torstai 22. lokakuuta 2009

177. HO:n Rusi-tuomio: Oikeusministeri rikkoi julkista valtaa käyttäessään keskeistä perusoikeutta

Johannes Koskinen eduskunnan kyselytunnilla tänään

1. Suomen valtion suurlähettiläs Alpo Rusille niin sanotussa Stasi-jupakassa maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaukset alenivat tänään annetulla Helsingin hovioikeuden tuomiolla nro 2718 (jutun diaarinumero S 08/172) 23 000 eurolla.

2. Helsingin käräjäoikeus, jossa Alpo Rusi nosti vuoden 2006 syksyllä vahingonkorvauskanteen valtiota vastaan, tuomitsi 8.11.2007 antamallaan tuomiolla valtion maksamaan Rusille korvaukseksi

1) julkista valtaa käytettäessä virheen johdosta aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta 20 000 euroa, ja

2) julkista valtaa käytettäessä virheen johdosta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 50 000 euroa, kummatkin summat laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.10.2006 lukien.

Taloudellisesta menetyksestä 1-kohdassa tuomittu korvaus koostui niistä kustannuksista, joita Rusille aiheutui hänen pyrkiessään selvittämään, mistä häntä koskeva ja sittemmin aiheettomaksi osoittautunut rikosepäily vakoilusta DDR:n hyväksi putkahti salassapitomääräysten vastaisesti julkisuuteen jo esitutkinnan aikana.

3. Valtio, jonka asiamiehenä jutussa toimi asianajaja Aarno Arvela, valitti tuomiosta hovioikeuteen. Alpo Rusi, jonka asiamiehenä toimivat käräjäoikeudessa ja ilmeisesti myös hovioikeudessa asianajaja Zacharias Sundström ja varatuomari Olli Santanen, vastasi valitukseen. Helsingin hovioikeus ei tuomion mukaan toimittanut jutussa suullista pääkäsittelyä, vaan juttu ratkaistiin esittelymenettelyssä asiakirja-aineiston perusteella.

4. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että valtio velvoitettiin edellä 2 kohdassa kohdassa mainitun korvauksen asemesta suorittamaan Rusille korvauksena kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä 7 000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 20 000 euroa, molemmat määrät käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen. 2-kohdan osalta tuomittu korvaussumma siis aleni 23 000 eurolla. Kun käräjäoikeuden tuomio jäi 1-kohdan osalta pysyväksi, valtio joutuu maksamaan Rusille korvausta yhteensä 47 000 euroa korkoineen.

5. En puutu tässä tuomioon ja itse tapaukseen laajemmalti, vaan kommentoin ainoastaan paria mielenkiintoista seikkaa. Ensimmäinen koskee hovioikeuden tuomion perusteluja ja toinen tuomion kohtaa, jonka mukaan entisen oikeusministerin Johannes Koskisen todetaan toimineen julkista valtaa käyttäessään keskeisen perus- ja ihmisoikeuden eli syyttömyysolettaman periaatteen vastaisesti.

Tuomion perustelut

6. Helsingin hovioikeus ratkaisi jutun kokoonpanossa, jonka jäseninä olivat laamanni Iiro Kartano ja hovioikeudenneuvokset Juha Paimela ja Veli Hokkanen sekä esittelijänä asessori Ari Siltama. Kun olen aiemmin myös tässä blogissa (ks. tunnisteella "tuomion perustelut") arvostellut usein eri tuomioistuinten päätösten perusteluja (myös KKO:n ennakkopäätösten), voin nyt välillä antaa tunnusta. sillä hovioikeuden tuomio on sangen hyvin ja ymmärrettävästi perusteltu. "Perusteluistaan tuomion tunnetaan", on johtotähti, joka Suomessa valitettavan usein unohdetaan. Hovioikeus on Rusi-tuomiossaan pitänyt tämän johtotähden kuitenkin kunniassa.

7. Hovioikeuden tuomiossa on riidanalaiset kysymykset on hyvin jäsennelty ja perustelut ovat avoimet ja seikkaperäiset, mutteivät kuitenkaan liian laajat ja rönsyilevät. Kuten Vaasan hovioikeuden presidenttinä 1970-luvulla toiminut Paavo Alkio on osuvasti todennut, hyvin kirjoitetussa tuomiossa ja sen perusteluissa ei sanota sanoa mitään liikaa, muttei toisaalta myöskään liian vähän. Hyville perusteluille on ominaista pro et contra -tyyppinen pohdiskeleva ote, ja tämän vaatimuksen hovioikeuden perustelut myös aika hyvin täyttävät.

