1. Oikeusministeriö asetti 23.6.2010 toimikunnan laatimaan ehdotus hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittämiseksi siten, että tavoitteena oli asiamäärältään ja rakenteeltaan mahdollisimman tasakokoiset hovi- ja hallinto-oikeudet. Lisäksi toimikunnan tehtävänä oli arvioida hovi- ja hallinto-oikeuksien sijaintipaikkakunnat. Toimikunnan puheenjohtajaksi määrättiin KKO:n entinen presidentti Leif Sevón.
2. Vaikka sitä ei ole toimikunnan toimeksiannossa eikä myöskään -ihme kyllä - toimikunnan mietinnössä juuri edes mainittu, puheena oleva ehdotus on itse asiassa jo aiemmin aloitetun tuomioistuinverkoston kehittämistyön jatkoa. Tämä työ nimittäin alkoi käräjäoikeuksien lukumäärän supistamisella reilusta 50:stä käräjäoikeudesta 27:ään käräjäoikeuteen. Tämä merkittävä uudistus tuli voimaan 1.1.2010.
3. Hovioikeuksia on Suomessa nykyisin kuusi eli yhtä monta kuin Ruotsissa, jonka väkiluku on puolet suurempi kuin Suomessa ja joka on myös pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi valtio. Suomen hovioikeuksissa on suunnilleen yhtä paljon tuomarin virkoja kuin Ruotsin hovioikeuksissa, vaikka Ruotsissa hovioikeudet käsittelevät ja ratkaisevat vuosittain lähes kaksi kertaa enemmän asioita kuin Suomen hovioikeudet. Esittelijän virkoja Suomen hovioikeuksissa on jopa enemmän kuin Ruotsin hovioikeuksissa.
4. Katso tuomareiden lukumäärän vertailusta Suomen ja Ruotsin välillä blogit 188/16.11.2009 ja 189/17.11.2009. OM:n nyt mietintönsä jättänyt toimikunta on kuitenkin "jostakin syystä" vaiennut asiasta eli jättänyt Suomen ja Ruotsin hovioikeuksia koskevan vertailun tuomareiden ja asiamäärien osalta kokonaan suorittamatta. Vertailuun olisi kuitenkin ollut erityinen syy, sillä toimeksiannon mukaan työryhmän piti pohtia mahdollisuutta hovioikeuksien lukumäärän alentamista 1-2:lla hovioikeudella. Nyt toimikunta on ehdottanut vain yhden hovioikeuden lakkauttamista, mutta jos huomioon olisi otettu myös asiamäärät ja niiden odotettavissa oleva kehitys, olisi ollut täysin perusteltua ehdottaa hovioikeusverkoston "kehittämistä" niin, että maassa olisi vain neljä hovioikeutta.
5. Vuoteen 1978 asti Suomessa oli vain neljä hovioikeutta, kunnes maahan 1970-luvun loppupuolella perustettiin kerralla kaksi uutta hovioikeutta. Hovioikeuksien nykyiset sijaintipaikat ovat (suluissa perustamisvuosi): Turku (1623), Vaasa (1776), Itä-Suomen hovioikeus Kuopiossa (1945, sen edeltäjä oli 1839 perustettu Viipurin hovioikeus), Helsinki (1952), Kouvola (1978) ja Rovaniemi (1979. Suurimman eli Helsingin hovioikeuden henkilömäärä on tällä hetkellä 169, pienimmissä hovioikeuksissa henkilöstöä on Rovaniemellä 51, Kouvolassa 53 ja Itä-Suomen hovioikeudessa Kuopiossa 56.
6. Vuonna 1978 toimintansa aloitteen hovioikeuden sijaintipaikaksi kaavailtiin Kouvolan sijasta Lahtea ja vuonna 1979 toimintansa aloittaneen hovioikeuden sijaintipaikaksi taas Oulua. Keijo Liinamaan virkamieshallituksen, jonka oikeusministerinä oli professori Inkeri Anttila (lib), päätöksellä hovioikeudet kuitenkin "sattuivat menemään" vasemmistoenemmistöisten Lahden ja Oulun sijasta porvarienemmistöisiin kaupunkeihin eli Kouvolaan ja Rovaniemelle.
7. Hallinto-oikeuksia on kahdeksan ja niiden sijaintipaikat ovat: Helsinki, Hämeenlinna, Kouvola, Kuopio, Oulu, Rovaniemi, Turku ja Vaasa. Ahvenanmaan hallinto-oikeus toimii Ahvenanmaan käräjäoikeuden yhteydessä. Suurimmassa eli Helsingin hallinto-oikeudessa henkilöstöä on 148, pienimmässä eli Rovaniemen hallinto-oikeudessa 16 ja seuraavaksi pienimmissä eli Oulussa 30, Kouvolassa 31 ja Kuopiossa 48.
8. Oikeusministeriön toimikunta ehdottaa tänään julkistetussa mietinnössään (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 17/2011), että Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Nykyisen Rovaniemen hovioikeuden sijaintipaikka voisi toimikunnan mukaan olla joko Rovaniemi tai Oulu; toimikunta asettui eri näkökohtia punnitessaan Rovaniemen kannalle, mutta ei sulkenut pois hovioikeuden siirtämistä Ouluun; asia jätettiin poliittisen väännön kohteeksi. Hovioikeuksia olisi siis nykyisen kuuden asemesta viisi.
Oikeusministeriön tiedote mietinnöstä löytyy tästä.
9. Toimikunta ehdottaa myös, että Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet samoin kuin Oulun ja Rovaniemen hallinto-oikeudet yhdistetään. Ensiksi mainitun uuden Itä-Suomen hallinto-oikeuden sijaintipaikka olisi Kuopio ja jälkimmäisen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden sijoituspaikaksi Oulu. Hallinto-oikeuksia olisi siten kahdeksan asemesta kuusi. Ahvenanmaan hallintotuomioistuin toimisi edelleen Ahvenanmaan käräjäoikeuden yhteydessä.
10.Toimikunta tasoittaisi tuomioistuinten työmääriä ja kokoeroja myös tuomiopiirien muutoksilla. Se siirtäisi Kainuun käräjäoikeuden Itä-Suomen hovioikeuden tuomiopiiristä Rovaniemen hovioikeuspiiriin, Pirkanmaan käräjäoikeuden Turun hovioikeuspiiristä Vaasan hovioikeuspiiriin sekä Satakunnan käräjäoikeuden Vaasan hovioikeuspiiristä ja Hyvinkään käräjäoikeuden Kouvolan hovioikeuspiiristä Turun hovioikeuspiiriin.
Lisäksi toimikunta siirtäisi Päijät-Hämeen maakunnan Kouvolan hallinto-oikeuden tuomiopiiristä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden tuomiopiiriin.
11. Ehdotus merkitsisi toteutuessaan kahden käräjäoikeuden kohdalla aikamoista edestakaisin veivaamista. Satakunnan eli Porin seudun käräjäoikeus siirrettiin Turun hovioikeuspiiristä Vaasan hovioikeuspiiriin vasta muutama vuosi sitten ja nyt olisi edessä siirto takaisin Turkuun! Hyvinkään käräjäoikeus puolestaan siirrettiin vasta muutama vuosi sitten Helsingin hovioikeuspiiristä Kouvolaan. Nyt Hyvinkäällä olisi siten edes jo kolmas hovioikeuspiiri eli Turun hovioikeus.
12. Miten työryhmän ehdotuksia olisi syytä arvioida? Minusta ehdotukset eivät sisällä mitään mullistavia uudistuksia, sillä ne vähäiset hovi- ja hallinto-oikeuksien yhdistämiset, joita nyt on ehdotettu, ovat täysin odotettuja: minimitavoitteena oli juuri yhden hovioikeuden ja parin hallinto-oikeuden lakkauttaminen eli yhdistäminen suurempaan yksikköön.
13. Mietinnössä on minusta kyse jonkinlaisesta näpertelystä sikäli, että toimikunnan ehdotuksista ei toteutuessaan aiheutuisi kovinkaan paljon säästöjä. Henkilöstösäästöjä syntyy lähinnä siltä osin kuin yhdistyvissä tuomioistuimissa on päällekkäisiä johtamis- ja kansliatehtäviä, todetaan mietinnössäkin. Kyse on siis hallinnollisista säästöistä, joiden suuruudeksi toimikunta arvio melko tavalla "lonkalta heitettynä" 800 000–1 000 000 euroa vuodessa. Lainkäyttöhenkilöstöä ei ole ainakaan aluksi tarkoitus vähentää.
