1. Hallitus antoi yli vuosi sitten eli syyskuussa 2012 eduskunnalle lakiesityksen pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 79/2012 vp). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pysäköinninvalvonnasta annettua lakia ja säädettäväksi laki pysäköinninvalvontaluvasta ja valvonta-avustajista. Kunnallinen pysäköinninvalvoja tai poliisi voi ehdotuksen mukaan käyttää pysäköinninvalvonnassa yksityisellä alueella ja maastossa apunaan sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on pysäköinninvalvontalupa. Avustamiseen vaaditaan sekä viranomaisen antama valtuutus että alueen omistajan tai haltijan suostumus.
2. Esityksen mukaan pysäköinninvalvontaluvan haltijan tehtävänä on tehdä kunnalliselle pysäköinninvalvojalle tai poliisille esityksiä seuraamuksen määräämiseksi havaituista pysäköintivirheistä. Viranomainen päättää esityksen ja muun sille esitetyn selvityksen perusteella pysäköintivirhemaksusta, kirjallisesta huomautuksesta tai toimenpiteistä luopumisesta. Ehdotuksen mukaan aluehallintovirasto myöntäisi pysäköinninvalvontaluvan laissa säädetyt edellytykset täyttävälle. Yksityisten esityksestä määrätyt pysäköintivirhemaksut saa valtio tai kunta.
3. Hallituksen esityksessä luvattiin, että uusi laki tulisi voimaan jo 1.3.2013. Samalla mainittiin, että lain voimaan saattamiseen kuluu aikaa vähintään neljä kuukautta siitä, kun eduskunta on lakiesityksen hyväksynyt. Jos tämä "visio" olisi toteutunut, lainsäädännön olisi pitänyt jo tulla muutama kuukausi sitten voimaan. Nyt ollaan jo lokakuun loppupuolella, mutta vasta tänään perustuslakivaliokunta on pitkän, lähes vuoden kestäneen puntaroinnin jälkeen ollut valmis antamaan lausuntonsa lakiesityksen johdosta
PeVL 23/2013 vp.
4. Onpa ollut todella kuuma peruna! Syy siihen on selvä: Vaikka asiaa ei edes mainita lakiesityksen otsikossa tai yksityiskohtaisissa pykäläehdotuksissa, hallituksen, lähinnä oikeusministeriön, tarkoituksena on ollut ikään kuin vaivihkaa kuopata nykyisin pysäköinninvalvontaa yksityisten maanomistajan kiinteistöillä harjoittavien pysäköintifirmojen toiminta. Asia haluttiin runnoa eduskunnassa läpi pikavauhtia, mutta onneksi perustuslakivaliokunnassa kuultiin myös paria sellaista asiantuntijaa, joilla näyttää olevan vielä ns. "järki tallella".
5. Olen käsitellyt sanottua lakiesitystä HE 79/2012 vp) perusteellisemmin viimeksi blogissa numero 713/25.3.-13 otsikolla "Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa". Katso myös blogijuttua nro 746/18.6.2013.
6. Minusta lakiesitys on monessa suhteessa torso ja sen tavoitteiden toteutuminen käytännössä on edelleen täysin hämärän peitossa. Lähtevätkö nykyisin toimivat yksityiset parkkifirmat kunnallisen pysäköinninvalvonnan ja poliisin pikku apulaisiksi, kun valvontamaksut menisivät tulevaisuudessa valtiolle tai kunnalle? Tätä voidaan hyvällä syyllä epäillä.
7. Toki halltus voi esittää eduskunnan hyväksyttäväksi myös hölmöjä lakiesityksiä ja eduskunta voi sellaisia esityksiä myös hyväksyä laeiksi, ei siinä mitään! Tämä ei olisi suinkaan ensimmänen kerta kun tällaista tapahtuu.
8. Se, miksi olen edelleen viitsinyt seurata tätä "hölmöläisten touhua" -- vastaavaa lainsäädäntöhanketta ei ole toteutettu muissa pohjosmaissa ja tuskinpa juuri missään muuallakaan - johtuu lakiesityksen perusteluissa nykyiseen yksityiseen pysäköinninvalvontaan omaksutusta kannanotosta, jolla on myös laajempaa periaatteellista merkitystä. Lakiesitykseen ei sisälly pykälän pykälää tai momentin momenttia siitä, että laki johtaisi nykyisen yksityisen valvonnan päättymiseen, mikä tietäisi lähes automaattisesti pysäköintifirmojen toiminnan päättymistä. Mutta niin vain lakiesityksen perusteluissa kerrotaan ohimenneen muutamalla rivillä ja ikään kuin itsestään selvyytenä, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten "muunlainen toiminta" pysäköinninvalvonnassa. Toisin sanoen parkkifirmat eivät voisi enää vaatia tai määrätä valvontamaksuja, vaikka kyseinen toiminta on todettu lailliseksi korkeimman oikeuden asiasta antamalla ennakkopäätöksellä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä lakiestyksessä - tarkemmin sanottuna sen perusteluissa ja taas ikään kuin vain ohimennen - todetaan, että "luvaton" parkkivalvonta toteuttaa rikoslaissa kriminalisoidun virkavallan anastamisen.
9. Kovaa peliä siis, jotta yksityiseen omistusoikeuteen ja sopimusvapauteen perustuva toiminta, jonka maan ylin tuomioistuin on todennut täysin lailliseksi, saataisiin lopetetuksi, yksityisillä alueilla tapahtuva maankäyttö sanotulta osin sosialisoiduksi ja toimintaa pyörittävät yksityiset yritykset teurastetuksi.
10. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tämänpäiväistä kannanottoa, joka on siis vihdoin ja viimein rohjettu saattaa paperille, on siis odotettu ikään kuin "kieli pitkällä". Mitä valiokunta sitten lausui? Suurin osa tekstistä on lähinnä tyypillistä "liirum laarumia" ja moniin pikkuseikkoihin ja yksityiskohtiin puuttumista, vaikka nimenomaan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on lausua vain siitä, voidaanko lakiesitys käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen lakiesitys menee vielä lakivaliokuntaan, joka laatii mietinnön eduskunnan täysistuntokäsittelyä varten ja ottaa siinä kantaa lakiesityksen yksityiskohtiin.
11. Perustuslakivaliokunta päätyi siihen, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Varsinaista uutta lausunnossa on vain sen viiminen kappale ("Sopimusvapaus"), jossa on otettu kantaa edellä 8 kappaleessa minua ja monia muita askarruttaneeseen kysymykseen eli siihen, voiko nykyisenkaltainen yksityinen pysäköinninvalvonta jatkua, vaikka lakiesitykset tultaisiin eli käytännössä tullaan hyväksymään.
12. Perustuslakivaliokunta kirjoittaa tältä osin näin:
Sopimusvapaus
Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen ei siten kuulu sopimusvapauden piiriin. Muu kuin viranomainen ei voi ryhtyä omasta aloitteestaan hoitamaan tällaista tehtävää sopimuksen perusteella. Hallituksen esityksellä ei siten puututa sopimusvapauteen. Valiokunta korostaa sitä, että kiinteistön omistajalla ja haltijalla on lähtökohtaisesti oikeus määrätä omistamansa tai hallitsemansa alueen käytöstä, mukaan lukien pysäköinti. Hän voi sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta. Tällaiseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen voidaan sisällyttää myös sopimusrikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia koskevia sopimusehtoja.
14. Lausunnoissaan aina niin ketterä professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt kommentoida valiokunnan lausuntoa Yle Uutisille. Tolvasen mukaan valiokunnan lausunto on edelleen epäselvä, sillä se sallii yhä myös niin sanotun sopimussakon; tämän Tolvanen joutuu siis "pitkin hampain" myöntämään. Valiokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen sanoi lausunnossaan Yle Uutisille, että nyt "parkkisakotusala siistiytyy". Johannes Koskinen hoputtaa eduskuntaa - sen jälkeen kun hänen johtamansa valiokunta oli vetkutellut reilun vuoden lausuntonsa kimpussa - sanomalla, että uusi laki olisi hyvä saada voimaan mahdollisimman pian.
15. Toisin kuin professori Matti Tolvanen katsoo, minusta asia on perustuslakivaliokunnan kannanoton jälkeen selvä:
Yksityinen pysäköinninvalvonta - mikä nimi sille sitten jatkossa annetaankin - voi jatkua edelleen nykyisen kaltaisena. Nimike "valvontamaksu" voitaneen korvata vaikkapa sanalla "pysäköintimaksu". Kuten perustuslakivaliokunta on joutunut nyt itsekin myöntämään - valiokunta oli vielä vuonna 2011 antamassaan lausunnossa toisella kannalla - maanomistaja voi sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta . Tällaiseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen, mistä siis on myös nykyisin kysymys, voidaan sisällyttää myös sopimusrikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia koskevia sopimusehtoja.
