tiistai 27. tammikuuta 2009

68. Poliisille virkasyyte Kauhajoen koulusurmaajan aseesta


1. Kauhajoen koulusurma-asia oli viime syksynä tämän blogin seuratuimpia asioita. Kouluampuja Matti Saari surmasi tiistaina 23.9.2008 koulunsa Kauhajoen ammattikorkeakoulun tiloissa yhdeksän koulun oppilasta, yhden opettajan ja ampui lopuksi itsensä. Kirjoitin samana päivänä asiasta blogissani otsikolla "Poliisin hirveä virhearvio Kauhajoella." Olen sen jälkeen käsitellyt tai sivunnut koulusurmia vielä seitsemässä kirjoituksessani, ks. etenkin 25.9. (Koulusurmat ja poliisin vastuu), 30.9. (Koulusurmat; pitäisikö poliisiministerin erota?) ja 11.12 (Koulusurmat syyteharkintaan).

2. Uutisen kuultuani tuli heti mieleeni, että olikohan asianomainen poliisimies menetellyt virheellisesti, kun hän ei ollut surmapäivää edeltävänä eli maanantaina 22.9. päivänä Matti Saarta puhuteltuaan määrännyt otettavaksi surma-asetta Saaren hallusta. Kauhajoen poliisi oli saanut yleisövinkin Saaren holtittomasta aseen käytöstä ja hänen internetissä julkaisemistaan ammuskeluvideoista jo edellisen viikon perjantaina, jolloin poliisipartio kävi myös Matti Saaren asunnolla tavoittaakseen Saaren; Saari oli kuitenkin ehtinyt jo poistua viikonlopuksi kotiseudulleen. Yleisövihjeeseen johti surmakoulun läheisyyteen tuotu hautakynttilä, joka kiinnitti sivullisen huomiota. Poliisi eli juuri nyt syytteen saanut komisario puhutteli Saarta maanantaina 22.9., mutta ei peruuttanut aseen hallussapitolupaa eikä määrännyt asetta otettavaksi pois Saarelta. Kauhajoen poliisi oli myöntänyt Saarelle määräaikaisen aseluvan elokuussa eli vain runsas kuukausi ennen koulusurmia.

3. Sisäministeriö, jonka poliisiosastolla ja ministerillä on vastuu aselupien myöntämiskäytännöstä, aikoi ensin tutkia itse poliisin menettelyn, mikä olisi ollut tietenkin virhe, koska asiassa voitiin epäillä rikosta, jolloin asian tutkinta lain mukaan kuluu syyttäjälle. Valtakunnansyyttäjänvirasto määräsi kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman esitutkinnanjohtajana selvittämään poliisin menettelyä ampuma-aseen hallussapidon osalta. Esitutkinta kesti odotettua kauemmin ja valmistui 8.12.2008. Esitutkinnassa Saarta 22.9. puhutellut komisario kiisti syyllistyneensä virkavelvollisuuden rikkomiseen. Esitutkinnassa kuultiin yhteensä 25 todistajaa ja selvitettiin mm., millaista aineistoa Saari oli pannut internettiin ennen surmatekoja.

4. Kun esitutkintakynnys "syytä epäillä rikosta" kuitenkin edelleen ylittyi, poliisi toimitti esitutkinta-aineiston syyteharkintaa varten apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeelle, joka suoritti syyteharkinnan. Syyteharkintakin kesti yllättävän kauan, sillä vasta tänään 26.1. valtakunnansyyttäjänvirasto tiedotti asiasta. Kalske on määrännyt nostetavaksi syytteen komisariota vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kalskeen mukaan kyseinen poliisimies, siis komisario (mies- tai naispuolinen, tätä emme tiedä), on menetellyt huolimattomasti, kun hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa ottaa ase pois Matti Saarelta ennen traagisia surmatöitä. Kalskeen yle-uutisille kertoman mukaan komisariolla olisi ollut perusteet aseenkantoluvan peruuttamiseen. "Oli tiettyä määrää videoita - ja olisi ollut vielä vähän enemmänkin, jos ne olisi tutkittu," sanoo Kalske.

5. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei itse aja syytetä, vaan syytteen ajamista koskevan syytemääräyksen on saanut Pirkanmaan johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen. Juttu käsitellään epäillyn rikoksen tekopaikkakunnan alioikeudessa eli Kauhajoen käräjäoikeudessa. Istuntopäivää ei ole vielä määrätty. Syytemääräys, joka sisältää syytteen, ja jutun oikeudenkäyntiasiakirjat tulevat salassa pidettäväksi säädettyjä tai määrättäviä asiakirjoja lukuun ottamatta julkisiksi, kun asia on ollut esillä käräjäoikeuden suullisessa ja käsittelyssä. Lehtitietojen mukaan komisario kiistää edelleen syytteen, hän työskentelee tällä hetkellä Seinäjoen poliisilaitoksella. Tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai varoitus (RL 40:10).

6. Päätös syytteen nostamisesta komisariota vastaan on tietenkin paikallaan oli jutun lopputulos sitten mikä tahansa. Tällaiset rikosepäilyt on syytä käsitellä julkisessa oikeudenkäynnissä eikä missään kirjallisessa käsittelyssä; vrt. Helsingin HO:ssa vireillä olevaa juttua syyttäjä ja pääministeri Matti Vanhanen vs. Susan Ruusunen ym. Tämä on tärkeätä, ettei syntyisi epäilyjä mielivallasta tai viranomaisten suosimisesta. Toisaalta on syytä muistaa, että syytteen nostaminen tarkoittaa vain sitä, että komisarion syyllisyydestä on todennäköisiä syitä. Tuomitsemiskynnys on astetta korkeammalle, sillä langettavan tuomion antaminen edellyttää täyttä näyttöä eli korkeamman asteen todennäköisyyttä syyllisyydestä. Syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes tuomioistuin on mahdollisesti todennut hänet syylliseksi.

7. Myös aselupien myöntämiskäytännöstä vastaavan sisäministeriön poliisiosaston samoin kuin sisäministerin toimet olisi syytä selvittää (ks. esimerkiksi blogiani 30.9. "Pitäisikö poliisiministerin erota"). Ministeriön olisi tullut kiristää käsiaseiden lupakäytäntöä ja antaa sitä tarkoittavat uudet ohjeet lupien myöntämisestä jo välittömästi vuonna 2007 sattuneen Jokelan koulusurmatapauksen jälkeen. Mutta mitään ei tapahtunut, vaan vaadittiin vielä toinen koulusurma Kauhajoella ennen kuin ministeriö heräsi, antoi kiireesti uudet ohjeet ja ryhtyi valmistelemaan uutta ampuma-aselainsäädäntöä.

8. Jos vastaavanlaiset koulusurmat olisivat tapahtuneet jossakin muussa Länsi-Euroopan maassa, olisi sisäministeri kantanut poliittisen vastuunsa jo ensimmäisten koulusurmien jälkeen ja eronnut virastaan. Mutta Suomessa sisäministeri Holmlund istuu virassaan vielä toisen koulusurmatapauksen kuin tatti, siis ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eivätkä kansanedustajat ja laillisuusvalvontaviranomaiset reagoi mitenkään. On selvää, että jos heti Jokelan koulusurmien jälkeen 2007 lupakäytäntöä olisi tiukennettu ja lupien myöntämisestä olisi annettu ohjeet, ei Kauhajoen verilöylyä olisi päässyt tapahtumaan.

