1. Nykyisessä rikosprosessissa noudatetaan - on noudatettu jo monta kymmentä vuotta - akkusatorista menetelmää eli syyttämismenetelmää. Sen mukaan syyttäjällä on velvollisuus huolehtia syytteen ajamisesta sekä syytettä tukevan näytön ja selvityksen esittämisestä. Syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta eikä velvollisuutta myötävaikuttaa väitetyn syyllisyytensä selvittämiseen.
2. Vielä joskus ennen viime sotia suomalainen rikosprosessi muistutti inkvisiota sikäli, että tuomarilla katsottiin olevan päävastuu syyteasian perusteellisesta selvittämisestä; tästä nimike inkvisitorinen menetelmä. Nykyisin tuomari ei sitä vastoin voi esiintyä prosessissa syyttäjän avustajana tai "kanssasyyttäjänä", vaikka näyttäisi siltä, ettei syyttäjä kykene kunnolla suoriutumaan syytteen ajamisesta ja näytön hankkimisesta. Tuomari ei voi määrätä hankittavaksi omasta aloitteestaan sellaista näyttöä, jota syytteen toteennäyttäminen edellyttää. Tämä johtuu rikosprosessissa vallalla olevasta syyttömyysolettamasta ja puolustuksen suomisen periaatteesta.
3. Tuomarin velvollisuutena on jutussa puolin ja toisin esitetyn näytön arvioiminen ja ratkaisun antaminen. Tämä edellyttää tuomareilta tiukkaa puolueettomuutta. Tuomari ei saa käyttäytymisellään prosessissa herättää epäluuloa puolueettomuuden vaarantumisesta. Syytetyn tulee saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti, joka edellyttää muun ohella, että tuomari pysyttelee puolueettomana eikä ryhdy avustamaan syyttäjää ja tiukkaamaan todistajilta tai syytetyltä "totuutta". Todistajan ja syytetyn kuulustelu ei kuulu tuomarin tehtäviin, vaan siitä huolehtivat syyttäjä ja syytetyn puolustaja tai avustaja. Tuomari voi esittää syytetylle tai todistajalle joitakin täydentäviä kysymyksiä selvittääkseen vastauksissa olevia epäselvyyksiä, mutta muuten hänen ei ole syytä puuttua myöskään todistajankuulustelussa asian selvittämiseen.
4. Nämä rikosprosessin perusasiat tulivat mieleen, kun luin lauantain 4.10. Helsingin Sanomista sivulla A 20 olevan toimittaja Jukka Harjun Ulvilan murhakäräjien perjantain istunnosta kirjoittaman jutun otsikolla "Auer joutui kysymystulvaan". Anneli Auerin murhasyytteen uudelleenkäsittely on edennyt nyt loppusuoralle, sillä kaikkiaan 18 istuntoa kestäneessä oikeusprosessissa oli tarkoitus kuulla perjantaina syytetyn puheenvuoro.
5. Hyvään ja oikeudenmukaiseen rikosprosessijärjestykseen kuuluu kaikkialla maailmassa, että syytetyllä on oikeus käyttää prosessin päättyessä viimeinen puheenvuoro. Syytetyllä on oikeus henkilökohtaiseen "viimeiseen sanaan", vaikka hänellä olisi avustajanaan pätevä asiananaja. Jos syytetty on kiistänyt syytteen, hän yrittää vielä lopuksi itse omin sanoin saada oikeuden jäsenet vakuuttuneeksi syyttömyydestään. Jos taas syytetty on tunnustanut rikoksensa, hänellä on tilaisuus yrittää vaikuttaa tuomareihin niin, että nämä tuomitsisivat hänelle mahdollisimman lievän rangaistuksen. Tämä on syytetyn viimeisen sanan tarkoitus. Kysymyksessä ei ole suinkaan enää mikään syytetyn kuulustelu, jossa syyttäjä yrittäisi vielä kerran puristaa syytetyltä totuuden tai tunnustuksen.
6. Ulvilan murhakäräjillä syytetyn oikeus viimeiseen sanaan on Jukka Harjun lehtijutun mukaan ymmärretty täysin väärin. Satakunnan käräjäoikeuden tuomarit eivät ole joko käsittäneet asiaa tai sitten välittäneet lainkaan siitä, missä tarkoituksessa syytetylle on varattu tilaisuus käyttää oikeudessa viimeinen puheenvuoro. Harju nimittäin kertoo kirjoituksessaan, että käyttäessään viimeistä puheenvuoroaan Anneli Auer joutukin täydellisesti altavastaajaksi eli "kysymystulvan" kohteeksi, sillä hän joutui vastamaan "lukuisiin kysymyksiin - vanhoihin ja uusiin". Kysymyksiä eivät Auerille esittäneet ainoastaan syyttäjät, vaan - yllätys yllätys -myös ja ennen kaikkea kaikki jutun kolme tuomaria. Käräjäoikeuden puheenjohtajana jutussa toimii laamanni Matti Juntikka ja oikeuden muina jäseninä käräjätuimarit Annette Santamaa ja Väinö Ilveskoski. Jukka Harjun lehtijuttu saa tukea muissa tiedotusvälineissä perjantain istunnosta julkaistuista raporteista, esimerkiksi Ilta-Sanomissa olleesta toimittaja Tomi Auremaan kirjoittamasta jutusta. Satakunnan Kansan verkkojulkaisussa oli puolestaan 4.10. otsikot "Syyttäjä: Auer vain selittää asiat parhain päin" ja "Käräjätuomari tenttaa Aueria hätäpuhelusta".
7. Jo syyttäjien puuttuminen ja kommentointi syytetyn "viimeisen sanan" johdosta tuntuu oudolta. Onhan syyttäjillä ollut mahdollisuus jo peräti 18 aiemmassa istunnossa tentata Aueria ja kommentoida hänen lausumiaan. Syyttäjät eivät saisi kommentoida syytetyn henkilökohtaista viimeistä puheenvuoroa. Näin myös siksi, että syyttäjille ja puolustukselle on varattu tilaisuus antaa jutussa oma loppulausuntonsa, mikä lehtitietojen mukaan tapahtuu tiistaina 7.10.
8. Se, että myös oikeuden jäsenet ryhtyvät tenttamaan viimeistä sanaansa lausuvaa syytettyä ja oikein joukolla ja urakalla mitä erilaisimmista yksityiskohdista on kyllä täysin käsittämätöntä. Tuomarit ovat ehkä luulleet, että kysymyksessä oli syytetyn kuulustelu. Mutta jos he olisivat katsoneet hieman lakikirjaa, he olisivat huomanneet, että rikosasiassa syytetyn kuulustelu pidetään ROL 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan jo ennen kuin muuta suullista todistelua otetaan vastaan. Toisin sanoen oikeuden olisi tullut huolehtia siitä, että Auerin kuulustelu todistelutarkoituksessa olisi toimitettu jo oikeudenkäynnin alkuvaiheessa ja ennen kuin asiassa kuultiin yhtäkään todistajaa tai asiantuntijaa. Nyt Satakunnan tuomarit menettelivät täysin päinvastaisessa järjestyksessä ja siis lainvastaisesti ryhtyessään kuulustelemaan ja suorastaan tenttaamaan tai hiillostamaan Aueria vasta kun kaikki todistajat ja asiantuntijat oli kuultu! Voiko rikosasian käsittelyjärjestys enää pahemmin mennä pieleen!
9. Helsingin Sanomien samoin kuin Satakunnan Kansan raporteista ilmenee, että Anneli Auerin "ylimääräisessä kuulustelussa" kunnostautui erityisesti käräjäoikeuden ainoa naispuolien jäsen, jona toimii käräjätuomari Annette Santamaa, 58-vuotias "murhapitäjässä" eli Ulvilassa asuva tuomari. HS:n mukaan Santamaa suorastaan "hiillosti" Aueria aikaan, paikkaan ja tunkeutujaan liittyvillä yksityiskohtaisilla kysymyksillä. "Esimerkiksi hätäkeskusnauhan tapahtumia käytiin läpi tuomarin johdolla lähes sekunti sekunnilta", kirjoittaa Jukka Harju. Myös Satakunnan kansan jutussa mainitaan jo otsikossa, miten käräjätuomari, siis Annette Santamaa "tenttaa Aueria hätäpuhelusta".