14. Toimikunnan mietintö koskee yksinomaan muutoksenhakutuomioistuinverkostoa eli siis organisatorisia kysymyksiä. Kuten mietinnössä todetaan, verkoston tarkistaminen on
tarpeellinen, mutta ei riittävä toimenpide muutoksenhakutuomioistuinten kehittämistar-
peita silmällä pitäen. Toimikunta on sen vuoksi lyhyesti tarkastellut sanottuja kehittämistarpeita sekä hovioikeuksien että hallinto-oikeuksien osalta. Hovioikeuksien osalta mietinnön sivulla 21 lausutaan seuraavaa:
15. "Hovioikeuksien kehittämistarpeet. Hovioikeuksien keskeinen ongelma on, että käytettä-vissä oleviin resursseihin nähden muutoksenhakujen määrä on liian suuri ja muutoksenhaku- menettely kokonaisuutena liian raskas. Erityisen ongelmallisia ovat näyttökysymyksiin kohdistuvat muutoksenhaut, jotka edellyttävät pääkäsittelyn järjestämistä. Pääkäsittely järjestetään keskimäärin 35 prosentissa asioita. Näiden asioiden käsittelyyn sitoutuu arviolta noin 70 prosenttia hovioikeuksien lainkäyttöhenkilöstön resursseista. Näyttökysymyksiin keskittyvä hovioikeusmenettely ei ole oikeusturvan kannalta optimaalinen ratkaisu. Tämä koskee erityisesti suullisen todistelun esittämistä hovioikeudessa. Voidaan kysyä, onko todistelu hovioikeudessa muun muassa ajan kulumisen myötä käsiteltävinä olevista tapahtumista enää yhtä luotettavaa kuin käräjäoikeudessa. Menettely on liian raskas ja vastaa huonosti todellisiin oikeusturvatarpeisiin, jotka ovat pikemminkin lainsoveltamiseen liittyvissä kysymyksissä. Oikeusministeriö on 16.11.2010 asettanut toimikunnan uudistamaan todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön. Olisi toivottavaa, että tässä yhteydessä tai, jollei se ole mahdollista, eri hankkeena pohdittaisiin paitsi muutoksenhaun rajoittamista oikeuskysymyksiin myös sen mahdollistamista, että hovioikeuden käytettävissä olisi käräjäoikeuden todistelu muutoksenhaun kannalta relevantilta osin ääni- ja kuvatallenteena. Tallenteen perusteella hovioikeus voisi selvittää, miten ja miksi todistelu muuttuu hovioikeudessa ja onko todistelun vastaanottaminen uudelleen hovioikeudessa tarpeellista. Käräjäoikeuden todistelun kuvaaminen olisi mahdollista toteuttaa varsin kohtuullisin kustannuksin esimerkiksi videokameralla ja tallentamalla todistelu tietokoneelle. Ruotsin kokemusten perusteella myös jälkimmäinen vaihtoehto vähentäisi merkittävässä määrin muutoksenhakua ja tarvetta järjestää pääkäsittelyjä ja voisi nopeuttaa prosessia. Toimikunnan käsityksen mukaan hovioikeusprosessia voitaisiin tehostaa jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Erityisen tärkeätä olisi selvittää, mitä voitaisiin tehdä, jotta muutoksenhakukirjelmältä alettaisiin myös käytännössä vaatia olennaisesti nykyistä suurempaa täsmällisyyttä ja että prosessinjohtoa kehitettäisiin muutoinkin nykyistä aktiivisemmaksi".
16. Toimikunta on eräissä edellä mainituissa kohdissa oikeassa, mutta eräissä taas selvästi väärässä ajatuksineen.
17. Mistähän toimikunta on saanut päähänsä, että hovioikeuksissa olisi nykyisin kysymys "näyttökysymyksiin keskittyvästä muutoksenhausta." Tämä ei nimittäin paikkaansa, sillä käräjäoikeuden tuomiosta saa ja käytännössä usein myös valitetaan myös oikeuskysymysten eli lainsoveltamiskysymysten osalta.
18. Toisin kuin toimikunta kaavailee, muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ei tulisi, Herra paratkoon, missään nimessä enää rajoittaa tai tehdä nykyistä vaikeammaksi. Tätä on nimittäin tapahtunut tähän mennessä vuosien saatossa jo monen monituista kertaa. Toimikunta on varmaan tiennyt, vaikkei tästä mietinnössä mitään lausutakaan, että juuri tämän vuoden alussa, siis 1.1.2011, tuli voimaan laaja hovioikeusmenettelyä koskeva uudistus, jossa nimenomaan rajoitettiin tosiasiallista muutoksenhakuoikeutta hovioikeuteen ottamalla käyttöön valituslupajärjestelmä, joka sai, tämän kirjoittajan varoituksista huolimatta, vielä (muiden epäkohtien lisäksi) karmaisevan pitkän nimikkeen "jatkokäsittelylupa(järjestelmä)".
19. Minusta on kyllä peräti outoa, että kun sanottu uudistus ei ole ehtinyt olla vielä voimassa kuin kolme kuukautta, niin nyt jälleen kerran marssii esiin poppoo, olkoonkin eläkeläistuomarin johtamana, joka vaatii edelleen ja yhä vain hovioikeuteen tehtävän muutoksenhaun supistamista tai rajoittamista entisestään. Tämä on minusta suoraan sanoen käsittämätöntä - en toki aio repiä tämän takia pelihousujani á la Kemppinen - ja osoittaa vain, miten yksinomaan oikeusministeriössä ja/tai korkeimmassa oikeudessa toimineet juristit voivat olla täydellisen vieraantuneita elävästä elämästä ja lainkäytön todellisista ongelmista, jotka ilmenevät käräjäoikeuksissa, joissa lainkäytön painopiste edelleen vahvasti on.
20. Oikeusturvan takia muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ei tulisi enää miltään osin rajoittaa, sillä sitä on tähän mennessä ja viimeksi siis vasta tämän vuoden alussa voimaan tulleella lainsäädännöllä ajoitettu aivan tarpeeksi.
21. On jälleen - varmaan kohta jo kolmannenkymmenennen kerran - tuotava esiin se tosiasia, että Suomen hovioikeuksissa ei toimiteta yhtään turhaa tai tarpeetonta suullista käsittelyä eli pääkäsittelyä, kuten tämä Leif Sevónin johtama toimikunta antaa noin vain ja ilman minkäänlaisia perusteita ymmärtää. Suomessa hovioikeudet ovat ennen tätä vuotta toimittaneet pääkäsittelyn vain 35 prosentissa asioista, mutta tämän vuoden alussa tuli voimaan uudistus, joka johtaa pääkäsittelyjen määrän niin tuntuvaan supistamiseen, että pääkäsittelyjä tullaan jatkossa toimittamaan jatkossa luultavasti vain noin 20 prosentissa kaikista asioista. Tästä huolimatta toimikunnalla on otsaa vaatia pääkäsittelyjen määrän vähentämistä vielä tästäkin. Tämä ilmentää joko totaalista tietämättömyyttä laista ja käytännöstä tai sitten vain härskiä ja asianosaisten oikeutetuista oikeusturvaongelmista mitään piittaamatonta halua rajoittaa muutoksenhakua yksinomaan hovioikeuksien työn keventämistarkoituksessa, siis mukavuussyistä.
22. Todettakoon samalla jälleen kerran, että Ruotsissa hovioikeudet toimittavat pääkäsittelyn noin 65-70 prosentissa tapauksissa eli 2-3 useammin kuin suomalaiset hovioikeudet. Katso lähemmin blogia 188/16.11.2009. Näin tapahtuu, vaikka Ruotsissa, kuten edellä totesin, ei ole sen enempää hovioikeustuomareita kuin Suomessakaan ja vaikka Ruotsissa hovioikeudet käsittelevät puota enemmän asioita kuin Suomen hovioikeudet. Katso tästä lähemmin blogia 189/17.11.2009.
23. Missä siis on vika, jos ja kun Suomen hovioikeudet eivät pysty parempaan? Minä en keksi muuta selitystä kuin että merkittäviä eroja näiden kahden maan välillä täytyy olla a) tuomareiden ahkeruudessa ja työtehossa, b) ammattietiikassa, c) ammattitaidossa tai/ja d) hovioikeuksien johtamisessa päällikkötuomaritasolla. Ovatko suomalaisten hovioikeuksien tuomarit ja presidentit tosiaan niin laiskoja, nynnyjä ja osaamattomia, etteivät he pysty parempaan? Vaikea tätä on uskoa, mutta en nyt keksi muutakaan selitystä asiantilaan. Voi olla, että muitakin syitä löytyy, mutta se on sanottava suoraan, että mainittu selitys ja vika ei löydy ainakaan a) lainsäädännöstä tai b) siitä, että Suomessa "jouduttaisiin" toimittamaan tarpeettomia pääkäsittelyjä.
