1. Syyttäjä nosti loppukesästä Suomessa ensimmäistä kertaa syytteet kannabiksen kasvatusvälineitä myyneen yrityksen toiminnasta. Juttu käsiteltiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa Tampereella. Syyttäjän mukaan puutarhavälineliikettä pitänyt yritys edisti tahallaan huumausaineiden käyttöä myymällä välineitä kotikasvattamista varten. Syytteitä alettiin käsitellä käräjäoikeudessa marraskuussa.
2. Neljää vastaajaa sai syytteet huumausainerikoksen edistämisestä ja törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä. Kaksi heistä oli yrityksen omistajia tai vastuuhenkilöitä. Kaksi oli yrityksen liikkeissä esimiesasemassa. Yrityksen 16:ta työntekijää (myyjiä ja varastotyöntekijöitä) syytettiin huumausainerikoksen edistämisestä. Yhtä pääsyytettyä syytettiin lisäksi siitä, että hän oli pyörittänyt netissä sivustoa, jonka kautta hän oli myynyt maahantuomiaan kannabiksen siemeniä.
3. Huumausainerikoksen edistämisestä voi saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä taas voidaan tuomita vähintään neljän kuukauden ja enintään kuuden vuoden vankeusrangaistus. Syyttäjä vaati jutussa kahdelle liikkeen johtajalle ehdotonta vankeusrangaistusta ja 600 000 euron suuruisen rikoshyödyn menettämistä valtiolle.
4. Poliisi iski aika rajuin ottein vuosi sitten Viherpeukku-nimiseen liikkeeseen. Poliisi otti kiinni, pidätti tai vangitutti (käräjäoikeuden päätöksellä) esitutkinnan aikana nelisenkymmentä ihmistä. Kaksi pääepäiltyä liikkeen omistajaa oli vangittuna lähes kolme kuukautta ja muut lyhyempiä aikoja. Liikkeen myynnissä olleet tuotteet takavarikoitiin. Yritys joutui keskeyttämään toimintansa kokonaan poliisin iskun takia.
5. Kyseinen vesiviljelyyn erikoistunut puutarhayritys aloitti toimintansa vuonna 2002. Yrityksellä oli nettikauppa sekä myymälät Helsingissä, Turussa, Oulussa ja Tampereella. Yleisimpiä kannabiksen kotikasvatusvälineitä voidaan käyttää myös laillisten kasvien, kuten esimerkiksi chilin, kasvattamiseen.
6. Syytteen nostaneen paikallissyyttäjän mukaan syyteharkinnassa lähdettiin siitä, että epäillyt tiesivät, että laitteita päätyy kannabiksen kotikasvatukseen. Suomessa ei ole ollut vakiintunutta oikeuskäytäntöä siitä, voiko kasvien kasvatusvälineiden kauppaamista pitää huumausainerikoksen edistämisenä. Aikaisemmin kaksi ihmistä on tuomittu Kouvolan hovioikeudessa laitteiden myynnistä, mutta aiemmin ei ole "isketty" välineitä myyvään liikkeeseen.
7. Pirkanmaan käräjäoikeus antoi tuomionsa kyseisessä Viherpeukku-jutussa viime viikon perjantaina eli 17.12. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki huumausainerikoksen edistämistä koskevat syytteet ja katsoi, ettei kannabiksen kasvattamiseen sopivien tarvikkeiden myynti ei ole rikos.
8. Käräjäoikeus totesi, että Viherpeukku-myymälöissä myydyt tuotteet ja tarvikkeet ovat laillisia ja luvallisia. Oikeus katsoi myös, että ei ole näyttöä siitä, että niitä olisi myyty nimenomaan kannabiksen kasvattamista varten.
9. Oikeus langetti sakkotuomiot vain niille seitsemälle syytetylle, joille syyttäjä oli vaatinut rangaistusta myös kannabiksen kasvattamisesta itse tai huumausaineiden hallussapidosta.
10. Syyttäjän mukaan toiminta täytti järjestäytyneen rikollisryhmän tunnusmerkit. Syyttäjän arvion mukaan noin puolet Viherpeukun liikevaihdosta koostui huumeiden kasvatukseen käytetyistä välineistä.
11. Syytetyt puolustautuivat sillä, etteivät he voineet tietää, käyttivätkö yrityksen asiakkaat tuotteita huumeiden kasvatukseen.
12. Poliisin ja syyttäjän kannalta viherkauppiaiden huumesyytejuttu sai siis varsin nolon lopun; syyttäjä on toki ilmoittanut valittavansa tuomiosta hovioikeuteen. Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään?
13. Tämä on aiheellinen kysymys etenkin siihen nähden, että jutun esitutkinnan aikana osa syytetyistä oli tunnustanut tienneensä, että myydyt välineistä päätyi kannabiksen kasvattamiseen. Käräjäoikeudessa kaikki syytetyt kuitenkin kiistivät tahallisuuden eli sanotun tietoisuutensa.
14. Tunnustuksensa oikeudenkäynnissä peruuttanut syytetyt selittivät oikeudessa, että poliisit olivat luvanneet heille, että he pääsevät heti vapaaksi, kunhan vastaavat kuulustelijoiden kysymyksiin "oikein", siis tunnustavat tietoisuutensa ja kertovat, että myös jutun pääsyytetyt olivat tietoisia myynnistä kannabiksen kasvattajille.
15. Jos tämä pitää paikkaansa, niin poliisi on käyttänyt kuulusteluissa ikivanhaa kikkaa ja tietynlaista painostusta: kuulustelija kertoo epäillylle, että jotkut muut epäillyt ovat jo tunnustaneet ja sanoo, että myös sinä pääset vapaaksi, jos tunnustat. Poliisit tietenkin kiistävät aina sanotunlaisen taktiikan tai neutraalin painostuksen.
