67. Guantánamosta Pelson kautta Kiinaan

Kuvassa ei ole kiinalaisia vankiparakkeja, vaan "uiva hotelli" Kwai-joella

Obama ja virkavala

Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama astui virkaansa tiistaina 20.1. Virkaanastujaisseremoniat olivat juhlavat, mutta virkavalan vannomisessa tapahtui kömmähdys, kun poliittisen retoriikan mestarina tunnettu Obama näytti sekoilevan sanoissaan. Todellisuudessa takertelija olikin presidentin virkavalan ensimmäistä kertaa urallaan vastaanottanut korkeimman oikeuden puheenjohtaja John Roberts. Ensin Roberts jätti Obamalle liian lyhyen tauon ja jatkoi valan kaavan sanelua puhumalla Obaman toistamien sanojen päälle. Sitten Roberts vielä sekoili valan sanajärjestyksessä, mutta huomasi virheensä ja korjasi lukuaan. Sählingistä tuloksena Obama kuitenkin sanoi jotkut sanat väärässä järjestyksessä.

Tämä takertelu herätti kuulemma heti kahdenlaisia spekulaatioita. Ensiksikin, oliko Brack Obama edes oikeasti presidentti, kun hän ei vannonut valaa määrätyllä tavalla? Asiantuntijoiden enemmistön mukaan asia oli ok, koska perustuslain mukaan valta siirtyy automaattisesti uudelle presidentille 20.1. kello 12. Tilanne oli kuitenkin siinä määrin kiusallinen, että Obama päätti antaa valan uudelleen eilen keskiviikkona virkahuoneessaan Robertsille.

Tapaus herätti - tietysti - myös salaliittoteorian, jonka mukaan Roberts olisi sanellut valan tahallaan väärin. Teoria ei ole ottanut kuitenkaan enemmälti tulta alleen. Obaman ja korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi vuonna 2005 George W. Bushin nimittämänä yllättäen tulleen John Robertsin välejä on tosin kuvattu kireiksi siksi, että senaattorina ollessaan Barack Obama - juristi itsekin - vastusti melko kokemattoman ja äärikonservatiiviai näkemyksiä edustaneen Robertsin valintaa korkeimman oikeuden johtoon.

Obama, Suomi ja Guantánamon vangit

Milloin Obama sulkee vuonna 2002 terroristeja perustetun Guantánamon vankileirin? Vaalikampanjansa aikana Obama lupasi sulkea pahamaineisen Guantánamon leirin heti ensi töikseen presidentiksi tultuaan. Mutta kuten tiedetään, vaalilupaukset ovat vain lupauksia. Nyt ääni kellossa on hieman muuttunut, sillä tänään Obama on tehnyt vasta päätöksen G:n sulkemisesta "vuoden kuluessa." Mitä tapahtuu leirissä oleville vangeille, ei kerrottu. Obama päätti samalla suosittaa Guantánamon vankileirin syyttäjille sotilasoikeudenkäyntien keskeyttämistä 120 päivän ajaksi - kyseessä ei siis ole prosesseja koskeva lopettamispäätös. Terroristeja vastaan ei enää käytetä laittomia kuulustelu- ja muita menetelmiä.

Käynnissä olevat prosessit eivät siis jää "sillensä", vaan käsittelyt on tarkoitus siirtää normaalin tuomioistuinmenettelyn piiriin. Jotkut Euroopan valtiot ovat jo ilmoittaneet voivansa ottaa vastaan Guantánamossa pidettyjä vankeja, joita on jäljellä vielä 245. Suomessa on vedottu asiassa Amnesty International on vedonnut vankien vastaanottamisen puolesta, ja ulkoministeri Stubb on kertonut Suomen harkitsevan asiaa. - Nythän presidentti Tarja Halosella olisi oiva tilaisuus näyttää, että Suomi kuuluu sittenkin USA:n ystävyysmaihin myös poliittisella tasolla ja suostua G:n vankien vastaanottamiseen pakolaisina. Tällainen päätös parantaisi samalla huomattavasti Halosen mahdollisuuksia saada - vihdoinkin - vierailukutsu Valkoiseen taloon. - Veikkaanpa, Suomi ilmoittaa pian halukkuudestaan vankien vastaanottamiseen!

Konnunsuo ja Pelso

Kun edellisessä blogikirjoituksessani käsittelin vankilaan passittamisasioita T J Groupin tapauksessa, niin jatkanpa nyt tästä aiheesta vielä lisää myös kotimaan asioilla.