10. Oikeuden jäsenet olivat siis päättäneet panna oikeusjutun lopuksi pystyyn "kunnon inkvisition", jossa he aikoivat suorastaan hiillostamalla kiskoa totuuden syytetystä irti! Tuomarin sanotunlainen menettely on vastoin sitä, mitä edellä kirjoitin tuomarin puoluettomasta roolista prosessissa, jossa syytettä ajaa virallinen syyttäjä. Tuomari on ilmeisesti ymmärtänyt tehtävänsä täysin väärin, jos hän ryhtyy yhtäkkiä jonkinlaiseksi apusyyttäjäksi. Lehtijuttujen perusteella saa vaikutelman, että kyseinen naistuomari, jota muut tuomarit ovat myötäilleet, on päättänyt varastaa koko syytetylle varatun show' n itselleen. Oikeuden puheenjohtajan olisi tullut keskeyttää tuomarin suorittama syytetyn hiillostaminen, myös syytetyn avustajan olisi pitänyt puuttua peliin ja todeta syytetylle, ettei hänen tarvitse vastata tuollaiseen ryöpytykseen, koska nyt ei ole kysymyksessä syytetyn kuulustelu ja jutussa syytettä ajavat ja syytettyä kuulustelevat syyttäjät, eivät suinkaan oikeuden jäsenet.
11. Tuomari Santamaata oli kiinnostanut kovasti myös se, missä Auerin vanhin tytär, joka on kertonut koko oikeuskäsittelyn ajan johdonmukaisesti samalla tavalla, oli ollut kullakin hetkellä. Tästäkään asiasta ei saatu täyttä selvyttä, vaan toimittajalle välittyi Auerin kertomuksesta sekava kuva, jossa on paljon säntäilyä ympäri taloa, mutta vain vähän tarkkaa kuvailua tapahtumien johdosta.
12. Kuten edellä totesin, oikeuden jäsenillä olisi ollut toki tilaisuus esittää täydentäviä kysymyksiä todistajille samoin kuin syytetylle todistajankuulustelun yhteydessä, jos jotkut seikat ja todistusteemat olivat jääneet heille epäselviksi. Kun syytettyä olisi tullut kuulla, jos menettelyssä olisi noudatettu lain mukaista käsittelyjärjestystä, jo ennen todistajia, olisi tuomareilla ollut tuolloin oivallinen tilaisuus kysymysten esittämiseen Anneli Auerille.
13. Miksi tuomarit vaikenivat tuolloin, mutta päättivät kaikesta päätellen panna Auerin "lujille" vasta aivan käsittelyn lopussa ja siinä vaiheessa, kun Auerin oli määrä sanoa oikeudelle "viimeinen sanansa" ennen tuomiota? Oliko tämä ennalta sovittua taktiikkaa? Jos oikeudenkäynti kestää pari kolme kuukautta putkeen ja siinä pidetään 19 eri istuntoa, jäävät oikeuden jäsenten mieliin tietenkin parhaiten käsittelyn loppuvaiheissa esitetyt lausumat. Jos Anneli Auer ei jo koko pitkään prosessiin väsyneenä enää jaksanut vastata kaikkiin tuomareiden hänelle esittämiin yksityiskohtaisiin kysymyksiin ja suoranaiseen hiillostukseen tai hän ei enää edes muistanut kaikkia yksityiskohtia, niin on pelättävissä, että tästä voidaan tuomion perusteluissa tehdä syytetyn kannalta epäedullisia johtopäätöksiä, joihin sitten voidaan vedota ikään kuin syytettä tukevina todisteina. No, tuomiosta sitten ehkä näemme, mikä merkitys tuomareiden hiillostamisen tuloksena annetuilla syytetyn vastauksilla on näytön arvioinnissa ollut.
14. Ilmeisesti monet keskeiset seikat ovat jääneet Ulvila-jutussa massiivisen laajasta todistuaineistosta huolimatta tuomareille sangen epäselviksi, muutenhan syytetyn hiillostamista jutun viimeisessä istunnossa ei voida ymmärtää. Tässä ei ole sinänsä ihmettelemistä, sillä onhan rikoksen tekemisestä kulunut jo monta vuotta ja juttua on veivattu jo tähän mennessä eri oikeusistumissa jo monta kertaa. Mutta tämä epäselvyys ei ole suinkaan syytetyn tai puolustuksen vika, sillä todistus- ja selvitystaakka jutussa on yksinomaan syyttäjällä. Jos tietyt relevantit seikat ovat jääneet epäselviksi, niin silloin niistä ei voida tehdä luotettavia syytettä tukevia johtopäätöksiä. Jutun uudelleenkäsittelystä kertoneista lehtijutuista on ainakin minulle syntynyt aika vakuuttava käsitys siitä, että ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ei ole pystytty sulkemaan pois. Tuomarit saattavat toki olla itse henkilökohtaisesti vakuuttuneita Auerin syyllisyydestä ja yrittivät sen vuoksi nyt vielä viime tipassa saada jotain vahvistusta sanotulle käsitykselleen ottamalla itselleen syyttäjälle kuuluvan roolin. Tämä on kuitenkin oikeudenkäynnin puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta vaarallista ja epäsopivaa menettelyä. Tuomari ei voi antaa langettavaa tuomiota, vaikka hän olisi henkilökohtaisesti vakuuttunut syytetyn syyllisyydestä, jos todistusaineisto ei tue tuomarin intuitiivista käsitystä, vaan syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettava epäily.
15. Toimittaja Jukka Harju kommentoi jutussaan käräjäoikeuden tuomareiden Anneli Auerille esittämien kysymysten tulvaa ja suoranaista hiillostamista näin: "Oikeuden jäsenten näin aktiivinen osallistuminen syytetyn kyselyyn lienee melko harvinaista". Harju on oikeilla jäljillä, mutta turhan varovainen sanoissaan. Minusta tuomareiden noin aktiivinen puuttuminen ja suoranaisen inkvisition pystyttäminen ja ryhtyminen apusyyttäjiksi on täysin ennenkuulumatonta ja epäsopivaa menettelyä.
16. Todettakoon, että tuomarin inkvisitorisen prosessinjohdon suitsimiseksi lakia muutettiin vuonna 1997 ROL:n säätämisen yhteydessä. Vanhan lain mukaan oikeuden oli huolehdittava siitä, että rikosjuttu tuli perusteellisesti käsitellyksi. Koska tällaista säännöstä voitiin tulkita - tuomarit ovat näet usein lain sanamuodon pikkutarkkoja seuraajia eli legalisteja - tarkoittavan virheellisesti tuomioistuimen velvollisuutta valvoa, että syyte tulee näytetyksi toteen, on uudessa laissa sana "perusteellisesti" korvattu sanalla "asianmukaisesti" (ROL 6:5.2). Tuomari ei siis saa toimia enää syyttäjän "pikku apulaisena", vaan hänen tulee valvoa, että käsittelyssä toteutuvat syyttömyysolettama, puolustuksen suosimisen periaate ja yleensä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset. Minkäänlaiseen syyttäjän esittämää aineistoa täydentävä prosessinjohto syytetyn vahingoksi ei siten ole sallitua eikä tuomari voi yrittää saada syytettyä jotenkin "ansaan" kuulustelemalla ja hiillostamalla häntä tai provosoimalla syytettyä antamaan itselleen epäedullisia lausumia. Syytetyn kuulustelu on syytä jättää yksinomaan syyttäjän tehtäväksi. Minusta tuntuu, että Ulvilan jutussa tuomarit ovat noudattaneet edelleen vanhaa eli vuonna 1997 kumottua prosessinjohtosäännöstä.
17. Onko kysymyksessä ainoastaan selkeä kauneusvirhe, vai olisiko syytetyllä ja puolustuksella aihetta pelätä käräjäoikeuden puolueettomuuden vaarantumista? Onko Auer saanut jutussa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin? Tähän en halua ottaa kantaa, sillä vastaus riippuu myös siitä, millaisena käräjäoikeuden prosessia voidaan kokonaisarvion perusteella pitää. Tuollaiseen inkvisitoriseen menettelyyn, joka ei täytä oikeudenkäynniltä nykyisin edellytettävän asianmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksia, olisi kuitenkin syytä puuttua ja siitä tulisi keskustella lakimiespiireissä vakavasti. Porin tuomarit unohtivat, että ei riitä, että tuomari on puolueeton, vaan vaaditaan lisäksi, että hänen toimintansa myös näyttää ulospäin puolueettomalta. Jos tuomarin puolueettomuutta rikosprosessissa voidaan jonkin ulkonaisen seikan johdosta perustellusti epäillä, ei vastaaja ole saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
84 kommenttia:
Tennistaharrastava blogisti ymmartaa miten kay tenniksessa jos toisella puolellaverkkoa on 5 pelaajaa ja toisella puolella yksi( vaikka blogisti tai sitten Auer). Auerilla on 2 syyttajaa ja 3 tuomaria vastassa. Koko prosessin tarkoitus ei ole selvittaa mitaan vaan tuomita Auer pitkaan tuomioon. Poliisin DDR Seppo menetelmat olivat vain pienta alkumaustetta. Havettaa olla suomalainen. Olisiko MOT kutsuttava paikalle? Nim L.H. Hoppu
Tällaistenko tuomarien armoilla Anneli Auer on, ei hyvältä näytä. Tuo Santamaakin, joka halusi tietää tarkkaan, millä tavalla Anneli oli pois tolaltaan miehensä murhan jälkeen.