16. Niin tai näin, niin oikeudenkäynnissä ilmeni - ainakin käräjäoikeuden päätöksen mukaan - että syyttäjä ei ollut kyennyt esittämään mitään näyttöä, että yritys olisi vuosina 2002-2009 myynyt tahallaan myymälöissään Helsingissä tai muualla Suomessa kasvien kasvatusvälineitä kannabiksen kotikasvattajille. Käräjäoikeuden mukaan kaikki myydyt tavarat olivat olleet laillisia.
16 a. Otetaanpa tähän katkelma käräjäoikeuden tuomion johtopäätösosasta:
17. Myyjät tai osa myyjistä on esitutkinnassa kertonut, että he tiesivät, että tuotteet menivät kannabiksen kasvattajille. Oikeudessa he ovat kertoneet, että sellaista tietoa ei ollut ja että oli ohjeet kieltäytyä myymästä kannabiksen kasvattajille. Esitutkintakertomuksissa ei ole selostettu yksityiskohtaisesti mistään myyntitapahtumasta, jossa olisi tullut esiin tieto siitä, että käyttötarkoitus on ollut kannabiksen kasvattaminen.
18. Vastaajina oleville Viherpeukun työntekijöille on kuulustelujen alussa esitutkinnassa
esitetty tai viitattu selvitykseen, jonka mukaan Viherpeukun myynti olisi lähes täysin suuntautunut laittomaan viljelyyn ja sen jälkeen vastaajille on esitetty kysymyksiä tai pyydetty kommentteja. Lähtötilanne huomioon ottaen vastaajat eivät ole aluksi kertoneet omista tekemisistään ja havainnoistaan vaan kuulustelijan esittämien lähtökohtien ja
olettamien perusteella. Kuulustelujen aluksi tai loppupuolella viitattua poliisin selvitystä lähes 100 % myynnistä ei ole oikeudelle kuitenkaan esitetty.
19. Kuulustelujen lähtö tai perusolettama on ollut siis virheellinen eikä ole perustunut todelliseen tilanteeseen. Tässä tilanteessa vastaajien esitutkintakertomuksia, jotka he ovat oikeudessa kuultaessa kiistäneet, ei voi sellaisenaan pitää riittävänä näyttönä. Kun esitutkinnassa on ilmoitettu jossain vaiheessa kuulusteltaville, että poliisin saaman selvityksen ja tiedon mukaan lähes kaikki myynti mennyt kannabiksen kasvattajille, niin tällaista selvitystä oikeudelle ei ole esitetty eikä syyttäjäkään ole tällaisen perusteella esittänyt syytettä vaan katsonut puolet myynnistä menneen kannabiksen kasvatukseen.
20. Kun vastaajat ovat kuulustelussa edellä mainitun ilmoituksen jälkeen arvioineet jotain myynnin kohdistumisesta niin edeltävä ilmoitus on vaikuttanut lausuntoihin eikä vastaajille toisaalta ole voinut olla varmaa tietoa ylipäätään koko Viherpeukun myynnistä mukaan lukien nettimyynti ja eri toimipisteet ja toisaalta asiakkaiden käyttötarkoitus, jos siitä ei ole erikseen keskusteltu liikkeessä. Lisäksi samanlaisia ja koko Viherpeukun myyntiä koskevia kysymyksiä on esitetty varastossa työskennelleille tai hyvin Iyhytaikaisille työntekijöille, jotka eivät ole olleet lainkaan myyntityössä tai nähneet ehkä yhden asiakkaan Iyhyen myyntituurauksen aikana. Muutoinkin myyjillä on voinut olla epäilyjä siitä, että laitteet tai aineet menevät kannabiksen kasvatukseen, mutta tällaista epäilyä ei voi vielä pitää tietona tai edes todennäköisenä pidettävänä asiana.
21. Vastaajien esitutkintakertomukset eivät kerro yksityiskohtia tai oikeastaan mitään yksittäisistä myyntitapahtumista, joiden perusteella heille olisi tullut tietoa tarvikkeiden tai laitteiden ostajien käyttötarkoituksesta. Lisäksi lähes kaikki ovat sekä esitutkinnassa että oikeudessa kertoneet, että liikkeessä oli annettu ohjeet olla myymättä sellaisessa tilanteessa, jossa tuli esiin mahdollisuus siitä, että ostaja käyttäisi tuotteita kannabiksen kasvattamisessa. Tässä tilanteessa myyjien tahallisuuden osalta heidän tiedoistaan käyttötarkoituksesta ei ole esitetty sellaista selvitystä, että heidän voitaisiin katsoa tienneen tai edes pitäneen varsin todennäköisenä, että laitteet menevät huumausaineen valmistukseen ja kannabiksen kasvatukseen.
22. Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen asiassa ei ole esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella vastaajilla voitaisiin katsoa olleen sellaista tietoa myytyjen laitteiden ja tarvikkeiden tulevasta käytöstä, että heidän voitaisiin katsoa tahallaan edistäneen huumausaineen viljelyä ja huumausainerikosta. Sen vuoksi syytteet huumausainerikoksen edistämisestä on näyttämättöminä hylättävä."
23. Näin siis käräjäoikeus. Vaikuttaa siltä, että langettavaa tutkintaa silmällä pitäen juttu on pilattu jo esitutkintavaiheessa. Kuulusteltaville on annettu poliisin toimesta ennakkoilmoitus seikoista, joita ei kuitenkaan ole esitutkinnassa selvitetty. Ihmisiä on pidetty kuukausikaupalla vangittuna.