Hallituspuolueiden välejä hiertänyt kiista Konnunsuon Lappeenrannassa olevan vankilan ja Pelson Vaalassa olevan vankilan kohtalosta ratkaistiin eilisessä hallituksen iltakoulussa. Konnunsuo lakkautetaan vuoden 2012 alkuun mennessä, mutta ilmeisesti keskustapuoleen vaatimuksesta ja aluepoliittisin perustein Pelso saa jatkaa toimintaansa, kuitenkin niin, että vankilan vankiluku puolittuu 120 vankipaikkaan, työpaikkoja Pelsoon jää 80. Konnunsuon vankilan 134 työntekijää sijoitetaan muihin vankiloihin, etupäässä laajennettavaan Mikkelin vankilaan.

Pelsohan tunnetaan maatalousvankilana, jonne on ollut - vankien ohella tietenkin - sijoitettuna harvinaista lapinlehmäkarjaa ja myös yhä harvinaisemmaksi käyvää suomalaista lammasrodun

edustajia. Oikeusministeri Tuija Brax perustelikin päätöstä, joutuessaan luopumaan omista suunnitelmistaan myös Pelson lakkauttamiseksi, sillä, että "karja ja lampaat saavat jatkaa kukoistava elämäänsä." - Vihreä näkökohtahan se on tämäkin!

Ehkäpä Guantánamossa vuosia rääkätyt Suomeen tulevat vangit sijoitetaankin juuri Pelson maatalousvankilaan. Jos Suomeen tarjotaan myöhemmin vankeja vielä muualtakin, voitaisiin Pelsosta tehdä yksinomaan ulkomaalaisten vankien ja pakolaisten sijoittamiseen keskittyvä laitos. Pelso olisi siten todellinen "varavankila", nyt ulkomaalaisille vangeille. Pelson vankilan virallinen nimihän oli vuosina 1935-1983 juuri Pelson varavankila.

Panta jalassa -seuraamus

Vanhastaan on tunnettu sanonta "pallo jalassa", jolla kuvattiin joskus vankeus- tai kuritushuonerangaistuksen ankaraa "kärsimistä" - ei siis vain "suorittamista" - erittäin suljetussa paikassa ja oikein ikävällä tavalla, jopa jalkaraudoissa. (Käsitteellä pallo jalassa on toki muitakin merkityksiä, joskus tällä nimellä on kuvattu esimerkiksi avoliittoa.) Tämä on ollut historiaa jo pitkään, mutta kohta lyhyeen vankeusrangaistukseen tuomitun ei tarvitse mennä edes vankilaan.

Kaikkea kivaa kaiken aikaa suunnitteleva oikeusministeri Tuija Brax ahkerine ja idearikkaine virkamiehineen on valmistelemassa uutta panta jalassa -seuraamusmuotoa. Kyseessä on vankilan korvaava avoseuraamus, jonka tuomittu suorittaa sähköisessä valvonnassa. Tuomitun liikkeitä seurataan jalkapannalla, joka on yhteydessä viranomaisen seurantalaitteeseen. Tämä sähköinen valvonta tulisi kysymykseen, jos tuomittu vankeusrangaistus on enintään 4 kuukautta vankeutta.

Wincapita ja Kari Uoti

Wincapitan, aik. Winclub, pyramidihuijauksen kolmesta pääepäillystä kaksi on saatu kiinni, kolmas epäilty pakoilee edelleen viranomaisia. Päätekijäksi epäilty Hannu Kailajärvi otettiin kiinni joulukuussa Ruotsissa ja hänet on tuotu Suomeen ja ehditty jo vangita. Jos ja kun syyte nostetaan, juttu käsitellään Oulun käräjäoikeudessa. Wincapitan juttu on yksi Suomen laajimmista rikostutkimuksista, joka vie aikaa. Sijoitusklubin toiminnasta on tehty jo yli 1 200 rikosilmoitusta ja asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset noussevat yhteensä 20 miljoonaan euroon.

Eilen kerrottiin, että Hannu Kailajärvi on pyytänyt avustajakseen Kari Uotin. Uoti väitteli muutama vuosi sitten vankilassa ollessaan oikeustieteen tohtoriksi ihmisoikeuksista lähinnä juuri rikosprosessissa. Liikemiehenä Kari Uotilla on vankka käytännön tuntemus myös bisnespuolesta. Kailajärvellä on oikeus esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse. Avustajalla on oikeus seurata esitutkinnan kulkua, tutustua kertyneeseen esitutkinta-aineistoon ja tutkinnan kestäessä sekä myös olla läsnä päämiehensä kuulusteluissa ja tutkinnanjohtajan harkinnan mukaan muitakin kuulusteluja ja tutkintatoimenpiteitä suoritettaessa, esittää pyyntöjä täydentävistä tutkintatoimenpiteistä sekä tietenkin tuoda esiin päämiehensä kannalta merkityksellisiä oikeudellisia näkökohtia.