Santamaalta voi tuollaista odottaakin. sen tietävät ainakin ne, jotka hänen istunnoissaan ovat olleet.
Satakunnan tuomarit näyttävät muistelevan Tauno Tikkosen kirjoja 70-luvlta, joissa vielä korostettiin, että tärkeintä on selvittää rikosjutussa "aineellinen totuus". Mutta se ei tarkoita suinkaan, että tuomareiden pitäisi ryhtyä inkvisitoreiksi ja syyttäjän pikku apulaisiksi á la tuomarit Santamaa ja Juntikka!
Aika typerää myös Auerin avustajalta Mannerlta sallia moinen inkvisitorinen menettely! Manner olisi voinut sanoa päämiehelleen ääneen, niin että tuomaritkin olisivat sen kuulleet, että mihinkään kysymyksiin ja hiillostamisiin ei tarvitse enää vastata, koska syytetyn kuulustelu on jo pidetty ajat sitten ja syytettä sitä paitsi ajavat syyttäjät, eivät tuomarit!
Mutta ei, kaveri ei saanut sanaa suustaan! Pelkää vissiin niin pirusti tuomareita, jotka voisivat alentaa roimasti hänen palkkilaskuaan valiolle, jos hän lähtisi "sanailemaan" niiden kanssa!
Hyvin kommentoijat tuntuvat asiat tietävän. Olitteko kaikki paikalla?
Kommentoijat uskovat ilmeisesti istuntoja seuraamassa olleiden kokeneiden rikostoimittajien selostuksiin. Eivät he kaikki ole voineet keksiä omasta päästään sitä, mitä kirjoittivat tuomarin suorittamasta "kuulustelusta". Oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu käytännössä mediajulkisuuden välityksellä.
Eipä tuo Manner ole tähän asti tuntunut ujostelevan. Tuskinpa laskunsakaan puolesta pelkää.
Avustajan pitäisi kuitenkin huolehtia siitä, ettei päämies joudu lainvastaisen menettelyn kohteeksi tuomareiden toimesta! Avustajan tulisi tarkkaan miettiä, milloin hänen päämiehenään oleva syytetty "todistaa" ja vastaa selvästikin provokatiivisiin kyysmyksiin.
Tällaista voi odottaa, kun valtio "säästää" palkkakustannuksissa ja tuomareiksi hakeutuu se juristiaines, joka ei paremmin palkattuihin töihin kelpaa. Maassa joka on olevinaan oikeusvaltio, voisi luulla että tuomareiksi pyritään saamaan se paras aines. Nyt fiksuimmat lakimehet päätyvät tuomareiksi vain satunnaisesti.
Ei se kuule, hyvä hölmö, tuomarin palakkauksesta ole kiinni! Jos tuomari kerta on tyhmä ja laiska, niin se on sitä, vaikka sille maksettaisin kuinka helevetin kovaa palkkaa tahansa.Kyllä jämpti on näin!
Eikös tuo menettely ollut nyt niin räikeä muotovirhe että koko oikeudenkäynti tulisi uusia esim. ensi keväänä,
Sellaisesta oikeudenkäyntivirheestä ei ole kyse, mutta tuomarien hiillostaminen paljasti kyllä jo, millainen tuomio käräjäoikeudesta on tulossa. No, olipa tuomio millainen tahansa, siitä valitetaan toki hovioikeuteen. Josko siellä Auer saisi vihdoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin?
Aueria vastaan käydyt oikeusprosessit ovat kyllä osoitus melkoisesta noitavainosta ja noitakäräjistä; se "noita" pitää näköjään saada ehdottomasti tuomituksi, keinoista ei ole väliä.
Tuollainen menettely aiheuttaa syyteyssä väkisinkin ajatuksen, että jotakin on jäänyt huonosti käsittelemättä tai että tuomarit eivät ole ymmärtäneet jo käsiteltyjä asioita. Loppulausuntoa varten syyttäjälle on annettu vinkki paneutua tuomareiden esille ottamiin kysymyksiin.
Taposta vastoin kiistämistä tuomittu kertoi minulle aikoja sitten, että istunnon lopuksi pj oli ottanut esille tapahtuman ajankohdan. Hän ei ollut vielä siinä vaiheessa varma milloin käsitelty tappo oli tapahtunut. Tuomiossa aika arvioitiinkin reilun tunnin tarkkuudella, vaikka oikeuslääkäri oli arvioinut sen lähes minuutilleen ja kaiken lisäksi oikein. Vainajan kuoleman ajankohtaa piti "muuttaa", että muu näyttö mahtui sopivasti kokonaisuuteen. Tämä mies tuomittin äänestyksellä käräjä- ja hovioikeudessa.
Kyllä, tuomarit ovat tosiaan tehneet palveluksen syyttäjille vikkaamalla, että kiinnittäkääpä loppulausunnossanne huomiota vielä uudelleen meidän Annelin kuulustelussa esille ottamiimme Annelille epäedullisiin seikkoihin!
Näin pelaa viranomaisten yhteistyö syytetyn päänmenoksi!
Joo, ja Annelin avustaja sen kun torkuu ja haaveilee jo loppulaskunsa muhkeasta summasta, kun antaa julkisuudenkipeän Annelin vastata kaikkiin kysymyksiin ja puhua itsensä pussiin!
Blogisti kirjoittaa vastaajan oikeudesta viimeiseen sanaan. Sehän tulee vasta syyttäjän ja oman avustajan antamien loppulausuntojen jälkeen.
Vastaajaa voidaan jutussa (kuten vaikka todistajaakin) kuulla useampaan kertaan todistelutarkoituksessa. Lieneekö tässäkin ollut kyse uudelleen kuulemisesta nimenomaan todistelutarkoituksessa.
Itse en kyllä lehtijuttujen perusteella osaa sanoa, olivatko tuomarien tekemät kysymykset vastaajalle vahingoksi vai hyödyksi. Eivätkä tuomaritkaan sitä varmastikaan ennakolta tienneet. Vastaajan hyödyksi vaikuttavien kysymysten tekeminen on asianmukaista.
Eiköhän tuomarien menettely ole ollut aineellisena prosessinjohtona sallituissa rajoissa? Kysymyksiset ovat vielä eri asia kuin määrätä uusia todisteita toimitettavaksi tuomioistuimeen.
Kaikesta huolimatta kyse on alhaisesta noitavainosta. Kun yksilö joutuu näin suuren oikeuden loukkauksen ja vääryyden kohteeksi, niin sitä aina miettii, voiko vääryyttä mitenkään hyvittää riittävästi.
Lehtijuttujen perusteella tuomarin kyselypuuska ei tapahtunut lainkaan Auerin kuulemisen yhteydessä vaan lennosta ja käsitti mm. puhelujen litterointia ja niiden johdosta tuomarille syntyneiden epäselvyyksien selvittämistä. Tuollaisessa tilanteessa ei ole kysymys kuulemista. Voidaan olettaa, että sama epäselsyys on koskenut kaikkia kolmea tuomaria. Puhelut ja niiden litterointi lienee kuitenkin käsitelty jo aikoja sitten kirjallisten todisteiden yhteydessä.
Anonyymi ei näytä tuntevan lakia ja hallitsevan käytäntöä, vaikka saattaa olla joku rikosprosessin "toimijoista", tiedoista päätellen kuitenkin todennäköisesti vasta oikeustieteen opiskelija tai asian harrastelija.
ROL 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan asianosaisen eli siis myös syytetyn kuulustelu todistelutarkoituksessa on toimitettava (siis ehdoton sanamuoto) ennen kuin muuta suullista todistelua otetaan vastaan siitä kysymyksestä, jota kuulustelu koskee.
Kuten jo kirjoitin blogijutussani, tällaisessa jutussa, jossa on useita todistustemoja, syytetyn kuuustelu olisi voitu ja pitänytkin hoitaa siten, että kunkin teeman yhteydessä olisi kuulusteltu ensin syytettyä ja vasta sitten otettu vastaan muu suullinen todistelu eli kuultu todistajat ja lukuisat asiantuntijat.
Näin Ulvilan jutussa ei ole ilmeisestikään menetelty, vaan ensin on kuultu ja vielä kaikista teemoista (!) todistajat ja asiantuntijat ja otettu vastaan kirjallinen selvitys ja muu näyttö. Ja nyt vasta viime perjantaina eli jutun 18:ssa istunnossa on aloitettu massiivinen syytetyn kuulustelu ja kaikista teemoista.
