torstai 29. lokakuuta 2009

181. Miksi media vaikenee tapaus Koskisesta? Johannes Koskinen aikoo jatkaa varapuhemiehenä.

Reiluuteen kuuluisi myös ihmisoikeuksien kunnioittaminen...

1. Kirjoitin blogissani 177/22.10. Helsingin hovioikeuden antamasta Rusi-tuomiosta. Käsittelin siinä yhtä vahingonkorvausperustetta eli oikeusministeri Johannes Koskisen (sdp) haastattelulausuntoa. Molemmat oikeusasteet eli Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus katsoivat Koskisen lausunnon rikkovan syyttömyysolettamaa, joka on keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Suomen valtio tuomittiin maksamaan Koskisen julkista valtaa käyttäessään antaman lausunnon johdosta vahingonkorvausta Rusille henkisestä kärsimyksestä.

2. Sain blogijuttuuni joukon asiallisia kommentteja. Päätin jatkaa keskustelua asian tärkeyden takia myös valtakunnallisissa tiedotusvälineissä. Kirjoitin Aamulehden mielipidesivulla sunnuntaina 25.10. julkaistun mielipidekirjoituksen, jonka otsikon lehden toimitus muokkasi hieman lyhennettyyn muotoon "Voiko Johannes Koskinen jatkaa tehtävässään." Tehtävällä kirjoituksessa tarkoitetaan Eduskunnan 2. varapuhemiehen tehtävää.

3. Kerroin kirjoitukseni alkuosassa lyhyesti Rusi-jutun tuomiosta ja Johannes Koskisen osuudesta asiassa. Kirjoitukseni loppuosa kuuluu seuraavasti:

Johannes Koskinen tuli tunnetuksi oikeusministerikaudellaan siitä, että kommentoi ja kritisoi suorasanaisesti konkreettisissa oikeusjutuissa annettuja tuomioistuimien ratkaisuja ja kehotti joissakin tapauksissa hävinnyttä osapuolta jopa valittamaan tuomiosta.

Oikeuskansleri arvosteli 28.1.2008 antamassaan kantelupäätöksessä ministeri Koskisen menettelyä varomattomuudesta, vaikka ei katsonut hänen syyllistyneen suoranaiseen lainvastaiseen menettelyyn.

Nyt siis kaksi tuomioistuinta on todennut, että Johannes Koskinen on ministerinä toimiessaan rikkonut yhtä keskeistä yksilön perusoikeutta. Koskisen menettelyn johdosta valtio on tuomittu korvausvelvolliseksi. Lisäksi oikeuskansleri on pitänyt Johannes Koskisen tuomioistuimien ratkaisuihin puuttuvaa menettelyä arveluttavana.

Johannes Koskinen valittiin vuoden 2007 vaalien jälkeen eduskunnan varapuhemieheksi. Puhemiehen tehtävä on valtakunnan tärkeimpiä luottamustoimia. Puhemiehiksi valitaan arvovaltaisia, nuhteettomia ja arvostelukykyisiä henkilöitä, joilla ei luurankoja kaapissaan.

On kysyttävä suoraan, onko Johannes Koskisella hovioikeuden tuomion ja oikeuskanslerin päätöksen jälkeen enää edellytyksiä ja arvovaltaa toimia eduskunnan varapuhemiehen vastuullisessa tehtävässä? Nauttiiko Koskinen tehtävässään enää eduskunnan luottamusta?

Jos minulta kysytään, on vastaukseni ilman muuta kielteinen. Johannes Koskinen on menettänyt uskottavuutensa jatkaa eduskunnan varapuhemiehenä.

Äänestäjät ovat toki valinneet Koskisen eduskuntaan, mutteivät varapuhemieheksi. Varapuhemieheksi Koskisen valitsi käytännössä demareiden eduskuntaryhmä äänestyksen jälkeen.

4. Keskustelua ei ole syntynyt. Suomessa tämä ei ole yllätys, sillä eihän täällä ole annettu ennenkään tällaisten "pikkuasioiden" häiritä. Muistelen, että kun ministeri Aarre "Sapeli" Simonen tuomittiin vuonna 1961 ns. Kätilöopiston jutussa ministerivastuulain nojalla Valtakunnanoikeudessa sakkoon, niin ei mennyt kovinkaan kauaa, kun Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen, joka oli hajottanut SDP:n, kutsui Aarre Simosen (TPSL) uudelleen ministeriksi. Ja arvatkaapa, mikä oli virkarikoksesta sakkoon tuomitun poliitikon uusi ministerinsalkku? Aivan oikein. Kekkonen teki Simosesta oikeusministerin - tietenkin piruillakseen oikeuslaitokselle.

5. Nyt tapaus- Johannes Koskinen jatkaa tavallaan tapaus-Sapeli Simosen viitoittamalla tiellä. Oikeusministerinä "kunnostautuneesta" ja valtiolle julkista valtaa käyttäessään vahinkoa aiheuttaneesta poliitikosta tehtiin vuoden 2007 vaalien jälkeen Eduskunnan varapuhemies.

6. Huvittavaa on, että kirjoitin jo Helsingin käräjäoikeuden 8.11.2007 antaman Rusi-tuomion jälkeen Johannes Koskisen osuudesta valtiolle tuomittuun korvausvastuuseen Aamulehteen 9.11. mielipidekirjoituksen juuri samalla otsikolla kuin nyt kaksi vuotta myöhemmin: "Voiko Johannes Koskinen jatkaa varapuhemiehenä?" Se oli asiallisesti samanlainen kuin 22.10.-09 samassa lehdessä julkaistu uusi kirjoitukseni. Mutta nyt Koskisen "taakka" on paisunut lisää, sillä Helsingin HO asettui Rusi-jutussa samalla kannalle kuin käräjäoikeus kaksi vuotta sitten ja tämän "päälle" ovat tulleet vielä oikeuskanslerin 28.1.-08 Koskiselle antamat nuhteet; oikeuskansleri ei kuitenkaan katsonut Koskisen syyllistyneen lainvastaiseen tekoon.

7. Kaksi vuotta sitten kirjoitukseni herätti edes jonkin verran keskustelua. Koskisen kotikaupungin lehti eli Hämeenlinnassa ilmestyvä Hämeen Sanomat kirjoitti mielipidekirjoituksestani ja Koskiseen kohdistamastani erovaatimuksesta näyttävän kuuden palstan jutun 13.11.-07. Siinä selostettiin käräjäoikeuden tuomiota, minun kirjoitustani ja tuolloin oikeuskanslerinvirastossa vielä ratkaisematta ollutta kanteluani Johannes Koskisesta. Lisäksi lehdessä haastateltiin Johannes Koskista, joka kiisti syyllistyneensä Rusi-tapauksessa perusoikeuden loukkaukseen eli syyttömyysolettaman rikkomiseen. Koskinen vakuutti, ettei hän aio erota varapuhemiehen tehtävästä.