16. Hyvä, että tässäkin asiassa päästiin vihdoin ja viimein tolkulliseen ratkaisuun!
70 kommenttia:
Kuka yksityisille firmoille maksaa, kun väärin pysäköineen autonomistajan fyrkat menee kunnalle ja valtiolle? Loppuuhan yksityinen parkkivalvonta väkisinkin tällä päätöksellä.
Ehei, anonyymi on erehtynyt!
Kun on kysymyksessä sopimukseen perustuva valvonta/pysäköinti, maksu menee tietenkin maanomistajalle tai hänen sopimuskumppanilleen eli parkkiyhtiölle. Valtio tai kunta ei voi "sosialisoida" sopimusmaksuja itselleen!
Meillä tulee siis edelleen) olemaan yksityisillä alueilla kaksi kilpailevaa "valvojaa". 1) julkinen valvonta (kunnat ja valtio) ja 2) yksitynen valvonta, joka perustuu sopimukseen kuten tähänkin asti.
Kunta ja valtio voivat uuden lain nojalla rekrytoida toimintaansa varten yksityisiä valvonta-apulaisia, mutta tämä ei tarkoita yksityisen toiminnan lakkaamista/lakkauttamista.
Oma mielipide on, että auton poishinauttaminen olisi paljon fiksumpi ratkaisu kuin maksulappu. Näin se parkkipaikkakin olisi sen käytössä kelle se kuuluu. Nythän sen haltija joutuu tuhlaamaan isosti aikaa etsiessään itselleen toisen parkkipaikan ja joutuu myös vielä maksamaan siitä. Ei se tuosta mitään korvauksia vaan rahat laittaa taskuunsa se valvontafirma.
Perustuslakivaliokunta viittaa viime vaalikaudella juuri ennen maalisvaaleja 2011 edellisen hallituksen esityksen johdosta antamaansa lausuntoon (PeVL 57/2010 vp) todeten näin:
- Lisäksi valiokunta toteaa aikaisemman pysäköinninvalvontaa koskevan lausuntonsa johdosta, että valiokunnan kannanotot perustuivat silloiseen hallituksen esityksen lakiehdotukseen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Lakiehdotus oli osa pysäköinninvalvonnan kokonaisuudistusta, jonka toisena osana oli julkinen pysäköinninvalvonta. Valiokunta ei pitänyt yksityisen pysäköinninvalvonnan valvontamaksua sopimusrikkomuksen yksityisoikeudellisena seuraamuksena, vaan lainvastaisesta menettelystä seuraavana pysäköintivirhemaksulle ja rikosoikeudelliselle sanktiolle vaihtoehtoisena hallinnollisena seuraamuksena.
Nyt jatkossa yksityisen pysäköinninvalvonnan "toisena osapuolena" ei ole julkinen pysäköinninvalvonta, vaan yksityinen parkkivalvonta perustuu - kuten tähänkin saakka -kokonaan sopimukseen. Se, mitä PeV on lausunut vuonna 2010 antamassaan lausunnossa, on siis "menneen talven lumia".
Järjen voitto kaaoksesta. Blogisti puolusti kunniakkaasti ainoaa mielekästä mallia!
Johannes Koskinen loihe tänän lausumaan Yle Uutisille:
- Toivoisi, että ala tätä kautta puhdistuisi ja tällaiset holtittomat laputukset jäävät historiaan, Koskinen toteaa.
Tästä Ylen toomittaja sai mallin vetää juttunsa otsikoksi:
- Perustuslakivalikunta löi lopun "holtittomalle laputukselle"!
Minusta olisi suotavaa, ettei perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan asemassa oleva henkilö syyllistyisi lausunnoisssaan noin "holttittomaan kielenkäyttöön" ja populismiin ja aiheuttaisi ko. lausunnoillaan noin pieleen meneviä otsikoita mediassa!
Jyrki Virolainen sanoi ...
"parkkifirmat eivät voisi enää vaatia tai määrätä valvontamaksuja, vaikka kyseinen toiminta on todettu täysin lailliseksi korkeimman oikeuden asiasta antamalla ennakkopäätöksellä"
Mainittu varsin kyseenalainen ennakkopäätös oli annettu äänin 3-2, joten kovin vahva perusta se säädettävälle laille ei ole. Uuden lain voimaan tultua ei enää olla kiikun kaakun -tilanteessa. Jos uusi laki ei firmoille nykyisen kaltaista rahasampoa mahdollista, ne voivat kaikin mokomin lopettaa toimintansa. Palkattakoon tilalle uuden lain mukaan toimivia lappuliisoja ja -lasseja - ja kaikki ovat tyytyväisiä (paitsi ehkä blogisti).
Uusi lakiesitys, jonka suhteen perustuslakivaliokunnalla ei ole ollut periaatteellista huomauttamista, sallii sopimukseen perustuvan yksityisen parkkivalvonnan, kuten olen blogijutussani kertonut. Todellakaan, uuden lain tultua tässä suhteessa ei olla enää "kiikun kaakun" - tilanteessa miltään osin.
Muuten anonyymi levittää väärää tietoa KKO:n em. ratkaisusta. Vaikka ratkaisussa äänestettin tietystä kysymyksestä, oli KKO tuossa ratkaisussaan äänin 5-0 sillä kannalla, että yksityisessä parkkivalvonnassa ei ole kyse merkittävän julkisen vallan käytöstä.
Anonyymin tulisi siis lukea päätöksen perustelut hieman tarkemmin.
Ihmeiden aika ei ole ohi: kansanedustaja Jani Toivola (vihr) saa lapsen! Näin kertoo I-S:n otsikko tänään.
Milloinkahan Pekka Ja Antonio seuraavat perässä?
Perustuslakivaliokunta pohti asiaa ja lausuntoaa vuoden verran.
Haluttiinko näin pitkällä ajalla kenties vaikuttaa siihen, että osa yksityisistä parkkifirmoista olisi jo "ymmärtänyt" lopettaa toimintansa, sillä "uhattiinhan" hallituksen lakiesityksessä parkkifirmoja niiden lopettamisella ja jopa rikossyytteellä, jos ne jatkaisivat uudistuksen jälkeen nykyisenlaista toimintaansa?
Velvoite- eli siis siviilioikeuden professori Juha Karhu, joka edustaa Lapin yliopistoa, antoi muiden mukana asiantuntijalausuntonsa perustuslakivaliokunnalle. Hän kirjoittaa 2.10.-12 päivätyssä lausunnossaan mm. seuraavaa:
- Hallituksen esityksellä pyrittäneen selventämään oikeustilaa pitäen erityisesti silmällä korkeimman oikeuden kahden ratkaisun (KKO 2010:23 ja KKO 2011:43) ja perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 57/2010 vp välisiä suhteita (HE 79/2012 vp s. 3/II –
3-4/I). Edellä tehdyn varallisuusoikeudellisen erittelyn pohjalta ei kuitenkaan ole selvää, merkitsevätkö nyt ehdotetut säännökset muutosta tässä suhteessa. Erityisen merkittävä tässä suhteessa on kysymys siitä, ovatko ehdotetut säännökset sellaisia yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuja nimenomaisia säännöksiä, joihin korkein oikeus viittaa perustellessaan tuomiossa KKO 2010:23 omaksutun harkintansa lainmukaisuutta (KKO 2011:43 perustelujen kohta 14). Korkeimman oikeuden kahta ratkaisua on mahdollista edelleenkin tulkita niin, että nyt ehdotetut säännökset ovat (vain) julkisena tehtävänä harjoitettavan pysäköinninvalvonnan laajentamista. Näin ajatellen säännökset eivät koskisi yksityisenä toimintana harjoitettua sopimusperusteista toimintaa. Esimerkiksi pysäköinninvalvonnan luvanvaraisuus koskisi vain sellaisia toimijoita, jotka toimivat valvonta-avustajina, mutta luvanvaraisuus ei merkitsisi kieltoa kiinteistöjen omistajille tehdä alueellaan pysäköinninvalvontaa koskevia sopimusjärjestelyjä.
Juha Karhu päätyy esittämillään valtiosääntöoikeudellisilla perusteilla - ei siis yksityisoikeudellisilla perusteilla - seuraavan lopputulemaan ko. kysymyksen osalta:
Hallituksen esityksessä on selvästi lähdetty siitä, että nyt käsiteltävä lakiehdotus on juuri sellainen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lainsäädäntö, jota tarkoitetaan muun muassa hallitusohjelmassa (HE 79/2012 vp s. 4/I). Vastaavasti katsotaan juuri ehdotettujen säännösten suoraan vaikuttavan yksityisten pysäköinninvalvontayhtiöiden toimintaedellytyksiin ja lukumäärään (HE 79/2012 vp s. 5/II – 6/I ja s. 7/II). Näitä lausumia ei voi tulkita muutoin kuin ilmaukseksi siitä, että hallituksen esitys rakentuu ajatukselle, että esitetty lainsäädäntö kattaa koko yksityisen pysäköinninvalvonnan toimintakentän. Kiinteistönomistajan tai -haltijan ja yksityisen toimijan yksityisoikeudellisten järjestelyjen varaan jäävä rinnakkainen valvontajärjestelmä ei enää olisi mahdollinen (vrt. myös HE 79/2012 vp s. 6/I lausuma siitä, että esityksen pohjalta ei voida arvioida sitä, sopivatko kiinteistönomistajat maksuista suoraan valvonta-avustajille).