24. Viherpeukun juttua voidaan pitää malliesimerkkinä esitutkinnasta, joka olisi pitänyt olla syyttäjävetoinen. Tosin sanoen syyttäjän olisi pitänyt johtaa esitutkintaa. Nyt poliisilla ei näytä olleen oikein riittävää ymmärrystä siitä, mitä seikkoja oikeudessa pitää näyttää toteen. On luultavasti lähdetty siitä, että kun vastaajat saadaan esitutkinnassa lausumaan jotain myöntämisen tapaista, ei muuta näyttöä tarvita.
25. Eikö poliisi eli siis tutkinnanjohtaja tai edes esitutkintaa "seurannut" syyttäjä tiennyt sitä, että edes pienessä ja vähäpätöisessä rikosasiassa näytöksi langettavaan tuomioon ei riitä pelkkä syytetyn esitutkinnassa antama tunnustus, jos syytetty peruu tunnustuksen oikeudenkäynnissä? Tästä on kuitenkin olemassa selkeä korkeimman oikeuden ennakkopäätös eli ratkaisu KKO 2000:35; kyseinen ratkaisu muuten koski juuri huumausainerikosta eli hampun kasvattamista. Mainitun ratkaisun perusteluissa korkein oikeus lausui yleisessä muodossa eli siis rikosasioita yleensä koskien: "On selvää, että tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamaan, sittemmin peruuttamaan lausumaan."
26. Esitutkinnassa olisi siis pitänyt pyrkiä hankkimaan sellaista näyttä, joka olisi tukenut syytettyjen esitutkinnassa antama tunnustusta. Jos sellaista näyttöä ei saatu, olisi syyte tullut jättää nostamatta. Mutta kun asiassa oli lähdetty liikkeelle "korkealla profiililla" eli pidättämällä ja vangitsemalla kaikki liikkeen omistajat ja työntekijät ja ottamalla takavarikkoon liikkeen varasto, ei perääntymistä ilmeisesti pidetty kunniallisena ratkaisuna, vaikka riittävää näyttöä syytettyjen tietoisuudesta ei ollut saatu. Uskottiin, että syyte meni käräjäoikeudessa läpi.
27. Olen kirjoittanut usein, myös tässä blogissani, siitä, että suomalainen systeemi, jossa syyttäjä ei johda esitutkintaa eikä ole tutkinnassa edes asianosaisen asemassa, on monessa suhteessa huono järjestelmä. Liettua on Suomen lisäksi ainoa valtio Euroopassa, jossa esitutkintaa johtaa poliisi eikä syyttäjä. Kysymys esitutkinnan johdon siirtämisestä poliisilta syyttäjälle olisi pitänyt ottaa esille parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevassa esitutkinta- ja pakkokeinolain kokonaisuudistuksessa, mutta tätä vaihtoehtoa ei lakipakettia valmisteltaessa edes harkittu.
28. Uskon, että jos tehtäviensä tasalla oleva syyttäjä olisi puheena olevassa tapauksessa johtanut esitutkintaa, olisi tutkinnassa saatu hankituksi tunnustusten ohella muutakin näyttöä syytettyjen tietoisuudesta. Jos taas muuta näyttöä ei olisi saatu, olisi syyttäjän tullut tehdä päätös syyttämättä jättämisestä.
29. Suomalaisessa järjestelmässä syyttäjä kyllä "seuraa" esitutkintaa ja hänen toivotaan myös ohjaavan sitä, mutta käytännössä on usein ennekin nähty, ettei tämä vain toimi. Seuraaminen on laaja käsite ja se voi käytännössä olla melkein millaista tahansa. Syyttäjä ei käytännössä puutu läheskään aina aktiivisesti esitutkinnan kulkuun eikä poliisilla ole yleensä koskaan mitään passiivista syyttäjää vastaan. Poliisi puolestaan ei pidä riittävästi yhteyttä syyttäjään eikä keskustelu hänen kanssaan tutkinnassa ilmenevistä juridisista ongelmista.
30. Valtakunnansyyttäjänvirasto ja pomot korostavat mielellään ja usein syyttäjän itsenäisen päätösvallan merkitystä. Itse asiassa suomalainen järjestelmä on tältä(kin) kannalta ajatellen kysymykseen tulevista vaihtoehdoista kuitenkin huonoin. Kun syyttäjä ei johda esitutkintaa eikä seuraa sitä riittävän tarkasti eikä puutu esitutkinnassa ilmeneviin ongelmiin, on syyttäjä käytännössä täysin riippuvainen poliisin suorittamasta esitutkinnasta. Kun syyttäjä ei tunne esitutkinnan yksityiskohtia, hänellä ei ole useinkaan kanttia tehdä syyttämättä jättämispäätöstä näytön riittämättömyyden perusteella. Syyttäjän on pakko luottaa poliisin arvioon näytön riittävyydestä.
31. Tällöin päädytään helposti sellaisiin kiusallisin tuloksiin kuin nyt puheena olevassa Viherpeukun jutussa tapahtui.
32. Poliisi ja syyttäjä voivat toki yrittää hankkia hovioikeutta varten uutta näyttöä, mutta luulenpa, että se ei tällaisessa jutussa enää käräjäoikeuden vapauttavan tuomion jälkeen noin vain onnistu.
33. Viherpeukun jutun syytteistä vapautetut syytetyt aikovat lehtitietojen mukaan tehdä nyt valituksia tai kanteluja "joka paikkaan", kuten esimerkiksi oikeuskanslerille ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Syytettyjen maine on heidän kotipaikkakunnillaan mennyt ja osa heistä menetti poliisin iskun" johdosta talonsa ja jopa perheensä viestimien leimatessa yrityksen työntekijät epäilyttäviksi uutisoidessaan poliisin rikosepäilyistä.
34. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero astunee kohta esiin selittelemään, että poliisi toimi (myös) Viherpeukun asiassa "aivan oikein."
35 kommenttia:
Aika monta lasta saa pesuveden mukana mennä, toden totta. Tässäkin tapauksessa syytettyjen inhimilliset tragediat asuntojen ja elinkeinojen menetykset mukaan lukien kuitataan kahden rivin uutisella. Ennen oli siinä mielessä helppoa, kun emme eläneet nykyisen kaltaisessa mediayhteiskunnassa, jossa kaikki lukevat otsikot, mutta harva itse uutisen. Nyt jokainen otsikoissa oleva on automaattisesti tuomittu, oli sitten syyllinen tai ei.
Kiitos taas oivallisesta "wiki"-tyyppisestä oikeuselämän kuvauksesta.
On kyllä varsin vahva case syyttäjä-tutkinnanjohtajuuden puolesta. Vaan miten lie ollut tässä(kin) tapauksessa sen laita, onko epäillyillä ollut (sittemmin kelvottomiksi osoittautuneissa) esitutkintakuulusteluissa apunaan asianajaja tai muu oikeudenkäyntiavustaja? Käsittämätöntä, miten Suomessa ei osata/haluta käyttää avustajia enemmän esitutkinnassa!? Eli ihan systeemitasollakin tulisi apua tämäntyyppisiä epäkohtia vastaan jo sillä, että epäillyillä (ja asianomistajilla asianomistajarikoksissa) olisi jos nyt ei aina, niin pääsääntöisesti, avustaja esitutkinnan kaikissa vaiheissa.
Näetkö oikeusturvaongelmia tällaisissa prosesseissa? Lehtitietojen perusteella meno vaikuttaa melko hurjalta. Ymmärtääkseni joku epäillyistä on ollut vangittuna kolme kuukautta, vaikka mikään hyväksyttävä peruste ei edellyttäne noin rankkaa puuttumista yksilön vapauteen. Eikö juuri tällaisissa tapauksissa oikeudenkäynnin lopputulos ala muuttua syytettyjen kannalta yhdentekeväksi: yritys, koti, perhe ja vapaus on jo lähtenyt, eikä mahdollinen hylkäävä tuomio muutama vuosi homman käynnistymisen jälkeen kiinnosta enää ketään. Ongelmaa korostaa se seikka, että syytteet itsessään vaikuttivat melko typeriltä.
Tuota oikeusturvaongelmaa olen juuri yrittänyt tuoda esiin!
Mutta eikös se ole kuitenkin syyttäjä, joka päättää viedäänkö asia lopulta oikeuteen ja sehän arvioi poliisin hommaaman näytönkin samalla.
Niin on, syyttäjähän se on. mutta luepa anonyymi nyt blogini ensim kunnolla loppuun ja yritä sitten ajatella uudestaan, mistä oli kysymys!
Ottamatta muuten kantaa siihen, kenen esitutkintaa tulee johtaa: Miten syyttäjävetoinen esitutkinta olisi tässä tapauksessa auttanut?
Syyttäjällähän on nytkin veto-oikeus eli hän voi palauttaa jutun lisätutkimuksia varten poliisille jos hän pitää esitutkintaa puutteellisena.
Jos riittämättömästi tehty esitutkinta kelpaa syyteharkinnan perustaksi, eikö se ole nimenomaan syyttäjän virhe? Syytteen nostanut syyttäjähän tässä päätti lähteä soitellen sotaan, eikö?
Käsittämätöntä perseilyä.
Kommentaattorit näyttävät lähtevän siitä, että syytteissä ei ollut ideaa alun alkaenkaan. Itse en tätä usko ja blogistin neutraali suhtautuminen vaikuttaa perustellulta. Toisin (paremmin) tutkimalla olisi hyvinkin voinut löytyä näyttö myyjien kannabis-kytkyistä. Ihan vaan vierestä seuranneena voi nimittäin todeta, että nämä vesiviljelyputiikit eivät näytä chili-harrastajilla eläneen. Mutta ryssitty mikä ryssitty.
Kolmen kuukauden tutkintavankeudessa en sinänsä näe mitään kummallista - sillä tavalla se tämä yhteiskunnan väkivaltakoneisto toimiin. Ja täytyy toimia.
Syyttäjällä on kyllä mainittu "veto-oikeus". mutta jos ja kun syyttäjä ei kuitenkaan käytännössä ole ollut tiiviisti tutkinnassa mukana, hänellä ei ehkä ole "kanttia" palauttaa asiaa enää syyteharkintavaiheessa lisätutkimuksia varten poliisille. Voi myös olla, ettei sitä tarvittavaa näyttöä, joka olisi mahdollista saada vielä tutkintavaiheessa, olekaan enää syyteharkintavaiheessa saatavissa.
Ei voi sanoa taas kun voi voi...
Se on hämmästyttävää nähdä, että kyseisen kokemuksen omaava proffa julkaisee näinkin paljon virheelliseen tietoon ja poliisin taktiikkatiedoitukseen perustuvien faktojen perusteella näinkin hienon kirjoituksen...
Käsittelemättä jää perusteettomat kotietsinnät pelkästään sen perusteella, että on jalallansa liikkeeseen astunut... Ostamaan vaikka esim. chilinkasvatusvälineitä!
Tutkintavangin ottaminen vankilaan perustuu tuomioistuimen antamaan vangitsemismääräykseen. Ei tässä ketään olla pidetty vangittuna kolmea kuukautta pelkästään poliisin päätöksellä.