Miikä kaikkein kamalinta ja ehdottomasti väärin, kuulustelun näkyy lehtitiedoista päätellen hoitaneen päasiassa - ja vieläpä syytettyä oikein "sekunti sekunnilta" (hätäkeskuspuhelun osalta) hiillostaen yksi käräjäoikeuden tuomareista, vaikka syytetyn kuulustelu ei kuulu tuomareille (OK 17:33). Heillä on mahdollisuus esittää syytetylle ainoastaan täydentäviä kysymyksiä, mutta syytetyn suoranainen uuvuttaminen, pommittaminen ja hiillostaminen "kysymystulvalla", kuten lehtijuttu todistaa, ei tietenkään ole täydentävien kysymysten esittämistä. Se yksinkertaisesti syytetyn painostamista ja yritys saada selville sellaisia seikkoja, joita syyttäjä eiole onnistunut saamaan selville ja joilla syyte voitaisiin hyväksyä.
Kaikissa rikosprosessin oppikirjoissa opetetaan nykyisin, että tuomarin on harjoitettava aineellista prosessinjohtoa rikosjutuissa hyvin varovaisesti ja siten, ettei syytetylle muodostuisi käsitystä, jonka mukaan tuomari pyrkisi hänen vahingokseen selvittämään ainoastan syytettä tukevia seikkoja. Nyt Ulvila-jutussa tuollainen käsitys on muodostunut myös ulkopuolisille eli juttua seuraaville lehtimiehille.
Edellisessä kommentissani tarkoitin viimeistä edellistä anonyymiä.
Viimeksi kirjoittanut anonyymi on oikeassa. Kyllä syytetyn ja hänen puolustajansa täytyy olla selvillä siitä, missä tarkoituksessa tuomari alkaa tenttamaan syytettyä Syytetyn kuulustelu ei saa tapahtua "lennosta", kunten anonyymi asian osuvasti kuvaa, vaan syytetylle pitää selvittää, että nyt häntä todella aiotaan kuulla todistelutarkoituksessa ja hänen samomaansa voidaan käyttää myös näyttönä häntä vastaan. Syytetylle on ennen kuulustelun aloittamista tehtävä selväksi myös hänen oikeutensa kieltäytä kertomasta.
Annette Santamaan Aueriin kohdistamasta "tenttaamisesta pitkään ja hartaasti" kerrotaan myös monissa maakuntalehdissä:
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/karajatuomari-tenttaa-auerilta-hatapuhelusta/643892/
Onko tällainen syytetyn tenttaminen ja hiillostaminen tumarin toimesta todellakin vain "täydentävien kyysmysten" esittämistä syytetylle?
Eikö oikeudenkäynnissä ollut kaksi syyttäjää tenttaamassa ja hiillostamassa syytettyä?
Tuomari Annette Santamaa on entinen syyttäjä, joka on valittu käräjätuomarin virkaan juuri syyttäjän (Hgin syyttäjänvirasto) tehtävistä. Kenties Annette on hiukka turhaantunut Ulvila-jutussa syyttäjinä toimivien "poikien" (Valkama, Kulmala) nuhraamiseen ja päättänyt lopuksi näyttää hiukka mallia, miten syyttäjän pitää hiillostaa ja pommittaa syytettyä! Oppitunti syyttäjille siis!
Sitä selvemmin oli perillä rootelistaan ex. syyttäjänä, et näin tehtiin oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä irvikuva. Suosittelen Santamaalle jatkossa "syyttäjän viittaa" päälle.
Mitäpä Anneli voisi enää sanoa "viimeisiksi sanoikseen" ensi viikolla puolustajansa "katsauksen" jälkeen kuin sen, että "toistan sen, mitä olen Annettelle jo viime perjantaki kertonu kun se tenttasi ja hiilosti mua pitkään ja hartaasti"!
On siell Ulvilan "noitakäräjillä" ny kotikylän poijat ja plikat tuomioita tekemäsä ja julistelemassa, ainoastaan tää Juntikka on muualta tullu ummikko!
Hätäkeskuspuhelusta saattaisi tietää jotakin se, joka vastasi Auerin puheluun. Ilmeisesti häntä ei ole kuultu käräjillä lainkaan ja siksi tuomari on päättänyt korvata puuttuneen todistajan jättämän aukon.
Hätäkeskuspuhelut on usein epäselviä ja niiden litterointi on usein vielä enemmän epäselvää hommaa. Kyllä Auer on laitettu hankalaan asemaan, kun tuomari, joka ei saa selvää litteroinnista, tivaa tapahtumia AA:lta. Jos äänitteet ja litterointi on epäselviä niin ei kai sellaista todistetta saa edes käyttää kirjallisena todisteena?
Niin, oikeastaan todistajien ja asiantuntijoiden sankasta joukosta puuttuu enää prof. Matti Tolvanen, Itä-Suomesta!
Tuomari Annette Santamaa tuntuu koko seitsenviikkoisen oikeudenkäynnin miettineen vain Annelin rauhallisuutta. Alkaen ensimmäisestä päivästä, jolloin syyttäjä hoki "missä kyyneleet, missä itku, parku ja hammastenkiristys" toiseksi viimeiseen päivään, jolloin hän kysyi Annelin isältä millä tavoin Anneli oli poissa tolaltaan murhan jälkeisenä päivänä. Häneltä on mennyt täysin ohi psykologien tohtoreiden ja dosenttien todistus siitä että rauhallisuus on normaalia käytöstä shokissa. Onko hän koko oikeudenkäynnin ajan istunut kuin zombi horroksessa kuulematta ja tajuamatta yhtään mitään, vain miettien Annelin kyynelten puuttumista!
Santamaan puolueellisuus näkyy jo tuosta, ja sen varmisti viimeisen päivän hyökkäys Annelia kohtaan!
Sama käräjäoikeus tuomitsi ensimmäisessä oikeudenkäynnissä Auerin syylliseksi. On täysin luonnollista, että tälle oikeudelle olisi vaikeaa nyt todeta Auer syyttömäksi. Paljon helpompaa on tehdä kaikkensa, vaikkapa sitten lakia rikkoen, saada Auer näyttämään edes vähän syylliseltä.
No, nyt on tosin Porin/Satakunnan käräjäoikeudessa eri miehet ja naiset "remmissä"!
Lakia voitaisiin kyllä muuttaa niin, että jutun palautuksen jälkeen uusi käsittely tapahtuisi kokonaan toisessa käräjäoikeudessa kuin ensimmäinen istunto, tässä tapauksessa vaikkapa esimerkiksi Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Pori on kuitenkin aika pieni ja sisäänlämpiävä paikkakunta, joka käräjäoikeuden tuomareista suurin osa on Porin ja Ulvilan omia asukkaita.
Hyvä ehdotus blogistilta tuo käsittelypaikan vaihto. Bumerangina tulleen jutun käsittely voi olla todella kiusallista saman tuomioistuimen toisillekin tuomareille.
On epäasiallista epäillä syytetyn puolustajan rahanahneutta. A.A.:lla lienee maksuton oikeusapu, eikä sellaisen taksoille päästä ainakaan suuremmin rikastumaan. Saman summan voivat H:gin isot "kansaiväliset" asianajotoimistot veloittaa jo muutaman päivän töistä (joista suuren osan ovat tehneet nuoret mutta kokemattomat vastavalmistuneet juristitytöt ja -pojat).
Sen sijaan on syytä epäillä avustajan prosessaamistaitoa siinä suhteessa, että hän ei ole estänyt tuomareiden typerää "iltalypsyä" eikä ole neuvonyt päänaistaan olemaan vastaamatta hiillosteisiin.
Mielenkiintoisia käänteitä tässäkin prosessissa. Ja aikaa kuluu, kuten suomalaisissa prosesseissa tapaa käydä.
Ja vielä arvaukset lopputuloksesta:
- jos murhajuttu on niin epäselvä, että asiaa pitää käsitellä kuukausi ja syyttäjä jatkuvasti joutuu vetoamaan yhä uusiin aihe- ja yllätystodistajiin, se vasta onkin todellinen yllätys, jos näyttökynnys ylittyy...
"Syytetyn kuulustelu on syytä jättää yksinomaan syyttäjän tehtäväksi."
Selvyyden vuoksi: eikö syytetyn eduksi olevia kysymyksiä ole lupa esittää?
Toinen juttu: mitä jos tuomarin sisäinen intuitio vakuuttaisin syyttömyyttä, mutta näyttö viittaa muuhun.
"Pori on kuitenkin aika pieni ja sisäänlämpiävä paikkakunta, joka käräjäoikeuden tuomareista suurin osa on Porin ja Ulvilan omia asukkaita."
Johtopäätös: Julistettakoon Porin ja Ulvilan sekä kaikkien muidenkin "pienten" paikkakuntien tuomarit holhouksenalaisiksi ja määrättäköön, että kaikkia - ainakin vaativimpia - asioita saavat käsitellä vain "Helsingin herrat".
Vakavasti puhuen on syytä muistaa, että tuomarit ovat valtion ei kunnan virkamiehiä.
Hei hetkinen. Maailmalla on myös sellainen vanha periaate, että ihmisellä on oikeus tulla tuomituksi omiensa (by own people, oman kansan) toimesta. On tätä Suomessakin joskus vaadittu. Mutta, onko tämä vain oikeus vaan ei velvollisuus.
