perjantai 30. marraskuuta 2012

675. Hovioikeuden Järvilehto-tuomion perustelut osin ristiriitaiset, KKO myöntänee syyttäjälle valitusluvan

Ateneumissa on näyttely "symbolistinen maisema"... 


1.Turun hovioikeus hylkäsi tänään Jyrki Järvilehtoa vastaan ajetun syytteen juopottelukaverinsa törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä rattijuopumuksesta. Käräjäoikeus oli sen sijaan tuominnut Järvilehdon yli kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

2. Pitänee palata asiaan tarkemmin, kun olen tutustunut hovioikeuden tuomion perusteluihin. Niiden katkelmien mukaan, joita olen iltapäivälehtien verkkosivuilta lukenut, hovioikeuden perustelut eivät kaikilta osin vakuuta. Erityisesti hovioikeuden julkilausuma moite esitutkinnan puutteellisuuksista ja niiden vaikutuksista näytön arvioinnissa ihmetyttää. 

3. Ei ole suinkaan mitenkään epätavallista, että rikosjutussa esitetään puolin ja toisin lisänäyttöä vielä hovioikeudessa. Laki ei sitä kiellä. Pääpointti on tässä tapauksessa, ettei se, että puolustus tuo hovioikeudessa esiin uutta syytettä vastaan puhuvaa näyttöä, voi tietenkään, toisin kuin hovioikeuden enemmistö näyttää katsoneen, sinänsä heikentää syyttäjän esittämän näytön painoarvoa! Tässä suhteessa hovioikeus näyttäisi menevän perusteluissaan oudolla tavalla metsään.

4. Iltapäivälehtien pysyvä pika-asiantuntija professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta pitää todennäköisenä, että Jyrki Järvilehdon vapauttava tuomio jää pysyväksi. Jutun syyttäjä nimittäin harkitsee valitusluvan hakemista korkeimmasta oikeudesta. Tolvanen epäilee, ettei lupa heltiäisi. Tolvasen mukaan jutussa on puhtaasti kyse siitä, miten näyttöä pitää arvioida. Hän sanoo, että KKO:sta saa aniharvoin valituslupaa tällä perusteella.

5. Todellisuudessa valitusluvan myöntäminen mainitunlaisessa todistusharkintaa koskevassa asiassa ei ole kuitenkaan niin harvinaista, että voitaisiin sanoa, että valituslupaa heltiäsi vain "aniharvoin". Kun olen seurannut  lähes 40 vuoden aikana KKO:n ratkaisukäytäntöä ja valituslupien myöntämistä, olen voinut panna merkille, että KKO myöntää keskimäärin ainakin pari kolme kertaa vuodessa valitusluvan sanotulla perusteella.

6. Minusta Järvilehdon tapauksessa valitusluvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Näyttökysymys on todella merkittävä, joten alempien tuomioistuinten oikeuskäytännön ohjaamiseksi olisi perusteltua saada tässä tapauksessa valituslupa ja KKO:n rakaisu olipa tuomion lopputulos sitten langettava tai vapauttava.

7. Myös se, että alempien oikeusasteiden tuomiot ovat menneet asiassa ristiin, eli jutussa on päädytty erilaiseen lopputulokseen, ja että myös hovioikeudessa yksi tuomari oli Järvilehdon tuomitsemisen kannalta, puoltaa tietenkin valitusluvan myöntämistä.

8. Jatkoa. - Olen nyt lueskellut hovioikeuden enemmistön ja vähemmistön perusteluja. Enemmistön perusteluista saa käsityksen, jonka mukaan syyte olisi kaatunut vajavaisesti suoritettuun esitutkintaan ja puutteelliseen selvitykseen. Enemmistö toteaa, että tutkinnassa on jäänyt "esimerkiksi" tarkemmin selvittämättä, mitä syytettä vastaan tai sen puolesta puhuvaa tietoa veneen rakenteista, niiden mitoista, korkeusasemista ja lujuuksista olisi ollut saatavissa. Sana "esimerkiksi" vierittää epäluuloa muussakin suhteessa esitutkinnan asianmukaisuuden päälle, joten hovioikeuden olisi pitänyt toki tarkemmin mainita, mitä muita puutteita esitutkinnassa mahdollisesti on ollut. Nyt voi saada käsityksen, jonka mukaan koko esitutkinnassa olisi ollut  puutteellinen.

