maanantai 26. marraskuuta 2012

673. KKO:n ja perustuslakivaliokunnan uusin kärhämä ne bis in idem -säännön soveltamisesta

Paula ja Päivi, hallitusaition ilopillerit...

1. Korkeimman oikeuden (KKO) ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan välille on syntynyt jonkinlainen kiista tai epäselvyys ne bis in idem -säännön (tai -kiellon) soveltamisesta. Asiasta on kerrottu Suomen Asianajaliiton sivulla ja toimittaja Jarkko Sipilän MTV3.fi -sivustolla laatimassa uutisjutussa.

2. Ne bis in idem -sääntö koskee tuomion oikeusvoimavaikutusta eli sitä, että tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä ratkaistua asiaa ei saa ottaa tutkittavaksi uudessa oikeudenkäynnissä. Rikosprosessissa asiasta käytetään myös nimitystä kaksoisrangaistavuuden kielto. Oikeusvoimasta (sen negatiivisesta funktiosta) on erotettava asian vireilläolovaikutus eli lis pendens -vaikutus, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että oikeudenkäynnissä jo vireillä olevasta asiasta (jota ei siis vielä ole ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla) ei voida nostaa uutta kannetta tai syytettä.

3. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa säädetään ne bis in idem kiellosta näin: No one shall be liable to be tried or punished again in criminal proceedings under the jurisdiction of the same State for an office for which he has already been finally acquitted or convicted in a accordance with the law and penal procedure of that State. - EIS:n sanottua määräystä vastaa YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (KP-sopimus) 14 artiklan 7 kohta.

4. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännössä ne bis in idem -kiellon soveltamisala ei rajoitu ainoastaan varsinaisiin rikosoikeudellista rangaistusta koskeviin tuomioihin, vaan sen katsotaan ulottuvan myös erilaisiin rangaistuksenluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin; näin esimerkiksi ratkaisuissa Jussila v. Suomi 23.11.2006 ja Ruotsalainen v. Suomi 16.6.2009. Tämä on Suomen kannalta merkittävä asia, sillä Suomi on valtio, jossa lainsäädäntö sisältää monenlaisia rangaistuksenluonteisia hallinnollisia sanktioita.

5. EIT:n omaksuman kannan mukaan siis esimerkiksi veronkorotuksen määräämisessä on kysymys EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetusta rikosasiasta, lisäksi siinä ja veropetosasiassa on kyse olennaisesta samasta asiasta. Näin esimerkiksi ratkaisussa Zolotukhin v. Venäjä (10.2.2009). Tämän mukaisesti KKO on katsonut ennakkopäätöksessä KKO 2010:45, että koska veronkorotuspäätös oli tullut lopulliseksi (lainvoimaiseksi) jo ennen kyseistä verovelvollista vastaan veropetoksesta nostetun syytteen vireillepanoa, ne bis in idem -kielto esti veropetossyyteen tutkimisen.

6. Sitä vastoin ennakkopäätöksissä KKO  2010:46 ja KKO 2010:82 veronkorotusten ei katsottu muodostavan estettä veropetosta koskevien syytteiden käsittelylle, koska veronkorotukset eivät olleet tulleet lopulliseksi ennen syytteiden nostamista. Verotuspäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen tekemiselle varattu viiden vuoden määräaika ei ollut kulunut vielä umpeen, joten KKO antoi molemmissa tapauksissa vastaajalle langettavan tuomion. Tapauksesssa KKO 2010:46 veronkorotukset eivät olleet lopullisia vielä siinäkään vaiheessa, kun KKO antoi asiassa oman tuomionsa. Tapauksessa KKO 2010:82 veronkorotukset taas tulivat lopullisiksi rikosprosessin kuluessa.

7. KKO:n mukaan siis veronkorotusta koskeva lopullinen päätös voi estää veropetossyytteen käsittelyn, mutta sitä vastoin ne bi in idem -kieltoa eli kaksoisrangaistavuuden kielto ei sovellu tilanteeseen, jossa ensin aloitetussa prosessissa (tässä siis veroprosessissa) annettu sanktio tulee lopulliseksi vasta jälkimmäisen prosessin (rikosprosessin) kuluessa tai sen jälkeen. Näissä tilanteissa on KKO:n mukaan edelleen mahdollista rangaista kahdesti, vaikka EIS 7. lisäpöytäkirjan mainittu märäys näyttäisikin tämän kieltävän. On katsottu, että EIS:n määräykset sisältävät vain oikeusvoimavaikutuksen, eivät sen sijaan lis pendens -vaikutusta.

8. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2011:41 hyväksynyt KKO:n sangen muodollisella perusteella omaksuman konstruktion ja tulkinnan. Kyseisessä tapauksessa veropetosta koskeva rikosprosessi oli saatu lainvoimaiseen päätökseen (5.6.2007) ennen kuin verovelvolliselle oli määrätty tullipiirin päätöksellä veronkorotukset. Menettelyjen katsottiin kuitenkin olleen ajallisesti rinnakkaisia noin kuukauden ajan, sillä tullipiiri oli varannut kirjeellään 2.5.2007 ko. henkilölle  tilaisuuden tulla kuulluksi arvioverotusesityksestä ja tämä oli antanut vastineensa 10.5.2007 eli noin kuukautta ennen käräjäoikeuden 29.5.2007 antamaa tuomiota; tullipiirin verotuspäätökset annettiin 14.9.2007. KHO katsoi, että ne bis in idem -kieltoa ei sovelleta rinnakkain vireillä olevissa menettelyissä, joten mainittu kielto ei estänyt veronkorotusten määräämistä käräjäoikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen.

9. Veronkorotuksen määrää veroviranomainen eikä päätöksestä saa valittaa, vaan siitä on tehtävä ensin oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle. Vasta tämän lautakunnan päätöksestä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen KHO:een. Veronkorotusprosessin katsotaan tulevan vireille viimeistään, kun verovelvollista on kuultu ennen sellaisen verotuksen toimittamista, jossa veronkorotus määrätään. Veronkorotus tulee lopulliseksi esimerkiksi silloin, kun asia on KHO:ta myöten loppuunkäsitelty tai kun oikaisuvaatimuksen tekemiselle säädetty viiden vuoden määräaika on kulunut umpeen. Veronkorotusasian vireilläoloaika voi siten muodostua huomattavan pitkäksi, mistä seuraa, että tapauksia, joissa veropetosta koskeva syyteasia ja veronkorotusasia ovat vireillä rinnakkain, ilmenee käytännössä aika usein. Käytännössä  lähes kaikki veropetosepäilyt paljastuvat verottajan tarkastusten yhteydessä. Käytäntönä on ollut, että verottaja panee vireille veronkorotusmenettelyn ja tekee samalla rikosilmoituksen poliisille.

10. Nyttemmin oikeuskirjallisuudessa, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, on saavuttanut kannatusta käsitys, jossa puolletaan EIS 7. lisäpöytäkirjan sanamuodon mukaista tulkintaa ja eri prosessilajien välille ulottuvaa lis pendens -vaikutusta. Kun kansallisessa rikosprosessissa on lähdetty vanhastaan siitä, että jo aloitettu rikosprosessi estää uuden syytteen nostamisen samassa asiassa, olisi johdonmukaista ulottaa tämä vireilläolovaikutus myös eri prosessilajien välille. Näin myös siksi, että EIS:n samoin kuin EIT:n ratkaisukäytännön mukaan esimerkiksi veronkorotusmenettely on rinnastettavissa rikosoikeudelliseen menettelyyn. Myös monet asia-argumentit puoltavat uudenlaista ja KKO:n em. ratkaisuista poikkeavaa linjamuutosta. KKO:n ja KHO:n kanta perustuu sangen muodolliseen ja keinotekoiselta tuntuvaan konstruktioon. On luultavaa, että EIT tulee piakkoin selkiinnyttämään omaa linjaansa lis pendens -vaikutuksen omaksumisen puolesta, jolloin on olemassa on todennäköistä, että KKO:een tehdään lukuisia veropetostuomioita koskevia purkuhakemuksia. 

11. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on antanut 26.4.2012 lausunnon (PevL 9/2012 vp), hallituksen esityksestä ulkomaalaislain ja työsopimuslain muuttamiseksi (HE 3/2012 vp).  Jälkimmäiseen lakiin esitetään säännöksiä uudenlaisesta työnantajan seuraamusmaksusta, joka on rangaistuksenluonteinen hallinnollinen seuraamus. Se voitaisiin määrätä teosta, josta voi seurata myös rikosoikeudellinen rangaistus. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että jos samaa tekoa koskeva seuraamusmaksua koskeva menettely ja rikosprosessimenettely ovat vireillä samanaikaisesti, on seuraamismaksumenettely keskeytettävä ja luovuttava maksun määräämisestä, jos rikosprosessi päättyy lainvoimaiseen ratkaisuun, joko vapauttavaan tai langettavaan tuomioon. Valiokunnan periaatekannanoton mukaan "kaksoisrangaistavuuden kiellon ei voida katsoa koskevan vain puhtaasti peräkkäisiä menettelyjä, vaan myös samanaikaisest vireillä olevia menettelyjä".