Näin siis Juha Karhu. No, onneksi perutuslakivaliokunta ei hyväksynyt Juha Karhun tai valtiosääntöoikeuden edustajien näkemystä, vaan päätyi lausuntona viimeisessä kappaleessa "sopimusvapaus" lauusmaan, jonka olen blogijutussani esittänyt.
Siis: Toisin kuin esim. Juha Karhu "toivoi", lakiesitys ei koske koko yksityisen pysäköinninvalvonnan kentää, vaan se koskee yksinomaan kunnallisen pysäköinninvalvonnan ja poliisin yksityisillä alueilla harjoittamaa valvontaa ja tässä valvonnassa mukana olevien yksityishenkilöiden avustustehtävää. Tämän rinnalla tulee edelleen säilymään - jos maanomistajat niin haluavat - nykyisenkaltainen pysäköinninvalvonta.
Blogisti julistaa, että nykyisenlainen yksityinen pysäköinninvalvonta voi jatkua. Olen eri mieltä. Edellisen blogin otsikkoa mukaillen voisi sanoa, että yksityisoikeudellinen valvontamaksu on pysäköintivirhemaksu valvontamaksun valekaavussa. Nimitettiin sitä miksi hyvänsä, se on todellisuudessa virhemaksu. Tällaisten määrääminen on valiokunnan mukaan julkisen vallan käyttöä, jota yksityinen ei voi ryhtyä hoitamaan sopimuksen perusteella. Valiokunnan toteamus siitä, että pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta voidaan sopia, on aivan eri asia. Varmaankin voidaan sopia, että jollakin parkkipaikalla saa pysäköidä kaksi tuntia ilmaiseksi ja että lisätunnit maksavat. Sellaista ehtoa ei kuitenkaan voi asettaa, että lyhyempikin pysäköinti maksaa, jollei kuljettaja laita esille pysäköintikiekkoa. Se olisi jo virhemaksun määräämistä. Eikä tällainen sopimus- tai sopimussakkokonstruktio ole yhtään luonteva silloin, kun pysäköinti on kokonaan kielletty, kuten pelastustiellä, niin kuin KKO:n ratkaisemassa tapauksessa (KKO 2010:23). Tällaisen pysäköintikiellon rikkomisesta määrättävä maksu on kiistatta luonteeltaan pysäköintivirhemaksu eikä "pysäköintimaksu". - Kun asiaa edelleen tulkitaan blogistin tavoin, tulisi KKO:n nopeasti käsitellä siellä vireillä oleva valituslupahakemus Hgin KO:n 10.9.2012 antamasta tuomiosta ja myöntää lupa. Jollei KKO sitten kykene tunnustamaan edellisen ennakkopäätöksen epäonnistumista, sen tulisi ainakin perustella ratkaisu kunnolla. Edellisessä ratkaisussahan KKO mm. lausui, että valvontamaksu ei voi olla pysäköintivirhemaksu, koska se peritään yksityiselle (sic!).
En voi uskoa, että eduskunta olisi noin typerä, että säätäisi hallituksen esityksen mukaista lakia pysäköinninvalvonnasta.
Kuten perustuslakivaliokunnan lausunnosta voi todeta, jatkuisi nykyinen yksityinen parkkivalvonta sellaisenaan ja lisäksi tulisi jokin muu menettely yksityisalueiden pysäköinnin valvontaan kunnallisten parkkipirkkojen oheen. Mistä nämä valvonta-apulaiset saisivat tuloja jää epäselväksi.
Maanomistaja ei tietenkään maksaisi uuden lain mukaisille valvonta-apulaisille pysäköinninvalvonnasta, koska saman valvonnan hoitaa nykyisin toimivat parkkivalvontayhtiöt maksutta. Ymmärtääkseni julkinen tahokaan ei ryhtyisi valvonta-apulaisia palkkaamaan (?).
lopputulos olisi: uusi laki tulee voimaan ja kaikki jatkuu yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ennallaan. Se olisi lainsäätäjän täydellistä typeryyttä.
Tässähän päästään parhaimmillaan siihen, että KKO antaa lähivuosina uuden 3-2 äänestyspäätöksen siitä, mikä sitten on sallittua uuden pysäköintilainsäädäännön perusteella.
Tehtiin nyt mitä tahansa, niin vähintäänkin lainsäädännön pitäisi olla yksiselitteistä sen suhteen, kuka saa harjoittaa ja minkälaista valvontaa ja kenen taskuun valvontamaksut/sopimussakot menevät.
Lukijoille informaatiota sen verran, että Markku Räty on Vantaan käräjoikeuden käräjätuomari. Hän toimi kommentissaan mainitussa tapauksessa (KKO 2010:23) Vantaan käräjäoikeuden puheenjohtajana. KKO kumosi ennakkopäätöksellään Hgin HO:n tuomion, jolla hovioikeus oli hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.
Olen kyllä Rädyn kanssa eri mieltä siitä, mitä perustuslakivaliokunta on tänään antamassaan lausunnossa jaksossa "sopimusvapaus" tarkoittanut. Mutta olisihan ko. asian voinut toki paljon selvemminkin lausunnossa sanoa, jotta asia olisi selvinnyt myös Markulle.
Lausunnonantajista lähinnä KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on yrittänyt puhua perustuslakivaliokunnalle järkeä. Hän kirjoittaa 10.3.2013 päivätyssä lausunnossaan mm. näin:
- Oikeussuojan ja oikeusvarmuuden kannalta on hyvin tärkeää tietää, mikä on sopimusperusteisten seuraamusten asema oikeus- järjestyksessä ja millä perusteilla tällaiset seuraamukset rinnastetaan tai erotetaan julkisen vallan soveltamista hallinnollisista tai rikosoikeudellisista seuraamuksista. Nähdäkseni vastaukseksi ei voi riittää, että kysymys on tai ei ole ”eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten valvonnasta”. Tämän kaltainen lausuma ei sisällä sellaista informaatiota, joka voisi valaista tai oikeuttaa erottelun perusteita. ---
Toisena ongelmana on, että meillä ei ole vapautta tulkita julkisen vallan käytön käsitettä ja alaa täysin omintakeisesti, sillä kansallinen tulkinta ei syrjäytä unionioikeuden soveltamista.---
On ongelmallista, jos alan lainsäädäntöä laadittaessa ei oteta huomioon sen suhdetta unionioikeuteen eikä sen mahdollista vaikuttavuutta unionioikeuden valossa. Puhtaasti kansallisten toimijoiden sulkeminen pois tietystä toiminnasta ei sellaisenaan välttämättä ole omiaan ratkaisemaan niitä ongelmia, joita alalla pitäisi ratkaista. Unionioikeuden kannalta kelvollisia sääntelymahdollisuuksia lienee puolestaan tälläkin alalla arvioitava ns. palveludirektiivin (2006/123/EY) viitoittamalta pohjalta.
Sopimusvapauden rajoittamisen sääntelytapa -
Yhteiskunnassamme lienee ollut lähtökohtana, että kiinteistön omistajalle tai haltijalle kuuluu oikeus määrätä kiinteistön käyttötavasta, mukaan lukien oikeus sallia pysäköinti alueellaan valitsemillaan ehdoilla, joita toteutetaan sopimuksin. Tätä taustaa vasten jää mielestäni epäselväksi, miten voidaan perustella näkemys siitä, että tällaisen oikeuden rajoittaminen ei lainkaan merkitsisi puuttumista perustuslain turvaamaan omaisuudensuojaan ja siihen sisältyvään sopimusvapauteen. Edellä esitetyin perustein kiinteistön omistajan tai haltijan asemaan kohdistettavan rajoituksen suhde PL 15 §:ään ei nähdäkseni ratkea yksin sillä perusteella, että pysäköinninvalvonta voitaisiin poissulkevasti luokitella julkisen vallan käytöksi.
Perusoikeuksien yleisen rajoitusdoktriinin mukaisesti olisi siten kaiketi selvästi laissa säädettävä siitä, mistä kiinteistön omistaja tai haltija ei saa sopimuksin määrätä. Ilman tällaista säännöstä jäänee jäljelle melkoinen epäselvyys vallitsevasta oikeustilasta.---
Lakiehdotuksen 14 §:ään sisällytetty viittaus virkavallan anastukseen ei käsitykseni mukaan voi täyttää sitä tarkoitusta, josta nyt on kysymys, eli sopimusvapautta koskevan rajoituksen lainsäädännöllistä ilmentämistä. Virkavallan anastuksen tunnusmerkistö (RL 16:9) koskee ainoastaan tapauksia, joissa joku toista erehdyttääkseen ilman lakiin perustuvaa oikeutta ryhtyy toimeen, jonka vain julkista valtaa käyttävä toimivaltainen viranomainen saa tehdä. Tunnusmerkistö ei siten ylipäänsä koske sellaista tilannetta, jonka ratkaisemiseen sitä tässä yhteydessä on ehkä kaavailtu.
