maanantai 7. syyskuuta 2009

146. Luokkakokouksessa



Hei, älkää nyt viitsikö! Pitäisikö minunkin kertoa, mitä minusta tuli koulun jälkeen isona? En haluaisi. Minä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään! Googlettakaa vaikka ja katsokaa sieltä, niin näette, että kaikki on yhtä harmaata kuin pääministeri Lahnasen elämä!

Kivaa, että teillä kaikilla asiat ovat hyvin, on ihanat perheet, ihanat lapset ja vielä ihanammat lapsenlapset, on kesämökit, ulkomaanmatkat, hienot harrastukset (marjastus ja sienestys tietysti päällimmäisinä) jne. Vanheneminen ja eläkkeelle pääseminen on teistä kivaa ja elätte nyt elämänne onnellisinta aikaa. Näinhän sitä yleensäkin kuulee sanottavan, ja hyvä on, jos asiat ovat näin. Ei minunkaan lapsissani ja lastenlapsissani ole toki mitään vikaa, päin vastoin!

Vanheneminen on minusta kuitenkin yleisesti ottaen saamarin/kauhean ikävää ja masentavaa, joten se siitä. "Sen näkee Masasta, on kaikki tasasta", ja "sen näkee peilistä, on kaikki eilistä", sanoo Juha Watt Vainio laulussaan Matkalla Pohjoiseen. Minähän olen sitä paitsi vielä mukana niin sanotussa työelämässä, joten minulla täytyy siis olla erityisen tylsää.

No, hyvä on, hyvä on! Ei tässä kai muukaan auta, kerrotaan nyt sitten.

Minä olen tehnyt asioita usein tuplasti tai kahdella eri tapaa. Olen asunut itse asiassa kahdessa maassa. Kanta-Suomeen minut ajettiin jo reilun vuoden vanhana, sillä syntymäpaikkani sijaitsi sotilasstrategisesti tärkeällä alueella; se kuuluu nyt toiseen ja mahtavaan valtioon. Tuota maata johtaa kaksi 160 senttistä entistä juristia, Putku ja Metku.

Elämässäni on kaksi jokea. Ensimmäinen on Vuoksi ja toinen on - ei suinkaan Luode - vaan Teno. Kummaltakaan niistä ei ole henkisesti paluuta: River of no Return, you know?

Kansakoulussani Olkisilla oli kaksi luokkahuonetta: alaluokka ja yläluokka. Opettajiakin oli kaksi. Minun luokalla oli aina kaksi oppilasta. Koulumatkaa oli kaksi kilometriä. Tähän meidän "suureen" oppikouluumme pyrin kaksi kertaa, pääsin sisään kummallakin kerralla. Koulun täällä aloitin jälkimmäisellä kerralla.

Täällä oli tuohon aikaan kaksi eri koulurakennusta: vanha ja uusi puoli. Jäin keskikoulussa kaksi kertaa arestiin ja kaksi kertaa laiskanläksylle. Poikien vessasta rikoimme aikanaan kaksi ikkunaa. Keskikoulussa ihastuin kahteen naisopettajaan ja lukiossa (salaa) kahteen luokkatoveriini. Ylioppilastodistuksessani oli kaksi laudaturia ja kaksi cum laudea.

Koulun jälkeen olin kahden vaiheilla, mitä ryhtyisin lukemaan. Valitsin kahdesta mahdollisesta toisen. Meni sotaväkeen ja sain kaksi natsaa. Opiskeluaikana näin Vanhalla kaksi merkittävää kulttuuripersoonaa: Pentti Saarikosken ja Arvo Salon. Kumpikin joi viinaa. Itse join kapakassa tuohon aikaan (vain) kaksi olutta. Valmistuin yliopistosta kahdessa vuodessa.

Auskultoidessani istuin kahdet käräjät: talvikäräjät ja syyskäräjät. Tämän jälkeen olin muutaman vuoden yhtaikaa kahdessa huonosti palkatussa virassa, nyt niitä on minulla vain yksi. Minulla on ollut kaksi "uraa," toinen tuomioistuimissa ja toinen yliopistolla.

Olen mennyt kaksi kertaa naimisiin ja kahdesti olen myös eronnut. Ensimmäisestä avioliitostani minulla on muun muassa ihanat kaksostyttäret. Avioerojen jälkeen minulla on ollut kaksi tyttöystävää.

Olen ollut kahden asunnon loukussa. Nykyisin asun kakkoskerroksessa, makuuhuoneessani on kaksoisvuode. Kameroita on kaksi. Minulla on kaksi kulkupeliä, kaksilitrainen ja kaksipyöräinen. Veneeni kulkee kaksitahtimoottorilla. Urheilussa tykkään naisten taitoluistelun kaksoisaxelista.

Käyn kaksi kertaa viikossa kuntoilemassa ja kaksi kertaa kapakassa. Kantakapakoita on itse asiassa kaksi. Kaksi kertaa kuukaudessa käyn Virossa. Matkustelen vuosittain kahdessa eri maanosassa, jotka voivat vaihdella. Minulla on kaksi virallista pääharrastusta: matkustelu ja (toisin) kirjoittelu. Olen viettänyt kaksoiselämää.

Seuraan kahta iltapäivälehteä. Putkassa olen ollut kaksi kertaa, toisella kerralla en ollut asiakkaana. Kirjoitan kahdella sormella; jos olisin opetellut kymmensormijärjestelmän, olisin todennäköisesti ehtinyt kirjoittaa tekstiä viisi kertaa enemmän mihin olen nyt pystynyt.

Näin. Mitä tulee vanhenemiseen, niin sanoisin, että siinä on kaksi pointtia. Yks...

Ai, tämäkö jo riitti.... juu, että toisetkin pääsevät ääneen, ymmärrän. Sanoisin vielä, että kahdesta asiasta en luopuisi, toinen on tämä meidän koulumme ja ...toinen, no, mikäs se nyt olikaan!

Neiti, kaksi konjakkia, molemmat tuplana!

Kiitos! Tavataan taas kahden vuoden kuluttua uudelleen.


2 kommenttia:

Mika Lako kirjoitti...

Nykyaikana ei ole suotavaa lausua varmaa tietoa, vaan on tyydyttävä oletuksiin.

Tänne kirjoittava Asser Salo on luultavasti Arvo Salon isoisä. Pienet ovat piirit.

Lähde: Hilja Riipinen-Lapuan lotta, Sulamaa, 139-140,245.

antti kortelainen kirjoitti...

Kahdesta pahasta valitsen sen, jota en ole vielä kokeillut - Mae West