12. Mainitusta perustuslakivaliokunnan lausunnosta näyttäisi syntyneen alussa mainituista uutisjutuista ilmenevä pienoinen kalabaliikki. MTV3.fi:n uutisjutun mukaan perustuslakivaliokunnan sanottu kannanotto on tullut KKO:n presidentille yllätyksenä. Presidentti Pauliine Koskelo on kerrotun mukaan lähettänyt valiokunnan puheenjohtajalle Johanes Koskiselle tiukkasävyisen kirjeen, jossa on kummasteltu, miksi valiokunnan kannasta ei ole kerrottu oikeuslaitokselle mitään. Koskelon mukaan tuomioistuimissa on vireillä lukuisia rikosjuttuja, joissa valiokunnan lausunnossa omaksuttu kansallisen perustuslain tulkinta on otettava huomioon. Koskelolla näyttäisi olevan jonkinlainen pelko siitä, että valiokunnan omaksuma uusi tulkinta ne bis in idem -kiellon tulkinnasta saattaisi lopettaa satojen tuomioistuimissa vireilläolevien talousrikosjuttujen oikeuskäsittelyn kokonaan.

13. Professori Mikko Vuorenpää sanoo MTV3:n Uutisille, että  KKO:n ja muiden tuomioistuinten tulisi luopua omaksumastaan kannasta, jonka mukaan siis edellä selostettu kahden asian rinnakaiskäsittely on katsottu sallituksi. Olen samaa mieltä, eli lis pendes -vaikutus tulisi ulottaa reilusti myös eri prosessilajien välille, jolloin esimerkiksi veronkorotusmenettelyn käynnistyttyä tuomioistuimen tulisi jättää myöhemmin vireille pantu veropetossyyte käsittelemättä. Vuorenpän mukaan tuomioistuinten tulisi noudattaa perustuslakivaliokunnan  em. lausunnossa omaksumaa tulkintaa. Minusta tuomioistuimet ja tuomarit voisivat kuitenkin käyttää omaa harkintaa ja järkeään, eli niiden ei olisi pakko muuttaa linjaansa yksinomaan perustuslakivaliokunnan niukasti perustellun lausunnon takia. 

14. KKO:n presidentti Koskelon ilmeisesti melko kiivassävyinen reaktio perustuslakivaliokunnan lausuntoon hieman ihmetyttää. Valiokunnan yksityistä pysäköinninvalvontaa ja valvontamaksua koskevan lausunnon johdosta Koskelo ja KKO eivät olleet pari vuotta sitten juuri moksiskaan. KKO:n ei luulisi hermostuvan myöskään tämän nyt julkisuuteen putkahtaneen uuden lausunnon johdosta.

15. Perustuslakivaliokuntaa voidaan moittia siitä, että se on kuullut lausuntoa antaessaan hyvin suppeata asiantuntijoiden joukkoa. Ns. oikeusoppineista valiokunnassa kuultiin ainoastaan kahta valtiosääntöoikeuden "pysyvää" asiantuntijaa (Mikael Hidén ja Tuomas Ojanen) ja KHO:sta hallintoneuvos Matti Pellonpäätä, joka esiintyy asiantuntijana kuultaessa jostakin syystä pelkästään oikeustieteen tohtorina. Prosessioikeuden asiantuntemusta ei haluttu tässäkään asiassa kuulla, vaikka oikeusvoima on nimenomaan prosessioikeudellinen ilmiö. Lakiesityksessä ehdotettu seuraamusmaksu ja erityisesti valiokunnan uudenlainen kannanotto ne bis in idem -kieltoon koskettavat tuomioistuimista erityisesti yleisiä tuomioistuimia, mutta tästä huolimatta perustuslakivaliokunta ei välittänyt kuulla esimerkiksi KKO:n jäseniä lainkaan. Ilmeisesti tämä kertoo valiokunnan ja KKO:n välisen jännitteen jatkumisesta yhä edelleen.