8. Perustelujen avoimuus ilmenee muun muassa siinä, että hovioikeus viittaa oikeuslähteinä avoimesti lakien esitöihin, KKO:n aikaisempiin prejudikaatteihin ja myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Usein jopa KKO vain mystisesti viitta "oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta ilmenevään kantaan" paljastamatta, mistä nimenomaisista ratkaisuista ja kirjoista tuo kanta ilmenee. Käräjäoikeudet käyttävät vielä nykyisinkin on katsottava - tyypisiä perusteluja ja viittaavat "asiakirjosta ilmenevää selvitykseen sekä siihen, mistä asiassa muutoin n käynyt selville." Maallikkokin ymmärtänee, että tuollaisissa perusteluissa ei itse sanota yhtään mitään; tuomioistuin käyttää näennäis- eli fasadiperusteluja pitääkseen tiedon yksinomaan itsellään, jottei sen ratkaisua ja perusteluja millään ilveellä kyettäisi riitauttamaan.

8a. Mikään ei ole kuitenkaan täydellistä. Hovioikeus olisi voinut parantaa tuomionsa ymmärrettävyyttä laatimalla tuomionsa niin sanotun resiittipäätöksen muotoon. Tämä tarkoittaa sitä, että hovioikeus olisi kertonut tuomiossaan myös keskitetysti mitä asianosaiset olivat vaatineet käräjäoikeudessa ja millä perustella ja miten käräjäoikeus oli ratkaissut jutun. Nyt hovioikeus on käyttänyt ns. liitepäätösmetodia, jossa käräjäoikeuden tuomio on otettu sellaisenaan hovioikeuden tuomion liitteeksi. Lukijan on siis ratkaisuun perehtyessään silmäiltävä ja luettava rinnakkain kahta eri ratkaisua. Tämä on hieman vaivalloista jopa oikeusprosessien ammattilaisten kannalta.

Ex-oikeusministeri Johannes Koskisen osuus jutussa

9. Valtion vahingonkorvausvelvollisuus Rusille perustui sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden tuomion mukaan kahteen seikkaan: 1) tietovuotoon, eli Rusia koskeneen vakoiluepäilyn vuotamiseen salassapitomääräyksiä rikkoen poliisilta eli Supolta eri kanavia pitkin lehdistölle ja sitä kautta julkisuuteen ja 2) siihen, että silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen oli 12.6.2003 kommentoinut Alpo Rusiin kohdistunutta rikostutkintaa valtionsyyttäjän (Jarmo Rautakoski) 11.6.2003 tekemän syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen syyttömyysolettaman vastaisesti. Koskinen oli antanut lausumia oikeusministerinä ja lainopillisen koulutuksen saaneena, minkä vuoksi menettelyä oli pidettävä vakava, sanottiin Rusin kanteessa.

10. Tänään on tiedotusvälineissä on puhuttu yksinomaan tietovuodosta ja sen perusteella valtille langetetusta korvausvastuusta. Lehdistö on sivuuttanut tai "unohtanut" kokonaan toisen korvausperusteen eli syyttömyysolettaman loukkauksen. Tämä on jälleen yksi osoitus mediamme tasosta ja ammattitaidosta, joka ei näytä kummoiselta.

11. Syyttömyysolettama tarkoittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan sitä, että jokaisesta rikoksesta syytettyä ja epäiltyä on pidettävä ja kohdeltava syyttömänä kunnes syyllisyys on laillisesti eli käytännössä tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla näytetty toteen. Syyttömyysolettaman voi oikeusvaltiossa kumota vain riippumaton tuomioistuin asianmukaisesti järjestetyssä rikosprosessissa. Syyttömyysolettama on tärkeimpiä perus- ja ihmisoikeuksia. Syyttömyysolettama koskee tuomioistuimien lisäksi myös muita viranomaisia, siis myös hallitusta ja sen ministereitä.

12. Kuka valtion edustajista tai virkamiehistä sitten syyllistyi syyttömyysolettaman rikkomiseen? Käräjäoikeus ja nyt hovioikeus antoivat tähän yksiselitteisen vastauksen: oikeusministerinä 2000-luvun alkupuolella toiminut Johannes Koskinen (sdp).

13. Mitä Johannes Koskinen sitten oikein teki? Käräjäoikeuden tuomiossa sanotaan ministeri Koskisen rikkoneen syyttömyysolettamaa seuraavalla haastattelulausunnollaan:

"On todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kylläkin sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä määrin on syyllistytty tavalliseen rikokseen".

14. Vaikka valtio advokaatti Arvela yritti selittää, että ministeri Koskinen ei tarkoittanut nimenomaan Alpo Rusia - jutussa epäiltiin myös Jukka Rusia - tämä selitys ei onnistunut käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa. Käräjäoikeus totesi, että Johannes Koskinen oli antanut lausumansa käyttäessään julkista valtaa ja että hän oli ottanut kantaa nimenomaan Alpo Rusin syyllisyyteen, vaikka valtionsyyttäjä oli päivää aiemmin katsonut syyteharkinnassaan, että näyttöä Alpo Rusin syyllisyydestä ei ollut olemassa ja asia oli Alpo Rusin osalta käsitelty loppuun kyseisellä valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksellä.