Myös yleisemmältä kannalta on mielestäni mahdoton ajatus, että mainittu rikoslain pykälä olisi se lain säännös, jonka pohjalta tulisi arvioitavaksi erilaisten sopimusperusteisten sopimusrikkomusseuraamusten soveltamisen laillisuus. Sen lisäksi, ettei erehdyttämis- tarkoitus sovellu tunnusmerkistötekijäksi sen kaltaisessa asiayhteydessä, myöskään täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset eivät täyty. Kielletyn ja sallitun rajoista ei tämän tyyppisen normin perusteella voi saada riittävää käsitystä sopimusvapauden käyttöalan arvioimiseksi.
--
Näin siis presidentti Koskelo lausunnossaan.
Kyllä velvoiteoikeuden tai yleensä siviilioikeuden professorin tulisi pitäytyä lausunnossaan siihen oikeudenalaan, jonka hän hallitsee tai jonka hänen ainakin voidaan odottaa hallitsevan eikä edes yrittää antaa lausuntoa valtiosääntöoikeudellisilla perusteilla! Soppahan siitä muuten syntyy!
Ko. asiassa perustuslakivaliokunta on kuullut lähes kymmentä valtiosääntö- tai hallinto-oikeuden professoria tai muuta asiantuntijaa, joten nämä eivät ole kai tarvineet enää sivilisti Juha Karhun apua kannanotoilleen!
Presidentti Koskelo toteaa siis lausunnossaan 10.3.2013 (lihavoidulla tekstillä) että "perusoikeuksien yleisen rajoitusdoktriinin mukaisesti olisi siten kaiketi selvästi laissa säädettävä siitä, mistä kiinteistön omistaja tai haltija ei saa sopimuksin määrätä. Ilman tällaista säännöstä jäänee jäljelle melkoinen epäselvyys vallitsevasta oikeustilasta".
Sen sijaan esimerkiksi professori Juha Karhu lausui painavasti (kursiivilla), että " tässä tilanteessa pidän perustuslain linjauksiin parhaiten soveltuvana vaihtoehtona sitä, että ehdotettuihin säännöksiin ei lisätä selventäviä säännöksiä. Normaalit laintulkintaperiaatteet osoittavat, erityisesti kun pidetään silmällä myös rauennutta hallituksen esitystä HE 223/2010 vp, että yksityistä pysäköinninvalvontatoimintaa on tarkoitus jatkossa harjoittaa nimenomaan nyt ehdotettujen säännösten varassa".
Kenen tai mitä etua professori Karhu oli tällä lausumallaan oikein ajamassa? Ei ainakaan lainkäytön selkeyttä!
Perutuslakivaliokunta näyttää tehneen ko. suhteessa eräänlaisen kompromissin. Se ei esittänyt lakiin Koskelon toivomaa selkeää säännöstä, vaan esitti lausuntonsa viimeisessä kappaleessa "valikoituja kohtia sopimusvapauden yleisistä opeista".
Tätä lausumaa on syytä tulkita siten kuin olen blogikirjoituksessa esittänyt.
Huomioon ottaen blogistin, Koskelon ja Karhunkin lausumat olisi ollut suotavaa, että perustuslakivaliokunta olisi selkeästi ottanut kantaa siihen saako KKO 2010:23 hyväksymä yksityinen pysäköintivalvonta yksityisellä alueella jatkua. Blogistin viittaama valiokunnan kpl on epäselvä.
Ongelma asiassa on ollut nimenomaan siinä, että yksityisoikeuden ja julkisoikeuden tutkijat ovat puhuneet toistensa ohi.
Toivottavasti lakivaliokunta ottaa asian selvän ja yksiselitteisen kannan. Voi yhtyä siihen kantaan, että "vähintäänkin lainsäädännön pitäisi olla yksiselitteistä sen suhteen, kuka saa harjoittaa ja minkälaista valvontaa ja kenen taskuun valvontamaksut/sopimussakot menevät."
Hallituksen lakiesityksessä ennakoitiin nykyisten pysäköintifirmojen "kaatumista" tai niiden määrän tuntuvaa supistumista. Tähän "tavoitteeseen" viitataan ilmeisen hyväksyvässä mielessä myös esim. prof. Juha Karhun lausunnossa:
- "Kuten hallituksen esityksessä on todettu, liiketoimintapuitteiden vaikeutuminen johtaa todennäköisesti alalla toimivien yritysten määrän selvään vähenemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että merkittävä osa alan yrityksistä ”ajetaan alas” tai joutuu yritysjärjestelyjen kohteeksi. Pidän tärkeänä, että tässä oikeudellisten puitteiden epävarmuudesta johtuvaa riskiä ei sälytetä yksin yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien yritysten kannettavaksi, vaan yrityksille annetaan riittävän pitkänä siirtymäaikana, erityisesti pitäen silmällä toimintansa lopettavia yrityksiä. Neljän kuukauden (HE 79/2012 vp s. 18/I) sijasta pitäisin tältä kannalta perustellumpana yhtä vuotta".
Lakiesityksen laatijoiden ja Juha Karhun ennnakointi näyttää hieman ennenaikaiselta, sillä tänään mm. Q -Parkin toimitusjohtaja on suorastaan "iloinnut" perustuslakivaliokunnan lausunnosta, joka mahdollistaa yhtiön toiminnan jatkumisen itsenäisenä yrityksenä eikä vain kunnallisen pysäköinninvalvonnan apulaisena, joka keräisi kiltisti valvontamaksuja kunnan kassaan!
Juha Karhu on siis mennyt asioiden edelle ja aloitellut jo parkkiyhtiöiden peijaisia huomaamatta, että "karhuhan on vielä kaatamatta"!
Selvennän vielä Jyrkin informaatiota, että olen siis entinen Vantaan käräjäoikeuden käräjätuomari. Nyttemmin olen eläkkeellä.
Lakiesityksen HE 79/2012 yhteiskunnallisena tavoitteena on sen itsensä mukaan selkeyttää oikeustilaa ja turvata ajoneuvon kuljettajien oikeusturvaa.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella voi sanoa, että tavoitteet jäävät kokonaan saavuttamatta, koska nykyinen sopimusperusteinen pysäköinninvalvonta saa jatkua entisellään.
Jos lakivaliokunta ei kiinnitä tähän kohtaan huomiota, niin lainvalmistelu tulee olemaan pohjanoteeraus suomalaisessa lainvalmisteluhistoriassa.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/10/1820752/kansanedustaja-kataja-terve-kaupunkilaisjarki-voitti-pysakoinninvalvonnassa
"Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella voi sanoa, että tavoitteet jäävät kokonaan saavuttamatta, koska nykyinen sopimusperusteinen pysäköinninvalvonta saa jatkua entisellään".
Näin sanaili anonyymi edellä. No, mielipiteensä voi toki jokainen ilmaista, mutta olisi ehkä syytä hieman myös perustella sitä. Anonyymi voi dellä olevasta linkistä katsoa, mitä mieltä esim. kansanedustaja Sampsa Kataja on asiasta! Kataja taitaa muuten istua lakivaliokunnassa.
Lakivaliokunta ei voi tietenkään kävellä perustuslakivaliokunnan lausunnon ylitse, vaan se on sidottu siihen, mitä tulee mainittuun sopimusvapauteen. Sitä paitsi, eihän perustuslakivaliokunta esittänyt lakitekstiin yhtään uutta pykälää.
Edellinen anonyymi tarkentaa: Sanoin, että HE 79/2012 lakiesityksen tavoiteet jäävät toteutumatta. Oletan, että nykyiset parkkiyhtiöt jatkavat toimintaansa kuten tähänkin asti.
Näin käy siksi, että nykyinen ja siis käsitykseni mukaan täysin laillinen yksityinen pysäköinninvalvonta on kuljettajien oikeusturvan kannalta paikoin ongelmallinen. Parkkiyhtiöiden henkilökunnan kelpoisuudesta ei ole määräyksiä eikä oikeusturvakeinona ole kuin tuomioistuinmnettely, joka on asian luonteeseen nähden hieman raskas menettely.
Toisaalta, jos uutta lakia tultaisiin tulkitsemaan niin väärällä tavalla, että viranomaiset yrittäisivät puuttua nykyisin laillisten parkkiyhtiöiden toimintaan (esim. vaatimalla näiltä valvontalupaa), siitä tulisi epäselvyyksiä näiden liiketoiminnalle. Se olisi elinkeinovapauden kannalta vakava perusoikeusrikkomus.