24. Toimikunta on väärässä myös ehdottaessaan pohdittavaksi uudistusta, jonka mukaan muutoksenhakua rajoitettaisiin pelkästään oikeuskysymyksiin eli muutoksenhaku näyttökysymyksiin evättäisiin kokonaan tai sitä rajoitettaisiin tuntuvasti. Tällaista ehdotusta tai esitystä ihmisten oikeusturvasta todella huolta kantava toimikunta tai vastaava poppoo ei minusta voi kerta kaikkiaan tehdä. Sellaisen ehdotuksen voi tehdä vain porukka, joka on, kuten edellä sanoin, vieraantunut todellisesta oikeuselämästä ja tuomioistuinmenettelyn todellista ongelmista.
25. No niin, ehkäpä tätä Sevónin toimikuntaa on nyt jo riittävästi kritisoitu ja se on saanut ansionsa mukaan! Mennäänpä sitten asiaan, josta voidaan vastapainoksi antaa toimikunnalle myös hieman positiivista palautetta.
26. Toimikunta on minusta aivan oikeassa todetessaan, että meidän pitäisi pohtia sellaista - tietenkin taas kerran Ruotsin mallin mukaista - uudistusta, jossa
"hovioikeuden käytettävissä olisi käräjäoikeuden todistelu muutoksenhaun kannalta relevantilta osin ääni- ja kuvatallenteena. Tallenteen perusteella hovioikeus voisi selvittää, miten ja miksi todistelu muuttuu hovioikeudessa ja onko todistelun vastaanottaminen uudelleen hovioikeudessa tarpeellista. Käräjäoikeuden todistelun kuvaaminen olisi mahdollista toteuttaa varsin kohtuullisin kustannuksin esimerkiksi videokameralla ja tallentamalla todistelu tietokoneelle. Ruotsin kokemusten perusteella myös jälkimmäinen vaihtoehto vähentäisi merkittävässä määrin muutoksenhakua ja tarvetta järjestää pääkäsittelyjä ja voisi nopeuttaa prosessia".
27. Tällaista uudistusta olen itse ollut kannattamassa, mutta sellaisesta meillä on "virallisissa piireissä" haluttu tyystin vaieta. Viittaan siihen, mitä olen blogissani 188/16.11.2009 tältä osin esittänyt. Ruotsissa sanottu uudistus, kutsuttakoon sitä nyt vaikka "videotodisteluksi" tai "videopääkäsittelyksi hovioikeudessa", tuli voimaan marraskuun alussa 2008. Uudistusta koskeva laki vahvistettiin jo 2-3 vuotta aiemmin, jolloin käytännössä jäi todella hyvää aikaa varustaa käräjäoikeudet videokameroilla yms. laitteilla ja kouluttaa ja totuttaa tuomarit käyttämään uusia menetelmiä.
26. Kun nyt tämän vuoden alussa meillä Suomessa voimaan tullutta hovioikeusuudistusta vuosina 2007-2008 valmisteltiin, oli uudistusta pohtineen, oikeusneuvos Kari Kitusen johtaman toimikunnan tiedossa erittäin hyvin se, millainen Ruotsin laki hovioikeusmenettelyn ja sanotun videotodistelun osalta tulisi olemaan. Toimikunta olisi siten voinut ja minusta sen myös olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kantaa Ruotsin uudistukseen ja pohtia, olisiko vastaavanlainen uudistus tarpeellinen myös Suomessa. Mutta mitä teki oikeusneuvos Kitusen johtama toimikunta. Se mainitsi kyllä ohimennen perusteluissaan Ruotsin "mallista", mutta Suomea koskevassa yleisperusteluissaan samoin kuin yksityiskohtaisissa perusteluissaan työryhmä vaikeni kokonaan sanotusta mallista ja sen mahdollisesta käyttöön ottamisesta meillä.
27. Tämä oli minusta suorastaan pöyristyttävää ja sanalla sanoen edesvastuutonta menettelyä. Oikeusministeri Tuija Braxin johdolla sorvatussa hallituksen esityksessä (HE 105/2009 vp) sivuutettiin niin ikään kokonaan sanottu Ruotsin malli varteenotettavana vaihtoehtona; hallituksen esityksen perusteluista jätettiin pois myös se lyhyt maininta Ruotsin mallista, joka oli sentään mukana vielä Kitusen toimikunnan mietinnössä. Kun näin meneteltiin, ei hallituksella ja eduskunnalla ollut mitään tietoa ja mahdollisuutta pohtia kyseistä Ruotsin mallia vaihtoehtona hallituksen esityksessä ehdotetulle sääntelylle. Tämä sääntely, jonka eduskunta sitten mukisematta myös hyväksyi, tähtää yksinkertaisesti siihen, että hovioikeuksien pääkäsittelyä rajoitetaan säännöksillä, jotka antavat hovioikeudelle lähes vapaan vallan evätä pääkäsittelyn toimittaminen aina, jos se niin vain haluaa. Muutoksenhakijan oikeusturvaa tässä ei ole kyllä tippaakaan ajateltu.
28. On syytä huomata, että Ruotsissa ei haluttu suinkaan rajoittaa tai vähentää hovioikeuksien pääkäsittelyjä, sillä alioikeudessa vastaanotetun ja videoidun henkilötodistelun vastaanotto hovioikeudessa tapahtuu aina nimenomaan pääkäsittelyssä, jossa asianosaiset tai ainakin heidän asianajajansa ovat saapuvilla. Käräjäoikeudessa videoituja todistajan kertomuksia ei siis katsella esittelijän ja parin hovioikeustuomarin toimesta jossakin hovioikeuden takahuoneen nahkasohvalla mukavasti istuskellen, vaan videotallenteet otetaan vastaan normaalissa pääkäsittelyssä. - Tähän nähden Leif Sevónin toimikunnan toteamus, että mainitulla videotodistelulla voitaisiin vähentää hovioikeuden pääkäsittelyjen määrää, osoittaa minusta lähinnä asiantuntemuksen puutetta. Pääkäsittelyjen määrää ei vähennetä, vaan niitä voidaan päin vastoin lisätä. Sen sijaan pääkäsittelyjä voidaan em. keinon avulla tuntuvasti keventää ja nopeuttaa, kun todistajia, asiantuntijoita ja asianosaisia ei tarvitse aina kuulla uudelleen hovioieudessa.
29. Vasta nyt siis, kun tämä edellä mainittu hovioikeusmenettelyn uudistus on tullut meillä vuoden alusta voimaan, toinen oikeusministeriön toimikunta toteaa mietinnössään, että niin, tuo Ruotsin mallihan olisikin varteenotettava vaihtoehto. Juuri aiempi toimikunta, jota myös johti KKO:n jäsen, oli sen sijaan tyystin vaiennut Ruotsin mallista. Tämä on taas yksi selkeä esimerkki siitä, miten huonosti oikeusministeriön toteuttama ja oikeusministerin johtama lainvalmistelu on meillä koordinoitu ja toteutettu. Kun Ruotsin malli kaikesta vaientamisyrityksistä putkahti eduskunnassa vuoden 2010 alussa lakiesitystä HE 105/2009 vp käsiteltäessä esille (mm. Jacob Södermanin lakialoitteen muodossa), oikeusministeri Tuija Brax kiirehti tuttuun tapaansa selittämään, että tuo uudistus olisi ollut teknisten laitteiston hankkimisen takia niin kallis, ettei sitä olisi kuitenkaan mahdollisuutta toteuttaa. Nyt kuitenkin Sevónin toimikunta toteaa, että kyseinen uudistus olisi mahdollista toteuttaa "varsin kohtuullisin kustannuksin." Mikä osapuoli mahtaa olla oikeassa?
