lauantai 10. elokuuta 2013

759. Hovioikeus lievensi pikkutytön surmanneen rattijuopon rangaistusta oudoilla perusteilla

1. Iltapäivälehdessä kerrotiin tänään Itä-Suomen hovoikeuden äskettäin antamasta tuomiosta, jolla hovioikeus lievensi pienten siskosten päälle kohtalokkain seurauksin ajaneen rattijuopon vankeusrangaisusta  

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288588818215.html

2. Kuten mainitusta lehtijutustakin ilmenee, hovioikeuden tuomiossa mainittuja rangaistuksen lieventämisperusteita voidaan pitää teolla aiheutettuihin seurauksiin nähden outoina ja osin suorastaan käsittämättöminä. Autoa peräti 2,58 promillen humalassa kuljettanut 54-vuotias nainen - ammatiltaan maanviljelijä - törmäsi toukokuussa 2012 Lapinlahdella maantiellä pyöräilemässä olleiden siskosten päälle sillä seurauksena, että 11-vuotias Matleena kuoli saamiinsa vammoihin ja hänen 16-vuotias siskonsa vammautui.

3. Käräjäoikeus tuomitsi syytetyn törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä vammantuottamuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta kahdeksi vuodeksi seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen.

4. Oliko käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus liian ankara siihen nähden, miten pitkän vankeusrangaistuksen kyseisistä rikoksista - siis neljästä rikoksesta, jotka kaikki olivat laadultaan törkeitä - syytetty lain mukaan olisi voitu enintään tuomita? Ei ollut, sillä jo yksin törkeästä kuolemantuottamuksesta (RL 21:9) tuomittava maksimirangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Mainituista rikoksista olisi lain mukaan voitu tuomita yhdeksän (9) vuoden pituinen yhteinen rangaistus (RL 7:2).Voidaan siis sanoa, että syytetylle tuomittu rangaistus oli varsin lievä.

5. Syytetty valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaati rangaistuksen alentamista ja lieventämistä ehdolliseksi vankeudeksi. Valituksen mukaan tuomitu rangaistus oli "teko-olohteet huomioon ottaen liian ankara". Hän vetosi maanviljelijän ammattiinsa ja siihen, että hänen "työvelvollisuutensa on noin 340 päivää vuodessa". - Mainitut perusteet tuntuvat luvalla sanoen lähes pöyristyttävän tunteettomilta. Valituksessa ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota vahvassa humalatilassa tehdyn teon traagisiin seurauksiin, vaan tekijä on tuntenut huolta ainoastaan ammatinsa harjoittamisen vaikeutumisesta.

6. Lehtitiedoista päätellen nämä valituksessa vedotut perusteet eivät menestyneet hovioikeudessa. Hovioikeus kuitenkin alensi käräjäoikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta viidellä kuukaudella "omilla" perusteillaan.

7. Hovioikeus perusteli rangaistuksen alentamista ensinnäkin sillä, että naisen ajomatka oli ollut "lyhyehkö", eli kymmenisen kilometriä, ja tapahtunut "ilta-aikaan", jolloin oli kuitenkin vielä "päivänvaloa." Taivas varjelkoon, mitä ihmeen merkitystä näillä seikoilla voisi olla rangaistuksen mittaamisessa? Ei kerrassaan mitään. Olipa naisen ajomatka lyhyt tai pitkä - 10 km:n matka ei ole humalaisen ajamana suinkaan lyhyt - tai oliko ajo tapahtunut iltasella ja päivänvalossa tai pimeän aikana ja yöllä taikka keskellä päivää ja kirkkaassa valaistuksessa, niin kyseisillä seikolla ei pitäisi järkevästi ajatellen olla minkäänlaista rangaistusta lieventävää painoarvoa. Oleellista teossa oli toki se, että nainen oli lähtenyt ajamaan autoaan vahvassa humalatilassa ja törmännyt törkeää liikenneturvalllisuutta osittaen tien reunassa pyöräilemässä olleiden lasten päälle, jolloin toinen lapsista oli kuollut ja toinen saanut ruumiinvammoja. Lapsten ei ole edes väitetty itse myötävaikuttaneen törmäykseen millään tavalla. 