15. Käräjäoikeus totesi, että perustuslain 118 §:n mukaan virkamies, jollainen myös ministeri on, vastaa virkatoimista. Saman pykälän 3 momentin mukaan valtiolta voidaan vaatia korvausta virkamiehen lainvastaisen toimenpiteen johdosta. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö, siis myös valtio, on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Johannes Koskisenkin osalta Rusin korvauskanne perustui mainittuihin säännöksiin ja syyttömyysolettaman rikkomiseen. Syyttömyyysolettama on perusoikeus ja osa perustuslain 21 §:ssä säädettyä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

16. Helsingin hovioikeus oli samaa mieltä kuin käräjäoikeus. Myös hovioikeus päätyi siihen, että ministeri Johannes Koskisen lausuma lehtihaastattelussa 12.6.2003 oli ollut syyttömyysolettaman vastainen. Oikeusministeriön asiana ei ollut hovioikeuden tuomion mukaan ottaa kantaa yksittäiseen rikostutkintaan. Ottaessaan kuitenkin kantaa yksittäiseen rikostutkintaa hänellä oli velvollisuus noudattaa erityistä varovaisuutta. Hovioikeuden mukaan on selvää, että haastattelulausumaa Koskiselta oli pyydetty juuri hänen oikeusministeriasemansa takia. Koskisen sanottu menettely oli siis tapahtunut julkistaa valtaa käytettäessä. Menettelyn osalta toimen suorittamiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole hovioikeuden mukaan noudatettu. Valtio on hovioikeuden tuomion mukaan velvollinen korvaamaan Rusille tältä osin valtion viranomaisen tuottamuksellaan aiheuttaman vahingon.

17. Hovioikeus totesi edelleen, että Johannes Koskinen ei ollut tässä asiassa asianosaisena. Sen vuoksi jutussa - juuri syyttömyysolettamasta johtuen - ei voitu ottaa kantaa siihen, onko Koskinen kerrotulla lausumallaan syyllistynyt kunniaan kohdistuneeseen tai muuhun sen kaltaiseen rikokseen. Korvauksen tuomitsemiseen tällaisessa tapauksessa riittää hovioikeuden perustelujen mukaan se, että Koskisen lausuma oli objektiivisessa suhteessa Rusin kunniaa loukkaava; siis vaikka Koskisella ei olisi ollutkaan kunnianloukkauksen rikoksen edellyttämää tahallisuutta. Tässä kohdin hovioikeus viittaisi ennakkopäätöksestä KKO 2008:10 ilmenevään oikeusohjeeseen.

18. Valtio on siten tuomittu korvausvelvolliseksi entisen oikeusministerin yksityiselle henkilölle perusoikeuden rikkomisen johdosta aiheutetusta vahingosta. Tämän ja 1-kohdassa mainitun tietovuodon johdosta tuomittu korvaus henkisestä kärsimyksestä tuomittavan korvauksen määrän hovioikeus arvioi 20 000 euroksi erittelemättä, kuinka suuri osuus tästä
olisi Koskisen menettelyn aiheuttamaa.

19. Kysymys on sekä periaatteellisesti että käytännössä erittäin vakavasta asiasta. Tähänkin nähden on outoa, että suomalainen lehdistö on sivuuttanut tämän puolen Rusi-tuomiosta kokonaan! Haluaako media tieten tahtoen vaieta johtavan poliitikon, nyt eduskunnan varapuhemiehenä toimivan poliitikon ja entisen ministerin vahinkoa valtiolle aiheuttaneesta menettelystä, vai mistä oikein on kyse?

20. On aihetta esittää suora kysymys: Onko Johannes Koskisella enää edellytyksiä toimia oikeusvaltion parlamentin varapuhemiehenä? Puhemiehen samoin kuin varapuhemiehen tehtävä on tärkeimpiä luottamistoimia tässä valtakunnassa. Sen haltijalta voidaan kohtuudella edellyttää moitteetonta menettelyä. Vähimmäisvaatimuksiin kuuluu perustuslain keskeisimpien säännösten noudattaminen ja valtiovallan kolmijaon periaatteen kunnioittaminen. Hovioikeuden tuomion mukaan Koskisen toiminta oikeusministerinä ei ole kaikilta osin täyttänyt kyseisiä vaatimuksia.

21. Oikeusvaltion, jonka keskeisiä sääntöjä ja määräyksiä eli perustuslakia hän on julkista valtaa käyttäessään kahden tuomioistuimen tuomion mukaan rikkonut. Otin tämä puheeksi jo käräjäoikeuden tuomion jälkeen kirjoittamalla siitä mielipidekirjoituksen Hämeen Sanomiin, varapuhemies Johannes Koskisen kotikaupungin aviisiin. Koskinen vastasi kirjoitukseeni ja totesi, että hän ei aio erota, vaan odottelee hovioikeuden tuomiota.

22. Nyt olemme saaneet hovioikeuden tuomion. Voinkin taas kysyä, että mitä Te, Herra Eduskunnan Varapuhemies Koskinen, aiotte tehdä nyt? Aiotteko edelleen katsoa ja odottaa, että valtio valittaisi vielä KKO:een?