30. Hohhoijaa, tällaista tämä on, tämä suomalainen lainvalmistelu ja -säädäntö! Kaikkien muistissa vielä on se hirmuinen hoppu ja suorataan silmitön kiire, jolla ministeri Brax toi viime marraskuussa eduskuntaan pahimman mahdollisen loppuruuhkan sekaan tämän vaalikauden ylivoimaisesti laajimman lakipaketin, joka koski esitutkinnan ja pakkokeinojen uudistamista. Se runnottiin läpi niin kiireesti, ettei lakien sisällöstä vastaava valiokunta eli lakivaliokunta ehtinyt puheenjohtajansa Janina Anderssonin (vihr) kertoman mukaan edes tehdä esitykselle muuta kuin poimia mietintöönsä ne huomautukset ja korjaukset, joita perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan tehnyt.
31. Mutta palataanpa lopuksi itse asiaan. On olemassa keino tai "väline", jolla nykyistä tuomioistuinverkostoa tai -organisaatiota voitaisiin kehittää ja uudistaa selvästi suurempia hallinnollisia säästöjä tuottavalla tavalla kuin mitä Sevónin toimikunta nyt ehdottaa. Mikä se on? Se on hallinto-oikeuksien integroiminen ja yhdistäminen yleisiin tuomioistuimiin. Ei kuitenkaan hovioikeuksien, vaan käräjäoikeuksien kanssa. Se olisi todellinen uudistus nyt ehdotettuun uudistukseen verrattuna. Suomen kokoisessa maassa on tarpeettoman kallista ylläpitää kaksikertaista tuomioistuinorganisaatiota, joista osa tuomioistuimista käsittelee riita- ja rikosasioita ja toinen osa taas hallintoasioita. Kuten Sevónin mietinnöstäkin ilmenee, yhdistetty tuomioistuinorganisaation malli on käytössä muun muassa Norjassa ja Tanskassa.
Siihen, miten tämä hallinto-oikeuksien integrointi yleisiin tuomioistuimiin tarkemmin tapahtuisi, palaan hieman tuonnempana.
44 kommenttia:
Nuo hallinto-oikeudet pitäisi yhdistää hovioikeuksiin, näin Virossa on homma hoidettu.
Viron pärjää toisen asteen tuomioistuintasolla 42 [sic!] tuomarilla, joista osa on hallinto-oikeustuomareita.
Ennakkokaavailuissa Vaasan hovioikeus oli ehkä kaikkein pahiten lakkauttamis- tai yhdistämisuhan alaisena. Toimikunta ei tällaista mahdollisuutta kuitenkaan kannattanut.
Vaasan hovioikeutta ei voida lakkauttaa siksikään, että Vaasassa on Suomen hienoin hovioikeustalo, Turun hovioikeuden ohella suomalaisista hovioikeustaloista ainoa, joka myös näyttää oikeustalolta.
Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää.. Suomi ja suomalaiset virkamiehet ovat niin kiinnikasvaneet tiukan hierarkian ja muodollisen byrokratian tuomaan turvallisuuden tunteeseen, ettei tätä sidettä katkaise edes kätilö saksineen. Saati sitten järjestelmän sisällä poliittiseen korrektiuteen ja sisäsiittoisuuteen kasvanut paperinpyörittäjien joukko. Muutoksen alullepanija harvoin löytyy muutoksen kohteen sisältä.
t.Yliesierikoisapulaisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikkö
Olen blogijutussani ihmetellyt toimikunnan halukkuutta, suoranaista hanakkuutta, a) rajoittaa muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ja b) vähentää edelleen hovioikeuden pääkäsittelyjen määrää.
Näin siitä huolimatta, vaikka menettelykysymykset eivät kuuluneet toimikunnan toimeksiantoon.
Selitys löytyy toimikunnan kokoonpanosta, johon on kuulunut monta eläkeläistuomaria. Näitä olivat puheenjohtajan Leif Sevónin lisäksi Helsingin HO:n entinen presidentti Lauri Melander, vesiylioikeuden entinen ylituomari Pekka Kainlauri, ja valtakunnansyyttäjä Matti kuusimäki. Oikea "eläkeläisten klubi" siis.
Heistä varsinkin Matti Kuusimäki, nykyisin professori, on tullut tunnetuksi jatkuvista vaatimuksistaan erilaisten esteiden asettamisesta muutoksenhaulle ja pääkäsittelyjen vähentämiseksi.
Tämä eläkeläiskvartetti on ollut todennäköisesti jyrännyt arvovallallaan myös läpi ne näkemykset ja mielipiteet, joiden perusteella toimikunnan mietintö on syntynyt. Kaikkiaan toimikunnassa on ollut 14 jäsentä.
Toimikunnassa KKO:ta edusti oikeusneuvos Hannu Rajalahti ja KHO:ta hallintoneuvos Pekka Vihervuori.
Toimikunnan jäsenistä Rajalahti, Kuusimäki, Kainlauri ja ja hallinto-oikeustuomari Marjatta Korsbäck, joka on edustanut toimikunnassa SuomenTuomariliittoa - entisiä notaarejani Kauhajoen tuomiokunnasta muuten; Rajalahti puolestaan Ikaalisten tuomiokunnan "käteisiä" eli käräjätuomareita - ovat kaikki olleet aiemmin pitkään eri viroissa Vaasan hovioikeudessa.
Ei siis mikään ihme, ettei Vaasan HO:ta ole ehdotettu mietinnössä lakkautettavaksi tai yhdistettäväksi johonkin toiseen hovioikeuteen. Hyvä näin.
"Vaasan hovioikeutta ei voida lakkauttaa siksikään, että Vaasassa on Suomen hienoin hovioikeustalo, Turun hovioikeuden ohella suomalaisista hovioikeustaloista ainoa, joka myös näyttää oikeustalolta." Virolainen
Vaasan talo sopii erinomaisesti suomalaisen tuomioistuinlaitoksen museoksi.
Eikö KKO:n talo näytä oikeustalolta, toisin kun KKO ja KHO yhdistetään, niin suosittelen siirtymistä Kasarmintorille. Kun näihin molempiin pääsi tutustumaan suomalaisen byrokratian 200-vuotisjuhla(!)päivänä, niin KHO vaikutti paikalta, jossa työteho on kohtuullinen. Henkilökunnan mukaan KHO täysistunnossa jollain hallintoneuvoksella on mukana kannettava tietokone!
Jos KKO:n talolle ei löydy hyötykäyttöä, niin suosittelen teemamuseota.
"Tule ja koe 1900-luvun alun Pietarin aateliston ilmapiiri!"
Helsinki on vanha venäläinen varuskuntakaupunki, KKO:ssa tämä vanha venäläinen aatelisilmapiiri on vielä aistittavissa!
Mika Lako sekoilee. Minä en puhunut jutussani KKO:sta tai sen talosta yhtikäs mitään. En myöskään KHO:sta. Onhan KHO:lla toki asianmukaiset tilat Fabianinkadulla ja siellä alakerrassa todella iso istuntosali suullisia käsittelyjä varten.
Mutta kun KHO:ssa ei niitä suullisia käsittelyjä kuitenkaan juuri lainkaan pidetä, viime vuonna muistaakseni vain 2-3 suullista käsittelyä, vaikka KHO käsitteli samana vuonna yli 4 000 asiaa. Tässä mielessä jos missä nimenomaan KHO sopisi hyvin "tuomioistuinmuseoksi."
Näyttää lisäksi pahasti siltä, ettei Mika Lako ole itse käynyt Vaasan HO:ssa paikan päällä.
Yksi hyvä oikeusvarmuutta parantava asia olisi juuri tuo käräjäistunnon nauhoitus ja kuvaaminen. Se pitää alkaa siitä kun puheenjohtaja avaa "istunnon" ja päättää siihen kun puheenjohtaja lopettaa istunnon. Kaikki mitä sanotaan salissa tulee olla kuvattu/nauhoitettu.
Puheenjohtajan prosessinjohtotaito tulisi myös esiin.
Kuinka helppoa ja halpaa olisi hovioikeuden jäsenten nähdä ja kuulla mitä käräjäsalissa kukakin sanoi.
Juristien kesken on yleisesti käsitys että asioissa käräjäoikeus on muodollinen ja pakollinen vaihe ja että hovista sitten tulee varsinainen ratkaisu.
Mitä tuo kertoo?
Suoraan sanottuna sen että käräjätuomarien ammattitaito on itseasiassa surkea. Eikä siihen oikein luoteta.
Käräjäoikeuden istunnon videointi kokonaisuudessaan olisi tietenkin tarpeetonta hovioikeuden työn kannalta ja muutonkin. Riittää, että videoidaan asianosaisten todistelutarkoituksessa antamat kertomukset, todistajien kertomukset ja asiantuntijoiden kertomukset.
