2. Tapaus oli oikeuskanslerinvirastossa tuttu asia, sillä oikeuskansleri määräsi vuonna 2006 valtionsyyttäjän nostamaan kyseistä lautamiestä (A) vastaan syytteen, joka sitten johti langettavaan tuomioon. Kantelijat jättivät lokakuussa 2008 kantelunsa eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska katsoivat, että oikeuskanslerille oli saattanut muodostua syytemääräyksen johdosta asiassa tietty ennakkokäsitys myös käräjätuomarin menettelyn osalta.
3. Kantelijoiden yllätykseksi oikeusasiamies kuitenkin siirsi kantelukirjoituksen välittömästi oikeuskanslerinviraston käsiteltäväksi. Siirto perustuu oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jaosta vuonna 1990 annetun lain (1224/1990) 3 §:ään, jonka mukaan oikeuskansleri ja oikeusasiamies voivat "keskinäisesti siirtää muunkin molempien toimivaltaan kuuluvan asian, kun siirtämisen voidaan arvioida nopeuttavan asian käsittelyä tai kun se on muusta erityisestä syystä perusteltua."
4. Mainitussa lainkohdassa kiinnitetään huomiota yksinomaan käsittelyn nopeuteen ja muihin erityisiin syihin. Sen sijaan säännöksessä on sivuutettu kokonaan se nykyisin tuomarin esteellisyysperusteiseen kuuluva seikka, jonka mukaan tuomari on pääsäännön mukaan esteellinen ratkaisemaan uudelleen samaa asiaa, jossa hän on ollut jo aiemmin päätöksentekijänä. Ks. tästä OK 13:7.2: "Tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi."
5. Oikeuskansleri ja oikeusasiamies eivät ole tuomareita, vaan hallintovirkamiehiä, joten OK 13 luvun tuomarin esteellisyysperusteet eivät koske heitä. Niin, ja kukapa nyt rohkenisi mennä epäilemään esimerkiksi oikeuskanslerin ennakkoasennetta, vaikka hän onkin ratkaissut saman asian tai jonkin sen osan aikaisemmin. Vasta laillisuusvalvojan päätöksen perusteluista voidaan sitten päätellä jotain mahdollisen ennakkoasenteen suhteen.
6. Mutta nopeuttiko siirto tässä tapauksessa asian käsittelyä siten kuin edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan? Enpä tiedä, sillä vaikka asia oli oikeuskanslerille ja hänen esittelijöilleen tuttu, saatiin kanteluasiassa ratkaisu vasta nyt eli yli kahden vuoden kuluttua kantelun tekemisestä. Mutta ehkäpä tämäkin on jo oikeuskansleriviraston mittapuun mukaan "nopeaa käsittelyä", kukapa tietää. Hyvä, että päätös saatin sentään nyt ennen joulua: kuka tietää, vaikka oikeusasiamiehen kansliasta päätöstä olisi voitu joutua odottamaan vielä lisää toiset kaksi vuotta!
7. Tämän esipuheen jälkeen itse asiaan. - Kantelukirjoituksessa, jonka sisältö on oikeuskanslerin päätöksessä kuitattu kolmella rivillä, on kiinnitetty huomiota muun muassa tuomioistuimen neuvottelusalaisuuteen ja pyydetty oikeuskansleria selvittämään, olisiko kyseisessä tapauksessa ollut kysymys tästä, kun sittemmin syytteen saaneen lautamiehen salaisessa päätösneuvottelussa esiin tuomia näkökohtia oli referoitu sellaisenaan tuomion perusteluissa.
8. Käräjätuomari oli kirjoittanut rikostuomion perusteluihin lautamies A :n oikeuden päätösneuvotteluissa kirjallisesti esittämän ja toisen lautamiehen hyväksymän tuomion perusteena seuraavaa: " Allekirjoittanut A keskusteli T:n kanssa tilaisuudessa, missä informoitiin asiakkaita ja muita sidosryhmiä osakekaupasta (työkalutalon 10-vuotissyntymäpäivillä). Keskustelussa ei mikään viitannut siihen, että Y olisi ollut kykenemätön tekemään päätöksiä tekemästään kaupasta ja muista omista asioistaan. T vaikutti tyytyväiseltä eläkkeelle pääsystä."
9. Luulen, että kukaan ulkopuolinen, jolle oikeuskanslerin päätöstä näytettäisiin, ei tulisi tuon irrallisen perustelulauseen johdosta hullua hurskaammaksi siitä, mistä asiassa oli oikeastaan kysymys. Oikeuskanslerin päätös on kirjoitettu selvästi niin sanotun lyhyen mallin mukaan, koska ratkaisua ei ole tarkoitustaan julkaista oikeuskanslerinviraston ratkaisutietokannassa tai vuosikertomuksessa; ratkaisu kuuluu laajaan päätösjoukkoon, jonka on määrä hautautua kanslerinviraston arkistoihin.
10. Asia ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen ja selvä kuin oikeuskanslerin kantelupäätöksen perusteella näyttäisi. Asia on myös periaatteellisesti (toki myös yksilön kannalta) sen verran tärkeä, että sitä kannattaa ruotia hieman perusteellisemmin ("jokainen päätös on blogin arvoinen"). Selostan tämän takia seuraavaksi hieman asian taustaa ja sitä prosessia, johon oikeuskanslerin vuonna 2006 tekemä syytemääräys johti.
----
11. Lautamies A osallistui vuonna 2005 käräjäoikeudessa törkeää petosta koskevan jutun käsittelyyn. Oikeuskansleri, jolle käräjäoikeuden syytteen hylkäävän tuomion - tuomio syntyi äänestyksen jälkeen 2-2, jolloin kahden lautamiehen (toinen heistä oli A) syytetylle lievempi eli syytteen hylkäävä kanta tuli oikeuden ratkaisuksi - jälkeen kanneltiin A:n menettelystä, määräsi vuonna 2006 valtionsyyttäjän nostamaan virkasyytteen A:ta vastaan. Syytteen mukaisesti Helsingin hovioikeus tuomitsi 25.1.2007 A:n virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen ja määräsi hänet vapautettavaksi lautamiehen tehtävästään. Korkein oikeus vahvisti ennakkopäätöksellään 21.10.2008 (KKO 2008:95) hovioikeuden tuomion lopputuloksen.