16. Valtiovarainministeriön työryhmä on tehnyt 22.6.2011 esityksen, miten vero- ja tullilainsäädäntöön tehtäisiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdesti samassa asiassa syyttämisen ja tuomitseminen kiellon (ne bis in idem -kielto) edellyttämät muutokset (VVM:n julkaisuja 31/2011).  Työryhmän esityksen mukaan toimivaltainen viranomainen jättäisi rikosilmoituksen tekemättä, kun se pitäisi hallinnollista seuraamusta riittävänä. Muussa tilanteessa viranomainen tekisi rikosilmoituksen ja veronkorotus voitaisiin määrätä vain tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen oheisseuraamuksena syyllisyyttä uudelleen arvioimatta. Esityksen mukaan toimivaltaisella viranomaisella olisi vuoden määräaika selvittää ja arvioida hallinnollisen seuraamuksen riittävyyttä. Rikoslaissa säädettäisiin, ettei veronkorotuksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen syytettä voitaisi nostaa eikä tuomiota antaa, ellei veronkorotuksen määräämisen jälkeen ole saatu näyttöä uusista tosiseikoista. - Näyttäisi siltä, että työryhmän mietinnössä halutaan pysyttää nykyinen käytäntö, jota ei voida kuitenkaan pitää tyydyttävänä.

36 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ongelmanahan tässä ei ole ylimpien tuomioistuinten harjoittama omituinen juristeria, vaan se seikka, että Suomessa melko paljon käytetään noita hallinnollisia seuraamuksia, jotka koko ongelman aiheuttavat.

Jos Suomen aluevesillä oleva alus päästää mereen öljyä, ympäristöviranomainen määrää alukselle välittömästi öljynpäästömaksun täysin riippumatta ja edes tutkimatta, oliko kyseessä vahinko, tahallinen teko vai mitä. Kun sitten myöhemmin havaitaan, että öljyt on päästetty tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta, ei ympäristörikosta voida enää tutkia ja siitä tuomita, kun asia on jo kuitattu tuolla hallinnollisella seuraamusmaksulla, joka tietenkin olisi ollut tismalleen samansuuruinen, vaikka öljypäästö olisi ollut puhdas vahinko.

Viranomaisten, jotka näitä hallinnollisia seuraamusmaksuja määräävät, tulisi tehdä valinta, edetäänkö asiassa rikosoikeudellisella vai hallinnollisella linjalla. Ongelmana tässä vain on se, että ratkaisun tekeminen vaatisi monesti jonkinlaisen esitutkinnan toimittamista.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No, tuskinpa tuo ongelma, jos sellaisesta voidaan nyt edes puhua, on mitenkään ylitsepääsemätön. Voitaisiin ajatella, että mainitunlaisista sanktioista päättäisi hallintoviranomaisen hakemuksesta tuomioistuin, ei hallintoviranomainen itse. Lisäksi tältäkin kannalta olisi paikallaan, että Suomessa ei ylläpidettäisi jakoa yleisiin ja hallintotuomioistuimiin, vaan hallinto-oikeudet integroitaisiin yleisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kirjoituksessa on itse asiassa paljolti samanlainen ongelma taustalla kuin edellisessä blogikirjoituksessa, koskien KHO:n ratkaisua.

Siinä ongelmana on mielestäni tuomioistuimen rooli valtion edunvalvojana. Tässä Koskelon esittämässä huolessa paistaa sama huoli. Jos uudenlainen ratkaisukäytäntö omaksuttaisiin, tuomioistuimissa ja verottajan käyttämä vakiintunut, "hyvä" linja vaarantuisi.Tätä ei perinteisesti pidetä suotavana.

Minusta on perusteltua kysyä, miten on mahdollista, että "turpaan antaminen" peräkkäin voi olla kiellettyä, mutta "turpaan antaminen" yhtäaikaa sallittua.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan markka-ajalta jutun, jossa korvessa asuva isäntä lähti raveihin ja tankkasi vahingossa löpöä omasta säiliöstä, kun "oli helvetinmoinen kiire heinänteon vuoksi". Miehelle seurasi 70.000 mk ylimääräistä veroa ja vielä muistaakseni kymmenen (10) päiväsakkoa a´ parikymppiä. Jotkut oikeusperiaatteet menivät tuossa päällekäin tai peräkkäin.