9. Tämän päivän Ilta-Sanomissa aselupahallinnon ylin virkamies, sisäministeriön hallitusneuvos Jouni Laiho hurskastelee - omaa ja ministeriönsä vastuuta ilmeisesti peitelläkseen - sanomalla, että Matti Saaren "poikkeavaan käytökseen olisi heti pitänyt puuttua, vaikka sitä ei ole suoranaisesti kirjattu lupapäätökseen." Niin olisikin, mutta syytetyn puolustus tulee varmaankin käräjillä vetoamaan siihen, että ministeriön lupaohjeet olivat muun muassa tässä kohdin puutteelliset ja käytäntö oli päässyt sen takia muodostumaan yleisesti täysin lepsuksi. Kauhajoen komisario toimi ohjeiden mukaisesti, todennee puolustus.

10. Eduskunnan oikeusasiamiehen ja/tai oikeuskanslerin tulisi vihdoin ryhdistyä ja ottaa kysymys sisäministeriön virkavastuusta koulusurmien ja aselupakäytännön johdosta selvitettäväkseen. Vai odottelevatko nämä korkeat laillisuusvalvojat kenties asiasta tehtävää kantelua? Kyllä sellainen voidaan tehdä ja pitääkin tehdä, jolleivät ylimmät laillisuusvalvojat halua tai rohkene omasta aloitteestaan puuttua asiaan. Eihän korkeiden virkamiesten ja ministerin vastuuta voi toki jättää tällaisessa asiassa selvittämättä.

11. Lähetin blogikirjoitukseni 30.9. ("Pitäisikö poliisiministerin erota") huvikseni tiedoksi kymmenkunnalle kansanedustajalle, joista suurin osa on juristeja. Ajatukseni oli testata, herättäisikö kirjoitukseni minkäänlaista keskustelua tai edes huomiota. Tulos oli laiha, sillä vain kaksi kyseisistä kansanedustajista vastasi viestiini. Toinen oli kotikaupunkini edustaja Päivi Räsänen (kd), joka ei puuttunut itse kysymykseen lainkaan, vaan ainoastaan ihmetteli "mielenkiintoista" blogiani. Toinen oli Jacob Söderman, joka tuntui olevan kovasti innoissaan ja lupasi varmasti, että hän kyllä "hoitaa asian" eli ottaa asian ryhmässään ja julkisuudessa puheeksi. Mutta siihen asia jäi Södermaniltakin: mihinkään toimiin hän ei ole ryhtynyt eikä edes käsitellyt asiaa internetissä omassa blogissaan tai päiväkirjassaan. Poliittisen vastuun ja virkamiesten virkavastuun selvittäminen ei tunnu siis lainkaan kiinnostavan kansanedustajia.

12. Kansanedustaja Päivi Lipponen sanoi tänään 27..1. iltapäivällä antamassaan tiedotteessa vastuiden kääntyneen päälaelleen, jos aseen hallussapidosta ratkaisun tehnyt poliisi saatetaan ainoaksi vastuunkantajaksi Kauhajoen koulusurmissa. Lipposen mukaan Kauhajoen koulusurma on tutkittava pohjia myöten ja selvitettävä vastuukysymykset. Näin suuressa onnettomuudessa on kyse koko organisaation vastuusta, toteaa Lipponen.

Päivi Lipponen on aivan oikeassa myös siinä, että hallitus ei korjannut Jokelan koulusurmien jälkeen lainsäädäntöä eikä poliisin ohjeistusta. Vasta Kauhajoen surmien jälkeen hallitus alkoi toimia. Miksi toimeen ei tartuttu heti Jokelan murhenäytelmän jälkeen, kysyy Lipponen Kauhajoen koulusurmassa vastuu on vietävä organisaation huipulle, eikä asiaa voida laittaa yksittäisen poliisin syyksi.

13. Aivan hyviä huomioita ja kannanottoja Päivi Lipposelta! Mutta tätä samaahan minä olen "toitottanut" blogissani heti Kauhajoen murhenäytelmän jälkeen moneen otteeseen, perusteellisimmin 30.9. julkaistussa kirjoituksessani "Pitäisikö poliisiministerin erota." Siinä kirjoitin myös sisäministeriön aselupakäytännöstä ja - hallinnosta vastaavien virkamiesten virkavastuun pikaisesta selvittämisestä. Mutta mitään ei ole tapahtunut.

