561. Lukijapalautetta

Villa Tervapääsky avaa ovensa yleisölle jälleen heinäkuussa

1. Tällä palastalla selostetut ja analysoidut oikeustapaukset saavat silloin tällöin jutun asianosaiset tai heidän asianajajansa tarttumaan kynään ja kertomaan tapauksista yksityiskohtia, jotka eivät ilmene lainkaan esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisuselosteista. Seuraavassa yksi esimerkki tällaisesta lukijapalautteesta.

2. Kerroin blogissa 552/2.3.2012 korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2012:29 selostetusta ympäristövahingon korvaamista koskevasta oikeusjutusta. Liisa ja Kari N vaativat Sääksmäen seurakuntaa vastaan ajamassaan kanteessa vahingonkorvausta siitä, että rakennuttaessaan hautausmaan laajennuksen seurakunta oli laiminlyönyt huolehtia töiden järjestämisestä siten, että ympäristölle ja kantajien omistamalle kiinteistölle ja sillä sijaitsevalle huvilalle ei aiheutunut vahinkoa. Seurakunnan laiminlyöntien seurauksena työmaan nostattama pöly oli tunkeutunut kantajien omistaman huvilan rakenteisiin sekä sisätilojen pintakerroksiin ja tekstiileihin.

3. Toijalan käräjäoikeus ja Turun hovioikeus hyväksyivät kanteen ja katsoivat seurakunnan olevan vastuussa mainitusta ympäristövastuusta niin sanotun ankaran eli tuottamuksesta riippumattoman vastuun perusteella, koska ympäristövahinko oli aiheutunut seurakunnan harjoittamasta toiminnasta. Korkein oikeus sen sijaan katsoi äänestyksen (3-2) jälkeen, että seurakunta ei ollut ympäristövahinkolaissa tarkoitettu toiminnan harjoittajana tuottamuksesta riippumattomassa korvausvastuussa kyseisestä vahingosta. Kritisoin kirjoituksessani korkeimman oikeuden enemmistön päätöstä ja sen perusteluja.

4. Kantajan jutussa ollut Kari Niinikangas on lähettänyt minulle blogikirjoituksen johdosta seuraavansisältöisen viestin:

"Haluan kiittää kannanotostanne. Blogipohdintanne auttaa meitä saamaan voimia Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen.

Päätös tuntuu yllättävältä ja epäoikeudenmukaiselta. Kohteena on Valtioneuvoston hyväksymään rakennetun kulttuuriympäristön luetteloon sisältyvä vanha huvila, jonka säilymistä pitäisi erityisesti vaalia ja joka olisi pitänyt ottaa huomioon hautausmaan laajennusta suunniteltaessa.

Enemmistö Korkeimman oikeuden tuomaresta ei välittänyt siitä, että seurakunta pidätti itsellään vastuun työmaajärjestelyistä ja erityisesti maamassojen läjityksestä. Lisäksi seurakunta vastasi urakkasopimuksen mukaan veden hankinnasta työmaalle sekä kastelun järjestämisestä. Veden saanti osoittautui vaikeaksi, ja se esti osaltaan kastelun. Seurakunnan kiinteistöpäällikkö sai bonusta työmaan valvonnasta. Hän totesi oikeudessa kahteen kertaan, että hän vastasi työmaan johtamisesta. Seurakunta myös ilmoitti kirjallisesti Valkeakosken kaupungin viranomaisille "ottavansa kaiken vastuun" työmaasta.

Työmaalla oli ainakin kolme urakoitsijaa: suunnitelman tekijä Etelä-Suomen Salaojitus, työmaalle hienoa hiekkaa tuonut maansiirtoliike Toijalan Kone ja Kuljetus (jonka autot saivat pölypilvet myös liikkeelle) sekä ainoastaan kaivuu- ja kasojen siirtotyötä tehnyt vilppulalainen Kone-Lahtinen. Kuka näistä sitten olisi syyllinen?

Työmaa kesti huhtikuusta lokuuhun, ja yritimme vaikuttaa prosessiin sekä viranomaisiin toukokuun alusta alkaen. Seurakunta kieltäytyi neuvottelemasta ja suojelutoimenpiteistä pahimman pölytyksen aikana. Eräässä vaiheessa kesäkuussa päällä oli myös turvaamismenettely, josta kuitenkin luovuimme, kun saimme seurakunnan neuvottelupäydän ääreen.

Emme tässä vaiheessa harkitse jatkotoimia, sillä kaikki keinot käytettiin eikä vahingoilta kuitenkaan vältytty. Osa todistajista piti seurakunnan toimintaa tahallisena vahingontekona. Pikkukaupungin viranomaiset ja seurakunnan luottamusmiehet pelasivat yhdessä meitä vastaan, ja prosessiin kuuluu laittomia tutkimuksia, oikeuden harhauttamista jne.

Uskoimme suomalaiseen oikeuslaitokseen viimeiseen päätökseen saakka. Mielenkiintoinen kokemus, ja ilman tätä olisimme vallan hyvin voineet elää!"