Syyttäjällä on kyllä mainittu "veto-oikeus". mutta jos ja kun syyttäjä ei kuitenkaan käytännössä ole ollut tiiviisti tutkinnassa mukana, hänellä ei ehkä ole "kanttia" palauttaa asiaa enää syyteharkintavaiheessa lisätutkimuksia varten poliisille. Voi myös olla, ettei sitä tarvittavaa näyttöä, joka olisi mahdollista saada vielä tutkintavaiheessa, olekaan enää syyteharkintavaiheessa saatavissa.
Eli se syyttäjä on siis munaton ja epäpätevä! Taitaa kuule olla niin, että se on tuota vielä lakimuutoksen jälkeenkin :-).
Tiedot eivät ole poliisin "taktiikkatiedotuksesta". Kohdat 17-22 ovat käräjäoikeuden tuomion perusteluista.
Mitään lainmuutosta ei ole tulossa esitutkinnan johtamista.
Epäillyn vangitsemisesta päättää käräjäoikeus kuten olen blogissani sanonutkin. Vangitsemisvaatimuksen tekee esitutkinnan johtaja, ei syyttäjä.
Kuten olen aiemmassa blogissani pari viikkoa sitten kertonut, hirmuisen laaja esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamista koskeva paketti on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.
Hallituksen lakiesitystä koskeva paketti tuotiin tarkoituksella eduskunnan budjetti- ja muun istuntokauden loppukauden ruuhkaan, jottei pakettiin olisi mahdollista tehdä laajempia muutoksia.
Lakiesitykseen ei sisälly esitutkinnan johtamista koskevaa kysymystä, joka jätettiin lakiehdotuksen valmisteluvaiheessakin jo pois OM:n toimikunnan mietinnöstä. Epätyydyttävä tilanne tulee siis jatkumaan.
Tietojeni mukaan esitutkinnan ja pakkokeinolain valmistelua ja sen eduskuntakäsittelyä "valvoo" herraseurue, joka koostuu mm. korkea-arvoisista entisistä ja nykyisistä poliisi- ja syyttäjäviranomaisista.
Tämä klubi kokoontuu - ironista kyllä - Hotelli Tornissa, jossa majaa piti 1940-luvulla neukkujen valvontakomissio. Tähän suomalaiseen kerhoon tai komissioon kuuluu jäseninä mm. SM:n ja OM:n sekä syyttäjä-ja poliisilaitoksen nykyisiä ja nyt jo eläkkeelle olevia korkeita virkamiehiä.
Klubi kokee olevansa "isänmaan asialla" ja valvoo, että mm. poliisi- ja syyttäjälaitosta sekä yleensä rikos- ja prosessilainsäädäntöä koskevat ehdotukset ja esitykset noudattavat tiettyä "isänmaallisuutta" ja että lakiesitysten eduskuntakäsittely sujuu jouhevasti ja ilman soraääniä.
Tähän päästään sillä, että eduskunnan ao. valiokunnissa kuullaan asiantuntijoina vain ko. klubin kannattamia ja hyväksymiä asiantuntijoita. Lakiesityksiin kriittisesti suhtautuvat asiantuntijat jätetään kutsumatta eduskunnan valiokuntien kuultaviksi.
Tähän pyritään mm. sillä, että klubin kokouksiin kutsutaan "kuultaviksi" eduskunnan ao. virkamiehistöä, mm. valiokuntaneuvoksia.V m. päättävät nimittäin käytännössä yhdessä OM:n ja SM:n ao. korkeiden virkamiesten kanssa käytännössä, keitä esim. eduskunnan hallinto-, laki- ja perustuslakivaliokunta kuulevat asiantuntijoina.
Pelkäänpä, että Virolaisen peräänkuuluttama syyttäjävetoinen esitutkinta ei auttaisi niin paljon kuin olisi tarpeen.
Vedän jälleen esiin Jippii-jutun, josta tiedän enemmän kuin tästä Viherpeukkujutusta. Erästä syyttäjän asiantuntijatodistajaa kuulusteltiin 5 tunnin ajan. Tuloksena syntyi viisisivuinen kuulustelupöytäkirja, jossa esimerkiksi ei käsitelty sitä asiaa, josta todistaja sitten hovioikeudessa kertoi puuta heinää. Kuulustelussa olivat koko ajan läsnä tutkinnanjohtaja sekä syyttäjä. Syyttäjä esitti kysymykset joihin todistaja vastasi.
Se, mikä Viherpeukkujutussa ja sen käräjäoikeuskäsittelyssä on mielestäni merkittävää, on se, että käräjäoikeus asettui puolustamaan syytettyjen (ihmis)oikeuksia poliisin ja syyttäjän perusoikeuksia loukkaavaa toimintaa vastaan. Oikeus katsoi, että syyttäjäpuolen (syyttäjä ja poliisi, käytännössä samaa sakkia) toiminta saastutti eli kontaminoi tutkinnan. Voisi jopa ajatella, että sellainen näyttö, joka ilman syytettyjen esitutkintalausumia olisi ollut raskauttavaa, olisi voinut menettää arvoaan nyt nähtyjen lausumien valossa. Kaiken kaikkiaan on ilahduttavaa, että esitutkintalain ja poliisilain noudattamista valvoo edes joku, tässä tapauksessa käräjäoikeus.
Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, onko tämäkin sellainen juttu, jossa "pitää saada tuomioita, ettei jouduta korvaamaan isoja summia valtion pussista" ja jossa hovioikeus ohjeistetaan syyttäjäviraston taholta "toimimaan oikein". Lohdullista on kuitenkin se, että poliisin epäasiallinen toiminta on dokumentoitu käräjäoikeuden tuomiossa ja sen avulla viimeistään EIT tuonee jotain lohtua.
Ja jotta kukaan ei nyt avaudu minun huumeita suosivasta kannastani, korostan: Poliisin kuuluu hankkia näyttö riippumatta syytettyjen lausumista. Lausumat voivat tukea muuta näyttöä.