Esityksen tavoittena ollutta oikeustilan selvyyttä ei siis saavuteta.
Edellä kommentoinut anonymi on huolissan vain "autoilijoiden oikeusturvasta". Pitäsi toki pitää silmällä myös siitä, ettei holtiton pysäköinti asunto-osakeyhtiöiden ja kauppaliikeiden pihoilla saisi riehua valtoimenaan! Siitähän koko "yksityinen sakotus" lähti liikkeelle.
Maksaako ne noille valiokuntien asiantuntijoille jotain nykyään?
Linkin jutussa näkyy myös väärä käsitys yksityisen pysäköinnin valvonnan roolista lakisesitysen perusteella.
www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/10/1820640/yksityisen-pysakoinninvalvonnan-solmu-aukeamassa
Alkuun on sanottava, että taisin tämän blogin kommenttipalstalla aikanaan ennustaa, minkälaista lakia OM tulee ehdottamaan (valvonta-avustaja). Blogisti piti sitä aivan mahdottomana ajatuksena, mutta nytpä blogisti on itsekin sitä mieltä, että hyvä laki on tulossa. Tietäjänlahojojen kehumisen jälkeen on valitettavasti todettava, että tuo laki voimaantulleessaan ei selvennä tilannetta millään tavalla. Jos tavoitteena oli suitsia yksityistä valvontaa, tehtiinkin toisin päin, eli tehtiin rinnalle toinen semiyksityinen valvontamuoto (avustaminen) jatkokso kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle. Ehkä joku voisi soittaa oikeusministeriöön ja kysyä, mitä he oikeastaan tarkoittavat: oliko ajatus tehdä laki sellaisena kuin Karhu sen näkee, vai sellaisena kuin blogisti ym sen näkee. Klassinen esimerkki OM:n nykyisestä lainvalmistelusta. Tehdään jotain ja jäädään katsomaan, miten sitä tulkitaan. Tarvitaan todennäköisesti sekä KKO:n että KHO:n ratkaisut asiasta, että saadaan jotain tolkkua. Parhaassa tapauksessa nekin menevät vielä ristiin.
Lähes kaikkien puolueiden johtavat ja vähän pienemmätkin poliitikot kantavat huolta kuntien tehtävien taakasta ja vaativat, ettei kunnille saa missään tapauksessa sälytetä enää uusia tehtäviä. Viimeksi tänään kuntaministeri Henna Virkkunen vaati eduskunnassa kuntien tehtävien karsimista.
Mutta mitä tekee eduskunta ja sen poliitikot mm. perustuslakivaliokunnassa? Joo, ne ovat sälyttämässä kuntien niskoille nyt myös yksityisten alueiden parkkivalvonnan, jotkut asiaa ymmärtämättömät edustajat mm. demareista, persuista, vasureista ja vihreistä jopa kokonaan eli haluamalla kieltää hyvin toimivan yksityisen valvonnan kokonaan!
Käsittämätöntä kaksinaamaisuutta! Ensin huudetaan pää punaisena eduskunnan "isossa salissa", että ei, ei missään tapauksessa kunnille uusia tehtäviä. Mutta sitten kun samat tyypit pääsevät julkisuudelta piilossa eli valiokunnissa todella päättämään asioista, he ovatkin jopa pakolla lisäämässä kuntein tehtäviä!
Pysäköintialueen omistajalla täytyy tietenkin olla oikeus päättää alueen käytöstä ja solmia sopimuksia käytön ehdoista, mutta miten professori Virolaisen mielestä sopimusoikeuteen sopii se, että sopimus syntyy ilman toisen osapuolen tietämystä?
KKO:n ennakkopäätöksessä verrataan yksityisalueella olevia merkkejä liikennemerkkeihin sanoin "Varsinkin isoissa asutuskeskuksissa pysäköiminen vaatii jatkuvasti sitä koskevien merkkien seuraamista ja on usein maksullista." Velvollisuus seurata liikennemerkkejä liittyy tieliikennelakiin, enkä usko, että kukaan väittäisi samaa esimerkiksi kadulla kävelemisen tapauksessa autolla ajamisen sijaan.
Pysäköintitaloissa homma on hoidettu asiallisesti: nappia painamalla toinen sopimusosapuoli vahvistaa sopimuksen. Tällöin sopimusrikkeelle voidaan myös asettaa sanktioita. Liikennemerkkien noudattamatta jättämisestä annetut rangaistukset sen sijaan ovat nähdäkseni nimenomaan pysäköinninvalvonnasta annetun lain mukaista, vain poliisin ja kuntien tehtäväksi määrättyä julkisen vallan käyttöä.
"Blogisti piti sitä aivan mahdottomana ajatuksena, mutta nytpä blogisti on itsekin sitä mieltä, että hyvä laki on tulossa".
Misätähn anonyymi on saanut tuollaista päähänsä?
Minä en ole pitänyt lakiesitystä hyvänä, vaan olen moittinut sitä torsoksi, koska ei ole olemassa mitään tekeita siitä, että laki toimisi käytännössä sillä tavalla kuin lakiesityksen perusteluissa yritetään vakuutella. Olen pitänyt koko lakiesitystä turhana.
Hyvää oli perustuslakivaliokunnan lausunnossa ainoastaan sen viimeinen kappale, jossa käsitellään sopimusvapautta ja merkitystä asiassa.
Antti Laine yrittää nyt alkaa kaluta vanhaa luuta ja asiaa. En halua ryhtyä jankuttamaan hänelle asiaa, joka on selvitetty näissä blogijutuissa jo monta kertaa aikaismemin. Viittaan vain ratkaisuun KKO 2010:23, sieltä löytyy vastaus Antin kysymkseen.
Muuten, Mara Ahtisaari teki viisaasti, kun ei pannut nimeään muiden Nobelin rauhanpalkinnon saajien allekirjoittamaan vetoomukseen, jossa vaaditaan Putinilta vangittujen Greenpeace-aktivistien välitöntä vapauttamista. Ei tuollaista vetoomusta olisi pitänyt esittää, vaan jäädä odottaaan Muurmanskin oikeuden päätöstä ja sitä, käyttääkö Putin sen jälkeen armahdusoikeuttaan.
Mara tähyää selvästi Syyrian rauhanvälitystehtävään ja siksi hänen ei kannata ärsyttää Venäjää turhanpäiväisillä vetoomuksilla.
Jos Mara onnistuisi Syyrian rauhan välittämisessä, niin hänelle voitaisiin myöntää rauhan Nobel vielä toisen kerran, ehkä!
Ei Suomessa saa mitään kunnan tai valtion tehtäviä privatisoida, ei edes puhua kunnille kuuluvien tehtävien yksityistämisestä! Tuorin Kalle, Mäenpään Olli ja kumppanit ovat nimittäin PL 124 §:ään vedoten kieltäneet kaikenlaisten julkisten tehtävien privatisoinnin.
PL 124 § on näiden valtiosääntöoppineiden suosikkipykälä.
Anonyymi edellä tarkoitti hyvällä lailla sitä, että aikaisempi toiminta saapi jatkua. Tai niin ainakin väitetään. Edellä lainattu Koskelon lausunto on kyllä todella kiemuraisesti kirjoitettu. Piti oikein keskittyä, että ymmärtäisi, mitä hän tarkoitti. Onkohan alkuperäinen ajatus ollut se, että yksityiset arkkifirmat siirtyisivät avustajiksi ja olisivat näin "poissa pahanteosta" eli vähentäisivät tai jopa lopettaisivat yksityisen valvonnan. Valiokunnan lausunnon kappale sopimusvapaudesta sopii hyvin esim. maksullista parkkitaloa ylläpitävän toiminnan perustaksi, mutta ei se kyllä edelleenkään kovin paljon selvennä, missä kohtaa se sopimuksen mukainen valvontamaksu muuttuu julkisen vallan käyttämiseksi.
http://yle.fi/uutiset/perustuslakivaliokunta_yksityiset_parkkiyritykset_saavat_yha_laputtaa_vaarinpysakoitsijoita_privaattipihoilla/6887986
Heh, heh! Yle Uutisille meni 10 tuntia selvittää, mistä oikeastaan on kyysmys!
Tämän lain säätäminen täyttää kaikki klassikkosketsin ainekset: Oikeusministeriksi Krista Kosonen, perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi Aku Hirviniemi ja KKO:n presidentiksi Iina Kuustonen… Sorry näyttelijät, ei ole tarkoitus loukata.
"Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen ei siten kuulu sopimusvapauden piiriin. Muu kuin viranomainen ei voi ryhtyä omasta aloitteestaan hoitamaan tällaista tehtävää sopimuksen perusteella." (Perustuslakivaliokunta)
Voiko tuota tulkita väärin? Perustuslakivaliokunta ei selvästikään salli muun kuin viranomaisen jakaa virhemaksuja väärinpysäköinnistä, ei edes sopimusrikkomuksen valeasussa.