12. A:n syyksi luettiin tuomiossa kaksi eri tekoa. Ensiksikin hän oli marras-joulukuussa 2005 osallistunut sanotun petosjutun käsittelyyn ja ratkaisemiseen käräjäoikeuden kokoonpanossa siitä huolimatta, että hän oli ottanut etukäteen kantaa asiassa syytettynä olleen henkilön syyllisyyteen. Tarkemmin sanottuna A oli ennen asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä lausunut parin tuttavansa kanssa käymäsään keskustelussa käsityksiään syytetyn menettelyn rangaistavuudesta; A:n mukaan syytetty ei ollut syyllistynyt rikokseen. Keskustelun aikana oli mainittu jopa vedonlyönti oikeudenkäynnin kohteeksi myöhemmin tulleen rikosasian lopputuloksesta. HO ja KKO katsoivat, että A oli tämän johdosta tullut esteelliseksi lautamiehenä, joten hänen olisi pitänyt omasta aloitteestaan vetäytyä sanotun rikosjutun käsittelystä, mutta tämän hän oli laiminlyönyt. A oli siten tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa.
13. Toiseksi A oli asiaa perustanut ratkaisunsa, joka siis tuli myös käräjäoikeuden ratkaisuksi, kyseisen rikosjutun asianomistajasta (lähinnä asianomistajan henkisestä toimintakyvystä) keväällä 2002 ennen oikeudenkäyntiä ja esitutkintaa tekemiinsä omiin yksityisiin havaintoihinsa, joita ei ollut jutun asianosaisten toimesta tuotu esiin asian pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa; juuri tätä kysymystä koski edellä kohdassa 8 mainittu oikeuskanslerin päätöksessä referoitu lausuma T:stä. Asianomistajan henkinen tila noihin aikoihin oli ollut oikeudenkäynnissä keskeinen kysymys. KKO katsoi, että A:n olisi lautamiehen toimessaan tullut tietää, ettei hänellä lain mukaan ollut ollut oikeutta perustaa ratkaisuaan asiassa sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta asianosaisilla ei ollut ollut tilaisuutta lausua ja joita asianosaiset eivät edes olleet saaneet oikeudenkäynnissä tietoonsa.
14. Korkeimman oikeuden tuomion (KKO 2008:95) mukaan lautamies A:n toiminta oli tapahtunut sillä tavalla ja sellaisissa olosuhteissa, että hänen oli täytynyt ymmärtää antaneensa menettelyllään perustelun aiheen epäillä puolueettomuuttaan. A oli lisäksi perustanut ratkaisunsa välittömyysperiaatteen (ROL 11:2) vastaisesti asiaa koskeneisiin omiin tietoihinsa, jotka eivät olleet oikeudenkäynnissä esillä. KKO:n mukaan A:n vetoamisella tietämättömyyteensä lainsisällöstä maallikkojäsenenä ei ollut merkitystä, koska käräjäoikeuden puheenjohtaja oli kiinnittänyt A:n huomiota siihen A:n laatimasta muistiosta ilmenevän perustelun siihen osaan, jossa A oli tukeutunut oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemäänsä havaintoon asianomistajan henkisestä tilasta.
15. Selvää toki on, ettei A olisi saanut osallistua jutun käsittelyyn lautamiehenä, kun hän oli ottanut jo etukäteen kantaa syyllisyyskysymykseen ja lyönyt siitä jopa ulkopuolisten kanssa vetoa. A ei olisi myöskään saanut hyödyntää omia yksityisiä tietojaan ratkaisua tehtäessä.
16. Mutta mikä on oikeuden puheenjohtajana toimineen ammattituomarin vastuu ja oikea menettelytapa tällaisessa tilanteessa? Olisiko A:ta vastaan sittemmin nostettu virkasyytejuttu voitu estää, jos puheenjohtaja olisi puuttunut asiaan ja selostanut A:lle, että hän oli esteellinen ja ettei hänen sanottua lausumaansa voitu ottaa tuomion perusteeksi? Kyse on puheenjohtajan muodollisesta prosessinjohdosta. Näihin kahteen kysymykseen KKO tai oikeuskansleri ei kiinnittänyt ratkaisuissaan huomiota.
Esteellisyyteen perustuva virkavelvollisuuden rikkominen
17. Kysymys on siis siitä, olisiko esteelliseksi tulleen A:n osallistuminen jutun ratkaisuun voitu estää ja olisiko se voinut tapahtua nimenomaan oikeuden puheenjohtajan toimesta. Nyt käräjäoikeuden ratkaisuksi tuli A:n ja toisen lautamiehen kanta syytteen hylkäämisestä; puheenjohtaja ja kolmas lautamies olisivat tuominneet syytetyn rangaistukseen. Jutussa valitettiin hovioikeuteen, joka palautti, kun A:n esteellisyys ilmeni lopullisesti hovioikeudessa, jutun takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tästä aiheutui asianosaisille ylimääräisiä kustannuksia.
18. Jutun pääkäsittely käräjäoikeudessa päättyi 24.11. 2005, minkä jälkeen käräjäoikeus välittömästi piti ensimmäisen päätösneuvottelunsa, jota jatkettiin seuraavana päivänä. Asiakirjojen mukaan jo 24.11. pidetyssä neuvottelussa ilmeni, että A:lla oli sellaista asian ratkaisuun vaikuttanutta yksityistä tietoa asianomistajan henkisestä tilasta, jota ei tuotu pääkäsittelyssä asianosaisten toimesta esiin. Näyttää ilmeiseltä, että A:n esteellisyys ja puolueettomuuden vaarantuminen oli valjennut, sen olisi ainakin pitänyt valjeta, käräjäoikeuden puheenjohtajalle jo 24.11. pidetyssä päätösneuvottelussa, vaikkei edellä mainitusta vedonlyönnistä ilmeisesti vielä tuolloin ollut puhetta.