Anonyymi kirjoitti...

Joku aika sitten juttelin helsinkiläisen talousrikostutkijan. Hän kertoi, että poliisi ei pääsääntöisesti käynnistä esitutkintaa verojutuista, joista on jo vireillä veronkorotusmenettely. Siis huomaa "vireillä".

En tiedä, miten asia teknisesti toteutetaan. Todennäköisesti poliisi tekee esityksen syyttäjälle esitutkinnan rajoittamisesta. Tuskin poliisi kuitenkaan tohtii päätöksiä täysin itsenäisesti tehdä.

Menettelytapa on mitä järkevin. Systeemia en kuitenkaan tunne niin tarkkaan, että osaisin sanoa, että liittyykö siihen riskejä ja jos liittyy, niin minkälaisia.

Tuomas Ojanen osaisi varmastikin kommentoida asiaa. [*]

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti...

Lainsäätäjän tarkoitushan on tässä asiassa selvä. On tarkoitus, että talousrikollinen saa sekä veronkorotuksen että rikosoikeudellisen rangaistuksen. Vika on prosessissa. Hallinnollinen veronkorotus tulisi määrätä osaksi rikosoikeudellista järjestelmää: jos verottaja tekee rikosilmoituksen ja juttu siirtyy esitutkintaan, veronkorotus määrätään vasta rikosjutun tuomiolla. Toisaalta, jos juttu palautuu syyttäjältä, veronkorotuksen voisi määrätä verotoimisto.

Tämä vastaisi sitä, miten peruskoulun ja lukion kurinpito on järjestetty: oppilasta ei saa rangaista esitutkinnan ja prosessin kestäessä eikä lainvoimaisesti ratkaistusta asiasta. Vapauttavan tuomion jälkeen saa kuitenkin antaa rangaistuksen, jos teko on luonteeltaan sellainen, että se rikkoo koulun järjestystä, vaikkei olekaan rikollinen.

Anonyymi kirjoitti...

Erastoteneksen ehdotus tuntuu järkevältä. Miksi niin ei voitaisi jo nyt toimia? MIksi verottajalla on niin kova hoppu käynnistää veronkorotusmenettely?

Anonyymi kirjoitti...

Verotuksessa käytetään pelkän myöhästymisen perusteella sakkomaksuja, jonka maksimi taitaa olla 14.000 euroa. Tiedän muutamia 11.000 euron sakkomaksuja pelkästä ilmoitusten viivästymisestä. Tuollaisen sakkomaksun rangaistuksenomainen luonne on merkittävä, joka vielä tapahtuu käytännössä pelkällä viranomaispäätöksellä. Tuomiovaltaan verrattavaa oikeutta on siirtynyt verottajalle huomaamatta.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, näin on. Ilmeisesti on katottu lakonisesti, että joo, suapihan siitä sitten hakkee oikaisuva ja valittaa aina "loistavaan KHO:een asti"; piikki on auki viisi vuotta ja siinä ajassa voiaan lätkäistä vielä sakkova tai vankevutta veropetoksesta!

Anonyymi kirjoitti...

On se yhteiskunnalle tuottoisaa hommaa, kun verotoimiston akat kirjoittelee 11.000 euron tilisiirtoja verovelvollisille vrt siihen, että käräjäoikeus kirjoittaa muutaman kympin sakkolappuja, joita ei kuitenkaan makseta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, ja kaikki muutaman kympin suuruiset pikavippien perintäasiat on kierrätettävä käräjäoikeuksien kautta "yksipuolisen tuomion" antamista varten ja sitten vasta asia voidaan siirtä ulosottoon! Näin ovat Pauliine Koskelo ja kaksi hänen jäsentään "linjanneet" lausunnossan oikeusturvan vaativan. No, tästä extrakierroksestahan perintätoimistot ovat ymmärrettävästi kovin mielissään!

Selvät ja riidattomat velkomus- eli perintäasiat pitää kierrättää käräjäoikeuden kautta, mutta poliisin ja syyttäjän rikosasioissa antamia sakkoja ei tarvitse.

Anonyymi kirjoitti...

