lauantai 3. tammikuuta 2009

61. Seksinostosta tuomittu oikeusneuvos jatkaa tuomarina

Bangkokin Calypso Cabaret show´ssa esiintyy kauniita "naisia"...

1. 20-vuotias lukiolaispoika tuomittiin maaliskuussa 2005 Tukholman käräjäoikeudessa vankeuteen miespuolisen seksikumppaninsa ryöstöstä. Poliisi löysi nuorukaisen kännykästä useiden hänen seksiasiakkainaan olleiden miesten puhelinnumeroita ja intiimejä seksiviestejä. Seksin ostaminen on ollut kriminalisoitu Ruotsissa kauemmin kuin Suomessa, jossa sanottu laki tuli voimaan 1.10.2006. Ruotsin poliisi päätti selvittää niiden miesten henkilöllisyyden, jotka olivat ostaneet seksiä 20-vuotiaalta.

2. Nuorukainen oli kaupitellut seksipalveluitaan homoseksuaalien internet-keskustelufoorumilla, jossa oli vuoden 2005 ollut seuraavanlainen ilmoitus: "Nuori himokas kundi tahtoo tapaamista Tukholmassa, veloitan palveluksistani." Ilmoitukseen vastasi nimimerkki Leif 59 GamlaStan, ja miehet pääsivät pian sopimukseen seksuaalista kanssakäymisestä, joista Leif lupasi maksaa 500 kruunua per kerta. Osoittautui, että Leifiksi itsensä esitellyt mies oli oli Ruotsin Korkeimman oikeuden eli Högsta domstolenin jäsen, oikeusneuvos (justitieråd) Leif Thorsson.

3. Esitutkinnassa Thorssonin epäiltiin ostaneen seksiä kyseiseltä nuorukaiselta ainakin neljä eri kertaa vuoden 2005 tammi- ja helmikuun aikana. Näin kertoi kyseinen nuorukainen itse poliisille. Thorsson itse tunnusti vain yhden seksinostotapauksen, vaikka myönsikin antaneensa pojalle rahaa pari kolme kertaa. Oikeusneuvosta vastaan ei kuitenkaan koskaan esitetty edes syytettä käräjäoikeudessa. Thorssonin asianajaja Tomas Nilsson otti nimittäin esitutkinnan jälkeen yhteyttä jutun syyttäjään (Guntra Åhlund) ja ilmoitti, että hänen päämiehenä oli valmis tunnustamaan yhden tapauksen, jossa hän oli rikkonut seksinostolakia.

4. Thorssonin suostumuksen mukaisesti syyttäjä päätti, että asia voidaan käsitellä kokonaan kirjallisessa rangaistusmääräysmenettelyssä (strafföreläggande), jolloin siis syytettä ei nosteta eikä juttua viedä käräjäoikeudessa pidettävään julkiseen ja suulliseen oikeudenkäyntiin. Näin tapahtui ja oikeusneuvos Thorson välttyi julkiselta oikeudenkäynniltä. Toukokuussa 2005 vahvistetulla rangaistusmääräyksellä Leif Thorsson tuomittiin seksipalveluiden ostamisen kieltävän lain rikkomisesta 50:een 845 kruunun suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 42 250 kruunua. Rangaistusmääräyksestä ei saa valittaa, joten päätös sai heti lainvoiman.

5. Rangaistusmääräysmenettelyssä ei voitu ottaa kantaa virkamiehen mahdolliseen viraltapanoon. Saiko Leif Thorsson sitten jatkaa tuomarin virassaan? Thorsson, joka jäi huhtikuussa 2005 virkavapaalle oikeusneuvoksen virastaan, ilmoitti julkisuudessa olevansa rikkeensä johdosta kovasti pahoillaan ja ottavansa vastuun tapahtuneesta. Ruotsissa on voimassa kaikkia virkamiehiä koskeva kurinpitojärjestelmä, jonka mukaan rikokseen tai moitittavaan käyttäytymiseen syyllistynyt virkamiehelle ja siten myös tuomarille voidaan määrätä tapauksen vakavuusasteista riippuen erilaisia sanktioita, kuten esimerkiksi huomautus, palkanalennus tai vakavimmissa tapauksissa jopa viraltapano. Vakinaisen tuomarinviran haltija voidaan kuitenkin erottaa virastaan vain jos hän rikoksen tai vakavan tai toistuvan virkavelvollisuuden rikkomisen johdosta on osoittautunut ilmeisen sopimattomaksi virkaansa. Oikeusneuvosta koskevan kurinpitomenettelyn käynnistäminen edellyttää, että oikeuskansleri tekee asiasta esityksen Högsta domstolenille.