Tuo vertailu Ruotsin ja Suomen hovioikeuslaitoksen välillä on mielenkiintoinen - ja karmaiseva. En tunne käytännössä kuin yhden muutoksenhakutuomioistuimen työskentelyä. Siellä on leppoisat oltavat tuomareilla, mutta ei esittelijöitäkään työt raskauta. Joskus on tuntunut että ylemmäksi tuomariksi "pääseminen" on lupa ottaa rennosti loppuaika työelämässä, 10-30 vuotta!
En tiedä onko tämä koko totuus, pahoin niin pelkään.
Tuo vertailu Ruotsin ja Suomen hovioikeuslaitoksen välillä on mielenkiintoinen - ja karmaiseva. En tunne käytännössä kuin yhden muutoksenhakutuomioistuimen työskentelyä. Siellä on leppoisat oltavat tuomareilla, mutta ei esittelijöitäkään työt raskauta. Joskus on tuntunut että ylemmäksi tuomariksi "pääseminen" on lupa ottaa rennosti loppuaika työelämässä, 10-30 vuotta!
En tiedä onko tämä koko totuus, pahoin niin pelkään.
13. Mietinnössä on minusta kyse jonkinlaisesta näpertelystä sikäli, että toimikunnan ehdotuksista ei toteutuessaan aiheutuisi kovinkaan paljon säästöjä. - - säästöistä, joiden suuruudeksi toimikunta arvio melko tavalla "lonkalta heitettynä" 800 000–1 000 000 euroa vuodessa. Lainkäyttöhenkilöstöä ei ole ainakaan aluksi tarkoitus vähentää.
- - -
Tekikö toimikunta lainkaan hyötyjen ja haittojen punnintaa?
Onko mitään tolkkua lakkauttaa Itä-Suomen hovioikeutta, jos saatava säästö on nimellinen tai sitä ei pystytä edes osoittamaan verrattuna siihen, mitä haittoja ja kustannuksia lakkauttamisesta seuraisi ISHO:n tuomiopiirin oikeudenhoidolle ja asianosaisille.
Jos tälläistä perustetta ISHO:n lakkauttamiseksi ei ole tehty, tämä toimi on perusteeton ja pelkkää valtapolitiikka. Tai sitten se on ex-pres aprosen kosto:)
Toivottavasti seuraava oikeusministeri ei ole cityvihreä tai muuten arvostelukyvytön henkilö.
"Näyttää lisäksi pahasti siltä, ettei Mika Lako ole itse käynyt Vaasan HO:ssa paikan päällä."
Tunnustan, lieventäväksi asianhaaraksi luettakoon, että äitini luokkatoveri toimi pari vuosikymmentä Vaasassa hovioikeudenneuvoksena. Itse olen nähnyt vain talon julkisivun, kuten myös Viipurin, Turun sekä Helsingin hovioikeuden julkisivut. Bonus olkoon Yrjö-setäni hovioikeus, marmoripalatsissa olen käynyt myös sisällä, joten sisätiloista on kokemusta kolmesta paikasta, KKO, KHO sekä marmoripalatsi.
Äitini on toki tutustunut Vaasan sisätiloihin luokkaretkellä, joku oli kuulemma todennut: "Tämä ei näytä paikalta, jossa tehdään töitä".
Jokainen, varsinkin maallikko, voi tehdä omat johtopäätökset paikan soveltuvuudesta tehokkaaseen työntekoon 2010-luvulla katsomalla kuvaa presidentin työhuoneesta. Kuvateksti saattaa olla virheellinen, huone taitaa olla presidentin "esittelyhuone", joka kieltämättä näyttää kuvassa upeammalta kuin Koskelon vastaava Espalla.
Jos hovioikeuksien sulkemispäätös perustuu hovioikeuden tiilikivien edustavuuteen, niin mikäs siinä. Ihan mielenkiintoinen lainopillinen tai hallinnollinen päätössääntö.
Kustannussäästöt jäävät näköjään pieniksi, vaikka niissä lienee ollut päämotiivi toimikunnan asettamiseen. Vertailun vuoksi: Helsingin HO:ssa oli vv. 2004-2007 yhteensä 7 osastoa. Niistä tehokkain antoi tuona aikana 330 ratkaisua enemmän kuin tehottomin. Rahassa tämä merkitsee yhtä miljoonaa euroa. Tehottomin keskittyi todistajan matkakuluihin ym.
Mika Lakon oudoilta vaikuttaneet käsitykset hovioikeusrakennuksista ja niiden soveltuvuudesta tuomioistuimiksi perustuvat juuri niin eriskummallisiin "lähteisiin" mitä hänen kirjoitustensa perusteella sopi odottaakin.
Vaasan hovioikeuden sisätilat on restauroitu alkuperäiseen "loistoonsa" vasta 1970 -luvun lopulla ja sen jälkeen. Mika-pojan kantsisi kyllä piipahtaa sisälle hovioikeuksiin eikä perustaa käsityksiään yksinomaan vanhoihin kuulopuheisin.
Yksityisasunnoksi alun perin suunniteltu Marmoripalatsi osoittautui jo 1960-luvulle tultaessa aivan liian ahtaaksi henkilömäärältään alati paisuneen Helsingin hovioikeuden toimintaa silmällä pitäen. Jaostojen istuntohuoneita oli 70-luvun alussa, jolloin itse olin Marmoripalatsissa töissä, jouduttu sijoittamaan vinttikomeroihin, kylpyhuoneisiin ja ties minne.
Ex-hovioikeudenlaamanni Risto Uoti varmaan muistaa, että lain mukaan hovioikeuden presidentin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia siitä, että "hovioikeuden työmäärä jakautuu tasaisesti eri osastojen ja jaostojen kesken." Eikös se fraasi jotenkin noin kuulunut ja kuuluu edelleen?
Kouvolan HO:n presidentti Pertti Nieminen yritti kyllä puolustaa Itä-Suomen ja Kouvolan hovioikeuksia ja niiden säilyttämistä erillisinä hovioikeuksina myös jatkossa toimikunnan mietintöön jättämässään eriävässä lausunnossaan. Tämä ei kuitenkaan auttanut.
Toimikunnan enemmistö lienee ajatellut, että no, täytyyhän meidän nyt, helskutti vieköön, ehdottaa sentään jotakin hovioikeutta lakkautettavaksi, muutenhan me epäonnistuttaisiin tässä hommassa kokonaan!
"Mika-pojan kantsisi kyllä piipahtaa sisälle hovioikeuksiin eikä perustaa käsityksiään yksinomaan vanhoihin kuulopuheisin."
Koska hovioikeuksilla on avoimet ovet kansalaisille?
Jälkiviisaana harmittelen, etten istunut KKO:n täysistuntosalissa presidentin istuntotuoliin, talon esittelijöiden ilme olisi ollut varmasti kullanarvoinen.
Äitini koitti Vaasassa presidentin taysistuntotuolia, kyllä kuulemma kelpasi istua.
Toinen mikä harmittaa, etten ottanut kuvaa Heinosen ja Sevonin moderneista muotokuvista.
KHO:sta löytyy Ståhlbergin "kotimuseo", koska se on avoinna kansalaisille?
Kuinka moni juristi edes tiesi sen olemassaolosta?
Tai on nähnyt esittelijänfrakin?
Hyvä analyysi blogistilta.
Jos Itä-suomen hovi lopetetaan, on lopettamiseen johtava ratkaisu tehty puhtaasti poliittisten intressien pohjalta.
Oikeusturvaa saati itäsuomalaisten maantieteellistä asemaa ei lopettamisessa huomioida.
Mikäli lopettamisen kohdalla nousee mittavaa vastarintaa, niin kasvojen menettämisen vuoksi jo aloitettu tapahtumain kulkua ei voi estää. Poliittisena lohdukkeena Kuopioon jätetään jonkinlainen Kouvolan hovin etäpiste ylimenokaudeksi.
Mielestäni Kouvolan hovin olisi voinut yhdistää Helsingin hovioikeuteen. Se olisi järkevä ratkaisu maantieteellisesti ja toiminnallisesti. Oikeusturvaa lisäävää vaikutusta ei silläkään olisi.
Joka tapauksessa eivät Braxin toimet oikeusministerinä ole luottamusta häneen herättäneet. Saa nähdä millainen maku Braxin kaudesta jäänee perintönä.
Vaikea ottaa kantaa konkreettisiin kysymyksiin, kun en niiden kanssa työskentele, mutta perusongelmat ovat mielestäni muualla.
