2. Yksityishenkilö teki iskun johdosta poliisille rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Tänään Helsingin rikospoliisi päätti, ettei pahoinpitelyä tutkita eli selvän rikoksen johdosta ei aloiteta edes varsinaista esitutkintaa.
3. Reipas poliisimies, joka saattaa tämän jälkeen saada vaikkapa kausikortin HIFK:n peleihin, ellei hänellä jo ole ennestään sellaista, vetoaa "kokonaisarvosteluun" ja selittää poliisin ratkaisua sillä, ettei "tapahtumasta", siis voimakkaasta nyrkiniskusta, aiheutunut Ruudulle minkäänlaisia vammoja eikä Ruudulla ole asiassa mitään vaatimuksia (MT3:n uutiset):
- Gilliesin teko tapauksessa sellaisenaan täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, mutta ottaen huomioon loukatun suostumuksen ja terveydenloukkauksen vakavuusasteen ei teko kokonaisuutena arvioituna täytä rikoksen tunnusmerkistöä, poliisi totesi.
4. Poliisi toteaa vielä, että "tapahtumasta" on annettu kurinpitopäätös Jääkiekon SM-liiga Oy:n toimesta. Gillies on saanut kolmen ottelun pelikiellon, eli hän on jälleen ensi sunnuntaina vapaa tappelemaan jäällä.
5. Lain mukaan (RL 21:5.1) pahoinpitelyyn syyllistyy se, joka tekee toiselle ruumiilista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Poliisin mainitsemasta kokonaisharkinnasta rikoslaissa ei puhuta mitään.
6. Kun näin on, olisi poliisin kaiken järjen mukaan pitänyt toimittaa rikosilmoituksen johdosta täydellinen esitutkinta. Pahoinpitely julkisella paikalla ei ole asianomistajarikos, eli rikoksen tutkiminen ja syytteeseen asettaminen ei edellytä uhrin rangaistusvaatimusta.
7. Esitutkintalain 2 §:n mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Esitutkinta saadaan jättää toimittamatta sellaisen vähäisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä, jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia (ETL 4.1 §).
8. Onko reilun satakiloisen jässikän raivoisaa väkivaltaa eli kaikin voimin täysin yllättäen kova jääkiekkohansikas kädessään iskemää vasenta suoraa pahaa-aavistamattoman vastustajan kasvoihin niin, että uhri kaatuu jäähän ja jää siihen pökertyneenä hetkeksi makaamaan todella kokonaisarvostelu huomioon ottaen pidettävä vähäisenä, kun vielä otetaan huomioon, ettei "tapahtuma" saanut alkunsa mistään normaalista kiekkotappelusta, vaan isku tuli todella "puun takaa"? Sallitussa jääkiekkotappalussa kaverit heittävät hanskansa jäälle ja käyvät kasvotusten rehtiin otteluun vastakkain. Gilles ei sen sijaan antanut Ruudulle minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua.
9. Surullista, miten viranomaiset eli tässä tapauksessa poliisi osoittaa arvostelukyvyttömyytensä ja on täydellisesti jääkiekkobisneksen vietävissä.
10. Mutta ehkä polisi ajatteli, että tässä nyt on taas vissiin kyse siitä peijakaan ne bis in idem -säännöstä, eli ei kahdesti samassa asiassa. Siispä raa´an kiekkoväkivallan ainoaksi seuraamukseksi riittää kolmen ottelun pelikielto.
14 kommenttia:
Poliisi käyttää usein tosiasiallisesti paljon suuurempaa valtaa kuin mitä esitutkintalaki heille osoittaa. Ongelmallista on, että sekin on jo jotenkin sisäänrakennetusti hyväksytty, eikä siihen tahdota puuuttua. Jos poliisi ei tahdo tutkia rikosta, ei se sitä tee. Joko tehdään, edes kirjallinen päätös, tai tosiasiassa jätetään asia "jutturuuhkaan" tai "resurssipulaan" vedoten muuuten vain tutkimatta. Jos on pakko käynnistää tutkinta (kun poliisi ei siiis haluaisi) sekin voidaan tehdä niin kevyesti että lopputulos on yhtä tyhjän kanssa.