6. Leif Thorssonin tapauksessa oikeuskansleri Göran Lambertz päätti 25.5.2005 kuitenkin olla käynnistämättä Thorssonia vastaan kurinpitomenettelyä. Thorsson sai siis pitää virkansa, eikä hän vastaan kohdistettu muitakaan kurinpitoseuraamuksia. Oikeuskansleri Lambertz mainitsi päätöksensä perusteluissa, että kyseinen rikos oli tosin heikentänyt luottamusta Thorsonia kohtaan, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että hänen pitäisi määrätä menettämään virkansa. Lambertz vetosi siihen, että rikos ei ollut törkeä ja kyse oli vain yhdestä tapauksesta; tosin Thorssonia oli esitutkinnassa epäilty 4-5 samanlaisesta tapauksesta.

7. Oikeusneuvos Thorsson palasi siis virkavapaalta nopeasti töihin, mutta aluksi hänen ei ilmeisesti tapauksesta nousseen kohun vuoksi annettu osallistua varsinaiseen tuomitsemistyöhön, vaan hänet valittiin kahdeksi vuodeksi jäseneksi arvostettuun lakineuvostoon (lagrådet), johon kuuluu kerrallaan kaksi jäsentä korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja jonka tehtävänä on antaa lausuntoja hallituksen valtiopäiville antamista lakiesityksistä. (Suomessa samaa tehtävää hoiti aiemmin erityinen laintarkastuskunta, joka kuitenkin lakkautettiin viitisentoista vuotta vuotta sitten).

8. Oikeuskansleri Lambertsin päätöksen tultua julki Högsta domstolenin silloinen puheenjohtaja - Ruotsin korkeimmassa oikeudessa ei ole presidentin virkaa kuten Suomessa - nyt jo eläkkeelle siirtynyt oikeusneuvos Bo Svensson antoi 25.5.2005 Svenska Dagbladetille lausunnon, jossa hän puolusti kollegaansa. Svenssonin mukaan Thorssonin rikos ei ollut vakava. Thorssonin tekoa voitiin Svenssonin mukaan pitää jopa myönteisenä sikäli, että Thorsson oli saanut sen johdosta "syvällistä tietoa kyseistä asiasta." Sanatarkka sitaatti: "Tvärtom kan man ju säga att han har djupat kunskaper i ämnet." Oikeusneuvos Svenssonin mukaan yhteiskunnan pitäisi ymmärtää, että miehet tarvitsevat seksiä ja että vanhempien miesten voi olla usein vaikeaa saada seksiä menemättä huoran luokse.

9. Kun sanotusta lausunnosta syntyi lehdistössä pienoinen häly, Svensson ilmoitti pahoittelevansa lausuntoaan siltä osin kuin hän oli puhunut Thorssonin tietoisuuden syventymisestä. Svensson selitti, että sanotulta osin hänen lausumassaan oli kyse vain harmittomasta göteborgilaisesta hirteishuumorista.

10. Oltuaan kaksi vuotta tavallaan "reservissä" eli lakineuvoston jäsenenä Thorsson palasi 1.9.2007 takaisin varsinaisiin tuomitsemistehtäviinsä Högsta domstolenissa. Tuomioistuimen nykyinen puheenjohtaja Johan Munck selitti lehdistölle, että Thorssonin tapaus oli kyllä onneton, mutta lain mukaan Thorsson sai itse päättää asiasta, jolloin hän oli ilmoittanut haluavansa jatkaa virassaan.

11. Leif Thorsson on syntynyt vuonna 1945 ja hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1974. Hänet nimitettiin Högsta domstolenin jäseneksi vuona 1994, mitä ennen hän toimi asianajajana. Thorsson, jota on pidetty yhtiöoikeuden erityisasiantuntijana, on tunnettu välimies, joka on toiminut mm. Tukholman Kauppakamarin välimiesinstituutin puheenjohtajana. Thorssonille on myönnetty 1998 oikeustieteen kunniatohtorin arvo Tukholman yliopistossa.