Miksikään menestystarinaksi tätä
valtakunnansyyttäjänvirastoa ei ilmeisestikään ole tarkoitettu, jos tämä juttu on tähän astisista vaikein.
Muutkin viraston ajamat jutut näyttää murenevan vanhuuttaan tai muuten väljehtyy aiheettomina.
Joo, tänään tulee kuluneeksi 7 vuotta Anna Politkovskajan murhasta ja murhaajakin tuomittiin pari päivää sitten.
Venäjän(kin) oikeuslaitos on tehokas Suomeen vastaavaan laitokseen verrattuna. Meillä Jukka Lahden murhasta taitaa olla myös kohta 7 vuotta, mutta tekijästä ei ole vielä hajuakaan ja oikeutta istutaan vasta ensimmäisessä asteessa.
Hyvä Mikko Paatero, hyvä Matti Nussinen ja hyvä Pauliine Koskelo!
Greenpeace: Tutkintavankien olot Venäjällä lainvastaiset:
Greenpeace on huolissaan järjestön aktivistien kohtelusta tutkintavankeuden aikana. Venäläisasiantuntija arvioi, että vankilaolot saattavat olla liian rankat Greenpeacen aktivisteille. Greenpeace aikoo valittaa tutkintavankien kohtelusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Greenpeacen mukaan aktivistien sellit ovat kylmiä ja vailla yksityisyyttä. He saavat vain rajallisesti juomavettä.
-
Turhaan valittavat ja kaakattavat. KKO:han on tutkinut Venäjän vankilaolot Galouchkon luovuttamisasian yhteydessä ja todennut äänin 5-0, että aihetta valittamiseen ei ole! Kyllä sinne voidaan misiä luovuttaa, ihmisoikeussopimusta ei ole rikottu!
Joten: turpa kiinni ja hiljaa rivissä!
Merioikeus on värikästä: Italiassa käydään oikeutta, kun kapteeni jätti laivan. Venäjällä käydään oikeutta, kun aktivistit yrittivät ottaa haltuun laivan.
Kyllä se oikeidenkäynti on mennyt hyvin. Oikein hyvä syyttäjä tällä kertaa, vie asian oikeaan päätökseen...
Tämä juttu on ollut kaiken kaikkiaan hyvin eriskummallinen. Poliisit todistavat toisiaan vastaan, samoin psykologit sekä ääninauhatutkijat.
Olen tietysti täysi maallikko valtiotieteen maisterina, mutta ei se nyt kaiken tämän sekavuuden keskellä niin kummalliselta minusta tunnu, että tuomarit yrittävät nyhjäistä lisää irti syytetystä vielä loppupeleissä
Sitä paitsi tällä kertaa Porin tuomarit olivat paljon aktiivisempia kyselijöitä kautta koko prosessin kuin ensimmäisellä kerralla.
Erikoisesti minun korvaani särähti professori Virolaisen toteamus, että tuomarit muistavat jutun loppupään asiat paremmin kuin alkupään. Ei kai se noin voi olla? Paitsi inhimilliselä kannalta. En tiedä käytännöistä, mutta luulisi joka istunnosta laadittavan pöytäkirjat, joita voi selailla siinä vaiheessa, kun tuomiota mietitään.
Miksi muuten Aueria kuulosteltiin kaksi kertaa. Jutun alussa ja lopussa. Siinä ainakin tuomariit antoivat hänelle kaksi mahdollisuutta selventää sekavaa tarinaansa, mutta siinä hän ei kyllä minusta onnistunut.
Tällaista voi odottaa, kun valtio "säästää" palkkakustannuksissa ja tuomareiksi hakeutuu se juristiaines, joka ei paremmin palkattuihin töihin kelpaa.
Tätä näkee usein. Ihan kysymyksenä vain: paljonko rikosasianajaja yleensä hankkii ? Suurikin ero virkatuomariin verrattuna ?
Tulee aika paranoidinen olo Auerin oikeuskäsittelyn seuraamisessa. Joku lehti kommentoi, että Auer puhui niin hiljaa, että puheenjohtaja pyysi häntä siirtymään johonkin = pois Mannerin vierestä.
Eikö Porin käräjäoikeudessa ole normaalia mikrofonivarustusta, vai oliko mikki pois päältä?
Tuolloin Manner ei voinut kuiskaamalla neuvoa päämiestään olemaan vastaamatta. Ei ehkä jostain syystä halunnut koko salin kuulevan neuvoaan.
Kiitos Suoma Laineelle siitä kommentista, että Auer todennäköisesti saa maksuttoman käsittelyn, eikä oikeusapulain palkkioilla pääse juhlimaan.
On tosi rumaa, että Aueria on ryvetetty sosiaalisessa mediassa vuosikausia pedofiili-murhaajaksi. Rumaa on myös hänen asiamiehensä ryvettäminen rahanahneeksi.
Anu Suomela
Juttu olisi pitänyt alun perin siirtää suoraan hoviiin.
Porissa pidetään huutoäänestys torilla ja paperit joutavat kalastajan muijan kääreiksi.
Nollat on nollia.
"Erikoisesti minun korvaani särähti professori Virolaisen toteamus, että tuomarit muistavat jutun loppupään asiat paremmin kuin alkupään. Ei kai se noin voi olla? Paitsi inhimilliselä kannalta. En tiedä käytännöistä, mutta luulisi joka istunnosta laadittavan pöytäkirjat, joita voi selailla siinä vaiheessa, kun tuomiota mietitään".
Näin kirjoitti anonyymi valt. maisteri. Mutta kyllä se käytännsssä tahtoo olla noin kuin kirjoitin tuomareiden muistikuvien ja painotusten suhteen: se mitä laajasta oikeuskäsittelystä jää tuomareiden mieleen, ovat loppulausunnot ja syytetyn viimeisin kertomus. Lisäksi aktiiviset ja voisiko sanoa inkvisitorisesti asian selvittämiseen suhtautuvat tuomarit korostavat tuomionsa perusteluissa helposti sitä kuulustelua ja siitä saamiaan käsityksiä, jota he ovat itse "vetäneet" ja vieläpä "voimaperäisesti", kuten juuri Porissa on nyt tapahtunut.
Mitään pöyräkirjaa ei istunnoissa enää pidetä eikä sellaista voida käsitellyn päätyttä siis selata. Kuulemiset ja kuulustelut toki nauhoitetaan, mutta käytännössä tuomarit eivät juurikaan kuuntele nauhoja tuomiota tehdessään, vaan luottavat lähnnä muistikuviinsa. Tässä puhun omiin kokemukseeni tuomarina perustaen.
Tuomarit yrittävät "nyhjäistä" "loppupeleissä" irti asioita ja tietoa ja todisteita syytetystä, kun nuo asiat eivät ole massiivisesta aineistosta huolimatta heille käsittelyn loppuvaiheessakaan muutoin vielä selvinneet. He ovat epävarmoja, mutta haluavat selvittää "aineellisen totuuden", jonka he kuvittelevat olevan oikeudenkäynnin tarkoituksena.
OIkeudenkäynnissä selviää kuitenkin lopppujen lopuksi vain muodollinen eli esitettyyn aineistoon perustuva totuus ja se, mitä aineiston perusteella voidaan katsoa tulleen selvitetyksi, ei aineellinen totuus eli se, mitä asiassa todella on tapahtunut.
Syytetty on lopulta ainoa henkilö, joka tietää, mitä jutussa on todella tapahtunut, ja tuohon syytetyn kertomuksen ja käyttäytymiseen istunnossa tuomarit yrittävät lopuksi kiihkeästi "iskeä".
Mutta tärkeintä on tietää ja huomata, että tuollainen kuulustelu kuluu nykyisin rikosprosessissa yksinomaan syyttäjälle, ei lainkaan tuomarille. Siinä Porin käsittelyssä on tehty selvä virhe.
Tuomareiden päätehtävä on huolehtia, että prosessi on reilu ja että juttu tulee oikedenmukaisella tavalla selvitetyksi, ei se, että juttu tulee perusteellisesti selvitetyksi niin, että syytetty voidaan tuomita.
Tässä Porissa tunnutaan mennyn vikaan, jos tuomari tai tuoimarit ovat ryhtyneet jutun lopuksi etsimään "totuutta" syytettä painostamalla, hiillostamalla" tai vaikkapa vain "tenttaamalla". Tuomarit ovat ottaneet itselleen tutkijan ja syyttäjän roolin, vaikka heidän tehtävänään on vain asian puolueeton ratkaiseminen.
En tiedä, että Annette Santamaa olisi ollut syyttäjänä Helsingissä tai muuallakaan. Hän toiimi pitkään Porissa yleisenä oikeusavustajana ennen käräjätuomarin tehtäviä. Tuomarin ura ei ole kovin monta vuotta pitkä.
Opiskeluaikana 1974-77 luettiin vielä yksinomaan Tirkkosen kirjoja Suomen prosessioikeus pääpiirteittäin, Siviiliprosessiokeus I-II ja Rikosprosessioikeus I-II.