Veronkorotusten ja rikosoikeudellisen sanktion osalta on tulossa uuttaa sääntelyä. Asian on tietääkseni vireillä valtionvarainministeriössä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Valtiovarainministeriön työryhmä on tosiaan tehnyt 22.6.2011 esityksen siitä, miten vero- ja tullilainsäädäntöön tehtäisiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdesti samassa asiassa syyttämisen ja tuomitseminen kiellon (ne bis in idem -kielto) edellyttämät muutokset (VVM:n julkaisuja 31/2011). Työryhmän esityksen mukaan toimivaltainen viranomainen jättäisi rikosilmoituksen tekemättä, kun se pitäisi hallinnollista seuraamusta riittävänä. Muussa tilanteessa viranomainen tekisi rikosilmoituksen ja veronkorotus voitaisiin määrätä vain tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen oheisseuraamuksena syyllisyyttä uudelleen arvioimatta. Esityksen mukaan toimivaltaisella viranomaisella olisi vuoden määräaika selvittää ja arvioida hallinnollisen seuraamuksen riittävyyttä. Rikoslaissa säädettäisiin, ettei veronkorotuksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen syytettä voitaisi nostaa eikä tuomiota antaa, ellei veronkorotuksen määräämisen jälkeen ole saatu näyttöä uusista tosiseikoista. - Näyttäisi siltä, että työryhmän mietinnössä halutaan lähinnä vain pysyttää ja vakiinnutta nykyinen käytäntö, jota ei voida kuitenkaan pitää tyydyttävänä.

Anonyymi kirjoitti...

Voisko olla mahdollista verovelvollisen odotella Aurinkorannoilla veronkorotuksen lainvoimaiseksi tuloa ja "syytesuojan" alkamista?

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä huomio blogistilta tuo sakot kontra siviilioikeudelliset saatavat. Kyllähän sakkoakin voi vastustaa ja saattaa se tuomioistuinkäsittelyyn. Miksi ei sama periaate toimisi selvien ja riidattomien velkomusten kohdalla?

Anonyymi kirjoitti...

KKO:2012:97 - vakuutusoikeus taas kanveesiin. Näitähän tulee solkenaan. Tosin mieleen tulee, miten paljon oikeusmurhia on ehtinyt tapahtua ennen kuin KKO ryhdistäytyi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oikeusmurhia, hm. Onko virheellinen päätös aina oikeusmurha? Toisaalta KKO:een ei tietenkään edes valiteta kaikissa "oikeusmurhatapauksissa", vaan ylivoimaisesti suurin osa asioista jää vakuutusoikeuden tai sitä alemman instanssin päätöksen varaan. Sieltä niitä "oikeusmurhapäätöksisä" löytyisi, sillä useimmat ihmiset väsyvät eivätkä valita vakuutusytiön tai muutoksenhakulautakunnan päätäksestä edes vakuutusoikeuteen ja ainoastaan pieni osa jaksaa valittaa vakuutusoikeudesta KKO:een.

Anonyymi kirjoitti...

Olen se anonyymi, joka kirjoitti KKO - vakuutusoikeus -tapauksesta. Tottakai blogisti on oikeassa. Kirjoitin hyvin suppeasti ja pääpointti oli, että ehkäpä asiat ovat korjaantumassa, kun KKO viime aikoina on toistuvasti kumonnut vakuutusoikeuden päätöksiä. Kai se vaikuttaa koko ketjuun, ainakin pitäisi.

KKO:n ratkaisujen valossa lienee selvää, että "oikeusmurhia" on tapahtunut vaikka millä mitalla. Lainsäädäntöhän ei ole juurikaan muuttunut ajan kuluessa, vai kuinka?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tiettävästi lainsäädäntö ei ole ko. osin muuuttunut. Mutta kun sitä lakia voidaan tulkita niin eri tavoin. KKO on pyrkinyt kiitettävästi ohjaamaan vakuutusoikeuden ja sitä myöten myös muutoksenhakulautakunnan ratkaisukäytäntöä antamalla tähän mennessä 2-3 vuoden aikana lähes parikymmentä ennakkopäätöstä. Päätösten ohjausvaikutus näyttää kuitenkin olleen melko vähäinen, sillä alemmat instassit tekevät päivästä päivään edelleen oman päänsä mukaan entisenlaisia ratkaisuja - ja hyvin niukoilla perusteluilla.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä kai se on tavallaan väärin, että usein vähävaraiset kansalaiset laitetaan vakuutusasioissa pommittamaan vakuutusoikeutta ja KKO:ta pääasiassa omin kustannuksin, kunnes linja sitten aikojen päästä vähän liikahtaa. Hannu Karpolla olisi edelleen asiaa myös näissä asioissa -kuten sanonta kuuluu.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Karpolla olisi asiaa, mutta toinen asia on, saiko se Karpokaan mitään merkittävää todella aikaiseksi? Puhetta ja tv-kuvaa riitti kyllä, mutta entä tulokset? Olisiko Hannu Karpo voinut vaikuttaa KKO:ta tehokkaammin siihen, että vakuutusoikeus soveltaisi ja tulkitsisi lakia oikein? Olisiko"Hannu Karpo" tehokkaampi laillisuusvalvojana kuin Jaakko Jonkka?

