tiistai 21. lokakuuta 2008

34. Lautamies tuomiolla (KKO 2008:95)


1. Korkeimmasta oikeudesta (KKO) annetaan jatkuvalla syötöllä toinen toistaan mielenkiintoisempia ennakkopäätöksiä: perjantaina 17.10. KKO antoi muslimipojan ympärileikkausta koskevan vapauttavan rikostuomion (KKO 2008:93), eilen 20.10. sotasyyllisyysoikeuden tuomionpurkamista koskevan päätöksen (KKO 2008:94) ja tänään 21.10. oli vuorossa tapaus, jossa käräjäoikeuden lautamies tuomittiin virkarikoksesta sakkoon ja vapautettiin lautamiehen tehtävästä (KKO 2008:95). Kaikista näistä tapauksista KKO on laatinut ratkaisun lisäksi lehdistöä ja yleisöä silmällä pitäen tiedotteen, jossa on kerrottu lyhyesti ratkaisujen pääsisältö.

2. Lautamiehen virkarikosta koskeva korkeimman oikeuden tuomio, jota koskeva seloste löytyy KKO:n kotisivulta (http://www.kko.fi/44746.htm), on pitkä ja perusteellinen ja tapauksen faktat ovat niin monimutkaiset, että niitä on tässä tarpeetonta edes yrittää ryhtyä käymään yksityiskohtaisesti läpi. Muutama huomio lienee kuitenkin paikallaan.

3. Käräjäoikeuden normaalikokoonpanoon rikosjutuissa kuuluvat lainoppinut puheenjohtaja ja kolme lautamiestä. Lautamiehet valitaan tehtäväänsä nelivuotiskaudeksi aivan samalla tavalla kuin kunnallisten lautakuntienkin jäsenet. Lautamiehen valitsee poliittinen elin eli kunnanvaltuusto; tämä on periaatteessa tuomioistuimien riippumattomuuden kannalta hieman arveluttavaa.

4. Lautamies on siis käräjäoikeuden maallikkojäsen, mutta hän käyttää periaatteessa samanlaista tuomiovaltaa kuin käräjäoikeuden lainoppinut puheenjohtajakin, vaikka ei olekaan koulutukseltaan juristi; tosin juristikin (ei kuitenkaan tuomioistuimen lainoppinut jäsen) voi toimia lautamiehenä, mutta tämä on harvinaista. Lautamiehellä on asiaa ratkaistaessa samanlainen äänioikeus kuin puheenjohtajana toimivalla ammattituomarilla. Jos kaksi lautamiestä on rikosjutussa eri kannalla kuin lainoppinut puheenjohtaja ja yksi lautamies, voittaa kahden lautamiehen mielipide, joka siis käräjäoikeuden ratkaisuksi, jos sanottu kanta on syytetylle lievempi. Lautamiehellä on periaatteessa myös samanlainen virkavastuu kuin lainoppineella jäsenellä, tätä kaikki lautamiehet eivät ehkä aina muista tai ymmärrä. - Nämä tiedot olisi ollut minusta aiheellista mainita myös KKO:n tänään antamassa ratkaisutiedotteessa, jotta yleisö ymmärtäisi paremmin lautamiehen tehtävänkuvan ja vastuun. KKO:n tiedote on muutenkin hyvin niukka.

5. Puheena olevassa oikeusjutussa tarkoitetussa tapauksessa Porvoon käräjäoikeuden kokoonpanoon kuulunut lautamies A osallistui vuonna 2005 törkeää petosta koskevan jutun käsittelyyn. Oikeuskansleri, jolle oli kanneltu A:n menettelystä, määräsi vuonna 2006 valtionsyyttäjän nostamaan virkasyytteen A:ta vastaan. Syytteen mukaisesti Helsingin hovioikeus tuomitsi 25.1.2007 antamallaan tuomiolla A:n RL 40 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen ja vapautettavaksi lautamiehen tehtävästään. Korkein oikeus vahvisti ennakkopäätöksessään hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