Suomessa tuomioistuintyötä ei ole juuri arvostettu. Palkkaus on vaatimaton, ja tuomistuimet on työnnetty kaupunkien laitamien betonilaatikoihin yhdessä sossun ja työvoimatoimiston kanssa. Ketäpä sellainen motivoisi ahkeruuteen ja työntekoon.
Jos työskentelyolosuhteet olisivat sellaiset, että tuomarin viroista kilpailisivat muutkin kuin tuomioistuinlaitoksen väki, niin eipä tarvitsisi pohtia, kuullaanko todistajaa videolla vai riittääkö puhelinkuulustelu.
Onhan tässä aika vahva ns. perinteisen OM-näpertelyn makua. Että oikein (melkein) miljoonasäästöjen perässä tässä ollaan. Lähes surkuhupaissaa. Meillä ei valtiovalta (VM:n virkamies-poliitikot ja oikeat poliitikot) kerta kaikkiaan arvosta oikeuslaitosta niin kuin pitäisi. Kiireen vilkkaa kunnollinen muutos eli tuomareiden itsensä käsissä oleva oma tuomioistuinhallinto ja samalla reipas resurssilisäys. Ehkä niitä työ- ja organisointitapojakin sitten alkaisi kehittyä vähän reippaammasti.
Keskustelussa näyttää jääneen huomiotta, että Kouvolan HO on Suomen tehokkain HO ja Kuopion HaO Suomen tehokkain HaO. Pitäisikö hyvästä toiminnasta palkita menolipulla toiseen kaupunkiin.
Mika Lakolle: Kyllä siitä presidentin jakkaraa plenum-salissa on aika moni kokeillut ilman mainittavaa leukojen loksahtelua. Ihmisten työhuoneisiin tietysti on harvemmin tapana tunkea ilman lupaa.
Hovioikeudessa pitäisi aina - siis aivan aina - järjestää suullinen käsittely, jossa muutoksenhakijan asiamiehen pitäisi pystyä ymmärrettävästi kertomaan, miksi käräjäoikeuden tuomio on väärä. Hovioikeuden taas pitäisi kyetä samalta istumalta kertomaan vähintään yhtä ymmärrettävästi, miksi käräjäoikeuden tuomio on oikea ja siis pysyvä. Semmoisen seulonnan minäkin ymmärtäisin - eikä tarvitsisi Strasbourgissa selitellä.
Oikeusministeriön hallinnonalan osuus valtion menoista on luokkaa puolitoista prosenttia. Se sisältää mm. koko tuomioistuinlaitoksen, niin yleiset, erityiset, kuin hallintotuomioistuimetkin, vankeinhoidon, julkisen oikeusavun, syyttäjälaitoksen ja paljon parjatun oikeusavun, jonka valtio kustantaa yksityisten avustajien antamana siihen oikeutetuille.
Tästä puolestatoista prosentistako pitäisi vielä säästää? Totuus on, että vaikka koko oikeusministeriön hallinnonala lakkautettaisiin (se lienee kaikesta päätellen oikeusministeriön tavoitteenakin), ei tämä havaittavasti valtiontaloutta hetkauttaisi.
Halpa on järjestäytyneen yhteiskunnan hinta, mutta sitäkään ei haluta maksaa. Ministeriön virkamiehiltä puuttu suhteellisuudentaju. Mikähän heidän järkensä on sumentanut? Jälkijättöinen innostus kvartaalitalouteen kenties?
Mietintö ei tule poliittisista syistä toteutumaan Pirkanmaan käräjäoikeuden eli koko Pirkanmaan siirron osalta Vaasan hovioikeuteen. Aivan hyvin Turun ja Vaasan hovioikeudet voidaan lakkauttaa sekä perustaa niiden tilalle yksi hovioikeus Tampereelle. Nokialta jää tyhjäksi Tampereelle toimisto- ym. tiloja monen hovioikeuden tarvetta vastaava määrä. Tampereellekin voidaan tuoda jotakin, eikä vain viedä ja kasvattaa etäisyyksiä. Kiitos blogistille huomautuksesta toimikunnan jäsenten yhteyksistä Vaasan hovioikeuteen.
Olisiko nyt kuitenkin syytä puhua prosenttien sijasta tai ainakin ohella myös miljoonista, kun on kyse oikeusministeriön hallinnonalan osuudesta valtion budjetista?
OM:n sivuilta voidaan lukea tämä:
- Oikeusministeriön hallinnonalalla työskentelee yhteensä noin 10 000 henkilöä, joista ministeriössä noin 270. Oikeusministeriön hallinnonalan osuus valtion menoista on vuosittain noin kaksi prosenttia. Ministeriön budjetti vuodelle 2008 on 748 miljoonaa euroa.
Kyse ei ole siis mistään pikkurahoista ja pienestä henkilökunnasta. Tuomarin ja esittelijän virkoja Suomessa on aivan riittävästi, oikeastaan yllin kyllin, jos lukumäärää verrataan muihin Euroopan valtioihin.
Syyttäjiä on Suomessa vähän Ruotsiin verrattuna, mutta tällöin pitää ottaa myös huomioon, että a) Ruotsi on asukasluvultaan kaksi kertaa Suomea suurempi ja b) Ruotsissa syyttäjä johtaa esitutkintaa.
Jos Suomessa oikeuslaitoksen osuutta valtion budjetista pidetään liian vähäisenä, niin syynä on kai ensi sijassa se, etteivät meidän päällikkötuomarimme (KKO:n ja KHO:n presidentit esimerkiksi) ja virkamiehemme (esim. valtakunnansyyttäjä) eri yksiköissä ja OM:ssa ja viime kädessä oikeusministeri ole saaneet yksinkertaisesti VVM:ää ja koko maan hallitusta vakuuttuneeksi siitä, että resursseja tarvitaan enemmän.
Jos katsoo esimerkiksi suomalaisten hovioikeuksien tehottomuutta ruotsalaisiin hovioikeuksiin verrattuna, niin miksi ihmeessä Suomessa pitäisi olla hovioikeuksissa enemmän resursseja, kun täällä kaikkien numeroiden valossa pitäisi päästä nykyisiin tuloksiin päästä paljon vähemmälläkin porukalla, jos hovioikeudet toimisivat yhtä tehokkaasti kuin Ruotsissa?
Jos pelkkä maantieto ratkaisi kaikki ongelmat, niin silloin toki voitaisiin Turun ja Vaasan hovioikeudet lakkauttaa ja perustaa Tampereelle hirmuisen uljas uusi hovioikeus, joka kattaisi nykyiset Turun ja Vaasan hovioikeuspiirit.
Mutta, mutta, vanhat perinteet, hovioikeustalot jne. Kai niillekin jokin arvo on annettava?
Lisäksi on otettava huomion, että hovioikeudet istuvat nykyisin paljon ns. matkakäräjiä sijaintipaikkansa ulkopuolella. Turun hovioikeushan on istunut monia juttuja Tampereella, eikö tämä siis enää riitä manselaisille? Vaasan hovioikeus puolestaan istuu säännöllisesti mm. Jyväskylässä, joten miksei Vaasasta voitaisi tulla istumaan muutama juttu vuodessa myös Tampereelle?
Tampereelta puuttuu hovioikeusperinne. Tiettävästi Tampereen Stockmannin tavaratalon kahvilassa kokoontuu joskus "Tampereen hovioikeus", joka koostuu lähinnä paikallisista asianajajista. Vai onko se peräti "Stockmannin hovioikeus"?
Onko siinä hovioikeusperinteessä paljon puolustettavaa, kun toiminta on NIIN tehotonta kuin blogisti kuvaa. Eikö paras keino olisi todella ravistella vanhoja rakenteita? Suuri osa Suomen historiallisista ja kauniista kirkoista seisoo suurimman osan vuotta tyhjillään, eikä siitäkään isompaa porua ole syntynyt.... Eiköhän Turun ja Vaasan hovioikeustalot voisi olla mm. ahkerassa käytössä suullisten matkakäräjien pitopaikkana.
Vaasan hovioikeuden ja hallinto-oikeuden voisi yhdistää. Saataisiin ojat auki ja vedet virtaamaan hieman joutuisammin kuin nyt tapahtuu.
Tehostamisen varaa hovioikeuksien toiminnassa kyllä olisi. Käräjäoikeudet suoriutuvat nykyisin jopa erinomaisilla käsittelyajoilla vaativistakin juttukokonaisuuksista, mutta hovioikeudessa juuri mitään ei tapahdu alle puolessa vuodessa, vaikka koko käräjävaiheessa tehty työ on pohjana. Muuta selitystä en asialle näe kuin hovioikeuksien aataminaikuisen työkulttuurin.