Mutta miksi kansanedustajat eivät sitten ole tehneet minkäänlaista virallista aloitetta Päivi Lipposen vasta nyt esille ottamasta koko organisaation vastuun selvittämisestä? Siihenhän heillä olisi ollut aikaa neljä kuukautta. Muta kaikki ovat vaienneet. Ehkä lokakuun kunnallisvaalien läheisyys aiheutti sen, että näin arkaan ja kaikkia järkyttäneeseen asiaan ei haluttu tarttua ennen vaaleja. Mutta vaalien jälkeenkään yksikään kansanedustaja ei ole puuttunut asiaan ennen Päivi Lipposen tämänpäiväistä tiedotetta. Todella hämmästyttävää piittaamattomuutta tärkeän asian selvittämisestä ja korkeiden virkamiesten ja asianomaisen ministerin tekemisistä.

7 kommenttia:

Asser Salo kirjoitti...

Ymmärrän hyvin, että Matti Saaren aseluvan peruuttamatta jättänyttä komisariota vastaan nostetaan syyte - silti se on mielestäni hyvin vastenmielistä.

En tunne aselainsäädäntöä niin hyvin, että osaisin arvioida, onko jutussa ollut aihetta peruuttaa Matti Saaren aseen hallussapitolupa ampuma-aselain 5:67 §:n mukaisesti.

Tämä asia tulee kai kuitenkin esikysymyksenä ratkaistavaksi rikosprosessissa, koska muuten ei kai voida ottaa kantaa virkavelvollisuuden tuottamukselliseen rikkomiseen.

Olisin kuitenkin taipuvainen säännöksen sanamuotojen perusteella katsomaan, että pelkästään nettivideoiden perusteella Matti Saaren tuskin voidaan katsoa "rikkoneen lupaehtoja" tai osoittaneen sellaista "piittaamattomuutta ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevien säännösten noudattamisessa", että lupa olisi ollut perusteltua peruuttaa.

Matti Saarta ei pelkästään kyseisten videoiden perusteella voitane "omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi" pitää sopimattomana pitämään hallussaan ampuma-asetta. Tai ainakaan minä en voi. Muut voivat olla - ja ehkä ovatkin - eri mieltä.

Mutta sittenkin:

Matti Saarihan olisi oletettavasti voinut, vieläpä uskottavalla tavalla, selittää, että teki videot vain "rehvastellakseen kavereille" tai silkkaa ajattelemattomuuttaan. Jos Matti olisi vielä vaikuttanut katuvaiselta, niin luullakseni komisario olisi voinut päästää hänet varoituksella.

Muutenhan aseita voitaisiin "yleisövihjeiden" perusteella ruveta keräämään pois jokaiselta hirviporukan ukolta, joka peijaisissa innostuu vetämään jahtikaveria turpaan. Tai toimimaan jollakin muulla tavalla, joka ilmentää yhteiskunnanvastaista ja asosiaalista mielenlaatua.

Toki Matti Saari teki sen, mitä teki, mutta tätä myöhempää tapahtumainkulkua ei kai tuomari saa harkinnassaan ottaa huomioon - niin vaikeaa kuin se onkin.

Tosiasia on, että tässä taidetaan vaatia vastuuseen väärää miestä. Kysymys ei mielestäni ole ensinkään oikeudellisesta vastuusta, vaan poliittisesta ja moraalisesta vastuusta, kuten blogisti toteaa. En nyt lähde osoittelemaan tahoja, joiden tämä vastuu tulisi kantaa -mutta tuo komisario on kyllä tapahtuneeseen sittenkin kaikkein vähiten syyllinen.

Mutta toisaalta, kun vuorikiipeilijä luiskahtaa rotkoon, niin kuolinsyyksihän voidaan tietysti, tapahtumainkululle vääryyttä tekemättä, määritellä se viimeinen harha-askel.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ampuma-aselakiin ja sen tulkintaan joudutaan jutussa tietenkin ottamaan ensimmäiseksi kantaa.
Samoin sisäministeriön poliisille aseluvista antamiin ohjeisin.