12. Näin siis rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa. Toden totta, jos Suomen KKO:ta ravisteli vuonna 1997 tapaus Eeva Vuori, niin kyllä ruotsalaisetkin juristit ja välimiesveljet osaavat huolehtia omista kollegoistaan! Eihän sitä nyt tällaisten pikkujuttujen vuoksi lähdetä kaveria viemään julkiseen oikeudenkäyntiin saati sitten erottamaan virastaan, eipä tietenkään! Oikeusneuvos ja tunnettu välimieshän oli, kuten Bo Svensson avoimesti paljasti - vain syventänyt aihetta koskevaa tietoisuuttaan, josta saattoi myöhemmin koitua suurta hyötyä koko arvovaltaiselle Högsta domstolenille! Ettei vain Ruotsin HD:ssa olisi käytössä erityinen, tietysti vain epävirallinen, "jäsenkiintiö" Thorssonin kaltaisille veijareille! Olisiko Thorssonin tapauksen käsittely julkisuudelta piilossa johtunut kenties siitä, että muutoin ruotsalaiset olisivat voineet saada tietoonsa lisää samanlaisia paljastuksia lainkäytön "ylätasoilta"?

13. Mainittakoon, että hieman ennen oman seksijuttunsa paljastumista Thorsson toimi puheenjohtajana Högsta domstolenin jaostossa, joka alensi mm. lapsen seksuaalista ahdistelua sisältävän rikoksen tekijälle hovioikeudessa tuomittua rangaistusta, vaikka syyttäjä oli vaatinut korkeimmassa oikeudessa kyseisen rikosnimikkeen muuttamista vakavammanlaatuiseksi ja rangaistuksen korottamista.

14. Luultavasti aika monet (ainakin miespuoliset) ylioikeus- ja muutkin tuomarit eri maissa - myöskin Suomessa - ovat aikoinaan ostaneet sekä koti- että ulkomailla seksiä ainakin silloin, kun sitä ei vielä oltu säädetty rangaistavaksi teoksi, joten tässä valossa Leif Thorssonin tapausta ei voitane pitää kovin merkillisenä; homoseksin osto toki vaikuttaa meistä heteroista ymmärrettävästi "normaaliseksin" ostoa likaisemmalta puuhalta. Mutta se Thorssonin tapauksessa oli omituista, että juttua ei haluttu viedä julkiseen oikeudenkäyntiin, vaan tapaus piti käsitellä julkisuudelta piilossa täyskirjallisessa menettelyssä.

15. Suomessakin on jo kauan ollut käytössä kirjallinen rangaistusmääräysmenettely, jossa käsitellään ja ratkaistaan varsinkin erilaisia liikennerikosasioita (L 692/1993). Tavalliset rattijuopumustapaukset ja muut senkaltaiset rikosjutut on kyllä aiemmin viety aina käräjille suulliseen ja julkiseen käsittelyyn. Vuonna 2006 Suomessa tuli kuitenkin voimaan uusi ROL 5a luku, joka mahdollistaa aika vakavienkin rikosjuttujen kirjallisen ja ei-julkisen käsittelyn käräjäoikeudessa. Kirjallisessa menettelyssä voidaan ratkaista rattijuopumusten ja törkeiden rattijuopumustapausten lisäksi myös tavalliset pahoinpitelyjutut, varkaussyytteet ja muut senkaltaiset rikosasiat. Myös seksipalvelujen ostamisrikokset (RL 20:8a ja 8b) voidaan käsitellä ja ratkaista kirjallisessa menettelyssä, jos vain syytetty on tunnustanut tekonsa ja suostunut asian käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä.

