66. T J Groupin miljonäärit lusimaan "ankaraa" tuomiota (KKO 2009:1)

Suljettuun avolaitokseen...

1. Korkein oikeus tuomitsi 15.1.-09 tämän vuoden ensimmäisellä ennakkopäätöksellään (KKO 2009:1) ohjelmistotalo T J Groupin entisen toimitusjohtajan Jyrki Salmisen ja entisen hallituksen puheenjohtajan Tuomo Tilmanin pörssirikoksista eli törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäyttämisestä sekä kolmesta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta yhteiseen 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Jutussa oli kyse yhtiön helmikuussa 2000 toteuttamasta osakeannista ja -myynnistä, jonka yhteydessä Salminen ja Tilman olivat myyneet omistamiaan yhtiön osakkeita. - Hieman huvittavana piirteenä voidaan mainita, että KKO:n finlex-selosteessa Salmisesta käytetään nimitystä "Kalle A" ja Tilmanista "Tapani B." Luultavasti nimet Kalle ja Tapani ovat herrojen toisia etunimiä.

2. KKO:ssa ei ollut enää kysymys Salmisen ja Tilmanin syyllisyydestä kyseisiin rikoksiin, jotka Helsingin hovioikeus oli jo lukenut heidän syykseen. Salminen ja Tilman tosin valittivat KKO:n myös syyllisyyskysymyksestä ja kiistivät syyllisyytensä rikoksiin, mutta KKO ei halunnut enää ryhtyä tutkimaan syyllisyyttä, vaan rajoitti myöntämänsä valitusluvan rangaistuksen mittaamiseen, menettämisseuraamuksiin sekä T J Groupin maksettavaksi tuomitun yhteisösakon määrään. - T J Group muutti huhtikuussa 2008 nimensä Westend ICT:ksi.

3. KKO toimitti asiassa 22.10.2008 suullisen käsittelyn, joka rajoitettiin koskemaan ainoastaan niitä hovioikeuden tuomion osia ja kysymyksiä, joissa KKO oli myöntänyt valitusluvan. Suullisesta käsittelystä KKO lähetti etukäteen tiedon tietyille lehdille ja muille tiedotusvälineille, mutta suurelle yleisölle asiasta ei tiedotettu, vaikka se olisi käynyt hyvin päinsä KKO:n internet-kotisivujen välityksellä. Valikoitua julkisuutta siis, kuten olen blogissani aiemmin tapauksen johdosta kertonut. KKO:n puheenjohtajana toimi jutussa oikeusneuvos Gustaf Möller ja muina jäseniä olivat oikeusneuvokset Kati Hidén, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Ilkka Rautio, esittelijänä Timo Vuojolahti. Ensi maaliskuun alussa virastaan eläkkeelle siirtyvä oikeusneuvos Eeva Vuori jätti tuomioon omana puumerkkinään eriävän lausunnon, jossa hän vapautti Salmisen ja Tilmanin kokonaan hovioikeuden heille tuomitsemista 7,8 miljoonan euron rikoshyödyn menetyksestä valtiolle.

4. Lyhyesti sanottuna Salminen ja Tilmanin olivat syyllistyneet siihen, että he olivat, saadakseen osakeannissa ja -myynnissä muun muassa piensijoittajilta yhtiön osakkeista mahdollisimman hyvän hinnan, antanet helmikuussa 2000 tahallaan julkistetussa pörssitiedotteessa ja listalleottoesitteessä T J Groupin tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä valheellisia ja harhaanjohtavia tietoja, jotka sitten sitten nostivat yhtiön pörssikurssin rakettimaisesti nousuun. Törkeä sisäpiiritiedon väärinkäyttö toteutui, kun tuomitut helmikuussa 2000 myivät omistamiaan yhtiön osakkeita kumpikin hieman yli 3,5 miljoonaa kappaletta ja toimien tällöin yhtiön edustajina yhtiön laskiessa liikkeeseen uusia osakkeita. Salminen ja Tilman olivat tietoisina siitä, että edellä mainitut pörssitiedotteet ja muut tiedot olivat vääriä ja harhaanjohtavia, käyttäneet osakkeita luovuttaessaan hyväkseen sanottua sisäpiiritietoa.

5. Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2006 hylännyt syytteen törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä kokonaan ja tuominnut Salmisen ja Tilmanin ainoastaan yhdestä

arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta eli tarkemmin sanottuna tulosvaroituksen viivyttämisestä 40 päiväsakon sakkorangaistukseen. Helsingin hovioikeus, jossa juttua myös puitiin pitkissä suullisissa käsittelyissä, sen sijaan tuomitsi vuonna 2007 Salmisen ja Tilmanin kummankin 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kolmesta tiedottamisrikoksesta ja törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä.

6. KKO on perustellut seikkaperäisesti ja hyvin rangaistuksen mittaamista; on aina kiva antaa tunnustusta myös KKO:lle silloin, kun siihen vain on vähänkin aihetta! Ratkaisussa on sanottu olevan kyse linjamuutoksesta, sillä aiemmin pörssirikoksista - näin mittavasta rikoksesta tosin ei ole muistaakseni ennen annettu langettavaa tuomiota - on tuomittu lähinnä vain sakkoa (tiedottamisrikoksista) tai korkeintaan muutaman kuukauden ehdollisia vankeusrangaistuksia; melkoinen osa pörssirikossyytteistä on myös hylätty toteen näyttämättöminä. Vm. jutuista merkittävin on Jippiin johtajia koskeva juttu, joka nyt on hovioikeuden tutkittavana. Suurimpana syynä rangaistusten ankaroittamiseen on vuonna 1999 tapahtunut lain muutos, jolloin vasta vakavimmat pörssirikokset siirrettiin rikoslakiin ja jolloin sisäpiiririkoksen väärinkäytön enimmäisrangaistus samalla nostettiin kahdesta vuodesta neljäksi vuodeksi vankeutta.

7. KKO korosti perusteluissaan Salmisen ja Tilmanin rikosten erityistä suunnitelmallisuutta ja sitä, että he olivat kumpikin yhtiön ylimpiä päätösvallan käyttäjiä. Rikoksilla oli loukattu vakavalla ja piittaamattomalla tavalla arvopaperimarkkinoiden luotettavuutta, ja tekijät olivat osoittaneet erityisen suurta syyllisyyttä. Lisäksi teoilla tavoiteltu ja saatu taloudellinen hyöty oli ollut erittäin suuri. Osakeannilla ym. saatiin rahaa yhtiöön 237 miljoonaan, joista kummankin tuomitun eli Salmisen ja Tilmanin saama potti oli 60 miljoonaa euroa mieheen, yhteensä siis 120 miljoonaa euroa.

8. Mainituista rikoksista, siis törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä ja kolmesta tiedottamisrikoksesta tuomittava yhteinen rangaistus olisi lain mukaan voinut olla enintään 7 vuotta vankeutta; ensiksi mainitusta rikoksesta lain mukaan tuomittava maksimirangaistus on 4 vuotta vankeutta. Tuskin koskaan rikoksesta tuomitaan korkeinta mahdollista rangaistusta - elinkautinen vankeus tietysti poikkeuksena - mutta selvästi korkeampi rangaistuskin kuin nyt tuomittu 2 v 4 kk olisi kuitenkin ollut mahdollinen. Tähän nähden hieman ihmetyttää, että syyttäjä vaati KKO:ssa hovioikeuden tuomitseman 2 vuoden rangaistuksen korottamista vain puolella vuodella eli 2 vuoteen 6 kuukauteen; tämän hovioikeuden puheenjohtajana toiminut laamanni Iiro Kartano olisi tuominnut ehdottomana, mutta hän jäi hovioikeuden äänestyksessä vähemmistöön.

9. Tuomioistuin ei ole kuitenkaan sidottu syyttäjän rangaistusvaatimuksen määrään, joten KKO olisi voinut tuomita enemmän kuin nyt tuomitut 2 v 4 kk vankeutta; jutun esittelijä ehdottikin rangaistukseksi kummallekin syytetylle 3 vuotta vankeutta. Jos ja kun syytettyjen syyllisyys oli, kuten KKO totesi, "erityisen suuri", teot "erityisen suunnitelmallisia" sekä tavoiteltu hyöty "erittäin suuri", niin rangaistukseksi olisi aivan hyvin voitu määrätä vaikkapa 4-5 vuotta vankeutta. Täytyy myös muistaa, että Salminen ja Tilman ovat ensikertalaisia, joten he joutuvat istumaan vain puolet nyt tuomituista rangaistuksista, siis vain 1 vuoden ja 2 kuukautta.