19. Miksi käräjäoikeus ei siis ottanut kysymystä A:n esteellisyydestä päätösneuvottelussaan esille ja todennut, että A on esteellinen, koska hänellä oli sanottua yksityisluonteista tietoa jutun ratkaisun kannalta relevantista seikasta eli asianomistajan henkisestä tilasta, mikä tietoa ei tullut pääkäsittelyssä esille? Onko käräjäoikeus, käytännössä sen lainoppinut puheenjohtaja, kenties ollut sitä mieltä, ettei A:ta olisi voitu enää päätösneuvotteluvaiheessa esteellisenä "erottaa" kokoonpanosta, kun hän ei ollut huomannut jäävätä itse itseään jo asian käsittelyssä?
20. Jos näin on ajateltu, on kyseessä ollut väärinkäsitys, sillä lain mukaan tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan ottaa ratkaistavaksi kysymyksen jonkun jäsenen esteellisyydestä (OK 13:9.1) Näin olisi voitu ja pitänytkin tehdä, jos ilmeni, että A ei halunnut itse vetäytyä kokoonpanosta. Oikeuden puheenjohtajan olisi tullut informoida A:ta esteellisyysperusteesta ja sen vaikutuksesta. Näin ei ilmeisesti tapahtunut.
21. Lain mukaan tuomarin, niin myös lautamies, toki vastaa ensikädessä itse omasta esteellisyydestään. Tämä koskee kuitenkin sellaisenaan vain tilannetta, jossa tuomioistuimen kollegiolla ei ole tietoa jonkun jäsenen mahdollisesta esteellisyysperusteesta. Jos jotakuta jäsentä on syytä epäillä esteelliseksi, on kysymys otettava kollegion keskustelussa esille. Näin ei puheena olevassa tapauksessa kuitenkaan tapahtunut. Kun jutussa ei ollut vielä annettu tuomiota, olisi A:n esteellisyys voitu ja myös tullut ottaa esille päätösneuvottelussa.
22. Rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen on ratkaisua KKO 2008:95 kommentoidessaan lausunut, että hänen mielestään lautamies A:n esteellisyys ei ollut kiistattoman selvää; teoksessa Pekka Timonen (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein II/2008 s. 160. Lisäksi on syytä todeta, että oikeudenkäymiskaaren tuomarin esteellisyyttä koskeva yleislauseke (OK 13 luvun 7 §:n 3 momentti), jonka perusteella KKO totesi A:n tulleen esteelliseksi, on suhteellisen avoin säännös. Voidaan sen vuoksi kysyä, käykö siitä virkavelvollisuus riittävällä ja rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmi. Todettakoon, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka on Matti Vanhasen tutkittavana olevaa esteellisyyttä koskevassa kirjelmässään 16.9.2010 perustuslakivaliokunnalle vedonnut nimenomaan kyseiseen "lautamiesratkaisuun" KKO 2008:95 ja todennut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohtaa vastaavan OK 13 luvun 7 §;n 3 momentin yleislausekkeen voivan tulla sovellettavaksi rangaistavaa käyttäytymistä määräävänä normina.
Välittömyysperiaatteen vastainen menettely
23. KKO hyväksyi tuomiossaan 2008:95 oikeuskansleri Jonkan syytteen myös välittömyysperiaatteen rikkomisen osalta. Kyse oli siitä, että A oli perustanut kyseisessä rikosjutussa ratkaisunsa erään seikan (asianomistajan henkinen tila) osalta siitä oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemänsä havaintoon. Tätä koskeva koskeva säännös on ROL 11 luvun 2 §:ssä, jonka mukaan tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä.
24. Tarkkaan ottaen ROL 11:2:n säännös ei suoranaisesti koske A:n syyksi luettua menettelyä. ROL 11:2:ssä on ollut tarkoitus kieltää sellaisen aineiston huomioon ottaminen tuomiota tehtäessä, joka on esitetty esitutkinnassa tai rikosjutun valmistavassa käsittelyssä, mutta johon ei ole vedottu pääkäsittelyssä. A:n menettelyssä sitä vastoin on kyse tuomarin omien yksityisten tietojen käyttämisestä tuomion perusteena, mikä on eri asia kuin mitä ROL 11:2:ssä tarkoitetaan. A ei siis ole rikkonut - jos on ylipäätään rikkonut mitään normia - välittömyysperiaatteen nimellä tunnettua normia, vaan normia, joka ilmenee välillisesti OK 17 luvun 19 §:stä: Tuomari ei saa täydentää oikeudenkäyntimenettelyn aikana kertynyttä faktamateriaalia omilla yksityisillä tiedoillaan. Kumpikin mainituista normeista perustuu tosin samaan ideaan eli siihen, että asianosaisilla tulee olla oikeudenkäynnissä tilaisuus lausua kaikista sellaisista seikoista, joihin tuomio perustetaan.
25. Selvää toki on, että käräjäoikeuden enemmistö ei olisi saanut perustaa ratkaisuaan edellä mainittuun, ainoastaan A:n tiedossa olleeseen seikkaan, koska jutun asianosaiset eivät olleet saaneet sitä tietoonsa oikeudenkäynnin aikana. Mutta myös tässä kohdin on esitettävä sama kysymys kuin edellä esteellisyyskysymyksenkin osalta: Olisiko oikeuden puheenjohtaja voinut estää, ettei tuomiota olisi lopulta perustettu sanottuun seikkaan, vaan A olisi luopunut vetoamasta siihen?
26. A:n esille ottama puheena oleva seikka tuli käräjäoikeuden kollegion tietoon 24.11. pidetyn ensimmäisen päätösneuvottelun aikana. Tuon neuvottelun lopuksi oikeiden puheenjohtaja oli kehottanut lautamies A:ta laatimaan muistion mielipiteestään, johon toinen kahdesta muusta lautamiehestä oli ilmoittanut yhtyvänsä. Näin tapahtui ilmeisesti siksi, että puheenjohtaja olisi säästynyt kirjoittamasta itse käräjäoikeuden "lautamiespäätöksen" perusteluja.