8. Hovioikeus otti rangaistusta alentavina seikkoina huomioon myös sen, ettei naisen ollut selvitetty ajaneen ylinopeutta ja ettei hänen ollut näytetty ennen kohtalokasta törmäystä syylllistyneen muuhun liikennesääntöjen vastaiseen ajoon kuin törmäykseen ajoradan reunakiveykseen. Mutta nämäkään seikat eivät ole sellaisia perusteita, jotka olisivat oikeuttaneet käräjäoikeuden tuomitseman jo sinänsä varsin lievän rangaistuksen alentamiseen. Sitä, oliko nainen mahdollisesti syyllistynyt ennen lapsiin törmääämistään muilla perusteilla liikkennesääntöjen vastaiseen ajoon, ei ole voitu, näin luulisin, varmuudella selvittää. Arvelen lisäksi, ettei kukaan ole ollut mitaamassa naisen todellista ajonopeutta ajon aikana.

9. Hovioikeus katsoi vielä, että syytetyn käräjäoikeudessa saama rangaistus oli "liian ankara ottaen huomioon KKO:n linjaama rangaistskäytäntö ja naisen syyllisyys". 

10. Todellisuudessa syytetyn syyllisyys huomioon ottaen käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli - ainakin minusta - mieluummin (itse asiassa selvästi) liian lievä kuin liian ankara. Syytetty oli lähtenyt ajamaan autollaan yli 2,5 promillen humalassa vilkkaasti liikennöityä tietä, törmännyt tien reunassa pyöräilemässä olleisiin lapsiin ja aiheuttanut törkeällä teollaan toisen lapsen kuolerman. Pelkästään törkeästä kuolemantuottamuksesta voidaan lain mukaan tuomita vankeutta aina kuuteen (6) vuoteen saakka, ja, kuten sanottu, mainituista neljästä törkeästä rikoksesta, joihin tekijä oli syyllistynyt, voidaan lain mukaan tuomita yhdeksän (9) vuoden vankeusrangaistus. Miten ihmeessä silloin voidaan sanoa, että naiselle käräjäoikeudessa tuomittu 2 vuoden 7 kuuukauden vankeusrangaistus olisi liian ankara?

11. Kun ensikertalainen joutuu todellisuudessa istumaan tuomitusta vankeusrangaistuksesta vain puolet, ei hovioikeuden tekemällä rangaistuksen lieventämisellä ole tuomitulle kovinkaan suurta merkitystä. Hän joutuu suorittamaan tuomitusta  2 vuoden ja 2 kuukauden vankeusrangaistuksesta  vuoden ja yhden kuukauden. Käräjäoikeuden tuomitsemasta 2 vuoden 7 kk rangaistuksesta syytetty olisi joutunut lusimaan vuoden kolme kuukautta ja 15 päivää. 

12. Todennäköisesti ratkaisevin peruste rangaistuksen alentamiselle lienee ollut "korkeimman oikeuden linjaama rangaistuskäytäntö." Sitä, mihin tämä lausuma perustuu, ei lehtijutussa kerrota. Asia on kuitenkin niin, että korkein oikeus on ottanut aiemmin varsin harvoissa tapauksissa kantaa rangaistuksen mittaamiseen vastaavanlaisissa tapauksissa. Itse en muista suoralta kädeltä yhtään korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, joka koskisi rangaistuksen mittaamista sanotunlaisissa yliajotapauksissa, jolloin uhri on kuollut ja tekijä on ollut vahvassa humalatilassa. Ylipäätään KKO:ssa käsitellään vain harvoin - aivan liian harvoin - rangaistuksen mittaamista koskevia tapauksia.

13. Mutta jos korkeimman oikeuden rangaistuskäytäntö todella sallii noin lievien rangaistusten tuomitsemisen mainitunlaisissa tapauksissa, niin silloin sanottua käytäntöä on luonnollisesti syytä muuttaa. Tämän vuoksi VKSV:n tulisi huolehtia siitä, että Lapinlahden jutun syyttäjä pyytää KKO:lta valituslupaa ja vaatii valituksessaan hovioikeuden tuomion muuttamista ja syytetylle tuomitun rangaistuksen korottamista käräjäoikeuden tuomitsemaan vankeusrangaistukseen. Kun syyttäjä oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon, ei käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta ( 2 v 7 kk) voida enää korottaa.