Toinen kyyninen selitys voisi olla, että hovioikeudenneuvoksen vakanssi on liian monelle liian mukava eläkevirka, jossa ei tarvitse olla kovinkaan erinomainen tai ahkera juristi jos ei siihen kykene tai halua. Raaka työ kaatuu viskaalin ja kansliahenkilökunnan niskaan. Paljon työtä pitäisi tehdä, että työmenetelmät saataisiin hovioikeuksissa tehokkaiksi. Tuomioistuinlaitoksen ongelma varsinkin ylemmissä tuomioistuimissa taitaa vieläkin olla perinteiden ja protokollan vaaliminen järjen kustannuksella. Pyrkimystä tehdä ja tarkastella asioita uusilla tavoilla ei ole. Presidenteiksi pitäisi päästä muutosjohtajia, ei palkintovirkaan nimitettäviä senioreita.
Todellisia säästöjä esitetty uudistus ei juurikaan tuo mukanaan. Mutta hyviä puolia kyllä, jos uudistuksesta osataan ottaa kaikki irti. Isommassa hovioikeudessa pystytään erikoistumaan. On haihattelua, että jokainen tuomari olisi hyvä ratkaisemaan kaikkia mahdollisia asialajeja aina yhtä hyvin ja suurella ammattitaidolla. Erikoistumisen pitäisi olla ehdoton pääsääntö ainakin niin, että monimutkaisimmat, vaativimmat, harvinaisimmat asialajit olisivat asiaan erikoistuneiden tuomareiden vastuulla. Riittävä yksikkökoko turvaa paremman mahdollisuuden erikoistua. Neljä hovioikeutta olisi riittänyt aivan hyvin.
Kai yksiselitteisillä tehokkuusnumeroilla pitäisi olla vaikutusta, kun juristi päättää?
Tehokkain hovioikeus on Turku, joten ei kai sitä lopeteta?
Taulukko 2.8
Turku 2997€/ratk 25 ratk/htv
Ja ihan oikeasti, jos hovit ja hallinnot yhdistetään, niin säästöä syntyy.
Tarvitaan
yksi päällikkö
yksi kirjasto
etc
Vertaa
Yhdistetään KKO+KHO ->
Yksi presidentti
Yksi kansliapäällikkö
Jännä mietintö, yhdellä silmäyksellä ei näe edes ehdotuksen sisältöä, vaikka omaa maallikoksi kohtalaiset lähtötiedot alasta. Siis kansanedustajilla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä omia johtopäätöksiä, vaan ovat "asiantuntijoiden" talutuksessa. Ei mitään uutta auringon alla.
Nykytilanne kuusi hovioikeutta, kahdeksan hallinto-oikeutta. -> 14 hallintoyksikköä.
Minuutin mietintö puolitetaan yksiköt, yhdistetään hallinto- ja hovioikeudet.
Täyden palvelun oikeustalot
Helsinki
Turku
Kouvola
Kuopio
Vaasa
Oulu
Rovaniemi
Eli Hämeenlinnan lopettaa, Oulu saa myös "Hovin".
Kuten toimikunnan mietinnössä todetaan, sekä hovioikeudet että hallinto-oikeudet ovat asiamääriltään ja henkilöstömääriltään hyvin erikokoisia. Lisäksi asiat jakautuvat maan eri osissa epätasaisesti painottuen selvästi Etelä-Suomen tuomioistuimin.
Markku Arposen joskus esittämässä mallissa koko maassa olisi vain yksi hovioikeus (ja yksi hallinto-oikeus) joka toimisi useilla paikkakunnilla. Tämän vaihtoehdon toimikuntakin mainitsee, muttei ole ottanut siihen kantaa katsoen sen menevän toimeksiantonsa ulkopuolelle.
Tuomareiden erikoistumisesta toimikunnan mietinnössä ei taideta puhua mitään.
Jos hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien henkilömärät lasketaan yhteen, päädytään ilmeisesti siihen, että kokonaishenkilöstömäärä on jotakin 700-800 henkilön luokkaa.
Toimikunnan mietinnöstä ilmenee, että Norjassa toisen asteen tuomioistuimissa (lagsmansret), jotka siis vastaavat hovioikeuksia, on henkilökuntaa yhteensä vain 250. Nuo tuomioistuimet käsitelevät riita- ja rikosjuttujen lisäksi myös hallintolainkäyttöön kuuluvat asiat.
Myös Tanskassa selvitetään toisen asteen tuomioistuimissa 250 henkilön porukalla.
Mika Lako on oikeassa siinä, että mietintö on aika heppoinen. Kun lukee mietintöä, tulee lähes joka sivulla eteen asioita ja kysymyksiä, joihin mietinnössä ei oteta mitään kantaa tai jotka ovat erittäin kepeästi perusteltuja.
Monesta asiasta jää kaipaamaan tarkempia tilasto- ym. tietoja. Oikeusvertailevan osuus olisi pitänyt olla paljon laajempi ja sellainen, josta olisi saanut tarkempaa tietoa siitä, miten esillä olevat asiat ja kysymykset on ratkaistu tai järjestetty pohjoismaissa ja muissa EU-maissa. OIkeusvertailevaa katsausta ei ole ulotettu lainkaan pohjoismaiden ulkopuolelle.
Toimikuntaan on kuulunut 14 jäsentä, kolme pysyvää asiantuntijaa ja kaksi sihteeriä. Kyllä tällaisella porukalla olisi pitänyt ehdottomasti saada aikaan seikkaperäisempi ja perustellumpi mietintö.
Todellakin, päättäjät eli viime kädessä hallitus ja kansanedustajat eivät saa asiasta riittävää tietoa, vaan ovat niiden tiedonrippeiden varassa, mitä asiantuntijat ovat katsoneet aiheelliseksi mietinnössä hyvin suppeasti tuoda esiin.
Otetaan esimerkki modernista braxmarxista:
Oikeusministeriö asetti 23.6.2010 toimikunnan laatimaan ehdotus hovi- ja hallinto-
oikeusverkoston kehittämiseksi siten, että tavoitteena oli asiamäärältään ja rakenteeltaan mahdollisimman tasakokoiset hovi- ja hallinto-oikeudet.
Kysymys: Miksi tuomioistuimen pitää olla asiamäärältään ja rakenteeltaan tasakokoisia?
Neuvostoliitossa tuotettiin naisille vain yhdenkoon alushousuja, ilmeisesti braxmarx on lainannut idean menneisyydestä
Kysymys: Nopea vilkaisu paljastaa, että HHO on kolme kertaa suurempi kuin muut hovioikeudet. Turku on näiden havaintojen välissä.
Miksi tämä tila pitäisi muuttaa?
Kun Turku on tilastossa kaikkein tehokkain, niin pitäisikö muiden ottaa oppia Turusta?
Lopuksi todistan braxmarxin olemassa olon:
Toimikunnan ehdottama hovi- ja hallinto-oikeusverkosto (PDF-tiedosto, 2 sivua, 134 kt)
Nykyinen hovi- ja hallinto-oikeusverkosto (PDF-tiedosto, 2 sivua, 178 kt)
Kun päättäjä avaa nämä tiedostot, silmille hyppää joukko punatähtiä. Anteeksi, siis suomalaisia tuomioistuimia. M.O.T
Käräjäoikeuksien ja miksei hovioikeuksienkin istunnot olisi hyvä äänittää kokonaisuudessaan jo ihan senkin takia, että asianomaisten esittämät väitteet tuomareiden puolueellisuudesta olisi mahdollista jälkikäteen arvioida. Ja kun hovioikeus ryhtyy kritiosoimaan käräjäoikeuden työtä, olisi tähän vielä enemmän syytä.
Mutta eiväthän tuomarit halua suin surminkaan omaa työtään kritisoitavan!
"On jälleen - varmaan kohta jo kolmannenkymmenennen kerran - tuotava esiin se tosiasia, että Suomen hovioikeuksissa ei toimiteta yhtään turhaa tai tarpeetonta suullista käsittelyä eli pääkäsittelyä, kuten tämä Leif Sevónin johtama toimikunta antaa noin vain ja ilman minkäänlaisia perusteita ymmärtää."