Kysyikö poliisi syyttäjän mielipidettä asiassa? Missä oli paljon puhuttu poliisin ja syyttäjän "esitutkintayhteistyö"? Ilmoittiko poliisi edes tapauksesta ja rikosilmoituksesta syyttäjälle? Valtakunnansyyttäjänviraston tulisi ilman muuta omasta aloitteestaan ottaa asia tutkittavakseen.
On jotenkin surullista, että meillä hyväksytään järjetön väkivalta monissa tapauksissa, etenkin ns. urheilun yhteydessä. Ymmärrän väkivallan silloin, kun se kuuluu urheilulajin sääntöihin (esimerkiksi nyrkkeily), mutta minun on paljon vaikeampi ymmärtää miksi se sallitaan myös silloin kun säännöt sen nimenomaisesti kieltävät (kuten jääkiekko).
Vielä kyseenalaisempi toimenpiteisiin ryhtymättömyys olisi tänään uutisoidussa sairaalan pakkotoimenpidejutussa. EOA oli tapansa mukaan mutissut jotain, mutta ketään ei tietenkään syytetä rikoksesta, kun eihän virkamiehiä ole tapana syyttää.
Kyllä VKSV varmasti reagoi ja määrää esitutkinnan suoritettavaksi. Lyöminen ei ole urheilutekoa, vaan lajiin kuulumaton akti.
Yllättävä ja voimakas nyrkinisku kadulla kasvoihin, jonka seurauksena kohteen nenä aukesi, on VKSV:n kantelukäytännön mukaan enintään lievä pahoinpitely. Saa nähdä, mikä tässä tulee rubriikiksi.
Löysin mielenkiintoisen kurinpitoratkaisun. Kihlakunnansyyttäjä oli virka-aikana ollut päissään virkapaikalla. Asiassa lieventävänä seikkana oli, että syyttäjällä oli ollut alun perin tarkoituksena pitää kotityöpäivä ja hän tuli työpaikalle vain lukeakseen sähköpostin. Tämän takia seuraamukseksi tuli vain huomautus.
Joskus on tuntunutkin, että virkamiesten ratkaisut eivät ole oikein selvästä päästä tehtyjä. Kai se selittyy noilla kotityöpäivillä.
Kyse ei ole rikoksesta, vaan sallitusta urheiluloukkauksesta, jos kohdat 1-3 täyttyvät:
1) Teko on lajille luonteenomainen. Nyrkinisku kuuluu nyrkkeilyyn, muttei ainakaan vielä jääkiekkoon.
2. Teolla on ajallinen yhteys pelitilanteeseen. Tässä tapauksessa peli oli vihelletty poikki ja pelaaminen selvästi tauonnut.
3. Taklauksella on usein urheilullinen päämäärä, mutta tässä nyrkiniskulle ei ole sellaista nähtävissä.
Kiekkokaukalossa on hakattu ennenkin vuonna 2006 Helsingin kihlakunnan syyttäjä päätti jättää syyttelyn Ryan VandenBusschen ja Pasi Nielikäisen keskinäisessä tappelussä, mutta SM-liiga rankaisi HIFK.ia ja Jokereia 15.000 seurakohtaisella "sakolla".
Jarkko Ruutu on nykyään niin hidas ja kankea, ettei kerkiä enää nyrkin edestä pois. Tälle miehelle isku omaan päähän ei tule koskaan yllätyksenä, eikä lyöjää tule rangaista!