22a. Mitä sanoo tähän Valtioneuvoston Herra Oikeuskansleri? Halutanko tämäkin tapaus kaikessa hiljaisuudessa sillä kuuluisalla villaisella?

23. Johannes Koskinen ei ollut todellakaan sanotulla haastattelulausumallaan ensi kertaa pappia kyydissä. Hänen oikeusministerinä antamansa lausahduksensa eri asioista lähes viikoittain olivat 2000-luvun alussa yleinen puheen ja ihmetyksen aihe. Odoteltiin "viikon Koskista" eli sitä, mitä se ministeri Koskinen tällä viikolla aikoo laukoa medialle.

24. Minua otti niin sanotusti päähän erityisesti se. miten ministeri Koskinen jakeli lausumiaan ja tuomioitaan myös tuomioistuimissa vielä kesken olevista oikeusjutuista arvostellen ratkaisuja ja kehottaen joskus jopa hävinnyttä osapuolta hakemaan tuomioon muutosta toteamalla, että päätös ilmeisesti muuttuisi hovioikeudessa tai KKO:ssa. Tällainen menettely rikkoi tietenkin selkeästi perustuslaissa säädettyä tuomioistuimien riippumattomuutta, koska myös ministereiden hallitusvallan käyttäjinä tulee kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä.

25. Kun oikeuskansleri tai oikeusasiamiehet eivät kiinnittäneet Koskisen lausuntoihin minkäänlaista huomiota, vaikka heidän olisi luonnollisesti pitänyt se tehdä, keräsin Koskisen haastattelulausahduksista kymmenkunta tapausta ja kantelin asiasta oikeuskanslerille vuoden 2005. Jäin odottelemaan oikeuskanslerin ratkaisua, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan. Oikeuskanslerikin ehti välillä vaihtua Paavo Nikulasta Jaakko Jonkkaan, mutta tämäkään ei auttanut: kanteluni "lepäsi" tai sitä lepuutettiin kanslerinvirastossa. Kantelussani itse asiassa "jääväsin" Nikulan, koska Paavo Nikula, ex-oikeusministeri muuten itsekin Sorsan hallituksessa 1978, oli oikeuskanslerin virassa ollessaan ottanut eräässä haastattelussaan asian epävirallisesti esille toteamalla jotenkin siihen tyyliin, että "kyllähän oikeusministerillä täytyy nyt tuon verran olla mahdollista ottaa kantaa tuomioistuinten ratkaisuihin."

26. Välissä käytiin parit vaalitkin, ainakin vuoden 2007 eduskuntavaalit, ja jo noita vaaleja ennen Johannes Koskinen joutui tekemään ministerinä tilaa Leena Luhtaselle. Kun tiedustelin ratkaisun viipymisen syytä suoraan Jaakko Jonkalta, hän vastasi tyynen rauhalliseen tapaansa, että juu, eihän hän ole voinut asiaa ratkaista, kun kukaan ei ole sitä hänelle vielä esitellytkään!

27. Kun sitten kyselin asiaa sen esittäjältä, osastopäällikkö Risto Hiekkataipaleelta, sain mitä moninaisempia syitä, miksi hän ei ole vielä ehtinyt esitellä asiaa. Esittelijä antoi melko suorin sanoin ymmärtää, että heillä on tällä paljon tärkeämpiä asioita menossa ja ihmetteli jopa, miksi olin ylipäätään kannellut juuri "heille", siis oikeuskanslerille enkä Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Luultavasti esittelijä käytti viivytystaktiikkaa ja yritti saada minut peruuttaman koko kanteluni ja esittämään sen oikeusasiamiehelle. En kuitenkaan tätä tehnyt, vaan päätin odottaa vaikka hamaan tuomiopäivään asti kanteluni ratkaisua.

28. Vihdoin ja viimeinen eli 28.1.2008, siis yli 2,5 vuotta kantelun tekemisen jälkeen, oikeuskansleri Jonkka antoi päätöksen kanteluuni; kanslerin päätöstä on selostettu oikeuskanslerin vuosikertomuksessa 2008, joka löytyy myös netistä. Se oli tuollainen tavanomainen kompromissipäätös, jollaisia oikeuskanslerilta usein saadaan, ellei sitten kantelua todeta täysin aiheettomaksi.

29. Yhtäältä Jonkka arvosteli - tai oli ainakin arvostelevinaan - Johannes Koskista ja lausui, että oikeusministerin olisi oikeullisesti perusteltua noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkittua pidättyvyyttä sanotunlaisia, tuomioistuinten yksittäisiä ratkaisuja koskevia kannanottojaan esittäessään, jotta tahattomiltakin väärinkäsitysilä vältyttäisiin eikä siten tultaisia antaneksi aihetta edes epäilylle tuomioistuimen riippumattomuuden vaarantumisesta.

30. Tämän jälkeen Jonkan päätöksessä siirryttiin niin sanotulle "silkkihansikasosastolle," jossa päädyttiin erinäisten pohdintojen jälkeen siihen, että "Johannes Koskisen ei ole voitu osoittaa tarkoittaneen puuttua julkisilla kannanotoillaan epäasiallisesti tuomiovallankäyttämiseen."