29 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Luultavasti hovioikeus halusi päätöksellään viestittää tiettyä agraarihenkisyyttään. Tulla vastaan, vaikka vain vähäsen, maanviljelijäparkaa, joka joutuu istumaan linnassa "niin kauan"!

Nimetön kirjoitti...

Tuo ilmeinen agraarihenkisyys ei lohduta monia lapsiperheitä, jotka täällä maalla joutuvat kulkemaan koulumatkansa, kavereillensa ja harrastuksiinsa maanteiden varsilla.

Eiköhän tuosta ratkaisusta voi tulkita, että Lapinlahtelaisten muistotilaisuudessa esittämä toive tierauhasta sivuutetaan. Hovioikeus näytti kantansa maaseudulta pääministerille toimitettuun adressiin tieturvallisuuden parantamisesta kertomalla tuomion alentamisen perusteeksi lyhyen ajomatkan. En usko, että lyhyttä ajomatkaa huomioidaan alemmissa oikeusasteissa ohjaavana, edes kun rattijuoppo ajaisi jonkun kilometrin Minna Canthin katua tai muualla kaupunkien vilinässä. Enkä tarkoita, etteikö Kuopioonkin saattaisi paistaa päivänvaloa.

"Itä-Suomen hovioikeus otti rangaistusta alentavina seikkoina huomioon sen, että naisen ajomatka oli lyhyehkö, ja ajo tapahtui ilta-aikaan, jolloin oli kuitenkin vielä päivänvaloa."

Nimetön kirjoitti...

Tästä päin seiniä olevasta tuomiosta ei hovioikeus saa kuin keskustelua aikaan. Olisipa julkisuuteen tullut tietoa hovioikeuden kielenkäytöstä tuosta "kännäävästä landejuntista" tai hänen avustajastaan, niin jo juttu saisi erilaisen asenteen. Iät kaiket maalla on ajeltu päissään, mutta ei ihmisten päälle sentään saa ajaa.

Nimetön kirjoitti...

Surullinen, moukkamainen tuomio perusteluineen. Saivarteluksi meni. Tunteeton, juuri kuten blogisti kirjoitti. Ei tietenkään "tunteella" tuomioita hutkita taikka rangaistuksia mitata, mutta kyllähän sitä täytyy osata edes kirjoittaa kunnioittavasti. Tarpeeton tuomion sorkkiminen tässä, aivan täysin. Päivänvalo ei todellakaan ole mikään itsestään selvä lieventävä asianhaara (olisi pitänyt havaita, ihmisiä liikenteessä ym). Ja matkallahan ei tietenkään ole merkitystä, kun kuitenkin puhutaan kilometreistä! Voi apua .. Myötähäpeä on valtava ja asianosaisten puolesta kirpaisee sydäntä tämä koneiston junttius. :-( t. TunneJAjärki

Siru Pola kirjoitti...

Lyhyt raiskaus - lyhyt ajomatka..

Nimetön kirjoitti...

Perustelut alentamiselle ovat ala-arvoiset. Ne olisivat sitä jo käräjäoikeudellekin, jos olisi näin siellä perusteltu, mutta sitten täysin käsittämättömät ylemmälle oikeusasteelle, jossa pitäisi olla pätevimmät tuomarit. Tällainen alioikeuden langettamien rangaistusten pieni viilaaminen ei stäpaitsi kuulu hovioikeudelle lainkaan. Se on loukkaavaa käräjäoikeuden kannalta.
Hovin perustelut osoittavat heikkoa ammattitaitoa ja harkintaa joka menee jo "kehitysvammaisuuden" puolelle. Miten itseään arvostava ylemmän oikeuden tuomari voi näin kirjoittaa? Vetoaminen korkeimman oikeuden käytäntöön esittämättä siitä selvitystä on täysin hihasta vedetty. Tällaiset tuomiot ovat raskaasti heikentämässä tuomioistuimien arvovaltaa. Tässä on ehdottomasti valitusluvan hakemisen paikka. Minusta syyttäjän oilisi tullut valittaa jo hoviin ja vaatia rangaistuksen koventamista. Nyt korkeimman oikeuden kädet ovat "sidotut" käräjäoikeuden tuomitsemaan ja siitä ei voida mennä yli. Miten juurikaan voi olla enää törkeämpää tapausta? Sitten rangaistus langetetaan aivan alikanttiin. Avustajan valitusperusteet ovat osin häpeälliset.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Avustajan tehtävänä on toki vain oman päämiehensä edun valvominen.