9. Enemmistön mukaan "veneen ja sen rakenteiden sekä henkilöiden liikeratojen merkitys asiassa on tuotu laajemmin esiin vasta hovoikeudessa". Tähän voidaan sanoa, ettei näytön arvioinnin kannalta ole merkitystä, missä oikeudenkäynnin vaiheessa "näyttö laajemmalti" on esitetty, esitutkinnassa, käräjäoikeudessa vai vasta hovoikeudessa, pääasia on, että se esitetään jossakin oikeudenkäynnin vaiheessa. Hovioikeuden em. sanonta vaikuttaa hieman oudolta ja sen merkitys jää hämäräksi. 

10. Ilmeistä on, että hovioikeuden enemmistön mukaan jutussa esitetty näyttö mainituista seikoista ei ole ollut niin kattavaa, että se olisi ylittänyt edes ns. selvittämiskynnyksen. Jos näin olisi asian laita, niin silloin hovioikeuden olisi tullut hylätä syyte perusteilla "näyttö ei ylipäätään riitä" langettavan tuomion antamiseen. Hovioikeus on kuitenkin hylännyt lopputulemassaan syytteen perusteella"syyllisyydestä jää järkevä epäily". Tämä osoittaa hovioikeuden todistusharkintaa koskevassa oikeudellisessa päättelyssä selkeän ristiriidan, mikä panee epäilemään enemmistön koko todistusharkinnan luotettavuutta ja asianmukaisuutta.

11. Hovoikeudessa oli jutussa äänestys 2-1. Enemmistöön kuuluivat hovoikeudenneuvokset Leena Virtanen-Salonen ja Elise Mäki, vähemmistöön, joka olisi siis pysyttänyt käräjäoikeuden langettavan tuomion, puolestaan hovioikeuden jaoston puheenjohtaja hovoikeudenneuvos Lauri Vihervaara. On merkille pantavaa, että esitutkinnan puutteellisuutta arvostellaan ainoastaan hovoikeuden enemmistön lausumassa, tuomari Vihervaara sen sijaan ei moiti esitutkintaa miltään osin. Vihervaara tuntuu olevan vakuuttunut siitä, että Järvilehdon ja surmansa saaneen Simo Herralan vammat ja niistä annetut asiantijoiden lausunnot osoittavat, että Herralan on täytynyt olla onnettomuuden sattuessa matkustajan paikalla.

12. Enemmistön kantaan näyttäisi vaikuttaneen melko ratkaisevasti yksi pieni yksityiskohta eli Simo Herralan vatsan alueelta löytynyt niin sanottu kaareva vamma, johon on kiinnitetty puolustuksen taholta merkitystä lähinnä vasta hovioikeudessa ja joka enemmistön mukaan ei yhtenä "palana" istu kokonaisvammakuvioon. Tässä yhteydessä viitataan vammoja tutkineen lääkäritodistaja Philippe Lunettan lausuntoon siitä, että ns. kokonaisvammaprofillista ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä sen suhteen, oliko Herrala ollut onnettomuushetkellä kuljettajan vai matkustajan puolella. Tuomari Lauri Vihervaara toteaa tämän johdosta, että todistaja Lunettan sanottu  lausuma koskee vain siinä mainittujen vammojen kokonaisvammaprofiilia eikä heikennä todistajan Herralan päävamman, vatsan printtivamman ja vasemman yläraajan vammojen perusteella tekemää selkeää johtopäätöstä siitä, että Herrala todennäköisemmän vaihtoehdon mukaan on ollut törmäyshetkellä matkustajan puolella. - Vaikuttaisi hieman siltä, että hovioikeuden enemmistö on sivuuttanut Herralan muut vammat ja kiinnittänyt huomionsa vain Herralan vatsavammoihin ja erityisesti edellä mainittuun "kaarevaan" vammaan.