27. KKO:n ratkaisun 2008:95 perustelujen mukaan A on kertonut, että oikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari olisi vasta 25.11. pidetyssä toisessa neuvottelussa, jolloin hän oli saanut nähtäväkseen A:n laatiman muistion, ottanut esiin A:n yksityisen havainnon ja todennut, että sen käyttämiseen tuomiossa "joku voi puuttua." A oli tällöin kertomuksensa mukaan ilmoittanut, että sanottu tieto voitiin jättää poiskin lopullisen tuomion perusteluista, koska A oli kertomansa mukaan laatinut muistion vain luonnokseksi perustelujen kirjoittamista varten. A ja mainittu toinen lautamies (JR), joka oli yhtynyt A:n mielipiteeseen, ovat KKO:n suullisessa käsittelyssä kertoneet, että he olivat päätösneuvottelussa käydyn keskustelun perusteella olleet siinä käsityksessä, ettei A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa tietoa otettaisi tuomion perusteluihin. Kuitenkin puheenjohtaja olo jättänyt tiedon päätösneuvottelun jälkeen laatimaansa lopulliseen tuomioon. A on kertonut, ettei käräjäoikeuden puheenjohtaja ollut kertonut, että yksityisen tiedon käyttäminen ollut sallittua. A ei ollut pyytänyt eikä hänelle ollut varattu tilaisuutta tarkastaa lopullisen tuomion sisältöä ennen tuomion antamista kansliassa.
28. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari on puolestaan KKO:n suullisessa käsittelyssä kertonut, ettei hän ollut jättänyt pois A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa perustelun osaa, koska hänen mielestään havainnossa oli kyse asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisestä kysymyksestä ja koska tuomiosta tuli ilmetä sen perusteena tosiasiallisesti olleet seikat.
29. KKO:n johtopäätös, jota ei ole tarkemmin perusteltu, oli selkeä, mutta minusta lautamiehen kannalta sangen kohtuuton, kun otetaan huomioon, ettei puheenjohtaja ollut informoinut lautamiestä sanotun yksityisen tiedon käyttämistä koskevasta kiellosta. KKO lausui lakonisesti, että "A:n on lautamiehen toimessaan täytynyt tietää, ettei hänellä lain mukaan ollut oikeutta perustaa ratkaisuaan asiassa sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta asianosaisilla ei ollut tilaisuutta lausua ja joita asianosaiset eivät edes olleet saaneet oikeudenkäynnissä tietoonsa."
30. KKO katsoi, että A oli myös tässä kohdin tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa. KKO:n totesi, että käräjäoikeuden puheenjohtaja oli kiinnittänyt A:n huomiota mainittuun perustelujen osaan, joka perustui hänen oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemäänsä havaintoon. Tähän nähden A:n vetoamisella tietämättömyyteensä lain sisällöstä oikeuden maallikkojäsenenä tai puheenjohtajan menettelyyn lopullisen tuomion kirjoittamisessa ei ollut KKO:n mukaan merkitystä.
31. Olen blogissani 21.10.2008 kritisoinut KKO:n ratkaisun perusteluja käräjäoikeuden puheenjohtajan menettelyn eli informoinnin puutteellisuuden osalta. Minusta on selvää, että puheenjohtajan ei olisi tullut ehdoin tahdoin ottaa kyseistä A:n yksityiseen tietoon perustuvaa lausumaa tuomion perusteluihin, koska oli aivan ilmeistä, ettei A ollut ymmärtänyt lausumansa merkitystä. On myös ilmeistä, ettei A olisi halunnut, että tuomio perustetaan sanottuun seikkaan, jos puheenjohtaja olisi selostanut hänelle, mitä sanottu välittömyysperiaate tai tuomarin yksityisiä tietojen hyödyntämistä koskeva kielto tarkkaan ottaen merkitsi.
32. Myös eräs toinen asia puheenjohtajan menettelyssä herättää ihmetyttää. Tuntuu nimittäin aika merkilliseltä, että oikeuden puheenjohtaja ei varannut A:lle tilaisuutta tarkastaa lopullisen tuomion perustelujen sisältöä ennen käräjäoikeuden tuomion antamista. Näin olisi pitänyt tehdä, vaikkei A ollut ymmärtänyt pyytää tilaisuutta tuomion perustelujen tarkastamiseen.
33. Viittaan myös siihen, mitä professori Pekka Viljanen lausui edellä mainitussa kommentaarikirjassa ratkaisun KKO 2008:95 johdosta:
- Tapausselostuksesta ilmenevä KO:n lakimiespuheenjohtajan toiminta tosin ihmetyttää. A:lle olisi pitänyt ilmoittaa selvästi, ettei tämä saanut käyttää asianomistajaa koskevia yksityisiä tietojaan, jotka eivät olleet olleet esillä KO:n pääkäsittelyssä...Olisi siten ollut asianmukaista jättää tuomiosta pois A:n henkilökohtaista havaintoa koskeva perustelujen osa, koska A oli ollut valmis poistamaan sen puheenjohtajan huomautettua, että siihen "voi joku puuttua.
Oikeuskanslerin kantelupäätöksestä
34. Käräjäoikeuden puheenjohtajan menettelyä koskevassa kantelussa oikeuskanslerille puututtiin erityisesti kyseisen lausuman ottamiseen tuomion perustelujen osaksi. Oikeuskansleri hankki kantelun johdosta käräjätuomarin selvityksen ja käräjäoikeuden laamannin lausunnon. Lautamies A:lle ei varattu tilaisuutta lausuman antamiseen, mutta oikeuskanslerin käytettävissä olivat oikeuskanslerin virastossa jo A:ta koskevan syytemääräyksen yhteydessä kertyneet asiakirjat, joihin sisältyi muun muassa A:ta koskevat esitutkintapöytäkirjat ja Helsingin hovioikeuden tuomio 25.12007.