Syyttäjä Kalske ainakin piti TV-haastattelussaan ko. pykälän sisältöä selvänä; hänen mukaansa poliisille ei olisi jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin aseluvan peruuttaminen ja aseen poisottaminen.

Itse ajattelin niin, että varmaan myös Kauhajoen poliisi oli tietoinen vuotta aiemmin tapahtuneista Jokelan koulumurhista ja siitä, että myös Jokelassa tekijä oli esitellyt itseään ja aseen käyttöään internetiin panemissaan viesteissä.

Tällöin hälytyskellojen olisi kyllä pitänyt alkaa soida Kauhajoen poliisin päässä. Kauhajoki ei ole, sen tiedän kokemuksesta, niin "syvää etelää" (Pohjanmaalla), että poliisi ei olisi tullut ajatelleeksi asiaa Jokelan kannalta.

Hälytyskellot soivatkin kauhajokisen poliisipartion päässä, sillä hehän lähtivät heti perjantaina yleisövinkin saatuaan tavoittamaan Matti Saarta tämän asunnolta, ja ainakin eräiden kuvausten mukaan poliisit olivat olleet valmiita tarvittaessa jopa rynnäköimään sisälle Saaren asuntoon. He pitivät asiaa siis vakavana.

Mutta maanantaina Saarta puhutellut komisario oli ilmeisesti niin "ymmärtäväinen", ettei halunnut ottaa asetta Saarelta, koska mies oli saanut aseen hallussapitoon luvan vasta reilua kuukautta aikaisemmin.

Kalskeen puheista sai sen käsityksen, että komisariolla olivat Saaren ammuntavideot käytössään ja että asiaan olisi voitu saada selvyyttä vielä muista videoista, jos niin olisi haluttu. Mutta tätä ei katsottu tarpeelliseksi.

TV:ssä esitettiin joku vuosi sitten näytelmä "Liian paksu perhoseksi." Olisiko nyt ollut kyseessä tapaus "liian kiltti poliisiksi" - ainakin aseluvista päättäväksi poliisiksi?

No, tuomioistuinhan tuon syyllisyyskysymyksen aikanaan sitten ratkaisee.

OIkeastaan merkillisintä koko asiassa on edelleen se passiivisuus, jolla päättäjät eduskuntaa ja hallitusta myöten ovat suhtauneet poliisin ylimmän johdon vastuuseen Kauhajoen verilöylyn johdosta. Ja sitten on tietenkin tuo sisäministerin poliittinen vastuu, jonka kaikki tuntuvat nyt autuaasti unohtaneen.

Päivi Lipponen sentään vaati tänään antamassaan tiedotteessa - kuten olen blogiin tekemässäni lisäyksessä kertonut - vastuukysymyksen perinpohjaista selvittämistä koko poliisiorganisaation sisällä.

Anonyymi kirjoitti...

Valtakunnansyyttäjänvirasto käy omaa oikeudenkäyntiään tiedotusvälineissä ja muokkaa asenteita. Mikä muu tarkoitus voi olla perustella noin laajasti salassa pidettävää syytettä julkisuudessa. Herää epäilys myös siitä, onko blogisti tässä asiassa salajuonessa tuon suureelisen nimen omaavan helsinkiläisen viraston kanssa pohjalaista komisariota vastaan. Toivottavasti Kauhajoen tuomari malttaa odottaa oikeudenkäyntiä ennenkuin ryhtyy mielessään muodostamaan päätöstä.