13. Enemmistö ja vähemmistö ovat yhtä mieltä siitä, kuten jutussa kuullut asiaintuntijatodistajat ovat kertoneet, että veneessä olijat olivat jo veneen sillan maatukiin törmäämisen alkuvaiheessa sinkoutuneet veneen rakenteisiiin, joko etukanteen ja siihen liittyvään pulpettiin, ohjauspyörään taikka veneen muihin rakenteisiin ja että Järvilehto ja Herrala olivat tässä vaiheessa saaneet ainakin pääosin heissä todetut vammat. Tuomari Vihervaaran lausuman mukaan asiassa on selvitetty moottoriveneen mitat, syväys ja muut ominaisuudet ja suoritetuissa mittauksissa on todettu etumatkustajien etäisyys ohjauspyörästä ja pulpetista. Katselmuksissa ja todisteeksi annetuista valokuvista oli havaittavissa normaalikokoisen henkilön sijoittuminen etupenkille ja tämän etäisyydet veneen rakentesiiin. Tällä perusteella veneen etupenkillä istuvien liikkeet törmäyksen alkuvaiheessa ovat Vihervaaran mukaan olleet arvioitavissa.

14. Tämä ei ole kuitenkaan riittänyt hovioikeuden enemmistölle, vaan he ovat peränneet tutkinnalta tarkempia tietoja. Enemmistön mukaan veneen rakenteet ja henkilöiden liikeradat törmäyksessä ovat jääneet avoimiksi. Teknisessä tutkinnassa ei ole tehty laskelmia tai rekonstruktiota veneen, sen rakenteiden tai henkilöien liikeradoista törmäyksessä. Näiden tietojen puuttuminen on hovioikeuden enemmistön mukaan johtanut siihen, ettei laskennallista simulaatiota ole pystytty tekemään. Enemmistö toteaa myös, että veneonnettomuuksista ei yleensäkään ole olemassa vastaavanlaisia onnettomuustutkintatuloksia kuin tieliikenneonnettomuuksista. Veneen sisäosan rakenteita ei ole mitattu eikä esimerkiksi rakenteiden korkeutta verrattu Järvilehdon ja Herralan vammojen sijaintiin. Ko. henkilöiden pituus ja ruumiinrakenne ovat olleet enemmistön mukaan hyvin erilaiset, mutta asiantuntijat eivät ole lausuntoja antaessaan ottaneet tämän seikan merkitystä huomioon tehdessään johtopäätöksiä vammojen synnystä.

15. Hieman jopa huvittavalta tuntuu, että vaikka enemmistö viittaa veneessä olleiden henkilöiden erilaiseen pituuteen ja ruuminrakenteeseen, perusteluissa ei kerrota, mitä tämä käytännössä merkitsee, eli kumpi herroista oli toista selvästi pidempi ja rotevampi! Vakavampi asia tässä kohdin on kuitenkin se, onko enemmistö pyrkinyt lähestymään ko. kysymyksiä liian pikkutarkasti ja onko se pannut tästä johtuen arvioinnissaan kenties liiaksi painoa sellaisille yksityiskohdille, joilla itse asiassa ei voi olla arvioinnissa kovinkaan suurta tai ainakaan ratkaisevaa merkitystä? Onhan tutkinnassa ja oikeudenkäynnin eri vaiheissa kuitenkin selvitetty, kuten enemmistökin myöntää, että veneessä olleet henkilöt ovat törmäyksen alkuvaiheissa todennäköisesti jatkaneet liikettään eteenpäin törmäten edessään olleisiin veneen sisäosan rakenteisiin, ennen kuin rakenteet ovat siirtyneet pois paikoiltaan. Myös hovioikeus on katsastanut veneen ja sen rakenteet ja näistä asioista on esitetty oikeudelle valokuvia, veneen rakenteet ja mitat ovat olleet helposti selvitettävissä ja niitä koskevat tiedot on esitetty oikeudelle jne. Olisiko enemmistön mainitsema laskennallinen simulaatio ollut ylipäätään mahdollista tehdä ja olisiko sen avulla voitu kuitenkaan saada juurikaan sen tarkempia tietoja arvioinnin pohjaksi kuin mitä nyt on saatu? Vaikuttaa hieman siltä, että enemmistö on löytänyt mainitsemistaan esitutkinnan puutteista vain jonkinlaisen tekosyyn syytteen hylkäämiselle.