Blogisti kirjoittaa: "Mitään pöyräkirjaa ei istunnoissa enää pidetä eikä sellaista voida käsitellyn päätyttä siis selata. Kuulemiset ja kuulustelut toki nauhoitetaan, mutta käytännössä tuomarit eivät juurikaan kuuntele nauhoja tuomiota tehdessään, vaan luottavat lähnnä muistikuviinsa. Tässä puhun omiin kokemukseeni tuomarina perustaen."
Ei valitettavasti tosiaankaan pidetä. Moni tuomari ei tee edes minkäänlaisia muistiinpanoja itselleen todistajien kertomuksista.
Olen joskus kuunnellut noita äänitettyjä todistajankertomuksia. Nauhoittaminen lienee vanhentunut termi, koska magneettinauhaa ei enää käytetä.
Äänitteiden kuuntelu on hyvin avartavaa, koska todistaja saattaa sivulauseessa ohimennen mainita jonkin asian, joka on täysin ratkaiseva hänen todistuksensa kannalta, mutta jota kukaan salissa olija ei tule rekisteröineeksi.
Kun sitten viikkojen jälkeen tuomio perustetaan "lähinnä muistikuviin" todistajankertomuksista, eikä siihen, mitä todistajat todellisuudessa ovat sanoneet, on oikeusvarmuus tällaisesta prosessista varsin kaukana.
"Opiskeluaikana 1974-77 luettiin vielä yksinomaan Tirkkosen kirjoja Suomen prosessioikeus pääpiirteittäin, Siviiliprosessiokeus I-II ja Rikosprosessioikeus I-II".
Näin tehtiin, ja Tirkkosen kirjat olivat käytössä pitkään vielä 80-luvullakin! Tirkkonen opetti ja lakikin (OK 17 luku) sääti, että todistajan ja asianosaisten kuulustelu oli ensi sijassa tuomarin tehtävänä. Nyt laki on aivan toisenlainen, sillä asianosaiset eli käytännössä heidän avustajansa suorittavat todistajan ja asianosaisten kuulustelun. Tuomarin rooli on rikosjutuissa passiivinen.
Mutta Suomessa on vielä - näköjään - tuomareita, joita 15 vuotta sitten säädetty uusi laki ja varsinkaan rikosprosessin uudet oppikirjat eivät ole "tavoittaneet". Mitäpä sitä "valmis tuomari" enää kirjoilla tekisi ja niitä lukisi!
Asia taitaa olla niin, että pääkäsittelyn jälkeen tuomarilla on mielessään ratkaisu syyllinen/syytön. Tuomioharkinta keskittyy siis jomman kumman ratkaisun perustelemiseen. Vaikea kuvitella, että tässä vaiheessa Aueria syyllisenä pitävä tuomari aineistoa tutkimalla päätyisi toisenlaiseen ratkaisuun tai toisin päin.
Näinhän se yleensä on. Mutta eri asia on, pystyykö tuomari perustelemaan ko. intuitionsa ja myös kirjoittamaan mielipiteelleen rehelliset perustelut, jotka hän voi hyväksyä.
Jos tuomari on vakuuttunut syytetyn syyttömyydestä, syytettyä ei voida tuomita, vaikka syytettä tukeva todistusaineisto ylittäisi tuomitsemis- eli näyttökynnyksen. Jos taas tuomari on henkilökohtaisesti vakuuttunut syyllisyydestä,on syyte kuitenkin hylättävä, jos näyttö ei riittä ja/tai syyllisyydestä jää todistusaineiston perusteella varteenotettava epäily.
Tänään oikeudenkäynnin viimeisenä päivänä saadaaan tietää, milloin käräjäoikeus antaa tuomionsa. Kun juttua on jälleen - nyt jo toisen kerran alioikeudessa - puitu pitkään ja hartasti, voitaisin odottaa, että tuomio saataisiin viimeistään kolmen tai neljän viikon kuluttua. On kuitenkin pelättävissä, että tuomion antamiseen menee parikin kuukautta. Pitä mkdemmälle tuomion antaminen siirtyy, sitä todennäköisempää on, että oikeus on päätynyt alustavasti langettavaan tuomioon. Vapauttava tuomio on helpompi perustella kuin langettava.
Satakunnan käräjäoikeus antoi maanantaina loppulausunnoista lyhyen tiedonannon: ”Loppulausuntojen antaminen aloitetaan julkisesti, salainen osio loppulausunnoista annetaan erikseen”.
Käräjäoikeus on siis "ahkeroinut" väsäämllä ko. kahden rivin tiedotteen. Olisihan sen kuitenkin voinut sanoa, miten "salainen osio" loppulausunnosta "annetaan", siis yleisön olematta saapuvilla, ja mitä tuossa salaisessa osiossa käsitellään.
Tämä tarkoittaa sitä, että julkisesti käsitellään lähes kaikki muu paitsi Auerin lasten kertomukset ja kertomusten uskottavuuden arviot. Nämä loppukesästä 2011 tulleet kertomukset ovat keskeinen osa syyttäjän uutta näyttöä. Auerin puolustus on pitänyt niitä sepitettyinä.
Minusta asiantuntijoiden arvioiden lasten kertomusten uskottavuudesta pitäisi ilman muuta olla julkisia ja niitä pitäisi saada loppulausunnoissa myös julkisesti kommentoida. Nyt keskeinen osa todisusaineisto salataan. Tämä ennakoi, että myös tuomio perustetaan keskeisiltä osin salaiseen aineistoon ja ehkä myös tuomion perustelut tullaan ko. osin salaamaan.
Ilmeisesti lasten kertomusten ja asiantuntijalausuntojen salaaminen johtuu siitä, että Vaasan HO:n päätös, jolla lasten kertomukset määrättiin vastoin syyttäjän vaatimusta julkisiksi, ei ole vielä lainvoimainen, sillä valitusaika hovioikeudesta KKO.een, joka on peräti 60 päivää - Ruotsin lain mukaan vain kolme viikkoa - on edelleen auku eikä tiedetä, aikooko syyttäjä valittaa päätöksestä KKO:een.
Tämä on peräti harmillista ja suorastaan paradoksaalista: vaikka hovioikeus on märännyt ko. aineiston julkiseksi, syyttäjän ja käräjäoikeduen ei kuitenkaan tarvitse noudattaa sanottua päätöstä!
Näyttää siltä, että käräjäoikeus tuomitsee Auerin. Blogisti tulkitsee hyvin tuomareiden käyttäytymisestä sen mitä on odotettavissa. Tuomion tueksi haettiin vielä "loppukuulustelulla" sopivia kommentteja Auerilta. Tuomio varmaan perustuu voimakkaasti "yleiseen elämänkokemukseen", kun muuta näyttöä ei ole saatu.
"Mutta kyllä se käytännsssä tahtoo olla noin kuin kirjoitin tuomareiden muistikuvien ja painotusten suhteen: se mitä laajasta oikeuskäsittelystä jää tuomareiden mieleen, ovat loppulausunnot ja syytetyn viimeisin kertomus."
Tästä taas seuraa kysymys, miksei isoissa ja merkittävissä jutuissa voida Suomessakin käyttää pikakirjoittajia, jolloin asianosaisilla ja tuomareilla olisi käytettävissä takitilleen tarkka kertomus siitä, mitä kukin todistaja, myös prosessin alkupäässä on kertonut (vrt OK 22:9,1 jota kai ei juuri koskaan sovelleta). Jäisi mielikuville vähemmän tilaa.
Ei jumalauta! Oli Auer syyllinen tai ei niin eihän tässä koko prosessissa ole enää mitään tolkkua. Jos todistustaakka tuomioistuimessa siirtyy syytetylle niin sitten se pitäisi varmaan kirjata lakiin, eikä toimia kuten jesuiitat - "päämäärä oikeuttaa keinot".
Otto Ville Kuusisen entinen vaimo Aino Kuusinen kirjoittaa muistelmissaan "Jumala syöksee enkelinsä" omista kuulusteluistaan venäläisissä vankiloissa.
Kuulustelija toteaa Ainolle, että länsimaisessa oikeuskäytännössä syyttäjän pitää näyttää syytteensä toteen, mutta venäläisessä mallissa syytetyn pitää todistaa syyttömyytensä.
No niin,tuomio luetaan 12.12.13 eli yli 2kk...niinpä niin
Käräjäoikeus totesi tänään, että Aueria ei ole syytä pitää asian vuoksi vangittuna. Hänet passitettiinkin takaisin Turun vankilaan kärsimään tuomiota seksuaalirikoksista.
Onko tämä kenties enne tulevasta vapauttavasta tuomiosta? Toisaalta tuomio julistetaan vasta kahden kuukauden päästä, eli tuomareilla on paljon aikaa rustata langettavaa tuomiota.