Komisario olisi voinut halutessaan peruuttaa ampuma-aseluvan, ja hallinto-oikeus olisi ilmeisesti kumonnut päätöksen. Ampuma-aselain luvanhaltijalle sopimattomalla käyttäytymisellä ymmärretään perinteisesti juopumuspidätyksiä jne. Väliaikaiseen haltuunottoon perusteena 'esineitä käytetään väärin' taikka 'luvan peruuttaminen on laitettu virelle' olisi ollut mahdollisuus. Tämän jälkeen olisi suoritettu poliisitutkinta MS:n edellytyksistä olla ampuma-aseluvan haltija. Epäilen, olisiko tämän jälkeenkään ollut edellytyksiä peruuttaa MS:n lupaa.

Toivottavasti syytteessä on ymmärretty ampuma-aselain systematiikka eikä syyte siten perustu ajatukselle siitä, että komisarion olisi pitänyt tehdä jotain lain vastaista välttyäkseen syytteeltä.

Valitettavasti syyte voi perustua siihenkin, että syyttäjä ei ymmärrä syyteharkinnassa olevasta asiasta riittävästi ja syyttää varmuuden vuoksi. Mikäli tuomari ei ymmärrä asiasta sen enempää, syntyy kiusaus tuomita syytteen mukaan. Asia on näin valmis. HO:ssa hätä ei pakene ja KKO:n tunnemme.

Kauhajoki -asiassa odotan mielenkiinnolla selvitystä siitä, tunkeutuiko poliisi riittävän ajoissa rakennukseen vai viivyteltiinö siinä aiheetta.

Anonyymi kirjoitti...

Kysymys blogin lukijoille:

Suomessa kohistaan, että käsiaseet pitää kieltää. Niitä pidetään vaarallisina, koska ne ovat niin helppoja kuljettaa mukana paikkoihin, joissa aseilla ei ole laillista käyttötarkoitusta. Ravintoloissa tiedän asiakkaiden taskusta silloin tällöin löytyneen näitä käsiaseita.

Tavanomaisia käsiaseita pienempiä aseita ovat taskuaseet, joihin luvan saaminen lain mukaan on miltei mahdotonta. Nyt kuitenkin olen kuullut, että eräässä läänissä olisi näitä taskuaselupia myönnetty useammasta poliisilaitoksesta vastoin lakia.

Sitten kysymys:
Pitäisikö näiden virheellisesti lupia myöntäneiden virkamiesoikeudellinen vastuu toteuttaa
a)heti vai
b) vasta sen jälkeen, jos joku näillä aseilla sattuu jotain laitonta tekemään?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vai epäilee anonyymi minun olevan salajuonessa VKSV:N kanssa! No, jo aikoihin eletty! Aiemmin minun on aina epäilty olevan ikään kuin sotajalalla VKSV:a vastaan, koska olen usein kritisoinut tuon viraston toimintaa ja joskus sen yksittäisiä ratkaisujakin.

Syytemääräys, joka sisältää syytteen, tulee julkiseksi vasta oikeudenkäynnissä, joten emme tiedä vielä sen sisältöä. Kalskeella oli kuitenkin oikeus tiedottaa pääkohdat syytteen sisällöstä jo nyt, se oli normaalin käytännön mukaista.

Käsittääkseni poliisilla olisi ollut oikeus peruuttaa ainakin väliaikaisesti Saaren aselupa ja ottaa ase hänen hallustaan väliaikaisesti, kunnes asia olisi tarkemmin selvitetty. Tästä syytteessä on ilmeisesti kyse.

Tuomioistuin ratkaiskoon kaikessa rauhassa tapauksen, ja sen päätökseen meidän kaikkien on tyytyminen.

Asser Salo kirjoitti...

Toinen anonyymi nosti esiin mielenkiintoisen pointin VKSV:n edustajan esiintymisestä medioissa. Vertailun vuoksi todettakoon, että asianajajien tapaohjeet (40 § 2 mom.) kieltävät asianajajia käyttämästä julkisuutta hyväkseen päämiehensä asialle otollisen mielipiteen luomisessa.