35. Oikeuskanslerin päätöksessä selostetaan eri osapuolten käsittelyn eri vaiheissa antamia kertomuksia pääpiirteittäin. Tähän päätöksen osaan, josta ei ilmene mitään uutta, on käytetty kaksi sivua. Oikeuskanslerinasian arviointi ja johtopäätökset käsittävät yhden sivun. Käräjäoikeuden puheenjohtaja toisti selvityksessään sen, mitä hän oli lausunut jo A:ta koskevan virkasyytejutun käsittelyssä HO:ssa ja KKO:ssa. Tuomari vetosi edelleen siihen, että A:n muistiossaan mainitsema perustelujen osa oli ollut lautamiehen "tosiasiallinen perustelu." Hän oli päätösneuvottelussa todennut, ettei päätöksen tosiasiallista perustetta voinut salata asianosaisilta. Tuomarin mukaan päätösneuvottelussa ei ollut päädytty siihen, että kyseinen perustelu jätettäisiin tuomiosta pois. Tuomari oli ottanut lautamiesten kirjallisesti esittämät perustelut perustelut lähes sellaisenaan tuomioon.
36. Kuten edellä mainitsin (kappale 32), silloin kun kyseessä niin sanottu lautamiespäätös, käräjäoikeuden puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu antaa valmiiksi kirjoitettu tuomio perusteluineen asianomaisten lautamiesten tarkistettavaksi tai varata siihen ainakin tilaisuus. Näin on meneteltävä, vaikka lautamiehet huomaisi varata sanottua tilaisuutta itselleen. Tämä siksi, että lautamiehet eivät allekirjoita tuomiota eivätkä siten voi siinä yhteydessä itse perehtyä tuomion sisältöön. Näin tulisi ehdottomasti menetellä silloin, kun päätösneuvottelussa on ollut epätietoisuutta siitä, miten ratkaisun perustelut on tarkoitus kirjoittaa. Perustelut olisi luettava lautamiehille ja annettava heidän tämän jälkeen vielä itse tutustua tuomion sisältöön. Vasta tämän jälkeen puheenjohtaja voi allekirjoittaa tuomion.
37. Oikeuskansleri Jonkka lausuu tältä osin ratkaisussaan tältä osin seuraavaa:
- Puheenjohtajalla ei ole laissa säädettyä velvollisuutta ennen tuomion allekirjoittamista saattaa laatimiaan perusteluja lautamiesten tietoon. Tätä menettelyä voidaan kuitenkin pitää asianmukaisena esimerkiksi silloin, kun tuomion perusteiden osalta on epäselvyyttä ja kun kysymys on pelkästään lautamiesten perusteluista.
38. Tähän on sanottava, että vaikka laissa ei olekaan nimenomaista velvollisuutta puheena olevassa suhteessa, niin jo asian luonteesta johtuu, että jokaisen tuomiosta vastaavan tuomarin, myös jokaisen lautamiehen, tulee toki saada ennen tuomion allekirjoittamista tietää, minkä sisältöinen tuomio on. Ei kai nyt jokaisesta itsestään selvästä asiasta tarvitse säätää laissa! Onneksi oikeuskansleri on sentään "hoksannut", että ainakin lautamiespäätöksen osalta lautamiesten tulee saada tietää, mitä kirjoitetussa tuomiossa lukee.
39. Tämän jälkeen oikeuskanslerin päätöksessä on tehty yhteenveto siitä, mitä osapuolet olivat lausuneet kyseisen perustelun ottamisesta tuomioon. Näistä lausumista ei ole odotetusti saatu irti muuta kuin se, mikä oli selvää jo KKO:n tuomion perusteellakin: A samoin kuin toinen lautamies olivat jääneet päätösneuvottelussa 25.11. siihen käsitykseen, että kyseinen peruste jätettäisiin perusteluista pois. Käräjätuomarin mukaan sen sijaan päätösneuvottelussa ei ollut päädytty perusteen poisjättämiseen. Kumpaakaan näkemystä ei asiassa ilmi tulleen perustella voida oikeuskanslerin päätöksen mukaan pitää selvästi vääränä.
40. Oikeuskansleri toteaa johtopäätöksenään, että epäselväksi siten jää, onko päätösneuvotteluissa päädytty siihen, että kysymyksessä olevaa ratkaisun perustetta ei sisällytetä tuomion perusteluihin. Kanslerin paljon puhuva lopullinen johtopäätös sisältyy kuitenkin lausumaan: "Näyttää siltä, että perusteen poistamisesta ei ole nimenomaisesti päätetty."
41. Olisi odottanut, että oikeuskansleri olisi ottanut ratkaisussaan kantaa erityisesti siihen, oliko käräjätuomarin pitänyt huomauttaa lautamiehelle selväsanaisesti siitä, että tämän vasta päätösneuvottelussa esille ottamaansa kyseistä perustetta ei lain mukaan (OK 11:2) saanut ottaa tuomiota tehtäessä huomioon. Kuten edellä olevasta ilmenee, puheenjohtaja oli päätösneuvottelussa huomauttanut A:lle vain ikään kuin kautta rantain siitä, että tuomion jälkeen "joku voi puuttua" perusteen käyttämiseen." Tällainen lausuma vaikuttaa kovin mitäänsanomattomalta.
42. Oikeuskanslerin päätöksessä tähän olennaiseen kysymykseen ei kuitenkaan ole puututtu mitenkään, päätöksessä ei edes mainita kyseistä lainkohtaa eli OK 11 luvun 2 §:ää. Oikeuskansleri ryhtyy päätöksensä loppukappaleessa ikään kuin puolustelemaan käräjätuomarin menettelyä toteamalla, että "kyseinen peruste oli käräjätuomarin mielestä ratkaisun kannalta merkityksellinen" ja että tuomari oli "jäänyt siihen käsitykseen, että päätösneuvotteluissa ei ollut päädytty sen poistamiseen perusteluista."
43. Melko köykäiset perustelut, sanoisin omana johtopäätöksenäni. Asia on ratkaistu loppujen lopuksi sen mukaan, mikä oli käräjätuomarin oma käsitys asiasta, vaikka se poikkeaakin täysin oikeuskanslerin omalla päätöksellä syytteeseen asettaman ja sittemmin rangaistukseen tuomitun lautamiehen käsityksestä. Joku voisi jopa saada päätöksestä käsityksen, jonka mukaan mukaan oikeuskansleri haluaa puolustella, ei vain kyseisen käräjätuomarin menettelyä, vaan myös omaa syytemääräystään, joka sitten johti langettavaan tuomioon.