Siitä, ettei Aueria pidetä murhajutun takia vangittuna, ei voida päätellä mitään sen suhteen, onko tuomio vapauttava vai langettava, koska Auer joutuu joka tapauksessa olemaan vangittuna seksuaalirikostuomion johdosta. Reilun kahden kuukauden lykkäys tuomion antamista varten on liian pitkä aika, kyllä tuomio pitäisi kyetä kirjoittamaan puolta lyhyemmässä ajassa.
Kun Auer ei ole vangittuna tämän asian vuoksi voidaan tuomion antamista huoletta lykätä kahden kuukauden ylikin. Mikään määräaika ei sido tuomion antamista nyt.
Suomessahan tuomoistuimet eivät noudata muutoinkaan alkuunkaan laissa olevia määräaikoja siitä, milloin kansliatuomio on viimeistään annettava! Eivätkä oikeuskansleri tai oikeusasiamies ole saaneet tuomioistuimia kuriin ko. asiassa, eivät ole edes yrittäneet.
Tässäkin jutussa tuomio annetaan kansliatuomiona. Tuomarit välttelevät vastuutaan.
Kyllä, kansliatuomio tällaisessa asiasa kertoo omalta osaltaan paljon koko oikeudenkäynnin hämärästä luonteesta ja tuomareiden moraalista, siis sen puutteesta.
Mutta tähän käytäntö on Suomessa luisunut muissakin törkeissä rikosjutuisssa: tuomiot annetaan säännönmukaisesti kirjallisesti eli kansliatuomiona, vaikka lain mukaan selvä pääsääntö on tuomion julistaminen asianosaisten ja yleisön ollessa saapuvilla.
Tuomarit eivät uskalla julistaa tuomiota julkisesti syytetyn ja yleisön läsnä ollessa. Tuomarit eivät uskalla katsoa syytettyä silmii, vaan luikkivat piiloon ja jättävät kanslistit jakamaan lehtimiehille "hengentuotettaan" eli tuomion kappaleita. Häpeällistä menettelyä ja käytöstä!
Suomi lienee ainoa valtio maailmassa, jossa lainkäyttö on rikosasioissakin mennyt tuomion julkistamisessa salaiseksi eli kansliatuomion antamiseksi jopa murhajutussa.
Onko blogistin lausuma ymmärrettävä niin, että jos tuomari on intuitiivisesti vakuuttunut syytetyn syyttömyydestä, ratkaisevaa on (tuomarin kokema) "aineellinen totuus" ja siis syyte hylättävä, mutta jos hän on intuitiivisesti vakuuttunut syytetyn syyllisyydestä, vaaditaan tuomitsemiseen "muodollinen, tosiasioihin/näyttöön perustuva totuus"? Miten syytetyn vapauttaminen tuomitsemiskynnyksen ylittymisestä huolimatta pelkän tuomarin intuitiivisen syyttömyydestä vakuuttumisen perusteella eroaa mielivallasta ja miten tuomari kirjoittaa tällaisen ratkaisun perustelut?
Jos todistusaineiston (todistusaineistosta ilmenevän seikan tai seikkojen) perusteella syytetyn syyllisyydestä jää järkevä/varteenotettava epäily, on syyte hylättävä, vaikka tuomari itse uskoo syytetyn syyllistyneen tekoon ja vaikka näyttö sinänsä vaikuttaisi riittävältä. Langettava tuomio on siis tavallaan "kahden kynnyksen" takana.
Jos tuomari syytettä tukevan näytön (näennäisestä) vakuuttavuudesta huolimatta on epävarma vastaajan syyllisyydestä, niin silloin on juuri esillä tilanne, jolloin syyllisyydestä jää järkevä epäily.
Kyse ei ole mielivallasta, vaan siitä, että tuomitsemiskynnyksen ylittyminen edellyttää vahvaa syytettä tukevaa näyttöä ja vaihtoehtoisen hypoteesin poissulkemista. Perusteluissa tuodaan esiin, miksi näyttökynnys ei ylity ja, vaikka se muodollisesti ylittyisikin, miksi syyllisyydestä jää silti järkevä epäily. Ulvilan tapauksessa kerrotaan siis, miksi ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ei voida sulkea pois
Ulvilan murhajuttu on ollut poliisitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä eri oikeusistumissa jo 7 vuotta. Ilmeisesti tästä johtuen TV1:n klo 20.30 uutisiin oli tänään asiantuntijaksi kutsuttu professori Jukka Kekkonen joka on oikeushistorian professori! Heh, heh!
Siinäpä oikeushistorioitsija yritti sitten selvittää katsojille mm. lapsen kuulemisesta todistajana ja siitä, "mitä tuomareiden päässä nyt liikuu"; tällaisen kysymyksen esitti Kekkoselle uutistenlukija.
Beyond shadow of a doubt ! Anglikaanisessa oikussysteemissa olisi oppimista. Porissa syytetyn pitaa todistaa syytomyytensa. Huh huh. NIM. L.H. Hoppu
En tiedä miten Aueria on "hiillostettu", mutta itse olen puheenjohtajana toisinaan joutunut esittämään kuultavalle asianosaiselle tai todistajalle useampia kysymyksiä varmistuakseni siitä, että olen ymmärtänyt hänen kertomansa oikein.
Syyttäjien ja asianajajien suorittamat pää- ja vastakuulustelut ovat nimittäin järjestelmällisyydeltään vaihtelevia. Tämän vuoksi lopputuloksena usein on, että kuultava on (ymmärtääkseni) kertonut ABCDEF, mutta kuulustelun etenemistavasta johtuen asiat on kerrottu järjestyksessä BDFCEA. Noissa tilanteissa olen pitänyt velvollisuutenani varmistua siitä, että olen ymmärtänyt kertomuksen oikein. Voi olla, että em. toimintatapa on joskus ymmärretty "hiillostukseksi".
Sanoja "hiillostaminen", "tenttaaminen" ja "kysymystulva" on käytetty Ulvlan jutun selostusta koskevissa lehtiuutisissa. Menettely on herättänyt poikkeuksellisuudellaan kokeneiden oikeussalitoimittajien huomiota.
Jos tuomari ei pää- ja vastakuulustelun aikana todellakaan ymmärrä jotakin todistajan tai esim. syytetyn vastausta joltakin osin, niin hän voi tietenkin puttua heti asiaan lyhyellä kysymyksellä, jolloin asia yleensä selviää ja "kirkastuu" myös tuomarille heti.
En pidä hyvänä anonyymin mainitsemaa tapaa, että tuomari ryhtyy vasta pää- ja vastakuulustelun jälkeen tenttaamaan todistajaa/syytettyä uudelleen ja vain siksi, että "asioiden kertomusjärjestys" on hänen mielestään väärä tai "järjestelmällisyydessä" olisi muutoin jotain vialla. Se on yleensä samojen ja jo kuultujen vastausten turhaa ja moneen kertaan tapahtuvaa toistoa, mihin hermostunut oikeussalissa lopulta kaikki. Tuomariparka voi olla ainoa, joka ei vaan hoksaa asiaa, koska hän hän haluaa "koulumestarina" opettaa "oikea järjestystä"!
"Kekkonen arvioi Ulvilan tapauksen olevan tuomareille haastava juuri näytön osalta, ei niinkään juridisesti".
Näin siis Ulvilan juttua kommentoimaan kutsuttu oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori JUkka Kekkonen TV1:n pääuutislähestyksessä. Ilmeisesti oikeushistorian professorin käsityksen mukaan näytön arvioinnissa ei olisi minkänlaista juridiikkaa mukana, vaan kyse olisi vain jonkinlaisesta faktojen "pyörittelystä"! Käsitys on todella oikeushistorian alkuajoilta peräisin.
Täällä taas anonyymi valt. maisteri.
Mielenkiintoinen tuo heitto, että langettava tuomio olisi tulossa, koska tuomion julistaminen kestää noin kauan. Eikö voisi ajatella, että vapauttavankin tuomion kirjoittamiseen menee paljon aikaa, kun pitää huolella perustella, miksi Auerin syyllisyydestä jää järkevä epäily.
Onhan tämä visainen juttu eikä ollenkaan tyypillinen suomalainen henkirikos. Siinähän kaksi tai kolme kaveria on ryyppäämässä ja seuraavana aamuna yksi on hengetön.
Jännä muuten nähdä, mikä paino DNA-asian ratkeamisella on tuomiossa. Jos en väärin muista, niin epäselvä DNA näytteli aika suurta roolia ensimmäisessä käräoikeuden 2-1 äänestyspäätöksessä samoin kuin Vaasan hovioikeudessa. Nyt sitä korttia ei voi puolustus enää käyttää.
Eiköhän kekkoska tarkoittanut sitä, että jutun lopputulos voi olla ainoastaan elinkautinen vankeusrangaistus tai vapauttava. Kyse on vain siitä, riittääkö näyttö langettavaan vai ei, mutta mitään oikeudellisesti vaativaa kvalifiointia (mikä tekomuoto) tai rangaistuksen mittaamiseen liittyvää problematiikkaa ei ole käsillä.