10. Toisaalta täytyy muistaa, että tuomittavien rangaistusten tulee olla yhdenmukaisia ja samanpituisia vastaavanlaisista rikoksista yleensä ja aikaisemmin tuomittujen rangaistusten kanssa. Tässä tapauksessa vain ei ole mitään selvää mittapuuta, johon rangaistuksia voitaisiin verrata. KKO:n mukaan sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä tulisi tuomita samanpituisia rangaistuksia kuin esimerkiksi törkeistä petoksista ja törkeistä veropetoksista, koska näiden rikosten rangaistusasteikko on sama kuin törkeän sisäpiiritiedon väärinkäytön rangaistusskaala. Mutta ovatko nyt tuomitut rangaistukset sitten linjassa muista vastaavista talousrikoksista tuomittujen rangaistusten kanssa? Vaikea sanoa, koska talousrikokset, joita tehdään kyllä runsaasti ja joista jotkut tulevat myös ilmi, ovat käytännössä laadultaan hyvin erilaisia.

11. Mutta jos on uskominen asiantuntijaa eli talousrikoksista 2000-luvun alkupuolella tuomittua Kari Uotia, niin Salmisen ja Tilmanin nyt saamat rangaistukset ovat kyllä lievempiä mihin Kari (ja tietenkin myös Jussi) Uoti tuomittiin vuonna 2001. Uotin veljeksillehän mätkäistiin Helsingin hovioikeuden tuomiolla vuonna 2001, Karille 6 vuotta ja Jussi 5 vuotta 8 kuukautta vankeutta rikoksista, joilla saatu hyöty jäi paljon pienemmäksi kuin Salmisen ja Tilmanin rikoshyöty. Tämä todetaan myös Kari Uotin omassa blogissa 15.1.-09. Toki Uotit tuomittiin lukuisista - rikoksia oli vuoden 2001 tuomiossa toistakymmentä - eri rikoksista, joissa oli kyse törkeistä veropetoksista, velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksista. Myös ns. pankkirikosoikeudenkäynneissä, jotka olivat Kari Uotin mielestä poliittista teatteria, tuomittiin aika säännöllisesti rangaistuksia, jotka hipoivat 7 vuotta vankeutta eli lain salimaa maksimia, vaikka taloudelliset intressit olivat niissä vain murto-osa T J Groupin juttuun verrattuna.

12. Tuiki tavallisesta pankkiryöstöstä, jossa tekijä komentaa pankkivirkailijaa rahat tai henki -periaatteella aseella uhaten, tuomitaan usein kahden vuoden ylittäviä vankeusrangaistuksia myös ensikertalaisille, vaikka ase osoittautuisikin todellisuudessa starttipistooliksi tai leikkiaseeksi. Samana päivänä kun julkisuudessa kerrottiin T J-miljonääreille tuomituista "hirveän ankarista" rangaistuksista, voitiin lehdestä lukea, miten Växjön käräjäoikeus Ruotsissa oli tuominnut suomalaisen pankkiryöstäjän 4 vuodeksi vankeuteen; tekijä oli karauttanut autollaan pankin ikkunoiden läpi pankkisaliin ja anastanut raahaa noin 100 000 euron arvosta jääden kohta kiinni ryöstösaaliin löytyessä pakoauton tavaratilasta.

13. Ulkomailla tuomitaan T J Group -jutun kaltaisista pörssirikoksista yleensä aina kovempia rangaistuksia. USA:n Enron-juttu, jossa pääsyytetty sai muistaakseni 25 vuoden pituisen vankeusrangaistuksen, oli tietysti eri suurusluokkaa. Suurin piirtein samaa suurusluokkaa oli sitä vastoin esimerkiksi USA:ssa vuonna 2007 ratkaistu Teleyhtiö Qwest Communicationin sisäpiiririkosta koskeva juttu, jossa firman ex-toimitusjohtaja Joseph Nacchio oli tuomion mukaan saanut rikoshyötyä 52 milj. dollaria eli reilut 35 miljoonaa euroa; Salminen ja Tilmanhan nettosivat 60 miljoonaa euroa mieheen, joista sumista tosin vain 7,8 miljoonaa kumpikin tuomittiin korvaamaan rikoshyötynä valtiolle. Nacchio tuomittiin vankeuteen yli 6 vuodeksi, minkä lisäksi hän joutuu vankeusrangaistuksen jälkeen olemaan vielä 2 vuotta ehdonalaisessa vapaudessa. Tuomari perusteli tuomiotaan toteamalla, että syytetyn rikokset kertovat "kaiken kattavasta ahneudesta." Vankeusrangaistuksen lisäksi Nacchio tuomittiin maksamaan sakkoa lähes 19 miljoonaa dollaria. - Onhan siinä aivan erilainen rangaistus mitä Salminen ja Tilman saivat vastaavanlaisista tekosistaan KKO:ssa! Hyvä sentään, ettei olla Kiinassa, sillä siellä samanlaisista rikoksista langetetaan helposti vankeutta jopa eliniäksi.