8. Johannes Koskinen toimitti Hämeen Sanomille 16.11.-07 vielä oman kirjallisen lausumansa, joka julkaistiin lehden mielipidesivulla. Siinä hän kiisti edelleen, että hän olisi käräjäoikeuden tuomiossa mainitussa haastattelulausunnossaan väittänyt Alpo Rusin syyllistyneen lainvastaiseen toimintaan. Koskinen sanoi, että hänen lausumansa "muotoilu oli passiivista ja tutkinnassa olivat olleet myös Jukka Rusin tekemiset." Koskinen hämmästeli: "Mikä ihme tuossa olisi perustuslain vastaista tai syyttömyysolettaman vastaista?" Koskinen totesi, että Helsingin käräjäoikeus on lausumaa palastelemalla ja melkoisella tulkinta-akrobatialla päätynyt tuomiossa lausuttuun. Valtion puolelta on ilmoitettu tyytymättömyyttä tuomioon 14.11. Asiaan onkin syytä hakea oikaisua ainakin tässä mainitulta osin."

9. Aamulehden toinen päätoimittaja Jorma Pokkinen muisteli oikeuskansleri Jaakko Jonkan 28.1.2008 Johannes Koskiselle antaman "puolilangettavan" ratkaisun jälkeen kaihoisasti ex-ministeri Koskisen lausuntoautomaattiaikoja ja patisteli lukijoita Pro Johannes -liikkeen perustamiseen. Kirjoitin oikeuskanslerin sanotusta päätöksestä ja Pokkisen ehdotuksesta AL:n mielipidesivulla 5.2.-08 otsikolla "Buu Johannes olisi ehkä Pro Johannes parempi." Totesin, että päätoimittaja Pokkinen ei ole ilmeisesti oikein mieltänyt, mikä ero on oikeusministerin yleisellä tasolla tapahtuvan oikeuslaitoskeskusteluun osallistumisen ja tuomioistuinten keskeneräisten ratkaisujen kommentoinnin välillä.

10. Johannes Koskisen toive toteutui, sillä Suomen valtio, jota edusti jutussa maineikas asianajaja Aarno Arvela, valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeudelle ja kiisti valituksessaan, että Johannes Koskinen olisi haastattelussaan menetellyt syyttömyysolettaman vastaisesti. Todettakoon, että käräjäoikeus varasi Johannes Koskiselle tilaisuuden tulla henkilökohtaisesti jutussa kuulluksi, mutta Koskinen ei käyttänyt tätä etua hyväkseen käräjäoikeudessa eikä myöskään hovioikeudessa. Miksi olisikaan, kun hänellä oli faktisesti Aarno Arvela asiamiehenään. Valtio ja Arvela tekivät Koskisen puolesta kaikkensa, että Koskisen maine puhdistettaisiin hovioikeudessa. Prosessi ei siis maksanut Eduskunnan varapuhemieheksi kohonneelle Koskiselle yhtikäs mitään.

11. Paha vain Koskisen kannalta, että valtion ja Arvelan valitus meni mönkään, sillä Helsingin hovioikeus asettui Koskisen osalta prikulleen samalle kannalle kuin käräjäoikeus: Koskisen katsottiin oikeusministerinä julkista valtaa käyttäessään menetelleen syyttömyysolettaman vastaisesti, josta seurasi korvausvelvollisuus valtiolle. Hovioikeuden tuomion perustelut olivat Koskisen menettelyn osalta vielä seikkaperäisemmät kuin käräjäoikeuden perustelut ja sikäli "julmat", ettei niissä nähty kerrassaan minkäänlaisia lieventäviä asianhaaroja.

12. Johannes Koskisen "syntitaakka" on vuoden 2007 lopun jälkeen vain entisestään lisääntynyt kahden tuomioistuimen katsoessa hänen menetelleen syyttömyysolettaman vastaisesti ja oikeuskanslerin antaessa nuhteet hänen ministerinä antamistaan erinäisistä muista lehtilausunnoista. Tämän perusteella olisi voinut odottaa, että media olisi ollut kiinnostunut Koskisen ihmisoikeusloukkauksesta ja sen aiheuttamasta vahingosta ja siitä, voiko hän enää tämän jälkeen jatkaa uskottavasti parlamentin puhemiehenä. Olisi ainakin odottanut, että media olisi ollut kiinnostuneempi kuin vuonna 2007.

13. Mutta mitä vielä, kävikin päinvastoin! Media ei ole tällä kerralla osoittanut minkäänlaista kiinnostusta oikeusministerin ja varapuhemiehen töppäyksistä. Kun vuoden 2007 marraskuussa asiaa käsiteltiin edes parissa aviisissa (Aamulehti ja Hämeen Sanomat), nyt niissäkään ei ole lausuttu halaistua sanaa tapauksesta; edes AL:n tunnetut "leukailijat" Matti Apunen, Jorma Pokkinen tai Matti Pitko eivät ole eväänsä väräyttäneet. Yksikään lehti tai radio- taikka tv-kanava ei ole edes haastatellut entistä lausuntoautomaattia eli Johannes Koskista. Oikeusministeriaikoinaan Koskinen oli lähes joka viikko kaikissa lehdissä ja tv-kanavilla suuna päänä lausunnoillaan, mutta tänään hänen ympärillään on hiiren hiljaista, vaikka miehen on todettu mokanneen pahemman kerran kahden tuomioistuimen tuomiossa. - Ilmeisesti on niin, että Eduskunnan varapuhemiehet tai ainakin toinen heistä on kaiken arvostelun yläpuolella. Vai olisiko jossakin lehtitalojen ja muiden medioiden kätköissä tosiaan perustettu edellä mainittu Aamulehden ehdottama Pro Johannes -liike?

14. Johannes Koskisen oikeusministerinaikaiset puheet ja haastattelulausunnot ovat herättäneet myös kansainvälistä huomiota. YK:n ihmisoikeuskomitea antoi Suomen Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen eli niin sanotun KP-sopimuksen aiheuttamia toimenpiteitä koskevan raportin 2003 johdosta omat päätelmänsä 27.10.2004. Ks. http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=67730. YK:n ihmisoikeuskomitean sanotun raportin tai päätelmien kohdassa 13 sanotaan Suomelle näin:

Komitea panee huolestuneena merkille poliittisten viranomaisten (hallituksen jäsenten ja kansanedustajien) avoimet hyökkäykset oikeuslaitosta vastaan tarkoituksena vaikuttaa päätöksiin.

Sopimusvaltion olisi ryhdyttävä korkeimman tason toimiin säilyttääkseen oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja yleisen luottamuksen siihen (YK:n yleissopimuksen 2 ja 14 artikla).

15. "Avoimet hyökkäykset oikeuslaitosta vastaan." Niinpä. Raportissa viitataan siis myös hallituksen jäsenten eli siis ministereiden sanotunlaisiin hyökkäyksiin. Johannes Koskinen oli oikeusministerinä 1999-2005 eli juuri sinä aikana, jolloin Suomi antoi raporttinsa komitealle. Minä en muista ketään toista ministeriä, joka olisi tuohon aikaan antanut lehdistölle lausuntoja, joissa olisi arvosteltu tuomioistuimien keskeneräisiä oikeusjuttuja tai tuomioita.