Nimetön kirjoitti...

Ettei tarvitse lehtijuttuun turvautua, kopion sanasta sanaan ISHO:n tuomiota:

"Käräjäoikeuden mainitsemat Korkeimman oikeuden ratkaisut ja nyt kysymyksessä oleva tapaus eivät ole suoraan verrattavissa keskenään. Ottaen kuitenkin huomioon Korkaimman oikeuden ratkaisuista ilmenevä rangaistuskäytäntö ja se, mitä edellä on lausuttu (NN:n) syyllisyydestä, hovioikeus pitää (NN:lle) tuomittua rangaistusta liian ankarana."

Pohjois-Savon käräjäoikeus:
"Korkein oikeus on antanut useita ennakkoratkaisuja liikenteessä tapahtuneista törkeistä kuolemantuottamuksista tuomittavien rangaistusten pituudesta (KKO 1983 II 37, 1998:67, 2003:134 ja 2006:13. Ratkaisuissa on on kiinnitetty huomiota siihen, että tapahtumat ovat voineet sattua monilla eri tavoilla ... Tapauksissa (KKO 1983 II 37 ja 1998:67), joissa tekijä on tuomittu kolmeksi vuodeksi vankeuteen, on kysymys ollut törkeän rattijuopumuksen ja tärkeän liikenteen vaarantamisen lisäksi kahdesta kuolemantuottamuksesta ja teoissa on teonkuvauksen perusteella tekijän syyllisyys ollut jossain määrin suurempi kuin (NN:n) syyksi on edellä luettu. Tapauksessa (KKO 2003:134), jossa rangaistus on ollut ehdollinen yksi vuosi neljä kuukautta vankeutta, tekijän syyksi on luettu rattijuopumus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, törkeä kuolemantuottamus ja liikennerikkomus."


Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jos hovioikeudet julkaisisivat merkittävät tuomionsa netissä, niin yleisön ei tarvitsisi toki turvautua koskaan lehtitietoihin. Mutta näin ei valitettavasti tapahdu.

Anonyymin mainitsemista KKO:n tapauksista vuoden 1983 ratkaisu on annettu vanhan lain aikana. 1990-luvulla törkeästä kuolemantuottamuksesta annettua rangaistussäännöstä on ankaroitettu. Näin olen vuoden 1983 tapaus ei sovellu tähän tapaukseen sellaisenaan.

Vuoden 2006 tapauksen selostuksesta taas ei ilmene syytetyn promillelukema ajon aikana eikä tapaus ole muutenkaan faktoiltaan verrattavissa Itä-Suomen HO:n ratkaisemaan tapaukseen.

Selvästi parhaiten I-SHO:n nyt ratkaisemaa tapausta muistuttaa KKO:n vuonna 1998 antama ennakkopäätös (KKO 1998:67), jota myös Pohjois-Savon käräjäoikeus on - aivan oikeus- pitänyt vertailukohtana. Siinä syytetty tuomittiin 3 vuodeksi vankeuteen.

I-SHO:n tapaus eroaa vuoden 1998 tapauksesta oikeastaan vain siinä, että nyt rattijuoppo onnistui surmaamaan vain yhden ihmisen, kun taas vuoden 1998 taoauksessa kuolleita saatiin kaksi. Mutta kun tässä uudessa tapauksessa rattijuoppo aiheutti kuoleman lisäksi toisen tytön vammautumisen, ei tapauksilla ole syyllisyyden kannalta suurtakaan eroa. Tämä vähäisen ero käräjäoikeus otti huomioon tuomitessaan syytetylle vain 2 vuoden 7 kk vankeusrangaistuksen.