44. Käräjäoikeuden puheenjohtajan ei siis todettu oikeuskanslerin päätöksen mukaan menetelleen asiassa lainvastaisesti tai tavalla, joka olisi antanut aihetta edes huomautuksen antamiseen. Oikeuskanslerin päätös varmistaa hänen oman syytemääräyksensä samoin kuin KKO:n langettavan rikostuomion pysyvyyden lautamiehen virkasyytejutussa. Uskottavuuden säilyttämiseksi laillisuusvalvonnan puolueettomuuteen olisi ollut perusteltua, että käräjäoikeuden puheenjohtajan menettelystä tehtyä kantelua ei olisi siirretty syytemääräyksen antaneen oikeuskanslerin ratkaistavaksi, vaan asian olisi ratkaissut oikeusasiamies, jolle kantelu oli osoitettukin.
45. Allekirjoittaneen mielestä asianmukainen menettelytapa vastaavanlaisessa tilanteessa edellyttää, että
- käräjäoikeuden puheenjohtaja ottaa asian niin sanotusti haltuunsa ja toteaa päätösneuvottelussa lautamiehen (tai oikeuden lainoppineen jäsenen) olevan esteellinen ratkaisemaan juttua, jos tämä tuo esiin sellaista relevanttia seikkaa koskevan yksityisen tiedon, joka ei ollut esillä käsittelyssä ja jota asianosaiset eivät siis ole saaneet tietoonsa;
- oikeuden puheenjohtajalla on velvollisuus huomauttaa lautamiehelle, ettei tämä saa lain mukaan käyttää tuomiota tehtäessä omia yksityisiä tietoja eikä perustaa ratkaisua siihen;
- puheenjohtajan velvollisuutena on kertoa lautamiehelle, että tämä saattaa joutua syytteeseen virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos tämä osallistuu asian ratkaisemiseen esteellisenä tai perustaa ratkaisunsa omiin yksityisiin tietoihin, pelkkä ylimalkainen tokaisu "joku voi tähän puuttua tähän" ei siis riitä;
- oikeuden puheenjohtajan on aina ennen tuomion allekirjoittamista ilmoitettava lautamiehille
selkeästi tuomion perustelut;
- jos kysymyksessä on lautamiespäätös tai -tuomio taikka joku lautamies on eri mieltä tuomion lopputuloksesta tai perusteluista, on puheenjohtajalla velvollisuus antaa tuomio asianomaisten lautamiesten tai eri mieltä olleen lautamiehen tarkastettavaksi.
46. Näillä eväillä vältytään ikäviltä virkasyytejutuilta. Myös puheena olevassa tapauksessa olisi luultavasti vältytty virkasyytteeltä, jos mainittuja itsestään selviä menettelytapaoja olisi noudatettu. Olisi ollut paikallaan, jos oikeuskansleri olisi päätöksessään kiinnittänyt huomiota mainittujen oikeiden menettelytapojen noudattamiseen, vaikkei käräjäoikeuden puheenjohtajaa olisikaan katsottu menetelleen lainvastaisesti. Jos näin olisi menetelty, olisi ratkaisusta ollut hyötyä vastaavanlaisissa tilanteissa tulevassa lainkäytössä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan oikeuskansleri päätti haudata ratkaisunsa piiloon julkisuudelta.
47. Olisiko lautamiestä koskeva virkasyytetuomio purettavissa? Kovin kohtuuttomalta tuomio ainakin vaikuttaa, sillä kuten oikeuskansleri Jonkan päätöksessä todetaan, tapauksessa jäi lopulta epäselväksi muun muassa se, oliko päätösneuvottelussa päädytty siihen, että kysymyksessä olevaa ratkaisun perustettua ei sisällytetä tuomion perusteluihin. Tästä epäselvyydestä huolimatta syyte nostettiin ja syytetty tuomittiin ankaraan rangaistukseen.
48. Lautamiestä koskeva ratkaisu KKO 2008:95 on lisäksi selkeässä ristiriidassa korkeimman oikeuden samoihin aikoihin antaman erästä (toista) käräjätuomaria koskevan virkasyytejutun tuomion kanssa. Ratkaisussa KKO 2008:90 korkein oikeus nimittäin katsoi, ettei käräjätuomari ollut menetellyt tahallisesti, kun hän oli riita-asiassa OK 17:8:n vastaisesti oma-aloitteisesti hankkinut kantajaa koskeneen rikosrekisterinotteen ja OK 24 luvun 2 §:n 1 momentin (tämä lainkohta vastaa ROL 11:2:ää) vastaisesti käyttänyt siitä ilmenneitä tietoja tuomion perusteluissa, vaikka kyseisiä tietoja ei ollut käsitelty käräjäoikeuden pääkäsittelyssä.
49. Kuten Pekka Viljanen toteaa edellä mainitussa kommentissaan, näitä kahta ratkaisua "on vaikea pitää yhdenmukaista linjaa toteuttavina." Tämä pitää paikkansa, joku voisi jopa sanoa, että nämä kaksi ratkaisua ovat selvästi ristiriidassa keskenään. Käräjätuomaria koskevassa ratkaisussaan (2008:90) korkein oikeus katsoi, että tahallisuuden tulee kattaa myös tietoisuus siitä, että menettely on lainvastainen ja että tuomari ei ollut toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lainvastaisesti. Sen sijaan lautamiesratkaisussa (2008:95) korkein oikeus ei ole kiinnittänyt tähän puoleen huomiota, vaan on kylmästi katsonut, että lautamies oli menetellyt tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen.