16. Onko hovioikeus vaatinut epärealistisesti rakenteelliselta näytöltä palapelin täydellistä onnistumista ja antanut parille puuttuvalla palalle liian suuren painoarvon? Vaikea sanoa tuntematta tapauksen yksityiskohtia. Minusta vähemmistön jääneen jäsenen lausunto tuntuu kuitenkin johdonmukaiselta. Kuten jo edellä totesin, hovioikeuden enemmistön päättely vaikuttaa ristiriitaiselta: toisaalta se tuntuu painottavan sitä, että tapauksessa ei olisi ylittynyt edes tällaisessa tapauksessa tutkinnalle asetettava selvittämiskynnys, toisaalta taas hovioikeus  on kuitenkin päätynyt hylkäämään syytteen perusteella "syyllisyydestä jää järkevä epäily". Mutta kuten sanottu, tämä peruste edellyttäisi selvittämiskynnyksen ylittymistä. 

17. Kuten jo alussa sanoin, olisi paikallaan, että näin epäselvässä mutta toisaalta oikeudellisesti hyvin mielenkiintoisessa todistusharkintaa koskevassa asiassa, jossa alemmat oikeuasteet ovat päättyneet erilaiseen lopputulokseen ja jossa myös hovioikeus on joutunut äänestämään, saataisiin KKO:n ennakkopäätös. Minusta syyttäjällä on hyvät mahdollisuudet saada KKO:lta valituslupa.



27 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Olen siina kasityksessa, etta syytetyn on maksettava itse omien asiantuntijoidensa palkkiot ja kustannukset. Olenko oikeassa?

Jos nain on, eiko se aseta ihmisia epatasa-arvoiseen asemaan varallisuuden mukaan?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olet väärässä. Kun syyte hylätään, niin syytetyn avustajan palkkio korvataan valtion varoista.

Nimetön kirjoitti...

Tomi sanoi ...

"Olen siina kasityksessa, etta syytetyn on maksettava itse omien asiantuntijoidensa palkkiot ja kustannukset."

Jyrki Virolainen sanoi ...

"Olet väärässä. Kun syyte hylätään, niin syytetyn avustajan palkkio korvataan valtion varoista."

Ei ollut kysymys avustajan palkkiosta, vaan syytetyn hankkimien asiantuntijoiden (Kari Alppivuori) palkkioista. Mitenkäs niiden kanssa?

Nimetön kirjoitti...

Jaahas. Ketkäs tässä olivat hovioikeudessa ne tuomarit? Ketkäs äänestivät vapauttamisen puolesta?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mainituista asiantuntijoiden palkkkioista yms. toimenpiteistä syytetylle aiheutuneet kohtuulliset kulut on korvattava valtion varoista, jos syyte hylätään. Näin Turun HO on myös tuomion mukaan päättänyt. Siis kohtuullisiksi harkitut kulut.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hovioikeuden enemmistössä olivat hovioikeudenneuvokset Leena Virtanen-Salonen ja Elise Mäki. Eri mieltä oli hovioikeuden jaoston puheenjohtaja Lauri Vihervaara.
Melko tuntemattomia nimiä siis. Leena Virtanen-Salonen on kuitenkin Ikaalisten tuomiokunnan entisiä notaareja, joten hänellä ainkin on pätevä koulutus tuomarintehtäviin...

Nimetön kirjoitti...

huomattavaa oli, että JJ:llä oli uusi asianajaja ja paljon uutta asiantuntemusta tukemaan syyttömyys-olettamaa, syyttäjällä taas ei tuntunut olevan mitään uutta.

Nimetön kirjoitti...

Ei kai syyttäjä kovin paljon uutta näyttöä hovioikeuteen tarvinnut, kun syyte hyväksyttiin käräjillä. Merkillepantavaa hovioikeuden tuomiossa oli, että esitutkintaa arvosteltiin olan takaa. Bloggarin varmaan ottaa kantaa myöhemmin mikä siinä meni pieleen vai menikö mikään?