14. KKO:ssa oli kyse myös rikoshyödyn menettämisestä. Kuten sanottu, Salminen ja Tilman nettosivat teostaan 60 milj. euroa mieheen, ja syyttäjä vaati hovioikeudessa heidän tuomitsemistaan menettämään rikoshyötynä valtiolle kumpikin reilut 48 milj. euroa. Hovioikeus tuomitsi menetettävän rikoshyödyn määräksi kummankin osalta 7,8 miljoonaa euroa, KKO:ssa syyttäjä vaati näiden summien korottamista. KKO ei muuttanut tältä osin hovioikeuden tuomiota. Eri mieltä ollut oikeusneuvos Vuori olisi vapauttanut tuomitut kokonaan sanotusta menettämisseuraamuksesta katsoen, että osakeannissa ja -myynnissä osakkeita hankkineilla saattaa olla oikeus saada mainittujen rikosten johdosta korvausta sellaisista vahingosta, joka rikoslain mukaan estäisi hyödyn tuomitsemisenmenetetyksi. KKO:n enemmistö oli vm. asiasta eri mieltä ja katsoi, ettei se seikka, että Salmista ja Tilmania sekä T J Groupia vastaan on tuomioistuimessa vireillä ainakin osittain nyt po. rikoksista johtuvia vahingonkorvausvaatimuksia, estä hyödyn tuomitsemista menetetyksi.

15. Rikoshyödyn arvioinnissa oli lähtökohtana, että osakkeiden vahvistetusta myyntihinnasta vähennetään se määrä, jonka osakkeiden ostajat todennäköisesti olisivat osakkeista merkintähetkellä maksaneet, mikäli heillä olisi ollut tuolloin käytettävissään samat tiedot yhtiön tuloksesta ym. seikoista kuin yhtiön johdolla. Kurssin muutokseen ovat lisäksi vaikuttaneet monet muutkin seikat kuin po. valheelliset ja harhaanjohtavat tiedot, mikä myös otettiin rikoshyödyn määrää arvioitaessa huomioon. Joka tapauksessa voidaan arvioida, että tuomitun rikoshyödyn määrä jäi melko alhaiseksi ja että tuomituille jäi itselleen vielä monta miljoonaa markkaa kipurahoja. - Taisipa rikos sittenkin kannattaa!

16. KKO korotti T J Groupin maksettavaksi hovioikeudessa tuomitun 50 000 euron yhteisösakon 100 000 euroon. Sen sijaan KKO hovioikeuden tavoin hylkäsi syyttäjän vaatimuksen T J Groupin velvoittamisesta menettämän rikoshyötyä valtiolle. Hovioikeudessa syyttäjä oli vaatinut yhtiöltä rikoshyötynä valtiolle lähes 40 milj. euroa, KKO:ssa enää 6. milj. euroa. Tämäkin vaatimus hylättiin siksi, että tuo summa olisi kaatanut nykyarvoltaan enää neljän miljoonan arvoisen yrityksen - nykyiseltä nimeltään siis Westend ICT - mikä taas olisi lisännyt osakkeenomistajien menetyksiä.