Ja edelleen: Ehkä jokainen nyt tajuaa sen, että poliisikuulustelussa ei kannata sanoa mitään muuta kuin nimensä ja henkilötunnuksensa. Vasta kun on vaapaalla jalalla, perehtynyt tapaukseen ja sen taustoihin, voi hyvin informoituna lausua asioita, joiden sanomisesta ei varmasti ole haittaa itselle.
Tässäpä taas oivallinen esimerkki yhden maailman pahimmista alkoholiongelmista kärsivän maan hysteerisestä suhtautumisesta alkoholia huomattavasti vähemmän vaaralliseen huumeeseen.
Humaania päihdepolitiikkaa ry:n kannanotto viherpeukku-asiaan - hyväksytty syyskokouksessa 18.12.2010
Tapaus viherpeukku – kömpelö yritys haittojen maksimointiin
Pyrkimys haittojen vähentämiseen on onneksi voittanut alaa suomalaisessa huumepolitiikassa. Opiaattiriippuvaisten korvaushoitoa ei enää vastusteta ideologisin perustein yhtä voimakkaasti kuin ennen (toisin hoidon saanti on yhä kohtuuttoman vaikeaa sitä tarvitsevalle), ja puhtaiden ruiskujen vaihtopisteet saavat toimia, vaikka niitäkin on voimakkaasti vastustettu.
Hyvä uutinen haittojen maksimointipyrkimysten epäonnistumisesta on myös Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös hylätä huumerikosten edistämissyytteet Viherpeukku -puutarhatarvikeliikkeen omistajia ja henkilökuntaa vastaan. Kuitenkin se, että poliisi ja syyttäjät ylipäätään katsoivat asiakseen ajaa näitä perusteettomia syytteitä, ei anna hyvää kuvaa Suomen oikeusvaltion tilasta.
Viherpeukun henkilökuntaa syytettin siitä, että liikkeissä myytyjä tuotteita käytettiin kannabiksen kasvattamiseen – siitä huolimatta, että itse tuotteet ovat täysin laillisia, ja helposti saatavilla useista muista puutarha-alan liikkeistä.
Prosessin aikana kihlakunnansyyttäjä kertoi julkisesti pitävänsä raskauttavana, että ”Viherpeukun asiakkaat ovat olleet pääosin nuoria miehiä, mikä ei ole tavallista puutarhaharrastuksessa.” Puutarhaharrastus on kuitenkin täysin laillista myös nuorille miehille, oli se miten epätavallista tahansa. Syyttäjä ilmeisesti olisi edellyttänyt, että liike olisi harjoittanut ikä- ja sukupuolisyrjintää, mikä sekin lienee laitonta.
Syyttäjä on myös esittänyt, että Viherpeukun yrityskulttuuri olisi ollut ”varsin huumemyönteinen”, ja että useilla syytetyillä oli yhteyksiä kannabiksen laillistamista kannattavaan Suomen kannabisyhdistykseen. Oikeusviranomaisille pitäisi kuitenkin olla selvää, ettei laillista liiketoimintaa tee laittomaksi se, että liiketoiminnan harjoittaja harjoittaa myös laillista mielipiteen ilmaisua, riippumatta siitä, miten kiistanalaisia ne mielipiteet ovat.
On vaikea sanoa kumpi on huolestuttavampaa yleisen oikeusturvan kannalta – se, että maassa on oikeusviranomaisia, jotka ovat tietämättömiä oikeusvaltion keskeisistä periaatteista, vai se, että syytteitä on mahdollisesti ajettu täysin tietoisena niiden perusteettomuudesta kiusantekona ideologiseksi vastustajaksi koetulle taholle. Poliisin ja syyttäjän toimintaa voi nähdä pyrkimyksenä ottaa itselleen sille kuulumatonta tuomio- ja rankaisuvaltaa.
Haittojen maksimointina on myös pidettävä viranomaisten pyrkimystä keskittää voimavaroja nimenomaan kannabiksen kotikasvattajien löytämiseen. Pahimpia kannabikseen ja muihin laittomiin päihteisiin liittyviä haittoja ovat niiden kytkökset järjestäytyneeseen huumerikollisuuteen. Omaan tarpeeseensa hamppua kasvattava kannabiksenkäyttäjä ei joudu tekemisiin ammattirikollisten kanssa, joilta voi saada myös kovempia aineita. Kaupallisessa mittakaavassa tapahtuva kasvatus on taas eri asia, mutta sitä harjoittavat joutuvat helpommin kiinni, kuin ulkomailta ainetta salakuljettavat. Kotikasvattajiin keskittyminen on huomattava kädenojennus viranomaisilta kansainvälisille huumekauppiaille.
Ote Humaania päihdepolitiikkaa ry:n kannanotosta 18.12.2010:
"On vaikea sanoa kumpi on huolestuttavampaa yleisen oikeusturvan kannalta – se, että maassa on oikeusviranomaisia, jotka ovat tietämättömiä oikeusvaltion keskeisistä periaatteista, vai se, että syytteitä on mahdollisesti ajettu täysin tietoisena niiden perusteettomuudesta kiusantekona ideologiseksi vastustajaksi koetulle taholle. Poliisin ja syyttäjän toimintaa voi nähdä pyrkimyksenä ottaa itselleen sille kuulumatonta tuomio- ja rankaisuvaltaa."
Kiitos taas!
Hieno juttu!
Avartaa käsitystä ja sielua!
Jippii-jutussa syyttäjävetoinen esitutkinta tuotti kuitenkin hovioikeudessa tulosta: syytetyt tuomittiin rikoksistaan kunnon rangaistuksiin.