Perustuslakivaliokunta jatkaa:
"Hallituksen esityksellä ei siten puututa sopimusvapauteen. Valiokunta korostaa sitä, että kiinteistön omistajalla ja haltijalla on lähtökohtaisesti oikeus määrätä omistamansa tai hallitsemansa alueen käytöstä, mukaan lukien pysäköinti. Hän voi sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta. Tällaiseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen voidaan sisällyttää myös sopimusrikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia koskevia sopimusehtoja."
Missä sanotaan, että sopimusrikkomuksesta aiheutuvat seuraamukset olisivat automaattisesti rahakorvauksia parkkifirmalle? Ellei kuljettaja ole tosiasiallisesti aiheuttanut taloudellista vahinkoa, kuten pysäköinyt kukkaistutusten päälle, ei rangaistusmaksuja pelkästä pysäköintirikkeestä voi muu kuin viranomainen veloittaa, kuten perustuslakivaliokunta edellä melko yksiselitteisesti totesi.
Edelleen jää epäseväksi mitä tarkoitetaan yksityisellä alueella. Voiko sopimusperusteinen valvonta toimia a) omakotitalon pihalla, b) rivitaloyhtiön pihalla, c) kerrostalon pihalla, d) alueellisen pysäköintiyhtiön alueella (vrt. Ruoholahden pysäköinti oy tai Leppävaaran Pysäköinti Oy), d) kauppakeskuksen ulkopysäköintialueella, e) kauppakeskuksen parkkihallissa, f) virastotalon piha-alueella, g) yksityisillä tontin sisäisillä kulkuväylillä (mm. otaniemen melkein kaikki "tiet") ja mielenkiintoisin kaikista, h) yksityistiet? Kaikenkaikkiaan erittäin positiivistä on se, että asiassa saadaan joku järkevä ratkaisu(nykytila jatkuu), mutta ongelmallista on se, ettei edelleenkään ratkaista tuota isointa ongelmaa.
Yksityisellä alueella tarkoitetaan muun kuin julkisyhteisön (esim. valtio ja kunta) omistamaa tai haliltsemaa aluetta.
Anonyyi edellä kirjoitti:
"Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen ei siten kuulu sopimusvapauden piiriin. Muu kuin viranomainen ei voi ryhtyä omasta aloitteestaan hoitamaan tällaista tehtävää sopimuksen perusteella." (Perustuslakivaliokunta)
Voiko tuota tulkita väärin? Perustuslakivaliokunta ei selvästikään salli muun kuin viranomaisen jakaa virhemaksuja väärinpysäköinnistä, ei edes sopimusrikkomuksen valeasussa". - Näin kyseli anonyymi.
Kuten on niin monta kertaa jo aiemmin tullut selvitetyki, yksityinen manomistaja tai parkkifirma ei todellakaan "jaa" sakkoja, vaikka Ylen tähän opeteut toimittajat kuinka paasaisivat sakkofirmoista ja parkkisakoista, ei myöskään pysäköintivirhemaksuja tai muitakaan julkisoikeudellisia seuraamuksia, vaan sen toiminta perustuu yksinomaan sopmukseen ja sopimusvapauteen. Sopimuksen rikkomisen varalta voidaan sopia suorittevaksi korvaus, jonka ehdot ilmoitetaan parkkipaikalla olevissa tauluissa. Rahasuoriitus voi olla nimeltään maksu, sopimussakko, korvaus tai vain pysäköintimaksu. Jos sitä ei vapaaehtoisesti makseta, maanomistajalla tai sille jolle hän on luovuttanut oikeutensa, on oikeus peria ko. maksu oikeustietse.
Yksityisoikedellisen sopimuksen perusteella maanomsaja ei ryhdy hoitamaan julkista hallintotehtävää tai käyttämään julkista valtaa. Hän ei "määrää maksua", vaan ainoastaan nojautuu autloijan kanssa tehtyyn sopimukseen ja sen ehtoihin ja esittää laskun tai maksua koskevan vaatmuksen.
Jyrki Virolainen sanoi...
"Presidentti Koskelo toteaa siis lausunnossaan 10.3.2013 (lihavoidulla tekstillä) että "perusoikeuksien yleisen rajoitusdoktriinin mukaisesti olisi siten kaiketi selvästi laissa säädettävä siitä, mistä kiinteistön omistaja tai haltija ei saa sopimuksin määrätä. Ilman tällaista säännöstä jäänee jäljelle melkoinen epäselvyys vallitsevasta oikeustilasta"."
Johan nyt on markkinat, kun KKO:n presidentti ja lainkäytön emeritusproffa eivät tiedä, mikä on sopimus! Sopimuksella ei yksipuolisesti MÄÄRÄTÄ ("tekemällä niin ja niin hyväksyt sopimuksen ja sitoudut sen rikkomisesta maksamaan niin ja niin"), vaan sopimuksella YHTEISYMMÄRRYKSESSÄ SOVITAAN jotain. Jos pysäköinti taulun mukaan on kielletty, ja autoilija kieltoa rikkoen pysäköi, niin on kyllä varsin keinotekoinen ajatusrakennelma sillä, joka sanoo autoilijan sanotulla menettelyllään 1. tehneen sopimuksen ja 2. samalla teollaan rikkoneen juuri tekemänsä sopimuksen. - Mutta blogistin aiemman julkaisukäytännön tuntien tämäkin kommentti liian kimuranttina jäänee julkaisematta.
Jaksamatta sen enempää asiaan perehtyä, eli ehkä tähänkin on jo aiemmin näppärästi vastattu, seuraava asia on kuitenkin hyvä huomioida. Konkludenttinen sopiminen lienee perinteisesti tullut sovellettavaksi juuri joukkoliikenteessä ja pysäköinnissä. Vastapainona tälle on ollut käytännössä ilmainen valitusoikeus tarkastusmaksuista ja pysäköinnin virhemaksuista hallinto-oikeuteen. Kynnys lähteä käräjöimään 40-50 euron maksusta luulisi olevan melko korkea, vaikka kuinka kokisi olevansa oikeassa. Ilmeisesti ko. maksuja määrätään suuria määriä, jolloin väkistenkin tulee virheitä. Kun kansalaisten on kuitenkin pakko käydä esim. kaupassa ja näin solmia sopimuksia jatkuvasti, niin tilanne ei ole oikeusturvan kannalta täysin terve. Onko sitten mikään tilanne, on eri asia.
"Jos pysäköinti taulun mukaan on kielletty, ja autoilija kieltoa rikkoen pysäköi, niin on kyllä varsin keinotekoinen ajatusrakennelma sillä, joka sanoo autoilijan sanotulla menettelyllään 1. tehneen sopimuksen ja 2. samalla teollaan rikkoneen juuri tekemänsä sopimuksen".
Noin vaahtosi anonyymi edellä. Ymmärrä hyvin - hänen tekstiään päätellen - ettei anonyymi ymmärrä, mistä on kysymys. Hän ei ymmärrä tauluissa selvästi ilmoitettujen sopimusehtojen merkitystä. Valitan! Pääasia kuitenkin on, että 99,5 % autolijoista ymmärtää ja toimii sopimusehtojen mukaisesti. Ne, jotka eivät ymmärrä, älkööt pysäköikö yksityisille alueille.
"Kynnys lähteä käräjöimään 40-50 euron maksusta luulisi olevan melko korkea, vaikka kuinka kokisi olevansa oikeassa".
On syytä muista, ettei ole suinkaan anonyymin tai yleensä pysäköijän asiana lähteä käräjöimään! Valvontamaksu on vain lasku ja vaatimus valvontamaksun suorittamisesta. Se ei ole sellaisenaan täytäntöönanokelpoinen saatava. Autoilija voi reklamoida yhtiölle saamastaan valvontamaksusta. Jos asia on tämän jälkeen edelleen riitainen, parkkiyhtiön asianana on haastaa autolija oikeuteen eikä päin vastoin.
Jarkko Sipilä kirjoittaa blogissaan perustuslakivaliokunnan lausunnosta ja koko 7 vuotta kestäneestä "parkkisopasta" kitkerästi:
http://blogit.mtv3.fi/elinkautinen/2013/10/17/hei-me-saadetaan-parkkivalvontalaki/
Kuten Jarkko Sipilä kirjoittaa, perustuslakivaliokunta on itse asiassa lausuntonsa loppukaneetissaan ("sopimusvapaus") pyörtänyt täysin oman vanhan kantansa (PeVL 57/2010 vp) julkisen vallan käytöstä ja antaa nykyisille parkkivalvontafirmoille oikeutuksen jatkaa toimintaansa. Kanta on siis sama kuin KKO:lla kolme vuotta sitten (KKO 2010:23).