Harmi ettei puolustus ottanut loppupuheenvuorossaan esille ollenkaan koirapoliisin todistusta, jonka mukaan koira löysi murhaajan poistumisjäljet:
http://s17.postimg.org/83x095vvz/auerintalo.jpg
Koirapoliisi todisti, ettei takapihaa voinut tutkia koska poliisi oli jo kontaminoinut sen, ja lisäksi hän oli ajatellut ettei murhaaja jaksaisi tai viitsisi hyppiä naapurin pensasaidan läpi.
Koira ei merkannut Annelia, se otti veitsen kahvasta hajujäljen jonka se löysi tontin reunalta. Syyttäjä selitteli että koira haistoi "kenen lie jälkiä". Jos asia olisi noin, poliisikoira olisi täysin hyödytön kapistus, niiden kouluttaminen ja ylläpito olisi turha menoerä poliisille. Koiran nenä on erehtymätön, ja ennenkaikkea lahjomaton!
Hintaa käräjöinnille kertyi yhteensä 149 500 euroa.
-Asianajaja Juha Mannerin osuus 76 000 euroa, joista noin 14 000 euroa on asiantuntijoille maksettavia kuluja ja palkkioita.
-Syytetyn vanhinta lasta oikeudessa edustanut asianajaja Mika Kivikosken lasku on 37 700 euroa ja kolmea nuorinta lasta edustanut asianajaja Mika Haavisto laskuttaa palveluistaan 35 800 euroa.
Mannerin ja muiden avustajien laskujen esille ottaminen on pelkkää kateellisuutta. TJ Groupin jutussa valtio maksoi muistaakseni 350.000 euroa syytettyjen puolustamisesta. Työmies on rahansa ansainnut!
Blogisti on täsmälleen oikeassa siinä, että syytetylle tulee tehdä tarkentavat kysymykset kunkin teeman käsittelyn yhteydessä. Syytetyn voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta, muutamassa sekunnissa palauttaa mieleensä vanhoja ja moneen kertaan käsiteltyjä asioita vasta loppupuheiden aikana. Tuomari on ilmiselvästi yrittänyt saada Auerin miinaan yllättävillä kysymyksillään.
Juha Mannerin laskun, johon sisältyy myös asiantuntijpalkkioita, vielä ymmärtää. Sen sijaan lasten avustajien palkkioveloitukset ovat selkeästi yläkanttiin. En ole lehtijutuista edes havainnut, että ko. avustajat olisivat olleet paikalla, niin hissukseen he näyttävät olleen. Syyttäjä on tehnyt hommat heidän puolestaan. Palkkiot, n. 35 000 euroa mieheen, koostuvat pelkästä oikeudessa "istumisesta".
Ennen vanhaan maksuttoman oikeudenkäynnin palkkion perusteena oli korvaus "työstä ja ajanhukasta". Hukkaan aika luultavasti käräjillä istuessa meneekin.
Eilen Satakunnan käräjäoikeudessa ei sitten lopultakaan kuultu syytetty Anneli Auerin henkilökohtaista "viimeistä sanaa", kuten oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttäisi.
Auer lausui viimeisen sanansa jo viime perjantaina, mutta se johti siihen, että oikeuden tuomarit ottivat itselleen syyttäjän rooliin ja ryhtyivät tenttamaan ja suorastaan hiillostamaan Aueria kysymystulvallaan.
Blogistin "viimeisimmän sanan" johdosta heräsi vielä pari ajatusta. On hyvä, että rikosjutussa syytetty saa sanoa vielä viimeisen sanan kuten teloitettavakin aikanaan mestauslavalta. Usein tällöin kuullaan vilpittömämpää tekstiä kuin rutinoituneen avustajan suusta - viimeksi mainitulle ko. asiakas on vain yksi, eikä välttämättä kirkkain yksilö päämiesten helminauhassa. - Mutta entä asianajajien loppulausunnot sitten. Välittömyys ja suullisuus ovat kauniita periaatteita, mutta mitä palvelee laajoissa jutuissa loppulausunnon suullisuus (muuta kuin mediaa): kun juttua on tahkottu viikkotolkulla, asiamiesten loppulausunnot on hiottu varmasti kirjalliseen muotoon. Onko vakuuttavampaa, että asiamiehet opettelevat sanottavansa ulkoa ja niitä kuunnellaan salissa tuntikausia, ja tuomarit sitten tekevät jos tekevät niistä muistiinpanoja tai yrittävät kätkeä sanat sydämiinsä vaihtelevalla menestyksellä. Eikö asiamiesten loppulausuntoja voitaisi jättää kirjelmän muodossa. Show ehkä siitä latistuisi, mutta asia kenties selkenisi. - Kysyin hyvin kokeneelta tuomarilta, onko loppulausunto koskaan vaikuttanut hänen kantaansa. Vastaus oli jyrkkä ei. - Vanhaan kirjelmäaikaan eräs ukkotuomari pyysi vaikeassa, moneen kertaan lykätyssä siviilijutussa kummankin partin asianajajia tuomaan viimeiseen istuntoon oman perustellun tuomioluonnoksensa. Siinäpä oli sitä loppulausuntoa!
Tätä äärimmäisen sekavaa syyhtiä sivusta seuranneena täytyy kyllä todeta, että jos ei tästä nyt seuraa vapauttava tuomio, niin tämä tulee olemaan Neverending Story. Tämä pitäisi viedä EU ihmisoikeustuomioistuimeen, sen verran tässä on poljettu syytetyn oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Päällimmäisenä tästä viimeisimmästä oikeudenkäynnistä jäi itselle tunne, että syyttäjäpuolella on asialle varma lopputulema, eli syyllisyys, ja sen jälkeen kehitetetään mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita tukemaan tätä lopputulemaa ja tarinaa muutetaan tarpeen mukaan mikäli puolustukselta tulee uusia todisteita , jotka puhuisivat syyttömyyden puolesta. Nämä saatananpalvonta ja viiltelyjutut menivät jo sille tasolle, että sietäisivät hävetä.Eli siis tehdään johtopäätös, ja sen tueksi yritetään keksiä todisteet, eikä tehdä johtopäätöstä todisteiden perusteella. Ei vakuuta siitä, että asun oikeusvaltiosta, toivottavasti en koskaan joudu siihen tilanteeseen,että joutuisin tämän koneiston armoille.
Virolainen kirjoitti: " OIkeudenkäynnissä selviää kuitenkin lopppujen lopuksi vain muodollinen eli esitettyyn aineistoon perustuva totuus ja se, mitä aineiston perusteella voidaan katsoa tulleen selvitetyksi, ei aineellinen totuus eli se, mitä asiassa todella on tapahtunut"
Ei se kyllä näin ole. Ok (oikeudenkäymiskaari) 17:2 säätää, että oikeuden tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiintulleita seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena. Totuus tarkoittaa nimenomaan aineellista totuutta, ei tuossa yläpuolella blogistin mainitsemaa "muodollista totuutta", vaikka "prosessuaaliseksi totuudeksi" tietenkin voi muuttua esim. todistajan valheellinen kertomus. Mutta eihän tällaista kukaan tietenkään halua.
Lisäksi myös se, mitä vastaaja vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin, on lain mukaan merkityksellistä (Ok 17:5). On hyvin lähellä se, että blogistin tässä asiassa ottama käsittelytapa on jopa yleisöä harhaanjohtava.
En tosin ole ollut katossa kärpäsenä seuraamassa oikeudenkäyntiä, mutta en usko että vastaajan oikeuksia olisi juuri loukattu. Eipä asianajajakaan ole tästä älähtänyt. Täytyy kuitenkin lukea nuo lehtijutut ja kommentoida asiaa sitten tarkemmin.
Heh, he!
Juuri tuosta OK 17:2:n säännöksestä ilmenee, että oikeudenkäynnissä pyritään selvittämään vain ns. muodollinen eli oikeudenkäyntiaineistoon perustuva totuus.
Lainkohdassa viitataan ensinäkin juuri siihen, että oikeuden tulee harkita huolellisesti kaikkia esiin tulleita seikkoja. Mistä nämä seikat tulevat oikeuden tietoon? Tietenkin todistusaineistosta, muita seikkoja oikeus ei voi ottaa todistusharkinnassa huomioon.
Lisäksi ko. pykälässä sanotaan, että oikeuden tulee päättää, "mitä asiassa on pidettävä totena."
Lainkohdassa ei siis sanota tai vaadita, että tuomioistuimen tulee selvittää ja päättää, "mikä on totuus".
Tuomioistuin päättää siis vain siitä, mitä sille esitetyn todistusaineiston perusteella on pidettävä totena. Tämä edellyttä aina harkintaa ja intuitiota.
Lähetä kommentti