6. A:n syyksi luettiin kaksi eri tekoa. Ensiksikin hän oli marras-joulukuussa 2005 osallistunut sanotun petosjutun käsittelyyn ja ratkaisemiseen siitä huolimatta, että hän oli ottanut etukäteen kantaa asiassa syytettynä olleen henkilön syyllisyyteen. Tarkemmin sanottuna A oli ennen asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä lausunut parin tuttavansa kanssa käymäsään keskustelussa käsityksiään syytetyn menettelyn rangaistavuudesta; A:n mukaan syytetty ei ollut syyllistynyt rikokseen. Keskustelun aikana oli mainittu jopa vedonlyönti oikeudenkäynnin kohteeksi myöhemmin tulleen rikosasian lopputuloksesta. HO ja KKO katsoivat, että A oli tämän johdosta tullut esteelliseksi lautamiehenä, joten hänen olisi pitänyt omasta aloitteestaan vetäytyä sanotun rikosjutun käsittelystä, mutta tämän hän oli laiminlyönyt. Näin A oli tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa.

7. Toiseksi A oli asiaa tuomarina käräjäoikeudessa ratkaistessaan nojautunut ratkaisunsa, joka siis tuli myös käräjäoikeuden ratkaisuksi, perusteluissa kyseisen rikosjutun asianomistajasta (lähinnä asianomistajan henkisestä toimintakyvystä) keväällä 2002 ennen oikeudenkäyntiä ja esitutkintaa tekemiinsä omiin yksityisiin havaintoihinsa, joita ei ollut jutun asianosaisten toimesta tuotu esiin asian pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa. Asianomistajan henkinen tila noihin aikoihin oli ollut oikeudenkäynnissä keskeinen kysymys. KKO katsoi, että A:n olisi lautamiehen toimessaan tullut tietää, ettei hänellä lain mukaan ollut ollut oikeutta perustaa ratkaisuaan asiassa sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta asianosaisilla ei ollut ollut tilaisuutta lausua ja joita asianosaiset eivät edes olleet saaneet oikeudenkäynnissä tietoonsa.

8. Korkeimman oikeuden (oikeusneuvokset Raulos, Vuori, Kitunen, Rautio ja Poutiainen) mukaan lautamies A:n toiminta oli tapahtunut sillä tavalla ja sellaisissa olosuhteissa, että hänen oli täytynyt ymmärtää antaneensa menettelyllään perustelun aiheen epäillä puolueettomuuttaan. A oli lisäksi perustanut ratkaisunsa niin kutsutun välittömyysperiaatteen (ROL 11:2) vastaisesti asiaa koskeneisiin omiin tietoihinsa, jotka eivät olleet oikeudenkäynnissä esillä. KKO:n mukaan A:n vetoamisella tietämättömyyteensä lainsisällöstä maallikkojäsenenä ei ollut merkitystä, koska käräjäoikeuden puheenjohtaja oli kiinnittänyt A:n huomiota siihen A:n laatimasta muistiosta ilmenevän perustelun siihen osaan, jossa A oli tukeutunut oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemäänsä havaintoon asianomistajan henkisestä tilasta.

9. Ratkaisusta ilmenee hyvin, miten tärkeä merkitys tuomarin ja sen myötä koko oikeudenkäynnin puolueettomuudella on, olkoonkin että kyse on tässä tapauksessa ollut "vain" yhden maallikkojäsenen virheellisestä ja puolueettomuutta loukkaavasta menettelystä. A ei olisi saanut tietenkään osallistua jutun käsittelyyn lautamiehenä, jos hän oli ottanut etukäteen kantaa syyllisyyskysymykseen ja lyönyt jopa siitä ulkopuolisten kanssa vetoa. Selvää on myös, ettei A olisi saanut hyödyntää omia yksityisiä tietojaan ratkaisua tehtäessä.