31. Olen selostanut ja osin myös kritisoinut - viimeinen sana näissä asioissa kuuluu faktisesti oikeuskirjallisuudelle - oikeuskanslerin sanottua päätöstä Oikeus -lehden numerossa 1/2008. Viittaan tuohon kirjoitukseeni ja tyydyn tässä yhteydessä vain toteamaan, että oikeuskanslerilla ja minulla näyttää olevan sangen erilainen käsitys siitä, milloin on kyse ministerin "epäsiallisesta puuttumisesta" riippumattomien tuomioistuinten toimintaan ja milloin taas ei.

32. Kanteluprosessin yhteydessä lähetin oikeuskanslerille tiedoksi myös Johannes Koskisen Rusi-asiassa antaman edellä selostetun 12.6.2003 haastattelulausunnon. Sen osalta Jaakko Jonkka ei tutkinut kanteluani, koska Rusi oli jo nostanut korvauskanteen ja asia oli siltä osin tuomioistuimen käsiteltävänä.

33. Käräjäoikeus ja hovioikeus tutkivat Johannes Koskisen sanotun lausunnon ainoastaan korvausvaatimuksen perusteen osalta, mutta eivät ottaneet kantaa lausunnon rikos - ja virkamiesoikeudelliseen puoleen. Olisiko nyt kenties aihetta saattaa Koskisen lausunto tältä osin uudelleen oikeuskanslerin arvioitavaksi?

34. Oikeusministerinä ollessaan Johannes Koskinen uhosi tekevänsä Suomestaa "maailman parhaan oikeusvaltion." Näyttipä ministeri itse totisesti "mallia", miten tällä tiellä edetään! Englannissa ja muissa todellisissa oikeusvaltioissa oikeusministeri olisi lentänyt hallituskabinetista kuin leppäkeihäs antaessaan lehdistölle riippumattomien tuomioistuinten ratkaisuja arvostelevia lausuntoja. Mutta mitä tapahtui Suomessa, täällä "pimeillä perillä", kuten Paavo Lipponen tänään tv:ssä erään aivan toisen asian yhteydessä lanseerasi?

35. Ei mitään. Tai hetkinen! Tapahtuipas: sanottu oikeusministeri ylennettiin ja hänestä tehtiin parlamentin puhemies.



28 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tällä kirjoituksella näyttää olevan kaksoisfunktio, vähän niin kuin rikosprosessilla joidenkin johtavien prosessualistien mukaan on. Ensinnäkin on tuo Koskisen toiminnan arviointi. Kaikkihan sitä aikoinaan kauhistelivat, varsinkin tuomioistuinjuristit olivat näreissään. No, kukaan ei ymmärtänyt, mistä pohjiltaan oli kyse ja homma sai jatkua. Enää taas se ei edes kiinnosta ketään - ainakaan minua tuon Kepun vaalirahasotkun jälkeen.

Sitten kirjoituksen piilofunktiona on tuoda esiin Jonkan ja hänen toimistonsa toiminnan saamattomuus. Haluaisin nähdä tuon viraston toiminnan tunnusluvut ja sen miten se on johdettu ja tehokkuus varmistettu. Sitten on tuo, mitä ei voi mitata eli viraston virkamiesten asenne kanteluihin. Jonkinlaisena mottona siellä näyttää olevan ajatus siitä, että "kun ei vaan tarttis tehdä mitään." Sitten kun minäkin pääsen superkarttumalle, niin perustan blogin, jonka ainoana tehtävänä on tarkkailla ja seurata Oikeuskanslerinviraston toimintaa. Toivotan sitten blogisti JV:n kommentoijana tervetulleeksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Parahin anonyymi!

Blogistanne mahtaa tulla mahdottoman tylsä, jos sen ainoana tehtävänä on todella tarkkailla ja seurata oikeuskanslerinviraston toimintaa - ja vieläpä tuossa Teidän näköjään edustamassanne tyylilajissa.

Ottakaapa, Hyvä Anonyymi, esimerkkiä minun blogistani, jossa ähes kolmannes on niin sanottuja pakinoita.

Mieluummin tietysti siirtyisin kokonaan pakinointiin, mutta kun, peijoona vieköön, pakkaa jatkuvalla syötöllä tulemaan noita johtavien poliitikkojen, virkamiesten ja tuomareiden töppäilyjä, joihin nyt sentään jonkun, siis minun, on puututtava.

Anonyymi kirjoitti...

BRAVO! Upea kannanotto.

Tässä ajaojahtien maassa Johannes Koskinen on näköjään koskematon. Miten on mahdollista, että sekä media että oikeuskansleri jättävät tämän miehen rauhaan?

Anonyymi kirjoitti...