16. Suomen eli hallituksen tulee antaa YK:n ihmisoikeuskomitealle seuraava raporttinsa 1.11.2009 mennessä. En ehtinyt tarkistaa, onko Suomi jo kenties antanut raportin. Olisi mukava tietää, mitä Suomen hallitus on vastannut tai tulee vastaamaan komitean edellä mainittuun huolestuneisuuteen. Mitä Suomen "korkein taso" on tehnyt YK:n päätelmissä mainitun epäkohdan korjaamiseksi? Ehkäpä Suomen raportti on po. kohdin "vapaasti suomennettuna" seuraavanlainen:

Arvoisa komitea. Hallituksen ministeri, johon komitean päätelmien 13 kohdassa on luultavasti tarkoitus viitata, ei ole enää ministeri. Hänestä on tehty parlamentin puhemies, tarkemmin sanottuna varapuhemies. Tämä on arvoisan komitean päätelmissä edellytetty Suomen korkeimman tason toimi.

17. Yksityisillä kansalaisilla ei ole mahdollisuutta antaa YK:n komitealle omia raporttejaan. Myöskään kansalaisten yritykset vaikuttaa maan "korkeimman tason" eli poliittisen johdon päätöksiin tai edesottamuksiin eivät tunnetusti johda mihinkään. Yksi kanava ihmisille on kyllä perustuslaissa annettu, nimittäin mahdollisuus tehdä kantelu oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston - siis myös ministereiden - virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskansleri valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Jos oikeuskansleri havaitsee ministerin päätöksen tai toimenpiteen laillisuuden antavan aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa perusteluineen. Perustuslaissa ovat myös säännökset ministerisyytteen nostamisesta ja käsittelystä, ministerivastuuasian vireillepanossa ja ministerisyytteen nostamisen edellytyksistä.

18. Ministerisyytteen nostamiseen riittää, että ministeri on menetellyt virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. Ihmisoikeudet, joihin siis sisältyy keskeisenä osana syyttömyysolettama, on osa perustuslaissa tarkoitettua "lakia", jota kaikilla virkamiehillä ja siis myös ministereillä on velvollisuus virkatoimissaan ja julkista valtaa käyttäessään "tarkoin noudattaa." Nyt kaksi riippumatonta tuomioistuinta on todennut ex-oikeusministerin menetelleen julkista valtaa käyttäessään ihmisoikeussopimuksen vastaisesti, siis rikkoneen lakia. Tästä on aiheutunut yksityishenkilölle kärsimystä, joka valtio on velvoitettu korvaamaan. Ministeriä ei ole kuitenkaan syytetty tai edes epäilty mistään rikoksesta, joten häntä on pidettävä syyttömänä.

19. Mitä johtopäätöksiä tästä kaikesta tulisi tehdä?

PS.

20. Nyt vasta netistä huomasin, että YLE uutiset on 26.10. haastatellut Johannes Koskista Helsingin hovioikeuden tuomion johdosta. Koskinen sanoi pitävänsä hovioikeuden ratkaisua vähintäänkin outona.

- Tässä on todella kaivaen kaiveltu virheellinen tulkinta, jossa on katsottu, että syyttömyysolettama on loukattu. Hovioikeus ei lähtenyt muuttamaan käräjäoikeuden ratkaisua, vaikka muutoksenhakukirjelmässä asia on hyvin selostettu, Koskinen sanoi.

- Minua ei henkilökohtaisesti kuultu lainkaan tuossa oikeudenkäynnissä. Ei edes pyritty selvittämään, mitä tuolla lausumalla oli tarkoitettu, ja siitä huolimatta se oli äärilaitoja myöten tulkittuna otettu tuomion osaksi, totesi Koskinen haastattelussa.

Koskisen mukaan häneen eroonsa varapuhemiehen paikalta ei ole mitään syytä.

21. Kuten edellä totesin, käräjäoikeudessa Johannes Koskiselle on kyllä varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Tämä ilmenee käräjäoikeuden tuomion kansilehdeltä, johon on merkitty jutussa kuultavien nimet, kuultavien joukossa mainitaan myös Johannes Koskinen. Ilmeisesti asia on niin, että Koskinen ei ole vain halunnut mennä käräjäoikeuteen, vaikka hänelle oli varattu siihen tilaisuus.

22. Hovioikeudessa Koskiselle ei ilmeisesti ole enää varattu viran puolesta tilaisuutta tulla kuulluksi. On luultavasti lähdetty siitä, että käräjäoikeuden antama mahdollisuus kuulluksi tulemiseen on edelleen voimassa, mutta kun kyse on riita-asiasta, kuultavan tulisi hovioikeusvaiheessa itse huolehtia ja päättää, haluaako hän tulla kuulluksi vai ei. Johannes Koskisella olisi lain mukaan ollut halutessaan mahdollisuus osallistua Rusi-jutun käsittelyyn jopa niin sanottuna sivuväliintulijana valtion puolella.

23. Kuten myös edellä sanoin, valtiota on jutussa edustanut tunnettu ja maineikas asianajaja Aarno Arvela. Oletan ilman muuta, että hän on ennen valituskirjelmän laatimista keskustellut myös Johannes Koskisen kanssa jutusta ja puheeksi on tuolloin otettu myös se, haluaako Koskinen mahdollisesti pyytää jutussa suullista pääkäsittelyä hovioikeudessa, jotta hän voisi omin sanoin kertoa, mikä tarkoitus hänellä oli sanottua haastattelulausuntoa antaessaan ollut.

24. Johannes Koskinen näyttäisi siis - kenties tavallaan "hitaana hämäläisenä - olevan pahasti jälkijunassa ja täysin omasta syystään, mitä hänen kuulemiseensa tai kuulematta jäämiseensä tulee. Minusta Koskisen mielipiteet mm. siitä, mitä hän oli lausumallaan tarkoittanut, ovat kyllä tulleet Arvelan valituskirjelmän ja mahdollisesti muiden kirjelmien perustella hyvin hovioikeuden tietoon. Sitä en tiedä, pyysi Arvela hovioikeudessa mahdollisesti suullisen käsittelyn toimittamista ja Koskisen kuulemista henkilökohtaisesi, mutta mikään hovioikeuden tuomiossa ei ainakaan viittaa tähän.

25. Johannes Koskinen varmaan pitkäaikaisena oikeusministerinä ymmärtää, että vaikka muutoksenhakukirjelmä olisi kuinka taitavan advokaatin miten perusteellisesti tekemä, ei lopputulos suinkaan aina ole se, mitä valituskirjelmässä on esitetty.

26. Koskinen ei ole haastattelulausunnollaan luultavasti tarkoittanut loukata Alpo Rusia, vaan hän on asiaa enemmälti harkitsematta - siis varomattomasti - vain kakaissut ulos sen, mitä sattui asiasta ajattelemaan. Tyyli tai metodi on siis ollut jokseenkin samanlainen kuin Koskisen lausuntoautomaattina antamissa muissakin oikeuslaitosta koskeneissa lausunnoissa. Käräjäoikeuden ja nyt myös siis hovioikeuden mielestä kyse on tästä huolimatta ollut syyttömyysolettaman vastaisesta ja korvausvastuun aiheuttaneesta menettelystä. Vaikka lausumassa ei olisi kyse kunnianloukkausta, se voi silti olla olla syyttömyysolettaman vastainen.