50. Onko tässä nyt enää mitään laitaa ja kohtuullisuutta: Vaikka ammattituomarin on täytynyt tuntea edellä mainitut kaksi keskeistä menettelynormia, KKO on on katsonut häntä koskevassa virkasyytejutussa jääneen näyttämättä, että tuomari olisi normien vastaisesti menetellessään toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen. Sen sijaan käräjäoikeuden maallikkojäsenelle, jolta ei voida kohtuudella edellyttää mainittujen normien yksityiskohtaista tuntemista, KKO asetti mutkitta sanotunlaisen velvollisuuden ja ilman enempiä perusteluja katsoi hänen rikkoneen tahallaan virkavelvollisuutensa! Näin on tuomittu, vaikka jutussa oli jäänyt, kuten oikeuskansleri on todennut, epäselväksi, oliko lautamies edes tahtonut, että kyseinen yksityinen tieto otetaan tuomion perusteeksi! Ammattituomari, joka rikkoi kahta keskeistä menettelynormia (OK 17:8 ja 24:2.1), jätettiin rangaistuksetta, mutta oikeuden maallikkojäsen, jonka todettiin rikkoneen vain yhtä menettelynormia (ROL 11:2), tuomittiin tahallisesta virkarikoksesta sakkoon ja menettämään tuomarin tehtävänsä!
51. Mutta niinhän se on aina ollut ja tulee ilmeisesti aina olemaan: Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat.
52. Viime viikolla (Manalasta) manan majoille matkalleen lähteneen Kari Tapion menestysiskelmän sanoja mukaillen voisi laulaa:
- Voi jospa tietäisivät maailmalla,
mitä onkaan oikeudenkäymiskaaren alla,
.....
On oikeudenhaku hankalaa työtä,
ja siinä harvemmin on onni myötä,
sen tietää kai, moni suomalainen.
20 kommenttia:
Olisiko käräjäoikeuden tuomio muuttunut, jos lautamiehen yksityiset tiedot olisi jätetty mainitsematta tuomion perusteluissa?
Nythän selvisi sentään oikeudenkäynnin ulkopuolisten tietojen virheellinen käyttö tuomion perusteena.
Niin, mutta nyt jäi vähän sellainen maku, että nuo lautamiehen yksityiset tiedot otettiin varta vasten tuomioon, jotta lautamies saataisiin hommattua myöhemmin virkasyytteeseen!
Ensisijainen kohta KäO:n asiassa oli minusta se, että lautamies olisi pitänyt todeta jääviksi päätösneuvottelussa, jolloin kokoonpanoon olisi jäänyt jäljelle puheenjohtaja ja kaksi lautamiestä; se on lain mukaan mahdollista.
Tällöin ratkaisuksi olisi tullut puheenjohtajan ja yhden lautamiehen mielipide, eikä asiassa olisi jouduttu mihinkään virkasyyteprosessiin lautamiestä vastaan.
Entä sitten kun rikosasiasta päättää "yhden miehen kollegio"?
Kuka sitten toteaa jääviyden?
Ansikokas kirjoitus taas blogistilta, kiitos.
Olenko ainoa, joka näkee asiassa liittymän esteellisen pääministeri Vanhasen toimintaan valtioneuvostossa sen myöntäessä avustuksia Nuorisosäätiölle? Valtioneuvoston kokoonpanoon kuuluu oikeuskansleri, jonka tehtäväksi jotkut (muut kuin Virolainen) ovat nähneet maallikkoministerin informoimisen lakiin sisältyvistä esteellisyyssäännöksistä.
Kollegiolla tarkoitetaan useamman jäsenen kokoonpanoa.
Lain mukaan käräjäoikeus on päätösvaltainen tuomarin esteellisyyttä koskevassa asiassa, kun siinä n yksi lainoppinut jäsen. Siten yhden tuomarin kokoonpanossa puheenjohtaja lähtökohtaisesti ratkaisee kysymyksen ja myös asianosaisen väitteen esteellisyydestään.
Maallikolla ja "maallikolla" on kyllä eroja!
Matti Vanhanen on kokenut poliitikko ja ministeri, jolle oli ennen ministerikauttaan kerrottu juurta jaksaen oikeuskanslerinvirastontoimesta esteellisyyssäännösten sisältö ja jaettu sitä koskevaa kirjallista aineistoa.
Sitä vastoin käräjäoikeuden lautamies on todellinen maallikko lainkäytössä, vaikka hän toisaalta lain mukaan vastaa ratkaisun laillisuudesta.
Nykyisin käräjäoikeuden lautamiehet ovat lautamiesten suuren lukumäärän ja lautamiesjuttujen vähyyden takia mukana vain hyvin harvoin käräjäoikeuden kokoonpanossa, ehkä vain 3-4 kertaa vuodessa.
Pääministeri sen sijaan on täysipäiväinen poliitikko.
Tämä selevä. Lapin Kansan (melkein) päätoimittaja Johanna Korhonen kirjoitti sunnuntain 12. joulukuuta Hesarissa mielipidekirjoituksen "Oikeutta hakeva ihminen voidaan näännyttää". Tuntematta asiaa tarkemmin vaikuttaa siltä, että kirjoituksessa mainittu tapaus olisi blogin arvoinen.
Muistelen, että lautamieskoulutuksessa alkuvuodesta 2005 meille kaikille selitettiin nämä perusasiat, mukaanlukien se, että tuomion tulee perustua siihen, mitä suullisessa oikeudenkäynnissä on ollut esillä. Minulle tämä on lautamiehenä ollut itsestään selvää alusta asti, ja – erityisesti jos kyse ei ole aloittelevasta lautamiehestä – tällaisten perusasioiden tuntemusta voidaan mielestäni lautamieheltä vaatia. Pidin, kun siihen tutustuin, lautamiehen saamaa tuomiota oikeana.
Käytäntö meillä päin on, että kirjoitettu tuomio käydään lautamiesten kanssa läpi lähinnä sellaisissa kansliajutuissa, joissa joudutaan pitämään erillinen päätösneuvottelu ennen tuomion antamista (pääkäsittelyn jälkeen käydyn ensisijaisen neuvottelun lisäksi). Äänestyksiin en ole juurikaan joutunut, joten siitä en osaa kommentoida.
(Itselläni on ollut tänä vuonna 7 käräjäpäivää ja yksi maaoikeuspäivä.)
Kaijanaholle -- Niin, toki tuon asian pitäisi olla selvä lautamiehillekin.
Mutta tässä Porvoon KäO:n lautamiestapauksessa näyttää siltä pahasti siltä, että mainittu asia ei ole ollut riittävän selvä edes oikeuden puheenjohtajalle.
Jos oli, niin hänen olisi tietenkin pitänyt sanoa suoraan lautamiehelle, että "tätä yksityistä tietoa ei voida lain mukaan (ROL 11:2) ottaa tuomion perusteeksi."