Nimetön kirjoitti...

Tarkistamaton väitteeni: Blogisti on esitellut prof. Matti Tolvasen kannanottoja vähintään kymmmeniä kertoja ja on aina ollut eri mieltä.

Nimetön kirjoitti...

Järvilehdollahan oli olevinaan jo käräjille tuoda nähtäville "silminnäkijä" jota ei kuitenkään siten nähty.

Nimetön kirjoitti...

Tarkoittaako tämä nyt sitä ettei JJ:tä voida syyttää edes veneen luovuttamista humalaiselle? Eli sitä venettä ei tämän päätöksen mukaan ajanut kukaan?

Vene ajaa hurjaa ylinopeutta, yksi ihminen kuolee, sen seurauksena kolme lasta jää isättömäksi, ilman minkäänlaisia korvauksia. Eihän tästä enää mitään muuta puutukaan kuin se ettei valituslupaa korkeimpaan heru. Jonka jälkeen JJ tulee todennäköisesti hakemaan mittavia korvauksia ansionmenetyksistään. Olipahan keissi..

Nimetön kirjoitti...

Olisiko syyttäjän pitänyt myös vaihtoehtoisesti vaatia rangaistusta Järvilehdolle, joka antoi veneensä kuljetettavaksi "tuhdissa humalassa" olleelle entiselle kaverilleen?
Ehkä oltaisiin säästytty veronmaksajien varojen väärinkäytöltä!

Nimetön kirjoitti...

Tämän päätöksen mukaan Järvilehtoa ei todellakaan voida syyttää enää edes veneen luovuttamisesta humalaiselle koska Hovioikeuden mukaan jäi epäselväksi kuka venettä ohjasi. Hirvittävä tragedia eikä ketään saada syylliseksi, mihinkään. Toivottavasti ei jää tähän.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lis pendens ja tuomion oikeusvoimavaikutus estävät syytteen nostamisen veneen luovurtamisesta juopuneen kuljetettavaksi.

Nimetön kirjoitti...

Ei Turun HO:n päätös ymmärtääkseni merkitse sitä, etteikö lapset voisi vaatia vahingonkorvauksia Järvilehdolta? Tämähän on joka tapauksessa luovuttanut omankin kertomuksensa mukaan veneen känniselle. Toisaalta ei Järvilehtokaan voi kyllä valtiolta mitään saada nyt hylätyn syytteen vuoksi. Vapaudenmenetystä ei ole ja mies on joka tapauksessa ollut hässäkän pääosassa!

Seppo Isotalo kirjoitti...

Professori Virolainen on tarkastelut fyysistä näyttöä, minulle on tärkeintä se mitä syytetty on sanonut.

Järvilehto ei muista mitään tapahtumasta. Veneen ajamisen hän kiistää. Tässä on asian ydin, tekniset lausunnot eivät sulje pois mitään vaihtoehtoa, niin varmasti, että viiden vuoden vankeustuomi voitaisiin antaa. Se puhuuko Järvinlehto totta jää aivan liian kapean todistelun varaan. Kahta psykologia kuullaan. Oikeuspsykiatri Hannu Lauermaa oli käräjäoikeudessa selkeästi sitä mieltä, että Järvilehto näytteli muistamatonta, mutta hovissa hän vaan huomautti, että on ristiriita sen välillä, että Järvilehto ei muista mitään, mutta kieltää ajaneensa. Mutta kyllä Järvipää sanoo unohtaneensa koko asian. Hän ei muista millä penkillä oli onnettomuushetkellä

Hovioikeudessa todisti oikeus-psykologi Helina Häkkänen. Hän on selväsanainen ja tuntee ihmisen käyttämisen trauman jälkeen. Trauman kuvaan kuuluu, että sen kohdannut ihminen hukkaa käsityksen siitä, mitä tapahtui. Järvilehto ei siis todellakaan muista.

Hovioikeuden tuomiossa ei riittävästi turvauduta näihin todistajiin. Päätös syntyy siis itsestään, kun ei ole olemassa sellaista fyysistä näyttöä, joka poistaisi kaikki epäilyt siitä kumpi umpihumalaisista miehistä ohjasi venettä.