16. Syyttäjä voi toki harkintansa mukaan viedä tällaiset jutut vaihtoehtoisesti myös normaaliin suulliseen käräjäoikeuskäsittelyyn. Mutta ehkä on niin, että kun on kyse korkeiden tai vaikkapa vain "puolikorkeiden" virkamiesten töppäyksistä, syytetyn puolustus pyytää useimmiten asian käsittelyä kirjallisessa menettelyssä ja useimmiten näihin pyyntöihin myös suostutaan. Noin kuukausi sitten entinen poliisiylijohtaja Markku Salminen tuomittiin rattijuopumuksesta sakkoon juuri käräjäoikeuden kirjallisessa menettelyssä. Kirjallisessa menettelyssä syytetty voidaan tuomita sakon ohella ehdottomaan vankeusrangaistukseen aina yhdeksään kuukauteen asti.

17. Jos kirjallinen menettely on virkamiehille ja julkkiksille usein pelastus kiusalliselta julkisuudelta, niin tavallisia nuoria ihmisiä, jollaisia rikoksista syytetyt usein ovat, ei sitä vastoin kohdella po. suhteessa mitenkään silkkihansikkailla. Lakiin otetun nimenomaiseen määräyksen mukaan kirjallista menettelyä saadaan nimittäin käyttää ainoastaan, kun syytetty on teon tehdessään ollut täysi-ikäinen. Alle 18-vuotiaat syytetyt joutuvat siten aina käräjille "häpeämään", ellei heidän lieviä tekosiaan sitten käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä. Sanoisin, että tämä ei vaikuta kovinkaan tasa-arvoiselta käytännöltä - onkohan tätäkään kysymystä oikein loppuun asti lainsäätäjän toimesta harkittu?

18. Ruotsiin ja kaikkiin muihinkin maihin verrattuna Suomen laissa on selkeä puute sikäli, että tuomareille ei ole säädetty minkäänlaista kurinpito- tai valvontamenettelyä. Tuomaria ei voida tuomita kurinpitoseuraamukseen - varoitus, palkanalennus yms. - esimerkiksi silloin, kun hän tekee rikoksen, käyttäytyy virassaan sopimattomasti, ryhtyy juopottelemaan, ei hoida virkaansa asianmukaisesti jne. Tuomareita, toisin kuin muita virkamiehiä, koskee Suomessa ns. erityinen virassapysymisoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa tuomari voidaan erottaa virastaan ainoastaan tuomioistuimen rikosjutussa antaman tuomion perustella sellaisen rikoksen johdosta, josta on laissa säädetty seuraamukseksi viraltapano. Kyse on tällöin RL 40 luvussa kriminalisoiduista törkeimmistä virkarikoksista (lahjuksen ottaminen, virka-aseman väärinkäyttäminen, tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen) sekä sellaisista "tavallisista" rikoksista, joista tuomari tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi. Kun esimerkiksi seksipalvelun ostamisesta säädetty maksimirangaistus on kuusi kuukautta tai, jos kyseisiä palveluita ostetaan nuorelta, yksi vuosi vankeutta, ei tuomaria uhkaisi Leif Thorssonin tapauksen kaltaisessa jutussa Suomessa viraltapano eikä myöskään mikään kurinpitoseuraamus.

19. Suomessa on kyllä pohdittu viimeisten 10-20 vuoden aikana erilaisissa komiteoissa ja toimikunnissa tai työryhmissä moneen otteeseen tuomareita koskevan kurinpito- tai valvontajärjestelmän säätämistä. Olin itse mukana laajassa tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomiteassa, joka vuonna 2003 jättämässään mietinnössä (KM 2003:3 s. 453) ehdotti tuomareita koskevan valvonta- ja kurinpitojärjestelmän perustamista. Tämän jälkeen asetettu uusi toimikunta kuitenkin jälleen kerran katsoi, ettei sanottuun uudistukseen ole aihetta.

20. Mistähän tämä oikein mahtaa johtua? Olisiko syynä se, että kielteisen kannan ottaneiden toimikuntien jäsenistön enemmistö on aina koostunut tuomareista?

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tarkoitat "julkisilla" oikeudenkäynneillä seksuaalirikoksissa?

Nykyisin Suomessa vähänkään seksuaalisuuteen vivahtavat jutut määrätään salaisiksi 40:ksi, useimmiten 60 vuodeksi. Julkista on vain tuomiolauselma.