10. Mutta olisiko A:n osallistuminen jutun ratkaisuun voitu estää? Nythän käräjäoikeuden ratkaisuksi tuli A:n ja toisen lautamiehen kanta syytteen hylkäämisestä; puheenjohtaja ja kolmas lautamies olisivat tuominneet syytetyn rangaistukseen. Jutussa valitettiin hovioikeuteen, joka palautti, kun A:n esteellisyys ilmeni lopullisesti, jutun takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tästä aiheutui asianosaisille ylimääräisiä kustannuksia.

11. Jutun pääkäsittely käräjäoikeudessa päättyi 24.11. 2005, ja välittömästi sen jälkeen käräjäoikeus piti ensimmäisen päätösneuvottelun, jota jatkettiin seuraavana päivänä. Mutta jo 24.11. pidetyssä neuvottelussa ilmeni, että A:lla oli sellaista yksityistä tietoa asianomistajan henkisestä tilasta, jota ei tuotu pääkäsittelyssä asianosaisten toimesta esiin.

12. Näyttäisi selvältä, että A:n esteellisyys ja puolueettomuuden menetys oli valjennut käräjäoikeuden muille jäsenille jo 24.11. pidetyssä päätösneuvottelussa, vaikkei edellä mainitusta vedonlyönnistä ilmeisesti ollut tuolloin vielä mitään hajua. Miksi siis käräjäoikeus ei ottanut kysymystä A:n esteellisyydestä tutkittavaksi ja todennut, että A on esteellinen ja puolueettomuutensa menettänyt koska hänellä oli sanottua yksityisluonteista tietoa jutun ratkaisun kannalta relevantista seikasta eli asianomistajan henkisestä tilasta? Tämä on jäänyt minulle ratkaisua lukiessa arvoitukseksi.

Onko käräjäoikeus, sen lainoppinut puheenjohtaja erityisesti, kenties ollut sitä mieltä, ettei A:ta olisi voitu esteellisenä "erottaa" kokoonpanosta, jollei hän itse jäävää itseään? Tämä on kuitenkin harhaluulo, sillä laissahan sanotaan selvästi, että tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan ottaa ratkaistavaksi kysymyksen jonkun jäsenen esteellisyydestä (OK 13:9.1) Näin olisi minusta voitu ja pitänytkin tehdä, jos ilmeni, että A ei halunnut itse vetäytyä kokoonpanosta. Oikeuden puheenjohtajan olisi tullut informoida A:ta sanotusta vaihtoehdosta.

13. Toinen tapa olisi ollut se, johon olen tässä blogissani jo viime viikolla (Tuomarin etiikka, osa I) kiinnittänyt huomiota. Käräjäoikeus olisi voinut 24.11. informoida asianosaisia, jotka kenties vielä olivat päätösneuvottelujen aikana käräjäoikeuden tiloissa saapuvilla, tilanteessa eli siitä, että A:lla oli tiedossaan jutunratkaisun kannalta yksityistä tietoa, joka ei ollut tullut pääkäsittelyssä ollenkaan esiin. Laki ei tällaiseen informoitiin tuomioistuinta suoranaisesti velvoita, mutta niin pitäisi toimia, jos oikeudenkäynti on reilua ja avointa; tämä kuuluu tuomarin etiikkaan. Jos näin olisi tehty, niin on varsin todennäköistä, että joku jutun asianosaista olisi tehnyt A:ta koskevan jääviysväitteen, joka olisi todennäköisesti käräjäoikeudessa myös hyväksytty.

14. Jos A olisi todettu käräjäoikeuden päätöksellä 24.11. esteelliseksi, olisi vältytty monelta "pahalta". Käräjäoikeuden käsittelyä ei olisi tarvinnut A:n esteellisyyden takia uusia, koska lain mukaan käräjäoikeus on päätösvaltainen myös kokoonpanossa 1+2, jos käräjäoikeuden kolmesta lautamiehestä yhdelle tulee este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen (OK 2:2). Käräjäoikeuden tuomioksi olisi siten tullut puheenjohtajan ja toisen jäljelle jääneen lautamiehen kanta. Mahdollisesti tuomiosta olisi tässäkin tapauksessa valitettu hovioikeuteen, mutta hovioikeuden ei olisi tarvinnut palauttaa juttua uudelleen käräjäoikeuteen, vaan hovioikeus olisi ratkaissut jutun lopullisesti. Tällä tavalla menetellen olisi siis säästetty oikeudenkäynnin kustannuksia.