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä moni asia on saanut "laillisen käänteensä" tavallisen asian äänestä. Esimerkkinä maahantuotujen autojen veron määrääminen, jossa oikeuskäytäntö muuttui yhdestä tapauksesta. Äänitorvia tarvitaan tyyliin Veikko Vennamo (smp).

Anonyymi kirjoitti...

"Tavallisen asian äänestä"? Miksi autoveroasioissa kuitenkin valitetaan jatkuvasti ja niitä koskevat asiat ruuhkaantuvat hallinto-oikeudessa ja KJHO:ssa, jos kerran oikeuskäytäntö muuttui "yhdestä tapauksesta"?

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän kuka tahansa olisi tehokkaampi laillisuusvalvojana kuin juuri Jaakko Jonkka....

Anonyymi kirjoitti...

Vakuutusoikeudessa tarvitaan suuri puhdistus !

Jälki-istuntoakin rankempia seuraamuksia koko konkkaronkalle. Aloitetaan siitä että jokikinen siellä laitetaan kirjoittamaan neljäsataa kertaa lause "en enää ole ilkeä tuomari" aina kun KKO antaa Vako:n ratkaisuun muutoksen.

Anonyymi kirjoitti...

Vastaus kysmykseen laillisuusvalvonnan tehokkuudesta Karpo vs. Jonkka.

Tennislukemin: Karpo 6 - Jonkka 0

Eikä edes "vitsi" naurata, sen verran totuuden siementä siinä on mukana...

Anonyymi kirjoitti...

"KKO:n mukaan siis veronkorotusta koskeva lopullinen päätös voi estää veropetossyytteen käsittelyn, mutta sitä vastoin ne bi in idem -kieltoa eli kaksoisrangaistavuuden kielto ei sovellu tilanteeseen, jossa ensin aloitetussa prosessissa (tässä siis veroprosessissa) annettu sanktio tulee lopulliseksi vasta jälkimmäisen prosessin (rikosprosessin) kuluessa tai sen jälkeen."

KKO:n tulkinta tuntuu oudolta, jos lähdetään siitä EIT:n perusajatuksesta, että ketään ei pitäisi rangaista kahdesti (rikosoikeudellisesti ja vero-oikeudellisesti) samasta teosta. Tuolloin se, kumpaan menettelyyn on ryhdytty, tuntuisi yhdentekevältä.

Suurin "syyllinen" on kuitenkin OM, joka ei ole kiireellisesti valmistellut lainsäädäntöä, jossa EIT:n kanta olisi huomioitu. Kysehän on vain siitä, että heti alussa pitäisi päättää kumpaa menettelytapaa halutaan käyttää.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tuossa hallinnollisen verotusprosessin yhteydessä olisi suotavaa olla jonkinlainen sanktiomahdollisuus.

Suurin osa veropetosjutuista tulee kyllä tarkastuskertomuksista. Veronkorotuksia annetaan kuitenkin suuret määrät niin normaalissa verotuksessa kuin muutosverotuksessakin ihan ilman mitään rikosprosesseja.

Ihan tavallisissa tilanteissa, joissa on vuodesta toiseen vaikka ilmoitettu vähennyksiin aiheettomia kuluja, jätetty veroilmoitukselle merkitsemättä syntynyt tulo tai vaikka perukirjasta puuttuu varoja.

Tuskin olisi mielekästä kaikkia näitä tapauksia viedä tuomioistuinprosessiin. Aika vähän sitä nykyisin lieviä veropetoksia tuomioistuimissa pyörii.

Jos joku hallinnolline sanktio säilyy, niin raja rikosprosessiin on hankala. Kun tarkastuksessa tai muutoin ilmenee, että ilmoitukset ovat vääriä, niin käytännössä aina joudutaan tekemään ratkaisu siitä, lähdetäänkö asiaa viemään rikosjuttuna.