5. Kyseiselle kiinteistölle rakennettu Villa Tervapääsky sijaitsee kansallismaisemassa Sääksmäen kivikirkon välittömässä naapurissa. Kävelyetäisyydellä on Voipaalan kulttuurikeskus, Rapolan linnavuori ja kartano, perinnemaisema, muinaispelto, uhrikiviä ja muita arkeologisia löydöksiä.

6. Kaksikerroksinen alppimajaa muistuttava Tervapääsky on ilmeisesti arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema huvila. Se on listattu valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luettelon. Huvilan rakennutti vuonna 1913 arkipiispan poika, turkulainen filosofian tohtori Thorsten Renwall. Kesästä 2002 lähtien huvilan alakerta ja huvilaa ympäröivä rehevä puutarha on pidetty avoinna yleisölle ja siellä on järjestetty pienimuotoisia seminaareja ja kulttuuritilaisuuksia. Huvilan alakerta on entisöity 2005-2006 museoviraston tuella perinteisiä työtapoja noudattaen.

7. Kari Niinikangas kertoo, että vuonna 2004 Sääksmäen hautausmaan laajennukselle esitettiin kolme vaihtoehtoa: Voipaalan suuntaan, länteen tai vanhan urheilukentän paikalle. Valkeakosken kaupunki vastusti ensimmäistä ja museovirasto toista vaihtoehtoa. Valituksi tuli kolmas vaihtoehto, joka merkitsi hautausmaan rakentamista pohjavesialueelle Tervapääskyn edessä olevalle kentälle. Seurakunta hankki alueen omistukseensa. Hautausmaan rakentaminen pohjavesialueelle merkitsisi sitä, että että maata kaivettiin useiden metrien syvyydestä ja pohjalle asetettiin läpäisemättömät matot. Niiden päälle tuotiin hiekkaa ja lopuksi multaa. Maamassojen suuruus oli 60 000- 80 000 kuutiometriä.

8. Kari Niinikangas kertoo:

"Vappuna 2006 Villa Tervapääskyn edessä oli parin hehtaarin pölyävä maansiirtotyömaa ja valtavat multakasat. Seurakunta lupasi ensin siirtää multavuoret pois, mutta sittemmin kieltäytyi vedoten siihen, että luvat olivat kunnossa. Lupa koski kuitenkin vain lopputulosta, ei rakennusaikaisia olosuhteita. Maisematyölupaa myönnettäessä naapuria ei tarvitse Valkeakoskella kuunnella, koska tie on työmaan ja naapurin välissä. Työmaasta oli tiedotettu Valkeakosken kaupungin ilmoitustaululla tammikuussa. Tamperelaisina emme osanneet tutkia sitä. Jätimme oikaisuvaatimuksen Valkeakosken rakennuslautakunnalle. Pyysimme, että naapurin kuuleminen järjestetään jälkikäteen. Kaupunki käsitteli oikaisun ja totesi, että valitus on tullut liian myöhään. Meissä nähtiin ylireagoivat kaupunkilaiset. Kesän aikana Tervapääskyn entisöinti peittyi konkreettisesti hiekkaan. Pöly levisi vasta patinoiduille hirsiseinille. Se tunkeutui kaikkialle sisätiloihin. Hirsiseinät on tilkitty pellavariveellä, vanhoissa hirsissä on rakoja, joihin pöly tarttui. Ulkoseinien halkeamiin ja tilkerakoihin tunkeutunut hiekka edesauttaa veden imeytymistä puun sisään ja hidastaa kuivumista. Lahovaurioiden syynä on aina hirsirakenteisiin päässyt vesi. Asiantuntijoiden lausuntoja ja ehdotuksia ei otettu vakavasti. Työmaa kesti lokakuuhun asti. Kesä oli kuuma ja kuiva, eikä seurakunta kastellut työmaata riittävästi. Kaupungin ja seurakunnan virka- ja luottamusmiesten toiminnalla uhrista tehtiin syyllinen. Pölystä, melusta ja multakasoista johtuen emme voineet avata puutarhakahvilaa. Kulttuuriohjelmat kuitenkin pidettiin."

9. Näin siis Valkeakosken Sääksmäellä. Näinhän tällaisissa tapauksissa tapaa yleensäkin käydä, että yleinen etu jyrää yksityisen. Pieni ihminen ei saa oikeutta myöskään tuomioistuimista. Tässä tapauksessa oikeutta saatiin tosin "lakituvasta" eli käräjäoikeudesta ja vielä hovioikeudestakin, mutta kun päästiin oikeudenkäytön huipulle, kaikki kellahtikin päälaelleen. Korkeimman oikeuden enemmistön perustelut ovat muodolliset ja niissä sivuutettiin tyystin vastakkaista kantaa puoltavat seikat, perusteet ja oikeuslähteet. Kaikesta näkyy, että ankaran vastuun tapauksessa lopputulos perustui, ei syihin ja lakiin, vaan ankaran arvovaltaiseen opetukseen, jonka mukaan yleistä etua ja vahvempaa osapuolta vastaan ei kannata alkaa pullikoida.