Sipilä: "Koko lailla ei siis tule olemaan yhtään mitään merkitystä, koska yksityiset parkkifirmat jatkavat toimintaan nimenomaan tämän lausuman perusteella. Siis pelkkä ohilaki. Se ei koske sitä asiaa, jonka takia lakia ryhdyttiin säätämään. Tai ainakin jättää tilanteen vähintään epäselväksi. Näyttää siltä, että yksityistä pysäköinninvalvontaa tekevät yritykset eivät kuulu yksityisestä pysäköinnin valvonnasta annetun lain piiriin".
Itse olen koko ajan sanonut, että edellinen hallituksen esitys, jonka PeV näki oikeaksi suurieleisesti hylätä kokonaan, oli asianmukainen ja sen avulla ns. villit parkkiyhtiöt olisi saatu kuriin.
Sen sijan tämä uusi hallituksen esitys oli torso jo syntyessään ja sen etenemisen perustuslakivaliokunnan olisi tullut nimenomaan tyssätä. Ilmeisesti asia on muodostunut vuosien kuluessa valiokunnalle kuitenkin jonkinllaiseksi arvovaltakysymykseksi eikä se halunnut sen takia hylätä lakiesitystä. Jonkinlaiseksi kompromissiksi valiokunta "heitti" lausuntoonsa sopimusvapautta koskevan loppukaneettinsa, jonka sisältöä ja vaikutusta nyt pähkäillään ja arvuutellaan porukalla.
Mahdollisimman huonoa lainsäädäntöä!
Jarkko Sipilä parodioi blogissaan, että parkkisakkolain säätäminen täyttää kaikki klassikkosketsin ainekset: Oikeusministeriksi Krista Kosonen, perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi Aku Hirviniemi ja KKO:n presidentiksi Iina Kuustonen… lakivaliokunnan puheenjohtajaksi Sipilä ehdottaa Jukka Rasilaa.
Lakivaliokunnan puheenjohtajana on kuitenkin nainen, Anne Holmlund. Häntä voisi esittää sketsissä Armi Toivonen, joka voitti pari vuotta sitten Putous-ohjelman roolihahmollaan Leena Hefner os. Herppeenluoma.
Pahaa pelkään, että valiokunnan kuulemat professorit eivät ole aikanaan lyödessään kantojaan lukkoon tulleet lainkaan selvittäneeksi tai ajatelleeksi, mitä muualla on pidetty asian ytimenä kun yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään. Yleensä nimittäin lailla yksityisestä kontrollimaksusta kielletään julkisen pysäköintivirhemaksun ylittävät kontrollimaksut, yksityiset rengaslukot, pois hinaamiset ja yli yhden kontrollimaksun määrääminen vuorokaudessa.
Ajatuksena on siis se, että yksityisiä kontrollimaksuja saa antaa, mutta ne eivät saa ankaruudeltaan ja edellytyksiltään olla ankarampia kuin julkiset pysäköintivirhemaksut ja ne ovat vain rahamääräisiä. Tällaisesta rajauksesta olisi voinut keskustella Suomessakin järkevästi. Kaikki juristit tietävät, että sopimussakkoklausuulit tavallisissa sopimuksissa voivat olla lähes mitä hyvänsä. Nyt PeV toteaa ainoastaan, että yksityisiä kontrollimaksuja saa määrätä jos kyse on yksityisen kiinteistön käytöstä sopimusta rikkoen.
Minusta lakivaliokunnan olisi syytä kirjoittaa lakiin pykälä, jonka mukaan yksityinen kontrollimaksu ei saisi olla ankarampi eikä sitä saisi määrätä lievemmin edellytyksin kuin samasta teosta määrättävä julkinen pysäköintivirhemaksu. Tämä voisi täyttää Koskelon esille ottaman tarkkarajaisuusvaatimuksen.
Erikseen ulkomailla on voitu säätää, että TLL:n mukaisissa rikostapauksissa, kuten pelastustielle pysäköitäessä, käytetään vain pysäköintivirhemaksua tai sakkoa. Usein ulkomaisissa laeissa järjestetään myös yksinkertaistettu valitustie, mihin tässäkin viestiketjussa on jo viitattu. Nämäkin voitaisiin ottaa lakiin vielä lakivaliokunnassa.
Lisäksi voitaisiin varmuuden vuoksi säätää ne bis in idemistä eli kontrollimaksua ja pysäköintivirhemaksua ei saa määrätä samasta teosta.
Yleensä lakivaliokunta ei lakia suuremmin ala uudestaan kirjoittamaan, mutta nyt siihen voisi olla syytä farssin välttämiseksi. Hyvä malli löytyy esim. Ruotsista, jossa laittoman pysäköinnin kontrollimaksusta annettiin laki vuonna 1984. Eipä täällä ole kukaan nähnyt itse asiassa mitään merkillistä. Yksityiset kontrollimaksut rinnastuvat ”kirjastosakkoihin” ja ”sakkoihin” käyttämättömistä terveyskeskusajoista.
Miksi "sakko" on ollut yleensä vain 60 €? Miksi ei 600? Voittohan olisi suurempi!
Pertti Luukkonen
Suomessa yksityinen valvontamaksu ei ole käytännössä ylittänyt kunnan tai valtion perimää pysäköintivirhemaksua, vaan voi olla sitä hieman alempi.
Perustuslakivaliokunnan vuonna 2010 "kiukuspäissään" (asiantuntijoiden lausuntoihin vedoten) kaatamassa HE:ssä 223/2010 vp oli nimenomainen säännös mm. juuri siitä, ettei yksityinen parkkimaksu/valvontamaksu saa olla julkista pysäköintivirhemaksua korkeampi.
Tämän muutenkin hyvän ja asianmukaisen lakiesityksen PeV meni siis kaatamaaan lausunossaan 57/2010 vp. vain sillä "tsaarinaikaisella" tulkinnallaan (tätä nimitystä on käyttänyt kansanedustaja Sampsa Kataja), että parkkivalvonnassa olisi muka kyse julkisen vallan ja vieläpä merkittävän julkisen vallan käytöstä! Vaikka kyse ei ole edes hallintotehtävästä.
Taisi olla Napoleon, joka tokaisi, että "perustuslain tulee olla lyhyt ja sekava". Tätä on pystytty Suomessa kohtalaisen hyvin noudattamaan, ja on työllistetty mukavasti perustuslakivaliokuntaa ja sen tavanmukaisesti kuulemia asiantuntijoita - kissanrusetilla tai ilman. Perustuslakivaliokunnan lausuntojen ja lakien olisi kyllä hyvä olla selkeitä ja sellaisia, että normaalijärjellä varustettu "oikeusalamainenkin" ne ymmärtää. Lainsäädännössä näyttää kuitenkin olevan vallalla se vanha perinne, että lain pykälien sanamuoto puristetaan, höyätään ja hiotaan mahdollisimman "oikeaoppiseksi", niin ettei vain tule asiaa valaistua turhan rahvaanomaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Tehdään myös lakiviittauksia ristiin ja rastiin, ettei lausuttaisi asiaa turhaan uudelleen, jos se jossakin kohtaa lakia on jo löydettävissä. Tämä johtaa sellaiseen oraakkelimaisuuteen, josta nytkin taitaa olla kysymys. Kyllä riittää professoreilla ja oikeusneuvoksilla pohdittavaa!
Arvoisa Virolainen: voisitko vielä vääntää "rautalangasta" sen, mikä minun ja monen muun mielestä tässä on ydinkysymys: Voiko yksityisoikeudellinen sopimus syntyä ilmoittamalla siitä kyltillä? Ja jos voi, niin eikö se muka ole missään olosuhteissa kestämätöntä?
Ei kiinnosta! Tämä asia on selvitetty aikaisemmin jo monet kerrat näissä blogeissa! Katso hakusanalla "yksityinen pysäköinninvalvonta", jota teemaa on käsitety nyt kai jo 24:ssä eri blogijutussa!
"yksityiset parkkifirmat jatkavat toimintaan nimenomaan tämän lausuman perusteella."
Jos noin käy, koskeneekohan niitä "sopimusperusteisen" yksityisen pysäkköinvalvonnan osalta lain muut määräykset: harjoittajan ja valvonta-apulaisen luvanvaraisuus sekä maksun oikeusturvakeinot? Luokattoman huonoa lainsäädäntöä!
Noista teksteistä on vaikea arvata, halutaanko yksityisen valvonnan jatkuvan vai ei. os yksityisen valvonnan ajateltaisiin jatkuvan muutenkin kuin julkista avustavana toimena, olisi kannattanut lisätä auton haltijalle myös vastuu yksityisalueille väärinpysäköinnistä. Toisaalta, jos nykyiset valvontafirmat hankkivat myös toimiluvan julkisen valvonnan avustamiseen ne voivat yrittää molempia tapoja eli laittaa sekä valvontamaksun, että pysäköintivirhemaksun.