Se, ettei myös toinen siskoksista kuollut syytetyn törmäyksen johdosta, on sattumanvarainen asia, eikä toisen uhrin jääminen henkiin minusta mitenkään vähennä syytetyn syyllisyyttä vuoden 1998 tapaukseen verrattuna! Pitäisi toki muistaa, ettei juridikikka ja lainsoveltaminen ole mitään matematiikkaa.

Alentamalla kyseenalaisilla perusteilla tuomitun rangaistusta hovioikeus on antanut signaalin, jossa halutaan vähätellä törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden tekojen karmeita seuraamuksia.

Nimetön kirjoitti...

Hienoa, että blogisti on ottanut tapauksen esille blogissaan. Tapaus ei kuitenkaan ole ainoa lajissaan, jossa hovioikeus lieventää käräjäoikeuden määräämää rangaistusta joko ilman perusteluita tai hatusta heitetyillä kulissiperusteluilla. Toisinaan hovioikeudet muuttavat ehdottoman vankeusrangaistuksen ehdolliseksi silloin, kun siihen on tilaisuus perustelematta juurikaan ratkaisua, vaikka kysymyksessä on seuraamuslajin valintaa koskevasta määräyksestä. Tämäkin tapaus tuo mieleen, että mitä tarkoitusta varten hovioikeudet ylipäänsä ovat, ja minkälaisella ammattitaidolla ja - etiikalla hovioikeuden tuomarit töitään tekevät. Pienimuotonen seuraamuksen viilaaminen päivänvaloon ja ajomatkaan viittaavilla perusteluilla ei ole senkaltaista lainkäyttöä, johon yhteiskunnan niukkenevia resursseja kannattaa kohdentaa.

Nimetön kirjoitti...

Väitänpä muuten, että tuomio aleni, koska kysymyksessä oli naiskuljettaja. Onkohan blogeeraajalla tietoa, professori kun on,miten miesten ja naisten saamat tuomiot samoista rikoksista eroavat, vai eroavatko ne. Jos aiheesta ei ole kukaan vielä väitellyt, niin siinä aihe tutkimukselle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tiettävästi anonyymin mainitsemaa asiaa ei ole tutkittu.

Tästä tuli kuitenkin mieleen, että korkeimman oikeuden äskettäin ratkaisemassa tapauksessa KKO 2013:60, joka koski hätävarjelun liioitteluna tehtyä pahoinpitelyä, syytettynä oli nainen. Tämä oli lyönyt asuntoonsa tunkeutta miestä 22 kertaa puukolla. Käräjäoikeus tuomitsi naisen törkeästä pahoinpitelystä katsoen, ettei kyseessä ollut hätävarjelutilanteesta. Hovioikeus katsoi törkeän pahoinpitelyn tapahtuneen hätävarjelun liioitteluna ja tuomitsi syytetyn siitä rangaistukseen. KKO puolestaan katsoi, että nainen oli syyllistynyt ainoastaan hätävarjelun liioitteluna tehtyyn tavalliseen pahoinpitelyyn ja jätti syytetyn kokonaan rangaistuksen tuomitsematta.

Ratkaisuselosteessa on hieman outoa se, ettei siitä nähdäkseni ilmene, että syytetty eli puukkon hätävarjelutilanteessa tarttunut oli naispuolinen henkilö.

Ratkaisuseloste löytyy tästä
http://www.kko.fi/62793.htm

Olisikohan tapaus ratkaistu samalla tavalla, jos syytetty olisi ollut mies?

Nimetön kirjoitti...

Tuskin olisi jutulle 2013:60 annettu valituslupaa jos kyseessä olisi ollut mies, koska eihän mies voi joutua hätävarjelutilanteeseen. Miehen pitää hoitaa ongelmat lyömällä tai ampumalla.

Nimetön kirjoitti...

Syyttäjien toimintaa ei taida valvoa kukaan. Rikoksesta epäilty näyttää saavan asianajajan, joka ottaa tehtävän aina tosissaan.
Syyttäjiä tai edes poliisia ei kiinnosta asialliset tuomiot, ennakkotapauksista puhumattakaan.

Nimetön kirjoitti...

"4. ... Mainituista rikoksista olisi lain mukaan voitu tuomita yhdeksän (9) vuoden pituinen yhteinen rangaistus (RL 7:2).Voidaan siis sanoa, että syytetylle tuomittu rangaistus oli varsin lievä."