Eihän tästä voi vetää muuta johtopäätöstä kuin se, että poliisi on nähnyt liigatason jääkiekon lajina joka se nykyään todella on. Siellä kutsutaan mukaan tappeluihin oman koodin mukaan, joista seuraa tietenkin liigan omia rangaistuksia, mutta todellisuudessa ne rangaistuksineen on osa sitä näytelmää. Säännöt näennäisesti kieltävät ja antavat rangaistuksia, mutta todellisuus on, että Gilliesin tai Semir Ben Amourin kaltaisia pelaajia rekrytoidaan, eikä liiga esitä vastalauseitakaan.
Liigan hallitus tietää varmasti mikä on näiden pelaajien tehtävä, mutta se ei puutu siihen. Poliisi teki Peltoseen kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen mittavan tutkinnan, joten voi uskoa, että poliisi on hyvin perillä mitä liigassa oikeasti tehdään ja miten väkivalta nähdään osana lajia. Gillies teki tempun jota häneltä on odotettu siitä lähtien kun hän lensi Suomeen. Kun suuri yleisö on odottanut sitä, ei se ole voinut tulla täysin yllättäen liigan johdolle tai Ruudulle.
Koska väkivalta on nykyään osa jääkiekkoa, ei se ole rikos ennen kuin sillä aiheutetaan mittavaa vahinkoa.
Jarkko Ruutu jyräsi itseään melkein 20 vuotta nuoremman Artturi Lehkosen.
Jarkko Ruutu pelaa pientä sikaa koko ajan.
En hyväksy väkivaltaa väkivallan vuoksi, mutta mielestäni Ruutu sai mitä ansaitsi.
Ennakoin Gilliesille 3-5 ottelun pelikieltoa, oikeassa olin.
Samaan aikaan Jonkan konttorissa:
"Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan valtiovarainministeriön menettely Kreikka-vakuusasiakirjojen julkisuutta koskevassa asiassa on "eräiltä osin altis kritiikille."
Jonkan mukaan VM:n on kiinnitettävä huomiota "velvollisuuteen noudattaa toiminnassaan julkisuusperiaatetta sekä julkisuuslain säännöksiä"."
Kyllä se niin vaan on, kuten prof. Virolainen moneen kertaan on todennut: ei korppi korpin silmää noki.
Ei, eikä Jonkka ministerejä. Ei koskaan, ikinä, milloinkaan.
Hautalacaustista ei tulle edes moitteita. Vahvasti epäilen, että juttu "unohtuu" kunnes vanhentumisaika täyttyy. Sitten Jonkka antaa lausuntonsa tyyliin "Ministerin toiminnassa ei mitään moitittavaa."
Tuo "loukatun suostumus" kattanee kaikki lajinomaiset tilanteet, jotka voisivat muuten olla juridisesti selvästi jonkinasteista pahoinpitelyä.
Nyrkkeilyssä, tai muussa kamppailulajissa johon lyönnit/potkut/tms kuuluvat, tuo loukatun suostumus siis "pyhittää" teot, mutta en oikein jaksa uskoa siihen mitenkään, että nuo kuuluisivat jääkiekkoon lajinomaisesti. (Kaikennäköiset sääntöjen mukaiset taklaukset yms kuuluvat tietysti jääkiekkoon lajinomaisesti.)
Tietty ne bis in idem -sääntö tuo oman aspektinsa tähän.
Ehkä nykyjääkiekon ongelma on siinä, että lajille tyypilliseksi on muodostunut seuraava jako
- sääntöjen mukaan kaikki väkivalta (esim. kampaukset) ovat kiellettyjä
- epävirallisen koodiston mukaan tietyssä tilanteissa väkivaltaista käytöstä odotetaan (ns. poliisipelaajat, sovitut tappelut). Siihen on myös kaupallisia syitä (yleisön odotukset).
Miten tämä tilanne tulisi ratkaista?
Jääkiekkojärjestöjen mukaanluettuna liigajohdon sekä yhteiskuntaa edustavan "urheiluministeriön" tulisi sopia
- nolla toleranssista väkivallan osalta, jolloin poikeamat viedään esitutkintaan ja oikeuteen.