28 kommenttia:

Homo Garrulus kirjoitti...

"Johannes Koskinen valittiin vuoden 2007 vaalien jälkeen eduskunnan varapuhemieheksi. Puhemiehen tehtävä on valtakunnan tärkeimpiä luottamustoimia. Puhemiehiksi valitaan arvovaltaisia, nuhteettomia ja arvostelukykyisiä henkilöitä, joilla ei luurankoja kaapissaan."

Keskustelua ei voi syntyä koska se on selvä tae, ettei enää sen jälkeen ole "nuhteeton" koska keskustelu on aina riski siinä missä kumartuminen ja vetäytyminen on aina etu pitkässä juoksussa. Mutta sitten kun kaikki sen oivaltavat ja laitetaan minunlaiset naiset huutamaan "nyt riittää" ulos eetteriin niin sitten nainen pääsee melkein hengistä kun kantaa laatikkoa, jossa on ratsastussaappaat koska hysteria on siinä kohtaan niin suuri, että supo on pyydetty paikalle vahtimaan, ettei mafia hyökkää paran kotirouvan päälle koska näin on arvovaltaiset juristit/akateemikot saaneet olemattomasta asiasta jotain valtavaa - siksi, että kun ei juttele, eivät keskustele, eivät debatoi eivätkä ns. välitä niin rikolliset välittävät sitäkin enemmän ja rikollisuus kasvaa sen mukaan mitä muut ei "välitä".

Hur skall ni ha det, kysyn jälleen ja survon ratsastussaappaat kaappiin enkä viekään niitä vinttiin koska se oli liian riskaabelia. Miten siis tämä torvi, kakaramainen politiikkomaailmamm missä on mammanpoikia alusta loppuun (muutamia poikkeuksia löytyy) voivat selittää sen, että ovat täysin kakopäitä kun kyseessä on mitä vaarattomammat asiat niistä paisutetaan suurta?
Siinä on sitten selvitettävää kun ei vaivaudu selvittää pienet asiat on-line, eli koko ajan. Kun on pakko olla vellihousu niin maksu tulee lapsille ja lapsenlapsille. Suorassa suhteessa.

Anonyymi kirjoitti...

Voisi kysyä esimerkiksi pääministerin kaataja Pekka Ervastilta (SK) miksi hän ei ole tarttunut tähän juttuun. Ervasti on aina väittänyt, että kaikkia politiikkoja kohdellaan yhtä kriittisesti.

Toipila kirjoitti...

En ymmärrä miksi Virolainen niin kiihkeästi vaahtoaa Johannes Koskisen puuttumisesta oikeuslaitoksen toimiin ja tuomioihin.

Koskinenhan on toiminut aivan samoin kuin Tähtelän lahnakoura, suuri sosialisti ja presidentti Mauno Koivisto virassa ollessaan. Koivisto puuttui oikeuslaitoksen toimintaan hyvin jyrkästi ja tarkoitushakuisesti todistettavasti toukokuussa v. 1992.

Ensin omatekoinen talousnero ja presidentti Mauno Koivisto tarrautui jääräpäisesti vakaaseen ja lopulta vahvaan markkaan samanaikaisesti, kun rahamarkkinoita vapautettiin. Tämän prosessin seurauksena Suomeen syntyi mielettömän kokoinen velkavetoinen korkeasuhdanne, joka lopulta pakahtui omaan mahdottomuuteensa.

Tuhottuaan jääräpäisyydellään maan talouden Koivisto ilmeisesti paniikissa ja raivon vallassa päätti pelastaa konkurssia muistuttavaan tilaan joutuneet pankit uhraamalla velalliset keinoja kaihtamatta. Tähän Koivisto tarvitsi tuomioistuinlaitoksen ottamista käskyvaltaansa. Koivisto edusti jyrkästi kantaa, ettei pankki voinut hävitä oikeusjuttua asiakastaan vastaan. Korkeasti oppineet tuomarit nöyrtyivät Koiviston tahtoon kuin kaasukammion hoitajat.

Milloinkahan Koivisto joutuu ”tuomiolle” vehkeilyistään ja megaluokan virheistään?

Asser Salo kirjoitti...

Erinomainen blogi.

Herää tosiaan väkisinkin kysymys, miksi yksikään tiedotusväline ei ole käsitellyt Johannes Koskisen osuutta Rusi-tuomiossa. Matti Vanhanen olisi todennäköisesti jo hirtetty Senaatintorilla vastaavanlaisesta tempusta.

Enkä nyt halua millään tavalla puolustella Ilkka Kanervaakaan, mutta Koskisen möläyttely on aivan toisen kertaluokan moka kuin yksityisiksi tarkoitettujen tekstiviestien lähettäminen hutsuille.

Kanerva sai lähteä, Koskinen ylennettiin eduskunnan varapuhemieheksi. Ei pysty ymmärtämään, erityisesti, kun otetaan huomioon nuo tekstissä siteeratut ihmisoikeuskomitean lausumat.

Kaikkein hämmentävintä on ehkä kuitenkin Koskisen asenne: vika on kaikkialla muualla kuin itsessä.

Ymmärtäisi edes hävetä.

Ja lakkaisi puhumasta "muunneltua totuutta" - on kyllä jumalaton vale antaa ymmärtää, että kuulematta jättäminen olisi johtunut jostakin muusta syystä kuin siitä, että Koskinen ei halunnut tulla kuulluksi.

Tämä blogi pitäisi laittaa menemään iltapäivälehdille ja Hesarille. Olisi kerrankin ainesta painavaan poliittiseen keskusteluun. Vaikka kyllähän ne kuvat Marja Tiuran ja muiden turhakkeiden itsenäisyyspäiväjuhlien mekoistakin mukavia ovat.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toipilalle - Olen toki kirjoittanut Koiviston puuttumisesta tuomiovallan käyttöön sanotuissa pankkijutuissa, Toipilan "paljastuksissa" ei ole mitään uutta.

Katso blogiani 22.3.2009; klikkaa tunnistetta "Koiviston konklaavi."

Toipila kirjoitti...

Ad Virolainen

Vahvasti epäilen, että Koskinen on ottanut mallia Koiviston käyttäytymisestä.

Onko tämä sitten lieventävä seikka, kun Iso ensin, niin Pieni perässä?

Olen kyllä kunnioituksella pannut merkille Virolaisen blogikirjoituksen 22.3.2009.

Anonyymi kirjoitti...

Jonkun jo vihdoin tulisi kertoa tavallisille pulliaisille se, että miksi ns. Koiviston konklaavilla "kaadettiin" pankkien taholta yrittäjiä niin paljon kuin asiasta on kirjoitettu.