Mutta onko Kari Uotilla vaadittava kelpoisuus toimia avustajana sanotussa jutussa? Avustajan (ja puolustajan) kelpoisuutta koskevat säännökset, jotka ovat hajallaan eri laeissa (OK, ROL, ETL ja OikeusapuL), eivät ole aivan yksiselitteisiä. Lähtökohtana on, että avustajana saa esitutkinnassa toimia asianajaja tai julkinen oikeusavustaja taikka muu OK 15 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamieheksi kelpoinen henkilö (ETL 45.1 §). Avustajan kelpoisuuden ratkaisee esitutkinnassa tutkinnanjohtajana toimiva poliisimies (ETL 45.3 §). Toisena lähtökohtana on periaate, jonka mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus valita avustajansa, jos tämä täyttää laissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset.

Kari Uoti ei ole asianajaja eikä julkinen oikeusavustaja, vaan hän kuuluu kategoriaan "muu oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 1:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamieheksi kelpaava henkilö." OK 15:2.1:n mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa toimia asianajaja tai muu oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut, "rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimikelpoisuutta ei ole rajoitettu."

Uoti ei ole konkurssissa eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole tiettävästi muutenkaan rajoitettu, ja häntä on pidettävä puheena olevassa asiassa myös kykeneväksi henkilöksi. Entä sitten rehellisyys ja sopivuus? Lain esitöiden (HE 82/2001) mukaan avustajalta vaadittava rehellisyys puuttuu ainakin silloin, kun asianomainen on syytteessä tai tuomittu rehellisyyden puutetta osoittavasta rikoksesta. Sopivuuden puutteen perusteella avustajan tehtävät voitaisiin esitöiden mukaan evätä esimerkiksi henkilöltä, joka on väärinkäytösten tai tehtäviensä laiminlyönnin perusteella katsottu sopimattomaksi hoitamaan asianajajan tointa.

Kari Uoti ei liene tällä hetkellä syytteessä mistään rikoksesta, mutta kuten tiedämme, hänet on tuomittu 2000-luvun vaihteessa erinäisistä talousrikoksista usean vuoden vankeusrangaistukseen. Tämä saattaisi olla peruste, jolla Kari Uotilta voitaisiin evätä oikeus toimia Kailajärven avustajana esitutkinnassa, toisaalta vankeusrangaistuksen suorittamisesta on jo kulunut jo muuta vuosi. Puolustajan tai oikeusapulaissa tarkoitetun "maksuttoman" avustajan määräystä Kailajärvi tuskin Uotille edes hakee, käytännössä tämä nimittäin edellyttää, että avustaja on asianajaja, ellei ole erityisiä syitä määrätä myös jotakuta ei-asianajaja-juristia avustajaksi. Riittäisikö tähän rikoksesta epäillyn vangitun oma toivomus tietyn lakimiehen määräämisestä avustajaksi?

HUOM! Kari Uoti on ilmoittanut minulle sähköpostitse 23.1., että tutkinnanjohtaja on jo hyväksynyt hänet Kailajärven avustajaksi esitutkinnassa. Asia on siten selvä, ks. lähemmin blogikommenttiani.

Kiinan myrkkymaitotuomio

Kiinassa on annettu ensimmäiset tuomiot viime vuonna paljastuneessa myrkkymaitoskandaalissa. Kaksi syytettyä, jotka olivat osallistuneet Sanlu Group -tehtaassa melamiinia sisältävän, vauvoille syötettävän maitojauhepulverin tuotantoon ja myyntiin, saivat kuolemanrangaistuksen. Melamiini on muovin valmistuksessa käytettävä kemikaali, jota valmistetaan ureasta. Melamiinia löytyi myös Arlan tehtaalla Kiinassa valmistetusta maitojauheesta, ja sitä on tiettävästi löytynyt myös jäätelöstä ja jugurtista. Tehtaan naisjohtaja tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen. Kaikkiaan jutussa on 21 syytettyä.