Syyttäjät panevat vielä paremmaksi: Syyttämättäjättämispäätöksen suljetun kuoren päällä lukee, että asia on salassapidettävä, kunnes kaikkien asianosaisten kuolemasta on kulunut 50 vuotta. Jos käy niin, että asianomistaja on pieni lapsi, joka elää satavuotiaaksi, asia tulee julkiseksi noin 150 vuoden kuluttua.

Jälkeläistemme jälkeläiset voivat sitten tutkia, millaista oikeudenkäyttöä on harjoitettu.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lähtökohtaisesti suullinen oikeudenkäynti on julkinen, vain laissa mainituissa poikkeustapauksissa tuomioistuin voi julistaa joko asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä viran puolesta, että suullinen käsittely toimitetaan kokonaan tai tarpeellisilta osin yleisön läsnä olematta. Näin voidaan menetellä mm. silloin, kun asiassa esitetään arkaluonteisia tietoja tai asiakirjoja henkilön yksityiselämään tai terveydentilaan liittyvistä seikoista.

Laki ei siis edellytä, että seksuaalirikosta koskevien juttujen käsittelyt olisivat aina ja kaikilta osin ei-julkisia.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos nopeasta yöllisen kommentin kommentista, kun satun vielä olemaan hereillä.

Vastauksesi on truismi. Siinä ei oteta kantaa siihen, että käytännössä 99 prosenttia (oma valistunut arvaus) seksijutuista on nykyisin salaisia - määrä on kasvanut rajusti viime vuosina.

Toisaalta viime aikoina tuomioistuimet ovat ruvenneet laatimaan julkisia selosteita ns. arkaluontoisista jutuista, jolloin asianomistajien yksityisyyden suoja on turvattu. Se ei poista sitä, että merkittävätkin - lainkäytön seuraamisen kannalta - jutut voivat jäädä salaisiksi. Käräjäoikeuksissa asian ratkaisee käytännössä yksittäinen tuomari.

Vanhana oikeus- ja rikostoimittajana en muista yhtään tapausta, että salaamispäätös olisi muuttunut hovissa tai KKO:ssa. Eipähän siihen ole valitusoikeuttakaan ulkopuolisilla.

Anonyymi kirjoitti...

Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta on tarjolla sama (max 6 kk) rangaistus. Jutusta katkeaisi terä ilman rikosnimikettä.

Anonyymi kirjoitti...

Seksinoston kieltäminen on tällainen moraaliinvalvontaan perustuva laki, jolla ei ole selvästi Ruotsissakaan laajaa kannatusta kansan parissa. Seksiähän siis ostettiin täysi-ikäiseltä?

Kyseessä on siis siitä, että laittomaksi on määrätty teko jota eivät kaikki pidä tuomittavana.

Tämä tapaus on siis tulkittava niin, että rikkomusta on pidetty niin vähäisenä, että seuraamukset olisivat kohtuuttomia. Ongelma on pohjimmiltaan lainsäätäjän ja kansan (mukaanlukien tuomarit) erilaisissa moraalikäsityksissä.

Anonyymi kirjoitti...

Oliko niin, että Ruotsissa rangaistavan seksinoston tunnusmerkistö on meikäläistä väljempi? Meillähän rangaistavaa on vain osto parituksen uhrilta. Tällaisen tunnusmerkistön täyttymisen arviointi on tekijälle aika hankalaa etukäteen, baaritiskillä olemme kaikki euroopanomistajia, mitä merkkejä pitäisi osata tunnistaa?Mutta periaate on terve: annetaan turvaa suojaa tarvitseville eikä tehdä pelkästä tarpeessaolosta rikosta.

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa olettaisi seksipalveluja ostavan oikeusneuvoksen eroavan, jos tieto ostamisesta tulisi julkisuuteen. Itsekin tiedän erään 'ison tuomarin' moista harrastelleen. Aina saatuani tietooni hänen osallistuneen hölmöön päätökseen ajattelen, pitäisikö kävellä päätoimittaja Mika Lahtosen puheille. Varmasti jossain vaiheessa v-kynnys nousee tarpeeksi, jotta läväytän tietoni pöytään. KKO ei välttämättä menetä jäsentä, mutta puoliso saattaa pistää ko. oikeusneuvoksen kävelemään.