Luulisi, että tavallisellekin pulliaiselle käypä selitys löytyisi, että ei tarvitsisi vuosikymmeniä enää asiaa spekuloida.

Tosin saattaa olla niin, että kun Manu pikakiväärillä rintamalla ampui, niin omaksui tyylin, että ampujaa ei saa havaita vihollisenkaan puolelta.

Erkki K. Laakso kirjoitti...

Olen seurannut Alpo Rusin casea alusta alkaen "suurennuslasilla" ja itseäni kiinnostaa siinä muutama erikoinen seikka:

Käytettiinkö ja miksi käytettiin "Rusikorttia" jo 1999 SDP:n presidentti Ahtisaaren kampeamiseksi virastaan ja näinhän on mm. oikeudessa todistanut itse tasavallan presidentti, että "SUPO:n Seppo Nevala otti yhteyttä ja kävi neuvotteluja - Rusin vakoiluepäilystä" - Mistä tämä tieto oli alkujaan lähtenyt - Nevalalle *toimeksiannon tavoin*?

Martti Ahtisaari ei alistunut SDP:n esivaaliin, vaan lähti Balkanille rauhantekoon (Nobel)!

Karhukopla: Halonen, Söderman ja Paasio lähtivät kisaan ja Söderman uhosi haastavansa Ahtisaaren vaikka yksin "Demari 1.4.1999".

Erkki Tuomioja jo 2001 oli tietoinen Rusiin kohdistetusta jahdista ja että Rusi heitetään "susille"?

Söderman taisteli *avoimuudesta* unionissa ja ajautui riitoihin mm. komission pj:n Romano Prodin kanssa 2001. Jätti eroilmoituksensa EU-parlamentin pääsihteerille 16.4.2002. Noihin aikoihin *räjähti* Alpo Rusin hyvin esivalmisteltu jahti ja toimittaja oli Lapin hangilla hnänelle tulevasta vinkannutkin..

Loppu on historiaa, mutta kysyn tässä ja nyt, että tehtiinkö Alpo Rusista jo hyvissä ajoin harhautusoperaatio, jotta hävitty EU-taistelu peitettiin! Suomi hävisi (oman) avoimuustaistelunsa ja se on tosiasia se. Oliko taustalla Seppo Nevalan hyvä kaveri Jacob Söderman, joka jo parlamentaarisen poliisikomitean aikoihin ystävystyi nevalaan? Itselleni on muodostunut vahva käsitys, että oli.

Johannes Koskinen oikeusministerinä oli tavallaan koko paletin sivujuonne ja laukoi peitelläkseen sammakoita..

Erkki K. Laakso
Alavus

Anonyymi kirjoitti...

Johannes Koskisen kommentit tosiaan ovat sitä tasoa, että joku taho voisi peruuttaa hänen tutkintotodistuksensa.

Joe kirjoitti...

Heh, Koskisella ei ole kiinnostavia romansseja. Tästä syystä mediaa ei kiinnosta muutkaan toilailut.

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen blogi tosiaankin.

Huolestuttavaa on tietysti hovioikeudenkin tuomitsema Koskisen menettely. Huolestuttavaa, ja viime ajoiltakin kovin tuttua, on se, että poliittinen vastuu tuntuu olevan poliitikoille tuntematon käsite. Edes oikeudellinen vastuu ei tarkoita, että poliitikko tajuaisi ottaa poliittisen vastuun. Se kertoo tietysti myös valitettavan paljon äänestäjistä, jotka käytännössä hyväksyvät linjan valitsemalla eduskuntaan rikostuomionkin saaneita kansalaisia. Poliittisen vastuun välttely ei ole yllätys siinä mielessä, että moraalinen vastuu tuntuu olevan huolestuttavn suurelle osalle kansalaisistakin menneisyyteen kuuluva asia. Tunnetaan vain rikosvastuu ja silloinkin virhe on kiinnijääminen.

Huolestuttavaa on myös median toiminta ja taso. Media ei näe epäkohtia ja lakien rikkomisia, jollei poliitikko itse tule kertomaan niistä (Kalli: en ole noudattanut lakia). Edes hovioikeuden tuomio ei tunnu herättävän mediaa. Se herää vain jos poliitikko itse kertoo menetelleensä lainvastaisesti tai tekee jotain riittävän maanläheistä ja helposti ymmärrettävää ja "raflaavaa", kuten lähettää teksitiviestejä tanssijalle. Kyse on ymmärryksen ja ammattitaidon puutteesta mediassa mutta varmasti myös siitä, että kansa tykkää enemmän romanssihuhuista ja tekstareista kuin jostain "vaikeasta ja tylsästä ja harmaasta" syyttämyysolettamasta tai tuomioistuinten riippumattomuduesta. Nehän väsyttävät aivojakin eivätkä ole kivoja.

Anonyymi kirjoitti...

Pieni korjaus:
YK:n ihmisoikeussopimusten toimeenpanoa valvovat komiteat ottavat - tietenkin - säännönmukaisesti vastaan tietoja myös tavallisilta kansalaisilta, etenkin ihmisoikeusjärjestöiltä ja muilta kansalaisjärjestöiltä, kirkoilta jne. Vaikka niiden vastaanottamista ei olekaan otettu osaksi virallista sopimusjärjestelmää kuin uusimmassa - lapsen oikeuksien sopimuksessa, niin tämä on de facto käytäntö.

Yleensä Genevessä tapahtuva valtion määräaikaisraporttien käsittely on julkista, ja dialogi hallituksen valtuuskunnan ja komitean välillä käydään avoimin ovin ja pöytäkirjat löytyvät netistä. Monesti komitean dialogi perustuu pikemmin IO-järjestöjen toimittamiin raportteihin, etenkin jos valtion raportti on kehno - kuten Suomenkin on silloin tällöin ollut. Tätä tietä tämä Koskisen oikeuslaitoskommentoitikin päätyi YK:n KP -komitean tietoon. Aivan vapaaehtoistyönä siis.

Jyrki Virolaisellakin on monia huomionarvoisia näkökohtia, jotka kannattaa saattaa KP-komitean tietoon (joko englanniksi tai ranskaksi). Professori on kuitenkin asiantuntija, ellei J.V. sitten pidättäydy odottaessaan kutsua hallituksen joukkoihin. Näinhän on menetellyt mm. Lauri Lehtimaja ja monet muut kuten suuri hanurinsoittaja Pekka Hallberg.

Onko muuten korkeimman riippumattoman tuomioistuimen jäsenten asiallista esiintyä hallituksen selittelijöinä kv. areenoilla. Ajatelkaapa, jos sama tapahtuisi esim. kotimaisen tuomioistuimen edessä. Vaikuttaisiko riippumattomalta. Eiväthän ao. herrat katso asialliseksi edustaa valitajapuoltakaan tai IO-järjestöjä, tai toimia niiden asiantuntijoina.

Tämmöinen KKO:n jäsenten hallituksen edustaminen on vierasta oikeusvaltiolliselle järjestelmälle. Mutta hallitusvalta tietysti palkitsee lakeijansa. Jossain päin maailmaa ao. herrat olisivat jo aikaa sitten joutuneet jättämään eroanomuksensa. Nämä vain istuvat kuin tatit ja marssivat kuin keisari uusissa vaatteissaan.