Herpaantumaton tarkkailija haistoi heti mätää huippujuristi Sundströmin ilmaantuessa Etelä-Afrikan viiniranchiltaan Rusin asiamieheksi jutun loppuvaiheissa. Siihen saakka luottomies Suomen Ateenasta oli asiaa hoidellut.

Mutta toisaalta; rikollinen palaa rikospaikalle. Näyttääkseen loistavaa älyään suomipojille ja keskisormeaan valtiolle, kuten Björn Wahlroos kehottaa Hankenin porukoita tekemään.

Demari ja idiootti ovat saman ilmiön kaksi nimitystä, leuhki isä-Wahlroos aikoinaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Muistanpa minäkin, miten -70 -luvun alkupuolella isä-Wahlroos kokoontui viettämään ilmeisestikin kansliansa naisväen kanssa iltapäivää nykyisen Pata-Ässän - oliko se jo silloin samanniminen - pyöreän pöydän ympärille viinien ja muiden juomien merkeissä. Hauskaa tuntui olevan ja virka-aika kului leppoisasti.

Asser Salo kirjoitti...

Mainittiinko HO-tuomiossa todella Johannes Koskisen lausumat korvausvastuun perusteena? Ja tuomittiinko korvausta myös ns. "tietovuodosta" vai vain Koskisen lausumista?

(Täytyy ilmeisesti tutustua HO:n tuomioon.)

Jos näin on, niin medioiden toiminta on kyllä vähintään omituista. Luulisi tiedotusvälineitä edes sen verran kiinnostavan, että Koskisen toiminta nimenomaisesti mainittaisiin korvausvastuun perusteena.

Vainoharhaisempi voisi jopa epäillä jonkinlaista media-salaliittoa: onhan tuo Koskisen uikuttaminen ollut vähintään yhtä moitittavaa kuin Vanhasen muistamattomuus näissä viime aikoina pinnalla olleissa asioissa.

Ei Koskista tosiaankaan pitäisi tällaisesta toiminnasta silitellä - ryhdikäs poliitikko, jollaisia Suomessa ei tosin taida ainuttakaan olla, jopa tekisi tuomiosta omat johtopäätöksensä ja ryhtyisi niiden edellyttämiin toimenpiteisiin.

Näin oikeusvaltiossa toimittaisiin, mutta Suomestahan ei enää taideta voida puhua oikeusvaltiona.

Apropos, taannoisen blogin kommenttiosastolla oli puhetta komisario Heikki Sepän mahdollisesta vahingonkorvausvastuusta yksityisen pysäköinninvalvonnan rikolliseksi leimaamisen johdosta.

Rusin HO-tuomion perustelut näyttäisivät tältä jossakin määrin muistuttavan kommenttiosastolla esittämiäni näkemyksiäni.

Mielenkiintoista. Eli pitäisiköhän pysäköinninvalvontafirmojen ottaa KKO:n mahdollisen tuomion jälkeen Heikki Seppä - ja Sepän kautta valtio - liipaisimelle.

Kun ei kerran eräillä virkamiehillä muuten näytä olevan mitään rotia sen suhteen, mitä suustaan päästävät, niin ehkä korvaustuomion uhka voisi korvata puuttuvan virkamiesetiikan ja tukkia innokkaimpien suut.

Samoja vahingonkorvausoikeudellisia oikeusohjeita voitaisiin toki ryhtyä noudattamaan myös poliisin tekemiksi epäiltyjen tietovuotojen suhteen. Tosin näyttöongelmat voisivat olla vaikeita: vaikka poliisiviranomaisen osalta ainakin minusta riittäisi ns. anonyymi tuottamus (ei edellytettäisi, että näytettäisiin, kuka tiedot on vuotanut - riittäisi, että ne ovat laadultaan salassapidettäviä, joten voitaisiin olettaa poliisin ne vuotaneen), pitäisi kai poliisin vuotamista pitää todennäköisempänä kuin sitä, että tiedot on vuotanut esim. asianomistaja.

Toipila kirjoitti...

Virolaisen oikeustapauselostukset ovat aivan loistavia.

Se pakinaosasto on melkolailla perseestä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toipila - Voi, voi! Ja minä kun luulin, että niissä pakinoissa sentään olisi jotain...

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Asser Salo - Koskisen ko. haastattelulausunto on siteroitu käräjäoikeuden tuomiossa eikä jutussa ollut erimielisyyttä ko. lausunnon sisällöstä, tarkoituksesta kylläkin. HO hyväksyi tässä suhteessa käräjäoikeuden perustelut ja siis kantajan kannan.

Korvausta tuomittiin myös Koskisen syyttömyysolettamaa loukkaavan lausuman johdosta, tämä on selvää. HO perusteli tuomiossaan sivun verran sitä, että korvausvelvollisuus syntyy myös Koskisen lausuman johdosta.

Anonyymi kirjoitti...

Luen kyllä mieluummin Virolaisen pakinatkin kun Lakimiesuutisia. Tosin Susanna Reinbothin kolumnit Lakimiesuutisissa ovat herkullisia makupaloja.