Kahden poliisimiehen osalta Helsingin käräoikeus pääsee käsittelemään seksinostoasiaa. Kiinnostaa tietää:
- onko käytetty omaa vai työnantajan viestintävälinettä naisen löytämiseksi ja yhteydenpidossa häneen?
- onko naiselle kerrottu oikein poliisisedän olevan asialla?
- onko akti tapahtunut omalla vai peräti työnantajan ajalla?

Toivottavasti blogisti hankkii asiaa koskevat asiakirjat ja pitää meidät muut tilanteen tasalla siitä, mitkä ovat oikeat faktat asiassa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Leif Thorssonin äiti Inga Margarete Thorsson (1915-1994) oli tunnettu sosialidemokraattinen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi mm. Ruotsin Israelin suurlähettiläänä. Leif T. nimitettiin oikeusneuvoksen virkaan 1994, jolloin Ruotsissa oli vallassa demarihallitus.

Ruotsin oikeuskansleri Göran Lambertz (s. 1950), joka päätöksellään pelasti Thorssonin mahdolliselta viraltapanolta, oli nuoruudessaan kiihkeä sosialidemokraatti ja puolueen nuorijärjestön (SSU) aktiivinen jäsen. Häntä on kuvattu maininnalla "mannen med den röda portföljen". Tämä perustuu siihen, että opiskeluaikanaan Lambertz tuli tunnetuksi siitä, että hän kantoi yleensä aina mukanaan punaista salkkua osoittaakseen kunnioitustaan sosialidemokraattiselle puolueelle. Demarihallitusten toimesta Lambertz eteni oikeusministeriön lainvalmisteluosaston päälliköksi ja vuonna 2001 hänestä tehtiin sitten oikeuskansleri.

Lambertz herätti muutama vuosi sitten Ruotsissa suurta huomiota väittämällä, että Ruotsin oikeuslaitos on syyllistynyt lukuisiin oikeusmurhiin, ts. useissa tapauksissa syytön olisi tuomittu tuomioistuimessa rangaistukseen. Oikeuskanslerin väitteet on kuitenkin osoitettu lähes kaikissa ilmoitetuissa tapauksissa perättömiksi.

Muutoinkin Lambertzia on arvosteltu siitä, että hän on yrittänyt oikeuskanslerina kampittaa nykyisin hallitusvallassa olevaa sinistä allianssia ja sen lakiesityksiä ja -uudistuksia, koska Lambertzin väripaletista löytyy yhä vieläkin ainoastaan punaväri.

Rikosoikeuden professori Madeleine Leijonhufvud on väittänyt, että Lambertz toimi vuonna 2005 perustuslain vastaisesti päättäessään olla saattamatta kysymystä Leif Thorsson viraltapanosta Högsta domstolenin ratkaistavaksi. Professorin mukaan päätösvalta asiassa kuului Ruotsin perustuslain mukaan yksin korkeimmalle oikeudelle, joten oikeuskanslerin olisi tullut, kun Thorsson oli tuomittu rikoksesta, viedä kysymys viraltapanosta sellaisenaan Högsta domstolenin ratkaistavaksi. Lambertz ei siis olisi saanut "pysäyttää" asian etenemistä korkeimpaan oikeuteen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ruotsissa seksin ostokielto on kriminalisoitu laajemmin kuin Suomessa. Ruotsissa kielto, josta säädetään nykyisin brottsbalkenin 6 luvun 11 §:ssä, koskee seksipalvelusten ostamista (köp av sexuell tjänst) yleensä; rangaistukseksi on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

Suomessa on sen sijaan kriminalisoitu ensiksikin seksin ostaminen parituksen tai ihmiskaupan uhrilta. Tästä rikoksesta - seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö - voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta (RL 20:8).

Suomessa on kuitenkin rangaistavaa myös seksipalvelujen ostaminen nuorelta eli 18 vuotta nuoremmalta henkilöltä. Rangaistus voi olla tällöin sakoa tai vankeutta enintään yksi vuosi (RL 20:8a).

Jossakin maissa on kielletty myös seksin myyminen. Norjassa tuli vuoden 2009 alusta voimaan samanlainen seksinostolaki kuin Ruotsissa.

Asser Salo kirjoitti...