Eriävän mielipiteen esittänyt Lauri Vihervaara ei mainitse lainkaan Häkkäsen todistusta. Hän pohtii itsekseen Järvilehdon sanomisia heti trauman jälkeen ja muuttaa Lauerman varauksellisen johtopäätöksen muotoon ”että kysymys on tarkoituksenmukaisesta unohtamisesta”. Siis, että todistaja olisi itse asiassa sanonut, että Järvilehto ei halua muistaa, että hän ohjasi venettä onnettomuushetkellä. Tässä Vihervaara seuraa käräjäoikeuden linjaa. Siellä ei päätodistajaa Helina Häkkästä ei kuultu. Häneltä oli kuitenkin esitutkimuksen aikana kysytty mielipidettä, joka oli sama kuin nyt hovioikeudessa esitetty. Sitä ei tuotu käräjäoikeuteen.

Ainoa asia, joka antaa aihetta asian käsittelyyn korkeimmassa oikeudessa olisi, että Järvilehdon muisti palautuisi, mikä on traumahoidolla täysin mahdollista. Mutta tuskin se johtaa siihen, että Järvilehto tunnusta ohjanneensa venettään. Näillä kahdella oli sopimus, että jos on ylitetty promilleraja ei omistaja aja, kuuluisuutensa takia. Kysymys on pitikö se sopimus kun kuskilla oli 2,0 ja Järvilahdella ”vähintäin” 2.53 promillea

Nimetön kirjoitti...

Humalaisten törttöilyä, ota siitä selvää. Hovin enemmistö varmaan oikeassa. Minulle ainakin on jäänyt vankka epäily ja epäselvyys siitä, kuka oikeastaan lopulta ohjasi venhoa. Tosin median pohjalta. T. Entinen Ikaalisten notaari

Karhila kirjoitti...

Tässä blogissa todistusharkintaa käsitellään tavalla, joka muistuttaa mutu päättelyä. Mutu päätöksiä ei kai kannata jättää muutaman tuomarin viran jostain syytä saaneen niskoille, vaan siirrytään suoraan jenkkityyliseen valamies oikeudenkäyntiin. Ainakin mutut tulevat useammista suista.

Nimetön kirjoitti...

Sen verran tarkistaisin edellä olevan keskustelun osalta, että onko kysymyksessä tosiaan sellaisesta, ettei ollut syyttäjä vaihtoehtoisesti vaatinut Järvilehdolle rangaistusta veneen luovuttamisesta juopuneelle? Mielenkiintoista olisi kuulla professori Virolaisen näkemys tällaiseen yhden kortin varaan peluuseen, onko ollut tässä aihetta. Siis jos on yhden kortin varaan pelattu, kuten edellä olevasta keskusteluketjusta ymmärtäisin...

Nimetön kirjoitti...

Jyrki Virolainen sanoi ...

"Lis pendens ja tuomion oikeusvoimavaikutus estävät syytteen nostamisen veneen luovurtamisesta juopuneen kuljetettavaksi."

Jos HO:n tuomio saa lainvoiman, niin eikö jutun syyttäjää tulisi syyttää virkavirheestä, kun hän ei ollut vaihtoehtoisesti vaatinut Järvilehdolle rangaistusta veneen kuljettamisen luovuttamisesta änkyräkänniselle kaverilleen.

Hyvää onnea oli, ettei kanavaan sattunut yölliselle soutu- tai melontaretkelle ketään. Varma kuolemahan olisi näiden kohtaloksi koitunut vastuuttomien kelmien hurjastelusta 79 km/h kapeassa kanavassa, missä nopeusrajoitus oli 5 km/h.

Nimetön kirjoitti...

Tässä kohti on pakko palauttaa mieliin vanha tapahtuma Pohjanmaalta. Poliisipartio huomasi ojassa nokillaan olevan Volvo Amazon -merkkisen henkilöauton ja auton vieressä ojanpientareella istuvat kaksi mustalaismiestä. Heistä toinen puhalsi alkometriin 2,8 promillea ja toinen 2,6 promillea. Konstaapeli kysyi kuka autoa ajoi? Tähän toinen mustalaismiehistä, että "herra konstaapeli, ei auto ojassa olisi jos joku olisi sitä ajanut!"