Voi hyvää päivää tätä lainvalmistelun tasoa. Tasan yksi kysymys oli koko ajan vastattavana, ja siihen ei sitten haluttu/osattu antaa selvää vastausta. Nyt on tämmöinen sinnepäin kompromissi, joka on valtiosäänöiseltä kannalta täysi susi.
Kuinka paljon rahaa tässä lainsää-däntöyrityksessä on tuhlattu. Ylpeys estää kopiomasta tamäntapaisia lakeja jostain muusta Pohjoismaasta. Pienillä päivityksillä rahaa säästyisi.
Kyllä tämä lainsäädäntö on aivan kotikutoista.
Muualla Pohjoismaissa ei ole tullut edes kenenkään tutkijan, "oppineen" tai poliitikon mieleenkään, että sopimukseen perustuvasssa yksityisessä pysäköinninvalvonnassa voisi olla kyse "merkittävän julkisen vallan käyttämisestä". Se tuntuu muissa maissa aivan hölmöltä ajatukselta.
Missään muussa maassa ei ole voimassa myöskään samanlaista lainäädäntöä ylinopeuksien rangaistuksista kuin Suomessa.
Viimeksi noin viikko sitten kerrottiin, miten ahvenmaalainen pohatta oli saanut noin 97 000 euron suuruisen sakon ylitettyään 50 km tuntinopeusrajoituksen niin, että ajonopeudeksi mitattiin muistaakseni 77 km/t. Miestä ei tuomitu edes törkeästä liikenneturvallisuuden vaaranamisesta vaan tavallisesta ylinopeudesta. Tällaisesta melko tavallisesta ylinopeudesta ei Suomessa selviä rikesakolla, joka on kaikille samansuuruinen, vaan rangaistukseksi tuomitaan päiväsakkoa, jolloin sakon kokonaismäärä riippuu tekijän tuloista.
Tuollaisia mammuttisakkoja, jollaisia on 20 viimeisen vuoden aikana annettu meillä varsin usein, ihmetellään aina muissa maissa kovasti. Näin kävi myös tämän viimeisimmän sakkotuomion osalta.
Missään muussa maassa ei ole voimassa myöskään samanlaista lainäädäntöä ylinopeuksien rangaistuksista kuin Suomessa.
Viimeksi noin viikko sitten kerrottiin, miten ahvenmaalainen pohatta oli saanut noin 97 000 euron suuruisen sakon ylitettyään 50 km tuntinopeusrajoituksen niin, että ajonopeudeksi mitattiin muistaakseni 77 km/t. Miestä ei tuomitu edes törkeästä liikenneturvallisuuden vaaranamisesta vaan tavallisesta ylinopeudesta. Tällaisesta melko tavallisesta ylinopeudesta ei Suomessa selviä rikesakolla, joka on kaikille samansuuruinen, vaan rangaistukseksi tuomitaan päiväsakkoa, jolloin sakon kokonaismäärä riippuu tekijän tuloista.
Tuollaisia mammuttisakkoja, jollaisia on 20 viimeisen vuoden aikana annettu meillä varsin usein, ihmetellään aina muissa maissa kovasti. Näin kävi myös tämän viimeisimmän sakkotuomion osalta.
Kaiken tämän jälkeen jollakulla "onnellisuusprofessorilla" on vielä otsaa väittää, että "puhe suomalaisten kateudesta on hölynpölyä"!
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/10/1821250/professori-suomalainen-kateus-on-holynpolya
Tänään päättyi hakuaika Vaasan hovioikeuden avoinna olevaan presidentin virkaan. Hakijoita oli viisi: rikos-ja prosessioikeuden professori Dan Frände (59), hovioikeudenlaamannit Robert Liljenfeldt (63) ja Tapani Vasama (58) sekä hovioikeudenneuvokset Sakari Laukkanen (51) ja Antti Vaittinen (57).
Kaksi kovinta hakijaa lienevät Frände ja Liljenfeldt. Molempien äidinkieli on ruotsi, mistä ei ole haittaa, koska hovioikeuden kinkeripiiri on tunnetusti osin kaksikielistä seutua.
Frändellä ei taida olla päivänkään kokemusta hovioikeuden työstä, kun taas LIljenfeldt on ollut selvästi suurimman osan urastaan juuri Vaasan hovioikeuden eri viroissa jo vuodesta 1976 alkaen; (itse olin hovioikeudenneuvoksena Vaasassa 1976-78). Frände toimi KKO:n ylimääräisenä oikeusneuvoksen virassa vuosina 2005-06, mutta tämä pesti ei tuonut hänelle vakinaisen oikeusneuvoksen virkaa.
Nimitysasian esittelee valtioneuvostossa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (Rkp). Henriksson ja Frände ovat kumpikin kotoisin Pietarsaaresta (Jakobstad). Nimitysasiaa valmistelee tuomarinvalintalautakunta. Lausunnon antaa mm. KKO, jonka kanta painanee tässäkin nimitysasiassa eniten.
Rovanimen hovioikeuden uudeksi presidentiksi nimitettäneen lähiaikoina hovioikeudenlaamanni, OTT Marianne Wagner-Prenner.
Vasan HO:n nykyinen ja vielä virassa oleva presidentti Olli Varila viihtyi virassa vuodesta 2009 alkaen vain nelisin vuotta.
Hienoa, että valvonta jatkuu!!!
Tiedoksi kaikille, että en ota tässä blogijutussa vastaan kommentteja, jotka koskevat sopimuksen syntymistä ajoneuvoa yksityiselle parkkialueelle pysäköitäessä tai siihen, voidaanko valvontamaksu - ei siis "parkkisakko" - mahdollisesti kirjoittaa ajoneuvon haltijalle tms. kysymyksiä. Niitä on jo "jauhettu" muutaman vuoden ajan eri blogijutuissa jo ihan riittämiin.
Viittaan vain KKO:n ennakkopäätökseen KKO 2010:23, jossa sopimuksen syntymisasiaan on otettu kantaa. Tuota päätöstä noudatetaan nyt oikeuskäytännössä. Turha sitä vastaan on tässä yhteydessä polemisoida ja jankuttaa "omia näkemyksiään".
Rienzi on lähettänyt alla olevan kommentin, jonka hän oli osoittanut luultavasti vahingossa blogijuttuun 784 "Arktinen hysteria". Poimin sen sieltä tähän, johon se paremmin kuuluu. Kas näin kirjoittaa Rienzi:
- Kemppiseenkin tämän jätin, onko aihe jo kylmennyt.
Asiaan on vaikea suhtautua viileästi. Itsekin olen sivusta tai as/k-yhtiöiden osakkaan näkökulmasta nähnyt tähän ikään sadoittain aina harmillista ja joskus törkeitäkin luvattomia pysäköintejä yksityisellä maalla. Itse tiedän kolme (3) tapausta, jossa P-valvonnassa on vaadittu väärin perustein maksua, tapauksista kaksi on kunnallisen pysäköinninvalvonnan ja yksi yksityisen valvontafirman tekosia.
Turha suunpieksäntä pitäisi nyt jättää pois ja säätää lailla toimiva systeemi, joka kunnioittaa sekä maanomistajan että autopuolten intressejä. Kun lailla säädettäisiin turvasatama, ei tarvitsisi nokitella sopimusteorioilla. Tahallaankin se auto kuitenkin pysäköidään, jollei kyseessä sitten ole vikatilanne, jossa sitten on syytä oikein menetellä siinäkin.
Tuollaista "toimivaa systeemi", jossa kaikkien näkökohdat oli huomioitu, esitettiin hallituksen esityksessä vuonna 2010.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta kuitebnkin tyrmäsi ko. lakiesityksen sillä muodollisella ja täysin "tekaistulla" perusteella, että yksityinen pysäköinninvalvonta olisi muka "merkittävän julkisen vallan käyttöä", vaikka koko homma perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen, mihin maanomistajalla on sopimusvapauden vallitessa täysi oikeus.
Mitäs jos häirikkö as. oy:ssä jatkuvasti soittelee yksityisen valvontayrityksen laputtamaan asukkaiden autoja, jotka on pysäköity aivan oikein omiiin ruutuihinsa, miten tälläisen saisi loppumaan ja kuka korvaa useiden turhien reklamointien aiheuttaman ajanhukan ja kulut? Yrityksillä on selvä intsessi tehdä reklamoinnista mahdollisimman hankalaa mm. kieltämällä valvontamaksun reklamointi emaililla. Mikä on isännöitsijän tai hallituksen vastuu tälläisen väärinkäytöksen selvittämisessä palkkaamansa vastahankaisen yhtiön toimista? Ymmärtääkseni osakashallinnassa olevalla autopaikalla ei edes mitään reklamaatiota valvontamaksusta tarvitse tehdä sillä eihän AsOyL:n mukainen omistajan hallintaoikeus tunne tälläistä rajoitusta osakehuoneiston omistajalle (jollainen autopaikkakin on jos siitä on annettu osakekirja).
Onko ulosotto yksityisellä firmalla mahdollista
Lähetä kommentti