Reinboth on ansioistaan jo palkittu, mutta kuka ehdottaisi Virolaiselle valtion tiedonjulkistamispalkintoa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toivottavasti ei kukaan!
Palkinnot ja lahjathan ovat vain lahjattomia varten!

Itsenäinen (ja itsepäinen) kirjoittelija ei sellaisia halua, ja sitä paitsi niitähän myönnetäänkin lähinnä vain valtaa pitävien myötäilijöille; Erno Paasilinnaa nyt lukuun ottamatta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minähän kirjoittelen näitä juttujani vain yksinäisten iltojeni ratoksi, samalla kun selailen nettiä.

Tosin eilen illalla poikkesin pikipäin Hesassa ja kävin Marian Helmessä muutamilla olusilla parin ex-kollegan seurassa. Käyn myös joskus Kolmessa Kruunussa. Muutoin Helsingissä käydessäni poikkean yleensä Raffaellossa, se kun on lähellä rautatieasemaa.

Anonyymi kirjoitti...

Mistä on peräisin käsitys, että Suomen oikeusistuimet ja -laitos olisivat riippumattomia?

Anonyymi kirjoitti...

Juristeille pähkinää:

Kun Supo ekakerran soitti Alpo Rusille kotiin eräänä toukokuisena sunnuntaina ilmoittaen vakoluepäilyn löytymisestä, Rusi järkyttyi niin, että meni oman sielunpaimenensa puheille.

Anneli Jäätteenmäen suureksi synniksi luettiin 2003 tasavallan presidentin instituution vetäminen jupakkaan. Kriisin huippuhetkien keskeinen vaikuttaja Jouni Backman ainakin oli sitä mieltä. Olisiko tässä selitystä myös Tarja Halosen äkilliselle mielenmuutokselle turvata instituution asema?

Lautakasajupakalla Yle yritti kaataa pääministerin instituution, on Matti Vanhasen tuohtuneena todennut useampaan kertaan.

Jotakin outoa näissä yhteensattumissa on. Olisiko mahdollista, että olemme yhä niin sanotusti lapsenuskoisia ja annamme jonkin näkymättömän käden ohjailla ajatuksiamme pitämällä instituutiota ihmistä tärkeämpänä?

Niin, se pähkinä: miten tämä kaikki johti siihen, että Rusi on nyt suurlähettiläänä Vatikaanissa, Bernistä käsin tosin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Suomen poliittisella johdolla on tietenkin ollut huono omatunto Alpo Rusin kohtalosta ja hyvityksesi ja korvaukseksi hänelle ovat järjestäyneet kuin Manulle illallinen kaikki parhaat paikat Suomen eri suurlähetystöistä. Rusi voisi periaatteessa haluta, missä hän haluaa toimia suurlähettiläänä ja aina hänen toivettaan pyritään noudattamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Siinä varmaan syy, ettei Rusi halua enää jatkaa prosessia. Onhan se outoa samalla edustaa Suomen valtiota ulkomailla, kun toisaalta vaatii Suomen valtiota ja sen eduskuntalaitoksen varapuhemiestä tilille. Näinkö se menee: "Suomi on hieno ja edistyksellinen maa, lukuunottamatta muutamaa valtiollista instituutiota, joita en nyt tässä viitsi erikseen mainita."

Rusi ansaitsee isot pinnat siitä, että jaksaa tehdä töitä sille koneistolle, joka hänet pahiten petti. Itse kyllä kirjoittelisin kiukkuisena blogia ;)

Anonyymi kirjoitti...

Myös kansainvälisillä forumeilla ollaan huolestuneita Suomen tilanteesta tässä suhteessa siksi, että Suomessa poliittiset viranomaiset (mm. hallituksen jäsenet) tekevät avoimia hyökkäyksiä oikeuslaitosta vastaan tarkoituksin vaikuttaa päätöksiin. Ks. YK:n ihmisoikeuskomitean päätelmät, kohta 13, http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=67730
Ihmisoikeuskomitea kehottaa päätelmissään Suomen valtiota toimiin seuraavasti: "Sopimusvaltion olisi ryhdyttävä korkeimman tason toimiin säilyttääkseen oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja yleisen luottamuksen siihen (yleissopimuksen 2 ja 14 artikla)". Kyse on siis KP-sopimuksen noudattamisesta. Saa nähdä, mitä Suomen valtio aikoo ilmoittaa YK:lle tästä seikasta 11.11.2009 annettavassa kuudennessa määräaikaisraportissaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No niin, ongelma on huomattu jo kv. yhteisössäkin!

Mihinhän "korkean tason toimiin" Suomessa on asian johdosta ryhdytty? En ole huomannut, että jotain olisi edes yritetty tehdä.

Vai olisiko ko. "toimi" ollut se, että tuomioistuimen riippumattomuutta loukannut oikeusministeri on ylennetty parlamentin varapuhemieheksi, eli saanut "ansioistaan" korkean luottamustoimen?

Anonyymi kirjoitti...

