi hävytöntä, tällainen toiminta on myös kaikkien hallinnossa noudatettaviksi tarkoitettujen ylevien periaatteiden vastaista, jopa suorastaan lainvastaista.
Irvokasta on se, että juuri oikeusministeriö erityisesti tuntuu kunnostautuneen tällaisissa kyseenalaisissa menettelytavoissa.
Koko valmistelu pitäisikin nyt panna puhtaalta pöydältä aivan uusiksi, ja vähintäinkin kutsua työryhmään myös syyttäjien ja asianajotoimintaa harjoittavien lakimiesten edustus.
Eiväthän hovioikeudet tosiaankaan ole olemassa itseään tai oikeusministeriötä varten, vaan juttujen asianosaisia varten, täyttämässä yhtä kolmesta valtiovallan keskeisimmästä tehtävästä.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on julkaissut luonnosmuistion siitä, mitkä ovat reunaehdot rangaistavalle vihapuheelle.
"Irvokasta on se, että juuri oikeusministeriö erityisesti tuntuu kunnostautuneen tällaisissa kyseenalaisissa menettelytavoissa."
Erityisesti Tuija Brax tunnettiin oikeusministerinä siitä, että hän uskoi ja luotti aina sokeasti vaalijohtajaansa ja muihin virkamiehiinsä ja teki tismalleen niin, kun nämä virkamiehet halusivat hänen tekevän.
Kun vaalijohtaja naureskeli mediassa, että ehei, ei OM:n velvollisuutena ole millään tavalla valvoa kansanedustajien OM:lle jättämien vaalirahailmoituksia, niin Brax kipaisi eduskunnan pönttöön ja levitti tätä "ilosanomaa" koko eduskunnalle ja sitä myöten julkisuuteen.
Sitten oikeuskansleri totesi, että vaalijohtaja oli menetellyt törkeän huolimattomasti, kun OM ei ollut valvonut ko. ilmoituksia. Mutta oikeusministeri tietenkin pääsi tästä(kin) möhläyksestään kuin koira veräjästä.
Tässä hovioikeustoimikunnan asettamisessakin on käynyt niin, että virkamiehet ovat iskeneet Braxin eteen valmiin listan toimikunnan jäsenistä, minkä jälkeen Brax on pannut nimensä sen alle vaivautumatta yhtään katsomaan, millainen toimikunnan koostumus oli.
Se oli sellainen, että neljä jäsentä eli lähes toimikunnan enemmistö oli Vaasan HO:n entisiä tuomareita.
Virkamiehet yleensä arvaavat ministerin tahdon esityksessään. Noinkin vahvasti manipuloitu kokoonpano ei ole sattuma .
Leif Sevon on ennenkin toiminut jonkinmoisena nyrkkinä. Näin mm. asiassa, jossa blogisti kanteli oikeuskanslerille.
Kokoonpano ent. KKO:n presidentillä ja muilla korkeilla virkamiehillä käytti virheellisiä tietoja, eikä suostu ottamaan oikeita titoja huomioon.
Taitaa muistuttaa valitusten käsittelyä yleensäkin.
Jos ei oteta käsiteltäväksi, syntyy mahdollisimman vähän dokumentteja arvostelun pohjaksi.
Tämänkin ihannetilan Brax sai toteutumaan.
Brax on ollut avainasemissa pitkään ja tietää mitä tekee.
Onhan tuo toki tympeän murheellista!
Mutta näin tehdään, kun ei ole minkäänlaista vastavoimaa, joka puuttuisi asioihin heti tuoreeltaan ja sanoisi, että helevetti, tämähän nyt on taas päin p:ttä!
Näin ne tekevät, kun tietävät, että maassa on vain lampaita, siis lammasmaisia lakimiehiä, jotka eivät halua keskustella asioista eivätkä puuttua mihinkään.
He, siis nämä lampaat, ovat tyytyväisiä kun saavat jonkun pressan tai laamannin viran, jota on kytänneetkin hissukseen vuosikausia. Niiden pitääkin olla hiljaa ja nöyrtyä kaikkeen siinä pelossa ja toivossa, että ne saisivat joskus sen helskutin pressan tai laamannin viran. Ne pelkää, että os ne avaisi suunsa väärässä paikassa ja arvostelisi jotakin, niin ei ne saisikaan niitä virkojaan.
Ne ei puutu ilmiselviin epäkohtiin edes silloin, kun pieleen menevät uudistukset koskee niiden omia tuomioistuimia! Ne ei suutaan avaa, vaikka jo jonkin helskutin toimikunnan kokoonpanosta näkee jo Sokea Reettakin, mitä ollaan esittämässä ja tekemässä.
Sitten vasta, kun on myöhäistä rypistää, kun .."se" on jo housuissa, ne vihdoin uskaltaa sanoa jotakin, kunhan ne on ensin pääsy turvallisesti eläkkeelle eikä niiden omaa virkaa enää mikään lakkauttaminen uhkaa.
Ei ihme, että ne toiset siellä OM:ssä ja muualla voi tehdä ihan mitä tahtoo!
Salesta, siis tästä uudesta pressasta, on sitten viimein ja vihdoin saatua tehtyä virallinen valokuva.
Ohoh sanoisin! Mieshän näyttää kuvassa tosi vanhalta kaikkine ryppyineen päivineen! Mutta jep, jep! Ehkä tämäkin on ennalta suunniteltua. Sale aikoo tietty istua kaksi kautta, joten kuva on tehty tätä silmällä pitäen näyttämään miehen vakavalta ja vanhalta.
Vaka, vana Väinämö!
Palsturi on oikeassa. Lampaita ovat lakimiehet keskimäärin, kun alistuvat ministeriön mielivaltaiseen pyöritykseen.
Joskus kirjoitin Braxille kirjeen, jossa ihmettelin erään uudistuksen mielekkyyttä. "Kiitos mielenkiinnostanne" kuului Braxin kaksisanainen vastaus.
Sen jälkeen uudistus luonnollisesti toteutettiin, kaikkine ennalta nähtävissä olleine virheineen ja ottamatta millään tavalla huomioon perusteltua krittiikkiäni ja parannusehdotuksiani.
Vaan mitäs tehdään? Ryhdytäänkö lakkoon ja noustaan barrikadeille? Sen varaanhan oikeusministeriössä lasketaan, että eivät konservatiiviset ja yhteiskunnalle lojaalit lakimiehet tällaiseen kuitenkaan ryhdy. Korkeintaan vähän määkäisevät lahtipenkkiin laitettaessa.
Minusta Sauli näyttää vanhemmalta luonnossa. Tässä virallisessa kuvassa (Pasi Heiskanen/Lehtikuva) Saulin kasvoihin on saatu aikaan miellyttävää pyöreyttä, mikä ei ole au naturel. Katse, jota korostaa hieman koholle nousevat silmäkulmat on kieltämättä onnistunut: avonainen, luottava ja rohkea, aavistuksen intensiivinen olematta kuitenkaan liian tungetteleva. Pitäisiköhän kuva ripustaa makuuhuoneeseen sängyn päätyyn? Ehkä uni tulee herkemmin Saulin valvovien silmien alla...
Savon Sanomat (20.4) Siirto Kouvolaan ei perustu tosiasioihin
Tekeekö oikeusministeri Anna-Maja Henriksson "wallinit"?
Lähetä kommentti