Tässä blogisti hiemaan johtaa maalikkolukijoita harhaan: käytännössä noita asteikon ylirajoja ei - lukuunottamatta törkeitä huumausainerikoksia - ei tavoitella; käytännössä pyöritään asteikon alimmalla kolmasosalla.

Siinä blogisti on oikeassa, että rangaistusta ei huomioon ottaen KKO 1998:67 olisi pitänyt enää alentaa.

Tyylipisteitä ISHO olisi saanut, jos KKO:n rangaistuskäytännön sijasta olisi viitannut yleiseen rangaistuskäytäntöön, koska rangaistuskäytäntö käytännössä muodostuu hovioikeuskäytännöstä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lain mukaan ko. rikoksista voidaan tuomita enintään 9 vuoden yhteinen vankeusrangaistus. En siis ole mielestäni syyllistynyt "harhaanjohtamiseen". En nimittäin sanonut, että juuri ko. tapauksessa olisi pitänyt tuomita mainitut 9 vuotta!

I-SHO tulevia linjauksia kirjoitti...

"Siru Pola sanoi...
Lyhyt raiskaus - lyhyt ajomatka.."

Raiskaus pitkällä ja paksulla - koventaa (tuomiota). ;)

Raiskaus lyhyellä ja kapoisella - selviää ehtoollisella. ;)

Nimetön kirjoitti...

Tämähän on tavanomaista HO toimintaa: alennetaan vuosissa mitattua rangaistusta muutamalla kuukaudella, vaikka rangaistuksen pituus on normaalin rangaistuksen harkintamarginaaliin sisällä perustellen asiaa yleisellä oikeuskäytännöllä.

Gorby kirjoitti...

Jos arvon blogisti tai muut keskusteluun osallistujat voisivat selittää, miksi tuomiot ovat suurimmaksi osaksi asteikon alapäästä?

Onko pöydän alta ojennettu ohjeistus tullut mahdollisesti VVM:stä, jossa tarkkaillaan huolella näitä vankeinhoitokustannuksia?

Vaiko todistaako tämäkin tapahtuma sen teorian puolesta, että Demlan vaikutusvalta on vahva myös tuomioistuimissa?

Nimetön kirjoitti...

"Jos arvon blogisti tai muut keskusteluun osallistujat voisivat selittää, miksi tuomiot ovat suurimmaksi osaksi asteikon alapäästä?"

Helpoimmin tämän ajattelun tausta ymmärtää kun lukee Nousiaisen lyhyen auskultantinoppaan Rangaistuksen tuoimitsemisesta, syventävää tietoa saa Lappi-Seppälän väitöskirjasta Rangaistuksen määräämisestä I

Nimetön kirjoitti...

Tuomio kuvastaa surullisella tavalla sitä, miten hovioikeudet tuomarit eivät ole lainkaan osanneet kiinnittää huomiota siihen, mikä jutussa on olennaista. Olennaisen ja epäolennaisen erottaminen on ehkäpä tärkein tuomarin ominaisuus. Miksi tästä teosta tuomittua rangaistusta piti alentaa sillä perusteella, että rattijuoppo ei ollut tehnyt matkansa varrella muita rikkeitä?

Samalla tuomio kuvastaa sitä, miten norsunluutornissaan istuvat tuomarit eivät ole lainkaan tajunneet, miltä kirjoitustapa näyttää uhrien ja heidän läheistensä kannalta. Tuomioon saa varmasti livautettua jonkun tekoa paheksuvankin elementin ihan lain puitteissa.

Amerikoissa käytäntönä näyttää olevan, että tuomari (joka jutussa on muutoin melko passiivinen) saattaa tuomion julistaessaan läksyttää syytettyä ankarastikin. Ehkäpä amerikan kulttuuri ei sellaisenaan sovi Suomeen, mutta herrajestas, tässähän on lähes tahallisesti tapettu nuori ihminen!

Nimetön kirjoitti...

Joku totesi edellä, että hovioikeudessa on pätevimmät tuomari. Niinkö se menee? Ainakin itselläni on ollut se käsitys (mahdollisesti väärä), että hovioikeuden tuomarin nimitystä voi olla vaikea vältää, kunhan jaksaa tarpeeksi pitkään lusia käräjäoikeudessa.