Nimetön kirjoitti...

Omasta mielestäni Järvilehto on jokatapauksessa syyllinen onnettomuuteen. Jos hän ajoi itse venettä niin on ilman muuta syyllinen. Jos ei ajanut niin on kuitenkin aiheuttanut onnettomuuden päästämällä humalaisen rattiin. On suorastaan irvokasta että hän selvisi ilman mitään sanktioita. Oikeus ei todellakaan toteutunut.

Nimetön kirjoitti...

Miljonääreille on eri tuomiokynnys. Tavis olisi tuomittu.

Kyhnytellään.

Jarkko Sipilä kirjoitti...

Näyttää siltä, että jutussa tarvittaisiin Myytinmurtajia...

Nimetön kirjoitti...

HS:n mukaan syyttäjä Antti Sundberg pohtii, yrittääkö hän saada jutun KKO:een. Johan on kumma syyttäjä, jos ei edes yritä!

Järvilehto vältti rangaistuksen myös veneen kuljettamisen luovuttamisesta juopuneelle - kun rangaistusta siitä ei ollut toissijaisesti vaadittu. Sudbergin mukaan "ammattitaitoinen syyttäjä ei olisi jättänyt tuollaista huomaamatta". Monimielinen lause; tuomitseeko Sundberg sillä itsensä ammattitaidottomaksi, vai tarkoittaako hän, että hän kyllä "huomasi", mutta ei syyttänyt, koska, kuten hän kertoo, "jotta joku voitaisiin tuomita luovuttamisesta, siitä pitää niin ikään olla täysi näyttö"? Kuulemma "jo syyteharkintavaiheessa vaikutti siltä, että ellei saada osoitettua, onko Järvilehto ohjannut venettä, ei kulkuneuvon luovuttamiseenkaan olisi saatu selvyyttä" - jolloin siis ei olisi voitu osoittaa sitäkään, että Järvilehto on luovuttanut veneen.

Voiko tilanne tuomitsemisen kannalta olla todella tällä tavoin umpisolmussa? Että kun varmuudella tiedetään Järvilehdon syyllistyneen jompaan kumpaan kahdesta syytteessä yksilöidystä rikoksesta, häntä ei voida tuomita edes siitä lievemmästä, jos ei ole riittävää näyttöä siitä, kumpaan hän on syypää.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttäjä olisi toki voinut vaatia JJ_lle toissijaisesti rangaistusta veneen luovuttamisesta juopuneen kuljetettavaksi jo heti "kärkeen". Tätä hän ei tehnyt, vaan vaati rangaistusta vain siitä, että JJ itse ajoi venettä. Näin tapahtui ilmeisestisiksi, että jos syytteessä olisi vaadittu JJ:lle toissijaisesti rangaistusta luovuttamisesta, tästä olisi voitu päätellä, ettei syyttäjä itsekään olisi varma JJ:n syyllistymisestä törkeään rattijuopumukseen! Syyttäjä luopui toissijaisesta syytteestään siis taktisista syistä.

Nimetön kirjoitti...

Jyrki Virolainen sanoi ...

Se, mitä Jyrki Virolainen edellä sanoo, ei ole vastaus kysymykseen, mitä olisi tapahtunut, jos syyttäjä olisi esittänyt myös toissijaisen rangaistusvaatimuksen.

Syyttäjän mukaan "jo syyteharkintavaiheessa vaikutti siltä, että ellei saada osoitettua, onko Järvilehto ohjannut venettä, ei kulkuneuvon luovuttamiseenkaan olisi saatu selvyyttä - jolloin siis ei olisi voitu osoittaa sitäkään, että Järvilehto on luovuttanut veneen." Eikö siis Järvilehtoa olisi voitu tuomita myöskään veneen luovuttamisesta, kun siitäkään ei täyttä varmuutta olisi saatu (jospa J. sittenkin ajoi venettä eikä luovuttanut sitä toiselle)?