Oikeuskansleri Lambertzille pisteet siitä, että uskalsi käynnistää keskustelun rikosasioiden oikeudenkäyntien ongelmista, eikä jäänyt roolinsa vangiksi, käsittelemään silkkihansikkain poliitikkoja ja viranomaisia.

Näkyy idealismi kukoistavan kiivaana muillakin kuin Asserilla, joka ei sentään nimimerkistään huolimatta omaa minkäänlaisia vasemmistosympatioita.

Lambertzin puolustukseksi on vielä sanottava, että hän ei tyytynyt esittämään yksilöimättömiä väitteitä, vaan asetti sentään ryhmän tutkimaan rikosasioissa myönnettyjä tuomionpurkuja sekä syitä, jotka ensiprosessissa johtivat virheellisiin tuomioihin.

Vaikka tutkimuksessa (Felaktigt dömda, vuodelta 2006) on nähtävissä tiettyä jälkiviisautta, on kuitenkin arvokasta, että näistä asioista keskustellaan. Ja mielenkiintoista, että erityisesti poliittisesti sitoutumaton (?), riippumaton tuomarikunta nousi takajaloilleen kritiikistä.

Oikeustieteilijöistä kritiikkiä Lambertzin ryhmän työtä kohtaan esittivät mm. tässäkin keskustelussa mainittu, eritoten seksirikostutkijana ansioitunut Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori Madeleine Leijonhufvud sekä työtoverinsa, prosessioikeuden professori Christian Diesen.

Diesenin kritiikki saattoi kuitenkin johtua ainakin osaksi siitä, että "palo oli väärin sammutettu". Tutkijaryhmän työtä johti näet tuolloinen mediaoikeuden (!) professori ja rikosoikeuden dosentti, nykyinen Ruotsin oikeusasiamies Hans-Gunnar Axberger. (Oikeampi mies hommaan olisi tietysti ollut todistusoikeustutkija Diesen itse.)

Lambertz on toki sittemmin ryvettänyt itsensä aika pahasti, esimerkiksi juuri tuossa Thorssonin tapauksessa.

Lambertz ei myöskään katsonut aiheelliseksi syyttää kiihotuksesta kansanryhmää vastaan erään tukholmalaisen moskeijan väkeä, kun nämä myivät juutalaisvastaista vihapropagandaa. Lambertzin mukaan Ruotsiin emigroituneiden muslimien kiistatta antisemitistiset lausumat oli nähtävä kontekstissaan - osana Lähi-Idän kriisiä. (Toisaalta Lambertz suhtautui kielteisesti Muhammad-pilakuvien julkaisemiseen.)

Jep jep.

Mutta tuo puuttuminen rikosoikeudenkäyntien ongelmiin ei liene ollut millään tavalla sidoksissa väitettyihin vasemmistosympatioihin, vaan kuten todettua, rohkea veto.

Suomessakin olisi varmasti tilausta tuollaiselle selvitykselle - enkä nyt tarkoita sitä Demlan Oikeusmurha-selvitystä, joka vähin äänin haudattiin.

Ehkäpä blogisti voisi - kun esimerkiksi kollega Havansilla pitää kiirettä koulu-uhkaajien runnuttamislainsäädännön parissa - ryhtyä selvittämään rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn ongelmia - sitä, mistä syystä tuomionpurkuja on myönnetty ja miten rikosjuttujen oikeudenkäyntiä voitaisiin väärien tuomioiden ehkäisemiseksi kehittää edelleen?

Asser Salo kirjoitti...

Vielä Madeleine Leijonhufvudista:

Täti on mielipiteiltään kuin vanhan hyvän ajan, siis 1930-luvun Etelä-Pohjanmaan, iikolli ainakin. Linkistä sopii käydä kurkistelemassa Madden kriminaalipoliittisia linjanvetoja:

http://blog.sexualpolitik.se/2007/05/09/bisarrt-resonemang-att-leijonhufvud-inte-langre-haller-sig-till-juridiken-har-vi-vetat-lange/

On hienoa, että niinkin liberaalissa ja pluralistisessa yhteiskunnassa kuin Ruotsissa löytyy tällaisia yhteisönsä eettisiä tukipilareita.