Kiinan viranomaisten mukaan myrkkymaito olisi aiheuttanut kuuden lapsen kuoleman ja lähes 300 000 ihmisen sairastumisen munuaissairauksiin. Sairastuneiden lasten omaisten mukaan kuolonuhreja olisi kuitenkin todellisuudessa paljon enemmän. Myrkkymaitoskandaalia pidetään todellisuudessa viranomaisten syynä, sillä Kiinassa tuoteturvallisuudesta ei ole huolehdittu asianmukaisella tavalla. Sanlun tapaus tuli tiettävästi ilmi jo viime kesänä, mutta Pekingin olympiakisojen takia se salattiin ja siitä kerrottiin julkisuuteen vasta kisojen jälkeen lokakuussa.

Sairastuneiden ja kuolleiden omaiset olisivat halunneet nostaa vahingonkorvauskanteita rikosprosessissa syytettyjä ja tuoteturvallisuudesta vastaavia viranomaisia vastaan, mutta tämä on evätty. Sairastuneille on luvattu maksaa noin 20 000 euroa vastaava korvaus kullekin, mutta silloin he joutuvat luopumaan kaikista muista korvausvaatimuksistaan.

Kiinan ihmisoikeusrikokset ja Suomi

Tämä ei ole yllättävää, sillä Kiinassa oikeusjärjestelmässä ei toteudu länsimaiseen oikeuteen kuuluva access to justice tai access to court -periaate, eli jokaiselle kuuluva oikeus päästä oikeuksiinsa ja saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Kiinassa tuomioistuimet eivät ole riippumattomia, vaan täysin riippuvaisia maata yksin hallitsevasta kommunistipuolueesta. Tuomarit tekevät niin kuin puoluekoneisto käskee heidän tekevän, muutoin he ovat kohta entisiä tuomareita ja joutuisivat vankeuteen.

Kiinassa ei noudateta ihmisoikeuksia muutoinkaan oikeusprosesseissa. Pitkän kädenväännön jälkeen Kiina suostui vuonna 1998 alekirjoittamaan YK:n kansalaisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan yleissopimuksen, mutta Kiina ei ole vieläkään ratifioinut kyseistä sopimusta! Näin ollen kiinalaisviranomaisten räikeitä ja loppumattomia ihmisoikeusrikoksia ei ole voitu saattaa sanottua yleissopimusta valvovan Genevessä toimivan kansainvälisen elimen tutkittavaksi. Kiinan rikosprosessia koskevat lait ovat muodollista oikeutta, sillä käytännössä niitä ei noudateta. Syytettyjen avustajilla ei ole vapaata oikeutta tavata päämiehiään ja keskustella näiden kanssa, oikeusprosessit eivät ole yleisölle julkisia jne.

Kuolemanrangaistusta käytetään Kiinassa selvästi eniten koko maailmassa. Vuosittain oikeusjutuissa kuolemaan tuomittujen tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta kiinalaisten yliopistotutkijoiden mukaan luku oli esimerkiksi vuonna 2006 noin 8 000. Jotakin kertoo jo se, että Kiinassa kuolemantuomion voi saada 68 eri rikoksesta - myös sellaisista, joissa ei ole käytetty väkivaltaa, kuten myrkkymaitojutun tuomiotkin osoittavat. Kuolemanrangaistuksia annetaan myös veropetoksista, korruptiosta ja huumerikoksista. Suurin osa Kiinan elinsiirroissa käytettävistä elimistä on peräisin teloitetuilta vangeilta.

Mutta vaikka Kiinan ihmisoikeussoikeustilanne on vain huononemistaan huonontunut, Suomen valtio luottaa kiinalaiseen oikeusjärjestelmän ja tässä tarkoituksessa tehnyt virallista oikeudellista yhteistyötä Kiinan kanssa jo toistakymmentä vuotta. Oikeusministeriössä on yksinomaan Kiina-asioita käsittelevä neuvotteleva virkamies - kukaan ei vain oikein tiedä, mitä tuo yhteistyö sisältää. Paperia tietenkin kuluu runsaasti ja virkamiehet ja ministerit matkustelevat ahkerasti edes takaisin. Ensimmäisiä virallisia virkamiesvieraita Kiinassa oli oikeuskansleri Jorma S. Aalto, joka palattuaan kertoi havaintonaan, että Kiinassa on paljon juristeja! Sen jälkeen esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on vierailut ahkerasti Kinassa ja kutsunut kiinalaisia kollegojaan tänne vähän väliä.