Tästäkin voisi informoida YK:n KP -komiteaa. Vielä ehtii...

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Täytyy tunnustaa, että en ole ollut edes tietoinen tuosta YK:n ihmisoikeuskomitean raportointijärjestelmän yksityiskohdista enkä siitä, että yksityishenkilöidenkin "vihjeet" yms. otettaisiin huomioon raportoinnissa.

Itsenäinen ja riippumaton blogisti ei tietenkään seiso kenenkään "joukoissa", ainakaan hallituksen joukoissa seisominen ei tulisi kuulonkaan. Voin vain sanoa, että "minkä kirjoitin, sen kirjoitin"; repikää siitä sitten, jos kiinnostaa.

Pekka Hallbergin toimita hallituksen riveissä ei yllätä ollenkaan. Kaikki asioista perillä olevat tietävät, että Hallberg on hallituksen mies viimeiseen asti, ja Maran myös. Maran ja Pekan yhteiset Kiinan retket ko. maan hirmuhallinnon presidentin henkilökohtaisina vieraina 1990-luvun puolivälissä kyllä vielä muistetaan, olen maininnut niistä pamfletissani Korkein oikeus kriisissä (1995).

Hallberghan johti komiteaa tai toimikuntaa, oka kirjoitteli uuden perustuslain perusoikeussäännökset. Niihin tuli Hallbergin kynänjäljen tuloksena sellainen erikoisuus, jota ei taida olla missään muualla, että oikeusturvaa koskevassa pykälässä (21 §) käsitellään yhdessä sekä lainkäyttöä että "hyvää" hallintoa.

Toisin sanoen: hallitusvallasta täysin riippuvainen hallinto on rinnastettu ja samaistettu hallitusvallasta riippumattomaan tuomiovallan käyttöön! Erittäin paha kauneusvirhe, en voi muuta sanoa.

Pakka Hallberg "palvelee" hallitusta ja OM:ää tai ainakin seisoo hallituksen joukoissa edelleen ainakin siten, että hän vastustaa kiivaasti tuomioistuinten keskushallinnon uskomista oikeusministeriöltä riippumattomalle tuomareista ja tuomioistuinten edustajista muodostetavalle organisaatiolle.

Tämä vastustus on käsittämätöntä, sillä tuomioistuimien keskushallinnon kuuluminen hallitusvaltaa edustavalle organisaatiolle on länsimaisessa oikeusvaltiossa hyvin poikkeuksellista.

Tulkoon myös mainituksi, että kun 1990-luvun puolivälissä erästä jokiyhtiötä epäiltiin tietyn vesioikeuden ja vesiylioikeuden jäsenten kestitsemisestä - syytemääräyksen antoi muuten eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja - myös KHO:n pressan kerrottiin vastaanottaneen kestitystä kyseiseltä yhtiöltä; tämä perustui "erittäin asiantuntevan tahon" kertomaan.

Kun oikeusasiamiestä sitten pyydettiin tutkimaan, oliko mainitussatiedossa perää, tuli Lauri Lehtimajalta salamavastaus viikossa: Hallbergia ei ollut syytä epäillä mistään!

Anonyymi kirjoitti...

Lauantain Hesarissa Martin Scheinin sanoo osuvasti, että "Suomessa tuomioistuimet ovat perinteisesti nähneet itsensä valtiovallan jatkeena eivätkä niinkään yksilön puolustajina valtiota vastaan. Jälkimmäinen näkemys on muissa länsimaissa yleisempi."

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Scheininin luonnehdinta on osuva ja pitää paikkansa. Tuomarit ovat valtion virkamiehiä siinä missä mutkin virkamiehet. Tämä on heijastunut pitkälti tuomioistuinten ja tuomareiden rooliin. Tuomioistuimet ovat valtion rankaisullisen väkivaltakoneiston osia. Se on tuomarin "osa."

Tuomioistuinten riippumattomuus on vain sanapari, jota hallitsijoiden (Kekkonen ja Koivisto) ei ole tarvinnut noudattaa. Ja mitä isot pojat edellä, sitä pienet pojat (Koskinen ja kumppanit) perässä.

Suomalaisille tuomareiden päähän on aina iskostettu, että lakia on virkavastuun ohella tarkoin eli prikulleen kirjaimellisesti noudatettava välittämättä niistä seurauksista, joiden tällainen legalismi johtaa.

Ihmisoikeuksille ja niiden kunnioittamiselle hymähdellään edelleen. Oikeusministeri on omalla esimerkillään näyttänyt mallia ja kyselee nyt hovioikeuden tuomion jälkeen hämmästyneenä, että "mitä ihmeen ihmisoikeutta hän olisi Rusi-lausumallaan muka loukannut."

Media taputtaa ministerille käsiä ja ehdottaa Pro Johannes -liikkeen perustamista!

Suomalaiset tuomarit eivät tunne ihmisoikeuksia, ainakin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, joista sopimuksen tulkintakäytäntö ilmenee, on etenkin alemmille oikeuksille täysin vieraita.

Tuomareiden tulisi tietää ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen sisältö, mutta jos kysyy tuomareita, niin nämä eivät osaa yleensä mainita ainoatakaan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua.

Anonyymi kirjoitti...

Varapuhemies Johannes Koskinen oli oikeusministeri kun hän kommentoi syttömyysolettamaa rikkoen Alpo Rusin 11.6.2003 saamaa vapauttavaa ratkaisua esitutkinnasta. Alpo Rusi oli todettu oikeudellisessa prosessissa syyttömäksi.Koskisen lausuntoa tulkittiin yleisesti niin,että Alpo Rusi oli kuitenkin syyllistynyt tavalliseen vakoiluun mutta se oli rikoksena vanhentunut.Koskinen ei täsmentänyt,että hän ei tarkoittanut lausunnollaan Alpo Rusia,kuten hän vasta vuosia myöhemmin on alkanut epämääräisesti selitellä.Myös Jukka Rusin osalta valtionsyyttäjän ratkaisu tarkoitti,että hänet oli todettu syyttömäksi,jota seikkaa Koskinen ei ilmeisesti kunnioita edes uusimmissa lausunnoissaan. Mutta Koskisen toiminta vain vahvistaa sen,että Alpo Rusi oli poliittisen ajojahdin kohde. Kun Stasin toimintaan liittyvät erilaiset tiedostot tulivat Suomeen 1990 alkaen(Tiitisen lista,Rosenholz-aineistot,Gordievskyn tiedot) SDP:n käsissä olleessa SUPOssa syntyi ongelma. Miten estää skandaali,joka tulisi varmuudella olemaan puolueelle ongelma,etenkin kun Kalevi Sorsallaja,Erkki Liikasella Ulf Sundqvistilla tiedettiin olleen vuosikausia läheinen yhteys DDR:n johtoon ja Helsingin suurlähetystöön.SUPOlla ei ollut Alpo Rusista muuta kuin 20.11.1969 -kohta 40 vuotta sitten-tehty epämääräinen ja virheitä sisältänyt henkilökortti.Jokainen alan asiantuntija olisi heti voinut päätellä että kerran kirjoitettu ja koskematon henkilökortti,jolle ei löytynyt paria,eli omaa operaatiokorttia,ei voi olla minkään epäilyn peruste,saatikka esitutkinnan lähtökohta,kuten sitten on osoittautunut,että näin oli."Värvätty 1969",kuten Nevala selitti Ahtisaarelle helmikuussa 2002. Alpo Rusista tehty F16 kortti oli siten Seppo Nevalan täky,jolla hän sai käännettyä syyllisyyden SDP:n niskasta poliittisesti oikeaan kohteeseen: toisaalta tärvellä Martti Ahtisaaren keskeisen neuvonantajan maine, ja toisaalta syyllistää kepua vaikka vain mutkan takaa liian pitkälle menneistä idänsuhteista. Loppu on historiaa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mielenkiintoinen peruste Koskisen motiiville!