17. Niin siis jutussa kävi, ja kohtapuolin tuomitut passitetaan rangaistuksia suorittamaan; virallisessa tuomioistuinkielessä ei nykyisin puhuta enää rangaistuksen "kärsimisestä" vaan ainoastaan sen "suorittamisesta." No, mistään suuren luokan kärsimysnäytelmästä ei taida loppujen lopuksi olla kyse, sillä tuomitut joutunevat olemaan suljetussa laitoksessa vain kotvan aikaa, minkä jälkeen heidät siirretään - jos ovat käyttäytyneet hyvin - loppuajaksi avolaitokseen. Sieltä käsin voi sitten vaikkapa jatkaa bisnesten harjoittamista; Salmisenhan on kerrottu julkisuudessa menestyvän nykyisin hyvin kiinteistöbisneksen parissa. Ja kuten jo totesin, tuomitut rangaistukset puolitetaan ensikertalaisten osalta, joten Salminen ja Tilman joutuvat olemaan kiven sisässä vain 1 vuoden ja 2 kuukautta, loppuajan rangaistuksesta he ovat ehdonalaisessa vapaudessa.

18. Mutta miksi Helsingin käräjäoikeus ei vuona 2006 nähnyt syytettyjen touhuissa mitään rikollista - vähäistä tiedottamisrikkomusta lukuun ottamatta? Tätä ihmeteltiin aikanaan monella eri taholla eikä varmaankaan vähiten syyttäjälaitoksessa. Käräjäoikeuden vapauttavan tuomion perusteluja pidettiin hätkähdyttävinä, sillä käräjäoikeus katsoi, että vuosituhannen vaihteen internet-huumassa ei ollut oikeastaan mitään merkitystä, kertoiko pörssiyhtiö tuloksensa oikein vai väärin, eikä sijoittajien päätöksiin vaikuttanut sekään, oliko yhtiön tulos tappiollinen vai voitollinen. Monet piensijoittajat eivät edes lukeneet antiesitteitä lainkaan, todisteltiin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeuden vapauttava tuomio nojautui selkeästi siihen, mitä syytettyjen "huippuasianajajista" koostuva puolustus käräjäoikeudelle vakuutti.

19. Käräjäoikeuden käsittely oli kyllä sangen perusteellista, sillä jutulle oli varattu yhteensä 21 istuntopäivää - enemmän kuin esimerkiksi vuotta aiemmin käydylle Bodomin murhaoikeudenkäynnille. Syytettä ajoi kolme syyttäjää, joista kaksi oli valtakunnansyyttäjänvirastosta. Syytettyjen avustajien palkkilaskut nousivat ennätyssummiin -toisen pääsyytetyn advokaatin palkkilaskun määrä taisi olla miljoonaan euron verran. Päätyessään vapauttavaan tuomioon käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuului kaksi virkatuomaria (laamanni Kauko Huttunen ja käräjätuomari Kari Lappi) sekä neljä lautamiestä, velvoitti valtion korvaaman syytettyjen oikeudenkäyntikuluista pääosan. Myöhemmin hovioikeus kuitenkin alensi reippaasti advokaattien veloittamia palkkioita.

20. Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen totesi KKO:n tuomion jälkeen, että käräjäoikeuden tuomio joutui häpeään (HS 16.1.-09) mainiten käräjäoikeuden puheenjohtajan Kauko Huttusen oikein nimeltä. Näin voidaan varmaan oikeutetusti sanoa ilman, että kyse olisi "tuomion moittimisesta." Pietiläisen mukaan oikeusministeriön pitäisi nyt vakavasti harkita, tarvitaanko talousrikossyyttäjien lisäksi erikoiskoulutettuja talousrikostuomareita. "Arvopaperimarkkinarikokset ovat mutkikkaita ja vaikeita, mutta tuomioistuinlaitos ei saa muistuttaa lauantain lottoarvontaa,"kirjoitti Pietiläinen.

21. Toki tuomarikuntaa on jo lähes 20 vuoden ajan koulutettu pikkuhiljaa talousrikosjuttujen saloihin. Olen itse suhtautunut hieman skeptisesti tuomarikunnan jatko- ja täydennyskoulutukseen, sillä olen voinut nähdä, miten tehotonta se voi käytännössä olla ja miten kevyesti monet tuomarit koulutuksen suhtautuvat. Minusta nuo talousrikosjututkaan evät lopulta ole niin kovin ihmeellisiä ja sellaisia, etteikö tuomari niistä selviäisi ilman kummempaa erikoistumistakin. Paljon riippuu tuomareiden asenteista ja asennoitumisesta sanottuihin juttuihin niin kuin juttuihin yleensäkin. Kyse on tältäkin aiemmin tässä blogissa puhutusta tuomarin ammattitaidosta ja sen oma-aloitteisesta kehittämisestä sekä ammattietiikasta.