Tuskin toivottava tila olisi se, että käräjäoikeudet täyttyisivät pienehköistä vääristä veroilmoituksista. Toisaalta ei olisi hyvä sekään, että pienet väärät veroilmoitukset käytännössä määrättäisiin seuraamuksettomiksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sotkamon kappalainen Lankinen sen sanoi: Talvivaara avaa helvetin portit! Olisko Pekka Perä sitten jonkinmoinen pahan pääjehu?

Anonyymi kirjoitti...

Niitä portteja on itse kukin huhupuheiden mukaan availlut. Kukahan ne on välillä kiinni laittanut? Helvettiin voisi suunnitella kunnollista toimivaa heiluriovea.

Anonyymi kirjoitti...

Suuret onnettomuudet ja ankeat ajat saavat yleensä monenmoisia vakavasti hurahtaneita liikkeelle.

Siitä on vain vähän aikaa kun joku yhdysvaltalainen kappalainen julisti suu vaahdossa että yhdysvaltalaisten sotilaiden surmat muslimimaiden miehitystoiminnassa ovat jumalallinen rangaistus homojen hommista koti-Ameriikoissa.

Mikko Marttila kirjoitti...

Jotain tässä ne bis in idem -asiassa(kin) vaikuttaa olevan pielessä. Pulmalliseksi muodostuvat minusta jälleen erilaiset EIT:n viljelemät "autonomiset" tulkinnat.

Tulkintoja, joita ei kansallisista lähtökohdista ymmärretä, sovelletaan sitten vähän miten sattuu siinä toivossa, että langettavilta tuomioilta jatkossa vältyttäisiin. Lopputuloksena on sekava käytäntö joka perustuu vähän kaikkeen, mutta jota ei kuitenkaan kyetä kestävällä tavalla perustelemaan mistään.

Tähän taustalle kun lisätään vielä eri instituutioiden (mm. lainsäätäjä, tuomioistuin ja yliopisto) ja oikeusoppineiden keskinäinen kilpailu ja valtataistelu siitä, kenellä on hegemonia määritellä oikeuden sisältö, saadaan iso kasa huonosti ajateltuja mutta kovaa huudettuja argumentteja.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Luultavasti KKO on, EIT:n "mallioppilaana", halunnut tehdä kompromissi ne bis in idem -asiassa. Jottei muutos aikaisempaan käytäntöön verrattuna olisi vaikuttanut liian radikaalilta, on tehty kompromissi, jonka mukaan kiellon katsotaan estävän ainoastaan "puhtaasti peräkkäiset" prosessit samasta asiasta, muttei rinnakkaisen prosessin vireillepanoa. Tukea on saatu Zolotukhin -ratkaisusta, vaikka sitä olisi voitu tulkita myös toisin.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti: "Suurin "syyllinen" on kuitenkin OM, joka ei ole kiireellisesti valmistellut lainsäädäntöä, jossa EIT:n kanta olisi huomioitu. Kysehän on vain siitä, että heti alussa pitäisi päättää kumpaa menettelytapaa halutaan käyttää."
Verolainsäädäntö kuuluu valtionvarainmisteriölle, jonka työryhmä tekikin jonkinlaisen ehdotuksen (jota blogisti taisikin arvotella).

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelemisen aihetta oikeusturvakeskusteluun toisesta EU-maasta.

Oikein toimitussa lupa-asiassa määrättiin sanktioita lainrikkomuksesta, ja hämmästellyttä suomalaista valistettiin: "Ettekö nyt ymmärrä selvää puhetta: sillä ei ole mitään merkitystä oletteko toimineet lain mukaan oikein, jos teille sanotaan, että olette tehneet väärin, niin olette tehneet väärin, vaikka olisitte tehneet oikein". Asianajastakaan ei ollut apua: hän ei ollut koskaan puolustanut ketään joka olisi tehnyt oikein.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä tulee mieleen hallinnolliset rangaistukset erityisesti liikennerikkomusten käsittelyn osalta, joissa rangaistaan taloudellisesti rikesakoilla tai päiväsakoilla sekä lisää vielä ajokieltojen muodossa. Onko nyt niin että ajokieltojen määrääminen kuuluu ne bis in idem kiellon alaisuuteen ja siten näitä ei tulisi määrätä?