15. Käräjäoikeus ei kuitenkaan näin toiminut, vaan päätösneuvottelua jatkettiin A:n ollessa edelleen mukana oikeuden kokoonpanossa seuraavana päivänä eli 25.11. Huomio kiinnittyy siihen, että 24.11. pidetyn neuvottelun lopuksi oikeuden puheenjohtaja kehotti lautamies A:ta laatimaan muistion mielipiteestään, jota toinen lautamies siis kannatti. Näin tapahtui luultavasti siksi, että oikeuden puheenjohtaja välttyisi käräjäoikeuden "lautamiespäätöksen" perustelujen kirjoittamistyöltä. A:n mukaan oikeuden puheenjohtaja olisi vasta 25.11., saatuaan A:n laatiman muistion, ottanut esille A:n yksityisen havainnon ja todennut lakonisesti, että sen käyttämiseen "joku voi puuttua".

Kertomansa mukaan A oli tällöin ilmoittanut, että kyseinen tieto voitiin jättää poiskin lopullisen tuomion perusteluista, muistion A sanoo kirjoittaneensa vain käräjäoikeuden perustelujen luonnokseksi. A samoin kuin toinen lopputuloksesta A:n kanssa samaa mieltä ollut lautamies ovat kertoneet KKO:n suullisessa käsittelyssä, että he olivat jääneet päätösneuvottelussa 25.11. siihen käsitykseen, ettei A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa tietoa otettaisi tuomion perusteluihin, mutta puheenjohtaja oli kuitenkin jättänyt tiedon neuvottelun jälkeen laatimaansa lopulliseen tuomioon. A ei ollut pyytänyt eikä hänelle ollut varattu puheenjohtajan toimesta tilaisuutta tarkastaa lopullisen tuomion sisältöä. KKO:n ratkaisuselosteen mukaan käräjäoikeuden puheenjohtaja ei ole KKO:ssa kuultuna kiistänyt näiden A:n kertomien tietojen paikkansa pitävyyttä. Puheenjohtaja on lausunut, ettei hän ollut jättänyt tuomiosta pois A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa perustelun osaa, koska siinä oli kysymys ratkaisun kannalta merkityksellisestä seikasta.

16. En halua väittää, että käräjäoikeuden puheenjohtaja olisi menetellyt lain vastaisesti, mutta minun mielestäni päätösneuvottelussa olisi hyvin voitu menetellä toisellakin tavalla. Itse olen viimeksi toiminut käräjäoikeuden puheenjohtaja jo yli 15 vuotta sitten, joten oikaiskaa ihmeessä, hyvät lukijat, jos olen väärässä!

17. Itse olisin oikeuden puheenjohtajana ensinnäkin ottanut kysymyksen A:n esteellisyydestä esille jo ensimmäisessä päätösneuvottelussa 24.11., kuten olen edellä jo kertonut, koska A:n yksityiset tiedot ja havainnot, joihin hän on nojautunut, tulivat jo tuolloin esille. Olisin joka tapauksessa muistuttanut A:ta jo tuolloin eli siis 24.11., ettei hän voi lain mukaan vedota kyseisiin yksityisiin havaintoihinsa tuomion perusteina. En olisi pyytänyt A:ta laatimaan muistiota perusteluiksi, koska kokemus on osoittanut, että tämä ei yleensä onnistu kovin hyvin. Lautamiehellä on toki oltava oikeus tarkastaa, etenkin näin epäselvässä ja kiistanalaisessa tilanteessa, oikeuden puheenjohtajan lopullisesti laatimat, lautamiesten kantaa ilmaisemat tuomion kirjalliset perustelut. Jos A ja toinen lautamies olisivat tällöin vaatineet, että mainittu ongelmallinen perustelulauma olisi poistettava tuomion perusteluista, olisi näin tullut tietenkin menetellä.