Oikeusministeri Koskinen ei olisikaan siis toiminut Rusi-lausunnossaan vain hölmöyttään, kuten on yleisesti ajateltu.

Viime torstaina kyselytunnilla sekä kysymyksen tehnyt ed. Kankaanniemi (kd) ja kysymykseen vastannut ministeri Brax näyttivät hieman vinoilevan Johannes Koskiselle todetessaan, että hallituksen jäsenen ei pidä mennä arvostelemaan keskeneräistä oikeusprosessia, "kuten hyvin tiedämme."

Puhemiehenä istunnossa toimi 2. varapuhemies Johannes Koskinen!

Mielenkiintoista, että kun demareiden silloinen pj. Eero Heinäluoma halusi v. 2005 mennä hallitukseen, samalla kertaa demarit vaihtoivat, varmaan Heinäluoman aloitteesta, myös oikeusministeri,ä eli Koskisen tilalle tuli Leena Luhtanen.

Saa nähdä, haluavatko demarit vuoden 2011 vaalien jälkeen Koskisen vielä jatkavan varapuhemiehenä.

No, kuten tiedämme, Luhtanen epäonnistui tehtäväsään eikä häntä valittu v. 2007 vaaleissa enää eduskuntaa.

Anonyymi kirjoitti...

Poliittinen ajojahti Alpo Rusin osalta perustuu lukuisiin tosiseikkoihin. 1.Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion 3.2.2005 tekemässä ratkaisussa Alpo Rusin kanteluun on paljon indiisioita ja lopulta todisteita poliittisesta ajojahdista. Miksi Paavo Lipponen pääministerinä halusi talvella 2002,että eri tahot: Esko Aho, Martti Ahtisaari,ties ketkä muut,tuli saada informoitua SUPOn sisällä synnytetystä Alpo Rusiin(ei Jukka Rusiin) kohdistetusta keinotekoisesta epäilystä jo ennen esitutkintaa? Tämähän tarkoitti,että SUPO oli saanut omissa valtiojohdolle(kaikki demareita)esittämissään selostuksissa läpi Alpo Rusin syyllisyydestä törkeään maanpetokseen joskus 35 vuotta sitten,aikana jolloin tämä valtiojohto todistettvasti itse oli Suomen ja DDR:n suhteiden ytimessä,mutta Alpo Rusi Neuvostoliittoa arvostellut nuori opiskelija. Vuodoilla ja esisyyllistämiselle saatiin Alpo Rusin orastanut poliittinen ura poikki.Tässä suhteessa ajojahti sai aikaan poliittista elämää pysyvästi häiritsevän seurauksen,kun demokraattinen prosessi Alpo Rusin osalta salaisen poliisin keinoin häirittiin.

2. Demari kirjoitti pääkirjoituksessaan hieman ennen Paunion päätöstä samoin sanoin kuin Paunion päätöksessä myöhemmin kerrottiin,että laaja nesitiedottaminen oli perusteltua valtioelämän häiriöttömyyden takaamiiiseksi.Eli asia käännettiin ylösalaisin: Alpo Rusi tuli eliminoida etukäteen ettei valtioelämä häiriintyisi.Saiko Paunio ohjeita SDP:n johdosta?

3. Miksi myös sisäministeri Kari Rajamäki(SDP) syyllistyi 13.12.2003 IS:n haastattelussa Rusin jälkisyyllistämiseen,josta Paunio antoi nuhteet kesällä 2005?

4. Sisäministeri Ville Itälän toiminta oli koko pprosessin ajan SUPOa ehdoitta ja kritiikittä tukeva. Hän myös vahvisti esitutkinnan julkisuudessa,mitä on pidetty lain vastaisena tai ainakin syyttömyysolettamaa loukkaavana ministeritekona,koska Itälä ei valittanut vuotoa eikä korostanut,että jokainen on syytön elei ole tuomittu.

5.Presidentti Tarja Halosen erikoinen esiintyminen Lauantaiseurassa 14.9.2002 jolloin hänkin tarkkailijoiden mukaan käytti kieltä,joka ei ainakaan helpottanut vuodon kohteeksi joutuneen Rusin asemaa.Miksi ottaa kantaa keskeneräiseen ja vuodettuun tutkintaan?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olen kuullut kerrottavan, että Supo:lla olisi ollut tieto Alpo Rusiin kohdistuvista ja sittemmin tyystin perusteettomiksi osoittautuneista vakoiluepäilyistä jo 1990-luvun loppupuolella.

Pitäneeköhän paikkansa, että tätä olisi käytetty aseena Martti Ahtisaarta vastaan, jotta tämä saatiin luopumaan presidenttiehdokkuudestaan v. 2000 vaaleissa?

Tämä olisi huhupuheiden mukaan ollut Kalevi Sorsan junailema juttu ja tavallaan kosto siitä, että Mara vei häneltä demareiden pressaehdokkuuden kuusi vuotta aiemmin. Lieneeköhän perää?

Seppo Nevala ja Tarja Halonenhan ovat molemmat toimineet Sorsan poliittisena avustajana.

Olisihan se ollut noloa, jos kesken presidenttivaalikampanjaa olisi julkisuuteen vuodettu tietoa ehdokkaana olevan istuvan presidentin Ahtisaaren avustajaan kohdistuneista vakoiluepäilyistä. Tätäkö Mara pelkäsi, kun luopui ehdokkuudestaan? Tapaus Willy Brandt taisi pelottaa?

MIksi Tarja Halonen oli heti valmis kampanjoimaan demareiden ehdokkuudesta, vaikka Ahtisaari ei ollut vielä ilmoittanut, lähtekö hän kisaan mukaan vai ei?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Rusi-jutussa käräjäoikeus taisi hylätä kanteen sillä perusteella ajettuna, että ministeri Kari Rajamäki olisi syyllistynyt samanlaisen syyttömyysolettaman rikkomiseen kuin Johannes Koskinen.

Anonyymi kirjoitti...