Maallikkona arvelisin case-Koskisesta kehkeytyvän juristeille hyvinkin Hiihtoliiton doping-jupakan veroinen lähde pumpattavaksi tuleviksi vuosikymmeniksi.

TikuTaku kirjoitti...

Tarkoitetaanko syyttömyysolettamalla vain rikosoikeudellista syyttömyyttä, vai mitä tahansa tekoa, joka on lain vaistainen (esim. vaalirahailmoituksen laiminlyönti) ?

Anonyymi kirjoitti...

Syyttömyysolettamaan on hyvä vedota luonnollisesti tapauksissa, joissa vastapuolena on blogistin hampaisiin joutunut poliitikko.

Eeva Vuoren toimintaa sitä vastoin voi ja saakin arvostella periaatetta loukaten, jopa painetussa ulkoasussa ;)

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttömyysolettama koskee tuomioistuimia, syyttäjiä, poliisia ja muita viranomaisia, ei sitä vastoin yksityisiä ihmisiä, jotka eivät käytä julkista valtaa. Sananvapauteen kuuluu oikeus arvostella viranomaisten toimintaa.

Sananvapaus on myös ministereillä, mutta esim. tuomioistuinten riippumattomuus ja syyttömyysolettama rajoittavat heidän sananvapauttaan.

Yksityisten ihmisten osalta kysymykseen voi tulla kunnianloukkaus. Sen asettamissa rajoissa viranomaisten "rankkakin" arvostelu on sallittua.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kun sanoin, että syyttömyysolettama "koskee" tuomioistuimia ja viranomaisia, tarkoitin "koskemisella" sitä, että syyttömyysolettama velvoittaa juuri tuomioistuimia ja viranomaisia kohtelemaan ja pitämään rikoksesta epäiltyä ja syytettyä syyttömänä, kunnes syyllisyys on näytetty laillisesti toteen.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa tuo Koskinen melkoinen mies. Olisikohan se pärjännyt oikeissa juristin töissä koskaan. Miehestä jotain varmasti kertoo se, että hänet saatettiin korvata Leena Luhtasella.

Mutta tuo Jonkan virasto. Siellä on tehty ampuma-aseasiaa koskeva kanteluratkaisu, joka on rakenteeltaan samanlainen kuin Kauhajoki tapaus. Toki vainajia ei tullut. Siinä sivullinen sai tiedon poliisin menettelystä (oik. laiminlyönnistä) ja kanteli OKV:lle. OKV:n mielestä poliisi mitään tekemättömyydessään toimi oikein. Saa nähdä tulee tämäkin asia julkiseksi Kauhajoki -oikeudenkäynnin yhteydessä. Tulee OKV:n toiminta outoon valoon, mikä tietysti olisi oikeinkin hyvä.

UoleviS kirjoitti...

PAPUKAIJAMERKKI

Hyva kirjoitus!
Ehdotan Jyrki Virollaiselle Papukaijamerkkia laahuksen kera!

Todella hyva juttu ja hyvat, perutellut mielipiteet !! BRAVO!!

Kemppinenkin kehuu blogissaan!!

Puoluemies kirjoitti...

Koska blogia lukee paljon nuoria ihmisiä, jotka eivät ehkä muista tapahtunutta, niin tässä olisi linkki kirjalliseen kysymykseen vuodelta 2002, aiheena Koskisen sanomiset. Vastauksessaan pääministeri Lipponen sanoo että Suomen tuomioistuimet ovat niin korkeatasoisia, etteivät ne anna Koskisen puheiden vaikuttaa itseensä.

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_1011_2002_p.shtml

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Linkkiä avaamatta muistelen, että kirjallisen kysymyksen oikeusministerin lausahduksista hallitukselle esitti v. 2002 edustaja Tuija Brax (vihr).

Pääministeri Paavo Lipponen tietenkin allekirjoitti jonkun virkamiehen, olisiko ollut OM:stä, laatiman yhdentekevän vastauksen kysymykseen.

Muuten, Aamulehden mielipidesivulla julkaistiin viime sunnuntaina eli 26.10. kirjoitukseni "Voiko Johannes Koskinen jatkaa tehtävässään." Lehti oli lyhentänyt kirjoitukseni otsikkoa, jossa puhutaan "tehtävästä."

Tehtävällä tarkoitin tietenkin eduskunnan varapuhemiehen tehtävää.

Mutta eihän Suomessa tällaisista asioista juuri keskustella. Juristitkin vaikenevat visusti, Suomessa on vallalla keskustelemattomuuden kulttuuri ja ilmapiiri.

Täällä keskustellaan vain olemattomista lautakasoista ja sen sellaisista; pääministerikin puhuu tuppeen sahatusta, kun häneltä kysytään moraalista.

TikuTaku kirjoitti...

Entä miten laajalle syyttömyysolettama yltää? Pelkkään syllisyyskysymykseen vai peräti rikoksen tunnusmerkistöön asti? Eli saako hallintoviranomainen katsoa todeksi tosiseikan, joka vireillä olevassa rikosasiassa on riidanalainen?