22. Tuomareiden osallistumista välimiestehtäviin on perusteltu usein - KKO:ssa esim. ex-presidentti Olavi Heinosen suulla - sillä, että toimiessaan kaupallisissa riidoissa yritysten valitsemina välimiehinä tuomarit hankkivat sellaista erityisosaamista, jota he tarvitsevat myös tuomioistuimissa ratkaistavissa jutuissa, mutta jota ei useinkaan saa pelkästään tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä. Tämä voi pitää osin paikansakin, vaikka tuntuu kyllä hieman oudolta, jos esimerkiksi KKO:n nykyisistä välimiestuomareista Mikko Tulokas ja Gustaf Möller, jotka ovat kumpikin jo reilusti yli kuusikymppisiä, tarvitsisivat edelleen välimiesoikeuksista saatavaa lisäoppia liike-elämän juttuihin, joihin he ovat perehtyneet jo kymmenien vuosien ajan välimiehinä toimiessaan! Kyllä tuo kouluttautumisaspekti taitaa olla ainakin näiden "välimieskunkkujen" ja luultavasti monien muidenkin välimiestuomareiden kohdalla hieman kyseenalainen pointti.

23. Välimiesjutuista voi tarttua tuomariin sellaista bisnesajattelua, joka ei ehkä aina ole pelkästään hyväksi hänen varsinaista päätyötään ajatellen. Esimerkiksi T J Groupin jutussa käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut, nyt jo eläkkeelle siirtynyt laamanni Kauko Huttunen tunnetaan ahkerana ja aika usein käytettynä välimiehenä yritysten välissä riidoissa. Voidaan pohtia, olisiko Huttunen tämän kokemuksen ja välimiesjutuista häneen kenties tarttuneen bisnesajattelun perusteella omaksunut T J Groupin jutussa syytettyjen huippuadvokaattien hellimän ja oikeudelle tuputtaman näkemyksen, jonka mukaan 2000-luvun vaihteen internet-huumassa ei todellakaan ollut mitään merkitystä sillä, kertoiko pörssiyhtiö tiedotteissaan tuloksensa ja tilansa oikein vai väärin. No, tuskinpa tästä nyt kuitenkaan ainakaan yksinomaan oli kysymys, vaikka hieman kyllä ihmetyttää, että käräjäoikeus meni näin "helppoon,", sillä varmaan jutun kolme syyttäjää puolestaan tekivät parhaansa torjuakseen puolustuksen sanotun perustelun. Niin tai näin, kannattaisi joka tapauksessa joskus pohtia - myös KKO:ssa - mihin kaikkeen tuomareiden välimiesoikeudelliset kokemukset ja heidän yhteydenpitonsa yrityksiä edustaviin asianajajiin voivat johtaa.

24. Nähtäväksi jää, miten KKO:n antaman T J Groupin jutun ratkaisu ja rangaistuksen mittaamisesta antamat oikeusohjeet vaikuttavat jatkossa. Helsingin hovioikeus alkanee kohtapuolin käsitellä ns. Jiippii- juttua, jossa yhtiön entistä johtajistoa syytetään myös lukuisista talousrikoksista, mm. juuri törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä. Tätäkin juttua käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2007 pitkään ja hartaasti eli kuukausikaupalla 2-3 syyttäjän, lukuisten huippuasianajajien ja käräjäoikeuden laajennetun kokoonpanon voimin. Ja yllätys, yllätys: myös tässä jutussa käräjäoikeus hylkäsi marraskuussa 2007 antamallaan tuomiolla kaikki syytteet ja vapautti syytetyt väitetyn rikoshyödyn menettämisseuraamuksesta. Tätäkin tuomiota ihmeteltiin eri tahoilla kovasti, ja etenkin jutun syyttäjät olivat kovasti pettyneitä tuomioon ja valittivat kipin kapin hovioikeuteen. Valtakunnan ylin syyttäjä Matti Kuusimäkikin oli vähällä polttaa päreensä kritisoidessaan julkisuudessa tuomiota ja manatessaan tuomarikunnan heikkoa osaamista talousrikosjutuissa. - Kun syytteet Jippii-käräjistä hylättiin, lankesi valtiolle maksettavaksi syytteistä vapautettujen vastaajien oikeudenkuluina arvonlisäveroineen noin 2 miljoonaa euroa.