Rajamäki ei ollut käräjillä vaan kansanedustaja Neittaanmäki kanteli oikeusasiamiehelle,joka sitten nuhteli,koska ei voinut saattaa puoluetoveriaan vaikeuksiin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olihan Kari Rajamäki samalla tavalla mukana Rusi-käräjillä kuin Johannes Koskinenkin: hän oli jutussa kuultavana eli heille molemmille varattiin tilaisuus tulla jutussa kuulluksi.

Rusi perusti korvauskanteensa osaksi myös siihen, että ministeri Rajamäki olisi rikkonut syyttömyysolettamaa samalla tavoin kuin Koskisenkin todettiin rikkonen. Käräjäoikeus kuitenkin päätyi siihen, että Rajamäki ei ollut loukannut syyttömyysolettamaa.

Kun Rusi tyytyi käräjäoikeuden tuomioon, ei hovioikeus voinut enää tutkia Rajamäen osuutta.

Anonyymi kirjoitti...

HBL:n paljastettua tänään,että SAK:n tiedotusjohtajan "Kati" Juntusen Stasi-yhteydenpito on paljon törkeämpää kuin mitä hän supolle kertoi 2000-2002,osoittaa,että SAK:ssa oli isoja Stasi-ongelmia,joita Nevalan Supo peitteli.Tämä vahvistaa osaltaan niitä epäilyjä, että rusijahti oli poliittisesti motivoitu operaatio SAK/SDP:n Stasi-kytkösten osittaiseksi peittämiseksi. Koskisen aktiivisuus ja Lipposen aiempi aktivismi epäilystä tiedottamiseksi(millä valtuuksilla hän muuten esiintyi poliisin toimialueella?) talvella 2002,olivat jo johtolankoja rusitutkinnan poliittisiin lähtökohtiin.

Erkki K. Laakso kirjoitti...

Taidatkos tuon oman epäilyksesi noin niinku "huhupuheiden" perusteella ja vielä isänpäivän kunniaksi paremmin puhetta tuomiopiirissäsi johtaa! Semminkin, kun et anna *syytetylle* puheenvuoroa..

Erkki K. Laakso
Alavus

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tätä blogiahan voivat kaikki kommentoida ja esittää vastaväitteitä. Kunhan tekevät sen asiallisesti eivätkä yritä sotkea omia, blogin teemaan mitenkään liittymättömiä "oikeusjuttujaan " sekaan.

Anonyymi kirjoitti...

Varapuhemies Johannes Koskisen kirjoituksesta HS 10.11.2009:

"Ulkopolitiikkaa presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Enää ei voi olla erillistä "presidentin ulkopolitiikkaa", puhumattakaan suorista käskytyksistä lähettiläille tai ulkoministeriön korkeille virkamiehille. Parlamentaarinen vastuu ulottuu myös kaikkeen ulkopoliittiseen päätöksentekoon".

Puehmies Koskisen uskottavuutta HS yrittää vahvistaa,mutta varapuhemies tässäkin lausumassa esittää totuudenvastaisesti(=oman poliittisen intressinsä näkökulmasta) asiat.

1. Jos ulkopolitiikassa on yhteistoiminta-vaade perustuslakia myöten,miksi TP Halonen vain ilmoittaa osallistumisestaan EU:n huippukokouksiin kun tietää ettei häntä sinne valtioneuvosto toivo saatikka pyydä.

2. Eikö TP Halonen muka ole käskyttänyt UM:n ja monen muunkin hallinnonalan nimityksiä?

3. Ketä TP Halonen lobbasi Brysselissä,jotain omaa ehdokasta vai "yhteistoiminnassa" sovitusti Olli Rehniäkö?Jos näin oli,eikö asiasta voisi reilusti kertoa julkisuudessa?Vai oliko joku muu ehdokas,josta valtioneuvosto ei tiedä mitään?Tietäisikö Koskinen?

Mikä on Koskisen uskottavuus,jos hänet on HO:ssa tuomittu Alpo Rusin syyttömyysolettaman loukkaamisesta ja hän kertoo ulkopoliittisesta johtojärjestyksestä totuudenvastaisesti asioita,silmä kirkkaana,hämäläisen rauhallisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Johannes Koskinen on populisti
http://etkirja.pp.fi/Jumalaton75.html#mozTocId957871

Anonyymi kirjoitti...

Tapaus Koskinen kiinnostaa myös minua. Valitan myöhäistä kannanottoani mutta asiat tulevat aikanaan.
Puhun myös vanhasta asiasta.

Johannes Koskisella on muutakin takanaan, kuin tämä Rusin juttu.

Koskinen oli oikeusministerinä (siis oikeusministeriössä) Lipposen toisessa hallituksessa 1999–2003,
Johannes Koskinen tuli tunnetuksi oikeusministerikaudellaan siitä, että kommentoi ja kritisoi suorasanaisesti konkreettisissa oikeusjutuissa annettuja tuomioistuimien ratkaisuja ja kehotti joissakin tapauksissa hävinnyttä osapuolta jopa valittamaan tuomiosta. Näin ei kuitenkaan käynyt jostain syystä seuraavassa tapauksessa joka tuotiin hänen päätäntävaltansa alle.

26.4, 10.5, 17.5. ja 22.5.2000 Oikeusministeriölle tehty kantelu. OIKEUSMINISTERIÖ Osakeyhtiö Etelätuonti
VIITE: kirjeenne 26.4, 10.5, 17.5 ja 22.5.2000
ASIA: vahingonkorvaus ym. 25.5.2000 1424/75/2000 0M
Oikeusministeriön (oikeusministeri oli tuolloin Johannes Koskinen) päätös on myös hyvin erikoinen. Oikeusministeriö kertoo puuttuvansa vain ilmeisen virheellisiin viranomaisen toimiin. Mikä mahtaa sitten olla "ilmeisen virheellistä", jos kyseessä oleva tuomio ei sitä ole? http://www.etelatuonti.fi/OIKEUS/oikeusministerio.html
Päätökseen sisältyy myös viranomaista painostamalla saatu väärä lausunto asiasta. Painostetun viranomaisen nimi jääköön toistaiseksi piiloon (erosi pian tämän jälkeen virastaan ja tunnusti tekonsa) mutta olisi mielenkiintoista tietää tuo painostaja (oikeusministeriössä), sekä hänen sidonnaisuutensa vastapuolen edustajiin. Erityisesti vastapuolen asianajaja on osoittautunut erinomaiseksi verkkopeluriksi tätä samaa oikeustapausta junaillessaan eri oikeusasteissa.
Vastapuolelta löytyy myös muita vaikuttajia mm. silloisen MTK:n pj:n poika istui vastapuolella AsOy:n hallituksessa.
Tästä likaisesta oikeusfarssista julkaistaan kirja ensi vuoden puolella kaikkinen nimineen, joten seuratkaan Blogia aiheesta "Etelätuonnin oikeustaistelu". http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=633984525970774078#overview/src=dashboard
Blogilla on yli 2000 lukijaa. Vähän mutta paljon ja uskon nimen esiintuomisen tuovan runsaasti kiinnostuneita lisälukijoita.