- sääntöihin määritellään hyväksytyn väkivallan taso tarkemmin, jolloin sääntöjen puitteissa tehdystä annetaan urheilurangaistus, koska uhrin katsotaan suostuneen tuontasoiseen väkivaltaan. Säännöt ylittävät tapaukset viedään esitutkintaan ja oikeuteen.
Summa summarum: lopetetaan jääkiekkoväkivaltaa koskeva kaksinaismoraali.
Ei ne bis in idem tähän mitään omaa aspektiansa tuo. Tuntuu, että viime aikoina täällä kommenttipalstoilla on vähän turhaankin yritetty saada mainitun säännön avulla asiaan kuin asiaan uutta näkökulmaa, jolloin on etäännytty kauas sen juridisesta luonteesta, ja toisaalta, luotu kuva, että juridinen ratkaisu estää kaikennäköisen ihmisten normaaliin, yksityiseen elämään liittyvien "jatkorangaistusten" toteuttamisen. Kyllä työsopimuskin voidaan vankilatuomion lisäksi päättää, jos tuomion johdosta voidaan perustellusti katsoa tuomitun menettäneen vastapuolen luottamuksen.
On todella merkittävä osa-alue – mielenterveyksiä tai mielenterveyden häiriöitä – aiheuttaneet pahoinpitely-/vammantuottamusrikokset mukaan luettuna törkeät tekomuodot, joita poliisit eivät ole tutkineet, eikä syyttäjät syyttäneet.
1.9.1995 voimaan tullutta rikoslain uudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 94/1993 vp) perustelujen kohdassa ”1.9.1.4. Muutoksen tarve ja keskeisimmät muutokset” todetaan muun ohella, että ”Säännöksissä, jotka koskevat rikoksia terveyttä vastaan, on pyritty ottamaan huomioon, että terveys nykyisin käsitetään paljon laajemmin kuin tilaksi, jossa ruumiilliset vammat tai sairaudet puuttuvat. Useassa yhteydessä on ehdotettu, että henkinenkin pahoinpitely olisi säädettävä pahoinpitelynä rangaistavaksi. Henkisen pahoinpitelyn käsite on kuitenkin siinä määrin epämääräinen, ettei sitä sellaisenaan voida sisällyttää rikostunnusmerkistöön. Ehdotuksessa on terveyden vahingoittamisen käsitteen avulla pyritty siihen, että sellainen henki-nenkin väkivalta, joka vahingoittaa mielenterveyttä, voitaisiin rinnastaa ruumiillisia vammoja aiheuttavaan fyysiseen väkivaltaan.”
Ei ole vähäisintäkään epäilyä siitä, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut kirjatessaan RL 21:5 pykälään: ”Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, … on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Myös arvostettu rikosoikeuden asiantuntija Ari-Matti Nuutila toteaa kirjassaan ”Rikoslain yleinen osa (1997), että ”Psyykkisenä vammana pidetään mielenterveyden häiriötä ja psyykkisenä sairautena mielisairautta. Tahallinen mielenterveyden häiriön tai mielisairauden aiheuttaminen on selvästi pahoinpitelyä. Tuottamuksellisesti tehtynä kyseessä on vammantuottamus edellyttäen, että aiheutettu mielenterveyden häiriö ei ole vähäinen” (s. 191). Kelan mukaan mielenterveyden häiriöitä ovat mm. masennus ja stressihäiriöt, jotka edustavat lähes 60 prosenttia kaikista mielenterveyden häiriöistä.
Mutta ovatko poliisit tutkineet esim. masennuksen aiheuttamista pahoinpitelynä tai vammantuottamuksena? Eivät ole.
Nyt, vasta yli 18 vuotta lakiuudistuksen voimaantulon jälkeen on ensimmäinen masennuksen aiheuttaminen (AKT/Ahde) tulossa käräjäoikeuteen pahoinpitelynä (Räty) ja vammantuottamuksena (2 hallituksen jäsentä).
Miten tuo on ollut mahdollista ”oikeusvaltio” Suomessa?
Lähetä kommentti