Mutta onhan tässä kysymys yhteiskunnallisesti merkittävästi asiasta - aivan kuten Karalahti-jutussakin. Siinähän syyttäjät, aivan vain julkisuusperiaatetta pyyteettömästi toteuttaakseen, lähettivät viran puolesta tiedotusvälineille kuvan, jossa käyttörikoksesta syyttämättä jätetty Karalahti istuu jauhepussin vieressä.

Härskiä olisi tietysti ajatella, että käyttörikoksen syyttämättä jättäminen olisi ollut pelkkä prosessitaktinen keino saada kuva julkiseksi ja tiedotusvälineiden levitettäväksi ennen varsinaista oikeudenkäyntiä. (Julkisuuslain 6:24.1, 3-kohdan mukaanhan esitutkinta-aineisto tulee pääsääntöisesti julkiseksi, kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta.)

Tällainen menettely olisi tietysti moraalitonta, eivätkä suomalaiset syyttäjät tietenkään toimi näin moraalittomasti. Eiväthän?

Tällaiseen mahdollisuuteen ei tietenkään viitannut AVKS Kalskekaan, joka asiaa koskevan kantelun ratkaisi (10.4.2008). Kalske katsoi, aivan lainmukaisesti, että syyttäjät eivät olleet menetelleet virheellisesti katsoessaan kuvan tulleen julkiseksi. Kuitenkin näiden olisi tullut pidättyä kuvan oma-aloitteisesta julkistamisesta, koska se oli omiaan vaarantamaan syyttömyysolettaman ja välittömyysperiaatteen(?!) toteutumista oikeudenkäynnissä.

Nii-in. Tarkoitus -julkisuuden täysimääräinen toteuttaminen- oli tietysti pelkästään hyvä, mutta keino ehkä vähän ongelmallinen. Voihan olla, että tiedotusvälineet julkaisevat saamansa kuvan ja tulevatkin leimanneeksi vastaajan syylliseksi jo ennen oikeudenkäyntiä. Mikä ei tietenkään ole ollut syyttäjien tarkoitus.

Syyttäjiä ohjaavan, kirjoittamattoman ja VKSV:n ratkaisukäytännössään kehittämän "hyvän syyttäjätavan" kanssa tämän menettelyn ei tietenkään katsottu olevan minkäänlaisessa ristiriidassa.

Ilmankos tuon tavan kehittämisestä osaltaan vastaava AVKS Kalske nyt antaakin julkisuuteen melko yksityiskohtaisia lausuntoja ilman minkäänlaisia pidäkkeitä.

Siitä, että vastaava menettely luultavasti toisi varoituksen vastapuolen asianajajalle, ei tietenkään voida tehdä mitään johtopäätöksiä siitä, miten syyttäjälaitoksen kakkosmiehen -ja muidenkin syyttäjien- tulisi julkisuudessa esiintyä. Kuten ei tietenkään siitäkään, että Kalskeen lausunnot voivat olla omiaan leimaamaan vastaajan syylliseksi ennen oikeudenkäyntiä.

Vielä tuota ampuma-aselakia kommentoidakseni, sisäministeriön ohjeet löytyvät PDF-muodossa verkostakin. Googlella ne löytää hakusanoilla "aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet". Niitä sopii jokaisen käydä vilkaisemassa.

Ainakaan minusta ampuma-aselain 67 § ja sen soveltamisohjeet eivät ole kovinkaan yksiselitteiset. Komisario voisi ainakin väittää, että kysymykseen tulisi kieltoerehdys(RL 4:2 §). No, nähtäväksi jää, vedotaanko siihen - ja jos vedotaan, hyväksytäänkö väite.

Anonyymi kirjoitti...

Aika inhaa, että ainoa toimenpide virallisen Suomen taholta on sen komisaarion syyttäminen.

Tarinahan voi tässä mennä vielä niinkin, että jos komisaario tuomitaan, niin siitä tulee sitten se ainoa toimenpide, mitä kouluampumisesta seurasi.

Laajamittaista toimenpiteiden pakoilua ilmassa. Ettei vaan tehdä nyt ainoaa syntipukkia siitä komisaariosta.