18 (kirjoitettu 23.10.) KKO siis katsoi jälkimmäisen syytekohdan osalta, että lautamies A:n vetoamisella "tietämättömyyteensä lain sisällöstä käräjäoikeuden maallikkojäsenenä tai puheenjohtajan menettelyyn lopullisen tuomion kirjoittamisessa" ei ole merkitystä A:n menettelyn arvioinnissa. Olen itse puheenjohtajan menettelyn osalta toisella kannalla, kuten jo edellä kohdassa 17 esitetystä ilmenee. Puheenjohtajan nostettua vasta käräjäoikeuden toisessa neuvottelussa 25.11.2005 esille kysymyksen lautamies A:n yksityisestä tiedosta ja sen merkityksestä, A olisi halunnut, kuten hän on KKO:ssa kertonut, kyseistä yksityistä tietoa tai havaintoa koskevan lausuman poistettavaksi tuomion perusteluista. Lautamies A ja hänen kanssaan jutun lopputuloksesta samaa mieltä ollut toinen lautamies olivat jääneet siihen käsitykseen, ettei tuota ongelmallista tietoa pantaisi lopullisen tuomion perusteluihin. Käräjätuomari ei kuitenkaan noudattanut lautamiesten toivomusta ja tahtoa vaan päätti sisällyttää lausuman tuomioon. Käräjätuomari on perustellut menettelyään, joka tuntuu oudolta, sillä, että sanottu tieto oli vaikuttanut A:n ja toisen lautamiehen ratkaisuun.

Ilmeistä kuitenkin oli, että A:n ja toisen lautamiehen kanta eli lopputulos olisi ollut täysin sama, vaikka ongelmallista tietoa koskeva seikkaa ei olisi otettu huomioon ja pantu tuomion perustaksi. Sangen outoa on se, ettei käräjätuomari antanut kyseisten kahden lautamiehen tarkistaa lopullisen tuomion ja perustelujen sisältöä, vaikka juuri heidän lausumansa tuli käräjäoikeuden tuomion sisällöksi! Tuomarin olisi pitänyt antaa lopullinen teksti lautamiesten tarkastettavaksi, vaikka nämä eivät olisi osanneet sitä itse pyytää. - Olisin sitä mieltä, että puheenjohtajan kyseisen menettelyn johdosta lautamiestä vastaan ajettu syyte olisi tullut jälkimäisen kohdan oalta hylätä.

19. Kysymys lautamiehen oikeudellisesta suhteessa ammattituomarin eli käräjäoikeuden lainoppineen jäsenen virkavastuuseen on mielenkiintoinen ja sillä on myös käytännössä suuri merkitys. Vaikka lautamiehellä on periaatteessa samanlainen virkavastuu ratkaisun laillisuudesta kuin käräjäoikeuden ammattituomarilla, käytännössä hänen vastuutaan ei kuitenkaan ole aina pidetty yhtä laajana kuin lakimiespuheenjohtajalla. Lakia säädettäessä kysymys lautamiehen vastuusta on jätetty avoimeksi ja oikeuskäytännön varaan, mutta oikeuskäytäntöä ei ole juurikaan kertynyt. Kun kyseinen Porvoon tapaus on oikeastaan ensimmäinen, jossa lautamiehen oikeudellinen vastuu on konkretisoitunut korkeimmassa oikeudessa, olisi odottanut, että KKO olisi tuomionsa perusteluissa pohtinut lautamiehen vastuuta myös yleiseltä kannalta verraten laajasti.

Hyvää "johtoa" kysymyksen tarkasteluun KKO olisi saanut esimerkiksi oikeuskansleri Jaakko Jonkan professori Juha Lappalaisen juhlakirjaan "Oikeudenkäyntejä ja tuomioistuimia" vuonna 2007 kirjoittamasta artikkelista, jossa on pohdittu sanottua kysymystä aika perusteellisesti (s. 179-189). Mutta KKO on sivuttanut sanotun tarkastelun kokonaan, vaikka syytetty A on nimenomaan vedonnut siihen, että hän oli maallikkona tietämätön yksityisen tiedon merkityksestä ja väitti myös, ettei oikeuden puheenjohtaja ollut informoinut häntä riittävästi asian suhteen. -Minusta tämä on selkeä puute KKO:n perusteluissa.