Mutta ylivoimaisesti nimekkäin ja ahkerin Kiina-yhteistyötä tekevä tuomari on ollut KHO:n presidentti Pekka Hallberg. Olen kertonut hänen ja presidentti Martti Ahtisaaren yhteisistä Kiinan retkistään kirjassani Korkein oikeus kriisissä (1997). Tämän jälkeen Hallberg on julkaissut kiinankielisen kirjan, joka käsittelee oikeusvaltiota. Helppoahan se on teoriaa moneen kertaan loppuun kalusta teemasta kirjoittaa, mutta ehkä olisi ollut syytä selvittää, toteutuuko oikeusvaltioperiaate Kiinassa tai voisiko se edes toteutua. No, tämä olisi ollut tavallaan nollatutkimus, sillä jokainen toki tietää ja ymmärtää - varmaan myös Pekka Hallberg - että oikeusvaltio voi toteutua ainoastaan yhteiskunnassa, jossa vallitsee mielipiteen vapaus, monipuoluejärjestelmä ja tuomioistuinten riippumattomuus.

Hallberg on tunnettu isäntähahmo, joka tarjoaa vapaaehtoisia palveluksiaan niin Suomen hallitukselle ja sen ministeriöille kuin myös suomalaiselle elinkeinoelämälle ja teollisuudelle. Erityinen tehtäväkenttä Hallbergille onkin avautunut juuri Kiina-ilmiön parissa Nokian ja suomalaisten vientiyritysten maineen ja kasvojen puhdistuksen merkeissä. Tuomarin ja etenkin maan toisen ylimmän tuomioistuimen (KHO) päällikkötuomarille nämä tehtävät eivät tietenkään kovin hyvin sovi - minun mielestäni ne eivät sovi, kun otetaan huomioon Kiinan räikeä ihmisoikeustilanne, lainkaan - mutta siitäkös Hallberg ja hänen "toimeksiantajansa" eli Suomen hallitus ja suomalaiset ja Kiinassa toimivat vientiyritykset vähät välittävät.

Eivätpä ole Pekka Hallbergin oikeusvaltio-opit purreet lainkaan Kiinassa, ja samaa on sanottava koko Suomen oikeusyhteistyöstä Kiinan kanssa, sillä sopimuksen voimassa ollessa Kiinan ihmisoikeustilanne on koko ajan vain pahentunut. Pekingin olympiakisat 2008 eivät tuoneet tilanteeseen helpotusta. Tänään juuri kirjoitettiin mm. Helsingin Sanomien Pekingin kirjeenvaihtajan jutussa, että Kiina on tiukentanut jyrkästi nettisensuuria ja viranomaiset paimentavat 50:tä miljoonaa bloggaajaa. Vankiloissa istuu kuulemma kymmeniä netissä mielipiteensä ilmaisseita kiinalaista. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, sillä toisajattelijoita Kinassa on vangittu ja pidetty kotiarestissa jo aikaisemmin runsaasti.

Esimerkki Kiinan TV-sensuurista: Kun Barack Obama alkoi 20.1. puhua suorana televisioidussa virkaanastujaispuheessaan kommunismista ja fasismista, Kiinan valtiollinen CCTV-kanava katkaisi lähetyksen ja siirsi sen takaisin studioon. Kommunismia ja toisinajattelijoiden vainoa käsitelleet kohdat Obaman puheesta siivottiin myös netissä olleista kiinankielisistä käännöksistä. Sananvapautta ajava Toimittajat ilman rajoja -järjestö totesikin tilanteen kehityksestä: "Olympiatuli on nyt todellakin sammutettu."

Pekka Hallbergin kaltaista näennäistä "valistustyötä" tekevät ja ovat osin jo ennen Pekkaa tehneet Kiinassa toimivat kansainväliset nettifirmat, kuten Microsoft, Yahoo ja Google. Viime vuonna ne laativat oikein yhteiset säännöt ihmisoikeuksien parantamiseksi. Tässä suhteessa yhtiöiden toiminta sentään eroaa edukseen Hallbergin teoriapitoisesta oikeusvaltiokirjasesta. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan tekstiin on kuitenkin tahallaan jätetty porsaanreikiä, joten mikään ei välttämättä muutu. Yhtiöt ovat olleet liikkeellä siksi, että niitä on arvosteltu yhteistyöstä kiinalaisviranomaisten kanssa ihmisoikeusrikkomustapauksissa. Tähän on voinut kuulua esimerkiksi tietojen luovuttaminen yhtiöiden palveluksessa olevista poliittisista aktivisteista.