Arvioidaanko hakijoiden pätevyyttä tosiaankin muidenkin kuin vain virkavuosien perusteella?

Nimetön kirjoitti...

Pari puheenvuoroa sitten anonyymi uumoili Demlan olevan tuomioistuinten rangaistuskäytäntöjenkin takana. Tuo kummallinen Demla-salaliittoteoria on pitkään kukoistanut erilaisissa nettikeskusteluissa lähinnä tietynlaisten hommaforumilaisten, persujen yms. toimesta. Monesti näiltä inttämisiltä ei ole puuttunut huvittaviakaan piirteitä. Mainittuun D-poppooseen en ole koskaan kuulunut, mutta asioita seuranneena minunkin on helppo nähdä, miten höttöisellä pohjalla tuokin nettisekoilu on.

Nimetön kirjoitti...

Tuomarikin voi olla pätevä, mutta ei sopiva.

Gorby kirjoitti...

Anonyymi on näköjään käynyt lukemassa hommaforumin sivuja, kun on niin varmaa tietoa. Itse taas olen oppinut DEMLA-termin näitä sivuja lukiessani. Tietenkin on mahdollista, että joku laumasta eksynyt persu on vahingossa päässyt kommentoimaan näillä sivuilla. Yleensähän blogistin niin muuten tiukka filtteri ei sallisi salaliittoteorioiden ja muun töryn ilmestymistä sivulla.

Joka tapauksessa, kannattaa googlata sanoilla "demla jyrki virolainen blogspot". Silloin myös huomaa, että itse blogistikin on kerran erehtynyt spekuloimaan DEMLA-järjestön kulissien takaisesta mahdista.

p.s. kiitokset toiselle anonyymille vinkeistä, mistä saa parempaa ymmärrystä Suomessa vallitsevaan rangaistuskäytäntöön. Harmi vaan, että noista ei taida löytä summeerattuja versioita.

Nimetön kirjoitti...

Olin asianomistajana tuossa hovioikeuden istunnossa. Syyttäjä oli sitä mieltä siellä että käräjäoikeuden antama 2v ja 7 kk oli kova rangaistus. Syyttäjä korosti vielä että syyttäjä vaati käräjäoikeudessa vähintään 1v ja 2 kk. Tuli mieleen silloin, että tuollainen kannanotto syyttäjältä olisi saanut jäädä antamatta.

Nimetön kirjoitti...

Mielenkiintoista.
I-SHO toteaa tuomiossaan vain, että kihlakunnansyyttäjä (+asianomistajat) ovat vastustaneet muutosvaatimuksia perusteettomina.
Perusteluissa syyttäjän puheita ei kerrota.
Kyseinen syyttäjä tunnetaan varsin laajoista pohdiskeluistaan suullisesti. Olisiko puhunut nyt yli tarpeellisen?

Nimetön kirjoitti...

"Tässä blogisti hiemaan johtaa maalikkolukijoita harhaan: käytännössä noita asteikon ylirajoja ei - lukuunottamatta törkeitä huumausainerikoksia - ei tavoitella; käytännössä pyöritään asteikon alimmalla kolmasosalla."

Eikös tuomiovalta ole silloin de facto ottanut itselleen lainsäädäntövaltaa, kun on määrittänyt uudelleen eri rikosten rangaistusasteikot?

Jos ideana on ainaa törkeästä kuolemantuottamuksesta maksimissaan kolmen vuoden kakkuja, niin miksi ihmeessä siellä laissa lukee että 6 vuotta? Eikö olisi parempi kirjoittaa lait vastaamaan todellisuutta?

Nimetön kirjoitti...

Kyllä nyt olisi jo aika ruveta käyttämään sitä rangaistusasteikon yläpäätä. Eihän tuolla logiikalla kukaan ikinä saa mistään rikoksesta maksimituomiota, kun aina voi vedota siihen, että joku on joskus saanut pienemmän tuomion.
Nykyään monesti näkee uutisissa kerrottavan, että tuomiota on lievennetty aikaisempien rikosten takia! Terveen järjen mukaanhan sen pitäisi mennä juuri päinvastoin!