3 kommenttia:

Mika Lako kirjoitti...

Näyttäisi siltä, että lainsäätäjä on ottanut kantaa oikeaan menettelytapaan. Tosin kantaa ei ole ilmeisesti ilmaistu alkuperäisessä hallituksen esityksessä, joten ehkä kaikki eivät ole tietoisia tästä kannasta. Alioikeustuomarilla, toisin kuin ylemmän oikeusasteen tuomareilla, ei taida olla mahdollisuuksia suorittaa kovin syvällisiä kaivauksia lain eduskuntakäsittelyssä tehtyihin muutoksiin.

9 §. Tuomari on velvollinen oma-aloitteisesti itse toteamaan oman esteellisyytensä eikä hän saa ehdotetun 1 §:n mukaan käsitellä asiaa esteellisenä. Esityksen perusteluissa (s. 25/I) tuodaan esiin mahdollisuus, että tuomarin tiedossa on seikka, jonka vuoksi hän pitää toista tuomaria esteellisenä käsittelemään tiettyä asiaa. Tilanteen ratkaisuksi esitetään, että tuomari voi ilmoittaa asianosaisille käsityksensä toisen tuomarin esteellisyydestä, mikäli esteellisyyttä ei jostain syystä pystyttäisi ratkaisemaan hallinnollisin toimin ennen kuin juttua aletaan käsitellä. Tällainen menettely ei ole paras mahdollinen ongelman ratkaisemiseksi. Valiokunta pitää parempana, että tuomioistuin ottaa viran puolesta käsiteltäväksi kysymyksen tuomarin esteellisyydestä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 1 momenttia täydennetään tätä koskevalla säännöksellä. (LaVM 6/2001)

Niin, mitä KKO:ssa keskusteltiin esteellisyydestä parveketupakoinnin yhteydessä?
”Esteellisyyskysymyksestä oli kuitenkin, kuten oikeusneuvos Tulokas on lehdille antamissaan haastatteluissa kertonut (mm. HS ja Hbl), keskusteltu KKO:n jaostossa, mutta päädytty siihen, ettei esteellisyydestä voinut olla kysymys.” (Tuomarin etiikka, osa I)

Jos päädytään johonkin lopputulokseen, niin eikö siitä pitäisi kirjoittaa päätös?
Kirjallisessa muodossa omia ajatuksia pitää perusteella mutu-menetelmää laajemmin. Itse olen huomannut monesti ihmetelleeni omia (kirjallisia) kantojani jälkikäteen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten Mika Lako selvitti, OK 13:9:ään otettiin lakivaliokunnan mietinnön johdosta säännös, jonka mukaan tuomioistuin ja siis myös käräjäoikeus saa ottaa käsiteltäväkseen kysymyksen jonkun jäsenensä esteellisyydestä ja myös päättää, onko jäsen esteellinen. Käräjäoikeuden ei siis olisi tarvinnut jäädä Porvoon tapauksessakaan odottelemaan, jääväisikö lautamies A mahdollisesti itse itsensä.

Ovatko tuomioistuimemme todella tietämättömiä oikeasta menettelytavasta?

Parveketupakointitapauksessa KKO :n ei ole lain mukaan tarvinnut tehdä päätös siitä, että Tulokas - tai kukaan muukaan sanotun "tupakkajaoston" jäsenistä ei ollut esteellinen, mutta KKO olisi voinut merkitä istuntopöytäkirjaansa, että esteellisyyskysymyksestä oli keskusteltu. Löytyykö tällainen merkintä KKO:n istuntopöytäkirjasta? Epäilen.

Olen nyt täydentänyt hieman blogikirjoitustani.

Anonyymi kirjoitti...

Varsin opettavainen blogi tämä "Lautamies tuomiolla". Professori opastaa kädestä pitäen ja loppuun saakka.