Re: Jippii-jutussa syyttäjävetoinen esitutkinta tuotti kuitenkin hovioikeudessa tulosta: syytetyt tuomittiin rikoksistaan kunnon rangaistuksiin.
Vaan kun tulos ei pitänyt: Korkein Oikeus sitten poisti tuomiot kun syyttäjäpuolella ei ollut puhtaat jauhot pussissa.
On hyvä huomata, että KKO valitsi helpoimman tavan poistaa tuomiot. Jippii-jutun hovioikeuskäsitelyssä ja syyttäjäpuolen toiminnassa on vaikka kuinka paljon lainvastaisia tai lain rajoja hipovia menettelyjä ja detaljeja sen lisäksi minkä perusteella tuomiot poistettiin.
Kehu nyt kerrankin käräjäoikeuden hyviä perusteluja. Samaa mieltä että olisi siirryttävä syyttäjävetoiseen esitutkintaan tämänlaisissa jutuissa.
Jos on heikko syyttäjä, niin on kuitenkin poliisivetoistakuten kävi Ruotsissa itsemurhapommiskun yhteydessä. Syyttäjäparka oli siinä ihan pihalla.
Jälleen uusi näyte paateroinnista (HS.fi 23.12.):
- Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan suojelupoliisissa ei ole havaittu viitteitä järjestelmällisestä työpaikkakiusaamisesta. Poliisin ylin johto on tehnyt Supossa selvitystä, joka on edennyt loppusuoralle.
Paateron mukaan suojelupoliisin työilmapiirissä ei havaittu ongelmia muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Poliisihallituksen selvitys ja kannanotot tilanteesta valmistuvat tammikuun puolivälissä.
----
Paatero siis pesee puhtaaksi Supon jo ennen virallisen selvityksen päättymistä!
Mainio kirjoitus. Toivottavasti myös jutun tutkinnan ohella pelkän asiakasrekisterin perusteella suoritetuista kotietsinnöistä yli sadan Viherpeukun asiakkaan koteihin saadaan keskustelua julkisuuteen. Näkisin mielelläni kommentteja asiasta myös tässä blogissa.
taas jälleen yksi esimerkki miksi yksityinen rankaiseminen pitäisi kieltää....
Virolaisen poikakaan ei voi kieltää tosiasiaa, että virkamiesten taholta suoritettu esitutkinta, syyttäminen ja tuomitseminen olisi epärehellistä. Ei kun hetkinen... Sitähän herra tässä blogissa jutusta toiseen todistelee että on! Siis mitä? Varmaan Jyrki sen osaa itse päätellä...
Nyt sitten päästään yksityiseen rankaisemiseen. Toimintaan joka kukaan ei valvo, toimintaan joka perustuu täysin kirjoittetujen sakkojen tuottamaan rahavirtaan. Mitään toimivaa valituskanavaa ei ole, vain iso riski hävitä oikeudessa selväkin juttu toisen osapuolen paremman juristin takia...
Tämäkin kommentti varmasti taas jää Jyrkin sensuuriseulaan eitoivottuna kommenttina!Hänen virallisen totuuden vastaisena...
Mitähän tuo anonyymi-jeppe oikein yrittää todistella? Ei kai se vaan ole niitä parkkiaktivisteja?
Voi, voi, taitaa jepellä olla vieläkin paha mieli, kun KKO:kin totesi, ettei se yksityinen parkkisakottaminen todellisuudessa olekaan mitään sakottamista!
K.Wilskan kommentit ovat asiallisia, kiitos.
Jos poliisiylihohto OIKEIN kovasti miettisi, niin ehkä he keksisivät, millaisiin huumausainerikoksiin olisi kansan parasta ajatellen järkevintä puuttua eniten. Toki huumemafioiden toimintaan on kurjempaa puuttua kuin kotonaan kukkia kasvattavien tavisten puuhiin. Mutta saako se olla syy resurssien hukkaamiseen kasvihuonetarvikemyymälän myyjien läpivalaisuun.
Ensiksi on todettava, kuinka hienosti käräjäoikeus oli perustellut vapauttavan tuomionsa. Jos näin tapahtuisi useimmin, tällaiset prosessit olisivat harvinaisia.
Mutta näin ei ole. Se, miksi syyttäjä erehtyi asiassa syyttämään varsin huonoilla perusteilla, johtuu siitä, että useimmiten syyte menestyy tuomioistuimessa kerrotun kaltaisista puutteista huolimatta. Tämä on valitettavasti usein totuus suomalaisessa oikeusprosessissa.
Tässäkin tapauksessa Viherpeukalon henkilökunnalta oli kuulustelijan antamien esitietojen jälkeen pyydetty omia arveluja ja suoranaisia huhuihin perustuvia kannanottoja asiaan. Suomessa tällaisten toisen käden tietojen käyttäminen on varsin tavallista syytteiden tueksi. Ja tuomioita niillä saadaan, vaikka todellisuudessa niiden perusteella ei pitäisi tuomita ketään. Oikeusvaltiossa tällainen "kuulopuhetodistelu" on yleensä kiellettyä ja hyvästä syystä. Usein myös kuulustelija harhauttaa blogissa kerrotulla tavalla kuulusteltavaa johdattelevilla tiedoilla ja kysymyksillä. Laitonta sekin.
Ongelma ei siis ole siinä, onko esitutkinta syyttäjä- vai poliisimiesvetoista, vaan ylipäänsä suomalaisen prosessin arveluttavista piirteistä, mitä tulee esitutkinnassa hankittavaan/hankittuun todisteluun.
Esitutkintalakia pitäisi näissä kohdin täsmentää ja valvontaa parantaa. Mutta miten, se olisikin jo väitökirjan aihe.