Se nyt vaan valitettavasti on niin, että on myös suuritöisiä, sinänsä helppoja asioita, jotka ovat turhia valituksia: rikostuomio ryöstöstä, jolla on kolme todistajaa, joiden luotettavuutta ei ole riitautettu. Jos vastaaja riitauttaa näytön lykätäkseen rangaistuksen täytäntöönpanoa, HO joutuu pitämään pääkäsittelyn, jossa todistelu käydään läpi. Mitä HO:t ja toimikunnan jäsenet ovat kritikoineet ovat juuri tuo pakko pitää aikaa vieviä suullisia tuonkaltaisissa ja muuten ilmeisen selvissä ja sinänsä helpoissa jutuissa. Tosiasia kuitenkin on, että olemme kohta Euroopan ainoa maa, jossa oikeudenkäynti toistetaan kahteen kertaa, taparikollisten ja kverulanttien riemuksi ja todellisten oikeudenhakijoiden harmiksi viivästyksinä.
Sinänsä blogistin kannattama Ruotsin malli olisi askel järkevämpään suuntaan. Samoin blogisti voisi tarkemmin analysoida, miksi Ruotsin HO:t ovat tehokkaampia. Tuomareiden ominaisuudet tai laiskuus ovat liian heppoinen selitys.
Anonyymi, joka puhui "selvästä ryöstöstä", ei näköjään ole havainnut, että vuoden alussa laki muuttui niin, ettei hovioikeuden tarvitse enää pitää esimerkinkaltaisessa tapauksessa pääkäsittelyä.
Anonyymi kyseli myös sitä, miksi Ruotsin hovioikeudet ovat tehokkaampia kuin suomalaiset.
Hyvä kysymys, jota kysyjän ja hänen kollegojensa kannattaisi miettiä joskus myös itse!
Suomalaisia hovioikeustuomareitahan on "laukannut" toistuvasti Ruotsissa "tutustumassa" kollegoihinsa ja sikäläisiin hovioikeuksiin; onpa siellä oltu oikein virkamiesvaihdossakin.
Ihmeellistä siten, ettei sieltä ole mitään oppia tarttunut mukaan, kun on palattu takaisin Suomeen!
Kyse ei ole vain ahkeruudesta/laiskuudesta, vaan kuten anonyymi ehkä huomasi, listassani mainittiin myös tuomareiden ammattietikka ja ammattitaito, jossa täytyy olla eroja. Juuri tästä on paljolti kysymys.
Kyse on myös töiden järjestelystä ja asioiden valmistelusta. Ruotsissa valmistelua johtaa aina tuomari, Suomessa käytännössä esittelijä; nimellisesti voidaan määrätä vvj, mutta käytännössä hommat suorittaa esittelijä eikä vvj puutu juuri käytännön ongelmiin.
Pääkäsittely keskitetään todella vain tärkeimpiin kysymyksiin ja todisteiden uudelleen vastaanottamiseen, ts. alioikeudessa toimitettua pääkäsittelyä ei Ruotsissa toisteta kokonaisuudessaan, kuten Suomessa usein tapahtuu jne.
Esimerkiksi Ulvilan surmajutun tapaisen asian käsittelyssä ei ole missään nimessä vitkuteltu Ruotsissa samalla tavalla kuin Suomessa on tehty eli määrätty pääkäsittelyn aloittamispäivä vasta joskus puolen vuoden kuluttua siitä, kun valitus tehtiin. Ruotsin lain mukaan hovioikeuden tulee aloittaa vangitun jutussa pääkäsittely jo kahden viikon kuluessa kun valitukseen on vastattu.
Jippii-jutun uusintakäsittely palautuksen jälkeen on toinen hyvä esimerkki, miten Suomessa tieten tahtoen vitkutellaan asian käsittelyssä aivan tarpeettomasti ja niin, että hovioikeuden uusi pääkäsittely päästään aloittamaan vasta, kun KKO:n palautuspäätöksestä on kulunut aikaa miltei vuosi. Aivan käsittämätöntä viivyttelyä!
Mutta tähän on tultu, kun tuomareita ja heidän tekemisiään ja vitkuttelujaan ei valvo kukaan, hovioikeudessa presidentin toimesta eikä laillisuusvalvontaelimissä oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen toimesta. Lepsuilla tuomareilla on lepsut päälliköt.
Ajatellaan vain, että no, vaatikoot sitten valtiolta hyvitystä, jos prosessi heidän eli asianosaisten mielestä on kohtuuttomasti pitkittynyt!
Onko liiallinen täydellisyyden tavoittelu todistajanpalkkioiden tapaisissa toisarvoisissa kysymyksissä ja kieliasussa pääsyy hovioikeuksien tehottomuuteen?
Jos lainkäyttöhenkilöstön vähentämisiin ajaudutaan, toivottavasti joku muistaa soittaa myös opetusministeriöön, joka päättää lakimiesten koulutusmääristä.
Jo nykyisellään valmistuneiden lakimiesten työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin on heikentynyt. Lakimiehille ennestään vieras työttömyyskin nostaa päätään.
Koulutusmäärät on saatettava vastaamaan työmarkkinoiden tarpeita ja julkinen sektori on juristien suurin työllistäjä. Siksi leikkaukset julkisella sektorilla lainkäyttöhenkilöstön vakansseissa tulee näkyä myös sisäänotossa korkeakouluissa.
Muuten itse varsinaisesta asiasta. Eikö Euroopan ihmisoikeussopimuksellakin ole sanansa sanottavana, jos muutoksenhakua hovioikeuksiin entisestään rajoitetaan?
Eläkeläisen johtaman ja eläkeläisten miehittämän toimikunnan päätöntä puuhastelua koko touhu.
Puhuttiinpa prosenteista, miljoonista tai vaikka molemmista, totuus on se, että oikeusministeriön hallinnonalan menot ovat mitätön osuus valtion kokonaismenoista.
Sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön tai valtiovarainministeriön hallinnonaloilla koko oikeusministeriön vuosibudjetti olisi mitätön järjestelyerä.
Esimerkiksi valtiovarainministeriön hallinnonalan keskeisin tehtävä on verojen kerääminen palkansaajilta ja yrityksiltä ja näiden rahojen jakaminen määrärahoina viranomaisille eduskunnan hyväksymän budjetin mukaiseesti.
Miten tähän voi palaa melkein kymmenen kertaa oikeusministeriön vuosibudjetti? Olisiko hiukan varaa tehostaa?
Jos valtiontalous aiotaan saada paremmalle mallille, on tehostamistoimet aloitettava sieltä, missä niiden vaikutus on suurin, eikä suinkaan oikeusministeriön sektorilta. Tämän sanoo jo maalaisjärki.
Mutta mutta suurimpien ministeriöiden johtavat virkamiehet eivät tietysti ala sahata omaa oksaansa, vaan näyttävät vievän poliitikkoja kuin pässiä narussa.
Mistä saisimme sen viisaan Matin, joka kertoo näille hölmöläisille, ettei auringonvaloa voi kantaa säkillä? Ja että tämä nykyinen oikeusvaltion alasajo ennenpitkää kostautuu?
Lakimiesten koulutusmäärien kohdalla soitto opetusministeriöön tuskin auttaa.
Kun julkisen sektorin ammatteihin koulutetaan sopivasti liikaa väkeä, se auttaa pitämään niin juristien kuin muidenkin akateemisen koulutuksen saaneiden julkisella sektorilla työskentelevien palkkatason mukavan alhaisena. Tämähän on ollut taktiikkana jo kauan.
Ja taas valtio säästää. Ikävä kyllä se myös säästää tällä tyylillä koulutetun työvoiman ulos maasta.
Sattuuko blogistilla olemaan tietoa siitä kuinka monen jutun kanssa keskiverto käräjätuomari on tekemisissä vuodessa?
Hovikeudessa luku lienee vuositasolla 60 (jollain tarkempaa tietoa?). Kuinkakohan monessa jutussa hovioikeuden neuvos on varsinainen valmistelusta vastaava tuomari, sillä heitähän yksittäinen juttu erityisesti rasittaa. Toisaalta tätä vähän päälle yksi juttu per viikko vuositasolla "kuormitusta" helpottaa huomattavasti esittelijän etukäteistyö.
Hyvähän se on puhua tehokkuudesta ja työmoraalista.. Mutta tosiasia on se, ettei duumari ala hötkyilemään duunarinpalkalla. Ja paras aines menee sinne, missä maksetaan. Tuomareiden palkat ylös niin alkaa löytyä hommiin oikeasti pätevää porukkaa.
Lähetä kommentti