Vaikka sivustolla ei case Thorssonia sivutakaan, olettaa sopii, että Maddella on varmasti vankkumaton mielipide siitä, millainen rangaistus Leifille tulisi sekä ihmisen että Jumalan lakeja rikkovasta rietastelustaan langettaa. Ja se on luultavasti jotakin aivan muuta, kuin mihin Ruotsin KKO parhaimmillaankaan pystyy.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kerroin vain Lambertzin asettaman toimikunnan Ruotsissa saamasta kriittisestä vastaanotosta. Suomessa tätä Ruotsissa käytyä keskustelua on selostanut lähemmin Johanna Niemi-Kiesiläinen Oikeus-lehden numerossa 2/2007 s. 202-209.

On tietysti paikallaan, että ylin laillisuusvalvoja Ruotsissa - toisin kuin Suomessa näyttäisi olevan asian laita - kantaa huolta ns. oikeusmurhista ja oikeusturvan tasosta yleensäkin. Mutta oikeuskansleri Lambertz lienee esittänyt po. raportin perusteella väitteitä, joiden paikkansapitävyyttä ei ole voitu todistaa.

Itse en aio ryhtyä Asser Salon ehdottamaan selvitystyöhön, se kuuluu tai kuuluisi kyllä nuoremmille tutkijoille. Valitettavasti vain suomalaiset prosessioikeuden tutkijat eivät ole juurikaan olleet kiinnostuneita empiirisestä tutkimuksesta yleensäkään, vaikka olen itse yrittänyt tällaista metodia esimerkiksi väitöskirjatutkijoille "tuputtaa." Nuoret tutkijamme ovat kiinnostuneita tutkimaan vain sitä, miten lakia olisi oikein tulkita, mutta eivät yleensä lainkaan sitä, mitä oikeus todellisuudessa on, eli miten tuomioistuimet lakia käytännössä tulkitsevat ja mitä virheitä lainkäytön piiristä löytyy. Voin kokemuksesta sanoa, että vm. saralla olisi paljon tutkittavaa ja myös "löydettävää."

Suomessa rikostuomioita puretaan vain harvoin, mikä johtuu mm. siitä, että tuomionpurun edellytykset ovat laissa tiukat ja KKO näyttää soveltavan niitä vielä tiukemmin kuin lain sanamuoto edellyttäisi.

Toisaalta ei pitäisi tuijottaa yksinomaan siihen, millaisissa tapauksissa ja kuinka usein rikostuomioita käytännössä puretaan. Niiden lukuisten viestien perusteella, joita olen viimeisten 10-15 vuoden aikana ihmisiltä saanut. minulla on sellainen tuntuma, että Suomessa on tuomittu ihmisiä rangaistukseen väärin perustein, mutta kun uuden näytön saaminen on useimmiten kovin hankalaa tai suorastaan mahdotonta, ei näitä luultavasti vääriä tuomioita ole mahdollista lainsäädännön ja tiukan laintulkinnan takia purkaa.

Nytkin on tiettävästi vireillä muutamia tunnettuja tapauksia, joissa purkua ilmeisesti yritetään saada aikaan - esim. Peter Fryckmanin ja Maija-Liisa Lahtisen tapaukset, mahdollisesti myös ns. STT:n doping-jutun tuomio - itse en ole kyllä näissä hankkeissa mitenkään mukana.

Ruotsissa monet tunnetut juristit ovat olleet sitä mieltä, että korkeimman oikeuden uskottavuuden ja yleisön luottamuksen säilyttämiseksi oikeusneuvos Leif Thorssonin olisi pitänyt erota virastaan. Näin on mm. sanonut julkisuudessa sekä vuonna 2005 että vuonna 2007 Ruotsin tuomariliiton puheenjohtaja Ralf G. Larsson. Liittoon kuuluu 80 prosenttia Ruotsin tuomioistuinjuristeista.

Jos ja kun Asser Salolla on jäänyt jotain hampaankoloon Erkki Havansin osalta, niin olisi ollut suotavaa, että hän olisi vastannut ja kommentoinut Havansin puheenvuoroja Helsingin Sanomissa, jossa Havansin kirjoitukset on julkaistu. Sen Asser voi tehdä vielä nytkin.