Kannabiksen sisäkasvatuksessa tarvittavien välineiden ja tarvikkeiden myyntiä koskevassa kirjoittelussa on jäänyt toistaiseksi unhoon pari näkökulmaa. Onkohan poliisin tarkoituksena ollut vain ja ainoastaan yrittää edes jollakin tavoin suitsia koko ajan lisääntyvää kannabiksen kotikasvatusta? Huumehampun sisäkasvatustapauksiahan tulee poliisin tietoon vuosittain satoja. Kotona kasvatettuja Kannabis Sativa -kasveja takavarikoidaan vuositasolla nykyään lähes 20 000 kappaletta. Kasvattajat rakentelevat koteihinsa erilaisia vesìkasvatus-, lannoitus- ja valonsäätelyjärjestelmiä saadakseen hyvälaatuista maria ja ottavat samalla riskejä vesivahingoista ja tulipaloista naapuriensa iloksi. Tulee mieleen satu keisarin uusista vaatteista aina, kun joku em. tarvikkeita myyvistä sinnikkäästi väittää, ettei TODELLAKAAN tiennyt, mitä tarkoitusta varten näitä välineitä pääasiassa ostetaan. Chilin kasvatus on tyypillinen marikasvatuksen peitetarina nykyään. Sehän on niin hyvä mauste, että kasvatusta varten kannattaa rakennella puolet 30 neliön kämpästään kasvihuoneeksi.
Onneksi tiedotusvälineissä, kuten myös Virolaisen ansiokkaassa blogissa, on Viherpeukkua koskevan prosessin tähänastisista vaiheista kirjoitettaessa runsaasti korostettu tietoisuuspuolta ja sen merkitystä rikoksen täyttymisessä ja toteennäyttämisessä. Tämän jälkeen tuskin kukaan alan tarvikkeita myyvä voi menestykselisesti väittää, ettei voinut tietää näiden tarvikkeiden käyttötarkoitusta. Ainakin tässä mielessä poliisin operaatiota voidaan siis sanoa onnistuneeksi ja tehokkaalla tavalla kannabiksen kasvatusta, siis rikollista toimintaa, ennalta estäväksi. Ja eikös rikosten ennaltaehkäisy ole poliisin toiminnan päätavoitteita?
Rikollisessa toiminnassakin on erilaisia asteita, semmoisia ikäänkuin tasoja. Meksikon huumemafian tappamia ihmisiä lienee kymmeniä tuhansia, orjuutettuja prostituoituja lienee suomessakin tuhansia ja niin edelleen. Jos kuka kokee marihuanan kotikasvatuksen olevan suuri rikos ja poliisin resurssien kohdistamisen sen torjumiseen olevan oikeaan osuneita, ei ehkä miellä ympärillämme pyörivää maailmaa kovinkaan selvästi eikä oikein.
Pidetäänhän nyt mielessä, että vastaavia välineitä saa muualtakin esim. Bauhausista saa myös kaiken tarpeellisen kannabiksen kotikasvatukseen, siis kaiken..valoista ilmanvaihtoon. Ja aivan varmasti kyseisen kaupan myyjät tietävät, että kyseisillä välineillä voi kasvattaa kasveja. Nykyisillä kotikasvatus määrillä jokainen ämpärinmyyjä voi olettaa, että ainakin osa hänen myymistään tuotteista menee hampunkasvattajalle.
näin kulutetaan veronmaksajien pussista pois jonkun typerän syyttäjän pakkomielteen saada kaikki pienyrittäjät nurin!!!! menis syyttäj torille ja kyttäis kukkaruukkujen myyjiä ja ostajia vapaa-ajalla ni ei kulu verorahoja!!! syyttäjä vs hortonomit tilanne 0-1 hortonomien eduksi!
Mielenkiintoinen pointti itsessään on cannabiskasvi ja sitä edeltävä asia, eli kasvamaton siemen. Ja miten laki voi tulkita jotain siemenestä, mikä ei siis sisällä vielä mitään huumaavaa. Se on ainoastaan potentiaali, mutta sen itämisprosentti voi olla mitä vain nollasta ylöspäin.
Jos tavallinen tallaaja katsoo asiaa "lookisesti", niin ei kai kasvamatonta kasvia voi olemattomana lukea miksikään. Se ei ole vielä mitään. Muuta kuin rasvaa, muutama hivenaine ym.
Ja muistelen ettei cannabiksen siementä mainita edes Geneven yleissopimuksessa -61. Joten on pitänyt säädellä sivulakeja ? tuota olemattomuutta varten.
Eihän pelkkä lannoitusainekaan räjähdettä ole. Että lannoitussäkin myynti olisi myös mukana syytelistoilla, kun aletaan miettiä kaikki potentiaaleja rikoksen alaisia tavaroita ja aineita. Kellotkin olisivat varmaan jo tuomion alla, nimittäin aikapommien potentiaalina tekotarvikkeena.
Missä siis kulkee todistamisen raja, jos muka maailman mahdolliset kasvien kasvatukseen tarkoitetut tavarat olisivat laittomia. Minäkin voin mennä kauppaan ja sanoa, että ostan lampun, jotta voin kasvattaa kotona koka-kasvia, tai digitalis purpureaa(nitro)...tai cannabista. Mutta saanhan toki valehdella myyjälle- saanhan. ? Eli, kuka mitäkin mistä todistaa, tai tietää, että tekee kotonaan. Muoviputkella tai lampulla. HÖH. Kyllä on joustavat lain rajat, jos näillä eväillä lähdetään ihmisiä jahtaamaan. Kyseessä taisikin olla vain näytösoikeudenkäynti sekä yritys kaivaa ennakkotapausta- mitä lie. Mutta eihän tällainen voi mennä läpi missään oikeusasteessa, ei ainakaan luulisi.
Lähetä kommentti