Mutta puheenjohtaja totesi vain ympäripyöreästi, että "joku voi tähän puuttua."
Ja kaiken kukkuraksi kyseinen lautamies samoin kuin toinen lautamies olivat jääneet siihen käsitykseen, että tuota tietoa koskevaa lausumaa ei oteta tuomion perusteeksi!
Vielä: puheenjohtaja ei varannut lautamiehille tilaisuutta kirjoitetun tuomion tarkastamiseen.
Mutta silti lautamies asetettiin syytteeseen tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja myös tuomittiin siitä.
Käsittämätöntä!
Markku Arposen mainitsema Kiljavan tuomio olisi toki (sekin) blogin arvoinen. En vain ole vielä saanut tuomiota käsiini.
On se merkillistä, että kun "istuvatuomari" ja jopa entinen korkeimman oikeuden jäsen ja hovioikeuden presidentti, kuten Markku Arponen on "nauttinut" vähän aikaa eläkkeellä, niin mies alkaa nähdä ja jopa toivoa, että Johanna Korhosen Hesarissa kommentoiman tapaiset Hyvinkään käräjäoikeuden ratkaisemat jutut pitäisi käsitellä blogissa.
Miksei Arponen, joka istui monessa merkittävässä komiteassa puheenjohtajana ja jäsenenä, aikaan tehnyt ja vaikuttanut sellaisien parannusehdotuksien syntyyn prosessilakeihin, että oikeudenkäynnin hoituisivat joutuisasti, jossa kai Kiljavan jutussa on kysymys.
Tarvitsematta olla kuitenkaan korkeimman oikeuden entinen jäsen tai edes entinen hovioikeuden presidentti, voi sanoa, että Kiljavan jutussa on ollut varmaan monta sellaista vaihetta, ettei kaikkia voida suinkaan laittaa mainitun käräjäoikeuden piikkiin.
On siis helppo ampua "puskista" ja arvostella entistä työnantajaa sekä samalla "nauttia" suurta eläkettä, herra Arponen!
Kiljavan tapaus.
Ei Johanna Korkosen kirjoitus ole puhdasta jumalan sanaa, vaikka lehtiä lukeva näinkin voisi kuvitella.
Audiatur et altera pars lienee bloginpitäjälle tuttu a. yleensä ja b. roomalaisesta oikeudesta. Vastapuolen tämän päiväinen kirjoitus HS:ssa, jos se on totta, ja miksei olisi, antaa varsin murhaavan tuomion Korhosen kirjoittelulle.Liekö syytä haaskata
aikaa ja voimia blogikirjoittelulle.
Pitkä ja hyvä blogikirjoitus!
Kiitos!
On yllättävää, että korkeasti oppinut juristi osaa kirjoittaa ja jäsennellä nain hyvin.
Miten tämän seuraavan voi ymmärtää?
Heikki lainaa autonsa Pekalle ja Erkille. Autoa ei palauteta ja asiaa puidaan oikeudessa. Pekka ja Heikki kiistää saaneensa koskaan autoa käyttöön.
Puheenjohtaja kirjoittaa tuomiossa että auto on luovutettu Matille eikä vastaajat näin ollen ole syyllistyneet rikokseen.
Kukaan asianosaisista ei puhunut salissa Matista mitään koska tuomion perusteluissa mainittua Mattia ei ole olemassa...
Tai, haastehakemuksessa syyttäjä vaatii rangaistusta rikoksesta mutta puheenjohtaja kirjoittaa tuomiossa että syyttäjä ei ole vaatinut rangaistusta haastehakemuksessa ja taas syyte hylätään...
no höh,korjaus
tietenkin Pekka ja Erkki kiisti asian. Muuten meni oikein.
Tuosta nyt ei ota oikein selvää Erkkikään!
Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että jos asianosaisten lausumien sisältö on epäselvä tai puutteellisesti muotoiltu, oikeuden puheenjohtajan tulee käyttää kyselyoikeuttaan ja selvittää asia.
Jos tuomiossa jokin asia tulee asianosaisille yllätyksenä, on vika yleensä tuomarin passiivisessa prosessinjohdossa.
Onko nyt kyse edes passiivisesta prosessijohdosta?
Asianosaiset ovat kahta eri mieltä tapahtumakulusta ja puheenjohtaja ratkaisee asian kolmannella itse keksimällään tavalla jota asianosaiset eivät ole tuoneet esille. Olen luullut aiemmin että asianosaisten kertomukset tuomari ratkaisee mutta nyt on nähty että tuomarilla on täysi oikeus vaikka käyttää omaa mielikuvitustaan perustellessaan tuomioitaan ja jättää asianosaisten (kaikkien) kertoma huomioimatta.
Mahdotonta on tietenkin muutaman rivin pituisen "tapahtumainselostuksen" perusteella päätellä, mistä on ollut kysymys!
"Johanna Korhonen toi 12.12. Helsingin Sanomien sunnuntaidebatin kirjoituksessaan "Oikeutta hakeva ihminen voidaan näännyttää"
Tassa blogikirjoituksessa esiintuotujen asioiden perusteella
tämä "oikeutta hakevahan" näyttäisi
yrittävän näännyttää oikeuden ja vastapuolen. -- Onkohan asiassa jotain muuta, jolla perusteella tämä Johanna on päätynyt sanotunlaiseen päällekirjoitukseen?
Vai onko vain niin, että Johanna ei ole "jutun juonta" ymmratanyt??
Jutun kustannukset;
Jos 250,000 EUR kanteen ajamisen kustannukset vedetään oikein 'tarkoituksella' tasolle
500,000 --1,000,000 EUR, niin tuskin kantajalla on tallaisia varoja? Tai jos on niin aidosti hullulta hänen toimenpiteensä ja rahan tuhlaus tuntuu.
Luultavimmin kantaja on varaton tai on tehnyt itsensä varattomaksi.
Jos näin olisi, niin onko joku sosialistisen yhteikuntamme instanssi, joka rahoittaa tällaista köyhää "taistelijaa"?
Lähetä kommentti